Uskomme puolustaminen

”Pyhittäkää Kristus Herrana sydämessänne ja olkaa aina valmiit puolustautumaan jokaisen edessä, joka vaatii teiltä teissä olevan toivon perustetta.” (1. PIETARIN KIRJE 3:15)

1, 2. Miksi vastustus ei tule Jehovan todistajille yllätyksenä, mutta mitä he haluavat?

USEIMMISSA maissa Jehovan todistajat tunnustetaan yleensä rehellisiksi ja puhdasta elämää viettäviksi ihmisiksi. Monet pitävät heitä hyvinä naapureina, jotka eivät aiheuta mitään vaikeuksia. Ironista kyllä nämä rauhaa rakastavat kristityt ovat kuitenkin kärsineet epäoikeudenmukaista vainoa, niin sodan kuin rauhankin aikoina. Tällainen vastustus ei tule heille yllätyksenä. Tosiasiassa he osaavat odottaa sitä. He tietävät, että ensimmäisen vuosisadan uskolliset kristityt olivat ”vihan kohteita”, joten miksi ne, jotka pyrkivät olemaan Kristuksen tosi seuraajia nykyään, odottaisivat erilaista kohtelua? (Matteus 10:22.) Sitä paitsi Raamatussa sanotaan: ”Kaikkia, jotka haluavat elää jumalista antaumusta osoittaen Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, tullaan myös vainoamaan.” (2. Timoteukselle 3:12.)

² Jehovan todistajat eivät etsi vainoa eivätkä nauti vaikeuksista – sakoista, vankeusrangaistuksista tai karkeasta kohtelusta – joita vaino voi tuoda tullessaan. He haluavat ”viettää rauhallista ja hiljaista elämää” voidakseen saarnata Jumalan valtakunnan hyvää uutista esteittä (1. Timoteukselle 2:1, 2). He arvostavat sitä uskonnonvapautta, jonka turvin he useimmissa maissa voivat jatkuvasti harjoittaa uskontoaan, ja he tekevät tunnollisesti voitavansa ’säilyttääkseen rauhan kaikkien ihmisten’, myös vallanpitäjien, kanssa (Roomalaisille 12:18; 13:1–7). Miksi he sitten ovat ”vihan kohteita”?

3. Mainitse yksi syy, jonka vuoksi Jehovan todistajia on vihattu epäoikeudenmukaisesti.

³ Pohjimmiltaan Jehovan todistajia on vihattu epäoikeudenmukaisesti samoista syistä kuin varhaiskristittyjä vainottiin. Ensinnäkin Jehovan todistajat ilmaisevat uskonnollista vakaumustaan tavoilla, joiden vuoksi jotkut eivät pidä heistä. He esimerkiksi saarnaavat innokkaasti Jumalan valtakunnan hyvää uutista, mutta ihmiset ymmärtävät usein heidän intonsa väärin ja pitävät heidän saarnaamistaan ”hyökkäävänä käännyttämisenä”. (Vrt. Apostolien teot 4:19, 20.) Todistajat ovat myös puolueettomia kansakuntien politiikkaan ja sotiin nähden, ja tämän on joskus ymmärretty väärin merkitsevän sitä, että todistajat eivät olisi lojaaleja kansalaisia (Miika 4:3, 4).

4, 5. a) Miten Jehovan todistajiin on kohdistettu vääriä syytöksiä? b) Ketkä ovat monesti olleet Jehovan palvelijoiden vainon pääyllyttäjiä?

