Maaäidistä hedelmällisyyden jumalattareksi

TUNNISTATKO tämän lehden kanteen kuvatun jumalattaren? Se on Isis, Egyptin muinainen äitijumalatar. Voi olla, että olet nähnyt tällaisen tai sitä muistuttavan patsaan, jos olet käynyt museossa tai selaillut jotakin vanhan ajan historiaa käsittelevää kirjaa. Mutta kumartaisitko ja palvoisitko Isis-jumalatarta?

Tämä voi kuulostaa omituiselta kysymykseltä, jos kuulut johonkin kristikunnan uskontoon. Väität todennäköisesti, että palvot Luojaa, Häntä, jolle osoitetaan sanat: ”Isä meidän, joka olet taivaissa!” (Matteus 6:9, Kirkkoraamattu) Äitijumalattaren kumartaminen voi tuntua ajatuksena oudolta, jopa vastenmieliseltä. Siitä huolimatta sellainen palvonta on ollut laajalle levinnyttä kautta historian, ja voit järkyttyä saadessasi tietää, ketkä palvovat äitijumalatarta nykyään.

Ennen kuin ryhdymme käsittelemään sitä, hankkikaamme hiukan taustatietoja äitijumalattaren palvonnasta tarkastelemalla tuon palvonnan laajuutta muinaisina aikoina. Tällainen palvonta näyttää olleen hyvin varhainen väärän uskonnon muoto. Arkeologit ovat kaivaneet esiin alastoman äitijumalattaren pienoispatsaita ja kuvia muinaisilta paikoilta, joita sijaitsee kaikkialla Euroopassa ja Välimeren seuduilta Intiaan asti.

Maaäidin katsottiin olevan kaikenlaisten elämänmuotojen alituinen lähde, joka antoi elämän ja otti sen sitten takaisin itselleen näiden elämänmuotojen kuollessa. Sellaisena sitä palvottiin, mutta myös pelättiin. Uskottiin, ettei sen lisääntymiskyky alun alkaen perustunut sukupuolisuuteen. Sitten maaäiti synnytti mytologian mukaan miespuolisen taivasisän ja tuli tämän vaimoksi. Sen jälkeen tämä pari tuotti lukemattoman määrän muita jumalia ja jumalattaria.

Babylonialainen perikuva

Ištar oli Babylonian virallisesti tunnustettujen jumalien pääjumalatar, joka on sama kuin sumerilainen hedelmällisyyden jumalatar Inanna. Paradoksaalisesti se oli sekä sodan että rakkauden ja hekumallisuuden jumalatar. Ranskalainen oppinut Édouard Dhorme sanoo Ištarista kirjassaan Les Religions de Babylonie et d’Assyrie (Babylonian ja Assyrian uskonnot): ”Se oli jumalatar, valtiatar, armollinen äiti, joka kuuntelee rukousta ja toimii välittäjänä vihaisten jumalien edessä ja tyynnyttää ne. – – Se korotettiin kaiken yläpuolelle, siitä tuli jumalattarien jumalatar, jumalien kuningatar, taivaan ja maan jumalien hallitsija.”

Ištarin palvojat antoivat sille sellaisia nimiä kuin ”Neitsyt”, ”Pyhä neitsyt” ja ”Neitsytäiti”. Muinainen sumerilais-akkadilainen ”valitusrukous Ištarille” sanoo: ”Rukoilen sinua oi valtiattarien valtiatar, jumalattarien jumalatar. Oi Ištar, kaikkien kansojen kuningatar. – – Oi sinä jumalallisen voiman haltija, joka pidät hallitsijan kruunua. – – Sinua kunnioitetaan kappeleiden, pyhien paikkojen ja pyhäköiden avulla. – – Missä ei olisi sinusta valmistettuja muotokuvia? – – Näe minut, oi Valtiattareni; ota vastaan rukoukseni.”a

Äitijumalattaren palvonta leviää

Itämaiden kielten ja kirjallisuuden tutkija Édouard Dhorme puhuu ”Ištarin palvonnan levittäytymisestä”. Se levisi kaikkialle Mesopotamiaan, ja joko itse Ištaria tai muun nimisiä jumalattaria, joilla oli samanlaisia ominaispiirteitä, palvottiin Egyptissä, Foinikiassa ja Kanaanissa samoin kuin Anatoliassa (Vähässä-Aasiassa), Kreikassa ja Italiassa.

