Onko kirkkosi kiinnostunut sinusta vai rahoistasi?
JOS kuulut johonkin kristikunnan kirkkoon, niin paneeko tuo kysymys sinut ajattelemaan? Saatat vastata: ”Kirkkoni ei suinkaan ole kiinnostunut vain rahoistani!” Kuitenkin saatat ainakin tietää joistakuista, jotka ovat lakanneet käymästä kirkossa, koska eivät pitäneet alituisista ja moninaisista rahan pyynnöistä.
Kysy itseltäsi: ’Miksi olen kirkkoni yhteydessä? Enkö siksi, että saisin hengellistä vahvistusta, voimakkaamman uskon, kristillisiä neuvoja avukseni selviytyäkseni elämän monista pulmista? Mutta milloin pappini kävi viimeksi kotonani tai istuutui viereeni jossain muualla keskustelemaan minun ja perheeni kanssa pulmistamme ja antoi meille hyödyllisiä neuvoja Jumalan sanasta? Tapahtuiko siten viime kuussa? Viime vuoden aikana? Viimeisten viiden vuoden kuluessa? Onko hän koskaan tehnyt niin?’
Onko ehkä niin, että olet vain vuodesta toiseen maksanut kirkollesi veroa, vaikkei sinulta ole edes kysytty, mihin haluaisit verorahoja käytettävän?
KIRKON KIINNOSTUS RAHAN HANKKIMISEEN
Rahaa tosin tarvitaan jossain määrin, mutta monet papit käyttävät kaiken kekseliäisyytensä löytääkseen keinoja kerätä lisää rahaa. Time-lehti sanoi asiasta näin: ”Kun kirkkojen tarvitsi ennen vain kuljettaa kolehtilautasta sunnuntaina läsnäolijoiden joukossa, ne nykyään kokoavat rahaa tavoilla, jotka ulottuvat bingopelistä obligaatioihin. Rahankeruu herättää hyvää makua, tahdikkuutta, menettelyn viisautta ja lahjoittamisen psykologiaa koskevia kysymyksiä, jotka aiheuttavat kiivaita väittelyjä kautta maan.” Jotkut kirkot palkkaavat painostusta käyttäviä rahankerääjiä ja psykologeja, jotka suunnittelevat monia erilaisia keinoja rahan puristamiseksi kirkon jäseniltä. Mitä sinä ajattelet tällaisista menetelmistä?
Bedfordshiressä Englannissa sijaitsevan Lutonin Pyhäinmiesten kirkon kirkkoherra jakeli punnan seteleitä seurakuntansa jäsenille ja pyysi heitä käyttämään ne totalisaattoriajoihin tai bingopeliin ja antamaan sitten voitot kirkolle. Tunbridge Wellsin katolinen kirkko Sussexissa Englannissa hoiti jalkapalloveikkaustoimistoa, joka tuotti voittoa yli 50 000 markkaa kuudessa vuodessa. Erään seurakuntayhdistyksen levittämä lehtinen esittää kirkoille, miten ne voivat kaksin- tai kolminkertaistaa paastoaikana antamisen paastoajan ”uhrautuvaisuuskansioilla”. ”Paastoajan kansioitten raha-aukoissa on myös ’maksupäivät’! Silloin antaminen ei ole umpimähkäistä.” Luuletko näiden menetelmätapojen heijastavan Raamatun kristillisyyttä?
Monet kirkot keräävät rahaa kirkon illallisilla ja myyjäisillä. Kirja Money and the Church (Raha ja kirkko) kertoo eräästä papista, joka kutsuu myyjäisiä ”laadultaan kunnioitettavaksi varkaudeksi”. Onko ihme, että Amerikan johtava protestanttinen lehti The Christian Century (29.7.1959, s. 867) sanoi:
”Ei tarvitse mennä syvällekään amerikkalaiseen protestantismiin, kun löytää rahanhankkimiskeinoja, jotka muistuttavat roomalaiskatolisen kirkon uhkapelien käyttöä, mitä me pahoittelemme ja vastustamme. Tuhannet protestanttisen kirkon myyjäiset, karnevaalit ja ’kesänäyttelyt’ ovat vain vähän kunnioitettavampia kuin Las Vegas. ’Mainos’-dollareiden kiristäminen kauppiailta, varsinkin niiltä, jotka eivät ole kyseisten kirkkojen jäseniä, kirkon tiedotusjulkaisujen, aikakauslehtien ja uhrautuvaisuuskansioiden rahoittamiseksi vaatii myös korjausta. Sanokaamme sitä siksi, mitä se on: kiristykseksi.”
