Musta surma ei merkinnyt loppua
LOKAKUUSSA 1347 saapui idästä kauppalaivoja Messinan satamaan Sisiliaan. Airoissa oli sairaita, kuolemaisillaan olevia miehiä. Heidän kehossaan oli tummia, munankokoisia paiseita, joista tihkui verta ja märkää. Merimiehet kärsivät kovia tuskia ja kuolivat muutaman päivän kuluttua ensimmäisten oireiden ilmaantumisesta.
Rotat säntäsivät ulos laivoista ja liittyivät paikalliseen rottayhdyskuntaan. Rotissa oli kirppuja, jotka kantoivat erästä ihmisille hengenvaarallista bakteeria. Näin levisi ruttona eli mustana surmana tunnettu epideeminen sairaus, siihen mennessä Euroopan historian pahin kulkutauti.
Rutosta oli olemassa kaksi muotoa. Toinen levisi tartunnan saaneen kirpun pureman sekä verenkierron välityksellä ja aiheutti paiseita ja sisäistä verenvuotoa. Toinen, joka levisi yskimisen ja aivastelun välityksellä, tunkeutui keuhkoihin. Koska molempia muotoja esiintyi, tauti levisi nopeasti ja sen vaikutukset olivat hirvittäviä. Vain kolmessa vuodessa se tappoi neljäsosan Euroopan väestöstä; ihmisiä kuoli kenties 25 miljoonaa.
Kukaan ei silloin tiennyt, miten tauti siirtyi ihmisestä toiseen. Jotkut ajattelivat, että ilma oli myrkyllistä, ehkä maanjäristyksen vuoksi tai siksi, että planeettojen keskinäinen asema oli epätavallinen. Toiset ajattelivat, että ihmiset sairastuivat vain katsomalla tartunnan saanutta ihmistä. Vaikka mielipiteet vaihtelivat, oli ilmiselvää, että tauti tarttui hyvin helposti. Muuan ranskalainen lääkäri totesi, että näytti siltä kuin yksi sairas ihminen ”voisi tartuttaa koko maailman”.
Ehkäisy- tai parannuskeinosta ei ollut tietoa. Monille tuli mieleen Raamatun ennustuksia, esimerkiksi Luukkaan 21:11:een muistiin merkitty ennustus, jossa kerrotaan, että lopun aikana esiintyisi ruttotauteja. Vaikka kirkkoihin virtasi rahaa, rutto vain raivosi. Muuan italialainen kirjoitti noihin aikoihin: ”Kuolinkellot eivät soineet eivätkä ihmiset itkeneet, olipa heidän menetyksensä kuinka suuri tahansa, sillä lähes jokainen odotti kuolemaa – ihmiset sanoivat ja uskoivat: ’Tämä on maailmanloppu.’”
Se ei kuitenkaan ollut loppu. Kun 1300-luku päättyi, rutto oli lakannut raivoamasta. Maailma oli edelleen pystyssä.
[Kuvan lähdemerkintä s. 3]
Archive Photos