Raamatun näkökanta
Kun naimattomuus on lahja
”OLEN yksinäinen”, valittaa kristitty nainen, joka on ollut leskenä useita vuosia. ”Olen toivonut itselleni puolisoa. Se, että on paljon tekemistä, auttaa. Se, että on ystäviä, auttaa. Mutta haluaisin olla naimisissa.”
Jos sinulla on voimakas halu päästä naimisiin mutta et ole onnistunut löytämään puolisoa, naimattomuus tuntuu tuskin lahjalta; pikemminkin sinusta voi tuntua siltä kuin olisit kielteisten tunteiden vanki, uupunut ja masentunut. Tai jos sinulla jo on oma perhe mutta olet naimaton, saatat olla yksin vastuussa lastesi kaikkien tarpeiden täyttämisestä.
Et siksi ehkä pidä naimattomuuttasi lahjana. Jotkut toiset pitävät kuitenkin naimattomuutta jonakin hyvin arvokkaana, ja he haluavat elää yksin. Onko naimattomuus siis lahja, ja jos on, niin milloin ja miksi? Mitä Raamattu sanoo siitä?
Onnellisuuden este?
Avioliitto voi tuottaa suurta iloa (Sananlaskut 5:18, 19). Jotkut ”ovat varmoja siitä, että kirkon keskikäytävä on ainut tie onneen ja tyytyväisyyteen”, todetaan sanomalehdessä Los Angeles Times. Onko vihkitodistus ainoa ”pääsylippu” onneen?
Mielenterveyden hoidon ammattilainen Ruth Luban sanoo Los Angeles Times -lehden mukaan: ”Naiset [ja miehet] hämmästyvät sitä, miten paljon tyydytystä he voivat saada, kun heidän elämänsä ei kierry vain sen toiveen ympärille, että joku mies [tai nainen] pelastaa heidät naimattomuudesta.” Naimattomuus ei tosiaan estä viettämästä onnellista ja tyydyttävää elämää. Monet eronneet ihmiset tunnustavat, ettei avioliitto ole automaattisesti tie onneen. Todellinen onnellisuus johtuu hyvästä suhteesta Jumalan kanssa. Kristitty voi siis olla onnellinen sekä naimattomana että avioituneena. (Psalmit 84:13; 119:1, 2.)
Sen lisäksi että Marie Edwards ja Eleanor Hoover mainitsevat kirjassaan The Challenge of Being Single itse tehtyjä onnellisuuden esteitä, he tuovat esille erään mahdollisen onnellisuuden esteen: sosiaalisen paineen. Heidän mukaansa ihmiset ”olettavat, että jos et ole naimisissa, kärsit jostakin syvällisestä ja vaikeasta tunneperäisestä vaivasta. – – Sinussa täytyy olla jotakin vialla.”
Jopa hyvää tarkoittavat ystävät voivat tietämättään aiheuttaa naimattomille ihmisille valtavia paineita kiusallisilla kysymyksillään: ”Milloin aiot mennä naimisiin?” tai: ”Miten on mahdollista, ettei sinunlaisesi komea mies ole vielä löytänyt vaimoa.” Vaikka tällaiset huomautukset saatetaan esittää leikillään, ne voivat olla kuin ”miekanpistoja” ja loukata tunteita tai aiheuttaa hämmennystä (Sananlaskut 12:18).
Kullakin oma lahjansa
Apostoli Paavali oli naimaton siihen aikaan, kun hän matkusti lähetystyöntekijänä. Johtuiko tämä siitä, että hän vastusti avioliittoa? Tuskinpa. Apostoli Paavali oli naimaton, koska hän halusi pysyä sellaisena ”hyvän uutisen tähden” (1. Korinttolaisille 7:7; 9:23).
Paavalilla oli voimaa pidättyä avioliitosta, mutta hän tajusi, etteivät kaikki voi olla niin kuin hän. Hän sanoi: ”Kullakin on kuitenkin oma lahjansa Jumalalta, yhdellä sillä tavoin, toisella tällä tavoin.” (1. Korinttolaisille 7:7.)
