Itä-Berliini ja muinainen Lähi-itä

Herätkää!-lehden Länsi-Saksan-kirjeenvaihtajalta

ITÄ-BERLIINI – mitä sen mainitseminen tuo mieleesi? Kenties ajattelet vain nykyaikaista eurooppalaista valtiota, jossa ateismi on vallalla.

Mutta oletko tiennyt, että Itä-Berliinissä on runsaasti muinaisesta Lähi-idästä kertovaa tietoa, joka vahvistaa osia Raamatusta? Nämä aarteet ovat kuuluisassa Pergamon-museossa, jonka muinaisesta Lähi-idästä peräisin olevat kokoelmat ovat kolmannella sijalla British Museumin ja Louvren jälkeen.

Haluaisitko tietää, millaisia aarteita tähän museoon on varastoitu? Tutustukaamme aluksi Pergamonista itsestään kertoviin esineisiin.

Vanhassa Pergamonissa tehdyt löydöt

Tässä museossa on ”Pergamonin alttarina” tunnetun Zeuksen alttarin uudelleensommitelma. Varsinainen polttouhrialttari sijaitsee aidatulla alueella ylinnä ”alttarirakennuksessa”. Alttarin luo päästiin nousemalla kaksikymmentä metriä leveän portaikon 24 askelmaa, ja oli ikään kuin olisi saapunut valtaistuinsaliin. Portaikon kummallakin puolella on kiveen kaiverrettuja tarunomaisia hahmoja esittäviä kohokuvia. Mutta miksi muinaisen pakanallisen palvonnan jäänne kiinnostaa meitä nykyään?

Tämän jäljitelmän rakennustyötä johtanut tri Elisabeth Rohde sanoo kirjassaan Pergamon, Burgberg und Altar (Pergamon, vuorilinnoitus ja alttari): ”Uskotaan, että vanhin kirjallinen todistus tästä alttarista voidaan löytää evankelista Johanneksen sanoista.” Mitkä apostoli Johanneksen ”sanat” tällä kirjailijalla oli mielessään?

Ilmeisesti hän ajatteli sitä, mitä Raamatussa sanotaan Ilmestyksen 2:12, 13:ssa: ”Ja Pergamonin seurakunnan enkelille kirjoita: . . . ’Minä tiedän, missä asut: siellä missä Saatanan valtaistuin on; ja kuitenkin sinä pidät jatkuvasti kiinni minun nimestäni etkä kieltänyt uskoasi minuun Antipaankaan päivinä, sen todistajani, sen uskolliseni, joka tapettiin vierellänne, siellä missä Saatana asuu.’”

Oliko Pergamonissa sijainnut Zeuksen valtaistuinalttari syynä siihen, miksi Raamattu sanoo, että ”Saatanan valtaistuin” oli Pergamonissa? Tri Rohde jatkaa:

”Valitettavasti tähän kysymykseen ei saada vastausta, sillä emme tiedä, pitivätkö varhaiskristityt, kuten juurtunut perimätieto edellyttää, tätä vanhaa jumalien alttaria ’Saatanan valtaistuimena’, vai käytettiinkö tätä ilmaisua pikemminkin Augustuksen alttarista, jota pergamonilaiset pitivät suuressa arvossa, mutta jota kristityt vihasivat, sillä heitä pakotettiin uhraamaan siinä keisarille.”

Pergamonin vuorilinnoitus on toinen kiinnostava kohde. Vilkaisu sen täällä olevaan jäljitelmään paljastaa, että valtionpalvonta oli tämän muinaisen kaupungin huomattava piirre. Esimerkiksi Athenen kansallispyhäkössä on Pergamonin kuninkaan Attalos I:n patsas. Eräs vanha teksti osoittaa, että tässäkin pyhäkössä oli ollut alttari. Vuorilinnoituksessa on myös Rooman keisarin Trajanuksen alullepanema temppeli, jonka hänen seuraajansa Hadrianus sai valmiiksi. Heitä molempia palvottiin siellä. Ja tällä alueella, teatteripengermän yhteydessä, sijaitsee toinen, keisari Caracallalle (Marcus Aurelius Antoniukselle) omistettu joonialainen temppeli.

Pakanallisen uskonnon voimakas ote muinaiseen Pergamoniin ilmenee edelleen hallissa, jossa on näytteillä patsaita. Siellä on patsas, joka esittää Asklepiosta, lääkintätaidon jumalaa, jota palvottiin temppelissä pidetyn elävän käärmeen avulla. Toisessa patsaassa näemme Afroditen, kauneuden ja aistillisuuden jumalattaren, istumassa kilpikonnan selässä. Siellä on myös suuri ”äitijumala”, Demeter, egyptiläinen Isis ja monia muita, kreikkalaisia ja roomalaisia sekä Vähästä-Aasiasta peräisin olevia jumalia. Pergamonin kristittyjä tosiaan painostettiin ’kieltämään uskonsa Jeesukseen Kristukseen’.

Katsaus Babyloniin

Nebukadnessar II:n Babyloniin Marduk-jumalaa varten rakentaman ”juhlakulkuekadun” jäljitelmä on myös Pergamon-museon huomattava näyttelykohde. Siitä otetussa kivilevyssä on seuraava leima: ”Minä olen Nebukadnessar, Babylonin kuningas, Nabopolassarin, Babylonin kuninkaan, poika. Baabelin kadun olen kivennyt šadu-kivilevyillä suuren valtiaan Mardukin juhlakulkueita varten.”

