Köyhät nostetaan ja lohdutetaan
”Ylistäkää Jehovaa. . . . Hän kohottaa köyhän tomusta ja nostaa puutteenalaisen tunkiosta asettaakseen hänet ruhtinasten joukkoon, kansansa ruhtinasten joukkoon.” – Ps. 113:1, 7, 8, As.
1. Kehen täytyy maan köyhien katsoa nyt ja miksi häneen?
JEHOVA Jumalaan tulisi kaikkien maan köyhien katsoa tänä maailman ahdingon aikana. Hän ei halveksi heidän halpaa tilaansa. Hän ei ole sulkenut korviaan heidän huokauksiltaan ja voihkaisuiltaan, vaan ottaa varteen heidän tarpeensa ja ojentaa heille juuri nyt tosi avun. Abraham Lincoln, mies, joka kohosi köyhyydestä Amerikan Yhdysvaltain presidentiksi, sanoi kerran: ”Jumalan täytyy rakastaa köyhiä, koska hän teki niitä niin paljon.” Mutta Jumala ei ole tehnyt ihmistä köyhäksi eikä harvoja rikkaiksi ja useita köyhiksi. Hän ei ole luonut luokkaeroavaisuuksia rikkaitten ja köyhien välillä. Ei hän ole tahtonut monien olevan köyhyyden painamia niin kauan, että köyhät nousevat nyt lopulta kommunististen johtajien alaisina kukistamaan rikkaita kapitalisteja ja saattamaan kaikkia ihmisiä yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti samanvertaiseen asemaan kommunististen diktaattoreiden johdolla. Tämän on tehnyt Jumalan vastustaja, Saatana Perkele. Juuri tämä jumalaton ehdottelee nyt vääriä poliittisia ja taloudellisia järjestelmiä sorrettujen ihmisjoukkojen avuksi kääntääkseen heidät pois ainoasta pätevästä apukeinosta, minkä Jehova Jumala on varannut. Näiden inhimillisten hätäapukeinojen soveltaminen köyhien tilan parantamiseksi ja maailman takapajulla olevien alueitten auttamiseksi lisää vain ihmisten taakkoja ja köyhdyttää ja sortaa heitä entistä enemmän. Mutta Jumala Kaikkivaltias on aina tullut pelastamaan kansansa köyhiä. Hän hyvittää nyt täydelleen heidän asiansa ja johtaa heidät rikkauksiin, mitkä ylittävät nekin, joita ensimmäinen mies ja vaimo nauttivat ihmiskunnan kehdossa Eedenissä. Jumala käyttää tässä välikappaleenaan valtakuntaansa, minkä hän on antanut Poikansa Jeesuksen Kristuksen käsiin.
2. Missä suhteessa on ihmisiä pidetty pääasiallisesti köyhinä ja miten?
2 Ihmiskunnan köyhyys ei rajoitu yksinomaan aineellisten rikkauksien puuttumiseen, vaan on pääasiallisesti hengellisten rikkauksien vajavuutta. Puhdasoppisten kristillisten ja juutalaisten uskontojärjestelmien pappien täytyy nyt myöntää jättäneensä ihmiset hengelliseen köyhyyteen. He ovat olleet puolueellisia maailman rikkaita kohtaan ja ummistaneet silmänsä ja vaienneet, kun nämä ovat sortaneet köyhiä, ja kuitenkin he ovat koko ajan olleet näyttävinään kovin vanhurskailta. Mutta hengelliset rikkaudet olisivat helpottaneet ihmisten osaa tämän maailman vääryyden ja vaikeuksien keskellä. Nämä rikkaudet olisivat estäneet heitä nousemasta väkivaltaisesti ja jyrkästi nykyisin voimassaolevaa maailmanjärjestystä vastaan. Ihminen ei tarvitse itsekkäitä aineellisia rikkauksia ollakseen todellisesti varakas, onnellinen ja tyytyväinen.
