Luku 7

Taolaisuus ja kungfutselaisuus – taivaan tien etsintää

Taolaisuus, kungfutselaisuus eli konfutselaisuus ja buddhalaisuus ovat Kiinan ja Kaukoidän kolme pääuskontoa. Taolaisuudesta ja kungfutselaisuudesta ei ole kuitenkaan tullut maailmanuskontoja, kuten buddhalaisuudesta, vaan ne ovat rajoittuneet etupäässä Kiinaan ja alueisiin, joihin kiinalainen kulttuuri on vaikuttanut. Vaikkei virallisia lukuja olekaan saatavissa siitä, miten paljon Kiinassa on nykyään taolaisuuden ja kungfutselaisuuden kannattajia, niin yhdessä nämä kaksi uskontoa ovat menneiden 2000 vuoden aikana hallinneet maailman väestöstä lähes neljäsosan uskonnollista elämää.

1. (Myös johdanto.) a) Missä taolaisuutta ja kungfutselaisuutta harjoitetaan, ja miten laajakantoisia ne ovat? b) Mihin ajanjaksoon me nyt kiinnitämme huomiomme tutkiaksemme näitä opetuksia?

ANTAA sadan kukan kukkia; antaa sadan koulukunnan kilpailla.’ Tämä sanonta, jonka Kiinan kansantasavallan Mao Tse-tung teki kuuluisaksi puheessaan vuonna 1956, oli todellisuudessa mukaelma ilmauksesta, jota kiinalaiset oppineet ovat käyttäneet kuvailemaan Kiinassa 400–200-luvuilla eaa. vallinnutta aikakautta, jota kutsutaan taistelevien läänivaltioiden kaudeksi. Tähän aikaan oli mahtava Chou-dynastia (n. 1122–256 eaa.) rappeutunut järjestelmäksi, jossa löyhästi yhdistyneet läänivaltiot sotivat jatkuvasti keskenään aiheuttaen paljon vaikeuksia tavalliselle kansalle.

2. a) Mikä johti ajatussuuntien ”sataan koulukuntaan”? b) Mitä on jäljellä ”sadan koulukunnan” kehityksestä?

² Sotien synnyttämä kuohunta ja kärsimys heikensivät suuresti perinteisen hallitsevan luokan arvovaltaa. Tavallinen kansa ei enää tyytynyt alistumaan ylimystön oikkuihin ja juoniin ja kärsimään vaieten seurauksista. Tämä johti siihen, että pitkään tukahdutettuina olleet ajatukset ja toiveet puhkesivat esiin kuin ”sata kukkaa”. Erilaiset koulukunnat ajoivat ajatuksiaan, joita niillä oli hallituksesta, laista, yhteiskunnallisesta järjestyksestä, käytöksestä ja moraalista samoin kuin maanviljelyksestä, musiikista ja kirjallisuudesta ja joiden avulla ne uskoivat voivansa palauttaa elämän normaalimpiin uomiinsa. Nuo koulukunnat tulivat tunnetuiksi ”satana koulukuntana”. Useimmilla niistä ei ollut pysyvää vaikutusta. Mutta kaksi koulukuntaa sai niin huomattavan aseman, että ne ovat vaikuttaneet elämään Kiinassa yli 2000 vuoden ajan. Ne tulivat lopulta tunnetuiksi taolaisuutena ja kungfutselaisuutena.

Mikä on tao?

3. a) Mitä tarkoitetaan kiinalaisten tao-käsitteellä? b) Minkä kiinalaiset uskovat Luojan asemesta olevan kaiken alkusyy? (Vrt. Heprealaisille 3:4.)

³ Ymmärtääksemme sitä syvää ja kestävää vaikutusta, joka taolaisuudella ja kungfutselaisuudella oli kiinalaisiin samoin kuin japanilaisiin, korealaisiin ja muihin ympärillä asuviin kansoihin, on tarpeellista ymmärtää jonkin verran siitä, mikä on kiinalainen peruskäsite tao. Itse sana merkitsee ”tietä tai polkua”. Laajemmin käsitettynä se voi myös merkitä ”menettelytapaa, periaatetta tai oppia”. Kiinalaisille se sopusointu ja järjestyksellisyys, jonka he havaitsivat kaikkeudessa, olivat ilmauksia taosta, jonkinlaisesta kaikkeudessa olevasta ja sitä ohjaavasta jumalallisesta tahdosta tai lainsäädännöstä. Sen sijaan että he olisivat uskoneet kaikkeutta hallitsevaan Luoja Jumalaan, he siis toisin sanoen uskoivat sallimukseen, taivaan tahtoon tai yksinkertaisesti itse taivaaseen kaiken alkusyynä.

4. Miten kiinalaiset sovelsivat taon käsitettä ihmisten asioihin? (Vrt. Sananlaskut 3:5, 6.)

⁴ Soveltaessaan taon käsitettä ihmisten asioihin kiinalaiset uskoivat, että on olemassa jokin luonnollinen ja oikea tapa tehdä kaikki ja että kaikella ja jokaisella on oikea paikkansa ja oikea tehtävänsä. He esimerkiksi uskoivat, että jos hallitsija hoiti velvollisuutensa siten, että hän kohteli ihmisiä oikeudenmukaisesti ja huolehti taivasta koskevista uhrimenoista, kansa saisi nauttia rauhasta ja menestyksestä. Samoin jos kansa haluaisi tavoitella tietä eli taoa ja noudattaa sitä, niin kaikki olisi sopusointuista, rauhaisaa ja tehokasta. Mutta jos he rikkoisivat tai vastustaisivat sitä, niin tuloksena olisi kaaos ja tuho.

5. a) Miten taolaisuudessa suhtaudutaan taoon? b) Miten kungfutselaisuudessa suhtaudutaan taoon? c) Mitkä kysymykset kaipaavat vastausta?

