Tornitaloista tundralle – menkää ihmisten luo

EI SADE eikä lumi, eivät rakeet eivätkä sudet, eivät puumat eikä vihollisalue voineet nujertaa heidän päättäväisyyttään. Hämmästyttävän nopeasti he ajoivat täyttä neliä 3 000 kilometriä yli aavan preerian, pyörteisten virtojen ja syvien laaksojen saadakseen kiireellisen postin perille länsirannikolle. Keitä he olivat?

He olivat Pony Express -postiratsujärjestelmän huimapäisiä nuoria ratsastajia.a Mikä sytytti näissä nuorissamiehissä sellaisen innon? Luultavasti postin perille saamiseen liittyvä haaste, seikkailu ja tyydytyksen tunne. On kiinnostavaa, että jokaisella ratsastajalla oli Raamattu mukanaan satulalaukuissa arvopostin joukossa.

Yli sata vuotta myöhemmin vielä suurempi päättäväisyys, into ja antaumus näkyy runsaasta 113 000:sta asialleen omistautuneesta Valtakunnan julistajasta kautta Kanadan. Mikä on heidän vaikuttimensa? Rakkaus Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan saa heidät viemään Valtakunnan totuutta ihmisille painotuotteiden välityksellä ja suullisesti. Tämä elämää antava totuus on paljon kiireellisempi kuin mikään Pony Expressin toimittama posti. Kyseessä on tosiaan kallisarvoinen Valtakunnan sanoma, joka esitetään Pyhässä Raamatussa, juuri siinä kirjassa joka noilla ratsastajilla oli satulalaukuissaan. (Sananlaskut 2:21, 22; Jesaja 2:2–4; 61:2; Matteus 22:37–39; 24:14.)

Vaikuttimena rakkaus Jehovaan ja ihmisiin

Jehovan todistajien mielestä on suurenmoista puhua ihmisille Valtakunnasta. Heitä näkee tässä toiminnassa kaupunkien korkeissa tornitaloissa, tundran syrjäkylissä, lentoasemilla, kaduilla ja muilla julkisilla paikoilla sekä puhelimen ääressä. Miksi näin monenlaisissa paikoissa?

Elämäntyylit muuttuvat taloudellisten ja väestöllisten olosuhteiden vuoksi, ja siksi ihmisiä on hyvin vaikea tavoittaa kotoa. Monesti sekä mies että vaimo käyvät töissä voidakseen huolehtia perheen aineellisista välttämättömyyksistä, usein hengellisten tarpeiden kustannuksella. Paineiden ja stressin puristuksessa he tarvitsevat kipeästi sydäntä lämmittävää toivon sanomaa. Jehovan todistajat vastaavat tähän tarpeeseen mielellään. Arvostelukykyisesti ja huomaavaisesti he keksivät keinoja viedä hyvää uutista kaikenlaisille ihmisille vetoavalla, ajatuksia herättävällä tavalla (1. Timoteukselle 2:3, 4).

Muilla kielillä: Kun Jeesus käski seuraajiaan ’menemään ja tekemään opetuslapsia’, hän jätti tilaa oma-aloitteisuudelle ja määrätietoisuudelle toivon sanoman viemisessä erikielisille ihmisille (Matteus 28:19). Monien muiden maiden tavoin on Kanadastakin tullut eri kulttuurien ja kielten kohtaamispaikka, ja monet Valtakunnan julistajat ovat sen vuoksi opetelleet uusia kieliä.

Esimerkiksi eräs Edmontonissa Albertassa kokoaikaisessa sananpalveluksessa toimiva pariskunta huomasi, että heidän kaupungissaan oli tavoitettavana kiinankielisiä ihmisiä. Pariskunnan oli kuitenkin ensin opeteltava tuota kieltä, joten he ottivat yhteyttä kiinantaitoiseen yliopisto-opiskelijaan. Tämä oli halukas opettamaan heitä ja samalla saamaan heiltä opetusta Raamatun totuuksista. Ihanteellinen tilanne! Kahden vuoden kuluttua nuo kaksi antaumuksellista Valtakunnan julistajaa olivat päteviä opettamaan kiinan kielellä. Samaan aikaan heidän opettajansa ja oppilaansa pätevöityi kristilliselle kasteelle.

