5. luku
Kristus – täydellinen Esimerkki
1. Mitä tarvitsemme, jotta me haluaisimme jäljitellä Jeesusta Kristusta?
JOTTA me alkaisimme seurata jotakuta kokosydämisesti, meidän täytyy uskoa hänen esimerkkinsä olevan jäljittelemisen arvoinen. Mitä enemmän me arvostamme häntä ja mitä enemmän tunnemme kiintymystä häntä kohtaan, sitä voimakkaampi on halumme olla hänen kaltaisensa. Siis se, missä määrin me jäljittelemme Jeesusta Kristusta mallinamme, riippuu suurelta osin siitä, kuinka syvää on rakkautemme ja arvostuksemme häntä kohtaan. Mikä auttaa meitä kasvattamaan kiintymystämme Jumalan Poikaan?
2, 3. a) Mikä osoittaa, että meidän ei tarvitse kirjaimellisesti nähdä Jeesusta Kristusta voidaksemme tulla tuntemaan hänet? b) Mikseivät monet juutalaiset, jotka todella näkivät Jumalan Pojan, arvostaneet häntä?
2 Niiden monien ensimmäisellä vuosisadalla eläneiden tavoin, jotka tulivat kristityiksi Jeesuksen kuoleman jälkeen, me emme ole henkilökohtaisesti nähneet Jumalan Poikaa. (1. Pietari 1:8) Mutta se, ettemme näe häntä kirjaimellisilla silmillämme, ei estä meitä alkamasta rakastaa häntä yhä enemmän. Monet, jotka todella näkivät Jeesuksen Kristuksen lihassa, eivät tulleet tuntemaan häntä. He tuomitsivat hänet sen perusteella, millainen Messiaan heidän mielestään täytyi olla, ja he kompastuivat. Esimerkiksi hänen kotiseudullaan asuvat ihmiset sanoivat: ”Mistä tämä on saanut tällaisen viisauden ja nämä voimateot? Eikös tämä ole se puusepän poika? Eikö hänen äitinsä ole nimeltään Maria ja hänen veljensä Jaakob ja Joosef ja Simon ja Juudas? Ja eivätkö hänen sisarensa ole kaikki meidän parissamme? Mistä sitten tämä on saanut nämä kaikki?” – Matteus 13:54–57.
3 Niiden silmät ja korvat, jotka ilmaisivat itseään tällä epäuskoisella tavalla, eivät todellakaan välittäneet täsmällistä tietoa heidän mieleensä ja sydämeensä. Koska he tuomitsivat Jeesuksen ulkoisen olemuksen perusteella sellaiseksi, joka oli alhaisen puusepän perheestä, he eivät tunnistaneet häntä luvatuksi Messiaaksi, Jumalan Pojaksi. Jeesuksen ihmeitten merkitys pimeni heidän mielissään. He näkivät hänen hienot ominaisuutensa, mutta tuomitsivat ne väärin.
4. Miten me voimme tulla tuntemaan Jumalan Pojan paremmin, ja mitä muun muassa voimme oppia tästä lähteestä?
4 Toisaalta me voimme tulla tuntemaan ja rakastamaan Jeesusta Kristusta yhä enemmän tutkimalla huolellisesti ja rukouksen hengessä, mitä Raamattu kertoo hänestä. (Vrt. 1. Johannes 1:1–4.) Raamattu antaa mitä sydäntä lämmittävimmän kuvan Jumalan Pojasta. Vaikka Jeesus Kristus oli täydellinen, hän ei ollut koskaan ylen kriittinen tai määräilevä ollessaan tekemisissä kärsivien ihmisten kanssa. (Matteus 9:10–13) Toiset eivät tunteneet itseään tietämättömiksi tai oloaan epämukavaksi hänen seurassaan hänen suuremman viisautensa takia, koska hän oli ”lempeämielinen ja nöyrä sydämeltä”. (Matteus 11:29) Jopa lapset tunsivat olonsa vapautuneeksi hänen kanssaan. (Matteus 19:13–15) Jeesus Kristus otti huomioon opetuslastensa rajoitukset ja toisti kärsivällisesti tärkeät opetukset. (Johannes 16:12) Nähdessään sairaita ja hengellisesti köyhiä hän liikuttui säälistä ja tuli iloiten heidän avukseen. (Matteus 9:36; Markus 6:34) Hänen kiinnostustaan köyhiin todistaa se tosiasia, että hänellä ja apostoleilla oli yhteinen rahasto, josta he saattoivat ottaa varoja tarpeessa olevien auttamiseen. (Johannes 12:4–6; 13:29) Jumalan Poika uhrasi halukkaasti itsensä täysin toisten hyväksi ja paljasti rohkeasti ulkokultaisuuden ja vääryyden. (Matteus 23:2–35) Lopuksi hän luopui elämästään todisteeksi suuresta rakkaudestaan ihmiskuntaa kohtaan. (Johannes 15:13) Minkä loistavan esimerkin rohkeudesta, nöyryydestä ja rakkaudesta Jumalan Poika antoikaan meille!
