”Antakaa jatkuvasti toisillenne auliisti anteeksi”
”Kestäkää jatkuvasti toisianne ja antakaa jatkuvasti toisillenne auliisti anteeksi.” (KOLOSSALAISILLE 3:13)
1. a) Miksi Pietari on voinut pitää itseään jalomielisenä ehdottaessaan, että antaisimme toisille anteeksi ’aina seitsemään kertaan asti’? b) Mitä Jeesus tarkoitti sanoessaan, että meidän pitäisi antaa anteeksi ”jopa seitsemäänkymmeneenseitsemään kertaan asti”?
”HERRA, kuinka monta kertaa veljeni voi tehdä syntiä minua vastaan ja minun pitää antaa hänelle anteeksi? Aina seitsemäänkö kertaan asti?” (Matteus 18:21.) Pietari on voinut ajatella osoittavansa tällä ehdotuksellaan suurta jalomielisyyttä. Silloisen rabbiinisen perinteen mukaan samaa rikkomusta ei saanut antaa anteeksi enempää kuin kolme kertaa.a Kuvittele siis, miten Pietari yllättyi Jeesuksen vastauksesta: ”Minä sanon sinulle: ei vain seitsemään kertaan asti, vaan jopa seitsemäänkymmeneenseitsemään kertaan asti”! (Matteus 18:22.) Luku seitsemän toistettuna merkitsi samaa kuin ’määrättömästi’. Jeesuksen näkemyksen mukaan ei ole käytännöllisesti katsoen mitään rajaa sillä, miten monta kertaa kristityn pitäisi antaa anteeksi toisille.
2, 3. a) Millaisissa tilanteissa saattaa tuntua vaikealta antaa toisille anteeksi? b) Miksi voimme luottaa siihen, että toisille anteeksi antaminen koituu omaksi parhaaksemme?
2 Tämän neuvon noudattaminen ei kuitenkaan ole aina helppoa. Ketäpä meistä ei olisi kirvellyt epäoikeudenmukainen loukkaus? Kenties joku, johon luotit, petti luottamuksen (Sananlaskut 11:13). Läheisen ystävän ajattelemattomat huomautukset ovat voineet tuntua kuin ’miekan pistolta’ (Sananlaskut 12:18). Joku jota rakastit tai johon luotit, on voinut huonolla kohtelullaan haavoittaa syvästi. Kun sellaista tapahtuu, voimme luonnostamme reagoida siihen suuttumalla. Lakkaamme herkästi puhumasta meitä vastaan rikkoneelle ihmiselle ja kartamme häntä ehkä kokonaan, mikäli mahdollista. Saattaa tuntua siltä, että jos antaisimme hänelle anteeksi, hän pääsisi loukkaamisestamme kuin koira veräjästä. Mutta kantamalla kaunaa vahingoitamme loppujen lopuksi itseämme.
3 Siksi Jeesus opettaa meitä antamaan anteeksi – ”jopa seitsemäänkymmeneenseitsemään kertaan asti”. Hänen opetuksensa eivät varmasti koskaan voisi olla meille vahingoksi. Kaikki, mitä hän opetti, oli alkuisin Jehovasta, Hänestä ’joka opettaa meitä hankkimaan hyötyä itsellemme’ (Jesaja 48:17; Johannes 7:16, 17). Toisille anteeksi antamisen täytyy siis johdonmukaisesti koitua omaksi parhaaksemme. Ennen kuin tarkastelemme sitä, miksi meidän pitäisi antaa anteeksi ja miten voimme tehdä sen, voisi olla hyödyllistä selvittää ensin, mitä anteeksianto on ja mitä se ei ole. Käsityksemme anteeksiannosta voi jonkin verran vaikuttaa kykyymme antaa anteeksi, kun toiset rikkovat meitä vastaan.