⁵ Tämä ajatus taon mukaan toimimisesta sen kulkuun puuttumatta on keskeinen piirre kiinalaisten filosofisessa ja uskonnollisessa ajattelussa. Taolaisuuden ja kungfutselaisuuden voidaan sanoa olevan saman käsitteen kaksi eri ilmenemismuotoa. Taolaisuus korostaa mystiikkaa, ja alkuperäisessä muodossaan se kannattaa toimettomuutta, hiljaisuutta ja passiivisuutta, yhteiskunnan karttamista ja palaamista luontoon. Sen perusajatus on, että kaikki hoituu oikein, jos ihmiset eivät tee mitään sekaantuakseen asioihin, vaan antavat luonnon kulkea omaa rataansa. Kungfutselaisuus on toisaalta aktiivisempaa. Se opettaa, että yhteiskunnallinen järjestys säilyy, kun jokainen huolehtii hänelle tarkoitetusta osasta ja tekee velvollisuutensa. Siksi se esittää systemaattisesti kaikista ihmisten ja yhteiskunnan suhteista lakeja, jotka koskevat hallitsijaa ja alamaista, isää ja poikaa, aviomiestä ja vaimoa ja niin edelleen, ja esittää ohjeita niistä kaikista. Luonnollisesti tämä herättää kysymyksiä: Miten nämä kaksi järjestelmää syntyivät? Ketkä perustivat ne? Miten niitä harjoitetaan nykyään? Ja miten ne ovat auttaneet ihmistä hänen Jumalan-etsinnässään?

Taolaisuus – filosofinen alku

6. a) Mitä tiedetään taolaisuuden perustajasta? b) Miksi taolaisuuden perustajaa kutsuttiin Laotseksi?

⁶ Aivan aluksi taolaisuus oli pikemminkin filosofia kuin uskonto. Sen perustaja Laotse (Lao-tzu) oli tyytymätön noihin aikoihin vallinneeseen kaaokseen ja kuohuntaan ja etsi helpotusta karttamalla yhteiskuntaa ja palaamalla luontoon. Paljoakaan ei tiedetä tästä miehestä, jonka sanotaan eläneen 500-luvulla eaa., vaikka tosin edes tästä ei olla varmoja. Häntä kutsuttiin yleensä nimellä Laotse, joka merkitsee ”Vanhaa mestaria” tai ”Vanhaa”, koska legendan mukaan hänen äitinsä oli raskaana niin pitkään, että pojan tukka oli hänen syntyessään jo muuttunut valkoiseksi.

7. Mitä Historioitsijan muistiinpanot kertovat meille Laotsesta?

⁷ Ainoat viralliset tiedot Laotsesta ovat Ssu-ma Ch’ienin, toisella ja ensimmäisellä vuosisadalla eaa. eläneen kunnioitetun hovihistorioitsijan teoksessa Shih chi (Historioitsijan muistiinpanot). Tämän lähteen mukaan Laotsen todellinen nimi oli Li Erh. Hän toimi keisarillisen arkiston kirjurina Loyangissa, Kiinan keskiosassa. Mutta suurempi merkitys on seuraavalla kertomuksella, jonka se esittää Laotsesta:

”Laotse asui Choussa suurimman osan elämästään. Nähdessään ennalta Choun rappion hän lähti ja tuli rajalle. Rajavartija Yin Hsi sanoi: ’Herra, koska kerran haluatte vetäytyä syrjään, pyydän teitä minun tähteni kirjoittamaan kirjan.’ Silloin Laotse kirjoitti kaksiosaisen kirjan, joka sisältää vähän yli 5000 sanaa ja jossa hän käsitteli tien [Taon] ja voiman [Ten] käsitteitä. Sitten hän lähti. Kukaan ei tiedä, missä hän kuoli.”

8. a) Minkä kirjan Laotsen sanotaan valmistaneen? b) Miksi tätä kirjaa voidaan tulkita monin eri tavoin?

⁸ Monet oppineet epäilevät tämän kertomuksen luotettavuutta. Oli miten oli, niin valmistunut kirja tunnetaan nimellä Tao te ching tai Dao de Jing (”Kirja tiestä ja sen voimasta”), ja sitä pidetään taolaisuuden päätekstinä. Se on kirjoitettu lyhyin, arvoituksellisin säkein, joista jotkin ovat vain kolmen tai neljän sanan mittaisia. Tämän vuoksi ja koska joidenkin kirjainten merkitys on muuttunut melkoisesti Laotsen ajan jälkeen, tätä kirjaa on voitu tulkita monin eri tavoin.

Silmäys ”Tao te chingiin”

9. Miten Laotse kuvaili taoa Tao te chingissä?

⁹ Tao te chingissä Laotse selitti taoa, luonnon perimmäistä tietä, ja sovelsi sitä jokaiseen inhimillisen toiminnan tasoon. Saadaksemme jonkinlaisen käsityksen tästä kirjasta lainaamme tässä Gia-fu Fengin ja Jane Englishin toimittamaa ja Annikki Arposen suomentamaa laitosta Dao de Jing. Se sanoo taosta seuraavaa:

10. a) Mikä on taolaisuuden tavoite? b) Miten tätä taolaista näkemystä sovelletaan ihmisen käytökseen?

¹⁰ Mitä voimme päätellä näistä arvoituksellisista katkelmista? Sen, että taolaisille tao on jokin salaperäinen kosminen voima, joka on vastuussa aineellisesta kaikkeudesta. Taolaisuuden tavoitteena on päästä perille taosta, jättää maailma taakseen ja yhdistyä luontoon. Tämä ajatus heijastuu myös siitä, millainen käsitys taolaisilla on ihmisen käytöksestä. Näin tämä ihanne ilmenee Dao de Jingistä:

11. Miten taolaista ihannetta voidaan kuvailla?

¹¹ Nämä muutamat esimerkit osoittavat taolaisuuden olleen ainakin aluksi pohjimmiltaan filosofinen koulukunta. Nähdessään aikansa läänitysjärjestelmään sisältyvästä ankarasta hallinnosta johtuvat epäoikeudenmukaisuudet, kärsimyksen, tuhon ja hyödyttömyyden taolaiset uskoivat, että rauha ja sopusointu voitaisiin saavuttaa palaamalla noudattamaan entisaikojen perinteitä, jotka vallitsivat silloin, kun kuninkaat ja ministerit eivät vielä hallinneet tavallista kansaa. Heidän ihanteenaan oli viettää rauhallista maalaiselämää sopusoinnussa luonnon kanssa. – Sananlaskut 28:15; 29:2.

Taolaisuuden toinen viisas

12. a) Kuka oli Chuangtse? b) Mitä hän lisäsi Laotsen alkuperäisiin opetuksiin?

