Vaikka suremme, emme ole vailla toivoa

”Emme tahdo teidän olevan tietämättömiä niistä, jotka nukkuvat kuolemassa, jottette surisi niin kuin muut, joilla ei ole toivoa.” (1. TESSALONIKALAISILLE 4:13)

 1. Mitä ihmiskunta joutuu kokemaan jatkuvasti?

ONKO sinulta kuollut joku rakas ihminen? Olemmepa minkä ikäisiä tahansa, sukulaisen tai ystävän menetys on tuottanut surua useimmille meistä. Olemme ehkä menettäneet isovanhempamme, vanhempamme, puolisomme tai lapsemme. Vanhuus, sairaudet ja onnettomuudet korjaavat jatkuvasti satoaan. Rikollisuus, väkivalta ja sota lisäävät kurjuutta ja murhetta. Joka vuosi ympäri maailmaa kuolee keskimäärin yli 50 miljoonaa ihmistä. Vuonna 1993 päivittäin menetti henkensä keskimäärin 140 250 ihmistä. Kuoleman vierailu vaikuttaa ystäviin ja perheeseen, ja menetyksen tunne on syvä.

 2. Mikä lasten kuolemisessa tuntuu epänormaalilta?

² Emmekö voikin tuntea myötätuntoa niitä kalifornialaisia vanhempia kohtaan, joiden raskaana oleva tytär kuoli aivan yllättäen traagisessa auto-onnettomuudessa? He menettivät samalla kertaa sekä ainoan tyttärensä että lapsen, josta olisi tullut heidän ensimmäinen lapsenlapsensa. Uhrin aviomies menetti vaimonsa ja esikoispoikansa tai -tyttärensä. Lapsen kuolema, olipa tämä vielä pieni tai jo vähän varttuneempi, on vanhemmille jotenkin luonnoton kokemus. Ei ole normaalia, että lapset kuolevat ennen vanhempiaan. Me kaikki rakastamme elämää. Kuolema onkin siksi todellinen vihollinen. (1. Korinttolaisille 15:26.)

Kuolema astuu ihmissukuun

 3. Miten Aabelin kuolema on saattanut vaikuttaa Aadamiin ja Eevaan?

³ Synti ja kuolema ovat hallinneet kuninkaina noin 6 000 vuoden ajan ihmiskunnan historiassa, aina siitä lähtien kun ensimmäiset ihmisvanhempamme, Aadam ja Eeva, kapinoivat (Roomalaisille 5:14; 6:12, 23). Raamatussa ei kerrota, miten he suhtautuivat siihen, että heidän poikansa Kain murhasi veljensä Aabelin. Monestakin syystä sen on täytynyt olla heille musertava kokemus. He kohtasivat nyt ensimmäistä kertaa ihmisen kuoleman, kun heidän edessään olivat heidän oman poikansa elottomat kasvot. He näkivät kapinansa ja tahdonvapautensa yhtämittaisen väärinkäytön hedelmät. Jumalan varoituksista huolimatta Kain oli tahallaan syyllistynyt ensimmäiseen veljesmurhaan. Tiedämme, että Aabelin kuoleman on täytynyt vaikuttaa syvästi Eevaan, koska kun hän synnytti Seetin, hän sanoi: ”Jumala on suonut minulle toisen pojan Aabelin sijaan, koska Kain hänet surmasi.” (1. Mooseksen kirja 4:3–8, 25.)

