Pitäisikö sinun peittää pääsi rukouksen ajaksi?

Oli kylmä, tuulinen päivä, kun kuolleen lesken ystävät seisoivat lumessa avoimen haudan ympärillä. Kaljuuntuva pappi esitti muutamia lohduttavia sanoja ja piti sitten rukouksen.

Jos olisit ollut siellä, niin olisiko sinusta tuntunut, että kaikkien läsnä olleitten olisi pitänyt paljastaa päänsä rukouksen ajaksi? Tämä kysymys saattaa olla erityisesti paikallaan tuollaisessa talvisäässä. Mutta ajatteletko sinä todella, että sinun tulisi paljastaa pääsi aina kun rukoilet? Vai oletko ehkä sitä mieltä, että pääsi pitäisi rukouksen aikana olla ehdottomasti peitetty?

Rukous on tärkeä. Jumala haluaa meidän rukoilevan. (Ps. 145:18; 50:14, 15) Rukoustemme tulee ymmärrettävästi olla sopivia, oikealle Persoonalle esitettyjä, sopivista asioista ja oikealla tavalla. Vaikkei Raamattu luettelekaan loputtomia sääntöjä rukouksesta ja rukoilemisesta, niin se antaa nimenomaisia neuvoja pään peittämisestä rukoiltaessa.

Tätä neuvoa ei ole Raamatun esikristillisissä kirjoituksissa, sillä Jumala ei vaatinut kaikkia israelilaisia peittämään päätään, kun he rukoilivat, vaikka jotkut saattoivat tehdä niin kunnioituksesta. Mutta hän määräsi kuitenkin, että israelilaisilla papeilla tuli olla päähine, ylimmäisellä papilla aivan erityinen turbaani eli käärelakki. (3. Moos. 8:13; 2. Moos. 28:40; 39:27–29) He pitivät ilmeisesti päänpeitettä Jumalalle alistumisen merkkinä koko ajan, jonka he palvelivat temppelissä, eivätkä vain rukoillessaan.

’Mutta eivätkö juutalaiset peitä nykyään päätään rukoillessaan?’ joku voi kysyä. Kyllä useimmat peittävät. Muinainen juutalainen Talmud osoittaa kuitenkin, että pään peittäminen rukouksen ajaksi oli vapaaehtoinen asia. Niinpä professori Jacob Lauterbach sanoi: ”Tapa rukoilla paljain päin tai pää peitettynä ei ole lainkaan lakikysymys. Se on pelkästään yhteiskunnallista sopivaisuutta ja säädyllisyyttä koskeva asia.”

Mutta kristityille tämä asia on kuitenkin paljon enemmän kuin paikallinen tai uskonnollinen tapa. Raamatun kreikkalaiset kirjoitukset (”Uusi testamentti”) antavat selvän neuvon asiassa sanoen: ”Jokainen mies, joka rukoilee tai profetoi pitäen jotakin päässään, saattaa päänsä häpeään, mutta jokainen nainen, joka rukoilee tai profetoi pää peittämättömänä, saattaa päänsä häpeään, sillä se on sama kuin jos hän olisi nainen, jonka pää on ajeltu paljaaksi. Sillä jos nainen ei peitä itseään, niin olkoot hänen hiuksensakin lyhyeksi leikatut.” – 1. Kor. 11:4–6.

Mikä on syynä tähän? Ja milloin sitä tulee soveltaa käytäntöön?

MIKSI PEITETTY TAI PEITTÄMÄTÖN?

Jotta ymmärtäisimme, mitä apostoli Paavali kirjoitti pään peittämisestä ja rukouksesta, niin katsokaamme edellistä jaetta: ”Tahdon teidän tietävän, että Kristus on jokaisen miehen pää, mutta mies on naisen pää, kun taas Jumala on Kristuksen pää.” (1. Kor. 11:3) Paavali käsitteli tässä johtoasemaa koskevaa jumalallista periaatetta ja erityisesti sen sovelluttamista julkiseen palvontaan.

Kuten apostoli selitti, Luoja määräsi miehelle, jonka Hän loi ensiksi, johto- ja valta-aseman hänen vaimonsa suhteen, joka oli tehty miehen kylkiluusta. Johtoaseman suhteen mies oli ”Jumalan kuva ja kunnia”, sillä hänelle ei ollut määrätty mitään muuta päätä maan päällä. Mutta hänen vaimollaan ja lapsillaan on maallinen pää, johon heillä on suhteellinen alamaisuussuhde. – 1. Kor. 11:7–10; Ef. 5:22–24; 6:1.

Johtoasemaa koskeva periaate soveltuu myös seurakunnan toimintoihin. Paavali kirjoitti, että naisten tulee kunnioittaa miehiä – joiden tehtävänä on opettaminen ja rukoileminen – ja pyrkiä olemaan yhteistoiminnassa heidän kanssaan. (1. Kor. 14:33–35; vrt. 1. Tim. 2:11, 12.) Sen tähden ei nainen useimmissa tapauksissa ensimmäisellä vuosisadalla saarnannut eikä rukoillut seurakunnassa.