¹² Laotsen filosofian vei askelta pidemmälle Chuangtse eli Chuang-tzu, (”Mestari Chuang”, 369–286 eaa.), jota pidettiin Laotsen huomattavimpana seuraajana. Kirjassaan Chuangtse hän ei ainoastaan puhunut yksityiskohtaisemmin taosta, vaan myös selitti yinin ja yangin käsitteitä, joita alun perin kehiteltiin I chingissä. (Ks. sivua 83.) Hänen näkemyksensä mukaan mikään ei ole todella pysyvää tai ehdotonta, vaan kaikki on jatkuvien muutosten alaisena kahden vastakkaisen äärimmäisyyden välillä. Luvussa ”Syystulva” hän kirjoitti:

”Kaikkeudessa ei mikään ole pysyvää, sillä kaikki elää vain niin kauan että kuolee. Vain Tao, jolla ei ole alkua eikä loppua, pysyy ikuisesti. – – Elämää voidaan verrata ohi kiitävään, täyttä vauhtia laukkaavaan hevoseen – joka mutkassa ja joka hetki se muuttaa suuntaa. Mitä pitäisi tehdä ja mitä ei? Sillä ei todellisuudessa ole mitään väliä.”

13. a) Mikä on Chuangtsen muokkaama taolainen näkemys elämästä? b) Mikä Chuangtsen uni muistetaan parhaiten?

¹³ Tämän jatkuvuuden filosofian vuoksi ei taolaisen näkemyksen mukaan kenenkään kannata tehdä mitään puuttuakseen sellaiseen, minkä luonto on käynnistänyt. Ennemmin tai myöhemmin kaikki palaa vastakohtaansa. Onpa jokin tilanne kuinka kestämätön tahansa, se pian korjaantuu. Onpa jokin tilanne miten miellyttävä tahansa, ilo pian kaikkoaa. (Ks. vastakohdaksi Saarnaajan 5:17, 18.) Tätä filosofista elämänkatsomusta kuvastaa hyvin Chuangtsen uni, josta tavalliset ihmiset parhaiten muistavat hänet:

”Chuang Chou [Chuangtse] näki kerran unta, että hän oli perhonen, joka liihotteli sinne tänne; hänellä oli vain perhosen tunteita ja taipumuksia eikä hän lainkaan tiennyt olevansa Chou. Äkkiä hän heräsi, ja silloin hän todistettavasti oli Chou. Nyt hän ei tiedä, onko hän Chou, joka uneksi olevansa perhonen, vai perhonen, joka uneksii olevansa Chou.” – Idän viisautta.

14. Millä alueilla taolaisuuden vaikutus ilmenee?

¹⁴ Tämän filosofian vaikutus näkyy myöhempien sukupolvien kiinalaisten taiteilijoiden kehittämissä runo- ja maalaustyyleissä. (Ks. sivua 171.) Taolaisuus ei kuitenkaan säilynyt passiivisena filosofiana kovin pitkään.

Filosofiasta uskonnoksi

15. a) Mihin ajatukseen viehtymys luontoon johti taolaiset? b) Mitkä Tao te chingin lausunnot edistivät tätä ajatusta?

¹⁵ Kun taolaiset yrittivät olla yhtä luonnon kanssa, luonnon iättömyys ja elinvoimaisuus alkoi askarruttaa heitä. He järkeilivät, että kun ihminen elää sopusoinnussa taon eli luonnon tien kanssa, hän kenties voi jotenkin saada selville luonnon salaisuudet ja tulla immuuniksi ruumiilliselle vahingolle, sairauksille ja jopa kuolemalle. Vaikka Laotse ei korostanutkaan tätä, niin jotkin Tao te chingin kohdat näyttivät viittaavan tähän käsitykseen. Esimerkiksi 16. luku sanoo: ”Tao on ikuisuutta, säilymistä turvassa, vaikka ruumis tuhoutuisi.”a

16. Miten Chuangtsen kirjoitukset lisäsivät taolaisuuden taikauskoisia käsityksiä?

¹⁶ Myös Chuangtse edisti osaltaan tällaisia pohdiskeluja. Esimerkiksi eräässä Chuangtsen vuoropuhelussa muuan taruhenkilö kysyi toiselta: ”Olet elänyt korkeaan ikään, mutta silti sinulla on lapsen iho. Miten se on mahdollista?” Toinen vastasi: ”Olen oppinut Taon.” Chuangtse kirjoitti eräästä toisesta taolaisesta filosofista: ”Liehtse osasi ratsastaa tuulen selässä. Onnellisena hän ratsasti viileillä tuulenhengillä ja saattoi kulua viisitoista päivää, ennen kuin hän palasi. Onnea tavoittelevien kuolevaisten joukossa sellaiset miehet ovat harvinaisia.” – Keskitie, toim. P. Nieminen.

17. Mihin taolaisiin tapoihin aikaisemmat pohdiskelut johtivat, ja mikä oli tuloksena? (Vrt. Roomalaisille 6:23; 8:6, 13.)

¹⁷ Tällaiset kertomukset kiihottivat taolaisten mielikuvitusta, ja he alkoivat kokeilla mietiskelyä, ruokavalioita ja hengitysharjoituksia, joiden oletettiin voivan viivyttää ruumiin rappeutumista ja kuolemaa. Pian alkoi kiertää legendoja kuolemattomista, jotka saattoivat lentää pilvien päällä, näyttäytyä ja kadota tahtonsa mukaan ja jotka asuivat pyhillä vuorilla tai kaukaisilla saarilla lukemattomia vuosia ammentaen voimaa kasteesta tai taianomaisista hedelmistä. Kiinan historia kertoo, että vuonna 219 eaa. Ch’in-dynastian keisari Shih Huang-Ti lähetti laivueen, jossa oli mukana 3000 poikaa ja tyttöä, etsimään tarunomaista P’eng-lain saarta, kuolemattomien asuinpaikkaa, ja tuomaan palatessaan kuolemattomuuden yrtin. On tarpeetonta sanoakaan, että he eivät palanneet mukanaan mitään eliksiiriä, vaan perimätieto kertoo, että he asuttivat saaret, jotka tulivat tunnetuiksi Japanina.

18. a) Millainen taolainen käsitys on ’kuolemattomuuden pillerien’ taustalla? b) Mitä muita taikauskoisia tapoja taolaisuudessa kehittyi?

