”Waltzing Matilda”

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN AUSTRALIAN-KIRJEENVAIHTAJALTA

AUSTRALIALAINEN laulu ”Waltzing Matilda” tunnetaan laajalti kautta maailman (Suomessa se tunnetaan nimellä ”Balladi lammasvarkaasta”). Kiinnostus sitä kohtaan heräsi yhtäkkiä viime vuonna, kun sen ensimmäisestä julkisesta esittämiskerrasta, joka oli 6. huhtikuuta 1895, oli kulunut 100 vuotta.

Miten yksinkertaisesta balladista, jossa on hieman arvoitukselliset sanat, on tullut niin suosittu paitsi kaikkialla Australiassa myös monissa muissa maailman maissa? Laulun täsmällisestä alkuperästä on olemassa ristiriitaisia kertomuksia. Siitä ollaan kuitenkin yhtä mieltä, että alkuperäiset sanat kirjoitti A. B. (Banjo) Paterson, jonka runoista tuli menekkiteoksia Australiassa 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa.

”Waltzing Matilda” -⁠laulun sanat vaihtelevat, mutta ne kertovat selvästikin kulkurista, joka on pakannut kaiken omaisuutensa nyyttiin ja kantaa sitä matkalla mukanaan. Tässä laulussa kulkuri on leiriytynyt Australian takamaille erään pienen, kuivuneen sivujoen uoman varrelle, johon on jäänyt lammikollinen vettä. Kulkurin pitäessä metallista keittoastiaansa leiritulella hyvinvoiva lammas tuli alas juomaan samasta joenuoman lammikosta. Kulkuri otti lampaan kiinni, tappoi sen ja pani ruhon muonalaukkuunsa. Heti kun hän oli saanut tämän tehtyä, uudisasukas, joka omisti maatilan, ratsasti paikalle hevosellaan. (Uudisasukkaat olivat maanviljelijöitä, jotka olivat saaneet omistusoikeuden maahan viljelemällä valtion maata. Myöhemmin he saivat rekisteröidä nuo valtavat maa-alueet omikseen.) Uudisasukkaan mukana tuli kolme ratsupoliisia. Kun huono-onnista kulkuria syytetään lammasvarkaudesta ja häntä epäilemättä odottaa vangitseminen tai jokin vielä pahempi rangaistus, hän karkaa pystyyn, hyppää joenuoman lampeen ja hukkuu.

Miksi tämä epätodennäköinen tarina on niin vetoava? Bruce Elder esittää erään selityksen johdannossaan Rex Newellin kirjaan Favourite Poems of Banjo Paterson. Hän esittää sellaisen ajatuksen, että laulu ilmentää sitä, millaisina australialaiset haluavat nähdä itsensä. ”Se on paljon muutakin kuin vain tarina kulkurista, joka varastaa lampaan. Se on ilmaus siitä vastenmielisyydestä, jota tunnemme komentelijoita ja virkavallan edustajia kohtaan. Kulkuri kuvaa jokaista australialaista, joka on joskus halunnut nauraa päin pikkumaisen viranomaisen kasvoja – –. Parempi hypätä joenuoman lampeen kuin antaa heidän määrätä elämäämme.” Mikä sitten ”Waltzing Matilda” -⁠laulun suosion syy lieneekin, siitä on tullut Australian symboli jo yli sata vuotta sitten.

Mitä ”Waltzing Matilda” tarkoittaa?

Laulussa on neljä lyhyttä säkeistöä. Jokaisen säkeistön jälkeen seuraa kertosäe, joka alkaa seuraavasti:

Waltzing Matilda, Waltzing Matilda,

You’ll come a-waltzing Matilda with me.

Tämän jälkeen kerrataan kaksi riviä siitä, mitä saman säkeistön alussa kuvailtiin. Laulu on saanut nimensä tämän kertosäkeen mukaan.a

Epävarmuutta ja jopa väittelyä on syntynyt siitä, mikä ”matilda” oikein on ja kuka ’tanssii valssia’. Eräiden tutkijoiden yksinkertainen selitys vaikuttaa tyydyttävimmältä. Muuan kirjoittaja sanoo: ”Patersonia – – viehättivät kovasti kulkurit, jotka vaeltelivat tilalta tilalle kaikki omaisuutensa mukanaan käärittynä nyytiksi, joka oli heitetty olkapäille. Hän piti heidän käyttämästään arkikielestä. Nyytin kantamisesta puhuttiin ’solmun kuljettamisena olalla’, ’kirouksen kantamisena’ tai ’valssin tanssimisena Matildan kanssa’.”

Kirjassaan The Story of ”Waltzing Matilda” Sydney May esittää seuraavan lyhyen ja ytimekkään määritelmän: ”Vaatteet ja muu henkilökohtainen omaisuus käärittiin tiukaksi rullaksi ja kiedottiin sitten levitetyn huovan sisään. Huovan molemmat päät sidottiin, ja sitä kannettiin olkapäillä siten, että päät roikkuivat edessä vapaina kummallakin puolella, ja toinen käsivarsi näytti tavallisesti puristavan toista päätä.”