Tärkein Egyptissä palvottu äitijumalatar oli Isis. Historioitsija H. G. Wells kirjoitti: ”Moni pyhitti koko elämänsä Isikselle. Temppelien kuvissa hänellä oli kiireellään taivaan kuningattaren kruunu ja Horus-lapsi sylissään. Kynttilät lepattivat ja rätisivät hänen edessään ja ex votos -kuvia oli ripusteltu hänen alttarilleen.” (Historian ääriviivat) Isiksen palvonta oli hyvin laajalle levinnyttä Egyptissä. Se levisi myös kaikkialle Välimeren alueelle, erityisesti Kreikkaan ja Roomaan, ja ulottui jopa Länsi- ja Pohjois-Eurooppaan.

Foinikiassa ja Kanaanissa äitijumalattaren palvonta kohdistui Astoretiin eli Astarteen, jonka sanottiin olevan Baalin vaimo. Babylonialaisen vastineensa Ištarin tavoin se oli sekä hedelmällisyyden että sodan jumalatar. Egyptistä on löydetty muinaisia piirtokirjoituksia, joissa Astartea kutsutaan taivaan valtiattareksi ja taivaiden kuningattareksi. Israelilaisten täytyi jatkuvasti taistella tämän hedelmällisyyden jumalattaren palvonnan rappeuttavaa vaikutusta vastaan.

Anatolian luoteisosassa Ištarin rinnakkaismuoto oli Kybele, joka tunnettiin jumalien Suurena Äitinä. Sitä kutsuttiin myös Kaikkien Synnyttäjäksi, Kaikkien Elättäjäksi, kaikkien Siunattujen Äidiksi. Anatoliasta Kybelen palvonta levisi ensin Kreikkaan ja sitten Roomaan, jossa tätä palvontaa harjoitettiin vielä meidänkin ajanlaskumme puolella. Tähän hedelmällisyyden jumalattaren palvontaan liittyi kiihkeä tanssi, pappien harjoittama itsensä viilteleminen, pappeuteen ehdolla olevien itsensä kuohitseminen ja sellaisten kulkueiden järjestäminen, joissa tämän jumalattaren kuvia kannettiin suuressa loistossa.b

Varhaiset kreikkalaiset palvoivat Gaea-nimistä maaäitijumalatarta. Heidän jumaltensa panteoniin liitettiin kuitenkin myöhemmin Ištar-tyyppisiä jumalattaria, joita olivat esimerkiksi hedelmällisyyden ja rakkauden jumalatar Afrodite, sodan jumalatar Athene ja maanviljelyksen jumalatar Demeter.

Roomassa rakkauden jumalatar oli Venus, ja sellaisena se vastasi kreikkalaista Afroditea ja babylonialaista Ištaria. Roomalaiset palvoivat kuitenkin myös sellaisia jumalattaria kuin Isistä, Kybeleä ja Minervaa (kreikkalainen Athene), jotka kaikki kuvastivat tavalla tai toisella babylonialaista perikuvaansa Ištaria.

Äitijumalattaren palvonta oli selvästikin voimakas kilpailija vuosituhansien ajan suuren Luojan Jehovan puhtaalle palvonnalle. Lakkasiko mahtavan äitijumalattaren palvonta? Vai onko se säilynyt nykyaikaan asti? Jatka lukemista.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 3]

Babylonian IŠTAR tähdeksi kuvattuna

[Lähdemerkintä]

British Museumin luvalla

[Kuva s. 4]

Egyptin ISIS ja lapsijumala Horus

[Lähdemerkintä]

Louvre, Pariisi