⁴ Toiseksi Jehovan todistajiin on kohdistettu vääriä syytöksiä; heistä on esitetty suoranaisia valheita, ja heidän uskonkäsityksiään on vääristelty. Sen johdosta he ovat joissakin maissa joutuneet perusteettoman hyökkäyksen kohteeksi. Lisäksi koska he pyrkivät saamaan veretöntä lääketieteellistä hoitoa sen tähden, että he haluavat noudattaa Raamatun käskyä ’karttaa verta’, heidät on leimattu ”lapsenmurhaajiksi” ja ”itsemurhakultiksi” (Apostolien teot 15:29). Tosiasia kuitenkin on, että Jehovan todistajat arvostavat suuresti elämää ja pyrkivät hankkimaan itselleen ja lapsilleen parasta saatavissa olevaa lääkärinhoitoa. Syytös, jonka mukaan joka vuosi kuolee lukuisia Jehovan todistajien lapsia verensiirroista kieltäytymisen vuoksi, on täysin perätön. Edelleen koska Raamatun totuudella ei ole samaa vaikutusta kaikkiin perheenjäseniin, todistajia on syytetty myös perheiden hajottamisesta. Kuitenkin Jehovan todistajia tuntevat ihmiset tietävät, että he pitävät suuressa arvossa perhe-elämää ja yrittävät noudattaa raamatullisia käskyjä, joiden mukaan aviomiehen ja vaimon tulee rakastaa ja kunnioittaa toisiaan ja lasten tulee totella vanhempiaan, ovatpa nämä uskovia tai eivät (Efesolaisille 5:21–6:3).

⁵ Monissa tapauksissa Jehovan palvelijoiden vainon pääyllyttäjiksi ovat osoittautuneet uskonnolliset vastustajat, jotka ovat käyttäneet vaikutusvaltaansa poliittisiin vallanpitäjiin ja mediaan tukahduttaakseen todistajien toiminnan. Miten meidän Jehovan todistajien pitäisi suhtautua tällaiseen vastustukseen, olivatpa sen taustalla uskonkäsityksemme ja tapamme tai väärät syytökset?

”Tulkoon järkevyytenne tunnetuksi kaikille ihmisille”

6. Miksi on tärkeää suhtautua tasapainoisesti kristillisen seurakunnan ulkopuolella oleviin?

⁶ Aivan aluksi meillä täytyy olla oikea näkemys – Jehovan näkemys – niistä, joilla ei ole samanlaista uskonnollista vakaumusta kuin meillä. Muutoin saattaisimme tarpeettomasti vetää päällemme toisten vihat ja syytökset. ”Tulkoon järkevyytenne tunnetuksi kaikille ihmisille”, kirjoitti apostoli Paavali (Filippiläisille 4:5). Raamattu kannustaa meitä siis suhtautumaan tasapainoisesti kristillisen seurakunnan ulkopuolella oleviin.

7. Mitä liittyy itsemme suojelemiseen ”maailman tahroilta”?

⁷ Toisaalta meitä kehotetaan Raamatussa hyvin selvästi ’suojelemaan itsemme maailman tahroilta’ (Jaakobin kirje 1:27; 4:4). Sana ”maailma” viittaa tässä samoin kuin monissa muissa raamatunkohdissa tosi kristityistä erillään olevaan ihmisten joukkoon. Me elämme tämän ihmisyhteiskunnan keskellä; joudumme heidän kanssaan kosketuksiin työssä, koulussa ja naapurustossa (Johannes 17:11, 15; 1. Korinttilaisille 5:9, 10). Silti suojelemme itsemme maailman tahroilta karttamalla sellaisia asenteita, puhetta ja käytöstä, jotka ovat ristiriidassa Jumalan vanhurskaiden teiden kanssa. Meidän on myös elintärkeää tajuta, miten vaarallisia ovat läheiset suhteet tähän maailmaan, erityisesti niihin, jotka ilmaisevat selvää piittaamattomuutta Jehovan normeja kohtaan (Sananlaskut 13:20).

