Totuuden suositteleminen hyvällä käytöksellä

MUUTOS ASENTEESSA

Apostoli Paavali kertoo 2. Kor. 6:3–10:ssä, miten tosi kristityt suosittelevat totuutta toisille käytöksellään ja hyvillä ominaisuuksillaan, kuten ystävällisyydellä. Eräs Jehovan todistaja tarjosi äskettäin Yhdysvalloissa Vartiotornia ja Herätkää!-lehteä ovenavaajalle, ja hänelle sanottiin: ”Tällä kertaa otan ne ja luen ne.” Tämä nainen alkoi kertoa todistajalle olevansa hyvin kiitollinen jollekulle Jehovan todistajalle, joka oli käynyt hänen äitinsä luona ja ystävällisesti lohduttanut ja rohkaissut tätä hänen isänsä ollessa sairaalassa. Tämä ovenavaaja oli aikaisemmin ollut kovasti totuutta vastaan, mutta hänen vanhemmilleen osoitettu ystävällisyys muutti hänen asenteensa.

SIISTEYS VAIKUTTI HEIHIN

Todistaja, joka suoritti majoitustyötä Americuksen konventtia varten Yhdysvalloissa, kertoi käynneistään kahdessa motellissa: ”Kävin motellin johtajan luona ja sanoin hänelle olevani Vartiotornin majoituskomiteasta. Hän sanoi: ’Ettehän tarkoittane Jehovan todistajia?’ Sanoin: ’Kyllä.’ Hän sanoi: ’Vaimoni ja minä keskustelimme teikäläisistä tässä eräänä päivänä. Meillä oli juuri ollut täällä motellissamme eräs ryhmä, joka oli läsnä uskonnollisessa kokouksessa. Vanhemmat ja heidän lapsensa olivat hyvin huolimattomia huoneittensa hoidossa; he heittivät papereita ja jätteitä alueelle ja olivat kovin meluisia. Vaimoni oli sanonut: ”Mikseivät he olisi voineet olla Jehovan todistajain kaltaisia?” Kun he olivat täällä, he jättivät huoneensa niin siisteiksi ja puhtaiksi, ettei meillä ollut paljoakaan tekemistä heidän konventtinsa jälkeen. Palvelustytötkin mainitsivat Jehovan todistajain ja muiden ihmisten välisen eron. Me olemme erittäin iloisia, kun te olette jälleen täällä!’

”Kävin myöhemmin eräässä toisessa motellissa. Valvomassa oleva naishenkilö kysyi minulta, mitä minä myin. Sanoin: ’En myy mitään. Olen Vartiotornin majoituskomiteasta. Me tarvitsemme huoneita konventtiamme varten.’ Hän sanoi: ’Lausumme totisesti teidät tervetulleiksi jälleen.’ Sitten hän näytti minulle, miten siistit ja puhtaat huoneet olivat, ja mainitsi hinnat. Kun olin valmis lähtemään, niin hän sanoi: ’Haluaisin pyytää teiltä yhtä palvelusta.’ Hän selitti: ’Toivoisin teidän lähettävän tänne samat ihmiset, jotka minulla oli viime konventissakin. He olivat miellyttävimpiä ja siisteimpiä ihmisiä, mitä olen koskaan tavannut.’ Sanoin hänelle, etten voinut luvata sitä, ’mutta haluaisin teidän saavan tänne joitakuita toisia nähdäksenne, eivätkö he ole yhtä miellyttäviä ja siistejä.’ Hän vastasi: ’Olen varma, että he ovat aivan samanlaisia, mutta minä vain pidin niin paljon niistä toisista, että halusin saada heidät jälleen.’”

EI PULMIA

Eräs Jehovan todistajain kierrospalvelija Kanadasta kertoo: ”Palvellessani Lonsdalen seurakuntaa suoritin työtä liikkeestä liikkeeseen tarjoten lehtiä alueella, missä oli yksi hotelli. Kävin johtajan puheilla lehtineni, jotka hän auliisti otti. Hän sanoi, että näissä lehdissä täytyy olla jotain. Kysyin häneltä, miksi hän sanoi niin. Hän vastasi, että hänen hotellinsa oli ollut täynnä Jehovan todistajia konventin aikana, ja hän sanoi: ’Suoraan sanoen, toivoisin, että hotellini voisi olla heitä täynnä joka päivä. Ette tiedä, miten hyvältä tuntuu, kun hotellissa on väkeä, joka ei aiheuta lainkaan pulmia. Jos nämä lehdet opettavat siis ihmisiä käyttäytymään tällä tavalla, niin minä haluan lukea ne.’”

TODISTUKSEN ANTAVA KÄYTÖS

Kanadalainen evankeliuminpalvelija kertoo, miten hän ja toinen todistaja kävivät eräässä kodissa Calgaryssä, missä rouva tuli ovelle: ”Tämä nainen kysyi meiltä: ’Oletteko Jehovan todistajia?’ Saatuaan tietää, että me olimme, hän kutsui meidät sisään ja sanoi kunnioittavansa Jehovan todistajia heidän käyttäytymisensä ja toisia kohtaan osoittamansa huomaavaisuuden takia. Hän sanoi meille olleensa naissalapoliisi ja tottuneensa tekemään tarkkoja huomioita ihmisistä. Eräänä päivänä hän miehineen meni ravintolaan, joka oli Brittiläisessä Kolumbiassa. Odottaessaan annostaan hän tarkkaili tarjoilijattaria, kun nämä kiertelivät palvelemassa asiakkaitaan. Lopulta hän sanoi miehelleen: ’Voin sanoa sinulle tuon tytön uskonnon.’ Hän sanoi: ’No mikä se on?’ ’Hän on Jehovan todistaja’, rouva sanoi miehelleen. Niin he kutsuivat tytön luokseen, ja asia oli siten. Kun tarjoilijatar lähti, mies kysyi: ’Mikä pani sinut ajattelemaan hänen olevan Jehovan todistaja?’ Salapoliisirouva sanoi: ’Hänen käytöksensä ja huomaavaisuutensa toisia kohtaan, kun hän piti huolen siitä, että heistä huolehdittiin hyvin.’ Tuon tytön käytöksen seurauksena oli, että useita lehtiä jäi ja uusintakäynnistä sovittiin.”