Ravitse itseäsi säännöllisesti Raamatun totuuksilla!
SUURIN maan päällä koskaan elänyt Opettaja sanoi kerran, että ihminen ei elä yksistään leivästä vaan tarvitsee myös hengellistä ravintoa, Jumalan sanaa. Emmekö voi päätellä tästä, että kristittyjen pitäisi ravita itseään säännöllisesti hengellisellä ravinnolla samoin kuin he nauttivat kirjaimellista leipää? Varmasti. (Matteus 4:4) Tähän hengelliseen ravintoon ei sisälly ainoastaan Raamattu vaan myös kirjallisuus, joka auttaa meitä ymmärtämään Raamattua. Sen vuoksi Vartiotorni-seura, joka on Jehovan todistajien julkaisu- ja hallintoväline, ei tyydy vain painamaan Raamattuja. Se julkaisee myös säännöllisesti Raamatun tutkimisen apuvälineitä, jotta lukijat voisivat ymmärtää Raamattua paremmin.
Jotkut epäilevät näiden julkaisujen säännöllisen lukemisen arvoa, koska samaa aihetta saatetaan aika ajoin käsitellä uudelleen. Mutta emmekö me syökin leipää, perunoita tai riisiä säännöllisesti? Apostoli Pietari kirjoitti myös: ”Siksi tulen olemaan halukas aina muistuttamaan teitä näistä asioista, vaikka ne tiedättekin ja olette lujittuneet siinä totuudessa, joka teissä nyt on.” (2. Pietari 1:12) On myös huomionarvoista, että kun jotakin aihetta käsitellään useammin kuin kerran, sitä tarkastellaan usein uudesta näkökulmasta, esitetään uusia näkökantoja ja lisäpiirteitä; on useampia tehokkaita esitystapoja. On niin kuin Sananlaskujen 4:18 sanoo: ”Vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka.”
Omantunnon merkitys ymmärretään selvemmin
Esimerkkinä tästä voidaan mainita omatunto. Vartiotornissa 15. joulukuuta 1972 julkaistiin kirjoitussarja, joka käsitteli ihmisen omaatuntoa ”todistajana”. Kirjoituksissa osoitettiin, että omatuntomme on sisäinen todistaja, joka todistaa meidän puolestamme tai meitä vastaan, ja että se toimi jo ennen kuin Jehova Jumala antoi ihmiselle kirjoitettuja säännöksiä eli lakeja. Kirjoituksissa kiinnitettiin myös huomio toisten omantunnon kunnioittamisen tärkeyteen ja siihen, miten omatunto liittyy työasioihin. Näitä asioita ei ollut koskaan ennen valaistu niin selvästi.
Sitten vuoden 1975 heinäkuussa ilmestyi taas kaksi omaatuntoa käsittelevää kirjoitusta. Näissä kirjoituksissa kiinnitettiin huomio muun muassa siihen, että omallatunnolla on kaksi perustehtävää. Toista voitaisiin sanoa oikeustajuksi. Tämä liittyy omantunnon toimintaan ”teon jälkeen”, kun omatunto tuomitsee meidät syylliseksi rikottuamme jossain asiassa. (2. Samuelin kirja 24:10) Mutta kristittyjen omantunnon pitäisi toimia useammin tavalla, jota voitaisiin sanoa lailliseksi ohjaamiseksi. Tämä ei tietystikään merkitse sitä, että se todellisuudessa säätäisi kristitylle uusia lakeja. Mutta Raamatun lakeihin ja periaatteisiin perustuva vahva omatunto ohjaa kristittyä. Se ikään kuin säätää hänelle etukäteen lain, jonka mukaan jokin menettely on väärä. Tunnettu raamatullinen esimerkki kertoo Jaakobin pojasta Joosefista, joka torjui Potifarin vaimon tungettelut. – 1. Mooseksen kirja 39:9.