3. Kuka oli köyhin, mutta onnellisin maan päällä ja miksi?
3 Ollessaan ihmisenä maan päällä Jeesus Kristus oli köyhistä köyhimpiin kuuluva maallisen omaisuuden kannalta katsottuna. Häntä ei laskettu suinkaan hienoon kehtoon hänen syntyessään, vaan eläinten seimeen, koska kaupungin majatalossa ei ollut tilaa vieraille. Hänellä ei ollut Jumalan valtakunnan saarnaajana omaa kotia. ”Ketuilla on luolat ja taivaan linnuilla pesät, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin hän päänsä kallistaisi.” (Matt. 8:20) Mutta hänellä oli hengellisten rikkauksiensa takia todellisia ja uskollisia ystäviä, varsinkin taivaassa oleva Isänsä ja maan päällä olevat hyvätahtoiset ihmiset. Hänellä oli ilo, mitä yksikään luomus ei voinut hävittää. Hän oli onnellisin ihminen maan päällä, niin että hän voi hyvin kuvailla todellisia onnellisuudentiloja vuorisaarnassaan, minkä hän aloitti näin: ”Onnellisia ovat ne, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan, koska taivasten valtakunta kuuluu heille.” (Matt. 5:3, Um) Kaikki köyhät ihmiset voivat nyt tulla henkisesti rikkaiksi tutustumalla häneen, ja he saattavat toivoa tulevansa pian kaikkien muittenkin rikkauksien omaajiksi hänen valtakuntansa alaisessa oikeudenmukaisessa uudessa maailmassa.
4. Mille asiainmuutokselle hän osoitti ajan tulleen, ja miten hän valaisi sen?
4 Jeesus tiesi silloin, että Saatanan maailman piti kestää Jumalan asioihin sekaantumatta, kunnes ”kansain määräajat” päättyisivät 1914. Hän koetti sen tähden tehdä hengellisesti rikkaiksi ne ihmiset, jotka olivat tietoisia hengellisestä tarpeestaan, Jumalan valtakunnan sanomalla ja Hänen pyhän Sanansa lisääntyvällä ymmärtämisellä. Hän osoitti ajan tulleen, jolloin Jumala oli muuttava niiden olosuhteet toisiksi, jotka olivat rikkaita maallisesta tavarasta, poliittisesta mahdista ja uskonnollisesta valvonta- ja vaikutusvallasta, ja nostava ne, jotka tunsivat hengellisen tarpeensa. Hän kuvaili tämän esittämässään vertauksessa rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta. Me sanomme ”vertauksessa”, koska jos selittäisimme tämän kuvauksen rikkaan miehen ja Lasaruksen asioista kirjaimellisesti, niin se tekisi Jeesuksen kiintoisan kuvailun järjettömäksi. Me ryhdymme tarkastelemaan tätä lohduttavaa vertausta, koska sen merkitys on nyt meille selvä. Edetessämme otamme huomioon ne kohdat, jotka osoittavat, että sitä ei voida tulkita sananmukaisesti, niinkuin uskonnolliset papit väittävät peloitellakseen ihmisiä valtaansa saaden ihmiset uskomaan, että heitä kidutetaan kirjaimellisessa tulessa ja tulikivessä ikuisesti kuolemansa jälkeen.
RIKAS MIES
5, 6. a) Keiden varoitukseksi Jeesus esitti vertauksen ja miksi? b) Keitä rikas mies kuvaa yleensä?
5 Kun Jeesus esitti tämän vertauksen, oli fariseusten ankaran uskonlahkon jäseniä kuuntelemassa, ja se oli epäilemättä varoitus heille. ”Tämän kaiken kuulivat fariseukset, jotka olivat rahanahneita, ja he ivasivat häntä.” Jeesus sanoi sitten muutamien sattuvien huomautusten jälkeen: ”Oli rikas mies, joka pukeutui purppuraan ja hienoihin pellavavaatteisiin ja eli joka päivä ilossa loisteliaasti.” (Luuk. 16:14, 19) ”Dives” ei ollut hänen nimensä, vaikka latinalainen Vulgata-raamatunkäännös käyttää tätä sanaa hänestä, koska tämä latinalainen sana merkitsee ”rikasta miestä”. He nimittävät näin ollen tätä rikasta miestä ”Divesiksi”, ja me voimme tehdä samoin. Mutta nyt nousee kysymys: Kuka tämä rikas mies on?
