Tutkimme Raamattua eläintarhassa!
JOKIN aika sitten valitsimme melko epätavallisen paikan jokaviikkoiselle raamatulliselle perhekeskustelullemme: Emmenin eläintarhan lähellä kotiamme Alankomaissa. Tähän oli erittäin hyvä syy, joka selviää sinulle pian.
Meillä on viikoittainen raamatuntutkistelu, kuten monilla kristityillä perheillä kautta maailman. Tässä tutkistelussa luemme usein eläimistä, joita käytetään Raamatussa vertauskuvina hyvistä ja huonoista ominaisuuksista. Mietimme, voisimmeko oppia tuntemaan noita eläimiä paremmin, ja päätimme ponnistella asian hyväksi perheenä. Kullekin perheenjäsenelle määrättiin jokin nimenomainen eläin, ja häntä pyydettiin etsimään tietoa tästä eläimestä jostakin Raamatun sanakirjasta (esim. teoksesta Insight on the Scriptures) sekä Vartiotorni- ja Herätkää!-lehtien sidotuista vuosikerroista.
Kun lähestyimme Emmenin eläintarhan porttia, lastemme – Mari-Clairen, Charissan ja Pepijnin – silmät säkenöivät odotuksesta. Tulemme näkemään krokotiileja, karhuja, seeproja, muurahaisia ja ehkä muitakin niistä eläimistä, joista olemme lukeneet Raamatusta. Mutta annahan, kun aivan ensiksi kerromme sinulle tästä ainutlaatuisesta eläintarhasta.
Ei häkkejä, ei ristikkoja
Noorder Dierenpark, joksi Emmenin eläintarhaa hollannin kielellä sanotaan, on hyvin erikoinen eläintarha, joka on suunniteltu nykyaikaisten periaatteiden mukaan. Täällä ei näe eläimiä häkeissä tai ristikkojen takana. Päinvastoin Emmenissä on tehty kaikki voitava sen hyväksi, että eläimet voitaisiin tuoda sellaiseen ympäristöön, joka muistuttaa mahdollisimman paljon niiden luonnollista elinaluetta. ”Aidan takana on pikemminkin vierailija kuin eläin”, sanoo hymyilevä Wijbren Landman, yksi tarhan biologeista.
”Eläimiä ei ole järjestetty lajien vaan niiden alkuperäisen elinpaikan mukaan. Sen vuoksi täällä näkemällänne valtavalla Afrikan savannilla pidetään mahdollisimman monia sellaisia eläimiä yhdessä, jotka luonnossa elävät rinnakkain.” Ja tuolla niitä tosiaankin on – maailman korkeimpia eläimiä, pitkäkaulaisia kirahveja, jotka voivat kasvaa kuuden metrin korkuisiksi. Ne ovat yhdessä hyppyantilooppien, impaloiden, seeprojen, gnuiden, vesiantilooppien ja jopa muutamien sarvikuonojen kanssa.
Wijbrenillä on kuitenkin vielä lisää kerrottavaa Emmenin savannista: ”Eläimillä on täällä niin paljon tilaa, etteivät ne koskaan tunne itseään nurkkaan ahdistetuiksi. Olemme kuitenkin järjestäneet myös joitakin pakoreittejä. Näettekö nuo isot kivet tuolla? Hyppyantilooppi voi suojautua niiden väliin, niin etteivät sarvikuonot pääse häiritsemään niitä. Ja tuo kukkula tuolla antaa näille eläimille mahdollisuuden päästä täysin pois näkösältä. Mutta enimmäkseen eläimet eivät juuri huomaa toistensa läsnäoloa. Tämä ei todellisuudessa ole yllättävää, sillä ne ovat eläneet Afrikassa samoilla alueilla tuhansia vuosia.”