Vielä uudemmassa Vartiotornissa (1. 1. 1977) oli jälleen omaatuntoa käsittelevä kirjoitus. Sen otsikko oli ”Omantuntomme valmentaminen toimimaan paremmin hyväksemme”. Yleensä omantunnonasioissa on kysymys siitä, onko jokin hyvää vai pahaa, oikein vai väärin. Mutta tässä kirjoituksessa tähdennettiin sitä, että Raamattu liittää hyvän omantunnon uskoon ja rakkauteen. (1. Timoteukselle 1:5) Niin, meidän omantuntomme ei pitäisi ainoastaan estää meitä rikkomasta Jehova Jumalan lakeja, vaan sen pitäisi saada meidät myös käyttämään hyväksemme tilaisuudet epäitsekkäiden, jalojen, ystävällisten ja rakkaudellisten tekojen tekemiseen. – Vrt. Luukas 10:29–37.
Jos siis Vartiotornissa ilmestyy kirjoitus aiheesta, jota on käsitelty aiemminkin, älä koskaan pidä sitä ilman muuta kertauksena. Tarkennukset eivät tosin ole aina suuria, mutta ne kaikki ilmaisevat meille osaltaan selvemmin Raamatun totuuden kauneuden, merkityksen ja hyödyllisyyden.
Tämä tuo mieleen Michelangelosta kerrotun kaskun. Eräs Michelangelon ystävä oli ihaillut hänen veistämäänsä kaunista patsasta. Kun ystävä tuli hänen luokseen myöhemmin, hän hämmästyi nähdessään hänen valmistelevan vieläkin samaa patsasta. Kun Michelangelo osoitti kaikkia niitä parannuksia, jotka hän oli tehnyt sillä välin, niin hänen ystävänsä vastasi: ’Mutta nämähän ovat vain pikkujuttuja.’ Michelangelo vastasi: ’Se on totta. Mutta pikkujutut saavat aikaan täydellisyyden, eikä täydellisyys ole mikään pikkujuttu!’ Vaikka siis ymmärrettävyyttä parantavat tarkennukset eivät monesti näytä kovin tärkeiltä, ne auttavat meitä ymmärtämään asian täsmällisemmin.
Taisteluvalmiina pysyminen
Eikä tässä kaikki. Raamatussa ja julkaisuissa, jotka auttavat meitä ymmärtämään paremmin Raamattua, ei käsitellä vain pään tietoa. Jumalan sana on ’jalkaimme lamppu ja valkeus meidän tiellämme’. (Psalmit 119:105) Meille kerrotaan myös, että Jumalan sana on ”hyödyllinen opettamiseen, ojentamiseen, oikaisemiseen, kurittamiseen vanhurskaudessa, jotta Jumalan ihminen olisi täysin pätevä, täydelleen varustautunut kaikkeen hyvään työhön”. (2. Timoteukselle 3:16, 17) Mutta siitä voi olla tällaista hyötyä vain siinä määrin, kuin me sovellamme sitä elämäämme. Entä miten me voimme soveltaa sitä, jos olemme unohtaneet lukemamme?
Se että meitä muistutetaan jatkuvasti Jumalan sanan neuvoista on hyvin tärkeää, kun otamme huomioon ne kolme vihollista, joita vastaan meidän täytyy taistella. Maailma on vihollisemme; ystävyys sen kanssa merkitsee vihollisuutta Jehova Jumalan kanssa. (Jaakob 4:4) Apostoli Johannes kirjoitti seuraavaa siitä taistelusta, jota käymme maailmaa vastaan: ”Tämä on se voitto, joka on voittanut maailman, meidän uskomme.” (1. Johannes 5:4) Usko riippuu tiedosta – tiedosta joka voidaan helposti muistaa eikä tiedosta joka on unohdettu jo kauan sitten. Koska maailma painostaa meitä niin voimakkaasti joka päivä, meitä täytyy jatkuvasti muistuttaa, ettemme rakastaisi maailmaa emmekä mitään siinä olevaa; sillä maailma ja kaikki siinä oleva häviää, mutta se joka tekee Jumalan tahdon, pysyy ikuisesti. – 1. Johannes 2:15–17.
Myös Panettelija ja hänen demoninsa ovat meidän vihollisiamme. ”Teidän vastustajanne, Panettelija, vaeltaa ympäri niin kuin karjuva leijona etsien kenet niellä.” (1. Pietari 5:8) Hän ja hänen demoninsa käyvät sotaa meitä vastaan, ja siksi meidän täytyy pukea yllemme koko Jumalan hengellinen sota-asu, jota apostoli Paavali kuvailee Efesolaiskirjeen 6:11–17:ssä. Se, pidämmekö tätä sota-asua yllämme ja käytämmekö sitä hyödyksi, riippuu jälleen siitä, ravitsemmeko itseämme jatkuvasti Jumalan sanalla. Jotta me osaisimme käytellä ’hengen miekkaa, Jumalan sanaa’, tehokkaasti, meillä täytyy epäilemättä olla tuo sana tuoreena mielessämme ja sydämessämme.