6 Jeesus ei kunnioittanut tätä rikasta miestä antamalla hänelle nimeä, vaan kuvaili hänet vain esittääkseen hänen edustamansa ihmisluokan. Hän pukeutui rikkautensa mukaisesti purppuraan ja pellavaan ja nautti joka päivä komeudesta, johon kuului yltäkylläisesti katettu pöytäkin. Koska Jeesus lausui sanansa suoraan juutalaisille, niin tämä rikas mies kuvaa ensiksi heidän joukossaan ollutta luokkaa, jolla oli sellaiset edut ja tilaisuudet kuin hän kuvaili. Vertauksen lopullisessa sovellutuksessa meidän päiviimme hän kuvaa nykyään olevaa samanlaista luokkaa, joka vastaa Jeesuksen aikana elänyttä. Jeesus puhui osaksi niiden fariseusten hyödyksi, jotka kuuntelivat häntä, ja nämä fariseukset rakastivat rahaa. Tosiseikat ja Raamattu osoittavat siis, että tämä rikas mies edustaa sellaisten uskonnollisten johtajien luokkaa, jotka ovat rikkaita hengellisistä eduista ja tilaisuuksista ja jotka käyttäytyvät tämän rikkaan miehen tavalla.
7. Mitä se esitti, että rikas mies pukeutui purppuraan?
7 Puku on vertauskuva asemasta, säädystä, aineellisista varoista ja henkilöllisyydestä. Purppura oli kuninkaallisuuden väri. Kun Rooman sotilaat pilkkasivat Jeesuksen väitettä, että hän oli kuningas ja kuninkaallista sukuperää, niin he ”pukivat hänen ylleen purppuraisen vaipan” ja sanoivat hänelle: ”Terve, juutalaisten kuningas.” (Joh. 19:2–5; Mark. 15:16–20) Nuo johtajat väittivät olevansa menossa Jumalan valtakuntaan muistaen Jumalan heille Mooseksen kautta Siinain vuorella lausumia sanoja: ”Jos te nyt kuulette minun ääntäni ja pidätte minun liittoni, niin te olette minun omaisuuteni ennen kaikkia muita kansoja; sillä koko maa on minun. Ja te olette minulle pappisvaltakunta ja pyhä kansa.” (2. Moos. 19:5, 6) Jeesus mainitsi heidät myös ”valtakunnan lapsina” ja ilmoitti meille, keitä he olivat, sanomalla: ”Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun suljette taivasten valtakunnan ihmisiltä! Sillä itse te ette mene sisälle, ettekä salli meneväisten sisälle mennä.” Jeesus sanoi tämän menettelyn johdosta: ”Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä”; ja ylipapit ja fariseukset huomasivat hänen puhuneen heistä. (Matt. 8:12; 23:13; 21:43, 45) Näin on jo siis ilmaistu meille, että tämä rikas mies edusti ulkokultaisia fariseuksia, kirjanoppineita ja ylipappeja, joihin saddukeuksetkin kuuluivat; ja nämä muodostivat juutalaisten papiston eli uskonnolliset johtajat.