Kuvittele käveleväsi tällä Ištarin portille johtavalla kadulla. Kummallakin puolellasi kohoavat massiiviset linnoituksen seinät. Voitko kuvitella, miten vaikeaa vihollisjoukkojen olisi ollut saapua Babyloniin tätä katua pitkin? Babylonissa suoritettuja kaivauksia johtanut professori R. Koldewey selittää kirjassaan Das wieder erstehende Babylon (Babylon nousee jälleen):

”Puolustajien ollessa muurilla kadusta tuli kuolemanloukku kaikille kaupunkiin tunkeutujille. Sitä kauhistuttavaa ja šokeeraavaa vaikutelmaa, jonka tungettelija tai jopa rauhallisissa aikeissa saapuva ensikertalainen sai tällaisista muureista, lisäsi olennaisesti muukalaista kohti astelevien leijonien pitkiä rivistöjä esittävä vaikuttava koristelu. Ne olivat värillisiksi laseeratuista kaakeleista tehtyjä tiilimuureissa olevia matalia kohokuvia.”

Juhlakulkuekadun päässä on Ištarin portin alkuperäisen kokoinen ennallistus, joka muistuttaa vaikuttavalla tavalla muinaisesta Babylonista. Tämän 15 metriä korkean tiilirakennelman holvimaisen sisäänkäynnin kahden puolen on kaksi valtavaa tornia. Holvikäytävän sivuseinät ja tornit on koristeltu mielenkiintoisella kuviolla, jossa härkien rivistöt vuorottelevat ”lohikäärmettä” esittävien rivistöjen kanssa. Viimeksi mainituilla on käärmeen pää, leijonaa muistuttava ruumis ja takajalat kuin kotkalla. Ištar, jonka nimeä tämä portti kantaa, oli sukupuolisuuden ja hedelmällisyyden jumalatar, ja häntä palvottiin Urukissa äitijumalattarena ja taivaitten kuningattarena.

Miettiessään Babylonin juhlakulkuekadulla toimeenpantuja kulkueita arkeologi Koldewey teki seuraavan mielenkiintoisen vertailun: ’Olen kerran nähnyt, miten neitsyt Marian kuvaa, joka oli hopeaa ja luonnollista suurempaa kokoa ja jossa riippui uhrilahjoina sormuksia, jalokiviä, kultaa ja hopeaa, kantoi neljäkymmentä miestä paareilla korkealla kansan päiden yläpuolella. Millainen nähtävä se olikaan Syrakusan (Sisilian saarella sijaitsevan kaupungin) tuomiokirkon portaalissa! Juhlallisessa saatossa, äänekkään soiton saattamana, kansanjoukon kiihkeiden rukousten kaikuessa sitä kannettiin puutarhoihin kivilouhosten äärelle! Tuontapaiseksi osapuilleen kuvittelisin sen kulkueen, kun Marduk-jumala lähti riemusaatolleen pitkin Babylonin halki johtavaa juhlakulkuekatua.’

Raamatun kertomuksen vahvistus

Näiden aarteiden ennallistamiseksi tehdyssä työssä paljastui sellaista, mikä vahvistaa mielenkiintoisella tavalla seuraavan Joojakinia, erästä muinaisen Israelin kuningasta, koskevan Raamatun kertomuksen:

”[Nebukadnessar] siirsi Joojakinin vankina Baabeliin; . . . Mutta kolmantenakymmenentenä seitsemäntenä vuotena siitä, kun Joojakin, Juudan kuningas, oli viety pakkosiirtolaisuuteen, . . . korotti Evil-Merodak, Baabelin kuningas, samana vuonna, jona hän tuli kuninkaaksi, Juudan kuninkaan Joojakinin pään, vapauttaen hänet vankilasta. . . . Hän sai panna pois vangin puvun ja aina aterioida hänen luonaan, niin kauan kuin eli. Ja hän sai kuninkaalta elatuksensa, mitä kunakin päivänä tarvitsi, vakinaisen elatuksen, niin kauan kuin eli.” – 2. Kun. 24:15; 25:27–30.

Yritettäessä koota ja entistää muinaisesta Lähi-idästä esiin kaivettujen muinaisesineiden valtavaa kokoelmaa löydettiin kolmisensataa nuolenpääkirjoitustaulua. Ne olivat olleet Nebukadnessarin palatsin vieressä sijainneissa rakennuksissa. Useimmat niistä koskivat pelkästään ruokatarvikkeiden toimituksia tai jakelua. On kuitenkin mielenkiintoista, että jotkin näistä tauluista sisälsivät Joojakinin nimen. Hans Bardtke sanoo kirjassa Bibel, Spaten und Geschichte (Raamattu, lapio ja historia) tämän löydön arvosta seuraavaa:

”Nämä taulut eivät ole kovin tärkeitä, eivätkä ne anna paljon tietoa. Mutta ensi sijassa ne todistavat sen, että Joojakin todella oli Babylonissa, asui kuninkaan palatsissa ja sai ruoka-annoksensa. . . . nämä taulut vahvistavat tämän Raamatun kertomuksen. Sen tähden ne sopivasti lujittavat luottamustamme Raamatun sisältämään tietoon.”

Emme voi tilan puutteen vuoksi perehtyä laajemmin Pergamon-museon muinaisesineiden kokoelmaan. Viime vuosina tehdyt maiden väliset sopimukset ovat kuitenkin helpottaneet länsimaiden asukkaiden pääsyä Itä-Berliiniin. Aiotko piakkoin tehdä matkan Saksaan? Jos aiot, saatat havaita, että tämä Itä-Berliinissä sijaitseva museo on muinaisesta Lähi-idästä olevine aarteineen todella käynnin ja tutustumisen arvoinen.

[Kuva s. 21]

Pergamon-museossa Itä-Berliinissä sijaitseva Zeuksen alttarin ennallistus