Sota – sen jälkivaikutuksista selviytyminen
MITEN ne, joiden mieleen sotakokemukset ovat jättäneet jälkensä, pystyvät tointumaan? Saadakseen paremman tuntuman tähän aiheeseen Herätkää!-lehti haastatteli muutamia sodan uhreja.
Bob Honis oli yksi niistä kymmenistätuhansista amerikkalaisista merijalkaväen sotilaista, jotka osallistuivat toisessa maailmansodassa Iwo Jiman taisteluihin läntisellä Tyynellämerellä. Hänen tarinallaan, joka on tässä painettuna, ei haluta järkyttää, vaan osoittaa se, että jotkut pystyvät tointumaan mitä järkyttävimmistäkin kokemuksista.
Järkytys
”Aloimme lähestyä Iwo Jimaa puoli yhdeksältä aamulla 19. helmikuuta 1945. Taistelulaiva Tennesseen suuret tykit vaikenivat takanamme, ja sen jälkeen maihinnousualuksemme keikkuivat rannalla olevien vihollispatterien yrittäessä saada niihin osumia. Äärimmilleen jännittyneenä taistelun odotuksessa huikkasin kaiken melun ja jyskeen keskellä: ’Säästäkää jotain meillekin!’ kun lähdimme seuraamaan ensimmäisiä maihinnousujoukkoja niiden jäljessä.
”Päästyämme rannalle tunsin nenässäni ainoastaan ruudin, tuliperäisen tuhkan ja palavien varusteitten tympäisevän hajun. Maihinnousualuksemme sai osuman. Sen kuljettaja kuoli heti, ja kaikki varusteemme tuhoutuivat.
”En koskaan unohda sitä näkyä: kuolleita merijalkaväen sotilaita siellä täällä. Yksi heistä makasi kasvoillaan hiekassa. Hänen maihinnousukengissään ei ollut enää pohjia. Kengät olivat polviin asti nyöritettyinä kiinni tyngissä, jotka aiemmin olivat olleet nuoret, vantterat jalat. Kyyristellessäni kiireen vilkkaa kaivetussa poterossa näin oikealla puolellani toisen merisotilaan, joka oli etunojassa kivääri rintaa vasten painettuna. Häneltä oli hävinnyt pää harteita myöten. Rannalla oli pian hujan hajan kuolleita merisotilaita, joista monet olivat sanoinkuvaamattomalla tavalla silpoutuneita. Se oli vasta alkua.
”Toisena päivänä minut lähetettiin tutkimaan erästä kohtaa omista asemistamme. Siellä minut kohtasi karmea näky. Ensimmäiseltä mieheltä, jonka näin, oli kranaatin räjähdys riuhtaissut irti jalat ja kädet. Hänen kypäränsä ja leukahihnansa olivat yhä paikoillaan. Hänen silmänsä olivat täysin auki, ja ne tuijottivat suoraan eteenpäin ikään kuin hän olisi ollut vaipuneena syviin mietteisiin. Muut patterin miehet olivat ripoteltuina ympäriinsä kuin rikkinäiset topatut lelut. He olivat enää vain silpoutuneita lihankappaleita, viskeltyinä pehmeään, mustaan tuliperäiseen tuhkaan.
”Teurastus jatkui läpi koko kolmannen päivän. Sen jälkeen kuolleet alkoivat nopeasti mädäntyä. Lemu kävi sietämättömäksi. Se oli kaikkialla. Sitä ei päässyt pakoon.
”Viidentenä päivänä raivokkaan taistelun alkamisesta – 23. helmikuuta – tapahtui kuuluisaksi tullut Yhdysvaltain lipun pystyttäminen Suribachi-vuorelle. En tuntenut minkäänlaista juhlamieltä, epätoivoa kylläkin. Kuolleita oli joka puolella. Ihmiselämä tuntui hyvin vähäarvoiselta. Armoton taistelu jatkui maaliskuun 26. päivään asti, jolloin Iwo Jima lopulta saatiin vallatuksi viikkoja kestäneen taukoamattoman teurastuksen jälkeen. Se oli kauhea verilöyly, sillä yhteensä 26000 amerikkalaista ja japanilaista kuoli saarella, jolla on kokoa ainoastaan 20 neliökilometriä!
Jälkivaikutukset
”Kotiuttamisen ja kotiväkeni luo paluun olisi pitänyt olla hyvin onnellista aikaa, mutta ei. Sen sijaan se mikä oli ollut kehittymässä sisälläni, nousi nyt pintaan: pelottava tyhjyys ja turhuuden tunne.
”Kysymykset piinasivat minua jatkuvasti. Jos elämä on näin vähäarvoinen, niin mitä järkeä on elää? Onko tosiaankin olemassa Jumalaa, joka välittää? Ahdistavatko kokemukseni minua loppuikäni? Senkin jälkeen, kun olin mennyt naimisiin Maryn kanssa, piina jatkui. En nähnyt edessäpäin kestävää, onnellista tulevaisuutta, ainoastaan sotia ja entistä järjettömämpää teurastusta ja lopulta tuhon, joka kohtaisi maapalloa ja kaikkea sen päällä olevaa elämää.