”Matildan” maine leviää

Laulu ”Waltzing Matilda” tuli tunnetuksi alkuperämaansa ulkopuolella sen vuoksi, että australialaiset joukot ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikana matkustivat laivalla muihin maihin, toteaa Sydney May lopuksi. Hän kertoo tästä seuraavat esimerkit: ”Vuonna 1941 Tel Avivissa kahvilaorkesterit soittivat sitä heti, kun joku australialainen astui sisään kahvilaan; yhdeksäs divisioona lauloi sen saavuttuaan Bardiaan sen jälkeen, kun se oli vallannut kaupungin uudelleen; niinkin aikaisin kuin vuonna 1917 Englannin laivaston lippulaivan orkesteri toivotti australialaisen sota-aluksen tervetulleeksi liittymään Englannin laivastoon soittamalla ’Waltzing Matildan’; lisäksi australialainen, joka on aloittamassa radiolähetystä ulkomaille, esitellään tällä tunnussävelmällä.” Yksi arvovaltaisimmista tilaisuuksista, jossa tätä laulua on soitettu, oli Buckinghamin palatsissa Lontoossa järjestetty juhlaparaati, johon osallistui kuningatar Elisabet II:n kruunajaisiin lähetetty Australian armeijan osasto ja joka pidettiin kruunajaisia edeltävällä viikolla.

Muuan kiinnostava lehtiartikkeli antaa sekin kuvan siitä, kuinka suosittu laulu ”Waltzing Matilda” oli moniin yhteiskuntaluokkiin kuuluvien keskuudessa. Sanomalehtiartikkelissa sanotaan: ”Eräänä iltana sen jälkeen kun [Australian pääministeri] Menzies oli syönyt päivällistä The Chequersissä [Englannin pääministerin] Churchillin ja taisteluja johtavan ranskalaiskenraalin de Gaullen kanssa, he siirtyivät toiseen huoneeseen. Sir Winston antoi merkin, minkä jälkeen soitettiin ’Waltzing Matilda’ -⁠levy. Hän lauloi reippaasti ja melkein tanssi ympäri huonetta ja pysähtyi sitten sanomaan kenraalille: ’Tämä on yksi maailman hienoimmista lauluista.’”

Myös Richard Magoffin todistaa ”Matildan” suosiosta sanomalla kirjassaan Waltzing Matilda​—The Story Behind the Legend: ”Toisen maailmansodan aikana vähävetisistä joenuomista kertova laulu levisi yhä laajemmalle maailmaan australialaisten sotilaiden mukana. Tuo laulu toi herkästi mieleen muistoja kotoa, ja se tunnistettiin helposti australialaiseksi.” Lisäksi hän lainaa elokuvatuottaja Krameria, joka valitsi ”Waltzing Matildan” filmimusiikiksi elokuvaan Viimeisellä rannalla. Kramer sanoi: ”Tämä on merkittävän monipuolinen laulu. Sitä voidaan soittaa kansanmelodiana, marssina, balladina tai millä muulla tyylillä tahansa. Olemme käyttäneet sitä kymmenellä eri tavalla ’Viimeisellä rannalla’ -⁠elokuvan musiikissa. Päätin melkein yhdessä hetkessä, että ’Waltzing Matildan’ pitäisi olla elokuvan musiikin teemasävelmä.”

Onko sillä sanoma?

Jotkut arvelevat, että Banjo Paterson halusi välittää sanoman niille, jotka lukivat ja lauloivat hänen lauluaan. Esimerkiksi William Power kirjoitti Yhdysvalloissa ilmestyvään Yale Review -⁠lehteen artikkelin, jossa hän esitti joitakin tutkivia ajatuksia laulun mahdollisesta sanomasta. Vaikka kaikki eivät ilmeisestikään ole samaa mieltä hänen kanssaan, niin hänen sanansa muodostavat siitä huolimatta hyvät loppusanat tälle lyhyelle ”Waltzing Matilda” -⁠laulun erittelylle. Hän sanoi:

”Australialaisten on täytynyt kamppailla paitsi luonnonvoimien myös ihmisluonnon heikkouksien kanssa. – – Nämä jännitteet käyvät ilmi laulussa ’Waltzing Matilda’, sillä siinä ovat vastakkain kaksi äärimmäisyyttä, uudisasukas ja kulkuri. Tällaisessa ristiriitatilanteessa useimmat sanoisivat, että uudisasukkaan kuuluu voittaa. Australian talouselämä riippuu paljolti hänen kyvykkyydestään lampaiden tai karjan kasvattajana. Hän on ahkera, vastuuntuntoinen ja rohkea; jos häneltä puuttuisi yksikin näistä ominaisuuksista, jotka yhdistämme uudisraivaajaan, hän ei pysyisi uudisasukkaana kauan. – – Kulkurikin on ihminen. – – Hänkin on osa yhteiskuntaa. Joistakuista harvoista kulkureista on tullut uudisasukkaita; useammat ovat saaneet vähemmän arvostetun mutta tyydyttävän aseman farmareina, lammas- tai karjafarmin työntekijöinä, mekaanikkoina tai kaupunkilaistyöläisinä; toiset ovat pysyneet maattomina ja kodittomina päiviensä loppuun asti, ja heidän luunsa ovat jääneet sisämaan polkujen varsille. Yhteiskunta voi olla sitä mieltä, että uudisasukkaan on päästävä voitolle kulkurista, mutta kulkurinkaan oikeuksia ihmisenä ei saa koskaan unohtaa.”

Nyt on kulunut yli sata vuotta siitä, kun tämä yksinkertainen takamaiden balladi kirjoitettiin. Banjo Patersonilla ei ollut aavistustakaan siitä, että sävellettynä hänen runostaan tulisi niin suosittu australialainen laulu.

[Alaviite]

”Reppuni rakkain, taakkani armain,

tanssitkos valssin, Matildani mun!”

Suomentanut Aatto Vaara.