8. Mitä hänen pellavaan pukeutumisensa esitti?
8 Rikas mies ei pukeutunut ainoastaan purppuraan, vaan myöskin pellavaan. Tällä on merkityksensä, sillä pellava kuvaa Raamatussa vanhurskautta: ”hieno pellava kuvaa pyhien vanhurskaita tekoja”. (Ilm. 19:8, Um) Jos jokin luokka maan päällä väitti olevansa vanhurskas, omatekoisesti vanhurskas, niin se oli juutalaisten uskonnoitsijoitten luokka. Kun fariseukset ivasivat Jeesusta, niin hän sanoi heille juuri ennen kuin hän kertoi rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta: ”Te juuri olette ne, jotka teette itsenne vanhurskaiksi ihmisten edessä, mutta Jumala tuntee teidän sydämenne; sillä mikä ihmisten kesken on korkeata, se on Jumalan edessä kauhistus.” (Luuk. 16:15) Hän sanoi heille täten, että he kuvaannollisesti pukeutuivat ulkonaisesti pellavaan, mutta se oli vain inhottavan sisäpuolen peitteenä. Hän osoitti tämän myöhemmin seuraavin sanoin: ”Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te olette valkeaksi kalkittujen hautojen kaltaisia: ulkoa ne kyllä näyttävät kauniilta, mutta ovat sisältä täynnä kuolleitten luita ja kaikkea saastaa! Samoin tekin ulkoa kyllä näytätte ihmisten silmissä hurskailta, mutta sisältä te olette täynnä ulkokultaisuutta ja laittomuutta.” (Matt. 23:27, 28) Hän esitti tästä syystä vertauksen fariseuksesta ja halveksitusta veronkantomiehestä, koska fariseukset ”luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita”. (Luuk. 18:9–14) Mutta veronkantaja meni kotiinsa todellisuudessa vanhurskaampana kuin fariseus.
9. Miksi heidän vanhurskaudellaan ei ollut oikeaa perustetta?
9 Esiintyen hienossa pellavassaan fariseukset näyttelivät vanhurskauttaan julkisesti ollakseen ihmisten nähtävinä, soitattaen torvea edellään, kun he jakelivat almujaan, kiinnittääkseen huomiota itseensä ja saadakseen suosiota. (Matt. 6:1, 2) Apostoli Paavali oli kerran tuon ankaran fariseusten lahkon innokas jäsen ja piti itseään moitteettomana, mitä tuli Mooseksen lain kautta saatavaan vanhurskauteen. Mutta hän hylkäsi tuon omavanhurskauden väärän tien saadakseen todellisen vanhurskauden, ”ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella”. (Fil. 3:4–6, 9) Hän surkutteli kristittynä israelilaisten vaellusta heidän pappiensa johdossa ja sanoi: ”Israel, joka tavoitteli vanhurskauden lakia, ei ole sitä lakia saavuttanut. Minkätähden? Sentähden, ettei se tapahtunut uskosta, vaan ikäänkuin teoista; . . . Sillä minä todistan heistä, että heillä on kiivaus Jumalan puolesta, mutta ei [täsmällisen tiedon] mukaan; sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle. Sillä Kristus on lain [täydellistetty] loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.” (Room. 9:31, 32; 10:2–4) Se pellava, mihin ”rikkaan miehen” luokka pukeutui, ei ollut siis sitä, minkä Jumala antaa Kristuksen kautta. Se oli, omavanhurskautta, ja Jeesus paljasti sen rohkeasti sellaiseksi.
SUKUTAULUN OMAAVAT IHMISET
10, 11. a) Mikä syntyperä lujitti heidän omaa varmuuttaan? b) Mitä he eivät kuitenkaan ymmärtäneet asemansa epävarmuudesta?
10 Eräs seikka, mikä vahvisti ”rikkaan miehen” luokkaa omassa varmuudessaan ja kopeudessaan, oli se, minkä vertaus näyttää myöhemmin, nimittäin että siihen kuuluvat olivat Aabrahamin luonnollisia jälkeläisiä. Jehova Jumala oli antanut valallisesti Aabrahamille lupauksen: ”Minä vannon itseni kautta, sanoo [Jehova]: . . . minä . . . teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin taivaan tähdet ja hiekka, joka on meren rannalla, ja sinun jälkeläisesi valtaavat vihollistensa portit. Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä.” (1. Moos. 22:16–18) He sanoivat sen tähden Jeesukselle: ”Me olemme Aabrahamin jälkeläisiä emmekä ole koskaan olleet kenenkään orjia.”
