Valon lisääntyminen nykyaikana

”Vanhurskasten polku on kuin aamurusko [kirkas valo, UM], joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka.” – Sananlaskut 4:18.

 1. Mitä todisteita Sananlaskujen 4:18:n täyttymyksestä olemme jo tarkastelleet?

ENSIMMÄISESTÄ Mooseksen kirjasta Ilmestyskirjaan saakka ulottuva Raamatun kertomus osoittaa, että Jehovan palvelijoitten polku on tosiaan ollut kuin yhäti kirkastuva valo. (Sananlaskut 4:18) Jeesuksen ja hänen apostoleittensa päivinä monet Messiasta koskevat profetiat tulivat ymmärrettäviksi, niin kuin Matteus ja muut evankeliuminkirjoittajat todistivat. Ja helluntaina tapahtuneeseen Jumalan hengen vuodattamiseen ja ”hyvän uutisen” viemiseen pakanoille liittyi Jumalan sanan parempi ymmärtäminen. – Apostolien teot 2:14–36; 10:34–43; 15:6–21.

 2. a) Mikä selittää pimeyden aikakauden laskeutumisen Jeesuksen Kristuksen seuraajiksi tunnustautuvien ylle? b) Millä oli tärkeä merkitys elonkorjuun erottelutyössä?

² Kuitenkin apostolien kuoleman jälkeen pimeyden aikakausi vähitellen nielaisi Jeesuksen Kristuksen seuraajiksi tunnustautuvat. ”Sortavat sudet” ottivat vallan. (Apostolien teot 20:29, 30) Kävi juuri niin kuin Jeesus ennusti eräässä vertauksessaan. Hän vertasi taivasten valtakuntaa ”mieheen, joka kylvi hyvää siementä peltoonsa”. Sitten tuli vihollinen ”ja kylvi vehnän sekaan rikkaruohoja”. Siitä oli seurauksena, että rikkaruohot rehottivat tuolla maailmanlaajuisella uskonnollisella pellolla monta, monta sataa vuotta. Mutta elonkorjuuaikana tapahtuu erottelu. Elonkorjuuaika on nyt tullut, sillä ”elonkorjuu on asiainjärjestelmän päättyminen”. Tosi kristityistä muodostuva ”vehnä”-luokka on onnellisesti koottu. Tosiasiat osoittavat, että näiden kristittyjen polulle lankeavalla lisääntyvällä valolla on tärkeä merkitys heidän erottelemisessaan laittomista ”rikkaruohoista”, joiden loppu on tuho. – Matteus 13:24–30, 36–43.a

Jehova Jumalaan ja hänen sanaansa kohdistuvaa valoa

3, 4. Mitä seikkoja varhaiset raamatuntutkijat oppivat ymmärtämään Luojasta, Jehova Jumalasta?

³ 1870-luvun alkupuolella joukko vilpittömiä raamatuntutkijoita alkoi tutkia yhdessä ennakkoluulottomasti Jumalan sanaa. Kristikunnan uskontunnustusten sijasta he ottivat oppaakseen Raamatun henkeytetyt kirjoitukset. Raamatun sanoman viisaus, järkevyys, sopusointu ja voima säteilivät heidän sydämeensä. Se sai heidät vakuuttuneiksi siitä perustotuudesta, että älyllinen Luoja on todella olemassa, vastoin vallitsevia ateistisia ja kehitysteoriaa kannattavia opetuksia. He voivat nähdä, että ”seurausten täytyy johtua riittävistä syistä” ja että ”luomakunnan määrättömyys, sen sopusuhtaisuus, ihanuus, järjestys, sopusointu ja vaihtelevaisuus” todistavat Hänen olevan suuri Suunnittelija.b (Roomalaisille 1:20) He saivat myös selvän käsityksen Luojan persoonallisuudesta, siitä että hänellä on neljä pääominaisuutta, jotka ovat ääretön viisaus, rajaton voima, täydellinen oikeudenmukaisuus ja verraton rakkaus. – 5. Mooseksen kirja 32:4; Psalmit 62:12; Sananlaskut 2:6, 7; 1. Johannes 4:8.