Miltä sinusta tuntuu kirkossa kolehtihaavin mentyä ohitsesi? Miltä sinusta tuntuu, kun pappi käy luonasi taivuttamassa sinua lahjoittamaan enemmän? Tämän halusi erään eteläafrikkalaisen aikakauslehden toimittaja saada selville. Hän käytti vuoden tutkiakseen tunnontarkasti aihetta ”Kirkko, kansa ja niiden välinen kuilu”. Yhteenvedoksi havainnoistaan toimittaja kirjoitti:
”Kirkko näyttää kehittäneen pakonomaisen tavan pyytää aina vain rahaa joko kirkkojen tai salien rakentamiseen, korjauksiin, urkuihin, kelloihin, palkkoihin, eläkkeisiin, paastonaikaa, pääsiäistä, joulua jne., jne. varten . . . Nyt kirkko näyttää pitävän lupauksia ja pyyntöjä itsestään selvinä, ja toisinaan on jopa kolmekin keräystä meneillään yhtaikaa. . . . Tämä alituinen rahan ajatteleminen on myös saanut jotkut tarkistamaan kantansa kirkon suhteen ja kysymään itseltään, haluavatko he todella sittenkään olla mukana.” – Femina, 18.5.1967, s. 58, 61.
Eikö ole ymmärrettävää, miksi jotkut tarkistavat kantaansa kirkkojen suhteen? Raamattu tekee selväksi, ettei antamisen tule tapahtua ”pakosta” vaan ’alttiisti, sen mukaan kuin on varoja’. (2. Kor. 9:7; 8:12) Vaikkei siis olekaan väärin, että pappi ilmoittaa seurakunnalleen kohtuulliset kirkon tarpeet, niin käytettyjen menetelmätapojen pitäisi olla sopusoinnussa Raamatussa esitettyjen kristillisten periaatteitten kanssa.
Mutta mikä vielä tärkeämpää, etkö sinä ole jonkin kirkon yhteydessä siksi, että haluat hengellistä opastusta? Kirkon pitäisi varata hengellistä vahvistusta kaiken aikaa. Sen ei pitäisi olla kuin palovakuutus, joka peittää menetyksen ainoastaan tulipalon sattuessa, vaan kuin neuvon antaja tulipalon estämiseksi. Saatko sinä jatkuvasti tarpeellisia neuvoja henkilökohtaisesti papiltasi? Vai tuntuuko sinusta, että saat osaksesi henkilökohtaista huomiota ainoastaan silloin kun tarvitaan lisää rahaa?
VARHAISKRISTITYT ANTOIVAT OIKEAN MALLIN
Kun Jeesus Kristus lähetti apostolinsa saarnaamaan Jumalan valtakuntaa, niin hän sanoi: ”Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.” (Matt. 10:7, 8) Ei annettu mitään ohjetta rahankeräysrynnistyksestä. Raamatun kertomus sanoo, että varhaisseurakunnissa olevien kristillisten valvojien piti ’kaita Jumalan laumaa vapaaehtoisesti, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta’. (1. Piet. 5:1–4) Heidän tuli valvoa sieluja. (Hepr. 13:17) He vahvistivat opetuslasten sieluja kannustaen heitä pysymään uskossa. (Apt. 14:21, 22; 11:22–24) Apostoli Paavali opetti julkisesti ja talosta taloon kertoen kaikki Jumalalta tulleet neuvot; hän ei ahnehtinut kenenkään hopeaa eikä kultaa eikä kerännyt kolehtia elatuksekseen. (Apt. 20:18–25) Kun seurakunta kokoontui, se tapahtui uskon eikä rahastojen vahvistamiseksi, oikeitten töitten eikä rikkauksien aikaansaamiseksi. – Hepr. 10:23–25, 35–39.