Miksi Paavali sitten käsitteli pään peittämistä? Milloin se oli sopivaa ja milloin ei? Ja miten se soveltuu nykyaikana?

Paavali kirjoitti, että naisen tulee rukoillessaan pitää päänpeitettä – olkoonpa se sitten hattu, huivi tai huntu – ”vallan merkkinä”. (1. Kor. 11:10) Sen piti olla todistus siitä, että hän tunnusti johtoasemaa koskevan periaatteen. Mutta milloin hänen sitten tarvitsee peittää päänsä? Tarkastelkaamme kolmea tilannetta:

Jehovan pyhä henki antoi Paavalin aikaan ihmelahjoja eräille kristityille, kuten kyvyn profetoida tai puhua kielillä. Henki saattoi jossain ensimmäisen vuosisadan kokouksessa esimerkiksi panna kristityn naisen profetoimaan. (1. Kor. 12:4–11; Apt. 21:8, 9) Tai voihan olla, että jossakin seurakunnan kokouksessa oli läsnä ainoastaan naisia. Kun ei ollut ketään kastettua miestä, joka olisi ottanut johdon rukouksessa tai opettamisessa, niin jonkun kristityn naisen täytyi ehkä tehdä se. Jollakulla kristityllä vaimolla on myös saattanut olla epäuskoinen aviomies, ja vaimon odotettiin jossain tilaisuudessa rukoilevan tai opettavan Raamattua miehen läsnä ollessa. Kaikissa näissä tilanteissa nainen olisi pitänyt päänpeitettä, ”vallan merkkiä”, ilmaisten siten tunnustavansa johtoasemaa koskevan periaatteen.

SINUN ”PÄÄSI” – KUKA?

Voimme paremmin ymmärtää, miksi kristittyjen miesten samoin kuin naistenkin on mukauduttava pään peittämistä koskeviin Jumalan ohjeisiin, kun otamme huomioon, mikä olisi vaikutus, jos he eivät tekisi siten.

Muista apostolin kirjoittaneen, että mies, joka rukoilee ”pitäen jotakin päässään”, tekee jotakin. Mitä? Kreikkalainen pohjateksti sanoo, että hän ”häpäisee pään itseltään” eli ”saattaa päänsä häpeään”. Samalla tavalla nainen, joka ”rukoilee tai profetoi” pää peittämättömänä, ”häpäisee pään itseltään” eli ”saattaa päänsä häpeään”. Ketä tai mitä tarkoitetaan ”päällä” kummassakin tapauksessa?

Tämä voidaan ymmärtää edellä olevan jakeen valossa. Paavalihan sanoi siinä, että ”Kristus on jokaisen miehen pää” ja ”mies on naisen pää”. (1. Kor. 11:3) Voidaan näin ollen päätellä, että mies, joka rukoilee pää peitettynä, häpäisee eräässä merkityksessä Kristusta. Kun mies pitää päänpeitettä rukoillessaan, niin hän menettelee ikään kuin hän olisi vaimo, jolla on näkyvä pää maan päällä, sen sijaan että hän olisi vastuussa Kristukselle päänään. Vastaavasti voitaisiin sanoa, että vaimo, joka rukoilee pää peittämättömänä, häpäisee ”päänsä” kristillisessä järjestelyssä, aviomiehensä (jos hän on naimisissa), isänsä tai kristittyjen miesten johtoaseman seurakunnassa.

Jotkut selittäjät esittävät toisen näkökannan. He kiinnittävät huomion siihen, että 1. Korinttolaiskirjeen 11:4, 5 sanoo, että jokainen mies, joka rukoilee tai profetoi pitäen jotakin ”päässään”, saattaa ”päänsä” häpeään, ja nainen, joka rukoilee tai profetoi ”pää peittämättömänä”, saattaa ”päänsä” häpeään. Kummassakin tapauksessa mainitaan henkilön oma kirjaimellinen pää välittömästi ennen kuin viitataan ”pään” saattamiseen häpeään. Siksi he esittävät sen ajatuksen, että Paavali on saattanut tarkoittaa sitä, että kristitty mies tai nainen, joka menettelee sopimattomasti päänpeitteen suhteen, häpäisee itsensä.

Me luemme Heprealaisista kirjoituksista henkilöistä, joille tai joiden omaan päähän käännettiin häpäisy, pahuus, turmionhanke, vääryys, veri ja paha. (Neh. 4:4; 1. Sam. 25:39; Ps. 7:17; 2. Sam. 1:16; 1. Kun. 2:32, 44) Näissä tapauksissa pää edustaa henkilöä itseään ja on se ruumiin osa, joka on vastuullisin hänen teoistaan.

Käsitellessään edelleen pään peittämistä Paavali sanoi, että jos miehellä on pitkä tukka, niin ”se on hänelle häpeäksi”. Ja hän kirjoitti, että ”naiselle on häpeällistä, että hänen hiuksensa ovat lyhyeksi leikatut”, ikään kuin hän olisi orja tai hänet olisi tavattu moraalittomuudesta; häväistyksi tullut on tämä nainen itse. – 1. Kor. 11:14, 6.