¹⁸ Han-dynastian aikana (206 eaa. – 220 ya.) taolaisuuden taikuudenharjoitus saavutti uuden huipun. Kerrotaan, että vaikka keisari Wu Ti suosi kungfutselaisuutta valtion virallisena oppina, niin taolainen ajatus ruumiillisesta kuolemattomuudesta viehätti häntä suuresti. Hän oli erityisen innostunut ’kuolemattomuuden pillerien’ valmistamisesta alkemian avulla. Taolaisen käsityksen mukaan elämä syntyy siitä, että vastakkaiset voimat yin ja yang (nais- ja miespuolinen) yhdistyvät. Sulattamalla yhteen lyijyä (tummaa eli yiniä) ja elohopeaa (kirkasta eli yangia) alkemistit jäljittelivät luonnon prosessia ja ajattelivat saavansa tulokseksi kuolemattomuuden pillerin. Taolaiset kehittivät myös joogan kaltaisia ruumiinharjoituksia, hengitysharjoituksia, ruokavaliorajoituksia ja sukupuolitapoja, joiden uskottiin vahvistavan ihmisen elinvoimaa ja pidentävän hänen elämäänsä. Heillä oli taikakaluja, joiden sanottiin tekevän ihmisen näkymättömäksi ja haavoittumattomaksi tai antavan hänelle kyvyn kävellä veden päällä tai lentää läpi avaruuden. Heillä oli myös taikasinettejä, joissa oli yleensä yin-yang-vertauskuva ja joita kiinnitettiin rakennuksiin ja oviaukkoihin pahojen henkien ja petojen karkottamiseksi.

19. Miten taolaisuudesta tuli järjestäytynyt?

¹⁹ Ajanlaskumme toisella vuosisadalla taolaisuudesta tuli järjestäytynyt. Muuan Chang Ling eli Chang Tao-ling perusti Länsi-Kiinassa taolaisen salaseuran ja harjoitti taikakeinojen avulla parantamista ja alkemiaa. Koska jokaiselta jäseneltä otettiin maksuksi viisi peck-mittaa riisiä, hänen liikkeensä tuli tunnetuksi Viiden riisi-peckin taolaisuutena (wu-tou-mi tao).b Chang väitti saaneensa henkilökohtaisen ilmestyksen Laotselta, ja hänestä tuli ensimmäinen ”taivaallinen mestari”. Hänen sanottiin lopulta onnistuneen valmistamaan elämän eliksiiriä ja nousseen tiikerillä ratsastaen elävänä taivaaseen Kiangsin maakunnassa sijaitsevalta Lung-hu-vuorelta (Lohikäärme-tiikeri-vuorelta). Chang Tao-lingistä alkoi satoja vuosia kestänyt sarja taolaisten ”taivaallisia mestareita”, joista jokaisen sanottiin olevan Changin jälleensyntymä.

Buddhalaisuuden haasteen kohtaaminen

20. Miten taolaisuus yritti vastustaa buddhalaisuuden vaikutusta?

²⁰ Ajanlaskumme 600-luvulla, T’ang-dynastian aikana (618–907), buddhalaisuus alkoi tunkeutua kiinalaisten uskonnolliseen elämään. Taolaisuus vastasi haasteeseen mainostamalla itseään uskontona, jolla oli kiinalaiset juuret. Laotsesta tehtiin jumala, ja taolaiset kirjoitukset kanonisoitiin. Rakennettiin temppeleitä sekä munkki- ja nunnaluostareita, ja perustettiin munkki- ja nunnajärjestöjä enemmän tai vähemmän buddhalaiseen tapaan. Lisäksi taolaisuus omaksui panteoniinsa monia Kiinan kansantaruston jumalia, jumalattaria, haltijoita ja kuolemattomia, esimerkiksi kahdeksan kuolematonta (pa hsien), kotilieden jumalan (Tsao shen), kaupunkijumalat (Ch’eng huang) ja ovenvartijat (Men shen). Tuloksena oli sekoitus, jossa oli aineksia buddhalaisuudesta, perinteisestä taikauskosta, spiritismistä ja esi-isien palvonnasta. – 1. Korinttolaisille 8:5.

21. Millaiseksi taolaisuus lopulta muuttui ja miten?

²¹ Ajan mittaan taolaisuus vähitellen rappeutui epäjumalanpalvontaa ja taikauskoa harjoittavaksi järjestelmäksi. Jokainen vain palvoi suosikkijumaliaan ja -jumalattariaan paikallisissa temppeleissä pyytäen heiltä suojelusta pahaa vastaan ja apua maallisen menestyksen saavuttamiseksi. Pappeja saatettiin palkata pitämään hautajaisia, valitsemaan suotuisia hautojen, talojen ja liikeyritysten paikkoja, puhumaan kuolleitten kanssa, pitämään loitolla pahat henget ja aaveet, viettämään juhlia ja hoitamaan kaikenlaisia muita rituaaleja. Se, mikä alkoi mystisen filosofian koulukuntana, oli siis muuttunut uskonnoksi, joka oli vajonnut syvälle kuolemattomiin henkiin, helvetintuleen ja puolijumaliin uskomiseen, jotka ajatukset oli saatu muinaisen Babylonin väärien uskonkäsitysten seisovan veden altaasta.

Vielä yksi Kiinan huomattava viisas

22. Mikä koulukunta tuli vallitsevaksi Kiinassa, ja mitä kysymyksiä meidän on tarpeellista harkita?

²² Seurattuamme taolaisuuden nousua, kehitystä ja rappiota meidän tulisi muistaa, että se oli vain yksi niistä ”sadasta koulukunnasta”, jotka kukoistivat taistelevien läänivaltioiden kaudella Kiinassa. Toinen koulukunta, josta lopulta tuli huomattava, itse asiassa vallitseva, oli kungfutselaisuus. Mutta miksi kungfutselaisuudesta tuli niin huomattava? Kiinan kaikista viisaista miehistä Kungfutse eli Konfutse epäilemättä tunnetaan parhaiten Kiinan ulkopuolella, mutta kuka hän oikein oli? Ja mitä hän opetti?

23. Mitä yksityiskohtaisia tietoja Historioitsijan muistiinpanot esittävät Kungfutsesta?

²³ Saadaksemme tietoja Kungfutsesta me käännymme jälleen Ssu-ma Ch’ienin Shih chin (Historioitsijan muistiinpanojen) puoleen. Laotsesta kertovan lyhyen yhteenvedon vastakohdaksi löydämme siitä pitkän elämäkerran Kungfutsesta. Seuraavassa on joitakin yksityiskohtaisia tietoja hänestä kiinalaisen oppineen Lin Jutangin käännöksen mukaan:

”Kungfutse syntyi Tsoun kaupungissa, Ch’angpingin piirikunnassa, Lun maassa. – – [Hänen äitinsä] rukoili Nich’iun kukkulalla, ja vastaukseksi rukoukseensa hän synnytti Kungfutsen Lun herttuan Hsiangin 22. vuotena (551 eKr.). Hänellä oli syntyessään päässään selvästi havaittava poimu, ja siksi häntä kutsuttiin ’Ch’iuksi’ (joka merkitsee ”kukkulaa”). Hänen virallinen nimensä oli Chung Ni ja lisänimensä K’ung.”c

24. Mitä tapahtui Kungfutsen elämän alkuvaiheessa?

²⁴ Pian Kungfutsen syntymän jälkeen hänen isänsä kuoli, mutta hänen äitinsä onnistui köyhyydestään huolimatta järjestämään hänelle asianmukaisen koulutuksen. Poika kiinnostui kovasti historiasta, runoudesta ja musiikista. Yksi kungfutselaisuuden ”neljästä kirjasta” nimeltään Keskustelut kertoo, että hän ryhtyi opiskelemaan täytettyään 15 vuotta. 17-vuotiaana hän sai vähäpätöisen valtionviran kotivaltiossaan Lussa.

