Rahan lainaaminen ja kristillinen rakkaus
JONKIN aikaa sitten erään maanviljelijän tytär sairastui vakavasti. Hän tarvitsi kipeästi hoitoa, mutta maanviljelijä oli köyhä eikä hänellä ollut varaa viedä tyttöä lääkärille. Heidän kotikaupungissaan oli – kuten tuon maan useimmissa kaupungeissa – henkilö joka lainasi rahaa, niin että aina viidestä dollarista täytyi maksaa kuusi dollaria takaisin seuraavassa kuussa. Tämä rahanlainaaja järjesti maanviljelijälle heti tarvittavat rahat, mutta seuraavassa kuussa maanviljelijän täytyi tietystikin alkaa maksaa korkoja.
Miten suhtaudut tällaiseen järjestelyyn? Olisiko kristityn oikein lainata rahaa korkoa vastaan tällaisissa olosuhteissa?
Apostoli Johannes sanoi toisille kristityille, ettei heidän pitäisi ’sulkea hellän sääliväisyytensä ovea’ tarpeessa olevilta veljiltään. (1. Johannes 3:17) Jumalan israelilaisille antamassa laissa sanottiin myös nimenomaan: ”Älä kovenna sydäntäsi äläkä sulje kättäsi köyhältä veljeltäsi, vaan avaa auliisti kätesi hänelle ja lainaa mielelläsi, mitä hän puutteessansa tarvitsee.” – 5. Mooseksen kirja 15:7, 8.
Rahanlainaaja teki siis oikein järjestäessään rahat sairaan tytön hoitoa varten. Tyttö sai ainakin tarvitsemaansa lääkitystä. Israelille annetussa laissa oli kuitenkin vielä eräs piirre. Laissa sanottiin: ”Jos lainaat rahaa jollekin minun kansastani, jollekin köyhälle, joka on sinun luonasi, niin älä menettele koronkiskurin tavoin häntä kohtaan. Älkää panko korkoa hänen maksettavakseen.” (2. Mooseksen kirja 22:25) Miksi juutalaiset eivät saaneet panna korkoa toistensa maksettavaksi?
Muista, että alun perin useimmat juutalaiset olivat maanviljelijöitä eivätkä liikemiehiä. Jos esi-isiltään perimäänsä maapalstaa hoitava maanviljelijä pyysi lainaa, niin hän oli todennäköisimmin joutunut pulaan. Laissa pidettiin itsestään selvänä että lainaa pyytävä olisi ”köyhä”. Hänelle oli ehkä sattunut onnettomuus tai hänen satonsa oli epäonnistunut tai hän tarvitsi jostain syystä rahaa selvitäkseen seuraavaan sadonkorjuuseen asti. Koron vaatiminen tällaisissa olosuhteissa olisi veljen vastoinkäymisen avulla hyötymistä. Se ei ilmaisisi rakkautta, ja israelilaisille annettiinkin käsky: ”Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.” – 3. Mooseksen kirja 19:18.
Vaikka kristityt eivät olekaan nykyään tuon vanhan lain alaisuudessa, niin he ovat yhä velvollisia rakastamaan toisiaan. Jeesus sanoi: ”Sinun tulee rakastaa lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” (Matteus 22:39) Kristitynkään ei siis pitäisi yrittää hyötyä veljensä vastoinkäymisistä vaatimalla korkoa, kun hänen veljensä joutuu pulaan ja pyytää lainaa.
Oikeastaan vaikeuksien aikoina kristityt auttavat toisiaan muutenkin kuin vain antamalla lainoja. He antavat lahjoja. Ensimmäisellä vuosisadalla Paavali ja Barnabas saivat tehtäväkseen kerätä lahjoituksia Vähän-Aasian kristityiltä Juudeassa oleville veljilleen, jotka kärsivät nälänhädän vuoksi. (Apostolien teot 11:29, 30) Samoin nykyään aina suuronnettomuuksien sattuessa kristityt lähettävät lahjoja auttaakseen veljiään.
Jeesus ilmaisi tätä samaa henkeä kehottaessaan: ”[Älä] käänny pois siitä, joka tahtoo lainata sinulta korotta.” (Matteus 5:42) Kristitty pitää siis veljensä tilapäisiä vaikeuksia tilaisuutena osoittaa rakkautta. Hänen pitäisi auttaa niin paljon kuin voi, jopa antaa lahjoja tai korottomia lainoja. Jos edellä mainittu rahanlainaaja olisi soveltanut kristillisiä periaatteita, niin hänkin olisi epäilemättä suhtautunut asiaan näin.