11 Jeesus vastasi: ”Minä tiedän, että te olette Aabrahamin jälkeläisiä; mutta te tavoittelette minua tappaaksenne, koska minun sanani ei saa tilaa teissä.” Hän sanoi, että jos he olivat Aabrahamin lapsia, niin heidän olisi pitänyt tehdä Aabrahamin tekoja. Mutta jo ennen Jeesusta varoitti Johannes Kastaja heitä, etteivät he luottaisi liian paljon luonnolliseen polveutumiseensa Jumalan uskollisesta ystävästä. Kun hän näki useitten fariseusten ja saddukeusten tulevan kasteelle, niin hän sanoi heille: ”Te kyykäärmeitten sikiöt, . . . älkääkä luulko saattavanne sanoa mielessänne: ’Onhan meillä isänä Aabraham’; sillä minä sanon teille, että Jumala voi näistä kivistä herättää lapsia Aabrahamille.” (Joh. 8:33, 37, 39; Matt. 3:7–9) He olivat luonnostaan Aabrahamin sukua, kuin luonnolliset oksat jalostetussa öljypuussa, mutta he eivät ottaneet huomioon, että heidät saatettiin karsia pois siitä, rungosta, koska he eivät uskoneet Jumalan Poikaa, Aabrahamin pääasiallisinta Siementä, Jeesusta Kristusta. Sitäpaitsi saatettiin villiöljypuun oksia oksastaa ihmeen avulla heidän tyhjiksi jättämiinsä paikkoihin. Ja vielä eräs seikka: Aabrahamilla oli kaksi luonnollista poikaa, Ismael ja Iisak; ja heidät voitiin heittää pois niinkuin Ismael, joka jätti Iisakin täysperilliseksi, koska tämä syntyi ihmeen kautta Jumalan Aabrahamille antaman lupauksen mukaan. – Room. 11:1, 17–24; Gal. 4:29, 30.
12. Minkä omatessaan he voivat juhlia yltäkylläisesti?
12 Ollen niin runsaasti suosittuja luonnostaan polveutuessaan uskollisista esi-isistä, Aabrahamista, Iisakista ja Jaakobista, he nautiskelivat päivästä toiseen loiston keskellä. ”Rikkaan miehen” luokka voi juhlia yltäkylläisen pöydän ääressä, koska, kuten Jeesuksen vertaus huomauttaa, sillä oli runsaat hengelliset varaukset, ”Mooses ja Profeetat”. Mooses edusti Lakia ja Raamatun viittä ensimmäistä kirjaa, mitkä hän kirjoitti, jota vastoin Profeetat sisälsivät varhaisten ja myöhempien profeettojen kirjoitukset, ja näihin liittyivät Psalmit eli niiden Raamatun kirjojen kokoelma, joitten etunenässä oli Psalmit. Nämä muodostivat kaikki yhdessä Heprealaiset Kirjoitukset, ja Jeesus lainasi niistä jatkuvasti todistaakseen olevansa Messias eli Kristus, Aabrahamin luvattu Siemen. ”Ja hän alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu.” Hän sanoi: ”Kaiken pitää käymän toteen, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa.” – Luuk. 24:27, 44.
13. Keihin verraten heillä oli siis etusija? Miten tämä on todistettu?
13 Omatessaan tämän Jumalan antaman aarteen ympärileikatuilla israelilaisilla oli siis etusija verrattuna kaikkiin pakanakansoihin. Paavali kysyy: ”Mitä etuuksia on siis juutalaisilla, tai mitä hyötyä on ympärileikkauksesta? Paljonkin, kaikin tavoin; ennen kaikkea se, että heille on uskottu [Jumalan pyhät lausunnot].” (Room. 3:1, 2) Seisoessaan juutalaisen Sanhedrinin edessä, jonka puheenjohtajana oli ylimmäinen pappi, kristitty marttyyri Stefanus sanoi heille: ”Tämä on se Mooses, joka . . . seurakunnassa, erämaassa, oli enkelin kanssa, joka puhui hänelle Siinain vuorella, ja oli myös isiemme kanssa, ja hän sai eläviä [pyhiä lausuntoja] meille annettaviksi.” (Apt. 7:37, 38) Apostoli Paavali puhui heistä ”veljinäni, sukulaisinani lihan mukaan, jotka ovat sellaisina israelilaisia, joille kuuluu pojiksiotto ja kirkkaus ja liitot ja Lain antaminen ja pyhä palvelus ja lupaukset; joille esi-isät kuuluvat ja joista Kristus tuli lihan mukaan”. (Room. 9:3–5, Um) Jehova Jumala asetti tosiaan ainutlaatuisen juhlan valitun kansansa eteen, ja psalminkirjoittaja sanookin sen vuoksi: ”Hän osoittaa sanansa Jaakobille, säädöksensä ja määräyksensä Israelille. Hän ei ole menetellyt siten yhdenkään kansan kanssa; ja mitä hänen määräyksiinsä tulee, niin ne eivät ole tunteneet niitä. Ylistäkää Jehovaa.” – Ps. 147:19, 20, As.