8. Miksi neuvo suojella itsensä maailman tahroilta ei anna meille perusteita halveksia toisia?

⁸ Neuvo suojella itsensä maailman tahroilta ei kuitenkaan anna meille perusteita vähätellä erotuksetta niitä, jotka eivät ole Jehovan todistajia (Sananlaskut 8:13). Palauta mieleesi juutalaisten uskonnollisten johtajien esimerkki, jota käsiteltiin edellisessä kirjoituksessa. Heidän kehittämänsä uskonto ei saanut osakseen Jehovan suosiota, eikä se myöskään edistänyt hyviä suhteita ei-juutalaisiin (Matteus 21:43, 45). Nämä fanaattiset miehet katselivat omavanhurskauden korkeuksistaan halveksivasti pakanoita. Me emme omaksu sellaista ahdasmielistä asennetta, niin että kohtelisimme halveksivasti niitä, jotka eivät ole todistajia. Toivomme apostoli Paavalin tavoin, että kaikki, jotka kuulevat Raamatun totuuden sanoman, pääsisivät Jumalan suosioon (Apostolien teot 26:29; 1. Timoteukselle 2:3, 4).

9. Millä tavalla tasapainoisen raamatullisen näkemyksen pitäisi vaikuttaa siihen, miten puhumme niistä, joilla ei ole samaa vakaumusta kuin meillä?

⁹ Tasapainoisen raamatullisen näkemyksen pitäisi vaikuttaa siihen, miten puhumme niistä, jotka eivät ole todistajia. Paavali neuvoi Titusta muistuttamaan Kreetan saarella asuvia kristittyjä siitä, etteivät nämä ”puhu vahingoittavasti kenestäkään eivätkä ole riidanhaluisia vaan järkeviä ja osoittavat kaikkea lempeyttä kaikkia ihmisiä kohtaan” (Titukselle 3:2). Pane merkille, että kristityt eivät saaneet puhua vahingoittavasti ”kenestäkään” – eivät edes kreetalaisista ei-kristityistä, joista jotkut tunnettiin valehtelijoina, ahmatteina ja laiskureina (Titukselle 1:12). Meidän olisi siis epäraamatullista käyttää väheksyviä ilmauksia puhuessamme niistä, joilla ei ole samaa vakaumusta kuin meillä. Ylemmyydentuntoinen asenne ei vedä toisia Jehovan palvonnan puoleen. Kun sen sijaan kohtelemme muita Jehovan sanan järkevien periaatteiden mukaisesti, ’kaunistamme Jumalan opetuksen’ (Titukselle 2:10).

Milloin pysyä hiljaa ja milloin puhua

10, 11. Miten Jeesus osoitti tietävänsä, milloin oli a) ”aika pysyä hiljaa”? b) ”aika puhua”?

¹⁰ On ”aika pysyä hiljaa ja aika puhua”, sanotaan Saarnaajan 3:7:ssä. Haasteena onkin ratkaista, milloin jättää vastustajat huomiotta ja milloin puhua uskomme puolustamiseksi. Voimme oppia paljon Jeesuksen esimerkistä, sillä hän osoitti aina täydellistä arvostelukykyä (1. Pietarin kirje 2:21). Hän tiesi, milloin oli ”aika pysyä hiljaa”. Esimerkiksi kun ylipapit ja vanhimmat syyttivät Jeesusta väärin Pilatuksen edessä, Jeesus ”ei vastannut mitään” (Matteus 27:11–14). Hän ei halunnut sanoa mitään, mikä olisi estänyt Jumalan tahdon toteutumisen hänen suhteensa. Sen sijaan hän päätti antaa tekojensa puhua puolestaan. Hän tiesi, ettei edes totuus muuttaisi heidän ylpeää mieltään ja sydäntään. Siksi hän jätti huomiotta heidän syytteensä eikä suostunut rikkomaan tarkoituksellista vaitioloaan. (Jesaja 53:7.)