Ratkaisu löytyy
”Pian avioitumisemme jälkeen vaimoani ja minua tuli tapaamaan kaksi Jehovan todistajaa. Silloin sain tilaisuuden tehdä joitakin tutkivia kysymyksiä, jotka koskivat sotaa, kärsimyksiä ja elämän tarkoitusta. Vastaukset kysymyksiini tulivat nopeasti Raamatusta.
”Kyllä, on olemassa rakkaudellinen Jumala, joka välittää ja joka tulee pian poistamaan kaikki kipumme ja murheemme. (Psalmi 83:19; Ilmestys 21:1–4) Ei, Jumala ei hyväksy sotia, joita ihmiset käyvät päästäkseen poliittisiin päämääriinsä. (Psalmi 46:10; Jesaja 2:4; Johannes 18:36) Ei, maapallo ei tule tuhoutumaan ydinsodassa. Se tulee pysymään ikuisesti kaikkien niiden paratiisikotina, jotka täyttävät Jumalan vaatimukset. – Psalmi 37:29; Jesaja 45:18; Ilmestys 11:17, 18.
”Jatkaessani Raamatusta löytyvien sydäntä lämmittävien lupausten tutkimista sisälläni ollut tyhjiö vähitellen täyttyi. Aloin yhä enemmän luottaa siihen, että Jumalan valtakunta on ainut realistinen keino rauhan ja turvallisuuden aikaansaamiseksi maapallolle. Jumalan käymä Harmagedonin sota lopulta poistaa maapallolta kaiken pahuuden. – Daniel 2:21, 22; Matteus 6:10; Ilmestys 16:14–16.”
Toivon paneminen Jumalan lupauksiin
Toiset vahvistavat sen, että totuuden oppiminen Jumalan tarkoituksesta maapallon suhteen ja niistä syistä, joiden vuoksi hän tilapäisesti on sallinut pahuutta, on ollut voimakkain tekijä, mikä on auttanut heitä tointumaan lopuistakin sodan aiheuttamista ahdistavista muistoista.
Tämä ei tarkoita sitä, ettei aika ajoin tarvittaisi ehkä myös lääkärinapua. Silti todellinen toivo, joka perustuu Raamatussa oleviin Jumalan luotettaviin lupauksiin, varmasti antaa sisäistä voimaa vakavien ongelmien kestämiseen.
Saattaa kuitenkin olla niin, ettei sota ole päässyt jättämään jälkiään sinuun. Voit silti ehkä tuntea jonkun, jolle on käynyt näin. Mitä voit tehdä hänen auttamisekseen? ”Ole ymmärtäväinen ja rohkaiseva niille, jotka ovat kärsineet tällä tavoin”, sanoo eräs ahdistavista sotakokemuksista kärsinyt, Mary C. ”Auta tällaista ihmistä katsomaan tulevaisuuteen, pohtimaan Jumalan lupauksia, ei menneisyyden murhenäytelmiä”, hän neuvoo. Ole siis kärsivällinen ja myötätuntoinen. Ota huomioon lieventävät asianhaarat. Koeta kehittää heissä toivoa tulevaisuutta kohtaan.
Joku voi nyt sanoa: ’Miten toinen sota, Harmagedon, voi olla ratkaisu niille, joiden mieleen yksi sota on jo jättänyt jälkensä?’ Harmagedonissa, Jumalan sodassa kaikkea pahuutta vastaan, ei tule olemaan viattomia uhreja. Siinä ei rikota oikeudenmukaisuuden ja hyvyyden periaatteita. Se tullaan ’käymään vanhurskaudessa’, niin että ainoastaan pahat ihmiset kuolevat. – Ilmestys 19:11; Sananlaskut 2:20–22.
Harmagedon ei tule aiheuttamaan kauhistavia jälkivaikutuksia, ei uusiutuvia painajaisia eikä muitakaan henkisiä vammoja. Jumalan uudessa maailmassa toteutuu se profeetallinen kuva, joka on piirrettynä Jesajan 65:17–19:ssä: ”Entisiä ei enää muisteta, – – eikä siellä enää kuulla itkun ääntä eikä valituksen ääntä.”
Kaikki menneitten raakojen sotien ja menneen väkivallan uhrit, kuolleetkin, tulevat hyötymään tästä sodasta. (Psalmi 72:4, 12–14; Johannes 5:28, 29) Ajattelehan sitä: rauhan paratiisi tullaan ennallistamaan Jumalan alkuperäisen tarkoituksen mukaisesti.
Näin Bob Honis: ”Tämä Raamatun antama toivo on avain siihen, että sodan jälkivaikutuksista voi selviytyä. Tällainen toivo voi auttaa kaikkia, joihin sota on jättänyt jälkensä. Kuten Raamatussa sanotaan, tällainen toivo on ’sielun ankkuri’.” – Heprealaisille 6:19.
[Huomioteksti s. 8]
”Se mikä oli ollut kehittymässä sisälläni, nousi nyt pintaan: pelottava tyhjyys ja turhuuden tunne”
[Kuvat s. 7]
Matkalla Iwo Jimaan tutkimme saaren pienoismalleja
Honis kuvassa ylhäällä oikealla
[Lähdemerkintä]
U.S. Marine Corps
[Kuva s. 9]
Bob ja Mary Honis nykyään