Miten on Nooan arkin etsintöjen laita?
YLI neljätuhatta vuotta sitten Nooa ja hänen perheensä säilyivät elossa maailmanlaajuisen tulvan yli valtavassa puisessa arkissa. Raamattu sanoo, että vedenpaisumuksen jälkeen ”arkki pysähtyi . . . Araratin vuorille”. (1. Moos. 8:4) Raamattu ei kerro, mitä arkille sen jälkeen tapahtui.
Sanomalehtiuutiset kertoivat vuoden 1974 keväällä, että ainakin kahdeksan amerikkalaista ryhmää suunnitteli kiipeävänsä 5156 metriä korkealle vuorelle etsimään arkkia. Kiipeämislupaa on ollut kuitenkin vaikea saada, koska nykyinen Araratinvuori sijaitsee poliittisesti aralla alueella Turkin, Iranin ja neuvosto-Armenian rajalla. Vaikuttaa siltä, että ainoastaan neljä ryhmää pääsi Araratille tuona vuonna.
Miksi Nooan arkin etsinnät ovat herättäneet niin paljon kiinnostusta? Ovatko nämä Araratinvuorelle suunnatut tutkimusretket tuottaneet vakuuttavia todisteita siitä, että arkki on yhä siellä?
He väittävät nähneensä sen
Monet väittävät nimenomaan, että arkki on yhä Araratinvuorella. Esimerkiksi kurdiheimoilla, jotka paimentavat laumojaan Araratin alemmilla rinteillä kesäaikaan, on sitä koskeva kansantaru. Useampi kuin yksi ulkomainen tutkija on kuitenkin surukseen havainnut, että kantajina olleet maan asukkaat kieltäytyvät nousemasta vuorta tietyn rajan yli. Sen yläpuolella ajatellaan olevan ”maaginen vyöhyke”. Taikauskoinen käsitys on, että koska arkki on yhä vuorella, Jumala ei salli kenenkään ihmisen lähestyä sitä.
Kirjassaan Noah’s Ark: Fact or Fable (Nooan arkki, tarua vai totta) Violet Cummings luettelee yli kaksitoista ”selontekoa arkin kaltaisen rakennelman tai käsin veistettyjen hirsien löytämisestä puuttomalta Araratinvuorelta” yhdeksännentoista vuosisadan puolivälin jälkeen.
Tämä kirja kertoo myös useista otaksutuista käynneistä arkin luo. Esimerkiksi erään vanhahkon armenialaisen mainitaan kertoneen, miten hän ja hänen isänsä kävivät arkin luona vuonna 1856. Tuolloin nuo kaksi olivat kolmen vierailevan tiedemiehen oppaina. Kertomuksen mukaan he löysivät arkin, menivät siihen ja havaitsivat sen olleen jaettu moniin osastoihin. Tiedemiesten aikomuksena oli kuitenkin todistaa kertomus Nooan arkista vääräksi. Sen tähden he uhkasivat oppaita kuolemalla, jos sanakin löydöstä koskaan pääsisi liikkeelle.
Vasta kun tuo armenialainen ajatteli niiden kuolleen, jotka olivat uhanneet häntä, hän kertoi tapauksesta ystävälle, joka kirjoitti sen muistiin. Myöhemmin tämä ystävä väittää lukeneensa lyhyen uutisen lontoolaisesta tiedemiehestä, joka tunnusti kuolinvuoteellaan nähneensä arkin. Valitettavasti kuitenkin sekä sanomalehtileike että armenialaisen muistiinmerkitty kertomus tuhoutuivat tulipalossa.
Chicago Tribune -lehdessä oli 10. elokuuta 1883 kertomus Turkin hallituksen lähettämästä ryhmästä, joka tutki Araratinvuoren lumivyöryjä. Uutisessa mainittiin, että tutkijat ”tulivat jättiläismäisen rakennelman luo, joka oli hyvin tummaa puuta ja joka työntyi esiin jäätiköstä”. Seudun asukkaat olivat kertomuksen mukaan nähneet sen kuuden vuoden ajan, mutta eivät uskaltaneet lähestyä sitä, koska ”hurjannäköisen hengen oli nähty katselevan ulos yläikkunasta”. Tribune-lehden uutisen mukaan tutkimusryhmä meni sisään rakennelmaan ja havaitsi sen olevan jaettu neljän ja puolen metrin korkuisiin osastoihin.