Kun otamme huomioon, että Paavali aloittaa tämän koko asian tähdentämällä johtoasemaa koskevaa Jumalan järjestelyä, niin näyttää selvältä, että kun kristitty mies pitää pilkkanaan tätä johtoasemaa koskevaa periaatetta, niin hän häpäisee ehdottomasti Kristusta; samalla tavalla voisi nainen häväistä aviomiestään, isäänsä tai seurakunnassa olevia miehiä. Samalla pitää myös paikkansa, että henkilö, joka halveksii johtoasemaa ja alamaisuutta koskevaa Jumalan järjestelyä, tuottaa samanaikaisesti häpeää omallekin päälleen.

PÄÄN PEITTÄMINEN RUKOUKSEN AIKANA

Paavali käsitteli etupäässä sitä, mikä oli sopivaa ”Jumalan seurakunnissa”, erityisesti kokouksissa. (1. Kor. 11:16, 20–34) Sen tähden hänen ohjeensa pään peittämisestä rukouksen aikana eivät pohjimmaltaan koske rukousta henkilön ollessa yksin, vaan rukousta ryhmässä, julkisessa palvonnassa. Tämä ilmenee siitä, että hän sisällyttää asiaan profetoimisen rukouksen ohella. Ei ole todennäköistä, että kukaan siihen aikaan olisi profetoinut yksin huoneessaan, missä hän olisi esittänyt henkilökohtaisia rukouksiaan. – Matt. 6:6.

Näin ollen ei mies eikä nainen olisi raamatullisesti velvollinen noudattamaan pään peittämistä koskevia ohjeita rukoillessaan yksin Jumalaa. Jos joku nainen suorittaisi paljain päin taloustöitä ja pysähtyisi rukoilemaan, hänen ei tarvitsisi peittää päätään. Samalla tavoin voisi kristitty mies kävellessään katua hattu päässä esittää rukouksen Jumalalle. Jos hänen omat henkilökohtaiset tunteensa vaatisivat häntä ottamaan hatun päästään, niin hänen pitäisi tehdä siten. Mutta Jumalan neuvo pään peittämisestä ei erityisesti vaadi sitä.

Entä rukoukset seurakunnallisissa toiminnoissa tai perheessä? Johtoasemaa koskevan periaatteen mukaisesti silloin, kun läsnä on joku kastettu mieshenkilö, hänen tulee esittää rukous paljain päin. Tämä koskee perhettä silloinkin, kun vain aviomies ja -vaimo yhtyvät rukoukseen.

Kuitenkin saattaisi olla tilanteita, joissa kristityn naisen olisi peitettävä päänsä rukoillakseen. Samoin kuin ensimmäisellä vuosisadallakin sisaren täytyisi ehkä pitää rukous ääneen jossakin kokouksessa, koska yhtään veljeä ei ole läsnä. Tai epäuskoinen aviomies voisi pyytää kristittyä vaimoaan rukoilemaan ääneen perheen puolesta aterialla. Sellaisissa tilanteissa sisar hoitaisi tehtävää, josta tavallisesti huolehtisi joku, jolla on johtoasema häneen nähden, joku veli seurakunnassa tai hänen aviomiehensä. Näin ollen hänen tulisi pitää päänpeitettä. Näin tehdessään hän osoittaisi kunnioittavansa johtoasemaa koskevaa jumalallista periaatetta ja välttyisi ’saattamasta päätään häpeään’. – 1. Kor. 11:5.a

Lopuksi, mitä on sanottava pään peittämisestä kuuluessasi johonkin ryhmään, vaikka et henkilökohtaisesti pidäkään rukousta? Ajatelkaamme esimerkiksi rukousta haudalla, jonka mainitsimme. Olisiko naisen, joka on läsnä tällaisen rukouksen aikana, peitettävä päänsä? Ei, sillä hän ei johtaisi julkista palvontaa eikä suorittaisi toimintaa, jota jonkun seurakunnan miesjäsenen odotettaisiin tavallisesti hoitavan. Hän kuuntelisi rukousta ja sanoisi ”aamen”. Se, peittäisikö hän siis päänsä tai ei, ei ilmaisisi hänen kunnioitustaan johtoaseman periaatetta kohtaan. Samoin ei myöskään miehen, joka kuuntelisi rukousta haudalla, tarvitsisi Raamatun mukaan pitää päätään joko paljaana tai peitettynä. Hän voisi tehdä kumminpäin tahansa, mutta ottaisi todennäköisesti huomioon omat tunteensa ja sen, mikä ei loukkaisi toisia. Jos mies tuntisi, että hänen pitäisi ottaa hattu päästään toisen esittäessä rukousta, niin hän voi tietysti noudattaa oman omantuntonsa ääntä.

Miten hyvä onkaan, että Jehova ei tarjoa sääntöjen tietosanakirjaa, vaan on varannut Sanaansa ohjeita rukouksen suhteen! Muistaen tämän me voimme lähestyä kaikkeuden Korkeinta ja samalla ilmaista kunnioituksemme yhtä hänen perusperiaatettaan, johtoasemaa koskevaa periaatetta, kohtaan.

[Alaviitteet]