Palvotaanko äitijumalatarta yhä nykyään?

ÄITIJUMALATTAREN palvontaa harjoitettiin edelleen varhaiskristillisenä aikana. Apostoli Paavali kohtasi sitä Efesoksessa Vähässä-Aasiassa. Täällä kuten Ateenassakin, jossa harjoitettiin myös tällaisen jumalattaren palvontaa, hän oli todistanut ’Jumalasta, joka teki maailman’, elävästä Luojasta, joka ei ole ”kullan tai hopean tai kiven kaltainen, kuin jokin, mikä on muovailtu ihmisen taiteen ja kekseliäisyyden avulla”. Tämä oli liikaa efesolaisille, joista useimmat palvoivat Artemis-nimistä äitijumalatarta. Ne, jotka elättivät itsensä valmistamalla hopeisia Artemiin pienoispyhäkköjä, nostattivat mellakan. Väkijoukko huusi noin kaksi tuntia: ”Suuri on efesolaisten Artemis!” – Apostolien teot 17:24, 29; 19:26, 34.

Efesoksen Artemis

Kreikkalaisetkin palvoivat Artemista, mutta tuon jumalattaren ja efesolaisten palvoman Artemiin väliset yhdyssiteet ovat hyvin löyhät. Kreikkalainen Artemis oli metsästyksen ja lasten synnyttämisen neitsytjumalatar. Efesoksen Artemis oli hedelmällisyyden jumalatar. Tälle jumalattarelle omistettua temppeliä pidettiin yhtenä maailman seitsemästä ihmeestä. Tämän Artemiin patsas, jonka ajateltiin pudonneen taivaasta, edusti tätä jumalatarta hedelmällisyyden personoitumana ja sen rintakehää peitti munanmuotoisten rintojen rivistö. Näiden rintojen erikoinen muoto on synnyttänyt monenlaisia selityksiä. Väitetään, että ne edustavat munista tehtyjä seppeleitä tai jopa härkien kiveksiä. Olipa asia niin tai näin, kyseessä on joka tapauksessa hedelmällisyyden vertauskuva.

On mielenkiintoista, että erään tietosanakirjan (The New Encyclopædia Britannica) mukaan tätä jumalatarta esittävä alkuperäinen patsas ”oli tehty kullasta, norsunluusta, hopeasta ja mustasta kivestä”. Eräässä tunnetussa 100-luvulle ajoitetussa Efesoksen Artemiin patsaassa tällä jumalattarella on mustat kasvot, kädet ja jalat.

Artemiin kuvapatsasta kannettiin kulkueessa pitkin katuja. Raamatunoppinut R. B. Rackham kirjoittaa: ”[Artemiin] temppelissä säilytettiin jumalattaren – – kullasta ja hopeasta tehtyjä kuvia, pyhiä esineitä ja uskonnollisissa menoissa käytettäviä välineitä, joita suurissa juhlissa kannettiin loisteliaassa kulkueessa kaupunkiin ja takaisin.” Tällaiset juhlat keräsivät satojatuhansia pyhiinvaeltajia kaikkialta Vähästä-Aasiasta. He ostivat Artemiin pienoispatsaita ja tervehtivät tätä jumalatarta suurena, heidän valtiattarenaan, kuningattarena, neitsyenä, ”sellaisena, joka kuuntelee ja ottaa vastaan rukouksia”. Paavalilta ja muilta varhaiskristityiltä edellytettiin suurta rohkeutta, kun he sellaisessa elinympäristössä ylistivät mieluummin ”Jumalaa, joka teki maailman”, kuin ”kullasta tai hopeasta tai kivestä” tehtyjä jumalia tai jumalattaria.

Äitijumalasta tulee ”Jumalan äiti”

Paavali kertoi etukäteen luopumuksen tulosta nimenomaan Efesoksen vanhimmille. Hän varoitti, että nousisi luopioita, jotka puhuisivat ”vääristeltyjä asioita”. (Apostolien teot 20:17, 28–30) Yksi niistä vaaroista, jotka aina väijyivät Efesoksessa, oli paluu äitijumalattaren palvontaan. Kävikö todellisuudessa niin?