25. Miten äidin kuolema vaikutti Kungfutseen? (Vrt. Saarnaaja 9:5, 6; Johannes 11:33, 35.)

²⁵ Hänen taloudellinen asemansa ilmeisesti parani, ja hän avioitui 19-vuotiaana ja sai seuraavana vuonna pojan. Mutta hänen ollessaan puolessavälissä kolmattakymmentä hänen äitinsä kuoli. Tämä ilmeisesti järkytti häntä suuresti. Vanhojen perinteiden huolellisena noudattajana Kungfutse vetäytyi julkisesta elämästä ja suri haudassa olevaa äitiään 27 kuukautta antaen näin kiinalaisille klassisen esimerkin vanhempien kunnioituksesta.

Kungfutse opettajana

26. Mihin ammattiin Kungfutse ryhtyi äitinsä kuoleman jälkeen?

²⁶ Sen jälkeen hän jätti perheensä ja ryhtyi vaeltavaksi opettajaksi. Hänen opettamiinsa aiheisiin sisältyivät musiikki, runous, kirjallisuus, yhteiskuntaoppi, siveysoppi ja luonnontiede tai se, mitä siitä siihen aikaan tiedettiin. Hänen on täytynyt saada melkoisesti mainetta, sillä hänellä kerrotaan olleen jossakin vaiheessa peräti 3000 oppilasta.

27. Mitä tiedetään Kungfutsesta opettajana? (Vrt. Matteus 6:26, 28; 9:16, 17; Luukas 12:54–57; Johannes 4:35–38.)

²⁷ Itämailla Kungfutsea kunnioitetaan ennen kaikkea mestarillisena opettajana. Itse asiassa hänen haudallaan, joka sijaitsee Ch’ü-foussa Shantungin maakunnassa, on kirjoitus, jossa häntä sanotaan yksinkertaisesti ”muinaisaikojen pyhimmäksi Opettajaksi”. Muuan länsimainen kirjailija kuvailee hänen opetusmenetelmäänsä seuraavasti: ”Hän vaelsi ’paikasta toiseen niiden seurassa, jotka omaksuivat hänen elämää koskevia näkemyksiään’. Aina kun matka oli vähän pitempi, hän ajoi härän vetämillä rattailla. Tuon eläimen hitaan vauhdin ansiosta hänen oppilaansa saattoivat seurata jalkaisin, ja ilmeisesti hän sai usein aiheen luentoihinsa tiellä sattuneista tapahtumista.” On kiinnostavaa, että myöhemmin Jeesus – hänestä riippumattomasti – käytti samanlaista menetelmää.

28. Mikä kiinalaisen kirjailijan Lin Jutangin mukaan teki Kungfutsesta kunnioitetun opettajan?

²⁸ Kungfutsesta tuli kunnioitettu opettaja itämaalaisten keskuudessa epäilemättä siksi, että hän oli itse hyvä oppilas, varsinkin historian ja siveysopin aloilla. ”Ihmiset eivät tunteneet vetoa Kungfutseen niinkään siksi, että hän oli aikansa viisain mies, kuin siksi, että hän oli oppinein tutkija, tuohon aikaan ainoa, joka saattoi opettaa heille jotakin vanhoista kirjoista ja entisaikojen sivistyksestä”, kirjoitti Lin Jutang. Viitaten tähän opinhaluun kenties tärkeimpänä syynä siihen, miksi kungfutselaisuus menestyi paremmin kuin muut ajatussuunnat, Lin teki asiasta seuraavan yhteenvedon: ”Kungfutselaisilla opettajilla oli jotakin nimenomaista opetettavaa ja kungfutselaisilla oppilailla oli jotakin nimenomaista opittavaa, nimittäin historiallinen tieto, kun taas muut koulukunnat joutuivat esittämään vain omia mielipiteitään.”

”Taivas tuntee minut!”

29. a) Millainen pyrkimys Kungfutsella todellisuudessa oli elämässään? b) Miten hän yritti toteuttaa pyrkimyksensä ja millaisin tuloksin?

²⁹ Huolimatta menestyksestään opettajana Kungfutse ei pitänyt opettamista elämäntyönään. Hänestä tuntui, että hänen siveyttä ja moraalia koskevat ajatuksensa voisivat pelastaa sen ajan levottoman maailman, jos vain hallitsijat soveltaisivat niitä palkkaamalla hänet tai hänen oppilaansa hallituksiinsa. Sitä varten hän yhdessä lähimpien opetuslastensa pienen ryhmän kanssa lähti kotivaltiostaan Lusta ja matkusti valtiosta toiseen yrittäen löytää viisasta hallitsijaa, joka omaksuisi hänen käsityksensä hallituksesta ja yhteiskuntajärjestyksestä. Mikä oli tulos? Shih chi mainitsee: ”Lopulta hän lähti Lusta, hänet torjuttiin Ch’issä, hänet ajettiin ulos Sungista ja Weistä, ja hän kärsi puutetta Ch’enin ja Ts’ain välillä.” Kuljettuaan paikasta toiseen 14 vuotta hän palasi Luhun pettyneenä, mutta ei lannistuneena.

30. Mitkä kirjat muodostavat kungfutselaisuuden perustan?

³⁰ Lopun elämäänsä hän omistautui kirjalliseen työhön ja opettamiseen. (Ks. sivua 177.) Vaikka hän epäilemättä valittikin syrjään joutumistaan, hän sanoi: ”En nurise Taivasta vastaan. En valita ihmistä vastaan. Jatkan opiskeluani täällä maan päällä, ja olen kosketuksissa ylhäällä olevan Taivaan kanssa. Taivas tuntee minut!” Lopulta vuonna 479 eaa. hän kuoli 73-vuotiaana.