 4. Miksei myytti kuolemattomasta sielusta voinut tuoda lohtua Aabelin kuoleman jälkeen?

⁴ Ensimmäiset ihmisvanhempamme käsittivät myös Jumalan heille langettaman tuomion todellisuuden: jos he kapinoisivat ja olisivat tottelemattomia, he ’kuolemalla kuolisivat’. Saatanan valheesta huolimatta myytti kuolemattomasta sielusta ei ollut ilmeisesti vielä kehittynyt, joten he eivät voineet saada valheellista lohtua siitä. Jumala oli sanonut Aadamille: ”Tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman.” Hän ei ollut maininnut mitään tulevasta olemassaolosta kuolemattomana sieluna taivaassa, helvetissä, limbuksessa, kiirastulessa tai missään muualla. (1. Mooseksen kirja 2:17; 3:4, 5, 19.) Koska Aadam ja Eeva olivat eläviä sieluja, jotka olivat tehneet syntiä, he lopulta kuolisivat ja lakkaisivat olemasta. Kuningas Salomo henkeytettiin kirjoittamaan: ”Elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään, eikä heillä ole paikkaa, vaan heidän muistonsa on unhotettu. Myös heidän rakkautensa, vihansa ja intohimonsa on jo aikoja mennyt, eikä heillä ole milloinkaan enää osaa missään, mitä tapahtuu auringon alla.” (Saarnaaja 9:5, 6.)

 5. Mikä on kuolleiden todellinen toivo?

⁵ Miten hyvin nuo sanat pitävätkään paikkansa! Kuka tosiaankaan muistaa kaksisataa tai kolmesataa vuotta sitten eläneitä esi-isiään? Usein ei edes tiedetä, mihin heidät on haudattu, tai haudat ovat ajat sitten päässeet rappeutumaan. Merkitseekö tämä sitä, ettei kuolleilla rakkaillamme ole mitään toivoa? Ei suinkaan. Martta sanoi Jeesukselle kuolleesta veljestään Lasaruksesta: ”Tiedän, että hän nousee ylösnousemuksessa viimeisenä päivänä.” (Johannes 11:24.) Heprealaiset uskoivat, että Jumala herättäisi kuolleet jolloinkin tulevaisuudessa. Tämä ei kuitenkaan estänyt heitä suremasta jonkun rakkaan ihmisen menetystä. (Job 14:13.)

Uskollisia Jumalan palvelijoita jotka surivat

 6, 7. Miten Aabraham ja Jaakob suhtautuivat kuolemaan?

⁶ Kun lähes 4 000 vuotta sitten Aabrahamin vaimo Saara kuoli, ”Aabraham meni murehtimaan Saaraa ja itkemään häntä”. Tämä uskollinen Jumalan palvelija ilmaisi syvät tunteensa, joita hänen rakkaan ja uskollisen vaimonsa menetys hänessä herätti. Vaikka hän oli rohkea toiminnan mies, hän ei hävennyt ilmaista suruaan kyynelin. (1. Mooseksen kirja 14:11–16; 23:1, 2.)

⁷ Jaakobin tapaus oli samankaltainen. Miten hän suhtautui, kun hänelle uskoteltiin, että villieläin oli surmannut hänen poikansa Joosefin? Voimme lukea 1. Mooseksen kirjan 37:34, 35:stä: ”Ja Jaakob repäisi vaatteensa, pani säkin lanteilleen ja suri poikaansa pitkät ajat. Ja kaikki hänen poikansa ja tyttärensä kävivät häntä lohduttamaan, mutta hän ei huolinut lohdutuksesta, vaan sanoi: ’Murehtien minä menen tuonelaan poikani tykö’. Ja hänen isänsä itki häntä.” On siis sekä inhimillistä että luonnollista ilmaista surua, kun joku rakas ihminen kuolee.

 8. Miten heprealaiset ilmaisivat usein surunsa?

⁸ Jotkut saattaisivat ajatella, että nykyisiin tai paikallisiin tapoihin verrattuna Jaakobin reaktio oli liioiteltu ja melodramaattinen. Mutta Jaakob oli erilaisen aikakauden ja kulttuurin kasvatti. Hän ilmaisi surunsa pukeutumalla säkkikankaaseen – tämä on Raamatun ensimmäinen maininta tästä tavasta. Mutta kuten Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa on kuvailtu, murhetta ilmaistiin myös valittamalla, sepittämällä surulauluja ja istuutumalla tuhkaläjään. Kaikesta päättäen heprealaiset ilmaisivat estottomasti aidon murheensa.a (Hesekiel 27:30–32; Aamos 8:10.)

