Meksikon inkvisitio – miten se toimi käytännössä?

KUVITTELE olevasi jonkin uskonnon tuomioistuimen edessä, joka haluaa pakottaa sinut uskomaan tuon uskonnon opetuksiin. Et tiedä, kuka sinua syyttää tai mistä sinua syytetään. Sen sijaan että sinulle kerrottaisiin nämä asiat, sinut pakotetaan esittämään syyt pidätykseesi, selittämään, mistä sinua oman käsityksesi mukaan syytetään, ja kertomaan, kuka sinua syyttää.

Varo sanojasi, kun vastaat – voit tunnustaa sellaista, mistä sinua ei syytetä, ja pahentaa tilannettasi! Saatat myös sotkea asiaan ihmisiä, joilla ei ole mitään tekemistä sinua vastaan esitetyn syytteen kanssa.

Jollet tunnusta, sinua voidaan kiduttaa kaatamalla suuret määrät vettä kurkkuusi. Tai käsiäsi ja jalkojasi voidaan vähitellen kiristää tiukemmalle piinapenkissä, kunnes kipu käy sietämättömäksi. Oikeus on jo takavarikoinut omaisuutesi, etkä todennäköisesti saa sitä koskaan takaisin. Kaikki tehdään salassa. Jos sinut havaitaan syylliseksi, sinut voidaan ajaa maanpakoon tai polttaa elävältä.

Tällä 1900-luvulla tällaiset uskonnolliset teot voivat tuntua käsittämättömiltä. Joitakin vuosisatoja sitten tällaisia julmuuksia kuitenkin tapahtui Meksikossa.

Syntyperäisten asukkaiden ”käännyttäminen”

Kun espanjalaiset valloittivat nykyään Meksikona tunnetun alueen 1500-luvulla, tuolla alueella tapahtui myös uskonnollinen valloitus. Syntyperäisten asukkaiden uskonnollinen käännyttäminen ei merkinnyt juuri muuta kuin sitä, että perinteet ja riitit korvattiin uusilla, koska kovinkaan monet papit eivät olleet kiinnostuneita Raamatun opettamisesta. He eivät vaivautuneet opettelemaan syntyperäisten asukkaiden kieltä tai opettamaan heille latinaa, jolla uskonnolliset opit oli kirjoitettu.

Jotkut olivat sitä mieltä, että intiaaneille pitäisi opettaa perusteellisesti uskontoa. Toiset taas olivat samaa mieltä kuin munkki Domingo de Betanzos, joka Richard E. Greenleafin mukaan ”uskoi, että intiaanille ei pitäisi opettaa latinaa, koska silloin hän tajuaisi, kuinka tietämättömiä papit ovat” (Zumárraga and the Mexican Inquisition).

Inkvisitio toimii syntyperäisiä vastaan

Jos syntyperäinen meksikolainen ei omaksunut uutta uskontoa, häntä pidettiin epäjumalanpalvelijana ja vainottiin julmasti. Esimerkiksi muuan heistä sai julkisesti sata raipaniskua, koska hän oli palvonut pakanallisia epäjumaliaan, jotka hän oli haudannut kristikunnan jumalankuvan alle suorittaessaan teeskennellen ”kristillistä” palvontatekoa.

Texcocon heimopäällikkö ja atsteekkien kuninkaan Netzahualcóyotlin lapsenlapsi Don Carlos Ometochtzin taas hyökkäsi kirkkoa vastaan sanallisesti. Greenleaf sanoo, että ”Don Carlos oli suututtanut kirkon erityisesti sen takia, että hän oli saarnannut syntyperäisille munkkien irstaasta elämäntavasta”.

Kun tuohon aikaan inkvisiittorina toiminut munkki Juan de Zumárraga sai tietää tästä, hän käski pidättää Don Carlosin. Koska hänet julistettiin ”pöyhkeäksi harhaoppiseksi”, hänet poltettiin roviolla 30. marraskuuta 1539. Monia muita syntyperäisiä rangaistiin, koska heidän katsottiin olevan noitia.

Inkvisitio toimii ulkomaalaisia vastaan

Niitä Meksikossa asuvia ulkomaalaisia, jotka eivät hyväksyneet katolista uskontoa, syytettiin harhaoppisiksi, luterilaisiksi tai juutalaisuuden kannattajiksi. Portugalilainen Carvajalin perhe oli esimerkki tästä. Inkvisitio kidutti lähes jokaista heistä, koska heitä syytettiin juutalaisuuden harjoittamisesta. Seuraava rangaistus, joka langetettiin yhdelle tuon perheen jäsenelle, antaa kuvan heitä kohdanneista kauhuista: ”– – mainitun Doña Mariana de Carvajalin – – määrään – – pantavaksi kuristusrautaan, kunnes hän kuolee luonnollisesti, ja poltettavaksi sen jälkeen roviolla, kunnes hän muuttuu tuhkaksi eikä hänestä jää muistoakaan”. Juuri näin tapahtui.