New Catholic Encyclopedia toteaa: ”Pyhiinvaelluskeskuksena Efesosta pidettiin paikkana, jonne [apostoli] Johannes haudattiin. – – Toinen perimätieto, jonka puolesta Efesoksen kirkolliskokous (v. 431) todistaa, yhdistää Siunatun Neitsyt Marian ja Pyhän Johanneksen toisiinsa. Sitä basilikaa, jossa kirkolliskokous pidettiin, kutsuttiin Marian kirkoksi.” Toinen katolinen teos (Théo – Nouvelle encyclopédie catholique) puhuu ”uskottavan tuntuisesta perimätiedosta”, jonka mukaan Maria seurasi Johannesta Efesokseen, jossa hän vietti loppuelämänsä. Miksi tämä oletettu yhtymäkohta Efesoksen ja Marian välillä on meille tärkeä nykyään?

Antakaamme Britannica-tietosanakirjan (The New Encyclopædia Britannica) vastata: ”Jumalan äidin kunnioittaminen sai lisäpontta, kun kristillisestä kirkosta tuli Konstantinuksen alainen keisarillinen kirkko ja kun joukoittain pakanoita virtasi kirkkoon. – – Niiden jumalanpelkoa ja uskonnollista tietoisuutta oli vuosituhansien ajan muovannut ’suuri äiti’ -jumalattaren ja ’jumalallisen neitsyen’ palvonta. Tämä kehityskulku juontaa juurensa Babylonian ja Assyrian laajalle levinneistä uskonnoista.” Mikä olisi parempi paikka kuin Efesos äitijumalattaren palvonnan muuttamiseksi kristilliseksi?

Niinpä juuri Efesoksessa vuonna 431 niin kutsuttu ekumeeninen konsiili julisti Marian ”Theotokokseksi”, joka on kreikan kieltä ja tarkoittaa ’Jumalan synnyttäjää’ tai ’Jumalan äitiä’. New Catholic Encyclopedia mainitsee: ”Tällä kirkon käyttämällä nimityksellä oli epäilemättä ratkaiseva vaikutus myöhempinä vuosisatoina tapahtuneeseen Marian palvonnan kasvuun ja häntä koskevan opin leviämiseen”.

Kirkolliskokouksen kokoontumispaikkana toimineen ”Neitsyt Marian kirkon” rauniot voidaan vielä nykyään nähdä muinaisen Efesoksen sijaintipaikalla. Käyntikohteeksi voidaan valita myös kappeli, joka perimätiedon mukaan oli se talo, jossa Maria asui ja kuoli. Vuonna 1967 paavi Paavali VI kävi näillä Mariaan liittyvillä pyhillä paikoilla.

Efesos oli siis se keskuspaikka, jossa pakanallinen äitijumalattaren palvonta, jollaista esimerkiksi Paavali kohtasi ensimmäisellä vuosisadalla, muutettiin hartaaksi Marian kunnioittamiseksi ”Jumalan äitinä”. Pääasiassa Marian kunnioittamisen kautta äitijumalattaren palvonta on säilynyt kristikunnan maissa.

Äitijumalatarta palvotaan edelleen

Encyclopædia of Religion and Ethics lainaa raamatunoppinut W. M. Ramsayta, joka päättelee, että ”400-luvulla Efesoksessa osoitettu kunnioitus Neitsyt Marialle oli [uudistettu] muoto vanhasta pakanallisesta Anatoliassa harjoitetusta Neitsyt Äidin palvonnasta”. The New International Dictionary of New Testament Theology toteaa: ”Vaikka katoliset käsitteet ’Jumalan äidistä’ ja ’taivaan kuningattaresta’ syntyivätkin myöhemmin kuin Uusi testamentti, ne viittaavat paljon varhaisempaan Idässä olevaan uskontohistorialliseen alkuperään. – – Myöhemmässä Marian palvonnassa on monia merkkejä pakanallisesta jumalallisen äidin palvonnasta.”

Näitä merkkejä on liian paljon ja ne ovat liian yksityiskohtaisia ollakseen vain pelkkiä yhteensattumia. Äitiä ja lasta esittävien Neitsyt Marian patsaiden ja pakanallisten jumalattarien, esimerkiksi Isiksen, patsaiden välistä samankaltaisuutta ei voi olla huomaamatta. Katolisissa kirkoissa kautta maailman olevat sadat mustan madonnan patsaat ja ikonit tuovat väistämättä mieleen Artemiin patsaan. Théo – Nouvelle encyclopédie catholique -teoksessa sanotaan näistä mustista neitsyistä seuraavaa: ”Näyttää siltä, että niiden avulla Marialle siirrettiin se laajalle levinnyt uskonnollinen kunnioitus, jota osoitettiin Dianalle [Artemiille] – – tai Kybelelle.” Neitsyt Marian taivaaseenastumispäivän kulkueiden esikuva voidaan löytää Kybelen tai Artemiin kunniaksi järjestetyistä kulkueista.