4. Mitä toisille anteeksi antaminen ei merkitse, ja miten anteeksianto sen sijaan määritellään?
4 Henkilökohtaisten rikkomusten antaminen toisille anteeksi ei merkitse sitä, että suvaitsemme tai vähättelemme heidän tekoaan; se ei myöskään merkitse sitä, että annamme toisten käyttää meitä epäoikeudenmukaisesti hyväkseen. Eihän Jehovakaan antaessaan meille anteeksi varmastikaan vähättele syntejämme, eikä hän salli koskaan syntisten ihmisten tallata jalkoihinsa hänen armoaan (Heprealaisille 10:29). Kirjan Insight on the Scriptures määritelmän mukaan anteeksianto on ”rikkomuksen jättämistä huomioon ottamatta siten, että loukattu lakkaa kantamasta kaunaa rikkojaa kohtaan hänen rikkomuksensa takia ja luopuu kaikista korvausvaatimuksista” (1. osa, s. 861).b Raamatussa esitetään järkeviä syitä antaa toisille anteeksi.
Miksi antaa anteeksi toisille?
5. Mikä tärkeä syy antaa toisille anteeksi esitetään Efesolaiskirjeen 5:1:ssä?
5 Yksi tärkeä syy antaa toisille anteeksi esitetään Efesolaiskirjeen 5:1:ssä: ”Tulkaa sen tähden Jumalan jäljittelijöiksi niin kuin rakkaat lapset.” Missä suhteessa meidän pitäisi ’tulla Jumalan jäljittelijöiksi’? Sanat ”sen tähden” yhdistävät tämän kehotuksen edelliseen jakeeseen, jossa sanotaan: ”Tulkaa huomaavaisiksi toisianne kohtaan, hellän sääliväisiksi, ja antakaa toisillenne auliisti anteeksi, niin kuin Jumalakin on Kristuksen kautta antanut teille auliisti anteeksi.” (Efesolaisille 4:32.) Anteeksiannossa meidän pitäisi tosiaankin tulla Jumalan jäljittelijöiksi. Samoin kuin pikku poika yrittää olla aivan isänsä kaltainen, meidän pitäisi lapsina, joita Jehova rakastaa hellästi, haluta tulla samanlaisiksi kuin on anteeksiantava taivaallinen Isämme. Miten Jehovan sydämen täytyykään iloita, kun hän katsellessaan alas taivaasta näkee, että hänen maalliset lapsensa yrittävät olla hänen kaltaisiaan antamalla toisilleen anteeksi! (Luukas 6:35, 36; vrt. Matteus 5:44–48.)
6. Miten Jehovan anteeksiannon ja meidän anteeksiantomme välillä on suuri ero?
6 Emme tosin voi koskaan antaa anteeksi täydellisessä merkityksessä, niin kuin Jehova antaa. Mutta sitä suuremmalla syyllä meidän pitäisi antaa anteeksi toisillemme. Ajattelehan: Jehovan anteeksiannon ja meidän anteeksiantomme välillä on suuri ero. (Jesaja 55:7–9.) Kun me annamme anteeksi niille, jotka ovat tehneet syntiä meitä vastaan, tajuamme samalla usein, että ennemmin tai myöhemmin saatamme tarvita vastapalvelukseksi heidän anteeksiantoaan. Ihmisillä tilanne on aina se, että synnintekijät antavat anteeksi synnintekijöille. Jehovan tapauksessa anteeksianto on kuitenkin aina yksisuuntaista. Hän antaa anteeksi meille, mutta meidän ei koskaan tarvitse antaa anteeksi hänelle. Jos Jehova, joka ei tee syntiä, voi antaa niin rakkaudellisesti ja täydellisesti anteeksi meille, eikö meidän syntisten ihmisten pitäisi yrittää antaa anteeksi toisillemme? (Matteus 6:12.)
7. Miten oma suhteemme Jehovaan voi kärsiä, jos kieltäydymme antamasta anteeksi toisille, kun armoon on perusteita?
7 Mikä vielä tärkeämpää, jos kieltäydymme antamasta anteeksi toisille, kun armoon on perusteita, suhteemme Jumalaan voi kärsiä. Jehova ei ainoastaan pyydä meitä antamaan toisillemme anteeksi, vaan hän odottaa sitä meiltä. Raamatun mukaan yksi anteeksiantavaisuuden vaikutin on se, että Jehova voisi antaa meille anteeksi tai että hän on antanut meille anteeksi. (Matteus 6:14; Markus 11:25; Efesolaisille 4:32; 1. Johanneksen kirje 4:11.) Jos siis olemme haluttomia antamaan anteeksi toisille, kun siihen on hyvä syy, voimmeko oikeastaan odottaa tällaista anteeksiantavaisuutta Jehovalta? (Matteus 18:21–35.)