⁴ Lisäksi he oppivat ymmärtämään, että Jumala on ”iankaikkisesta iankaikkiseen” ja että hänen nimensä on Jehova. (Psalmit 83:19, UM; 90:2) He havaitsivat, että kristikunnan pääopinkappale – kolminaisuusoppi – on sekä järjetön että epäraamatullinen. Raamatun totuuden valo osoitti heille, että Jumala on ”yksi Jehova”, että Jeesus on Jumalan Poika (hänen oma todistuksensa vahvistaa että hänen Isänsä ’on häntä suurempi’) ja että Jumalan pyhä henki ei ole suinkaan kolminaisuuden kolmas persoona vaan ’Jumalan voima, jota hän käyttää erilaisten tulosten aikaansaamiseen’.c – Markus 12:29; Johannes 14:28; Apostolien teot 2:17, 18.

 5. Miten nuo totuutta rakastavat suhtautuivat Raamattuun?

⁵ Rohkeasti ja vakaumuksellisesti he saarnasivat, että Raamattu on Jumalan henkeyttämä sana ja että Jumalan ominaisuudet huomioon ottaen on järkevää odottaa Luojan antavan jumalallisen ilmoituksen ihmisen oppaaksi. He kuvailivat Raamattua ”sivistyksen ja vapauden soihduksi”. Se on ”vanhin kirja, mikä on olemassa. Se on kestänyt kolmenkymmenen vuosisadan myrskyt.” Sitä paitsi ”kaikki kirjat yhteensä ovat olleet kykenemättömät lahjoittamaan huokaavalle luomakunnalle sitä iloa, rauhaa ja siunausta, jonka Raamattu tuo”.d Nämä vilpittömät raamatuntutkijat näkivät Raamatun kirjoittajien epäitsekkäässä, uhrautuvaisessa elämässä selvän todisteen heidän vaikuttimiensa puhtaudesta. Lyhyesti sanoen, he oppivat ymmärtämään, että ’Raamattu on järkevä ja sopusuhtainen esitys pahan syistä ja että se kertoo parannuskeinosta ja lopputuloksesta ja on omiaan opastamaan ja vahvistamaan Jehova Jumalan palvelijoita’.

Jeesus Kristus ja valtakunta

 6. Mitä Jeesusta Kristusta koskevia totuuksia nämä raamatuntutkijat ymmärsivät?

⁶ Alusta alkaen nämä raamatuntutkijat ymmärsivät selvästi Jeesusta Kristusta koskevat perustotuudet. Hän on Jumalan ”ainosyntyinen Poika”. Hän oli olemassa ennen ihmiseksi tuloaan. Hän antoi elämänsä ”lunnaiksi kaikkien puolesta”. Hänet herätettiin kuolleista henkenä ja hän nousi taivaaseen henkenä ja hänen oli määrä palata henkenä – Jumalan valtakunnan näkymättömänä messiaanisena Kuninkaana. Todella tärkeä on Kristuksen toinen tuleminen: miksi, miten ja milloin se tapahtuu? – Johannes 3:16; 17:5; 1. Timoteukselle 2:5, 6; 1. Pietari 3:18.

 7. Mitä valon lisääntyminen paljasti Jumalan valtakunnasta ja sen siunauksista?

⁷ Jatkuva valon lisääntyminen teki näille kristityille selväksi, kuinka tärkeä Jehovan valtakunta on ihmiskunnan vaikeuksien ainoana parannuskeinona. Tämä valtakunta koostuu Jeesuksesta Kristuksesta ja hänen 144 000:sta ihmiskunnan keskuudesta lunastetusta toveristaan, jotka hallitsevat hänen kanssaan kuninkaina ja pappeina 1 000 vuotta. Kristuksen lunastusuhrin perusteella Kuningas herättää kuolleista kaikki muistohaudoissa olevat lunastetut, joilla on mahdollisuus ikuiseen elämään paratiisimaassa. Raamattu esittää täten pelastettuun ihmiskuntaan kuuluville kaksi päämäärää: taivaallisen päämäärän Valtakunnan perillisten ”pienelle laumalle” ja maan päällä saatavan elämän Jeesuksen ”muille lampaille”, joihin kuuluvat maapallon suurimmassa ”ahdistuksessa” elossa säilyvien ”suuri joukko” ja ne monet, monet miljoonat muistohaudoissa olevat, jotka tulevat esiin nauttiakseen elämästä paratiisimaassa. – Luukas 12:32; Johannes 5:28, 29; 10:16; Ilmestys 7:9, 14; 14:1, 4; 20:6.

