Itsekäs joulu

ONKO kukaan kuullut sellaisista syntymäpäiväkutsuista, joilla jokainen olisi saanut lahjoja paitsi se, jonka päiviä vietetään? Kristikunta viettää juuri sellaisia juhlia niin sanottuna ”jouluna”. Ihmiset vaihtavat tähän aikaan lahjoja, mutta Kristus unohdetaan surullisesti. Ihmiset hokevat tosin Kristuksen sanoja, että on onnellisempaa antaa kuin ottaa. (Apt. 20:35) Mutta tämä soveltuu vain silloin, kun antamisen vaikuttimena on rakkaus. Ajattelehan! Antavatko joulun viettäjät tosiaan Kristuksen sanojen takia, siksi, että he rakastavat Kristusta ja lähimmäistään, vai itsekkäistä vaikuttimista?

Lahjojen antamisesta on tullut yhteiskunnallinen välttämättömyys joulun aikaan. Poliitikkojen ja vaikutusvaltaisten ihmisten suosion hankkimiseksi on joululahjojen antaminen ihanteellista, koska se on laillista, eikä sitä paheksuta niinkuin väärään aikaan annettuja ”minkkiturkkeja”. Itsekkäät antajat eivät ole suinkaan poikkeus, vaan sääntö. Jos Jussi, joka on antanut lahjan Paavolle, ei saakaan lahjaa häneltä, niin hän luultavasti ei anna enää lahjoja Paavolle, jolleivat ne ole halpoja, ennenkuin Paavokin ryhtyy tähän lahjaleikkiin. Joulu on näin ollen itsekäs, koska antajat antavat saadakseen itse. Kristus tuomitsee tällaisen antamisen. – Luuk. 14:12–14.

Mutta eikö jouluitsekkyyttä voida puolustaa sillä perusteella, että se on aika, jolloin köyhät hyötyvät? Kysymme tämän johdosta: Kuinka monet köyhät hyötyvät siitä todellisuudessa? Entä tekevätkö ne, jotka antavat puutteenalaisille, sen rakkaudesta, vai onko siinä itsekäs vaikutin: halu päästä vähän parrasvaloihin? Itsekäs vaikutin on vallalla. Siitä syystä Kristus tuomitsee kristikunnan jouluarmeliaisuuden. (Matt. 6:2) Ja kuka ajattelee köyhiä vuoden muina 364:nä päivänä? Vai luullaanko yhden ruokakorin riittävän koko vuodeksi? Miljoonia markkoja tuhlataan joulumerkkeihin, mutta kuinka monet tuberkuloosia sairastavat saavat koskaan rahallista avustusta! Kaduilla on keräyspaikkoja ja joulupukkeja, mutta kuinka harvat köyhät saavatkaan apua!

Itsekäs vaikutin näkyy joulukorttien hurjassa lähettämisvimmassa. Vieläpä juutalaiset ja agnostikot ja ateistitkin lähettelevät niitä mielihyvin, sillä jokainen tietää, että joulukortit syttävät hyvää tahtoa liike-elämässä, auttavat säilyttämään asiakkaat ja kohottavat vaikutusvaltaa. Eikö jonkun henkilön lähettämä ja saama korttimäärä mittaa tarkemmin hänen vaikutusvaltaansa ja rikkauttaan kuin hänen Kristusta muistuttavia ominaisuuksiaan?

Joulu on itsekäs, koska se on aika, jolloin tyydytetään itsekkäitä haluja. Se on aika, jolloin annetaan anteeksi moraaliset väärinkäytökset. Se on kemujen aika, aika, jolloin vatsasta tulee jumala ja jolloin juomareita ja ylensyöjiä on yltäkylläisesti. Ja kuitenkin osoittaa Kristuksen apostoli, että sellaisia harrastavat eivät peri Jumalan valtakuntaa! (Gal. 5:19, 21; Fil. 3:19) Joulu on itsekäs, koska se on ilveily, sillä todellinen, elävä Kristus ei saa enempää huomiota osakseen silloin kuin vuoden muunakaan aikana. Kun Jehovan todistajat käyvät ihmisten luona, niinkuin he tekevät vuoden joka päivä, niin he tapaavat heidät liian kiireissään, jotta he voisivat kuunnella Kristuksen valtakunnan hyvää uutista. Joulunakin, kun Jehovan todistajat käyvät ihmisten luona, näillä on liian kiire kuunnellakseen Kristuksen valtakunnan sanomaa loistohuviensa vuoksi. Millaista ilveilyä onkaan tämä väite, että he pitävät juhlia Kristukselle! Pitävätkö nuo viettäjät Kristusta sellaisena, mikä hän on, uuden maailman Kuninkaana, jolla on kaikki valta taivaassa ja maassa, joka murskaa pian kaikki hallitukset palasiksi rautasauvalla? (Ilm. 12:15) Eivät! He pitävät häntä lapsena, ajattelevat häntä lapsena!