JEHOVAN MIELIPIDE POJASTAAN
5. Mitä tärkeää tietoa Jeesuksesta Kristuksesta ei voida saada ruumiillisen näkö-, kuulo- ja tuntoaistin avulla?
5 Lisäksi vain Raamattu opettaa meille, mitä Jehova Jumala ajattelee Pojastaan. Tällaista tietoa Jeesuksesta Kristuksesta ei voitaisi saada pelkällä ruumiillisella näkö-, kuulo- ja tuntoaistilla. Ottakaamme esimerkiksi apostoli Pietarin sanat uskoville tovereilleen Jumalan Pojan kunniakkaasta asemasta ja niistä siunauksista, jotka seuraavat hänen luokseen tulemisesta. Apostoli kirjoitti:
”Tullessanne hänen luokseen niin kuin elävän kiven luokse, joka tosin on ihmisten hylkäämä, mutta Jumalan edessä valittu, kallis, rakennutte itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka ovat otollisia Jumalalle Jeesuksen Kristuksen välityksellä. Sillä Raamatussa on kirjoitettuna: ’Katso! Minä lasken Siioniin kiven, valitun, peruskulmakiven, kalliin, eikä yksikään siihen uskova tule suinkaan pettymään.’” (1. Pietari 2:4–6)
Mitä tämä merkitsi ensimmäisen vuosisadan kristityille?
6. a) Miten uskovat ensimmäisellä vuosisadalla tulivat Jumalan Pojan luokse ”niin kuin elävän kiven luokse” ? b) Miksi Jeesusta kutsutaan sopivasti ”eläväksi kiveksi”?
6 Tunnustamalla Jeesuksen Kristuksen Herrakseen ja siksi, jonka kautta he saattoivat saada pelastuksen, he tulivat hänen luokseen ”niin kuin elävän kiven luokse”. Ilmaisu ”elävä kivi” on hyvin sopiva. Jeesus Kristus ei ole tavallisen kylmän elottoman kiven kaltainen, josta ei voida saada mitään elämää ylläpitävää ainetta. Jumalan Poika on sen kallion kaltainen, josta israelilaiset saivat ihmeen kautta vettä erämaassa. Henkeytetyn apostoli Paavalin mukaan ”se kallio tarkoitti Kristusta”. Se oli vertauskuva eli kuvaannollinen esikuva Jumalan Pojasta. (1. Korinttolaisille 10:4) Jeesus itse sanoi:
”Jos jonkun on jano, hän tulkoon minun luokseni ja juokoon.” (Johannes 7:37) ”Joka juo sitä vettä, jota minä annan hänelle, sen ei tule ikinä jano, vaan se vesi, jota annan hänelle, tulee hänessä vesilähteeksi, joka pulppuaa välittämään ikuista elämää.” (Johannes 4:14)
Näin Jumalan Poika osoitti, että hänen opetuksensa, jos se otetaan vastaan kuin virkistävä vesi, johtaisi pelastukseen – loputtomaan elämään. Lisäksi Jeesukselle Kristukselle on myös suotu elämää antava voima. Siksi hän voi isänsä tavoin sovitusuhrinsa perusteella välittää elämää toisille herättämällä heidät kuolleista. – Johannes 5:28, 29.