Eräs toinen armenialainen väitti, että hän ja hänen isoisänsä kävivät arkin luona noin vuonna 1905. On merkille pantavaa, että hän kuvailee alusta ”proomun kaltaiseksi”, pitkäksi ja kapeaksi, tylppäkeulaiseksi ja tasapohjaiseksi. Siinä oli ehkä noin viisikymmentä ikkuna-aukkoa ylhäällä ulkonevan katon alla. Nämä aukot olivat noin 50 senttimetriä korkeita ja 80 senttimetriä leveitä ja niitä oli koko rakennelman sivun pituudelta. Se oli selvästi tehty puusta, vaikkakin tämän sanottiin olevan kivettynyttä, kovaa kuin kivi.
Todisteet hataria
Monet ovat vakuuttuneita siitä että ne, jotka sanovat nähneensä arkin, puhuvat totta. Mitä syytä näillä olisi keksiä sellaista tarinaa, he kysyvät. Toisaalta tarkka tutkimus paljastaa, että todisteet siitä, että arkki on säilynyt nykyisellä Araratinvuorella, ovat olleet hataria.
Harkitsehan esimerkiksi kertomuksia siitä, miten arkki on nähty lentokoneesta. Eräs tällainen selonteko herätti Venäjän tsaarin kiinnostuksen vuonna 1917. Hän lähetti kaksi komppaniaa sotilaita kiipeämään vuorelle. Näiden kerrotaan löytäneen arkin, ottaneen siitä valokuvia ja lähettäneen täydellisen raportin tsaarille. Tätä koskeva kertomus kuitenkin lisää: ”Muutama päivä sen jälkeen kun retkikunta oli lähettänyt tsaarille raporttinsa, hallitus kukistui ja jumalankielteinen bolševismi otti vallan. Niinpä raporttia ei tehty koskaan tunnetuksi ja se luultavasti tuhoutui.”
Myöhemmin, vuoden 1953 kesällä, eräs öljyinsinööri väitti, että hänellä oli useita selviä kuvia ja karttoja alueesta, josta hän löysi rakennelman, joka näytti kallionkielekkeelle asettuneen suuren laivan keulalta. Kuvat kuitenkin katosivat hänen kuollessaan muutamia vuosia myöhemmin.
Lisäksi ilmavalokuvat, jos sellaisia on saatavissa, voivat olla harhaan johtavia. Esimerkiksi sellaista, jota otaksuttiin ehdottomasti arkiksi, kuvattiin Araratilla vuonna 1960. Se osoittautui kuitenkin vain maanmuodostumaksi. Vuoden 1974 helmikuussa eräs yhdysvaltalainen senaattori ilmoitti satelliitin ottamien valokuvien paljastavan hahmon, ”joka näyttää olevan erilainen kuin muut vuoren ainekset . . . Se on suunnilleen oikeankokoinen ja -muotoinen ollakseen arkki.” Mutta Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruushallituksen (NASA) eräs virkailija kertoi sanomalehdelle, että oli ”sangen epätodennäköistä”, että arkin kokoinen kappale voitaisiin havaita satelliitin lentokorkeudesta otetusta valokuvasta.
Arkista otettua puutako?
Retkikunnat ovat löytäneet puuta, jonka sanotaan olevan arkista. Vuonna 1876 James Bryce löysi 3900 metrin korkeudesta kappaleen käsin veistettyä puuta, joka oli noin 1,2 metriä pitkä ja noin 13 senttimetriä paksu. Vuonna 1955 Fernand Navarra irrotti parrunkappaleen 24 metriä leveän halkeaman pohjalta. Hän teki samanlaisen löydön vuonna 1969. Laboratoriokokeet eivät kuitenkaan anna puulle haluttua ikää.
Vaikka voitaisiin todistaa ehdottomasti, että tämä puu oli peräisin Nooan ajalta 4300 vuotta sitten, todistaisiko se, että se on peräisin arkista? Nooan päivinä oli epäilemättä muitakin puurakennelmia kuin arkki. (Luuk. 17:26–28) Niiden osia on voinut kulkeutua tulvavesien mukana pitkien matkojen taa, niin, myös Araratinvuorelle. Pitävät todisteet sen suhteen, että Araratilta löydetyt puunkappaleet olisivat Nooan arkista, ovat vielä esittämättä.