Kaupallistettu joulu on itsekäs. Liikemaailma hoputtaa ihmisiä ostamaan kaikkea auringon alla. Kauppamaailma ei jätä koskaan sanomatta ihmisille, miten monta ostopäivää on jäljellä ennen joulua. Ostakaa! Ostakaa! Ostakaa! sanotaan ihmisille. Näin pannaan raskas taakka ihmisen mielelle ja hänen lompakolleen, mikä on jo saanut arpia taistelussa inflaation säälimättömiä hyökkäyksiä vastaan. Perheitten täytyy ostaa lahjoja, vaikka niillä ei ole useinkaan varaa hankkia voita päivällispöytään! Ja miten hyväntahtoisia ovat kaupat? Laskevatko ne hintoja köyhiä silmällä pitäen? Eivät! Hinnat kohoavat. Ne laskevat vasta joulun jälkeen.

Kirkot kaupallistavat joulun niinkuin Jumalan Sanankin. Siellä pidetään erikoisrukouksia, -messuja ja -saarnoja. Ja myös erikoisia rahan keräyksiä! Joulu on itsekäs, koska se luo pahaa tahtoa. Työntekijät loukkaantuvat, jos johtaja ei anna jonkinlaista ”joulurahaa”. Toiset työntekijät, sellaiset kuin sanomalehdenkantajat ja tavarantuojat, odottavat jouluna saavansa jotakin. Jos ei tule mitään, niin työntekijä on loukkaantunut, tai hänestä tuntuu suurin piirtein samalta kuin New Yorkin vuokra-autonajajasta, joka ei saa juomarahaa. Joulu on itsekäs, koska se tuhlaa aikaa. Kuusien koristeluun, pakettien käärimiseen ja tungeksivien ihmismassojen läpi sysimiseen käytetään loputtomasti tunteja. Kaikki tämä aika olisi voitu käyttää Jumalan Sanan tutkimiseen ja Kristuksen valtakuntaa koskevien tietojen hankkimiseen.

Miksi joulu on niin itsekäs? Koska se on pakanallinen, ei kristillinen. Jeesus ei syntynyt kylmässä joulukuussa. (Luuk. 2:8, 12) Hänen syntymäpäivänsä oli lokakuun alussa. Mutta vaikka tietäisimmekin tarkkaan päivän, niin ei sitä käsketä viettämään. Kristus käski seuraajiaan viettämään kuolemaansa eikä syntymäänsä. (Luuk. 22:15–20) Joulu johtuu suorastaan pakanallisista saturnaalioista, joita vietettiin joulukuun 17.–23. Tästä pakanallisesta juhlasta sanoo New Funk & Wagnalls Encyclopedia (siv. 10 790): ”Saturnaalioitten aikana olivat tuomioistuimet ja koulut suljetut ja sotatoimet keskeytetyt, jotta sotilaat olisivat voineet viettää niitä. Se oli hyväntahdon ja ilonpidon aikaa, mikä oli omistettu kemuille, vieraisilla käymiselle ja lahjojen antamiselle.” Miten voi pakanallisen juhlapäivän ilonpito kunnioittaa Kristusta? Totisesti se ei voi! Eikä joulupukkikaan ole Century Dictionaryn mukaan kukaan muu kuin Kristuksen vastustaja, Saatana Perkele!

Varhaiskristityt eivät varmasti viettäneet joulua. Eivätkä varhaiset amerikkalaisetkaan tehneet niin. Tosi kristityt eivät vietä nyt pakanallisia eikä vanhentuneita juhlapäiviä. (Gal. 4:9–11) Totuus on, että joulu ei perustu Raamattuun eikä sitä vietetä rakkaudesta. Joulu pohjautuu päinvastoin pakanuuteen, ja sitä vietetään itsekkyydestä! Vapaudu sentähden pakanallisista kahleista! Noudata tosi kristillisyyttä palvomalla Jehovaa hengessä ja totuudessa. Anna toisille, mitä Kristus tahtoo sinun antavan: valtakunnan hyvä uutinen. (Matt. 24:14) Tee se nyt, sillä pian, Harmagedonissa, lopettaa Kristus-Kuningas iäksi joulun pakanallisen vieton sekä sen itsekkäät viettäjät.