Takaisinmaksu
Lainaajallakin on tässä asiassa velvollisuutensa. Paavali kehotti kristittyjä: ”Älkää olko kenellekään mitään velkaa, paitsi että rakastatte toisianne.” (Roomalaisille 13:8) Lainaajan pitäisi siis tietää, että hänen velvollisuutensa on maksaa velkansa takaisin mahdollisimman pian. Hänen ei pitäisi järkeillä, että koska lainaaja on rikkaampi kuin hän, niin hänen ei tarvitse maksaa takaisin. Hänen ei pitäisi myöskään odottaa toisen kristityn, kuten lääkärin tai asianajajan, suorittavan hänelle jotain henkilökohtaista palvelusta korvauksetta.
Jeesus sanoi: ”Merkitköön vain teidän sananne kyllä ’kyllä’ ja ei ’ei’.” (Matteus 5:37) Kristityn tulisi toisin sanoen pitää sanansa. Jos hän lainaa rahaa ja lupaa maksaa takaisin tai velkaantuu muuten, niin hänen pitäisi tehdä kaikkensa pystyäkseen maksamaan velan takaisin. Hänen auttamisekseen tässä ja sen varmistamiseksi, ettei kummallekaan osapuolelle tule väärinkäsitystä, on viisasta kirjoittaa asiakirja, josta ilmenee summa, takaisinmaksamistapa ja niin edelleen.
Lainaaminen korkoa vastaan
Onko aina rakkaudetonta pyytää korkoa? Ei välttämättä. On huomion arvoista, että vaikkeivät juutalaiset pyytäneetkään korkoa muilta israelilaisilta, niin ulkomaalaisten suhteen meneteltiin toisin. ”Muukalaisen saat panna korkoa maksamaan”, sanottiin laissa. (5. Mooseksen kirja 23:20) Mistä ero johtui? Israelin keskuudessa ollut ulkomaalainen harjoitti todennäköisesti liiketoimintaa, ja laina käytettiin ilmeisesti liiketarkoituksiin. Oli siis ainoastaan järkevää, että rahan lainaaja sai osansa mahdollisesta voitosta, ja hän sai sen pyytämällä korkoa.
Jeesus ei vastustanut sitä periaatetta, että rahaa lainataan korkoa vastaan. Hän osoitti tämän eräässä kuvauksessaan. Hän kertoi jalosukuisesta miehestä, joka matkusti joksikin aikaa pois ja jätti rahansa orjilleen. Palattuaan hän vaati orjiaan tekemään tilin, ja hän huomasi useimpien heistä sijoittaneen rahat ja saaneen voittoa. Hän kiitti heitä. Yksi orja ei ollut kuitenkaan sijoittanut rahoja, ja siksi hänellä ei ollut voittoa esitettävänä. Hän ei ollut edes pannut rahoja pankkiin – toisin sanoen lainannut niitä pankille liikekäyttöä varten – eikä kerännyt niistä korkoa. Tätä orjaa hänen herransa nuhteli. – Luukas 19:11–24.
Entä nykyään? Kaksi kristittyä naista oli tehnyt liikesopimuksen. Toinen lainasi toiselle 92:ta markkaa vastaavan summan päivässä. Lainaaja osti sillä ruokaa ja myi sen torilla. Päivän päätyttyä hänellä oli noin 115 markkaa, joista hän antoi takaisin lainaajalle 97 markkaa ja piti itsellään 18 markkaa. Tuossa maassa 18 markkaa on aivan tavallinen päiväpalkka.
Toisessa osassa maailmaa eräällä kristityllä miehellä oli perheyritys. Hän tiesi, että tekniikan edistymisen vuoksi liikeyritys jäisi pian ajasta jälkeen. Olisi kuitenkin ollut mahdollista perustaa toisen alan yritys. Ainoa ongelma oli, että hän tarvitsi lisää rahaa. Sen vuoksi hän lainasi eräältä toiselta kristityltä ja lupasi maksaa tietyn summan korkoa lainasta joka kuussa.
Oliko kumpikaan näistä järjestelyistä sen Jumalan israelilaisille antaman lain hengen vastainen, ettei heidän pitänyt pyytää korkoa toisiltaan? Ei suinkaan! Kun henkilö ei tarvitse kipeästi tukea vaan haluaa saada lainan – ehkä liiketarkoituksiin – niin lainaajan ei ole syytä olla pyytämättä korkoa. Miten suuri koron tulisi olla? Tämä riippuu muun muassa lainan luonteesta, molempien osapuolien toivomuksista ja maan laista. Ensimmäisessä edellä kuvailluista järjestelyistä mainittu 5 prosentin korko päivässä saattaa tuntua melko suurelta. Lainaaja sai todellisuudessa kuitenkin 25 prosenttia voittoa ja antoi tästä mielellään osan lainaajalle.