8. Miksi anteeksiantavaisuus vaikuttaa omaksi parhaaksemme?
8 Jehova opettaa kansaansa kuuluville ”hyvän tien, jota heidän tulee vaeltaa” (1. Kuninkaiden kirja 8:36). Kun hän neuvoo meitä antamaan anteeksi toisillemme, voimme luottaa siihen, että hänellä on sydämellään meidän parhaamme. Hyvin aiheellisesti Raamatussa kehotetaan meitä ’antamaan sijaa vihastukselle’ (Roomalaisille 12:19). Kauna on raskas taakka kannettavaksi elämässä. Kun haudomme sitä, se kalvaa ajatuksiamme, riistää rauhamme ja tukahduttaa ilomme. Pitkittynyt suuttumus samoin kuin mustasukkaisuus voi vaikuttaa haitallisesti fyysiseen terveyteemme (Sananlaskut 14:30). Ja samalla kun käymme läpi kaikkea tätä, meitä vastaan rikkonut ihminen saattaa kulkea omaa tietään täysin tietämättömänä tunnekuohustamme! Rakkaudellinen Luojamme tietää, että meidän täytyy antaa toisille auliisti anteeksi paitsi heidän hyödykseen myös omaksi hyödyksemme. Raamatullinen neuvo antaa anteeksi on tosiaan ’hyvä tie, jota vaeltaa’.
”Kestäkää jatkuvasti toisianne”
9, 10. a) Millaiset tilanteet eivät välttämättä vaadi muodollista anteeksiantoa? b) Mihin kehotus ”kestäkää jatkuvasti toisianne” viittaa?
9 Fyysiset vammat voivat vaihdella vähäisistä naarmuista syviin haavoihin, eivätkä ne kaikki vaadi yhtä paljon huomiota. Sama pitää paikkansa loukatuista tunteista – jotkin haavat ovat syvempiä kuin toiset. Onko meidän todella tehtävä numero jokaisesta pikku kolhaisusta, jonka saamme suhteissamme toisiin? Vähäiset ärsyyntymiset, huomiotta jäämiset ja mieliharmit kuuluvat elämään eivätkä välttämättä vaadi muodollista anteeksiantoa. Jos meidät tunnetaan sellaisina, jotka karttavat toisia jokaisen pikku pettymyksen vuoksi ja sitten vaativat heitä pyytämään anteeksi ennen kuin kohtelevat heitä jälleen normaalisti, saatamme pakottaa heidät olemaan varpaillaan seurassamme – tai pysymään turvallisen välimatkan päässä!
10 On sen sijaan paljon parempi, että meillä on ”järkevän [ihmisen] maine” (Filippiläisille 4:5, Phillips). Koska palvelemme epätäydellisinä ihmisinä olka olkaa vasten, meidän on järkevää odottaa, että veljemme saattavat aika ajoin ärsyttää meitä ja samoin me heitä. Kolossalaiskirjeen 3:13:ssa kehotetaan: ”Kestäkää jatkuvasti toisianne.” Tuo ilmaus viittaa siihen, että suhtaudumme toisiin kärsivällisesti, siedämme heidän omasta mielestämme epämieluisia piirteitään tai ominaisuuksiaan, jotka saattavat ärsyttää meitä. Tällainen kärsivällisyys ja pitkämielisyys voi auttaa meitä selviytymään pienistä naarmuista ja kolhuista, joita saamme ollessamme tekemisissä toisten kanssa – rikkomatta seurakunnan rauhaa. (1. Korinttilaisille 16:14.)