7. Miten Jeesus Kristus hylättiin ”elävänä kivenä”?
7 Kuten Pietari osoitti, Jeesus oli ’tosin ihmisten hylkäämä’. Varsinkaan ylpeät uskonnolliset johtajat eivät omasta mielestään nähneet Jumalan Pojassa mitään jäljittelemisen arvoista. He eivät arvostaneet hänen esimerkillistä myötätuntoaan ja rakkauttaan ihmiskuntaa kohtaan. Kun Jeesus antoi hengellistä apua syntisinä tunnetuille ihmisille, uskonnolliset johtajat vastustivat sanoen: ”Tämä mies ottaa syntisiä tervetulleina vastaan ja syö heidän kanssaan.” (Luukas 15:2) He näkivät, miten Poika myötätuntoisesti käytti hyväkseen sapattia avatakseen sokeiden silmät, parantaakseen sairaita ja vapauttaakseen vammaiset heidän ahdistuksestaan. Mutta sen sijaan että uskonnolliset johtajat olisivat iloinneet ja ylistäneet Jumalaa, he täyttyivät vihalla ja punoivat juonia tappaakseen hänet. (Matteus 12:9–14; Markus 3:1–6; Luukas 6:7–11; 14:1–6) He sanoivat sokealle miehelle, jonka näkö oli palautettu: ”Ei tämä ole ihminen Jumalan luota, koska hän ei noudata sapattia.” (Johannes 9:16) Lopulta juutalainen korkein oikeus, sanhedrin, tuomitsi Jeesuksen kuolemaan syytettynä väärin jumalanpilkasta. (Matteus 26:63–66) Päästäkseen toimeenpanemaan rangaistusta juutalaiset hallitusmiehet muuttivat Jeesusta vastaan jumalanpilkasta esitetyn syytteen kapinan lietsonnaksi. Heidän yllytyksestään roomalainen maaherra Pilatus määräsi hänet teloitettavaksi paalussa pahimmanlaatuisen poliittisen rikollisen tavoin. – Luukas 23:1–24.
8. Mikä on Jehovan arvio Pojastaan?
8 Se, että ihmiset hylkäsivät Jeesuksen Kristuksen perustuksena, ei muuttanut Jehova Jumalan omaa mielipidettä hänen Pojastaan. Koska Korkein ennaltamääräsi hänet siksi, jonka kautta ihmissuku lunastettaisiin, ja ”eläväksi kiveksi”, jolle kristillinen seurakunta rakennettaisiin, Jeesus, kuten Pietari sanoo, oli ”valittu” ja oli sitä edelleenkin. Isä ei koskaan epäillyt hetkeäkään, ettei Poika toteuttaisi Jumalan tarkoitusta tekemättä yhtäkään virhettä. Jehova tiesi, että hänen Poikansa oli täydellinen antaumuksessa ja kiintymyksessä. Jeesus Kristus todisti maan päällä ollessaan syvän rakkautensa Isäänsä tekemällä Isänsä tahdon täydellisesti, vaikka hän joutui kokemaan suuria kärsimyksiä. Pojan uskollisuus ankarissa koetuksissa teki hänestä hyvin kalliin Korkeimman silmissä. Kristillinen seurakunta on siis siunattu, koska sen perustuksena on Jehova Jumalan eniten arvostama Poika. (Efesolaisille 2:20–22) Ja tämän seurakunnan antautuneet jäsenet yrittävätkin kovasti jäljitellä Jeesuksen Kristuksen uskollista vaellusta.
9. Miksi ensimmäisen vuosisadan uskovat saattoivat olla varmoja siitä, että heidän uskonsa ei johtaisi pettymykseen?
9 Niillä, joille apostoli Pietari kirjoitti, oli Jumalan näkemys hänen Pojastaan. Apostoli sanoikin: ”Teille hän on sen tähden kallis, koska olette uskovia.” (1. Pietari 2:7a) He tunnustivat Jeesuksen Kristuksen äärimmäisen kallisarvoiseksi perustuksen kulmakiveksi, jonka Isä oli laskenut taivaalliseen Siioniin täyttäen Psalmin 118:22:n sekä Jesajan 8:14:n ja 28:16:n sanat. Koska ensimmäisen vuosisadan uskovat ajattelivat Pojasta samoin kuin Jehova ja uskoivat häneen perustuksen kulmakivenä, he saattoivat olla varmoja siitä, että he eivät kokisi pettymystä, toivonsa pirstoutumista. Kukaan ei voi vahingoittaa arvokasta, kallisarvoista perustusta, joka on lujasti perustettu taivaissa, eikä siten tuottaa menetystä niille, joiden toivo on läheisesti liittynyt siihen. Niin kauan kuin uskovat pysyivät Kristuksen, seurakunnan horjumattoman perustuksen, yhteydessä, he olivat varmoja uskonsa kohteen, nimittäin loputtoman elämän, saamisesta. Epäuskoiset sitä vastoin kokisivat suuren menetyksen. Apostoli Pietari jatkoi:
”Mutta niille, jotka eivät usko, ’sama kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut pääkulmakiveksi’ ja ’kompastuskiveksi ja loukkauskallioksi’. Nämä kompastuvat, koska he eivät tottele sanaa. Juuri tähän heidät pantiinkin.” – 1. Pietari 2:7b, 8.