Etsinnät jatkuvat
Vaikeuksista ja pettymyksistä huolimatta kiinnostus Nooan arkin löytämistä kohtaan jatkuu kiihkeänä. Eräs nykyinen tutkija, Eryl Cummings Farmingtonista New Mexicosta Yhdysvalloista on kiivennyt Araratille 16 kertaa kuudella eri tutkimusmatkalla; kolmenkymmenen vuoden ajan hän ja hänen vaimonsa ovat keränneet aihetta koskevia tietoja. Hän ennustaa, että arkki löydetään seuraavien ”kahden tai kolmen vuoden” aikana.
Ryhmä nimeltä Holy Ground Mission Changing Center of Palestine Texasista Yhdysvalloista on julkaissut joitakin liioiteltuja väitteitä Nooan arkin otaksutusta sijaintipaikasta. Ryhmän puhemies Tom Crotzer vakuuttaa, että sen jäsenet ovat nähneet ja valokuvanneet arkin ’noin 850 metrin päästä’, mutta he eivät voineet päästä lähemmäksi sopivien vuoristokiipeilyvarusteitten puuttumisen tähden.
Tämä järjestö antoi Herätkää!-lehdelle 20 x 25 cm:n kokoisen mustavalkoisen valokuvasuurennoksen, jonka väitetään esittävän arkkia. Oliko se vakuuttava? Suurennos annettiin seitsemän ammattivalokuvaajan tutkittavaksi. Viisi heistä sanoi, että heidän arvionsa mukaan epäselvä kuva ei ollut otettu alkuperäisestä negatiivista vaan oli valokuvattu kopiosta, jossa oli merkkejä retusoinnista erityisesti, että syntyisi tai korostuisi vaikutelma kappaleen sivuilla olevista lankuista. Muut kaksi valokuvaajaa sanoivat, että valokuva oli laadultaan niin huono, että ”se saattoi olla melkein mitä tahansa”.
Dick Kent, jonka töitä on julkaistu Time-, Life- ja Newsweek-lehdessä, huomautti: ”Se voisi olla kalliomuodostuma, johon joku on lisännyt viivoja synnyttääkseen vaikutelman lankkurivistä.
Kesällä vuonna 1974 kaksi ryhmää kävi Araratilla filmatakseen dokumenttiaineistoa arkin etsinnästä. Molemmat ryhmät väittävät käyneensä paikalla, mistä Fernand Navarra löysi puuta. Muuan Gunnar Smars sanoo, että hän kiipesi Araratille vuosi sitten elokuussa tutkiakseen ”noin kymmentä nimenomaista kohtaa” ja rajoittaakseen arkin mahdollisten sijaintipaikkojen lukumäärää. Smars ei aio palata vuorelle.
Yksikään retkikunnista, jotka kävivät Araratilla viime kesänä, ei tuonut mukanaan mitään, mikä ehdottomasti todistaisi Nooan arkin olevan yhä vuorella. Ainoat todisteet ovat yhä aihetodisteita.
Vaikuttimia koskeva pulma
Tutkijoitten vaarallisella Araratilla kokemat vaikeudet todistavat heidän vilpittömyyttään. Monet ihmiset selvästi uskovat, että arkki on yhä vuorella. Eräs tutkija sanoo, että sen löytyminen ”merkitsee kaikkien arkeologisten löytöjen suurenmoista huipentumaa, joka tukee täysin Raamatun historian tarkkuutta ja luotettavuutta”. Uskotaan, että arkin löytymisen synnyttämä julkisuus saisi monet epäuskoiset uskomaan Jumalaan.
Vaikka tämä onkin kiitettävä vaikutin, on myös toisia piirteitä, joita ei tulisi jättää huomioon ottamatta. Eivätkö monet tutkijat nauttisi mielellään henkilökohtaisesta kunniasta, joka tulisi heidän osakseen ”kaikkien arkeologisten löytöjen suurenmoisesta huipentumasta”? Entä miten on taloudellisen hyödyn laita? Jotkut ovat jo hankkineet tuloja julkaisemalla aihetta koskevia kirjoja.