14. Ketkä juhlivat erityisesti Israelissa? Olivatko he Aabrahamin helmassa?
14 Tämä juhlimisetu oli erityisesti Israelin uskonnollisilla johtajilla, silloisella ”rikkaan miehen” luokalla. Heillä oli sen tähden ”tiedon avain”, ja heidän etunsa oli opettaa yhteistä kansaa. Mutta vaikka he juhlivatkin rikkaan miehen pöydässä makaillen loistossa ja otaksuen olevansa Aabrahamin luvattua siementä, niin he eivät makailleet kumminkaan ”Aabrahamin helmassa” eivätkä saaneet hänen pääsuosiotaan. Jeesus paljasti syyn siihen sanoessaan uskonnollisille vastustajilleen: ”Voi teitä, te lainoppineet, kun te olette vieneet tiedon avaimen! Itse te ette ole menneet sisälle, ja sisälle meneviä te olette estäneet.” (Luuk. 11:52) ”Rikas mies” edustaa totisesti sekä silloisten että nykyisten uskonnoitsijoitten itsekästä osaa. Vaikka heille olikin varattu niin yltäkylläinen pöytä hengellistä ravintoa, niin he antoivat siltä tipahtaa tai heittää kovin vähän köyhien nautittavaksi.
KÖYHÄ KERJÄLÄINEN LASARUS
15. Kuka pantiin rikkaan miehen ovelle ja miksi?
15 Jeesus muuttaa nyt näkymäämme rikkaan miehen palatsin sisältä hänen ovensa ulkopuolelle seuraavin sanoin: ”Mutta eräs köyhä [kerjäläinen], nimeltään Lasarus, makasi hänen ovensa edessä täynnä paiseita ja halusi ravita itseään niillä muruilla, jotka putosivat rikkaan pöydältä. Ja koiratkin tulivat ja nuolivat hänen paiseitansa.” (Luuk. 16:20, 21) Kerjäläisellä Lasaruksella oli oikeus olla rikkaan miehen ovella, sillä Jumalan laki opetti nimenomaan hyvinvoipia olemaan avokätisiä köyhille. Jos ”rikkaan miehen” luokka olisi käyttäytynyt epäitsekkäästi Jumalan lain mukaan, rakastaen lähimmäistään niinkuin itseään, ei maassa olisi ollutkaan köyhiä. Mutta kun maassa oli nyt tosiaan köyhiä omaansa etsivän maailmanjärjestön takia, niin Laki määräsi rikkaan miehen ottamaan huomioon köyhät ja antamaan heille jotakin apua, ja Profeetat muistutti häntä siitä. – 5. Moos. 15:4, 7, 9, 11; Ps. 41:2, 3.