Sureminen Jeesuksen päivinä

 9, 10. a) Miten Jeesus reagoi Lasaruksen kuolemaan? b) Mitä Jeesuksen suhtautuminen kertoo meille hänestä?

⁹ Mitä voimme sanoa Jeesuksen ensimmäisistä opetuslapsista? Esimerkiksi kun Lasaruksen sisaret Martta ja Maria surivat Lasaruksen kuolemaa, he kyynelehtivät ja itkivät. Miten täydellinen ihminen Jeesus reagoi saapuessaan paikalle? Johannes kertoo: ”Kun Maria saapui sinne, missä Jeesus oli, ja näki hänet, niin hän lankesi hänen jalkoihinsa sanoen hänelle: ’Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut.’ Kun nyt Jeesus näki hänen itkevän ja hänen kanssaan tulleiden juutalaisten itkevän, niin hän huokaisi hengessään ja joutui liikutuksen valtaan, ja hän sanoi: ’Mihin te olette panneet hänet?’ He sanoivat hänelle: ’Herra, tule ja katso.’ Jeesus puhkesi kyyneliin.” (Johannes 11:32–35.)

¹⁰ ”Jeesus puhkesi kyyneliin.” Nuo muutamat sanat kertovat paljon Jeesuksen inhimillisyydestä, myötätuntoisuudesta, tunteista. Vaikka Jeesus oli hyvin perillä ylösnousemustoivosta, ”Jeesus itki” (Johannes 11:35, KR-92). Seuraavaksi kerrotaan, mitä sivustakatsojat sanoivat: ”Katso, miten kiintynyt hän oli häneen [Lasarukseen]!” Jos kerran täydellinen ihminen Jeesus itki, kun hänen ystävänsä kuoli, ei ole varmasti mitenkään häpeällistä, jos joku mies tai nainen suree ja itkee nykyään. (Johannes 11:36.)

Mikä on kuolleiden toivo?

11. a) Mitä voimme oppia siitä, mitä Raamatussa kerrotaan suremisesta? b) Miksi me emme sure niin kuin ne, joilla ei ole toivoa?

¹¹ Mitä voimme oppia näistä Raamatun esimerkeistä? Sen että on inhimillistä ja luonnollista surra ja että meidän ei pitäisi hävetä ilmaista suruamme. Vaikka voimmekin saada huojennusta ylösnousemustoivosta, rakkaan ihmisen kuolema on silti traumaattinen menetys, joka koskettaa syvästi. Vuosia, kenties vuosikymmeniä, kestänyt läheinen toveruus ja yhdessäolo päättyvät yhtäkkiä traagisesti. Me emme tosin sure niin kuin ne, joilla ei ole toivoa tai joilla on valheellisiin käsityksiin perustuvia toiveita (1. Tessalonikalaisille 4:13). Meitä eivät myöskään johda harhaan mitkään tarut, joiden mukaan ihmisellä olisi kuolematon sielu tai hän jatkaisi olemassaoloaan jälleensyntymisen kautta. Tiedämme, että Jehova on luvannut ”uudet taivaat ja uuden maan, joissa vanhurskaus on asuva” (2. Pietarin kirje 3:13). Jumala ”on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet – – [meidän silmistämme], eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä surua eikä parkua eikä kipua ole enää oleva. Entiset ovat kadonneet.” (Ilmestys 21:4.)

12. Miten Paavali ilmaisi uskonsa ylösnousemukseen?

¹² Mitä toivoa kuolleilla on?b Kristitty kirjoittaja Paavali henkeytettiin antamaan meille lohdutusta ja toivoa, kun hän kirjoitti: ”Viimeisenä vihollisena tehdään tyhjäksi kuolema.” (1. Korinttolaisille 15:26.) Vuosien 1938 ja 1992 kirkkoraamatuissa sanotaan: ”Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema.” Miksi Paavali saattoi olla siitä niin varma? Koska Jeesus Kristus, joka sai hänen kääntymisensä aikaan ja opetti häntä, oli herätetty kuolleista (Apostolien teot 9:3–19). Tämän vuoksi Paavali saattoi sanoa myös: ”Koska kuolema on ihmisen [Aadamin] kautta, niin kuolleiden ylösnousemuskin on ihmisen [Jeesuksen] kautta. Sillä niin kuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tullaan tekemään eläviksi Kristuksessa.” (1. Korinttolaisille 15:21, 22.)