Jo Marialle annetut arvonimetkin tuovat mieleemme pakanalliset äitijumalattaret. Ištaria tervehdittiin nimillä ”Pyhä Neitsyt”, ”Valtiattareni” ja ”armollinen äiti, joka kuuntelee rukousta”. Isistä ja Astartea kutsuttiin ”Taivaan kuningattareksi”. Kybeleä nimitettiin ”kaikkien Siunattujen Äidiksi”. Kaikkia näitä nimiä käytetään hiukan muunneltuina Mariasta.

Vatikaanin toinen kirkolliskokous edisti ”Siunatun Neitsyen” kulttia. Paavi Johannes Paavali II tunnetaan hartaasta Marialle osoittamastaan kunnioituksesta. Kauas ulottuvilla matkoillaan hän ei koskaan sivuuta mahdollisuutta käydä Mariaan liittyvillä pyhillä paikoilla, esimerkiksi Puolassa sijaitsevan Czestochowan mustan madonnankuvan luona. Hän uskoi koko maailman Marian käsiin. Ei ole siksi yllättävää, että The New Encyclopædia Britannica kirjoittaa sanan ”äitijumalatar” alla: ”Termiä on käytetty niinkin erilaisista hahmoista kuin niin sanotuista kivikautisista venuksista ja Neitsyt Mariasta.”

Roomalaiskatolisessa kirkossa harjoitettava Marian kunnioittaminen ei ole ainoa tapa, jolla äitijumalattaren palvonta on säilynyt meidän päiviimme asti. On kiinnostavaa, että naisasialiikkeen kannattajat ovat tuottaneet paljon äitijumalattaren palvontaa käsittelevää kirjallisuutta. He ajattelevat, että naisia on ankarasti sorrettu tässä miesten aggressiivisesti hallitsemassa maailmassa ja että naiseen kohdistuva palvonta heijastelee ihmiskunnassa vähemmän vihamielisen maailman kaipuuta. He näyttävät myös uskovan, että maailma olisi nykyään parempi ja rauhallisempi paikka, jos se olisi naiskeskeisempi.

Äitijumalattaren palvonta ei kuitenkaan tuonut rauhaa muinoin eikä sen avulla saada aikaan rauhaa nykyäänkään. Tämän lisäksi yhä useammat, todellisuudessa miljoonat, Jehovan todistajien yhteydessä nykyään olevat ihmiset ovat vakuuttuneita siitä, ettei Maria pelasta tätä maailmaa, kunnioittavatpa ja rakastavatpa he häntä miten paljon tahansa ensimmäisellä vuosisadalla eläneenä uskollisena naisena, jolla oli suurenmoinen etu synnyttää Jeesus ja kasvattaa häntä. Ja vaikka jotkin naisten vapautusliikkeen vaatimuksista ovatkin perusteltuja, Jehovan todistajat eivät usko, että tämä liike voi aikaansaada rauhallista maailmaa. He uskovat, että sen toteuttaa Jumala, jota Paavali julisti ateenalaisille ja efesolaisille, ”Jumala, joka teki maailman ja kaiken siinä olevan”. (Apostolien teot 17:24; 19:11, 17, 20) Tämä Kaikkivaltias Jumala, jonka nimi on Jehova, on luvannut loistavan uuden maailman, jossa ”vanhurskaus on asuva”, ja me voimme luottaa täysin hänen lupaukseensa. – 2. Pietari 3:13.

Raamatun kantaa naisen asemasta Jumalan ja miehen suhteen kehitellään myöhemmin lisää tässä numerossa.

[Kuva s. 5]

[Lähdemerkintä]

Louvre, Pariisi

[Kuva s. 6]

[Lähdemerkintä]

Musei dei Conservatori, Rooma

[Kuva s. 7]

Kristikunnan kunnioittama ”JUMALAN ÄITI”

[Lähdemerkintä]

Chartresin katedraali, Ranska