16. Onko Lasarus jonkun yksityisen henkilön nimi? Mitä tämä nimi ilmaisee?
16 Samoin kuin itsekäs rikas mies edusti erästä ihmisluokkaa, niin edusti kerjäläinen eli köyhä mieskin erästä Jeesuksen päivinä niinkuin nytkin tavattavaa luokkaa. Kun näemme Jeesuksen aikana olleen luokan, niin voimme tuntea sen nykyisen vastineenkin. Vuodesta 1881 vuoteen 1939 opetettiin, että rikas mies esitti Juudan kansaa kokonaisuudessaan ja että kerjäläinen kuvasi pakanoita eli kaikkia muita kansoja kuin Israelia.a Mutta Jeesus antaa tälle kerjäläiselle nimen Lasarus, mikä oli juutalainen nimi ja osoitti hänen olleen juutalainen eikä pakana. Se on kreikkalainen muoto nimestä ”Eleasar”, mikä merkitsee ”Jumala on auttaja”. Tosiasiat osoittavat, että tämä ”kerjäläis”-luokka alkoi juutalaisista, mutta laajennettiin käsittämään pakanatkin, niin että siihen kuuluu nykyään suurimmaksi osaksi pakanoita. Lasarus oli samaa juutalaista yhdyskuntaa rikkaan miehen kanssa. Heidän välillään ei ollut mitään erottavaa aitaa rodun tai luonnollisen syntyperän kannalta katsoen. Heidän välisensä erotus johtui siitä ylimmyydestä ja niistä eduista, mitkä uskonnollinen papisto oli omaksunut itsekkäästi.
17. Keitä Lasarus kuvaa ja miksi kerjäläisenä?
17 Kerjäläinen Lasarus kuvaa niin ollen köyhiä ihmisiä, joita oli silloin juutalaisissa ja joita on nyt kristikunnassa. Uskonnolliset papit ja johtajat kieltävät heiltä oikean hengellisen ravinnon ja edun ja huomioonoton, mihin heillä on oikeus Jumalan tahdon ja käskyjen mukaan. ”Rikkaan miehen” luokka käsitti Jeesuksen aikana fariseukset, ja he kohtelivat yhteistä kansaa ylimielisen halveksivasti. Historia kertoo heidän sanoneen kansaan kuuluneitten olleen am ha-arets eli maasta olevia ihmisiä, ikään kuin he olisivat olleet heidän jalkojensa alla ja huomionsa alapuolella. Sellaiset ihmiset eivät olleet heidän mielestään arvollisia saamaan ylösnousemusta! Niiden, joista tuli juutalaisten rabbiinien eli opettajien opetuslapsia, ajateltiin olevan paljon paremmassa asemassa tässä suhteessa. Kun he maksoivat hyvin rabbiineille, niin he ostivat noiden opettajiensa suotuisan mielipiteen. Kuinka sattuvasti Luukkaan kertomus sanookaan fariseusten kuunnelleen Jeesuksen vertausta ja olleen rahanahneita ja ivanneen Jeesus Nasaretilaista, kun tuosta maineettomasta kaupungista ei ajateltu tulevan mitään hyvää! He ”luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita”. – Joh. 1:46; Luuk. 18:9–11.
18, 19. Miksi hänet kuvattiin paiseitten peittämäksi ja koirien toveriksi?
18 Nuo uskonnolliset johtajat, jotka olivat pukeutuneet omavanhurskautensa pellavaan, katsoivat köyhiä ja oppimattomia ihmisiä halveksien kuin henkisesti sairaita, niinkuin Lasarus oli paiseitten peittämä. He katselivat köyhiä samalla tavalla kuin Jobin kolme omavanhurskasta ystävää katseli häntä, kun Perkele, Saatana, oli pannut hänet äkämiä täyteen kiireestä kantapäähän saattaakseen näyttämään siltä, että Jumalan käsi oli Jobia vastaan. Ylipapit ja fariseukset sanoivat halveksivasti kansasta, joka uskoi Jeesukseen: ”Tuo kansa, joka ei lakia tunne, on kirottu.” – Job 2:1–13; Joh. 7:49.
