Raamatun näkökanta:

Onko tiede tehnyt Raamatusta vanhentuneen?

ONKO nykyajan tieteellinen maailmankuva muuttanut Raamatun myyttien ja legendojen kokoelmaksi? Nykyään monet ovat sitä mieltä. Ajatteletko sinä niin?

Ehkä sinut on monien muiden tavoin opetettu ajattelemaan tuolla tavoin nuoruudestasi lähtien, mutta et ole koskaan oikein tutkinut tuota ajatusta. Kehotamme sinua tutkimaan sitä nyt. Harkitsehan yhtä esimerkkiä, erästä Raamatussa esitettyä aineellista kaikkeutta koskevaa lausuntoa. Paitsi että tämä lausunto oli jyrkästi ristiriidassa sen kanssa, mitä tuon ajan asiantuntijat väittivät, se soti myös sitä vastaan, mitä tiedemiehet väittivät vielä tuhansia vuosia myöhemmin.

Painovoima

Minkä päällä maapallo lepää? Mikä pitää paikallaan kuun, auringon ja tähdet? Nämä kysymykset ovat kiinnostaneet ihmisiä tuhansien vuosien ajan. Raamatussa on maapalloa koskevaan kysymykseen yksinkertainen vastaus. Jobin 26:7:ssä sanotaan, että Jumala ”ripustaa maan tyhjyyden päälle”. ”Tyhjyyttä” vastaava heprealainen sana (beli·mahʹ) merkitsee tässä kirjaimellisesti ”ei mitään”, ja tämä on ainoa kerta, kun tuo sana esiintyy Raamatussa. Tiedemiehet myöntävät sen antaman kuvan maapallosta, jota ympäröi tyhjä avaruus, olevan ”merkittävä näkemys”, varsinkin kun ajatellaan sitä, milloin se esitettiin.a

Noihin aikoihin useimmilla ihmisillä ei ollut lainkaan tuollaista mielikuvaa maailmankaikkeudesta. Yksi ikivanha käsitys oli, että maapalloa kannattivat norsut, jotka vuorostaan seisoivat jättiläismäisen kilpikonnan selässä.

Aristoteles, kuuluisa kreikkalainen filosofi ja 300-luvulla eaa. elänyt tiedemies, opetti, ettei maapallo voi mitenkään riippua tyhjässä avaruudessa. Sen sijaan hän opetti, että kaikki taivaankappaleet olivat kiinni yhtenäisissä, läpinäkyvissä pallokuorissa. Pallokuoret olivat sisäkkäin. Maapallo oli sisimpänä, uloimmalla pallokuorella olivat tähdet. Pallokuorien pyöriessä sisäkkäin niillä olevat taivaankappaleet – aurinko, kuu ja planeetat – liikkuivat taivaan halki.

Se Raamatun lausunto, että maapallo on todellisuudessa ’ripustettu tyhjyyden päälle’ oli esitetty yli 1100 vuotta ennen Aristotelestä. Kuitenkin Aristotelestä pidettiin aikansa huomattavimpana ajattelijana. Lähes 2000 vuotta hänen kuolemansa jälkeen hänen käsityksiään opetettiin yhä tosiasioina! The New Encyclopædia Britannica -tietosanakirja sanookin, että 1500- ja 1600-luvuilla Aristoteleen opetukset ”nousivat uskonnollisen opinkappaleen asemaan” kirkon silmissä.

1500-luvulla elänyt filosofi Giordano Bruno uskalsi kiistää sen käsityksen, että tähdet ”on ikään kuin upotettu yhteen ainoaan kupoliin”. Hän kirjoitti, että oli ”naurettavaa – lapset saattaisivat kehitellä mielessään tällaisen ajatuksen – kuvitella, että jos [tähtiä] ei olisi kiinnitetty taivaanlakeen hyvällä liimalla tai naulattu erittäin vahvoilla nauloilla, ne putoaisivat niskaamme kuin rakeet”. Mutta tuohon aikaan oli uhkayritys olla eri mieltä Aristoteleen kanssa – kirkko poltattikin Brunon elävältä, koska tämä oli levittänyt kerettiläisiä ajatuksiaan maailmankaikkeudesta.