 8. Mitä opittiin ymmärtämään ihmissielusta ja kuolleitten tilasta?

⁸ Lisääntyvä valo paljasti näille ennakkoluulottomille raamatuntutkijoille myös sen, että ihmissielua ja kuolleitten tilaa koskevat kristikunnan opetukset ovat täysin erheellisiä! He ymmärsivät selvästi, että kun Aadam luotiin, niin hänestä ”tuli elävä sielu”, ja että kun hän palasi tottelemattomuutensa vuoksi takaisin maahan, hän kuoli sieluna, yksinkertaisesti lakkasi olemasta. Hän siis palasi tomuun, josta hänet oli alun perin otettu. Kuoleman tilassa ei ole mitään tietoisuutta eikä toimintaa. (1. Mooseksen kirja 2:7; 3:19; Saarnaaja 9:5, 10) ”Synnin maksama palkka on kuolema”, ei ikuinen piina. Palavaa helvettiä ja piinaavaa kiirastulta ei ole muualla kuin harhaanjohdettujen uskonnonharjoittajien ajatuksissa. Koska ihminen lakkaa kuolemassa olemasta, niin tarvitaan ylösnousemusta, jotta hän voisi hyötyä Kristuksen uhrista. – Roomalaisille 6:23.

Kristilliset velvoitukset

 9. Miten nämä valistusta saaneet kristityt suhtautuivat pyhyyteen?

⁹ Nämä kristityt suhtautuivat myös vakavasti siihen, mitä Raamattu sanoo tosi pyhyydestä. Tätä ei tule sekoittaa hurskasteluun tai tekopyhyyteen. He ymmärsivät, että heidän täytyi elää seuraavan kaltaisten Raamatun periaatteiden mukaan: ”Olkoon avioliitto kunniallinen kaikkien keskuudessa ja aviovuode saastuttamaton, sillä Jumala tulee tuomitsemaan haureelliset ja avionrikkojat.” (Heprealaisille 13:4) He käsittivät, etteivät he voineet ummistaa silmiään Raamatun tuomitsemilta menettelyiltä, esimerkiksi haureudelta, aviorikokselta ja homoseksualismilta, eivätkä suvaita niitä. (1. Korinttolaisille 6:9, 10) Samoin heidän täytyi karttaa kaikenlaista lainrikkomista ja maksaa takaisin ”keisarille, mikä on keisarin”, ja ”Jumalalle, mikä on Jumalan”. Heidän tuli olla rehellisiä kaikissa tekemisissään toisten kanssa ja elää seuraavan kristillisen säännön mukaan: ”Niin kuin tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää samalla tavoin heille.” – Matteus 22:21; Luukas 6:31.

10. Minkä totuuden nämä kristityt jo varhaisessa vaiheessa ymmärsivät kristillisestä tehtävästä?

¹⁰ Näiden raamatuntutkijoiden pääasiallisena huolenaiheena oli ilmeisesti Kristuksen kaltaisen persoonallisuuden kehittäminen. He näkivät myös tarpeen antaa todistusta Jumalasta ja Jeesuksesta. He ymmärsivät, että jokainen kristitty, joka oli saanut totuuden valon, oli velvollinen levittämään tätä valoa toisille. He käsittivät Jumalan palvelijana olemisen tarpeen; heidän tuli antaa valonsa loistaa sekä hyvällä kristillisellä käytöksellä että suunsa sanoilla. (Matteus 5:14–16) Jo varsin varhain esitettiin kutsu: ”Halutaan 1 000 saarnaajaa.” Se esitettiin erikoisesti niille, joilla ei ollut perhevelvollisuuksia ja jotka voivat omistaa puolet tai enemmän ajastaan ”hyvän uutisen” levittämiseen painotuotteiden avulla.