Jos ongelmia syntyy myöhemmin, ei velallisen ole tietystikään järkevää valittaa koron olevan liian suuri, jos hän on alun perin vapaasta tahdostaan suostunut maksamaan sen. Tässäkin tapauksessa on viisasta tehdä lainan ehdoista kirjallinen sopimus, jottei myöhemmin synny väärinkäsityksiä.
Tilaisuus ilmaista rakkautta
Kun tällaiset liiketoimet sujuvat kitkattomasti, niistä voi olla kaikille hyötyä. Me elämme kuitenkin epävarmassa maailmassa, ja vastoinkäymisiä tulee usein. Mitä esimerkiksi tapahtuisi, jos edellä mainittu nainen, joka sai lainaa 92 markkaa päivässä, ryöstettäisiin? Entä jos kahden miehen välisessä liikejärjestelyssä hanke ei sujuisikaan toivotulla tavalla eikä lainanottajalla olisikaan varaa maksaa lupaamaansa korkoa?
Raamattu ei esitä sääntöjä siitä, miten tällaisia ongelmia pitäisi käsitellä, mutta seuraava velvoitus on yhä voimassa: ”Sinun tulee rakastaa lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” (Matteus 22:39) Jos molemmat osapuolet ovat aidosti kiinnostuneita toistensa eduista ja ilmaisevat käytännöllistä viisautta ja suhtautuvat tilanteeseen realistisesti ja ottavat vastaan järkeviä suosituksia, niin asioihin voidaan tavallisesti löytää hyvä ratkaisu.
Apostoli Paavali ei varmastikaan kehottanut kristittyjä vetämään veljiään oikeuteen raha-asioiden vuoksi. Hän sanoi: ”Se, että teillä on oikeusjuttuja toistenne kanssa, merkitsee siis teille kerrassaan tappiota. Miksi ette ennemmin anna tehdä itsellenne vääryyttä? Miksi ette ennemmin anna riistää itseltänne?” – 1. Korinttolaisille 6:7.
Kristityn velallisen, joka ei ole ’epärehellistä voittoa ahnehtiva’, tulisi todella haluta maksaa velkansa takaisin. (1. Timoteukselle 3:8) Raamattu sanoo, että ”jumalaton ottaa lainan eikä maksa”. (Psalmit 37:21) Vaikka hänelle tulisikin odottamattomia vaikeuksia, niin hän ei halua tulla luokitelluksi ’jumalattomiin’. Hänen tulisi haluta olla henkilö, joka ei ’ole kenellekään mitään velkaa’, paitsi että rakastaa toisia. (Roomalaisille 13:8) Hänen pitäisi siis toimia kunniallisesti eikä etsiä laista porsaanreikiä vastuunsa kiertämiseksi.
Lainanantajan täytyy toisaalta olla realistinen odotteissaan. Hänen tulee ymmärtää, että lainan antamiseen sisältyy tietty vaara. Hänen ei siksi pitäisi kohdistaa velalliseen liiallista painetta. Velallisella ei ehkä yksinkertaisesti olekaan rahaa, jolla maksaa velkansa. Monet kristityt ovat tällaisessa tilanteessa osoittaneet takaisinmaksuaikaa pidentämällä tai järkevän sopimuksen hyväksymällä, etteivät he ole ’rahaa rakastavia’. (1. Timoteukselle 3:3) Jotkut ovat pyyhkineet koko velan yli.
Rahalainan ottamiseen ja antamiseen liittyvistä ongelmista keskusteleminen saattaa herättää vielä kysymyksen: ”Onko se todella välttämätöntä?” Raamattu ei tuomitse rahan lainaamista silloin, kun se on välttämätöntä. Usein se ei kuitenkaan ole. Monesti ”silmien halu” on suurempi kuin lompakon sisältö, ja ihmiset lainaavat rahaa ostaakseen sellaisia ylellisyystavaroita, joita he eivät todellisuudessa tarvitse. (1. Johannes 2:16) Lasku täytyy kuitenkin lopulta maksaa. Raamattu varoittaa siksi suoraan: ”Velallinen joutuu velkojan orjaksi.” – Sananlaskut 22:7.
Kun lainan antaminen ja ottaminen tapahtuu kristittyjen välillä, niin se tarjoaa usein tilaisuuden ilmaista kristillisiä ominaisuuksia. Esimerkiksi vilpitön halu täyttää velvollisuutensa, syvä kiinnostus toisten hyvinvoinnista ja rahanrakkauden karttaminen auttavat varmistamaan sen, että annettaessa rahaa lainaksi ilmaistaan kristillistä rakkautta. Tällä tavoin noudatetaan seuraavaa Raamatussa esitettyä käskyä: ”Tapahtukoot kaikki toimenne rakkaudessa.” – 1. Korinttolaisille 16:14.