Kosmisessa liemessä

Kaukoputken keksimisen myötä yhä useammat tähtitieteilijät alkoivat epäillä Aristotelestä. Jos aurinko, kuu ja tähdet eivät olleet kiinni pallokuorissa, jotka pyörivät maapallon ympäri, mikä sitten saattoi pitää niitä ylhäällä ja saada ne pysymään kiertoliikkeessä? 1600-luvulla elänyt matemaatikko René Descartes ajatteli keksineensä ratkaisun. Hän oli samaa mieltä Aristoteleen kanssa siinä, että maapallon ja muiden taivaankappaleiden välillä oleva avaruus ei voisi olla tyhjää tilaa. Niinpä hän oletti, että maailmankaikkeus oli täynnä näkymätöntä nestettä – eräänlaista kosmista lientä.

Tämä teoria näytti ratkaisevan kaksi ongelmaa. Ensinnäkin se antoi jotakin, mikä ’kannattaisi’ taivaankappaleita: ne kaikki kelluivat liemessä! Toiseksi se auttoi selittämään planeettojen liikkeet. Descartes oli sitä mieltä, että nesteessä planeetat joutuivat kurimuksen eli pyörteen otteeseen, mikä sai ne pyörimisliikkeeseen kiertoradoillaan. Tämä ”pyörreteoria”, kuten sitä nimitettiin, saattaa vaikuttaa meistä nykyään melko mielikuvitukselliselta. Mutta joissakin maissa se hallitsi toistasataa vuotta maailmankaikkeuden tutkimuksia.

Monet tiedemiehet pitivät sitä parempana kuin uutta tulokasta: vuonna 1687 julkaistua Isaac Newtonin yleistä painovoimalakia. Newton väitti, etteivät planeetat tarvinneet mekaanisia, konkreettisia esineitä tai aineita pysyäkseen ilmassa. Vetovoima hallitsi niiden liikkeitä ja piti ne kiinteästi radoillaan. Ne riippuivat itse asiassa tyhjyydessä. Monet Newtonin kollegat pilkkasivat hänen käsitystään painovoimasta. Jopa Newtonista itsestään oli vaikea uskoa, että avaruus oli laaja tyhjyys.

Kaikesta huolimatta Newtonin käsitykset veivät lopulta voiton. Nykyään me niin kovin helposti unohdamme, että tämä kysymys siitä, mikä pitää planeetat paikoillaan, herätti kiivasta väittelyä oppineiden ja etevien tiedemiesten keskuudessa noin 3200 vuoden ajan sen jälkeen, kun Raamattu oli todennut erinomaisen yksinkertaisesti, että maapallo ’on ripustettu tyhjyyden päälle’. Kuinka Job oli osannut ilmaista asian juuri tuolla tavoin? Miksi hän sanoi, ettei mikään aine kannata maapalloa, kun ”asiantuntijoilta” kesti pitkälti yli 3000 vuotta päästä samaan johtopäätökseen?

Miksi Raamattu on niin paljon edellä aikaansa?

Raamattu antaa loogisen vastauksen. Luemme 2. Timoteuksen kirjeen 3:16:sta: ”Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä.” Näin ollen Raamattu ei ole ihmisviisauden tuotetta, vaan sen sijaan Luojan ajatusten täsmällinen ilmoitus meille.

On elintärkeää, että otat itse selvää siitä, pitääkö tämä Raamatun väite paikkansa. (1. Tessalonikalaisille 2:13) Sillä tavoin voit päästä perehtymään sen Persoonan ajatuksiin, joka suunnitteli ja loi meidät. Voisiko olla parempaa tietolähdettä, joka kertoisi meille, mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja miten voi viettää onnellista, antoisaa elämää tässä sekavassa maailmassa?

[Alaviitteet]

[Kuvan lähdemerkintä s. 14]

British Libraryn luvalla