¹¹ Jeesus tiesi kuitenkin myös sen, milloin oli ”aika puhua”. Toisinaan hän otteli suorasukaisesti ja avoimesti arvostelijoidensa kanssa kumotakseen heidän väärät syytöksensä. Esimerkiksi kun kirjanoppineet ja fariseukset yrittivät häpäistä Jeesuksen ihmisjoukon edessä syyttämällä häntä siitä, että hän ajoi demoneita ulos Beelsebubin avulla, hän päätti olla jättämättä vääriä syytöksiä sikseen. Musertavan johdonmukaisuuden ja vaikuttavan kuvauksen avulla hän kumosi tuon valheen. (Markus 3:20–30; ks. myös Matteus 15:1–11; 22:17–21; Johannes 18:37.) Samoin kun Jeesus vietiin kavaltamisensa ja pidättämisensä jälkeen sanhedrinin eteen, ylimmäinen pappi Kaifas vaati häntä ovelasti vastaamaan: ”Minä vannotan sinua elävän Jumalan kautta sanomaan meille, oletko sinä Kristus, Jumalan Poika!” Nytkin oli ”aika puhua”, sillä vaitiolo olisi voitu tulkita sen kieltämiseksi, että hän oli Kristus. Siksi Jeesus vastasi: ”Olen.” (Matteus 26:63, 64; Markus 14:61, 62.)

12. Millaiset olosuhteet saivat Paavalin ja Barnabaan puhumaan rohkeasti Ikonionissa?

¹² Mietihän myös Paavalin ja Barnabaan esimerkkiä. Apostolien tekojen 14:1, 2:ssa sanotaan: ”Ikonionissa he menivät – – yhdessä juutalaisten synagogaan ja puhuivat sillä tavoin, että suuri joukko sekä juutalaisia että kreikkalaisia tuli uskoviksi. Mutta ne juutalaiset, jotka eivät uskoneet, kiihottivat ja yllyttivät väärin kansakuntien ihmisten sielut veljiä vastaan.” The New English Bible sanoo: ”Mutta ne juutalaiset, jotka eivät olleet kääntyneet, kiihottivat pakanat ja myrkyttivät heidän mielensä kristittyjä vastaan.” Juutalaiset vastustajat eivät tyytyneet vain itse hylkäämään sanomaa, vaan käynnistivät mustaamiskampanjan, jolla he yrittivät tehdä pakanaväestön ennakkoluuloiseksi kristittyjä kohtaan.a Miten syvästi heidän onkaan täytynyt vihata kristillisyyttä! (Vrt. Apostolien teot 10:28.) Paavalista ja Barnabaasta tuntui, että oli ”aika puhua”, jottei julkinen häväistys masentaisi uusia opetuslapsia. ”Sen tähden he [Paavali ja Barnabas] viipyivät pitkähkön aikaa ja puhuivat rohkeasti Jehovan valtuudella”, ja Jehova osoitti hyväksymyksensä antamalla heille voiman tehdä yliluonnollisia tunnusmerkkejä. Tämä johti siihen, että ”jotkut olivat juutalaisten puolella mutta toiset apostolien puolella”. (Apostolien teot 14:3, 4.)

13. Milloin on yleensä ”aika pysyä hiljaa” häväistyksen edessä?

¹³ Miten meidän sitten pitäisi suhtautua, kun meitä häväistään? Kaikki riippuu olosuhteista. Jotkin tilanteet vaativat meitä soveltamaan sitä periaatetta, että on ”aika pysyä hiljaa”. Näin on erityisesti silloin, kun määrätietoiset vastustajat yrittävät vetää meidät hyödyttömiin väittelyihin. Meidän täytyy muistaa, että jotkut eivät yksinkertaisesti halua tuntea totuutta (2. Tessalonikalaisille 2:9–12). On hedelmätöntä yrittää keskustella järkevästi sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat sydämessään päättäneet ylpeästi olla uskomatta. Sitä paitsi jos antautuisimme väittelemään jokaisen kanssa, joka hyökkää meitä vastaan esittäen vääriä syytöksiä, huomiomme voisi kääntyä pois paljon tärkeämmästä ja antoisammasta toiminnasta: niiden rehellissydämisten ihmisten auttamisesta, jotka haluavat todella oppia Raamatun totuuden. Kun siis kohtaamme vastustajia, jotka levittävät meistä määrätietoisesti valheita, henkeytetty neuvo kuuluu: ’Karttakaa heitä.’ (Roomalaisille 16:17, 18; Matteus 7:6.)