11. Mitkä askeleet olivat tarpeellisia kristityksi palvelijaksi tulemiselle, ja miksi jako pappeihin ja maallikoihin hylättiin?

¹¹ Jokaisen, joka halusi tulla kristityksi palvelijaksi, täytyi uskoa Jumalan sanaan, katua, kääntyä ja ilmaista uskoa Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen, joka on ihmiskunnan Lunastaja. Jokaisen yksilön täytyi vihkiytyä Jumalalle, tehdä Hänen tahtonsa ja tulla kastetuksi vedessä upotuskasteella. (Apostolien teot 3:19; Matteus 28:19, 20) Koska kaikki nämä kristityt olivat Jumalan palvelijoita, he hylkäsivät jaon pappeihin ja maallikoihin. He ymmärsivät kuitenkin Jumalan sanan perusteella, että oli tarpeellista nimittää päteviä miehiä ”vanhimmiksi” ja ”diakoneiksi” huolehtimaan kunkin seurakunnan tarpeista. – Filippiläisille 1:1; 1. Timoteukselle 3:1–10, 12, 13.

12. Minkä järjestöjä koskevan totuuden nämä oppivat ymmärtämään, ja mitä siitä johdonmukaisesti seurasi?

¹² Valon lisääntyessä he ymmärsivät entistä paremmin, miten tärkeää oli julistaa Jehovan nimeä ja hänen valtakuntaansa, joka on ihmiskunnan ainoa toivo. He ymmärsivät myös, että kaikkeudessa on vain kaksi järjestöä ja että jokainen kuuluu joko Jumalan järjestöön tai Saatanan järjestöön, jonka maan päällä muodosti uskonto, kauppa ja politiikka. Uskollisista henkiluomuksista koostuvaa Jumalan taivaallista järjestöä edustavat maan päällä hänen järjestäytyneet todistajansa. (Galatalaisille 4:26; 2. Korinttolaisille 4:4) Siitä seuraa, että kristityt eivät saa sekaantua politiikkaan eivätkä kansojen välisiin väkivaltaisuuksiin; he eivät voisi ottaa osaa edes kansallismielisiin seremonioihin. Jehova Jumalan palvelijat tukevat hänen valtakuntaansa ja taistelevat sen puolesta, vaikkakaan eivät lihallisin asein. – Matteus 26:52; Johannes 15:19; 18:36; 2. Korinttolaisille 10:4; Jaakob 1:27; 4:4.

13. Minkä merkittävän asian ymmärtäminen sai nämä raamatuntutkijat omaksumaan nimen ”Jehovan todistajat”, ja miksi se oli hyvin sopivaa?

¹³ Aikanaan nämä Jehovan uskolliset palvelijat tajusivat, että Jehovan nimen kunniaan saattaminen on ihmiskunnan edessä oleva tärkeä asia ja että se on vielä paljon tärkeämpi asia kuin ihmisluomusten pelastus. Tämä oli todella loistava valonvälähdys, kirkkaampi kuin mikään aikaisemmin ymmärretty. Tämä merkittävä totuus teki tosi kristillisen ja tekokristillisen uskonnon välisen eron vielä ilmeisemmäksi. Kun tämä tärkeä totuus ymmärrettiin, ei kestänyt kauan, kun nämä kristityt havaitsivat, että vaikkei heidän nimityksensä (raamatuntutkijat) ollutkaan väärä, niin se ei ollut kyllin selvästi erottuva. Heidän päätehtävänsä ja elämänsä tarkoitus ei ollut pelkästään Raamatun tutkijoina oleminen vaan myös Jehovan todistajina oleminen. Eikä nimi raamatuntutkijat erottanut heitä niistä miljoonista, jotka väittivät tutkivansa Raamattua mutta jotka siitä huolimatta kannattivat uskontunnustusten erheitä. Niinpä he Jumalan pyhän hengen valistavan voiman avulla ymmärsivät, että nimitys, joka aivan oikein ja ainutlaatuisella tavalla soveltui heihin, löytyi Jesajan 43:10–12:sta (UM); ja se oli ”Jehovan todistajat”. Vuonna 1931 he iloiten omaksuivat tämän nimen.