Kungfutselaisten ajatusten pääsisällys

31. Miten yhteiskunnallinen järjestys voitiin Kungfutsen opetuksen mukaan saavuttaa?

³¹ Vaikka Kungfutse kunnostautui tutkijana ja opettajana, hänen vaikutuksensa ei suinkaan rajoittunut oppineitten piiriin. Kungfutsen tavoitteena ei todellisuudessa ollut vain opettaa käytös- ja moraalisääntöjä, vaan myös palauttaa rauha ja järjestys yhteiskuntaan, jota lääninherrojen väliset alituiset taistelut siihen aikaan repivät. Tuon tavoitteen saavuttamiseksi Kungfutse opetti, että jokaisen keisarista tavalliseen kansalaiseen asti täytyi oppia, millaisesta osasta hänen odotettiin huolehtivan yhteiskunnassa, ja elää sen mukaisesti.

32, 33. a) Millainen oli Kungfutsen li-käsite? b) Mihin lin harjoittaminen Kungfutsen mukaan johtaisi?

³² Kungfutselaisuudessa tämä käsite tunnetaan nimellä li, joka merkitsee hyviä tapoja, kohteliaisuutta, järjestyksellisyyttä ja laajemmassa mielessä rituaalia, seremoniaa ja kunnioitusta. Vastatessaan kysymykseen: ”Mikä on tämä suuri li?” Kungfutse antoi seuraavan selityksen:

”Kaikista asioista, joiden mukaan ihmiset elävät, li on suurin. Ilman litä emme tiedä, miten palvoa oikein kaikkeuden henkiä tai miten määritellä oikein kuninkaan ja ministerien, hallitsijan ja alamaisten sekä vanhempien ja nuorten asema tai miten määritellä moraaliset suhteet sukupuolten välillä, vanhempien ja lasten välillä ja veljien välillä tai miten erottaa perheessä vallitsevien suhteiden eri asteet. Siksi li on arvolliselle miehelle niin tärkeä.”

³³ Li on siis käytössääntö, jonka mukaan todella arvollinen mies (chün-tzu, joka joskus käännetään ”yleväksi”) toimii kaikissa ihmissuhteissaan. Kun jokainen pyrkii tekemään näin, niin ”kaikki sujuu oikein perheessä, valtiossa ja maailmassa”, sanoi Kungfutse, ja silloin noudatetaan taoa eli taivaan tietä. Mutta miten lin tulisi ilmetä? Tämä vie meidät toiseen kungfutselaisuuden keskeiseen käsitteeseen, joka on jen (lausutaan žen), ihmisystävällisyys tai ihmisrakkaus.

34. Millainen on kungfutselainen jen-käsite, ja miten se auttaa yhteiskunnallisien vaikeuksien hoitamisessa?

³⁴ Lin korostaessa ulkoisten sääntöjen mukaisia rajoituksia jen koskee ihmisluontoa eli ihmisen sisintä. Kungfutselainen käsitys, varsinkin sellaisena kuin Kungfutsen pääopetuslapsi Mengtse sen ilmaisi, pitää ihmisluontoa pohjimmiltaan hyvänä. Niin ollen ratkaisu kaikkiin yhteiskunnan vaikeuksiin on itsensä kehittämisessä, ja se alkaa opetuksesta ja tiedosta. Suuren opin ensimmäinen luku sanoo:

”Kun tosi tieto saavutetaan, niin tahdosta tulee vilpitön; kun tahto on vilpitön, niin sydän ojentuu – –; kun sydän ojentuu, niin henkilökohtainen elämä jalostuu; kun henkilökohtainen elämä jalostuu, niin perhe-elämä tulee säännönmukaiseksi; kun perhe-elämä on säännönmukaista, niin kansan elämä on järjestyksellistä, ja kun kansan elämä on järjestyksellistä, niin tässä maailmassa vallitsee rauha. Keisarista tavalliseen ihmiseen saakka kaikkien täytyy nähdä henkilökohtaisen elämänsä jalostaminen juurena eli perustana.”

35. a) Millainen yhteenveto voidaan tehdä lin ja jenin periaatteista? b) Miten kaikki tämä heijastuu kiinalaisten elämänkatsomuksesta?

³⁵ Näin siis näemme, että Kungfutsen mukaan lin noudattaminen auttaa ihmistä käyttäytymään asianmukaisesti joka tilanteessa ja jenin kehittäminen saa heidät kohtelemaan kaikkia muita huomaavaisesti. Teoreettisena tuloksena on rauha ja sopusointu yhteiskunnassa. Lin ja jenin periaatteisiin pohjautuvasta kungfutselaisesta ihanteesta voidaan tehdä seuraava yhteenveto:

Kaikki tämä auttaa selittämään, miksi useimmat kiinalaiset ja muutkin itämaalaiset panevat niin paljon painoa perhesiteille, työteliäisyydelle, koulutukselle ja oman paikkansa tietämiselle ja sen mukaan toimimiselle. Ovatpa tulokset sitten olleet hyviä tai huonoja, niin nämä kungfutselaiset käsitteet on satojen vuosien kuluessa juurrutettu syvälle kiinalaisten tajuntaan.

Kungfutselaisuudesta tulee valtionuskonto

36. Miten kungfutselaisuus sai valtionuskonnon aseman?

³⁶ Kungfutselaisuuden nousu lopetti ”sadan koulukunnan” aikakauden. Han-dynastian keisarit havaitsivat, että kungfutselaisuuden opetus uskollisuudesta hallitsijaa kohtaan oli juuri se apukeino, jota he tarvitsivat lujittaakseen valtaansa. Keisari Wu Tin hallituskauden aikana, johon olemme jo viitanneet taolaisuuden yhteydessä, kungfutselaisuus korotettiin valtionuskonnon asemaan. Ainoastaan kungfutselaisuuden klassisiin teoksiin perehtyneitä valittiin valtion virkoihin, ja jokaisen, joka toivoi pääsevänsä hallituksen palvelukseen, oli läpäistävä eri puolilla maata pidettyjä tutkintoja, jotka perustuivat kungfutselaisuuden klassikkoihin. Kungfutselaisista riiteistä ja rituaaleista tuli kuningashuoneen uskonto.

37. a) Miten kungfutselaisuudesta tuli uskonto? b) Miksi kungfutselaisuus on todellisuudessa enemmän kuin vain filosofia?