Kun haavat ovat syvempiä
11. Mikä voi auttaa meitä antamaan anteeksi toisille, kun nämä tekevät syntiä meitä vastaan?
11 Mutta entä jos toiset tekevät syntiä meitä vastaan ja aiheuttavat tuntuvan haavan? Ellei synti ole kovin vakava, meidän ei liene vaikea noudattaa Raamatun neuvoa ’antaa toisillemme auliisti anteeksi’ (Efesolaisille 4:32). Tällainen alttius antaa anteeksi on sopusoinnussa Pietarin henkeytettyjen sanojen kanssa: ”Olkoon teillä ennen kaikkea hellittämättömän harras rakkaus toisianne kohtaan, sillä rakkaus peittää paljon syntejä.” (1. Pietarin kirje 4:8.) Sen pitäminen mielessä, että mekin olemme syntisiä, auttaa meitä tekemään myönnytyksiä toisten hairahdusten vuoksi. Kun siis annamme anteeksi, emme kanna kaunaa, vaan päästämme sen menemään. Sen ansiosta suhteemme meitä vastaan rikkoneeseen ihmiseen ei ehkä vahingoitu pysyvästi, ja autamme myös säilyttämään seurakunnan kallisarvoisen rauhan (Roomalaisille 14:19). Aikanaan se, mitä hän teki, voi hyvinkin haihtua mielestämme.
12. a) Mihin toimiin meidän täytyy ehkä ryhtyä voidaksemme antaa anteeksi jollekulle, joka on loukannut meitä syvästi? b) Miten Efesolaiskirjeen 4:26:n sanat osoittavat, että meidän pitäisi selvittää asia nopeasti?
12 Mutta entä jos joku tekee syntiä meitä vastaan vakavammin, niin että hän loukkaa meitä syvästi? Esimerkiksi luotettu ystävä on voinut kertoa toisille erittäin henkilökohtaisista asioista, jotka uskoit hänelle. Tunnet itsesi syvästi loukatuksi, kiusaantuneeksi ja petetyksi. Olet yrittänyt karkottaa asian mielestäsi, mutta se vaivaa sinua edelleen. Sellaisessa tapauksessa sinun täytyy ehkä ryhtyä joihinkin toimiin selvittääksesi ongelman, kenties puhua rikkojalle. On viisasta tehdä tämä, ennen kuin välinne ehtivät tulehtua. Paavali kehotti: ”Vihastukaa, mutta älkää kuitenkaan tehkö syntiä [hautomalla suuttumustamme tai antamalla sen vaikuttaa toimintaamme]; älköön aurinko laskeko ollessanne ärsyyntyneessä tilassa.” (Efesolaisille 4:26.) Paavalin sanat tekee vielä merkityksellisemmiksi se, että auringonlasku merkitsi juutalaisille yhden päivän loppua ja uuden päivän alkua. Asia neuvotaan siis selvittämään nopeasti! (Matteus 5:23, 24.)
13. Minkä pitäisi olla tavoitteenamme, kun lähestymme jotakuta, joka on rikkonut meitä vastaan, ja mitkä ehdotukset voivat auttaa meitä pääsemään siihen?
13 Miten sinun pitäisi lähestyä rikkojaa? ”Etsiköön rauhaa ja pyrkiköön siihen”, sanotaan 1. Pietarin kirjeen 3:11:ssä. Tavoitteesi ei siis ole ilmaista suuttumusta, vaan tehdä rauha veljesi kanssa. Siinä tarkoituksessa on parasta karttaa tylyjä sanoja ja eleitä; ne voisivat saada toisen reagoimaan samalla tavoin (Sananlaskut 15:18; 29:11). Vältä myös sanomasta liioitellen: ”Aina sinä . . .!” tai: ”Sinä et koskaan . . .!” Tällainen liioittelu saa hänet ehkä vain puolustuskannalle. Anna sen sijaan äänensävysi ja kasvonilmeidesi viestittää, että haluat selvittää asian, joka on loukannut sinua syvästi. Selitä täsmällisesti, miltä tapahtunut sinusta tuntuu. Anna toiselle tilaisuus selittää omaa toimintaansa. Kuuntele, mitä hänellä on sanottavana (Jaakobin kirje 1:19). Mitä hyvää se saa aikaan? Sananlaskujen 19:11:ssä selitetään: ”Ihmisen ymmärtäväisyys hillitsee hänen suuttumuksensa, ja hänen on kaunista sivuuttaa rikkomus.” Se että ymmärrämme toisen tunteita ja syyt hänen menettelyihinsä, voi karkottaa kielteiset ajatukset ja tunteet häntä kohtaan. Kun lähdemme liikkeelle siitä, että tavoitteemme on tehdä rauha, ja säilytämme tuon asenteen, voidaan hyvin todennäköisesti selvittää mikä tahansa väärinymmärrys, esittää asianmukaiset anteeksipyynnöt ja antaa anteeksi.