14. Millä tavoin saatamme puolustaa uskoamme toisten edessä?

¹⁴ Tämä ei tietenkään merkitse sitä, ettemme puolustaisi uskoamme. Onhan myös ”aika puhua”. Olemme aiheellisesti huolissamme vilpittömistä ihmisistä, jotka ovat kuulleet tai lukeneet meitä koskevaa häpäisevää kritiikkiä. Haluamme kertoa toisille selvästi, millainen on sydämemme vakaumus; olemme sellaisesta tilaisuudesta suorastaan iloisia. Pietari kirjoitti: ”Pyhittäkää Kristus Herrana sydämessänne ja olkaa aina valmiit puolustautumaan jokaisen edessä, joka vaatii teiltä teissä olevan toivon perustetta, mutta tehkää se lempeämielisesti ja osoittaen syvää kunnioitusta.” (1. Pietarin kirje 3:15.) Kun aidosti kiinnostuneet ihmiset pyytävät meiltä todisteita meille rakkaista uskonkäsityksistä tai kun he esittävät kysymyksiä vastustajien nostattamien väärien syytösten johdosta, velvollisuutemme on puolustaa uskoamme esittämällä järkeviä raamatullisia vastauksia. Myös hyvä käytöksemme voi koitua suureksi todistukseksi. Kun ennakkoluulottomat tarkkailijat panevat merkille, että yritämme tosiaan elää sopusoinnussa Jumalan vanhurskaiden normien kanssa, heidän on helppo todeta meitä vastaan esitetyt syytökset vääriksi. (1. Pietarin kirje 2:12–15.)

Miten suhtautua julkiseen parjaukseen?

15. Mainitse esimerkki siitä, miten tiedotusvälineissä on esitetty Jehovan todistajista vääristeltyjä tietoja.

¹⁵ Tiedotusvälineissä on toisinaan esitetty Jehovan todistajista vääristeltyjä tietoja. Esimerkiksi eräs venäläinen sanomalehti julkaisi 1.8.1997 parjauskirjoituksen, jossa muun muassa väitettiin, että todistajat vaativat jäseniään poikkeuksetta hylkäämään vaimonsa, aviomiehensä ja vanhempansa, jos nämä eivät ymmärrä heidän uskoaan eivätkä omaksu sitä. Jokainen, joka todella tuntee Jehovan todistajat, tietää tuon syytöksen vääräksi. Raamatussa osoitetaan, että kristittyjen tulee kohdella ei-uskovia perheenjäseniä rakkaudellisesti ja kunnioittavasti, ja todistajat pyrkivät noudattamaan näitä ohjeita (1. Korinttilaisille 7:12–16; 1. Pietarin kirje 3:1–4). Artikkeli kuitenkin painettiin, ja monet lukijat saivat väärää informaatiota. Miten voimme puolustaa uskoamme, kun meitä syytetään väärin?

16, 17 ja sivun 16 tekstiruutu. a) Mitä Vartiotornissa kerran sanottiin suhtautumisesta tiedotusvälineiden virheelliseen informaatioon? b) Missä tilanteissa Jehovan todistajat voisivat vastata tiedotusvälineiden kielteisiin raportteihin?

¹⁶ Tällöinkin on ”aika pysyä hiljaa ja aika puhua”. Vartiotornissa esitettiin asia kerran näin: ”Se jätämmekö viestimien virheelliset tiedot omaan arvoonsa vai puolustammeko totuutta sopivin keinoin, riippuu olosuhteista, kritiikin esittäjästä ja hänen päämäärästään.” Joissakin tapauksissa voi olla parasta jättää kielteiset raportit huomiotta, jotteivät valheet saisi vielä enemmän julkisuutta.