³⁷ Tämä tapahtumain käänne korotti suuresti Kungfutsen asemaa kiinalaisessa yhteiskunnassa. Han-dynastian keisarit loivat perinteen Kungfutsen haudalla uhraamisesta. Hänelle annettiin kunnioittavia arvonimiä. Sitten vuonna 630 ya. T’ang-dynastian keisari T’ai Tsung määräsi pystyttämään Kungfutselle valtiontemppelin jokaiseen maakuntaan ja piirikuntaan läpi valtakunnan ja uhraamaan säännöllisesti uhreja. Käytännössä Kungfutse korotettiin jumalan asemaan, ja kungfutselaisuudesta tuli uskonto, jota oli vaikea erottaa taolaisuudesta tai buddhalaisuudesta. – Ks. kehystettyä tekstiä sivulta 175.

Idän viisauden perintö

38. a) Mitä on tapahtunut taolaisuudelle ja kungfutselaisuudelle vuodesta 1911 lähtien? b) Mikä pitää kuitenkin yhä paikkansa näiden uskontojen peruskäsityksistä?

³⁸ Dynastia-hallinnon päätyttyä Kiinassa vuonna 1911 kungfutselaisuus ja taolaisuus ovat saaneet osakseen paljon arvostelua, jopa vainoa. Taolaisuus joutui huonoon huutoon taikuutta ja taikauskoa sisältävien tapojensa vuoksi. Ja kungfutselaisuus on leimattu feodalistiseksi, ja sen on sanottu edistävän orjamentaliteettia ihmisten, varsinkin naisten, pitämiseksi alistuvaisina. Tällaisesta virallisesta paheksunnasta huolimatta näiden uskontojen peruskäsitykset ovat kuitenkin juurtuneet niin syvälle kiinalaisten mieleen, että niillä on yhä moniin ihmisiin voimakas ote.

39. Mitä eräs uutisraportti sanoo Kiinan taikauskoisista uskonnollisista tavoista?

³⁹ Esimerkiksi kanadalaisessa sanomalehdessä Globe and Mail oli vuonna 1987 otsikko ”Kiinalaisten uskonnolliset menot harvinaisia Pekingissä mutta yleisiä rannikkoseuduilla”. Kirjoituksessa kerrottiin, että Kiinan lähes 40-vuotisen ateistisen hallinnon jälkeen hautajaisriitit, temppelipalvelukset ja monet taikauskoiset tavat ovat yhä yleisiä maaseudulla. ”Useissa kylissä on fengshui-mies, yleensä iäkäs asukas, joka osaa lukea tuulen (feng) ja veden (shui) voimia ratkaistakseen suotuisan paikan kaikelle perintöhaudasta uuteen taloon tai olohuoneen kalustukseen saakka”, kertoo selonteko.

40. Millaisia uskonnollisia tapoja nähdään Taiwanissa?

⁴⁰ Muutenkin taolaisuutta ja kungfutselaisuutta on siellä, missä perinteinen kiinalainen kulttuuri säilyy voimissaan. Taiwanissa eräs mies, joka väittää olevansa Chang Tao-lingin jälkeläinen, toimii ”taivaallisena mestarina”, jolla on valta määrätä taolaisia pappeja (Tao shih) virkaansa. Suosittua Matsu-jumalatarta, jota kutsutaan ”Taivaan pyhäksi äidiksi”, palvotaan tuon saaren sekä merimiesten ja kalastajien suojeluspyhimyksenä. Tavalliset ihmiset puolestaan kohdistavat huomionsa uhraamiseen jokien, vuorien ja tähtien hengille, kaikkien ammattien suojelusjumaluuksille ja terveyden, hyvän onnen ja rikkauden jumalille.d

41. Miten kungfutselaisuutta uskontona harjoitetaan nykyään?

⁴¹ Mitä on sanottava kungfutselaisuudesta? Sen asema uskontona on heikentynyt kansallisen monumentin tasolle. Kiinassa Ch’ü-foussa Kungfutsen synnyinseudulla valtio ylläpitää Kungfutsen temppeliä ja sukukartanoa turistinähtävyyksinä. China Reconstructs -aikakauslehden mukaan siellä esitetään näytöksiä ”Kungfutsen palvontarituaalista”. Ja Singaporessa, Taiwanissa, Hongkongissa ja muualla Itä-Aasiassa vietetään yhä Kungfutsen syntymäpäivää.

42. Miten taolaisuus ja kungfutselaisuus osoittautuvat puutteellisiksi oppaiksi tosi Jumalan etsinnässä?

⁴² Kungfutselaisuudesta ja taolaisuudesta näemme, miten ihmisviisauteen ja järkeilyyn perustuva järjestelmä – miten johdonmukainen ja hyvää tarkoittava se sitten onkin – osoittautuu loppujen lopuksi puutteelliseksi tosi Jumalan etsinnässä. Miksi? Koska se jättää huomioon ottamatta yhden olennaisen tärkeän seikan, nimittäin persoonallisen Jumalan tahdon ja vaatimukset. Kungfutselaisuus etsii ihmisluonnosta vaikutinta, joka antaa voimaa hyvän tekemiseen, ja taolaisuus kääntyy itse luonnon puoleen. Mutta tämä on hukkaan heitettyä luottamusta, koska se on vain luomusten palvontaa Luojan asemesta. – Psalmi 62:10; 146:3, 4; Jeremia 17:5.

43. Miten kiinalaisten uskonnolliset perinteet ovat kokonaisuudessaan vaikuttaneet heitä vastaan tosi Jumalan etsinnän ollessa kysymyksessä?

⁴³ Toisaalta esi-isien ja epäjumalien palvonnan perinteet, kosmisen taivaan ja luonnon henkien kunnioitus samoin kuin niihin liittyvät riitit ja rituaalit ovat juurtuneet niin syvälle kiinalaiseen ajatustapaan, että ne hyväksytään itsestään selvinä totuuksina. Usein on hyvin vaikeaa puhua kiinalaiselle persoonallisesta Jumalasta tai Luojasta, koska tämä käsite on hänelle niin vieras. – Roomalaisille 1:20–25.

44. a) Miten järkevät ihmiset suhtautuvat luonnon ihmeisiin? b) Mitä meitä kannustetaan tekemään?