Vastaavanlaisia kokemuksia saadaan muissa kaupungeissa, kun rakkaus panee Valtakunnan julistajat opettelemaan esimerkiksi puolaa, venäjää ja vietnamia.

Maantiellä: Niin kuin viime vuosisadan Pony Express -ratsastajat, jotka ratsastivat yksin, ovat jotkut Valtakunnan julistajat Brittiläisen Kolumbian sisäosissa yksinäisiä matkaajia. Melkoinen osa heidän ajastaan menee ansiotyöhön, kun he ajavat suurilla rekoilla tukkikuormia sahoille halki korpimaiden. Työ vaatii jatkuvaa yhteydenpitoa muihin rekka-autojen kuljettajiin lyhytaaltopuhelimella, jonka välityksellä tiedotetaan liikenteen sujuvuudesta ja onnettomuuksista.

Nämä kekseliäät Valtakunnan julistajat käyttävät LA-puhelintaan verrattomalla tavalla. He virittelevät linjoilla keskustelua ajankohtaisista tapahtumista. Sitten he viittaavat taitavasti Raamattuun. Eräässä tapauksessa muuan kuljettaja osoitti vastakaikua sille, mitä Raamattu sanoo kuolleiden toivosta (Johannes 5:28, 29; Apostolien teot 24:15). Ammattitoverin kuolema liikenneonnettomuudessa oli järkyttänyt häntä syvästi. Hän ryhtyi kiitollisena tutkimaan Raamattua, ja nyt hänen voi kuulla julistavan hyvää uutista työtovereille ja ystäville. Hänen ilokseen myös tuon kuolleen toverin leski halusi raamatuntutkistelun. Millainen palkka siitä, että elämää antavaa totuuden sanomaa esitettiin oma-aloitteisesti tällä epätavallisella tavalla!

Ilmateitse: Kun on kyse totuuden kallisarvoisen sanoman viemisestä, innokkaat Valtakunnan julistajat hakeutuvat sinne, missä ihmiset ovat, ja ’menevät kyliin’ pienkoneilla (Matteus 10:11, 12). Jokin aika sitten kaksi ryhmää, jotka sai liikkeelle palava into julistaa hyvää uutista, lensi omalla kustannuksellaan aavalla tundralla siellä täällä asuvien ihmisten luo. Kummallekin ryhmälle matkaa kertyi noin 3 000 kilometriä, kun ne kävivät 14:ssä eri kylässä jopa 250 kilometrin päässä pohjoiselta napapiiriltä. Nämä väsymättömät julistajat jatkoivat työtään seitsemän täyttä päivää tavoittaakseen ihmisiä pitkien matkojen takaa.

Kannattiko tämä kaikki? Ajatellaanpa vain Raamatun sanoman myönteistä vaikutusta noihin kyliin. Vierailevat sananpalvelijat vastasivat olennaisen tärkeään hengelliseen tarpeeseen kertoessaan pääpiirteittäin Jehovan tarkoituksesta tuoda maan päälle paratiisi lähitulevaisuudessa (Matteus 5:3). Sanomantuojien lähdettyä noiden asutuskeskusten rehellissydämisillä ihmisillä riittäisi vielä pitkään lukemista niissä 542 Raamatussa ja Raamatun tutkimisen apuvälineessä sekä 3 000 lehdessä, jotka heidän käsiinsä jäivät (vrt. Apostolien teot 12:24).