Kolmas vihollisemme ovat meidän omat synnynnäiset perityt syntiset taipumuksemme, joita vastaan meidän täytyy jatkuvasti taistella vilpittömästi. Koska äitimme ’synnytti meidät synnissä’, meidän taipumuksemme ovat nuoruudesta asti pahat. (1. Mooseksen kirja 8:21; Psalmit 51:7) Näin ollen me voimme kaikki valittaa niin kuin apostoli Paavali: ”Sitä hyvää, mitä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, sitä minä harjoitan.” (Roomalaisille 7:19) Me huomaamme ihmissydämen olevan tämän perinnön vuoksi vilpillinen ja petollinen. Mutta Jumalan sana ja Raamatun periaatteitten ymmärtämisessä ja soveltamisessa käytettävät Raamatun tutkimisen apuvälineet auttavat meitä taistelemaan tätä meidän sisällämme olevaa vihollista vastaan. Meidän täytyy kuitenkin apostoli Paavalin tavoin kurittaa lyönnein ruumistamme ja johdattaa sitä kuin orjaa. – Sananlaskut 3:32; Jeremia 17:9; 1. Korinttolaisille 9:27.
Entä siihen tarvittava aika?
Kristityn elämä on kiireistä. Täytyy lukea Raamattua ja yksi uusi lehti joka viikko, valmistautua kokouksiin ja olla niissä läsnä ja osallistua siihen suurenmoiseen työhön, jonka avulla mielellään kuuntelevista ihmisistä tehdään opetuslapsia. On myös jokapäiväisiä maallisia velvollisuuksia, jotka liittyvät itsestämme ja perheestämme huolehtimiseen. Jokainen voisi hyvin kysyä itseltään: Miten paljon aikaa käytän maailmallisten viikkolehtien, sanomalehtien ja aikakauslehtien lukemiseen? Miten paljon aikaa käytän television katselemiseen tai viihdemusiikin kuuntelemiseen? Nämä ovat tosin rentoutumis- ja ajanvietetapoja, kun taas monet saattaisivat pitää kristillisiin kokouksiin valmistautumista ja kristillisen kirjallisuuden lukemista ’työläänä’. Mutta täytyykö tällaiseen valmistautumiseen ja lukemiseen suhtautua näin? Psalmista sanoi: ”Minä riemuitsen sinun puheestasi, niinkuin suuren saaliin saanut.” (Psalmit 119:162) Meidän täytyy siis harkita huolellisesti, osoittaako elämäntapamme meidän todella olevan pikemmin hengellisiä kuin lihallisia ihmisiä. – 1. Korinttolaisille 2:14–16.
Tämä tuo mieleen sen, että Jeesus sanoi onnellisiksi hengellisestä tarpeestaan tietoisia ihmisiä. (Matteus 5:3) Alemmilla maallisilla luomuksilla – linnuilla, hyönteisillä, nisäkkäillä, kaloilla ja muilla – ei ole hengellisiä tarpeita, mutta ihmisellä on. Näiden tarpeitten laiminlyöminen on johtanut osaltaan tähän maailmassa nykyään vallitsevaan surkeaan sekasortoon. Materialistiset filosofiat ja ideologiat saattavat ihmiset yhä kauemmaksi Jumalasta. Heidän ruumiillisista tarpeistaan – ruoasta, vaatteista ja suojasta – ja seksistä sekä nautinnoista tai vallanhimosta tulee heidän elämänsä tärkeimpiä asioita. Mutta jos me olemme todella tietoisia hengellisistä tarpeistamme, me ravitsemme itseämme säännöllisesti Raamatun totuuksilla, järjestämme siihen aikaa ja arvostamme niitä täysin. Mitä tästä seuraa? Se auttaa meitä ilmaisemaan jatkuvasti jumalista antaumusta, josta on ”hyötyä kaikkeen, koska se sisältää nykyisen ja tulevan elämän lupauksen”. – 1. Timoteukselle 4:8.