⁴⁴ Ei voida kiistää sitä, että luonto on täynnä suuria ihmeitä ja valtavaa viisautta ja että meillä ihmisillä on päättelyn ja omantunnon suurenmoiset kyvyt. Mutta kuten buddhalaisuutta käsittelevässä luvussa osoitettiin, niin luomakunnassa näkemämme ihmeet ovat saaneet järkevät ihmiset päättelemään, että täytyy olla olemassa Suunnittelija eli Luoja. (Ks. sivuja 151 ja 152.) Eikö näin ollen ole johdonmukaista, että meidän tulisi pyrkiä etsimään Luojaa? Itse asiassa Luoja kehottaa meitä siihen: ”Nostakaa silmänne korkeuteen ja katsokaa: kuka on nämä luonut? Hän, joka johdattaa esiin niitten joukot täysilukuisina, joka nimeltä kutsuu ne kaikki.” (Jesaja 40:26) Siten menettelemällä emme ainoastaan opi tietämään, kuka Luoja on, nimittäin Jehova Jumala, vaan myös sen, mitä hänellä on meidän varallemme tulevaisuudessa.

45. Mitä muuta itämaista uskontoa tarkastelemme seuraavaksi?

⁴⁵ Buddhalaisuuden, kungfutselaisuuden ja taolaisuuden lisäksi itämaisten ihmisten uskonnolliseen elämään on merkittävällä tavalla vaikuttanut vielä yksi uskonto, jolla on kannattajia erityisesti Japanissa, nimittäin šinto. Missä suhteessa se on erilainen? Mistä se on saanut alkunsa? Onko se johdattanut ihmisiä tosi Jumalan luo? Tarkastelemme tätä seuraavassa luvussa.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 162]

Kiinalaisten sanojen lausuminen

Tämä kirja käyttää kiinalaisista sanoista useimpien tieteellisten teosten tavoin yleensä Waden-Gilesin translitterointijärjestelmää. Seuraavassa on joitakin ääntämisohjeita:

ch = ts, esim. Tao te ching (tsing)

hs = s, esim. Ta hsüeh (sy-eh), Suuri oppi

j = ž, esim. jen (žen), ihmisrakkaus

ü = y, ks. seuraavaa

y = j, esim. Lun yü (jy), Keskustelut

Heittomerkki konsonantin tai konsonanttiyhtymän jäljessä ilmaisee aspiraatiota eli hengähdysäännettä (= h), esim. T’ang (thang) -dynastia

[Tekstiruutu s. 175]

Kungfutselaisuus – filosofia vai uskonto?

Koska Kungfutse ei puhunut paljoakaan Jumalasta, monet pitävät kungfutselaisuutta vain filosofiana eikä uskontona. Hänen sanansa ja tekonsa kuitenkin osoittivat hänen olleen uskonnollinen. Tämä voidaan nähdä kahdesta seikasta. Ensinnäkin hän tunsi kunnioittavaa pelkoa kosmista korkeinta hengellistä voimaa kohtaan, jota kiinalaiset kutsuvat nimellä T’ien eli Taivas, jota hän piti kaiken hyveen ja moraalisen hyvyyden lähteenä ja jonka tahdon hän uskoi ohjaavan kaikkea. Toiseksi hän korosti suuresti taivaan ja kuolleiden esi-isien henkien palvontaan liittyvien riittien ja seremonioiden tunnontarkkaa noudattamista.

Vaikka Kungfutse ei koskaan julistanutkaan näitä näkemyksiä uskontona, niin aikojen kuluessa niistä tuli kiinalaisille itse asiassa uskonto.

[Tekstiruutu/Kuvat s. 177]

Kungfutselaisuuden neljä kirjaa ja viisi klassikkoa

Neljä kirjaa

1. Suuri oppi (Ta hsüeh), arvollisen miehen opetuksen perusta, ensimmäinen teksti, jota koulupojat opiskelivat vanhassa Kiinassa

2. Keskitien oppi (Chung yung), tutkielma ihmisluonnon kehityksestä kohtuullisuuden välityksellä

3. Keskustelut (Lun yü), kokoelma Kungfutsen lausuntoja, joita pidetään kungfutselaisen ajattelun päälähteenä

4. Mengtsen kirja (Mengtse), Kungfutsen huomattavimman opetuslapsen Mengtsen eli Menciuksen kirjoituksia ja lausuntoja

Viisi klassikkoa

1. Laulujen kirja (Shih ching), 305 runoa, jotka esittävät kuvan jokapäiväisestä elämästä varhaisella Chou-dynastian kaudella (1000–600 eaa.)

2. Historian kirja (Shu ching), sisältää neljä kirjaa, jotka käsittelevät Kiinan historiaa Yu-kaudelta Zhou-dynastiaan saakka

3. Muutosten kirja (I ching), ennustelukirja, joka perustuu kuuden kokonaisen tai vaillinaisen rivin 64 mahdollisen yhdistelmän tulkintoihin

4. Rituaalien kirja (Li chi), kokoelma seremonioita ja rituaaleja koskevia sääntöjä

5. Kevään ja syksyn aikakirjat (Ch’un ch’iu), Kungfutsen kotivaltion Lun historia, joka käsittää vuodet 722–481 eaa.

[Kuvat]

Ylhäällä viisi klassikkoa ja vasemmalla osa Suuresta opista (yksi neljästä kirjasta), jota lainataan sivulla 181

[Kuva s. 163]

Tao, ’tie jota ihmisen tulisi kulkea’

[Kuva s. 165]

Laotse, taolaisuuden filosofi, puhvelin selässä

[Kuva s. 166]

Matsulle, ”Taivaan pyhälle äidille”, omistettu taolainen temppeli Taiwanissa

[Kuva s. 171]

Utuiset vuoret, tyynet vedet, huojuvat puut ja syrjään vetäytyneet oppineet – jotka ovat suosittuja aiheita kiinalaisissa maisemamaalauksissa – heijastavat taolaista ihannetta luonnon kanssa sopusoinnussa elämisestä

[Kuvat s. 173]

Vasemmalla vanha taolainen veistos pitkän elämän jumalasta kahdeksan kuolemattoman kanssa.

Oikealla taolainen pappi juhla-asussa hoitamassa tehtäväänsä hautajaisissa

[Kuva s. 179]

Kiinan tärkeintä viisasta, Kungfutsea, kunnioitetaan moraalin ja siveysopin opettajana

[Kuva s. 181]

Sung Kyun Kwanissa, 1300-luvulta peräisin olevassa kungfutselaisessa opetuskeskuksessa Soulissa Koreassa, vietetyt juhlat ja niissä esitettävä musiikki pitävät yllä kungfutselaisia rituaaleja

[Kuvat s. 182]

Onpa tyypillinen kiinalainen sitten buddhalainen, taolainen tai kungfutselainen, hän (vasemmalta) ilmaisee kunnioitusta esi-isille kotona, palvoo rikkauden jumalaa ja uhraa juhlapäivinä temppeleissä