Kiinnostavaa tässä yhteydessä on huomattava luottamuksen ja yhteistoiminnan puute. Navarra kertoo, että kun hänen retkikuntansa oli palaamassa Araratilta mukanaan otaksutusti arkista olevaa puuta, se tapasi kaksi muuta ryhmää, jotka olivat matkalla vuorelle. Navarra kertoo, että hänen ryhmänsä ei paljastanut löytöään toisille. Hän myöntää, että osapuolten välillä vallitsi ”puolittain salaileva ilmapiiri”.
Jälleen kesällä vuonna 1974 ilmeni todisteita samasta kilpailuhengestä. Kaikki ryhmät toimivat erillään toisistaan. Eri retkikunnat eivät tienneet toistensa läsnäolosta, vaikka joissakin tapauksissa ne olivat majoittuneet samaan hotelliin. Ei edes niiden palattua kotiin esiintynyt koottujen tietojen vaihtoa.
Eikö tämä ”salaileva ilmapiiri” aiheuta ponnistelujen moninkertaistumista ja turhaa rahankulua? Mistä tämä yhteistoiminnan puute johtuu, jos ainoa vaikutin olisi Nooan arkin löytäminen?
Toinen pulma: John Bradley SEARCH-nimisestä järjestöstä, joka on viime vuosina tehnyt retkiä Araratille, ilmoittaa, ettei kenelläkään ollut lupaa kiivetä vuorelle vuonna 1974; neljä ryhmää kuitenkin kiipesi. Bart Larue myöntää, että hänen ryhmänsä meni ilman lupaa ja pääsi lähtemään ”lahjomalla jokaisen”. Lahjottuihin kuului Washington Star -lehden selostuksen mukaan komppania turkkilaisia sotilaita. Jos ihmiset turvautuvat petokseen tai lahjontaan saavuttaakseen päämääränsä, eivätkö he voisi olla halukkaita myös hieman muuntamaan totuutta?
Näitä asioita on punnittava, ennen kuin luottaa liikaa joidenkuiden julkaisemiin väitteisiin. On varottava pitämästä varmoina todisteita, jotka ovat pelkästään aihetodisteita. Mutta on jotakin vielä tärkeämpää, mikä tulee ottaa huomioon. Mikä se on?
Pidä mielessäsi, että apostoli Paavali sanoi, että kristityt ’vaeltavat uskon eivätkä näkemisen avulla’. (2. Kor. 5:7) ”Usko” on Heprealaisille 11:1:n mukaan ”selvä osoitus todellisuuksista, vaikka niitä ei nähdä”. Kristittyjen ei tarvitse ’nähdä’ muinaisia ihmiskätten töitä uskoakseen Jumalaan ja hänen henkeytettyyn Sanaansa. – 2. Tim. 3:16.
Tulisiko meidän toisaalta odottaa, että Nooan arkin löytyminen saisi suuret määrät epäilijöitä uskomaan Raamattuun? Yhdessä vertauksistaan Jeesus osoitti, että monet sellaiset ihmiset ’eivät tule vakuuttuneiksi, jos joku nousee kuolleista’, mikä olisi paljon vaikuttavampi tapahtuma kuin arkin löytyminen. (Luuk. 16:31) Tämän lausunnon totuudellisuuden osoittaa se, että kun Jeesus herätti Lasaruksen kuolleista, hänen uskonnolliset vastustajansa neuvottelivat tappaakseen sekä Jeesuksen että Lasaruksen. – Joh. 11:45–53; 12:9, 11.
Nooan arkin etsintä on kiinnostavaa. Kristityt kaikkialla haluavat olla tietoisia kaikesta, mikä liittyy raamatunhistoriaan. On kuitenkin tärkeätä muistaa, etteivät sensaatiomaiset arkeologiset löydöt eivätkä edes suoranaiset ihmeet ole nyt välttämättömiä kristityn uskolle. Sanoohan apostoli Johannes: ”Jeesus teki opetuslasten nähden tietenkin myös monia muita tunnusmerkkejä, joita ei ole kirjoitettu tähän kirjakääröön. Mutta nämä on kirjoitettu, jotta uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja jotta teillä uskomisen takia olisi elämä hänen nimensä avulla.” – Joh. 20:30, 31.
[Kartta s. 8]
(Ks. painettu julkaisu)
Mustameri
SNTL
ARARAT
TURKKI
IRAN
Vanjärvi
[Kuva s. 10]
Erään retkikunnan antama valokuva todisteeksi (?) siitä, että arkki on löydetty