Mikä vanhoja ihmisiä huolestuttaa?
MITÄ iäkkäämmät itse pitävät vakavimpina ongelminaan? Useimmiten he mainitsevat rahojen riittämättömyyden, huonon terveydenhoidon, rikollisuuden pelon, yksinäisyyden, sen että heitä pidetään hyödyttöminä, ja elämäntavassaan tapahtuneen valtavan muutoksen.
Monet vanhemmat ihmiset ovat huolissaan erityisesti eläkkeelle jäännin jälkeen elämänrytmissään tapahtuneesta voimakkaasta muutoksesta. Totunnaisten päivittäisten toimien puuttuminen aiheuttaa heille ongelmia. Vapaan ajan täyttäminen käy hankalaksi varsinkin silloin, jos harrastukset eivät ole olleet riittävän monipuolisia aiemmin elämässä.
Lisäksi kun aviossa oleva mies jää eläkkeelle, se voi vaikuttaa syvästi hänen vaimoonsa. Kun mies on seurana kotona joka päivä ja esittää ajatuksiaan, arvostelee ja haluaa huomiota osakseen, heidän välinsä voivat muuttua kireiksi. On todettu suunnilleen joka kolmannen kaikista avioliitoista huononevan eläkkeelle jäännin jälkeen.
Monissa maissa pakollinen eläkeikä huolestuttaa suurta osaa iäkkäistä. He pystyvät tekemään työtä ja haluavat tehdä työtä. Mutta he eivät voi saada työtä. Vuonna 1900 kokonaista 70 prosenttia yli 65-vuotiaista amerikkalaisista miehistä oli työssä. Nykyään vain 20 prosenttia on työssä. Silti kolmasosa eläkeiän ylittäneistä sanoo, että he tekisivät työtä, jos he voisivat löytää työpaikan.
Muuan opettaja osoittaa, mitä voi tapahtua:
”Mieleni on tulvillaan ideoita, mutta kukaan ei halua niitä. En halua käyttää aikaani jouten, ennen kuin kuolen. Haluan käyttää ajan hyödyllisesti. Kaipaan työntekoa, en työtä työn vuoksi, en harrastusta . . .
”Se, että minua pidetään kykenemättömänä siihen työhön, johon minut koulutettiin ja jossa minulla on monien vuosien kokemus, on julminta hylkäämistä.”
Mutta vaikka esimerkiksi muuttuva elämäntapa ja pakollinen toimettomuus ovat ongelmina hyvin todellisia, tärkeämmät ongelmat jättävät ne usein varjoonsa. Huomattavin on rahapula.
Rahapula
Eläkkeelle jäänti lisää usein heti taloudellista taakkaa. Tulot laskevat äkisti, kenties ainoastaan puoleen entisestä. Nyt eläkkeelle jääneiden täytyy elää työeläkkeellä tai yhteiskunnan tuella, kuten kansaneläkkeellä. Mutta se ei ole läheskään yhtä suuri kuin heidän aiemmat tulonsa. Tämä voi inflaation ohella luoda rahavaikeuksia.
Esimerkiksi Yhdysvalloissa U.S. News & World Report -lehti paljastaa, että New Orleansin kaupungissa 69 prosenttia yli 65-vuotiaista on sellaisia, joiden tulot jäävät köyhyysrajan alapuolelle. Monissa muissakin suurissa kaupungeissa 25–50 prosenttia iäkkäämmistä elää tällä tavalla.
Tyypillinen tapaus on San Franciscon ’harmaasta getosta’, jossa 72-vuotias eläkkeelle jäänyt mies aluksi piti eläkettään täysin riittävänä. Mutta inflaatio kutisti sen ostovoimaa. Niinpä hän sanoo nyt: ”Kuukauden päättyessä tavallisesti kaikki rahani ovat menneet viimeisiä dollareita myöten. Kun näin käy, jätän toisinaan illallisen väliin.” Muuan vanhahko nainen samassa kaupungissa sanoi:
”Kadulla on nälkää näkeviä ihmisiä. On ihmisiä, jotka syövät suoraan roskatynnyreistä. Voitteko uskoa sitä? Suoraan roskatynnyristä!”
Onko tuo liioittelua tai vain yksittäinen tapaus? Eräässä New York Times -lehden toimituksen saamassa kirjeessä sanottiin:
”Elämää ei voida ylläpitää ilman lisätuloja, joita vailla monet iäkkäämmät newyorkilaiset joutuvat olemaan. . . .
”Tarvitaan pikaista apua, jottei köyhien vanhusten joukossa nähtäisi suoranaista nälkää.”
80-vuotias nainen asui St. Petersburgissa Floridassa; leskenä hänen oli elettävä pienellä eläkkeellä. Hän jätti aterioita väliin ja tuli toimeen yhä vähemmällä. Lopulta hän lysähti lattialle rapistuneessa huoneessaan, ja kuollessaan hän painoi 34 kiloa. Ruumiinavauksessa hänen vatsastaan ei löydetty lainkaan ruokaa. Lääkärin mukaan kuolemansyynä oli ”vajaaravitsemus”. Mutta muuan vanhahko ystävä piti sitä ”luopumisena”. Hän sanoi: ”Hän vain lakkasi uskomasta, että huomenna olisi paremmin.”