Johtavien evankeliuminpalvelijoiden kuluista varhaisseurakunnassa kirja Early Church History (Varhaiskirkon historia) sanoo: ”Kirkon palvelijat ylläpitivät itseään omalla työllään sen alkuperäisen yksinkertaisuuden päivinä.” Muiden kulujen peittämiseksi annettiin vapaaehtoisia lahjoituksia. Historioitsija John F. Hurst kirjoittaa teoksessaan History of the Christian Church (Kristillisen kirkon historia): ”Joka palvontapaikassa, miten pieni se lieneekin ollut, oli laatikko, johon kaikki palvojat panivat uhrinsa.” Tertullianus, josta tuli kristitty käännynnäinen noin vuonna 190, kirjoitti: ”Vaikka onkin jonkinlainen arkku, niin se ei täyty sisäänpääsymaksuista, ikään kuin uskonto olisi sopimusasia. Jokainen tuo kerran kuussa jonkin vaatimattoman rovon – milloin haluaa, ja vain jos hän haluaa ja jos hän voi, sillä ketään ei pakoteta; se on vapaaehtoinen uhri.”
Raamattu kertoo ajasta, jolloin Antiokian ensimmäisen vuosisadan kristityt saivat kuulla nälänhädästä, joka oli aiheuttamaisillaan vaikeuksia heidän kristityille veljilleen Juudeassa. Omasta halustaan he lähettivät raha-avustusta, kukin sen mukaan kuin voi, ilman suostuttelua. (Apt. 11:27–30) Kun myöhemmin koettiin lisää vaikeuksia Jerusalemissa, niin toiset Makedonian seurakunnat pyysivät saada auttaa lahjoituksella, ja Korintossa olevilla oli hyvin altis mieli. Ketään ei tarvinnut houkutella tai painostaa antamiseen. Apostoli Paavali painotti heille tätä periaatetta: ”Antakoon kukin, niinkuin hänen sydämensä vaatii, ei surkeillen eikä pakosta; sillä iloista antajaa Jumala rakastaa.” (2. Kor. 9:7; 8:1–24) Tässä meillä on sopiva esimerkki nykyiselle tosi palvonnalle.
NYKYINEN KRISTILLISYYS ON SAMANLAISTA KUIN VARHAISKRISTITTYJENKIN
Jotkut saattavat väittää, että kirkon toimintojen toteuttaminen maksaa nykyään enemmän, ja jos vapaaehtoiset lahjoitukset eivät peitä kuluja, niin silloin täytyy käyttää joitakin keinoja rahan hankkimiseksi. Mutta ajattelehan hetkinen. Raamatun periaatteet eivät muutu, vai muuttuvatko? Jos Jumala rikastutti ensimmäisiä kristittyjä ja teki heidän sydämensä anteliaaksi, niin eikö hän tee sitä nytkin tosi kristittyjen keskuudessa ja ilman painostuskeinoja? (2. Kor. 9:8–14) Mutta onko nykyään sellaista kristittyjen joukkoa, joka noudattaa Raamatun periaatteita rahan ollessa kysymyksessä ja joka työskentelee innokkaasti auttaakseen toisia hengellisesti?
Nykyään toimii yli 25 000 Jehovan todistajien seurakuntaa useammassa kuin 200 maassa kautta maailman, eivätkä nämä kristityt todistajat ole lähes 100 vuoden aikana kertaakaan keränneet kolehtia, pitäneet myyjäisiä eivätkä järjestäneet bingopeliä tai arpajaisia. Heidän johtavat evankeliuminpalvelijansa eivät myöskään ole käyneet seurakuntalaisten luona pyytämässä rahaa. Kuitenkin seurakunnat varaavat tilat säännöllisten kokousten pitämiselle, Jehovan todistajat levittävät miljoonia Raamattuja ja raamatuntutkistelun apuvälineitä maailmanlaajuisesti hinnoilla, jotka köyhimmätkin voivat maksaa, ja he huolehtivat lähetystyöntekijöiden lähettämisestä kaikkiin osiin maailmaa auttaakseen ihmisiä saamaan tietoa Jumalasta ja siitä, miten palvella häntä. Kaikki tämä tehdään eikä kuitenkaan koskaan kanneta kolehtia.