Aina kun joku ulkomaalainen uhkasi papiston valtaa, hänet tuotiin oikeuden eteen. Miestä nimeltä Don Guillén Lombardo de Guzman syytettiin siitä, että hän halusi vapauttaa Meksikon. Hänet kuitenkin pidätettiin ja tuotiin oikeuden eteen sillä perusteella, että inkvisitio syytti häntä astrologiksi ja Calvinin lahkoa kannattavaksi harhaoppiseksi. Vankeusaikanaan hän menetti järkensä. Lopulta hänet poltettiin elävältä roviolla 6. marraskuuta 1659.

Kirjassaan Inquisition and Crimes Don Artemio de Valle-Arizpe kuvailee tuota tapahtumaa: ”Syytetyt sidottiin ja kiinnitettiin paaluun kaularaudalla. – – Uskon pyhät roviot alkoivat roihuta. Don Guillén – – antoi yhtäkkiä itsensä pudota ja kuristui häntä pitelevään kaularautaan. Jälkeenpäin hänen ruumiinsa katosi kauhistuttaviin tulen loimuihin. Hän jätti tämän elämän kärsittyään hitaasti ja yhtäjaksoisesti 17 vuotta inkvisition synkissä vankityrmissä. Vähitellen roviot alkoivat sammua, kun niiden kirkkaanpunaisina loimunneet liekit pikkuhiljaa hiipuivat. Lopulta vain kirkas hiillos jäi loistamaan yöhön.”

Inkvisitio perustetaan

Kuten jo totesimme, monia syntyperäisiä meksikolaisia ja Meksikossa asuvia ulkomaalaisia rangaistiin ja joitakuita tapettiin sen vuoksi, että he arvostelivat tai eivät omaksuneet uutta uskontoa. Tämä johti munkkien ja myöhemmin piispojen järjestämään inkvisitioon. Meksikon ensimmäinen suurinkvisiittori Don Pedro Moya de Contreras tuli kuitenkin Espanjasta vuonna 1571 perustamaan maahan virallisesti Inkvisitiotuomioistuimen. Tämä tuomioistuin lopetti toimintansa vuonna 1820. Näin ollen niitä, jotka eivät hyväksyneet katolisia uskonkäsityksiä, vainottiin, kidutettiin ja tapettiin vuodesta 1539 lähtien noin kolmensadan vuoden ajan.

Syytettyä kidutettiin siihen asti kun hän tunnusti. Oikeus vaati häntä luopumaan ei-katolisista tavoistaan ja omaksumaan kirkon uskonkäsitykset. Syytetty vapautettiin vain, jos hänet havaittiin syyttömäksi, jos hänen syyllisyyttään ei voitu todistaa tai vihdoin, jos hän tunnusti ja katui. Viimeksi mainitussa tapauksessa hänen lausuntonsa, jossa hän sanoi inhoavansa rikostaan ja lupasi hyvittää vääryytensä, luettiin julkisesti. Kaikissa tapauksissa hän menetti omaisuutensa ja hänen täytyi maksaa suuret sakot. Jos hänet havaittiin syylliseksi, hänet luovutettiin maallisille viranomaisille rangaistavaksi. Tämä johti yleensä siihen, että hänet poltettiin roviolla joko elävältä tai sen jälkeen, kun hänet oli tapettu joitakin hetkiä aiemmin.

Tuomion julkista täytäntöön panemista varten järjestettiin suuri, yleisölle avoin tapahtuma, autodafee. Kaikkialla kaupungissa kuulutettiin jokaisen tiedoksi, milloin ja missä tulisi kokoontua. Kun tuomitut tulivat tuona päivänä inkvisitiotuomioistuimen vankiloista, heillä oli päällään sambenito (sivulta aukinainen viitta), käsissään kynttilä, kaulansa ympärillä köysi ja päässään coroza (keilamainen päähine). Kun katolista uskoa vastaan tehdyt rikokset oli luettu, kullekin langetetut rangaistukset pantiin täytäntöön.

Tällä tavalla monet tuomittiin ja heitä rangaistiin uskonnon nimessä. Papiston julmuus ja suvaitsemattomuus oli ilmeistä väkijoukoille, jotka näkivät uhrien kuolevan roviolla.

Täysin kristillisyyden vastaista

Kristus Jeesus antoi opetuslapsilleen tehtäväksi käännyttää ihmisiä tosi kristillisyyteen. Hän käski: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä, kastakaa heidät Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä olen käskenyt teidän noudattaa.” (Matteus 28:19, 20.)

Jeesus ei kuitenkaan antanut koskaan ymmärtää, että ihmisiä pitäisi käännyttää väkisin. Hän sanoi sen sijaan: ”Missä joku ei ota teitä vastaan eikä kuuntele sanojanne, pudistakaa tomu jaloistanne mennessänne ulos siitä talosta tai siitä kaupungista.” (Matteus 10:14.) Tällaisten ihmisten lopullinen tuomitseminen jätetään Kaikkivaltiaalle Jumalalle, Jehovalle, kristittyjen puuttumatta asiaan väkivalloin.

On siis selvää, että missä vain inkvisitiota pidettiin yllä, tällainen toiminta oli täysin kristillisyyden periaatteiden vastaista.

Meksikossa tällä hetkellä vallitseva uskonnollinen suvaitsevaisuus antaa ihmisille vapauden palvoa Jumalaa omalla tavallaan. Niin sanotun pyhän inkvisition vuosisadat ovat kuitenkin synkkä lehti Meksikon katolisen kirkon historiassa.