Toivo antaa syyn elää
NYKYISEN teollistuneen yhteiskunnan kiireisen elämän paineet, sairaus ja masennus ovat tekijöitä, jotka saavat monet menettämään elämänilon. Jotkut tuntevat kuten muinainen kiusattu Job: ”Mieluummin tukehdun, mieluummin kuolen, kuin näin . . . kidun. Olen kyllästynyt, en tahdo elää.” (Job 7:15, 16) Kuitenkin nekin, jotka mieluummin kuolisivat, voivat muuttaa koko suhtautumisensa elämään, kun he alkavat nähdä sen suurenmoisen toivon, jonka Jumala esittää Sanassaan Raamatussa.
● Ajattele esimerkiksi erästä Ohion osavaltiossa Yhdysvalloissa asuvaa nuorta äitiä, jolla on kaksi lasta. Hän kävi työssä öisin ja nukkui päivisin. Paine tuli hänelle liian ankaraksi. Saadakseen apua hän kävi psykiatrin vastaanotolla noin puolentoista vuoden ajan.
Psykiatri määräsi naiselle rauhoittavia lääkkeitä. Tämä ei kuitenkaan tuottanut todellista helpotusta, sillä hän harkitsi jatkuvasti itsemurhaa. Hänellä oli tapana sanoa psykiatrille hukanneensa lääkemääräyksen, niin että tämä antoi hänelle uuden. Sitten hän hankki lääkkeitä kummallakin reseptillä. Hän säästi ylimääräiset tabletit ja aikoi ottaa ne yhdellä kertaa ja päättää siten elämänsä. Aina kun hän masentui, hän laski syrjään panemiaan tabletteja.
Mutta sitten hänen elämässään tapahtui suuri muutos. Hän suostui tutkimaan Raamattua erään Jehovan todistajan kanssa. Raamatussa esitetty toivo siitä, että Jumala tuhoaa nykyisen järjestelmän tämän sukupolven aikana ja tuo vanhurskaan uuden järjestyksen, auttoi häntä suhtautumaan elämään uudella tavalla. Samalla viikolla, jolloin hän alkoi tutkia, hän päätti lopettaa rauhoittavien lääkkeitten käytön ja rukoili Jehova Jumalaa auttamaan siinä. Vaikka hän oli yrittänyt lopettaa tablettien käytön aikaisemmin, hän oli aina ruvennut käyttämään niitä uudelleen ankarien vieroitusoireitten tähden. Tällä kertaa hän kuitenkin onnistui.
Nyt hän ei enää odota kuolemaa, vaan elää Jumalalle antautuneena ja auttaa toisia löytämään toivon, joka antoi hänelle syyn elää.
● Sitten on eräs nuori mies, joka sairasti multippeliskleroosia. Hänen ruumiinsa toinen puoli oli halvaantunut. Hän asui sairaskodissa, eikä hänellä ollut todellista toivoa, vaan hän odotti kuolemaa.
Sairaskodissa ollessaan hän alkoi tutkia Raamattua erään Jehovan todistajan kanssa. Tutkistelun edistyessä nuorukainen alkoi käydä joissakin valtakunnansalin kokouksissa. Yhdessä näistä kokouksista eräs matkustava vanhin, kierrosvalvoja, kertoi miehestä, joka myös sairasti multippeliskleroosia. Hän mainitsi, että Raamatun tutkiminen auttoi tätä miestä saamaan täysin uuden näkemyksen elämästä ja että hänen terveydentilansakin kohentui.
Minkä vaikutuksen tämän kuuleminen teki multippeliskleroosia sairastavaan nuorukaiseen? Todistaja, joka tutki hänen kanssaan, kertoo: ”Kun vein hänet takaisin sairaskotiin, hän oli aivan äänetön. Otin rullatuolin ulos autosta, panin hänet siihen ja vein hänet takaisin huoneeseensa. Hän ei vieläkään sanonut mitään. Lopulta oltuamme jonkin aikaa huoneessa hän sanoi: ’Se ei ollut totta.’ Kysyin häneltä: ’Mikä ei ollut totta?’ Hän vastasi: ’Kokemus multippeliskleroosia sairastavasta henkilöstä’, ja hän lisäsi, että niin sairaan ihmisen tila ei kohennu.
Todistaja kannusti nuorukaista puhumaan siitä matkustavalle vanhimmalle, mutta hän ei halunnut. Nuorukainen jatkoi kuitenkin Raamatun tutkimista. Ajan mittaan hänkin alkoi ymmärtää, että Jumalan lupaus vanhurskaasta uudesta järjestelmästä oli sellainen, että hän halusi auttaa toisia tietämään siitä. Lopulta hän sai toivon, josta hän halusi kertoa toisille.
Sen sijaan että hän olisi pysytellyt rullatuolissaan, hän yritti kävellä huoneessaan pitämällä kiinni huonekaluista. Hän osti itselleen kävelytuen ja onnistui mainiosti liikkumaan sen avulla. Lopulta hänestä tuli kastettu todistaja. Yhdellä sormella hän kirjoitti koneella 10–20 kirjettä viikossa ja kertoi oppimistaan Raamatun totuuksista niille, jotka olivat kiinnostuneita tai joihin toisten todistajien oli vaikea saada kosketusta.
Hän ei halunnut asua jatkuvasti sairaskodissa, vaan muutti omaan asuntoon, piti sen kunnossa ja valmisti omat ateriansa. Niin, toivo, jonka Jumalan sana antoi hänelle, sai hänet odottamaan, ei enää kuolemaa, vaan ikuista elämää Jumalan vanhurskaassa uudessa järjestyksessä.
Jos sinä et parhaillaan tutki Raamattua Jehovan todistajien kanssa, mikset alkaisi tutkia ja näkisi itse, miten terveellinen vaikutus Jumalan antamalla toivolla voi olla elämääsi?