10. Miten Jeesuksesta Kristuksesta tuli ”kompastuskivi ja loukkauskallio”?
10 Koska huomattavat juutalaiset uskonnolliset johtajat kieltäytyivät hyväksymästä Jumalan Poikaa ihanteekseen ja perustamasta ikuisen elämän toivoaan häneen, he menettivät suurenmoisen edun olla Valtakunnan perillisiä. Jeesus Kristus oli varoittanut heitä: ”[Katuvat] veronkantajat ja [katuvat] portot menevät ennen teitä Jumalan valtakuntaan.” (Matteus 21:31) Noiden uskonnollisten johtajien omaksuma asenne ei estänyt Jeesusta tulemasta ”pääkulmakiveksi”, ”hengellisen huoneen” huippukiveksi. Vaikka nämä miehet tämän lisäksi kohtelivat Jeesusta Kristusta kivenä, joka oli sopimaton heidän rakennustyöhönsä, heidän oli kuitenkin samalla pakko ottaa hänet yhä huomioon kivenä, joka oli heidän tiellään. He eivät voineet jättää Jumalan Poikaa huomioon ottamatta edes hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen, koska hänen uskolliset opetuslapsensa rohkeasti jatkoivat hänestä todistamista. (Apostolien teot 5:28) Näin Jeesuksesta Kristuksesta tuli kivi, johon kaikki itsepintaisesti epäuskoiset kompastuivat tuhoisasti. Samoin kuin ne, jotka osoittautuivat aidoiksi uskoviksi, on määrätty pelastukseen, niin nekin, jotka osoittautuvat epäuskoisiksi, on määrätty kokemaan menetys. Jumalan Poika sanoikin viitaten itseensä: ”Jokainen, joka kaatuu tähän kiveen, ruhjoutuu. Sen taas, jonka päälle se kaatuu, se murskaa tomuksi.” – Luukas 20:18.
SEURAUKSET ’ELÄVÄN KIVEN LUOKSE TULEMISESTA’
11. Miten ensimmäisen vuosisadan kristityistä tuli kuin ”eläviä kiviä”?
11 Hyväksymällä Jeesuksen Kristuksen Jumalan valitsemaksi kallisarvoiseksi ”eläväksi kiveksi” ensimmäisen vuosisadan uskovat tulivat kuin ”eläviksi kiviksi”. Millä tavalla? He lakkasivat olemasta ’kuolleita hairahduksissa ja synneissä’ ja nauttivat sen sijaan ”elämän uutuudesta” Jumalan poikina. (Roomalaisille 6:4; Kolossalaisille 2:13) Kristuksen, ”elävän kiven”, kautta heille suotiin elämän edut. He eivät kuitenkaan saaneet lojua siellä täällä elottomina rakennuskivinä, joilla ei ole mitään hyödyllistä tarkoitusta. Ei, heidän piti muodostaa sopusointuinen rakennus. Muodostaakseen yhdenmukaisen rakennelman heidän piti ilmaista samanlaista itseään uhraavaa rakkautta toisiaan kohtaan, jollaista heidän Esimerkkinsä oli ilmaissut heitä kohtaan. (Johannes 13:34) Heidän piti olla myös työntekijöitä samoin kuin Jeesus Kristus oli maan päällä ollessaan. Jumalan Poika oli täysin uppoutunut Isänsä tahdon tekemiseen vastaamalla toisten tarpeisiin ja auttamalla heitä aloittamaan vaelluksensa kohti ikuista elämää. – Johannes 4:34.