14. Missä mielessä meidän pitäisi unohtaa, kun annamme toisille anteeksi?
14 Merkitseekö toisille anteeksi antaminen sitä, että meidän täytyy todella unohtaa, mitä tapahtui? Muista se esimerkki, jonka Jehova itse antoi tässä suhteessa ja jota käsiteltiin edellisessä kirjoituksessa. Kun Raamatussa sanotaan, että Jehova unohtaa syntimme, se ei merkitse sitä, ettei hän pysty muistamaan niitä (Jesaja 43:25). Sen sijaan hän unohtaa ne siinä mielessä, että kun hän antaa anteeksi, hän ei lue noita syntejä meitä vastaan joskus tulevaisuudessa (Hesekiel 33:14–16). Samalla tavoin toisille ihmisille anteeksi antaminen ei välttämättä merkitse sitä, ettemme pysty muistamaan, mitä he tekivät. Me voimme kuitenkin unohtaa siinä mielessä, ettemme lue sitä rikkojaa vastaan emmekä nosta sitä uudelleen esiin tulevaisuudessa. Kun asia on selvitetty, ei olisi sopivaa juoruilla siitä; ei myöskään olisi rakkaudellista karttaa rikkojaa kokonaan ja kohdella häntä ikään kuin hänet olisi erotettu. (Sananlaskut 17:9.) Voi tosin viedä jonkin aikaa, ennen kuin suhteemme häneen paranee; välimme eivät ehkä ole yhtä läheiset kuin aiemmin. Mutta rakastamme häntä yhä kristittynä veljenämme ja teemme parhaamme säilyttääksemme rauhaisat suhteet. (Vrt. Luukas 17:3.)
Kun tuntuu mahdottomalta antaa anteeksi
15, 16. a) Vaaditaanko kristittyjä antamaan anteeksi väärintekijälle, joka ei kadu? b) Miten voimme noudattaa psalmissa 37:8 olevaa Raamatun neuvoa?
15 Entä jos toiset tekevät meitä vastaan syntiä tavalla, joka aiheuttaa erittäin syviä haavoja, mutta rikkoja ei kuitenkaan tunnusta tehneensä syntiä, ei kadu eikä pyydä anteeksi? (Sananlaskut 28:13.) Raamatussa osoitetaan selvästi, että Jehova ei anna anteeksi katumattomille, paatuneille synnintekijöille (Heprealaisille 6:4–6; 10:26, 27). Entä me? Teoksessa Insight on the Scriptures sanotaan: ”Kristittyjä ei – – vaadita antamaan anteeksi niille, jotka harjoittavat syntiä pahantahtoisesti ja tahallaan eivätkä kadu. Sellaisista tulee Jumalan vihollisia.” (1. osa, s. 862.) Kenenkään kristityn, jota on kohdeltu äärimmäisen epäoikeudenmukaisesti, inhottavasti tai katalasti, ei tarvitse tuntea, että hänen on pakko antaa anteeksi väärintekijälle, joka ei kadu (Psalmit 139:21, 22).
16 Ne joita on kohdeltu julmasti väärin, saattavat ymmärrettävästi tuntea itsensä loukatuiksi ja vihaisiksi. Muista kuitenkin, että suuttumuksen ja kaunan hautominen voi olla meille hyvin vahingollista. Jos odotamme turhaan, että toinen myöntää tekonsa tai pyytää anteeksi, saatamme vain joutua yhä pahemmin pois tasapainosta. Kokemamme vääryyden ajatteleminen jatkuvasti saattaa pitää yllä suuttumuksen hehkua sisällämme, mikä vaikuttaa tuhoisasti hengelliseen, henkiseen ja fyysiseen terveyteemme. Oikeastaan annamme meitä loukanneen ihmisen yhä edelleen loukata meitä. Raamatussa neuvotaan viisaasti: ”Jätä suuttumus sikseen ja hylkää vihastus.” (Psalmit 37:8.) Jotkut kristityt ovat siksi huomanneet, että he pystyivät aikanaan päättämään antaa anteeksi siinä mielessä, että he lakkasivat kantamasta kaunaa – he eivät vähätelleet heille tapahtuneen rikkomuksen vakavuutta, vaan kieltäytyivät antamasta suuttumuksen kalvaa mieltään. Kun he jättivät asian kokonaan oikeuden Jumalan käsiin, he tunsivat suurta huojennusta ja pystyivät menemään eteenpäin (Psalmit 37:28).