19 He luokittelivat siis tällaiset ihmiset Jumalan kiroamiksi ja soveliaiksi seurustelemaan läheisesti vain koirien kanssa, jotka voivat syödä petojen kedoilla repimien eläinten lihaa ja joille ei tullut heittää mitään pyhää. Hiiviskelkööt he kaupungin ympäri kuin nälkäiset haaskakoirat yön langettua, ulvoen, jos eivät saa mitään syödäkseen. Ympärileikkaamattomat pakanat luokiteltiin koiriksi, jotka nuolkoot köyhäin paiseita ja antakoot heille jotakin viihtävää helpotusta. (2. Moos. 22:31; Matt. 7:6; 15:26, 27; Ps. 59:7, 15, 16; Mark. 7:27, 28) Ollen niiden ylhäisten johtajien hengellisesti hylkäämiä, jotka ylenkatsoivat heitä, heistä tuli luonnollisesti paiseisia ja sairaita hengellisesti. Jeesus tuli tarjoamaan Jumalan parantavaa Sanaa juuri tällaisille hylätyille ja sairastuneille. Kun fariseukset valittivat hänen opetuslapsilleen: ”Miksi teidän opettajanne syö [veronkantajien] ja syntisten kanssa?” niin Jeesus sanoi: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Mutta menkää ja oppikaa, mitä tämä on: ’Laupeutta minä tahdon enkä uhria’. Sillä en minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä.” – Matt. 9:11–13; Mark. 2:16, 17.
20. Kuka pani tuon kerjäläisen rikkaan miehen ovelle ja miksi sinne?
20 Kerjäläis-Lasarus pantiin rikkaan miehen ovelle, sillä hän halusi täyttää itsensä sillä, mitä putosi rikkaan pöydältä. Mitä tuolta yltäkylläiseltä pöydältä heitettiinkin menemään, sitä ei rikas mies koskaan kaivannut. Se voitiin antaa kerjäläiselle, ilman että toitotettiin torvella yleisön huomion kiinnittämiseksi hänen hyväntekeväisyyteensä köyhää kohtaan. Jotkut tuosta yhdyskunnasta panivat Lasaruksen hänen ovelleen. He ajattelivat Lasaruksen tavalla, että uskonnolliset papit olivat ainoita, joilta Jumalan suoma hengellinen ravinto voi tulla, ja niin he ohjasivat köyhien oppimattomien ihmisten Lasarus-luokan odottamaan uskonnollisilta johtajilta ja opettajilta kaikkia hengellisiä anteja.
21. Millä Lasarus-luokka halusi tulla ravituksi, mutta mitä se sai?
21 Lasarus-luokka isoaa ja janoaa vanhurskautta tietoisena hengellisestä tarpeestaan ja kaivaten hengellistä ravintoa, mikä auttaisi siihen kuuluvat terveeseen sydämen- ja mielentilaan ja voimiinsa palvelemaan Jumalaa oikealla tavalla. He haluavat enemmän kuin ihmisten tyhjää, joutavaa filosofiaa, mutta ”rikkaan miehen” luokka antaa heille juuri tätä. Siihen kuuluvat antavat heille ihmisten säädöksiä ja uskonnollisten vanhimpien perimätietoja, mitkä syrjäyttävät Jumalan käskyt ja tekevät hänen Sanansa voimattomaksi. He etsivät itse mukavuutta, mutta sitovat ja asettavat raskaita taakkoja ihmiskunnan harteille. Haluamatta itse mennä taivaan valtakuntaan Jeesuksen Kristuksen kautta he koettavat estää Lasarus-luokkaakin menemästä sinne. He ovat antaneet sen tähden vain todellisen hengellisen ravinnon murusia pudota Lasarus-luokan terveydeksi ja voimaksi. Nämä ovat saaneet vain vähän lohdutusta Jumalan Sanasta ja järjestelyistä, samalla kun omavanhurskas ”rikkaan miehen” luokka on käyttänyt itse kaikki pääasiallisimmat siunaukset. (Kol. 2:8; Matt. 15:1–9; 23:4, 13) Ei ole sen tähden ihme, että Jeesus nuhteli julkisesti uskonnollista ”rikkaan miehen” luokkaa ja nimitti siihen kuuluvia ”ulkokullatuiksi, sokeiksi taluttajiksi, käärmeiksi, kyykäärmeitten sikiöiksi”! Kuinka jaloa olikaan, että hän tarttui köyhien asiaan ja nosti ja lohdutti heitä!
[Alaviitteet]
a Katso jouluk. 15. p:n The Watchtowerista 1939 kirjoitusta ”Lasarusta lohdutetaan” ja 1940 ilmestyneestä kirjasesta Pakolaiset kirjoitusta ”Köyhää miestä lohdutetaan”.