Vahingoittunut terveys
Vaikka perinnöllisyys vaikuttaakin osittain terveyteen vanhuusiällä, tärkeää on se, miten ihminen eli nuorempina vuosinaan. Jos hän tupakoi, hintana voisi olla myöhemmin elämässä keuhkosyöpä, virtsarakonsyöpä, krooninen sydäntauti tai ilmapöhö. Juopottelu johtaa aivosolujen ennenaikaiseen kuolemaan samoin kuin maksatautiin. Ylensyöminen voi osaltaan edistää sydänvikaa, sokeritautia ja muita sairauksia.
Kehno ravitsemus on tärkeä syy vanhusten huonoon terveyteen. Se johtuu etenkin siitä, ettei monilla ole varaa syödä kunnolla. Vaikka vanhoilla ihmisillä olisikin varaa siihen, silti jotkut heistä suhtautuvat yhä välinpitämättömästi ruokavalioonsa, varsinkin jos he asuvat yksin. Tämä saa heidät paljon alttiimmiksi sairaudelle.
Vanhuudenheikkoudesta Duke-yliopiston tutkimus osoittaa, että ainoastaan noin viidestätoista prosentista vanhuksista tulee koskaan vanhuudenheikkoja. Ja jotkut päättelevät, ettei se johdu suoraan vanhuudesta, vaan sairaudesta.
On murheellista, että huonon terveyden, yksitoikkoisuuden, pelon ja masennuksen hyökkäys johtaa alkoholismin lisääntyvään ongelmaan ikääntyneiden keskuudessa. Lähes joka kymmenes iäkkäämpi amerikkalainen on nykyään alkoholisti.
Rikollisuuden pelko
Monissa paikoissa, kuten esimerkiksi suurkaupungeissa, vanhemmat ihmiset ovat useammin kuin mikään muu ikäryhmä rikollisuuden uhreina. He pystyvät heikommin suojelemaan itseään.
Muuan newyorkilainen rikollisuudentorjuntaviranomainen sanoi kaupungin 1,3 miljoonasta vanhuksesta: ”Useimmat ovat peloissaan ja pitävät rikollisuutta yhtenä pahimmista kohtaamistaan ongelmista.” Vanhoja ihmisiä vastaan tehtyjä tavallisia rikoksia ovat rahakukkaron sieppaus, päällekarkaus, petkutus, väkivaltainen sisään tunkeutuminen ryöstötarkoituksessa tai jopa raiskaus. Siksi eräs sanfranciscolainen sanoi: ”On mahdotonta suojella itseään. Useimmat vanhemmat ihmiset pysyttelevät poissa kaduilta kello viidentoista jälkeen.”
Yksinäisyys
Yksinäisyys on ikääntyneiden pahimpia ongelmia. Aivan liian monet tuntevat itsensä sellaisiksi, joita ei rakasteta ja joita ei haluta. Tämä voi muuttua vakavaksi, kun aviopuoliso kuolee, varsinkin jos avioparilla oli hyvä suhde.
Ennen vanhaan iäkkäät vanhemmat tavallisesti asuivat aikuisten lastensa kanssa heidän seuranaan. Eri maissa, kuten esimerkiksi Afrikassa, Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa, tämä pitää edelleen paikkansa. Mutta niissäkin muutos on ilmeinen. Esimerkiksi Japanissa yksin asuvien vanhusten lukumäärä on kasvanut runsaaseen miljoonaan, joka on 20 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Tokiossa ilmestyvä Daily Yomiuri sanoi heistä:
”Japani on selvästi ja tasaisesti muuttumassa vanhuksia täynnä olevaksi yhteiskunnaksi, mutta sekä yhteiskunnan kustantamat asunnot että yksityiskodit on suuressa määrin suljettu heiltä, niin että monien on vaikea saada asuinpaikkaa. . . .
”Vaikka Japani luultavasti koettaa tulla hyvinvointivaltioksi, tuskin mitään tehdään sen hyväksi, että vanhukset saisivat sen, mitä he eniten tarvitsevat, eli asunnon.”
Länsimaisissa yhteiskunnissa vanhuksia asuu yksinään enemmän kuin koskaan aiemmin, tai heidät sijoitetaan vanhainkoteihin. Ja sen rinnalla kulkee toinen suuntaus, jossa useammat aikuiset lapset eivät pysty huolehtimaan tai eivät halua huolehtia ikääntyvistä vanhemmistaan.
Mitä sanot tällaisista nykymaailman suuntauksista? Tosiaan, miten suhtaudut vanhempiin ihmisiin? Ja miten Jumala suhtautuu heihin?