Yli yhdeksänkymmentä vuotta sitten sanoi tämän lehden toinen numero jo: ”Me uskomme, että JEHOVA tukee ”Siionin Vartiotornia”, ja koska näin on, niin se ei kerjää eikä pyydä milloinkaan ihmisiltä avustusta. Jos Hän, joka sanoo: ’Kaikki vuorten kulta ja hopea on minun’, ei anna tarvittavia varoja, niin me ymmärrämme, että on aika lakkauttaa julkaiseminen.” Miten todistajien on ollut mahdollista toimia näin monta vuotta ’kerjäämättä tai pyytämättä ihmisiltä avustusta’?
Seurakuntien johtavat evankeliuminpalvelijat ja apulaispalvelijat ansaitsevat itse tarvitsemansa rahavarat niin kuin ensimmäiselläkin vuosisadalla. Seurakunnat pidetään suhteellisen pienikokoisina, 15 hengestä ehkä 160–180:een. Pienemmät seurakunnat voivat helposti kokoontua yksityiskodeissa ja suuremmat vaatimattomissa saleissa, jotka Jehovan todistajat ovat vuokranneet tai rakentaneet ja joissa on 40–200 istumapaikkaa. Tämän kokoiset salit voidaan maksaa seurakuntaan liittyneitten lahjoituksilla, ilman että niitä tarvitsee pyytää tai että ne olisivat liiallisena taakkana. Kun valtakunnansali rakennetaan, niin suuren osan rakennustyöstä suorittavat monesti seurakuntaan kuuluvat ammattimiehet ja muut seurakuntalaiset ilmaiseksi. Kaikki kulut suoritetaan vapaaehtoisin lahjoituksin eikä minkäänlaista painostusta harjoiteta. Jokaisessa kokouspaikassa on samoin kuin ensimmäisilläkin kristityillä esillä lahjalaatikko, johon halukkaat voivat toisten huomaamatta panna lahjoituksensa mahdollisuuksiensa mukaan. Minkäänlaisia ”rahakirjekuoria” ei käytetä eikä lahjoituksiin liitetä lainkaan nimiä. On kunkin yksityisasia, mitä antaa.
Vielä tärkeämpää on se, että kun seurakunnat eivät ole kovin suuria, niin johtavat palvelijat samoin kuin heitä auttavat muutkin kypsät kristityt palvelijat voivat kiinnittää henkilökohtaista, yksilöllistä huomiota kaikkien seurakuntiin kuuluvien hengellisiin tarpeisiin. Lisäksi Jehovan todistajat käyvät henkilökohtaisesti seurakuntansa alueella olevien kodeissa ja rohkaisevat myös näitä ihmisiä yksityisesti hengellisellä keskustelulla.
Kuluneena vuonna käytti 1 336 112 todistajaa yli 239 miljoonaa tuntia toisten luona käymiseen elvyttääkseen raamatullista keskustelua. He tekivät yli 106 miljoonaa uusintakäyntiä sellaisten ihmisten luo, jotka eivät ole Jehovan todistajia, antaakseen hengellistä rohkaisua. Ja he johtivat toista miljoonaa raamatuntutkistelua yksilöille tai perheryhmille. Tällaisia raamatuntutkisteluja pidetään tavallisesti kerran viikossa. Kaiken tämän toisten hengellisten tarpeiden täyttämiseksi Jehovan todistajat ovat tehneet ilmaiseksi.