Janoiset seeprat
”Katsokaa, seeproja!” Charissa on aivan innoissaan. Hän on etsinyt kiinnostavia tietoja seeproista. ”Juovat vääristävät seepran ääriviivojen muotoa ja yhtenäisyyttä niin paljon, etteivät edes tarkkanäköiset syntyperäiset asukkaat useinkaan huomaa niitä, vaikka ne olisivat vain 40–50 metrin päässä. Seeprojen tarkka näkö ja herkkä hajuaisti sekä niiden kyky juosta nopeasti – jopa noin 60 kilometriä tunnissa – suojelevat niitä lihaa syöviltä eläimiltä. Kuten psalmissa 104:11 sanotaan, seeprat ’sammuttavat säännöllisesti janonsa’. Tämän vuoksi seeproja tavataan harvoin yli kahdeksan kilometrin päässä vedestä.” Sitten hän lisäsi: ”Meidänkin täytyy säännöllisesti sammuttaa hengellinen janomme pysymällä lähellä seurakuntaa, tutkimalla Raamattua ja käymällä kokouksissa.”
Jätämme taaksemme Afrikan savannin ja suuntaamme kulkumme kohti maapallon suurimpiin petoeläimiin kuuluvaa kodiakinkarhua. Kodiakinkarhu, joka on suurin kaikista karhuista, voi kasvaa jopa kolmimetriseksi, ja se voi painaa peräti 780 kiloa. Jotta niille aidattu alue olisi mahdollisimman luonnollinen, se on rakennettu kauniiksi virtoineen ja valtavine kallioineen. Kodiakinkarhu on isoveli syyriankarhulle, joka Raamatun aikoina asui Israelissa. Mari-Claire sai selville, että karhujen ruokavalio on monipuolinen. Ne syövät kasvien lehtiä ja juuria sekä hedelmiä, marjoja, pähkinöitä, munia, hyönteisiä, kalaa, jyrsijöitä ja muuta vastaavaa, ja erityisesti ne pitävät hunajasta. Kun karhun ruokavalioon kuulunutta kasvisravintoa oli vähän, paimenten täytyi muinaisessa Israelissa suojella laumaa ryösteleviltä karhuilta. Daavidin täytyi nuoruudessaan rohkeasti kohdata hyökkäävä karhu suojellakseen isänsä laumaa (1. Samuelin kirja 17:34–37).
”Sen sieraimista lähtee savu”
Mutta haluamme varmasti nähdä vielä muitakin eläimiä. Eräänä päivänä raamatuntutkistelussamme eteemme tuli ”Leviatan”, krokotiili. Aluksi Pepijn kuvaili sitä jonkinlaiseksi kalaksi mutta kylläkin hyvin suureksi! Koska krokotiilit ovat erittäin herkkiä lämpötilanmuutoksille, ne on sijoitettu Afrikka-taloon, jossa ylläpidetään trooppista ilmastoa. Astuessamme sisään päällemme tulvahtavat kuumuus ja kosteus, jotka huurtavat silmälasimme. Tämän lisäksi meidän täytyy tottua pimeyteen. Kun kävelemme puista riippusiltaa pitkin, olemme yhtäkkiä kasvotusten parin valtavan krokotiilin kanssa, jotka vartioivat mutakuoppia sillan molemmin puolin. Ne makaavat niin liikkumattomina, että Pepijn sanoo: ”Ne eivät ole oikeita.”
Krokotiilit kuuluvat suurimpiin jäljellä olevista matelijoista. Jotkin niistä voivat kasvaa kuusimetrisiksi, ja ne voivat painaa peräti 900 kiloa. Niiden leukojen voima on ällistyttävä: jopa suhteellisen pieni, 50 kiloa painava krokotiili voi puristaa leukojaan sellaisella voimalla, että se vastaa yli 700:aa kiloa. Kun krokotiili nousee pintaan oltuaan jonkin aikaa sukelluksissa, nopea uloshengitys sierainten kautta voi saada aikaan suihkun, joka aamuauringon kirkkaassa loisteessa saattaa hyvinkin olla Jobin kirjassa kuvailtu ’valon leimahdus’ ja ’sen sieraimista lähtevä savu’ (Job 41:1, 18–21).