13. Miten silminnäkijät reagoivat Lasaruksen ylösnousemukseen?

¹³ Jeesuksen opetus antaa meille paljon lohdutusta ja toivoa tulevaisuuden suhteen. Mitä hän teki esimerkiksi Lasaruksen tapauksessa? Hän meni haudan luo, jossa Lasaruksen ruumis oli ollut neljä päivää. Hän esitti rukouksen, ”ja tämän sanottuaan hän huusi suurella äänellä: ’Lasarus, tule ulos!’ Kuolleena ollut tuli ulos jalat ja kädet kääreisiin sidottuina, ja hänen kasvojensa ympärille oli sidottu liina. Jeesus sanoi heille: ’Päästäkää hänet kääreistä ja antakaa hänen mennä.’” Voitko kuvitella hämmästyksen ja ilon kuvastuvan Martan ja Marian kasvoilta? Naapureiden on täytynyt olla todella yllättyneitä, kun he näkivät tämän ihmeen. Ei ollut siksi mitenkään outoa, että monet katselijat uskoivat Jeesukseen. Hänen uskonnolliset vihollisensa kuitenkin ”neuvottelivat – – tappaakseen hänet”. (Johannes 11:41–53.)

14. Mistä Lasaruksen ylösnousemus oli tae?

¹⁴ Jeesus herätti kuolleen monien silminnäkijöiden edessä, ja tuo tapahtuma jäi lähtemättömästi mieleen. Se oli tae tulevasta ylösnousemuksesta, jonka hän oli jo aiemmin ennustanut sanoessaan: ”Älkää ihmetelkö tätä, koska tulee hetki, jolloin kaikki muistohaudoissa olevat kuulevat hänen [Jumalan Pojan] äänensä ja tulevat esiin, hyvää tehneet elämän ylösnousemukseen, inhottavuuksia harjoittaneet tuomion ylösnousemukseen.” (Johannes 5:28, 29.)

15. Mitä todisteita Paavalilla ja Ananiaalla oli Jeesuksen ylösnousemuksesta?

¹⁵ Kuten edellä mainittiin, apostoli Paavali uskoi ylösnousemukseen. Millä perusteella? Hän oli aiemmin ollut pahamaineinen Saulus, kristittyjen vainooja. Hänen nimensä ja maineensa herättivät pelkoa uskovien keskuudessa. Eikö juuri hän ollut hyväksynyt kristityn marttyyrin Stefanuksen kivittämisen kuoliaaksi? (Apostolien teot 8:1; 9:1, 2, 26.) Mutta kun Saulus oli matkalla Damaskokseen, ylösnoussut Kristus sai hänet tulemaan järkiinsä sokaisemalla hänet tilapäisesti. Saulus kuuli äänen sanovan hänelle: ”’Saul, Saul, miksi vainoat minua?’ Hän sanoi: ’Herra, kuka olet?’ Hän sanoi: ’Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat.’” Sama ylösnoussut Kristus ohjasi sitten Damaskoksessa asuvaa Ananiasta menemään taloon, jossa Saulus rukoili, ja palauttamaan hänen näkönsä. Sekä Sauluksella että Ananiaalla oli näin ollen omakohtaisen kokemuksensa perusteella kaikki syyt uskoa ylösnousemukseen. (Apostolien teot 9:4, 5, 10–12.)

16, 17. a) Mistä tiedämme, ettei Paavali uskonut siihen kreikkalaiseen käsitykseen, että ihmissielu olisi luonnostaan kuolematon? b) Mikä varma toivo Raamatussa annetaan? (Heprealaisille 6:17–20.)