Toisetkin tunnustavat, että Jehovan todistajat noudattavat varhaiskristittyjen mallia evankeliuminpalveluksessaan, kuten voimme havaita seuraavasta Elton Truebloodin lausunnosta, joka esitettiin julkaisussa Presbyterian Life 20.1.1951:
”Jos olemme huolissamme kristillisestä liikkeestä, niin meidän täytyy suhtautua totuudenmukaisesti siihen tosiasiaan, että tässä nimenomaisessa vertailussa se kristillinen järjestö, jolla on vähäisin yhteiskunnallinen asema, lyhyin historia, joka ei juuri ole hienoston suosima ja jota ohjaa vähimmin koulutettu papisto, menee muista edelle, ei ainoastaan lukumääräisesti vaan myös innossa, suorituksissa ja tasasuhtaisessa antamisessa. . . . Pienet mutta tarmokkaat Jehovan todistajain ryhmät kokoontuvat valtakunnansaleiksi kutsutuissa vaatimattomissa suojissaan. . . Ei voi olla epäilystäkään siitä, että nämä tarmokkaat ja halveksitut lahkot, jotka kukoistavat nyt niin voimakkaasti maassamme, ovat monissa suhteissa paljon lähempänä alkuperäistä kristillisyyttä kuin ne meistä, jotka edustavat kristikunnan sovinnaisia liikkeitä. Me sanomme omaamme vanhemmaksi perinteeksi, mutta saatamme olla tässä epätäsmällisiä. Ehkä he edustavat sitä, mikä on todella vanhaa kristillisessä todistamisessa. . . . Me olemme jo rappeutumassa.”
KUKA ON KIINNOSTUNUT HENGELLISESTÄ HYVINVOINNISTASI?
Kysyimme tämän kirjoituksen alussa lukijoilta: miten kauan siitä on kulunut, kun pappisi kävi luonasi auttaakseen sinua hengellisesti? Nyt haluaisimme kysyä: Miten kauan on siitä, kun luonasi kävi joku Jehovan todistaja? Kuinka usein tämä on tapahtunut? Pyysikö todistaja sinulta rahaa uskonnollisen rakennuksen pystyttämiseksi tai lähetysrahaston tukemiseksi? Vai yrittikö hän keskustella kanssasi Raamatusta ehkä tarjoten ilmaista Raamatun kotitutkistelua? Kenen nyt sitten ajattelet osoittaneen tosi kiinnostusta hengellistä hyvinvointiasi kohtaan?
Ajatteletko pappisi täyttävän hengelliset tarpeesi? Raamattu osoittaa, että kristityn täytyy rakentua hengellisesti, jotta hän kykenisi seisomaan lujana uskon puolesta ja käymään ankaraa taistelua uskon puolesta. (Fil. 2:15; Juud. 3; 1. Kor. 16:13) Rakennutko sinä tällä tavalla? Kristittyjen täytyy julistaa julkisesti uskonsa. (Room. 10:9, 10) Tunnetko kykeneväsi tekemään näin? Tunnetko voivasi puolustaa uskoasi Jumalaan ja elintärkeään Raamatun opetukseen, kun Raamattua vastaan tehdään alituisesti hyökkäyksiä? (1. Piet. 3:15). Jollet, niin ehkä sinusta tuntuu, että hengellinen rakentamisesi on laiminlyöty.
Kehotamme sinua itsesi ja perheesi takia tutustumaan Jehovan todistajien toimintaan. Havaitset siinä aitoa henkilökohtaista kiinnostusta toisten auttamiseksi palvelemaan Jumalaa. Mikset ottaisi yhteyttä johonkuhun Jehovan todistajaan ja pyytäisi ilmaista raamatuntutkistelua kotiisi noin kuudeksi kuukaudeksi? Se varataan sinulle maksutta. Totea itse, eikö Raamatun tuntemuksesi ja hengellinen voimasi lisäänny kunkin viikon tutkistelun avulla. Mene lähimmässä Jehovan todistajien valtakunnansalissa pidettäviin kokouksiin ja katso itse, eikö seurakunnan toiminta perustukin kokonaan Raamattuun ja ole suunniteltu auttamaan yksilöitä kasvamaan hengellisesti.
Niissä ei kerätä milloinkaan kolehtia. Mutta sinä havaitset, että seurakunnan johtava evankeliuminpalvelija ja kaikki hänen apulaisensa, niin, kaikki Jehovan todistajat ovat aidosti kiinnostuneita sinusta ja perheestäsi. He haluavat auttaa sinua saamaan sen suuren onnen ja tyytyväisyyden, jonka saavat ne, jotka harjoittavat nyt tosi palvontaa toivonaan iankaikkinen elämä Jumalan uudessa asiainjärjestelmässä. Jehovan todistajat ovat todella kiinnostuneita sinusta eivätkä rahoistasi.
[Kuva s. 234]
Heijastavatko nämä rahankeruumenetelmät Raamatun kristillisyyttä? Käyttääkö sinun pappisi niitä?