12. Mitä näistä ”elävistä kivistä” on rakennettu, ja mikä on siis heidän vastuunsa?
12 Apostoli Pietarin sanat korostavat painokkaasti sitä, että niillä kristityillä, jotka Jumala on rakentanut hengelliseksi huoneeksi, pyhäköksi eli temppeliksi, on tärkeätä työtä tehtävänä. (Vrt. 1. Korinttolaisille 3:5–17; 6:19.) Huomaa mitä Pietari sanoo: ”[Te] rakennutte itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi.” Niin, tämä ”elävistä kivistä” tehty temppeli on myös ”pyhä papisto”. Jokainen hengestä siinnyt kristitty on siis pappi, joka palvelee uskollisesti suuren Ylimmäisen Papin Jeesuksen Kristuksen alaisuudessa. Sellainen kristitty ei tarvitse ketään ihmistä tai ihmisluokkaa toimimaan hänen puolestaan papin ominaisuudessa. Pappina hänen työnään on ’uhrata hengellisiä uhreja, jotka ovat otollisia Jumalalle Jeesuksen Kristuksen välityksellä’. (1. Pietari 2:5) Mutta mitä ovat nämä uhrit?
13–15. Mitä ovat ”hengelliset uhrit”, ja miten tämä voidaan todistaa Raamatulla?
13 Pietari sanoo, että ne ovat ”hengellisiä”, joten ne eivät ole millään aineellisella alttarilla uhrattavia eläin- tai viljauhreja. Tällaisten aineellisten uhrien antamisen aika päättyi, kun Jumalan Poika uhrasi itsensä hyväksyttävänä synnit sovittavana uhrina. – Heprealaisille 10:11, 12.
14 Jo Heprealaisista kirjoituksista me löydämme osoituksia hyväksyttävien ”hengellisten uhrien” luonteesta, kuten ilmenee seuraavista kohdista: ”Uhraa Jumalalle kiitos.” (Psalmit 50:14) ”Uhratkoot kiitosuhreja ja kertokoot riemuiten hänen töitään.” (Psalmit 107:22) ”Minun rukoukseni olkoon suitsutusuhri sinun kasvojesi edessä, minun kätteni kohottaminen olkoon ehtoouhri.” (Psalmi 141:2) ”Me tuomme sinulle uhrimulleiksi huultemme uhrit.” (Hoosea 14:3b) ”Hengellisiin uhreihin” sisältyivät näin ollen sellaiset asiat kuin rukous, ylistys ja kiitos.
15 Raamatun kreikkalaisista kirjoituksista löydämme vielä lisää yksityiskohtia. Meille sanotaan: ”Uhratkaamme aina hänen [Kristuksen] kauttaan Jumalalle ylistysuhria, se on niiden huulten hedelmää, jotka julistavat julkisesti hänen nimeään. Sitä paitsi älkää unohtako hyvän tekemistä ja toisten kanssa jakamista, sillä sellaisiin uhreihin Jumala on hyvin mielistynyt.” (Heprealaisille 13:15, 16) Filippiläiskirjeen 2:17:ssä apostoli Paavali puhuu ”uhrista ja julkisesta palveluksesta, johon usko on teidät johtanut”, minkä jälkeen hänet itsensä ’vuodatettiinkin niin kuin juomauhri’. Nämä kohdat korostavat sitä, miten tärkeää on olla aktiivisen kiinnostunut toisten hengellisestä ja ruumiillisesta hyvinvoinnista ja olla halukas käyttämään aikaa, voimia ja varoja heidän hyväkseen. Sellainen kiinnostus ilmenee Jumalan sanoman viemisessä ihmistovereille ja sellaisten auttamisessa, jotka tarvitsevat aineellista apua, kuten heidän Esimerkkinsä Jeesus Kristus teki. Ajattelehan, Korkein pitää sitä, mitä hänen palvelijansa tekevät edistääkseen toisten ihmisten hyvinvointia, hyväksyttävänä ylistysuhrina.
16, 17. Mitä järkeviä syitä on uhrata sellaisia ”hengellisiä uhreja” ja julistaa Jumalan ”oivallisuuksia”?