Puhelimitse: Tuhannet kaupunkilaiset asuvat korkeissa kerrostaloissa, jotka on suojattu tarkoin turvajärjestelyin. Siitä huolimatta vihkiytyneet Valtakunnan julistajat menevät eteenpäin innokkaasti ja arvostelukykyisesti. Miten he pääsevät noiden ihmisten luo? Vaikka on parempi tavata ihmiset kasvokkain, ovipuhelimia käytetään usein menestyksellisesti. Kun siihen ei ole mahdollisuutta, annetaan sormien tehdä työ: soitetaan tavallisella puhelimella.

Eräänä aamupäivänä puhelimeen vastasi iäkkäänpuoleinen nainen. Lyhyen, kohteliaan tervehdyksen jälkeen häneltä kysyttiin, uskoiko hän sellaisen ajan koittavan, jolloin ihmiset voisivat kävellä iltaisin ulkona kaikessa rauhassa. Hänelle luettiin raamatunkohtia sen vakuudeksi, että rauha olisi tulevaisuudessa runsas (Psalmit 37:10, 11; Daniel 2:44; Matteus 6:9, 10). Nainen suostui keskustelemaan puhelimitse samaan aikaan seuraavalla viikolla siitä, miksi voimme uskoa Jumalan lupauksiin. Kun Valtakunnan julistaja oli kuukauden ajan tutkinut hänen kanssaan Raamattua puhelimitse lukemalla kappaleita eräästä Raamatun tutkimisen apuvälineestä ja esittämällä sopivia kysymyksiä, nainen kehui häntä siitä, miten monta eri saarnaa hän osasi esittää joka viikko. Oli aika kertoa tutkistelukirjasta ja tarjota hänelle sellaista. Sitten nuo kaksi sopivat tapaamisesta. Jehovan todistajat ovat tosiaan näyttäneet rakastavansa ihmisiä, ja ihmiset osoittavat vastakaikua, koska he tajuavat, että Jehova on näiden kristittyjen saarnaajien kanssa (vrt. 1. Korinttilaisille 14:25).

Painotuottein: Myös valtaosaltaan ranskankielisessä Québecin provinssissa Valtakunnan julistajat menevät sinne, missä ihmiset ovat. Eräs matkustava sananpalvelija kertoi: ”Veljistä tuntui vuosikausia siltä, etteivät he päässeet puusta pitkään kirkon ankaran vastustuksen takia. Mutta heidän väsymättömän työskentelynsä ja toistuvien käyntiensä ansiosta Raamatulla – joka ennen oli vähemmistön lukema, lähes tuntematon kirja – on nyt paikkansa useimmissa kodeissa.”

Työ tuottaa jännittäviä tuloksia, kun kaikilta Québecin yhteiskunnan elämänaloilta, muun muassa terveydenhoitoalalta, tulee uusia evankelistoja. Yksi heistä on eräs lääkäri. Hänen vaimonsa, joka oli Valtakunnan julistaja, puhui hänen kanssaan usein Raamatun toivosta. Muuan valpas seurakunnan vanhin kutsui lääkärin oma-aloitteisesti seurakunnan kokoukseen, kun tutkittavana oli kirjanen Miten veri voi pelastaa elämäsi?. Mies saapui paikalle ja jopa osallistui keskusteluun. Käsittelyn laadukkuus ja hengellinen syvyys tekivät häneen vaikutuksen, ja hän halusi oman raamatuntutkistelun. Nykyään hänkin on Valtakunnan julistaja.

Lehtien tehokkaalla käytöllä on ollut tärkeä osa ihmisten vetämisessä Raamatun puoleen. Koskaan ei tiedä, mikä kirjoitus sytyttää ihmisen kiinnostuksen ja vetää hänet totuuteen. Eräs Valtakunnan julistaja tarjosi Herätkää!-lehteä naiselle, joka ei halunnut kuunnella sanomaa mutta oli kiinnostunut hyönteisten maailmasta. Hänen uteliaisuutensa herätti valokuva, joka oli Herätkää!-lehden 22.11.1992 kirjoituksessa ”Tappava Chagasin tauti”. Aineisto teki häneen niin suuren vaikutuksen, että hän pyysi lisää lehtiä. Hänen kanssaan alettiin tutkia Raamattua, ja puolen vuoden kuluttua hän todisti muille ihmisille.