”Varovaisia kuin käärmeet”
Tuskin olemme jättäneet krokotiilit taaksemme, kun havaitsemme pimeydessä – onneksi lasipaneelien takana – joukon sellaista luontokappaletta edustavia yksilöitä, jota käytetään Raamatussa sekä haluttavien että epämieluisten ominaisuuksien vertauskuvana. Kyseessä on käärme, ensimmäinen Raamatussa nimeltä mainittu eläin (1. Mooseksen kirja 3:1). Jeesus käytti sen varovaisuutta esimerkkinä neuvoessaan opetuslapsiaan, miten heidän tuli käyttäytyä suden kaltaisten vastustajiensa parissa (Matteus 10:16). Yleensä käärme tietenkin tunnistetaan ”alkuperäiseksi käärmeeksi”, Saatana Panettelijaksi, jota kuvaillaan 2. Korinttilaiskirjeen 11:3:ssa vietteleväksi ja viekkaaksi kuin käärme (Ilmestys 12:9).
”Mene muurahaisen luo – – ja viisastu”
Yllättävä näky eläintarhassa on iso muurahaiskeko, jonka näemme; siinä asuu kolme lehdenleikkaajamuurahaisyhdyskuntaa. Ne ovat puutarhureita muurahaisten joukossa. Näemme yhdyskunnan lasipaneelin takaa, mikä antaa mahdollisuuden tutkia näiden pienten luontokappaleiden elintapoja. Muurahaiset kiinnostavat meitä, koska niitä käytetään Raamatussa esimerkkinä ahkeruudesta ja vaistonvaraisesta viisaudesta (Sananlaskut 6:6).
Wijbren Landman on hyönteisasiantuntija. Hän selittää: ”Maapallon pinnalla hyörii arviolta tuhat biljoonaa muurahaista, mikä merkitsee sitä, että jokaista ihmistä kohti on peräti 200000 muurahaista! Niistä 15000 lajista, jotka ovat hajaantuneet kaikille mantereille lukuun ottamatta napaseutuja, mitkään kaksi eivät ole samanlaisia. Niiden rakentamat pesät ovat kaikki erilaisia, ja ne syövät erilaista ruokaa, mutta ne kaikki ovat jokseenkin samaan tapaan organisoituja.
Lehdenleikkaajamuurahaiset viljelevät syötäväksi kelpaavia sieniä samaan tapaan kuin ihmiset viljelevät herkkusieniä. Kuten näette, tämä viljely tapahtuu maan alla, mutta sienten ravinto tulee maan päältä. Koko päivän työmuurahaiset kuljettavat ahkerasti lehtiä pesäänsä. Ne kiipeävät puuhun tai pensaaseen ja valitsevat lehden. Sitten ne leikata sujauttavat saksina käyttämillään leuoilla puoliympyrän muotoisia paloja lehdistä ja kantavat toinen toisensa perässä palat pesäänsä pitäen lehdenpalasia jonkinmoisina päivänvarjoina päänsä päällä. Leikkaaminen käy niin nopeasti, että Etelä- ja Keski-Amerikassa ne riisuvat lehdet kokonaisista pensaista tai puista parissa tunnissa. Ei mikään ihme, etteivät ne ole siellä kovin suosittuja! Pesässä toiset työmuurahaiset puhdistavat ensin lehdet huolellisesti ja sitten hienontavat ne. Saatuun massaan sekoitetaan tämän jälkeen entsyymejä ja aminohappoja, joita muurahaiset erittävät. Vasta sitten massa on valmista sienten ravinnoksi; näin varmistetaan se, että sieniä on jatkuvasti saatavilla koko yhdyskunnalle.”
Luomakunnassa ilmenevä loputon vaihtelu, joka on osoitus viisaudesta ja luomiskyvystä, on tehnyt meihin syvän vaikutuksen, kun lähdemme muurahaiskaupungista. Iltapäivä on kulunut pitkälle, ja meidän täytyy palata kotiin. Meillä on kuitenkin vielä paljon nähtävää. Emme ole vielä käyneet tervehtimässä huuhkajia (Jesaja 13:21), hylkeitä (2. Mooseksen kirja 35:23), virtahepoja (”Behemot”, Job 40:15), strutseja (Jeremia 50:39) emmekä niitä monia muita täällä eläviä eläimiä, jotka mainitaan Raamatussa. Jokainen niistä on tutkimisen arvoinen. Tulemme ilman muuta uudelleen Emmenin eläintarhaan! (Lähetetty.)
[Kuvan lähdemerkintä s. 16]
Strutsi: Yotvatah Nature Reserve