16 Ensimmäisen vuosisadan uskovilla oli hyvä syy tuntea pakottavaa halua ’hengellisten uhrien uhraamiseen’ niiden suurenmoisten asioiden takia, joita Jehova Jumala oli heille Poikansa kautta tehnyt. He olivat kerran suuressa ”pimeydessä” ja ilman toivoa. Ollessaan osana maailmasta he olivat sen ”hallitsijan” Saatanan, ”pimeyden vallan”, herruuden alaisuudessa. (Johannes 14:30; Kolossalaisille 1:13) Ei-juutalaiset kansat olivat käytännöllisesti katsoen täysin tietämättömiä tosi Jumalasta ja hänen tarkoituksistaan. Heillä ei ollut mitään asemaa hänen edessään. Apostoli Pietari kiinnitti huomiota tähän tosiasiaan, kun hän sanoi: ”Kerran te ette olleet kansa, mutta nyt olette Jumalan kansa; te olitte niitä, joille ei ollut osoitettu armoa, mutta nyt olette niitä, joille on osoitettu armoa.” (1. Pietari 2:10) Niin, kun sekä juutalaiset että ei-juutalaiset hyväksyivät Jeesuksen Kristuksen, niin heistä tuli ”valittu heimo, kuninkaallinen papisto, pyhä kansa, erikoisomaisuudeksi otettu kansa”. (1. Pietari 2:9) Jumala ’valitsi’ heidät kansakseen, kutsui heidät kuningas-papeiksi Jeesuksen Kristuksen yhteydessä, ja näin he muodostivat kansan, joka omistettiin pyhää ja pyhitettyä tarkoitusta varten, ja oli hankittu Korkeimman omaksi omaisuudeksi hänen Poikansa korvaamattomalla verellä. (Vrt. 2. Mooseksen kirja 19:5, 6; Ilmestys 5:9, 10.) Mikä huomattava armon osoitus tämä olikaan hengelliselle israelilaiselle! Tämän ”pyhän kansan” jäsenet nauttivat Jumalan antamaa valistusta ja Jumalan suosion valoa. Tämä oli jyrkkä vastakohta sille ajalle, jolloin he olivat ”pimeydessä”, vieraantuneina Korkeimmasta ja tietämättöminä hänen tahdostaan ja tarkoituksestaan.
17 Koska näille Jeesuksen Kristuksen opetuslapsille oli suotu Jehovan tunnustus ja ansaitsematon suosio, niin se sai heidät julistamaan kaikille, mitä Korkein oli tehnyt heidän hyväkseen Poikansa kautta. He eivät yksinkertaisesti voineet lakata puhumasta toisille ”oivallisuuksista”, taivaallisen Isänsä ihmeellisistä teoista.
18. Miten meidän tulisi henkilökohtaisesti soveltaa se, mitä olemme tarkastelleet tässä luvussa, ja miksi?
18 Nykyään kaikkien Jeesuksen Kristuksen tosi opetuslasten, mukaan luettuna ne ”suureen joukkoon” kuuluvat, jotka tulevat tuon ”pyhän kansan” yhteyteen, tulisi samalla tavoin tuntea pakottavaa halua elää rehtiä elämää ja olla toimeliaita toisten auttamisessa Jumalan hyväksymyksen saamiseen. (Ilmestys 7:9–15) Meidän tulisi sydämestämme haluta kuluttaa itseämme ponnistellessamme hengellisesti tarpeessa olevien auttamiseksi. Jumalan Pojan jäljittelemisemme näin tekemällä rikastuttaa suuresti elämäämme. Mitä iloa voimmekaan kokea lähimmäistemme onnellisuuden, hyvinvoinnin ja lujittumisen edistämisessä! (Apostolien teot 20:35) Me puolestamme saamme osaksemme niiden kiintymyksen ja arvostuksen, joiden hyväksi me epäitsekkäästi annamme aikaamme, voimiamme ja varojamme. Vaikka jotkut eivät ehkä osoitakaan kiitollisuutta, me silti tunnemme syvää sisäistä tyydytystä siitä, että olemme miellyttäneet taivaallista Isäämme. Ja koska olemme tehneet hänen tahtonsa, voimme olla varmoja hänen avustaan ja opastuksestaan. (1. Johannes 3:22) Jatkakaamme edelleen niiden runsaiden siunausten korjaamista, jotka tulevat Hänen esimerkkinsä seuraamisesta, joka on kaikkein kallisarvoisin Jehova Jumalan silmissä.