Valoa profetioihin ja vertauksiin

14. Mitä ymmärrystä valon lisääntyminen antoi ennallistusprofetioiden suhteen?

¹⁴ Aina tähän saakka monet ovat olleet sitä mieltä, että juutalaisten paluu kotimaahansa oli Raamatun profetioitten täyttymys. Mutta niin ei ollut, sillä näillä kauniilla ja kannustavilla ennallistusprofetioilla oli ensimmäinen täyttymyksensä jo 500-luvulla ennen ajanlaskumme alkua, kun juutalaiset palasivat Babylonista, ja suurempi täyttymys niillä on meidän aikanamme hengellisessä Israelissa. Me näemme todisteen niiden täyttymyksestä siinä hengellisessä paratiisissa, jossa nykyinen ”Jumalan Israel” ja sen uskolliset toverit ovat. – 2. Korinttolaisille 12:4; Galatalaisille 6:16.

15, 16. Mitä valoa saatiin kahteen Jeesuksen vertaukseen?

¹⁵ Myös Jeesuksen vertauksia opittiin ymmärtämään paremmin. Huomattava esimerkki siitä oli lampaita ja vuohia koskeva vertaus, jonka Matteuksen 25:31–46 esittää. Oli pitkään ajateltu, että tämä vertaus täyttyisi Kristuksen tuhatvuotisen hallituskauden aikana. Mutta sitten Jehovan todistajat ymmärsivät, että se ei mitenkään voinut soveltua siihen aikaan. Yksi monista syistä oli se, etteivät Kristuksen ”veljet” hänen tuhatvuotisen hallituskautensa aikana olisi maan päällä, saati sitten huomion tarpeessa sen vuoksi että olisivat sairaita tai vainottuja. Niinpä sen täytyy täyttyä nyt, jolloin taivaassa valtaistuimelle noussut Jeesus kokoaa kansoja tuomittavaksi, ja tämän todistavat havaittavissa olevat täyttyvät tosiasiat.

¹⁶ Lisäksi opittiin ymmärtämään paremmin vertausta rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta. Ymmärrettiin, ettei rikas mies edustanut juutalaista kansaa kokonaisuudessaan, vaan Jeesuksen ajan ulkokultaisia, varakkaita uskonnollisia johtajia ja vastaavasti meidän aikamme kristikunnan papistoa. – Luukas 16:19–31.

17. Mitä erinomaista ymmärrystä saatiin Ilmestyskirjan suhteen?

¹⁷ Samoin lisääntynyt valo sai Jehovan palvelijat ymmärtämään, että Ilmestyskirjan merkittävä täyttymys alkaa ”Herran päivästä”, ts. vuodesta 1914, eikä apostolien ajoista nykyaikaan ulottuvana kristillisen seurakunnan historian aikana, niin kuin kerran ajateltiin. (Ilmestys 1:10) He oppivat ymmärtämään, että ”Herran päivän” alkamisen merkkinä oli taivaassa käyty sota, jossa Miikael (valtaistuimelle noussut Jeesus Kristus) ja hänen enkelinsä heittivät Saatanan ja tämän enkelit pois taivaasta. (Ilmestys 12:1–12) Jehovan kansa iloitsi suuresti huomatessaan, että sen suorittama Valtakunnan työ oli ennustettu erikoisesti Ilmestyskirjan luvuissa 2, 3 ja 6–11.