Julkisille paikoille: Kanadan laki tunnustaa puhevapauden julkisilla paikoilla, esimerkiksi lentoasemilla. Halifaxin kansainvälisellä lentokentällä Valtakunnan julistajat lähestyvät matkustajia tahdikkaasti lentojen välillä ja vetävät heidät mukaan keskusteluun. Ajankohtaisilla johdattelevilla kysymyksillä keskustelu ohjataan Raamattuun. Koska julistajilla on mukanaan taskukokoinen Raamattu ja kirjallisuutta, he voivat vastata hengellisiin tarpeisiin. Tällä tavoin on Valtakunnan sanomaa kerrottu ulkomaisille kirurgeille, tutkijoille, asianajajille, lentäjille, papeille, poliiseille, taksinkuljettajille, insinööreille, opettajille, sotilashenkilöille ja poliitikoille, joiden mukana totuuden siemeniä on kulkeutunut kaukaisiin maihin kasvamaan (Kolossalaisille 1:6).

Varhain eräänä aamuna muuan mies sai käteensä Vartiotorni- ja Herätkää!-lehden lentoasemalla. Sitten hän sanoi tyynesti ja verkkaan: ”Voi ei, ei Jehovan todistajat!” Miksi tällainen reaktio? Mies oli harrasmielinen muslimi, ja hän oli juuri ollut rukoilemassa lentoaseman kappelissa. Hän oli pyytänyt Jumalaa näyttämään hänelle viisauden, ymmärryksen ja totuuden. Ajatus siitä, että Jehovan todistajat olivat nopea vastaus hänen rukoukseensa, yksinkertaisesti ällistytti häntä.

Kanadan rohkeat Valtakunnan julistajat eivät tosiaankaan anna minkään estää heitä esittämästä kallisarvoista Valtakunnan sanomaa. Heitä eivät voi pidätellä vieraat kielet, kuoppaiset soratiet, kylien syrjäisyys eivätkä kaupunkien kerrostalojen turvajärjestelyt. He ovat päättäneet viedä elämää merkitsevän Jumalan sanoman niille, jotka vilpittömin sydämin etsivät totuutta. Samaa työtä joka puolella maailmaa tekevien veljiensä rinnalla he noudattavat epäitsekkäästi Jeesuksen käskyä ’mennä ja tehdä opetuslapsia’ (Matteus 28:19).

[Alaviite]

[Tekstiruutu s. 27]

Menestykselliset Valtakunnan julistajat käyttävät puhelinta

Jotkut ovat sanoneet näin: ”Päivää. Olen [kerro nimesi]. Olen jutellut lyhyesti teidän talonne asukkaiden kanssa siitä, miten rauha voitaisiin saada aikaan. Uskotteko, että rauha vielä joskus saadaan koko maailmaan? [Anna vastata.] Haluaisin sanoa, että tarkoitukseni ei ole tehdä gallupia tai myydä mitään. Sen sijaan olen kertonut siitä Raamatun lupauksesta, että Jumala todella tuo rauhan.” Sitten keskustelua voisi jatkaa vähän aikaa Raamatun pohjalta.

Toinen mahdollisuus: ”Hyvää iltaa. Olen [kerro nimesi]. Toimin tällä alueella vapaaehtoisena työntekijänä. Olen kysellyt teidän talonne asukkaiden mielipiteitä eräästä asiasta. Monet ovat huolissaan omasta turvallisuudestaan, koska väkivalta ja rikollisuus ovat lisääntyneet näillä kulmilla. Onko se huolestuttanut teitä? [Anna vastata.] Uskotteko, että vielä joskus tulee aika, jolloin jokainen maailmassa tuntee olonsa turvalliseksi?” Odota vastausta ja kerro sitten Raamatun sanomasta.