17. Minkä lohdullisen vakuutuksen antaa Ilmestyksen 21:4:ään muistiin merkitty Jehovan lupaus?
17 Kun haava on hyvin syvä, emme ehkä onnistu täysin pyyhkimään sitä mielestämme, ainakaan tässä asiainjärjestelmässä. Mutta Jehova lupaa uuden maailman, jossa ”hän pyyhkii pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa enää ole, eikä surua eikä valitushuutoa eikä kipua enää ole. Entiset ovat kadonneet.” (Ilmestys 21:4.) Se mitä saatammekin tuolloin muistaa, ei aiheuta meille pahaa mieltä eikä tuskaa, joka saattaa nykyään painaa sydäntämme (Jesaja 65:17, 18).
18. a) Miksi anteeksiantavaisuutta tarvitaan suhteissamme veljiimme ja sisariimme? b) Missä mielessä voimme antaa anteeksi ja unohtaa, kun toiset tekevät syntiä meitä vastaan? c) Miten tämä hyödyttää meitä?
18 Sillä välin meidän täytyy elää ja työskennellä yhdessä veljinä ja sisarina, jotka ovat epätäydellisiä, syntisiä ihmisiä. Me kaikki teemme virheitä. Aika ajoin tuotamme pettymyksen toisillemme ja jopa loukkaamme toisiamme. Jeesus tiesi hyvin, että meidän olisi annettava anteeksi toisillemme, ”ei vain seitsemään kertaan asti, vaan jopa seitsemäänkymmeneenseitsemään kertaan asti”! (Matteus 18:22.) Emme tosin voi antaa yhtä täydellisesti anteeksi kuin Jehova antaa. Mutta useimmissa tapauksissa, kun veljemme tekevät syntiä meitä vastaan, voimme antaa heille anteeksi siinä mielessä, että voitamme kaunantunteen, ja voimme unohtaa siinä mielessä, ettemme lue asiaa heitä vastaan epämääräiseen aikaan asti tulevaisuudessa. Kun tällä tavoin annamme anteeksi ja unohdamme, autamme säilyttämään paitsi seurakunnan rauhan myös rauhan omassa mielessämme ja sydämessämme. Ennen kaikkea saamme nauttia siitä rauhasta, jonka vain rakkaudellinen Jumalamme Jehova voi antaa (Filippiläisille 4:7).
[Alaviitteet]
a Babylonian Talmudin mukaan yksi rabbiininen perinnäissääntö kuului: ”Jos joku syyllistyy rikkomukseen, hänelle annetaan anteeksi ensimmäisellä, toisella ja kolmannella kerralla; neljännellä kerralla hänelle ei anneta anteeksi.” (Joma 86b.) Tämä perustui osittain siihen, että esimerkiksi Aamoksen 1:3, 2:6 ja Jobin 33:29 ymmärrettiin väärin.
b Julkaissut Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseura.
Kertauskysymyksiä
◻ Miksi meidän pitäisi olla halukkaita antamaan toisille anteeksi?
◻ Millaiset tilanteet vaativat meitä ’kestämään jatkuvasti toisiamme’?
◻ Miten voimme selvittää asian rauhallisesti, kun toisten synnit ovat loukanneet meitä syvästi?
◻ Missä mielessä meidän pitäisi unohtaa, kun annamme toisille anteeksi?
[Kuva s. 16]
Samalla kun me kannamme kaunaa, meitä vastaan rikkonut ihminen saattaa olla tietämätön tunnekuohustamme
[Kuva s. 17]
Kun lähestyt toisia tehdäksesi rauhan, väärinymmärrykset saadaan ehkä helposti selvitettyä