Teokraattinen järjestys

18. Mitä opittiin kristillisten seurakuntien teokraattisesta järjestyksestä, ja miten se saatettiin täytäntöön?

¹⁸ Valon lisääntymisestä nykyaikana voitaisiin esittää paljon muitakin esimerkkejä, mutta tilan puutteen vuoksi esitämme vain yhden lisää. Tämä liittyy teokraattiseen lakiin eli Jumalan hallitsemaan menettelytapaan. 1800-luvun loppupuolella raamatuntutkijoitten seurakuntia hallittiin demokraattisella tavalla; he halusivat päästä eroon itsevaltaisesta, hierarkkisesta järjestelmästä. Mutta vuonna 1938 he havaitsivat, ettei tällaisella demokraattisella järjestelyllä ollut Raamatun tukea. Se ei ollut teokraattisen järjestyksen mukainen, jossa hallitusvalta kulkee Jumalasta alaspäin eikä ihmisistä ylöspäin. (Jesaja 60:1, 17–19) Niinpä viime aikoina ”uskollinen ja ymmärtäväinen orja”e on pyhän hengen ohjauksella nimittänyt seurakuntiin miehiä palvelemaan vanhimpina ja avustavina palvelijoina. (Apostolien teot 20:28) Näiden täytyy täyttää raamatulliset pätevyysvaatimukset, jotka 1. Timoteuksen kirjeen 3:1–13 ja Tiituksen 1:5–9 esittävät.

19. Miksi ei ollut odotettavissa, että täysi valo olisi tullut kerralla?

¹⁹ Kaikki edellä esitetty todella osoittaa, että Jehovan kansan polku on ollut ja on edelleen kuin kirkas valo, joka kirkastumistaan kirkastuu. (Sananlaskut 4:18) Kun Jehovan palvelijat tulivat ulos siitä synkästä pimeydestä, joka verhoaa ”Suurta Babylonia”, väärän uskonnon maailmanmahtia, ei ollut odotettavissa, että he olisivat ymmärtäneet heti kaiken oikeassa valossaan. (Ilmestys 17:5) Paljastetun totuuden kirkkaudella olisi voinut olla heihin sokaiseva, jopa hämmentävä vaikutus hengellisesti. Sitä voitaisiin verrata siihen, kun joku tulee täysin pimeästä huoneesta kirkkaaseen auringonvaloon. Silmien mukautuminen yhtäkkiseen häikäisevän kirkkaaseen auringonvaloon vaatisi aikaa.

20. a) Kuinka laajan alan edistyvä totuuden valo on kattanut? b) Mikä kysymys jää vielä tarkasteltavaksi?

²⁰ Ja kuten olemme nähneet, edistyvä totuuden valo kattaa laajan alan. On opittu ymmärtämään paremmin oppikysymyksiä, profetioita, kristillistä käytöstä ja kristittyjen tehtävää, myös Jeesuksen vertausten merkitystä sekä oikeaa seurakuntajärjestöä ja niin edelleen. Kaikki tämä on kyllin selvää. Mutta joku saattaisi kysyä: Miksi näyttää siltä, ettei tosi kristittyjen polku kulje aina suoraan eteenpäin? Mistä se johtuu? Vastausten saamiseksi näihin kysymyksiin kehotamme lukijaa tarkastelemaan seuraavaa kirjoitusta.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 25]

Jehovan nykyiset palvelijat ymmärsivät jo varhain seuraavat seikat:

Jehova on ainoa tosi Jumala ja Jeesus Kristus on hänen ainosyntyinen Poikansa.

Pyhä henki on Jumalan toimiva voima.

Sielu on kuolevainen ja kuolleitten toivona on ylösnousemus.

Kristuksella tulee olemaan 144 000 perijätoveria taivaissa, kun taas muut tottelevaiset ihmiset saavat ikuisen elämän paratiisimaassa.

Aikanaan he oppivat ymmärtämään myös seuraavat seikat:

Jumala on sallinut pahuutta kaikkeudensuvereenisuutta koskevan kiistakysymyksen vuoksi.

Ennallistusprofetiat soveltuvat hengelliseen Israeliin.

Ilmestyskirja täyttyy ”Herran päivänä”.

[Kuva s. 24]

”Vartiotornin” välityksellä tunnetuksi tehty Jehovan tarkoitusten ymmärrys on tullut selvemmäksi vuosien mittaan