Naimattomuudesta voi tulla tie onneen, vaikka se ei ehkä olekaan se, mitä olit aikonut kulkea. Avioliitto kuuluu varmasti niihin moniin lahjoihin, joita saadaan Jehovalta. Raamattu osoittaa kuitenkin, että myös naimattomuus voi olla ”lahja” – jos voit ”tehdä sille tilaa” (Matteus 19:11, 12; 1. Korinttolaisille 7:36–39). Mitä hyötyä naimattomuudesta voi sitten olla?
Paavali sanoi, että avioparit ovat huolissaan puolisonsa ”hyväksynnästä”, kun taas naimattomat ovat ”huolissaan Herran asioista”. Tässä tulee esille yksi naimattomuuden suurimmista hyödyistä: mahdollisuus palvella Jehovaa ”huomiota hajottamatta”. (1. Korinttolaisille 7:32–35.)
Raamatussa ei sanota, ettei mikään hajota naimattoman huomiota. Yksinään elävällä ihmisellä on kuitenkin yleensä vähemmän huomiota hajottavia asioita kuin sellaisella, jolla on perhe huolehdittavanaan, sillä hänen ei tarvitse päätöksiä tehdessään ottaa huomioon muita kuin itsensä. Esimerkiksi kun Jumala käski Aabrahamia lähtemään Harranista ja muuttamaan Kanaanin maahan, Raamatussa kerrotaan: ”Abram otti vaimonsa Saarain ja veljensä pojan Lootin sekä kaiken omaisuuden, jonka he olivat koonneet, ja ne palvelijat, jotka he olivat hankkineet Harranissa, ja he lähtivät menemään.” (1. Mooseksen kirja 12:5.) Vaikka Aabrahamin perhetilanne ei estänyt häntä lähtemästä, hän käytti epäilemättä melkoisesti aikaa valmistellessaan huonekuntaansa tällaista matkaa varten.
Vertaahan Aabrahamin lähtöä apostoli Paavalin lähtöön. Kun Paavali ja Silas saarnasivat hyvää uutista Tessalonikan kaupungissa, vihainen ihmisjoukko nousi heitä vastaan. Vielä samana yönä veljet lähettivät sekä Paavalin että Silaan heti Bereaan. Ollessaan kerran Troaassa Paavali sai näyssä kutsun: ”Tule yli Makedoniaan ja auta meitä.” Heti sen jälkeen kun hän oli saanut näyn, hän lähti Makedoniaan. On selvää, että koska Paavalilla ei ollut vaimoa, hän oli hyvin vapaa lähtemään lyhyellä varoitusajalla, mikä olisi ollut perheen kanssa paljon vaikeampaa. (Apostolien teot 16:8–10; 17:1–15.)
Yksi naimattomuuden hyödyistä on suurempi henkilökohtainen valinnanvapaus. Kun elää yksin, on yleensä helpompi päättää, missä asuu, mitä ja milloin syö tai jopa mihin aikaan menee nukkumaan. Tämä vapaus ulottuu myös hengellisiin toimiin. Naimattomalla on enemmän aikaa Jumalan sanan henkilökohtaiseen tutkimiseen ja julkiseen sananpalvelukseen, ja hän voi useammin tarttua tilaisuuksiin auttaa toisia ihmisiä.
Oletpa siis naimaton omasta halustasi tai olosuhteiden pakosta, päätä käyttää aikasi viisaasti. Elämäsi on onnellisempaa, kun käytät aikasi naimattomana toisten auttamiseen (Apostolien teot 20:35). Jos kaipaat avioliittoa, älä anna itsesi joutua kielteisten tunteiden vangiksi tai vietä elämääsi ajatellen, että olet vain puolikas ihminen, koska se ”oikea” ei ole vielä osunut kohdallesi. Kun olet toimelias Jumalan palveluksessa, saatat huomata naimattomuuden voivan olla lahja, kuten Paavali sanoi.