¹⁶ Huomaa, mitä Saulus, apostoli Paavali, vastasi, kun hänet vainottuna kristittynä vietiin maaherra Felixin eteen. Apostolien tekojen 24:15:stä luemme: ”Minulla on Jumalaan kohdistuva toivo – – että on oleva ylösnousemus, sekä vanhurskaiden että epävanhurskaiden.” Paavali ei selvästikään uskonut siihen pakanalliseen kreikkalaiseen käsitykseen, että ihmisellä olisi luonnostaan kuolematon sielu, jonka oletettiin siirtyvän johonkin mytologiseen tuonpuoleiseen elämään tai manalaan. Hän uskoi ylösnousemukseen ja opetti toisiakin uskomaan siihen. Tämä merkitsisi sitä, että jotkut saavat lahjaksi kuolemattoman elämän henkiluomuksina Kristuksen kanssa taivaassa ja suuri enemmistö saa jälleen elämän täydellisen maan päällä. (Luukas 23:43; 1. Korinttolaisille 15:20–22, 53, 54; Ilmestys 7:4, 9, 17; 14:1, 3.)

¹⁷ Näin Raamatussa annetaan meille selvä lupaus ja varma toivo siitä, että ylösnousemuksen välityksellä monet näkevät jälleen rakkaansa täällä maan päällä, mutta hyvin erilaisissa olosuhteissa (2. Pietarin kirje 3:13; Ilmestys 21:1–4).

Käytännöllistä apua sureville

18. a) Mikä hyödyllinen väline julkaistiin ”Jumalanpelon” konventeissa? (Ks. kehystettyä tekstiä.) b) Mihin kysymyksiin on nyt saatava vastaus?

¹⁸ Nyt meillä on muistomme ja surumme. Mitä voimme tehdä selviytyäksemme tämän koettelevan suruajan läpi? Mitä toiset voivat tehdä auttaakseen surevia? Entä miten voimme auttaa niitä kenttäpalveluksessa tapaamiamme vilpittömiä ihmisiä, jotka ovat vailla todellista toivoa ja jotka hekin surevat? Mitä muuta lohtua voimme saada Raamatusta, kun suremme kuolemaan nukahtaneita rakkaitamme? Seuraavassa kirjoituksessa esitetään joitakin ehdotuksia.

[Alaviitteet]

Osaatko vastata?

◻ Miksi voidaan sanoa, että kuolema on vihollinen?

◻ Miten Jumalan palvelijat ilmaisivat surunsa Raamatun aikoina?

◻ Mitä toivoa on rakkaillamme, jotka ovat kuolleet?

◻ Millä perusteella Paavali uskoi ylösnousemukseen?

[Tekstiruutu s. 8, 9]

Käytännöllistä apua sureville

Vuosien 1994–95 ”Jumalanpelon” konventeissa Vartiotorni-seura ilmoitti uuden kirjasen julkaisemisesta. Kirjasen nimi on Kun joku rakkaasi kuolee. Tämän kannustavan julkaisun tarkoitus on lohduttaa kaikkiin kansoihin ja kieliryhmiin kuuluvia ihmisiä. Kuten olet ehkä jo havainnutkin, siinä esitetään Raamatun yksinkertainen selitys kuolemasta ja kuolleiden tilasta. Vielä tärkeämpää on kuitenkin se, että siinä tähdennetään Jumalan luvanneen herättää kuolleet Kristuksen Jeesuksen välityksellä elämään puhdistettuun paratiisimaahan. Se todella lohduttaa surevia. Siksi kirjanen onkin hyödyllinen väline kristillisessä sananpalveluksessa, ja se on omiaan herättämään kiinnostusta, niin että voidaan aloittaa monia uusia Raamatun kotitutkisteluja. Kysymykset on sijoitettu sopivasti kehysteksteihin kunkin osan loppuun, joten käsitellyt kohdat on helppo kerrata kenen tahansa vilpittömän surevan kanssa.

[Kuva s. 8]

Jeesus itki, kun Lasarus kuoli

[Kuva s. 9]

Jeesus herätti Lasaruksen kuolleista

[Kuvan lähdemerkintä s. 7]

W. Bouguereau, First Mourning; Kuvanäytös Luomisen alkuperäiseltä lasilevyltä, 1914