¹⁷ Toisissa tapauksissa saattaa olla ”aika puhua”. Vastuuntuntoinen toimittaja tai reportteri on voinut saada vääriä tietoja Jehovan todistajista ja on ehkä kiitollinen totuudenmukaisesta informaatiosta. (Ks. tekstiruutua ”Erään virheellisen esityksen oikaiseminen”.) Jos tiedotusvälineiden kielteiset raportit herättävät ennakkoluuloa, joka häiritsee saarnaamistyötämme, Vartiotorni-seuran haaratoimiston edustajat voivat ottaa aloitteen totuuden puolustamiseksi jollakin sopivalla tavalla.b Päteville vanhimmille voidaan esimerkiksi antaa tehtäväksi kertoa tosiasioista vaikkapa televisio-ohjelmassa, josta pois jääminen voitaisiin ymmärtää niin, ettei Jehovan todistajilla ole antaa vastausta. Yksityisten todistajien on viisasta toimia tällaisissa asioissa yhteistyössä Seuran ja sen edustajien kanssa (Heprealaisille 13:17).

Hyvän uutisen puolustaminen laillisesti

18. a) Miksi emme tarvitse ihmishallituksilta lupaa saarnata? b) Miten menettelemme, kun meiltä evätään lupa saarnata?

¹⁸ Valtuutuksemme saarnata Jumalan valtakunnan hyvää uutista tulee taivaasta. Jeesukselle, joka käski meitä tekemään tätä työtä, on annettu ”kaikki valta taivaassa ja maan päällä”. (Matteus 28:18–20; Filippiläisille 2:9–11.) Siksi emme tarvitse ihmishallituksilta lupaa saarnata. Silti tajuamme, että uskonnonvapaus edistää osaltaan Valtakunnan sanoman levittämistä. Maissa, joissa meillä on vapaus jatkaa palvontaamme, käytämme oikeusjärjestelmää sen suojelemiseksi. Siellä, missä meiltä on evätty tämä vapaus, yritämme lain puitteissa hankkia sen. Tavoitteenamme ei ole yhteiskunnallinen uudistus, vaan ”hyvän uutisen puolustaminen ja laillinen vahvistaminen” (Filippiläisille 1:7).c

19. a) Mitä saattaa seurata siitä, että ’maksamme takaisin Jumalalle, mikä on Jumalan’? b) Mitä olemme lujasti päättäneet tehdä?

¹⁹ Jehovan todistajina me tunnustamme Jehovan Kaikkeuden Suvereeniksi. Hänen lakinsa on ylin. Tottelemme tunnollisesti ihmishallituksia, ja siten ’maksamme takaisin keisarille, mikä on keisarin’. Mutta emme anna minkään estää meitä täyttämästä paljon tärkeämpää velvollisuutta: meidän täytyy ’maksaa takaisin Jumalalle, mikä on Jumalan’. (Matteus 22:21.) Ymmärrämme täysin, että se tekee meistä kansakuntien ”vihan kohteita”, mutta hyväksymme sen osana opetuslapseuden kustannuksia. Jehovan todistajien toiminta oikeuden alalla 1900-luvulla osoittaa, että olemme päättäneet lujasti puolustaa uskoamme. Jehovan avulla ja tuella jatkamme ”herkeämättä opettamista ja hyvän uutisen julistamista” (Apostolien teot 5:42).

[Alaviitteet]

Muistatko?

◻ Miksi Jehovan todistajat ovat ”vihan kohteita”?

◻ Miten meidän pitäisi suhtautua niihin, joilla ei ole samanlaisia uskonkäsityksiä kuin meillä?

◻ Millaisen tasapainoisen esimerkin Jeesus antoi vastustajien kohtelemisesta?

◻ Miten voimme soveltaa sitä periaatetta, että on ”aika pysyä hiljaa ja aika puhua”, kun meitä häväistään?

[Tekstiruutu s. 16]

Erään virheellisen esityksen oikaiseminen

”Yacuibassa Boliviassa muuan paikallinen evankelinen ryhmä järjesti niin, että eräs televisioasema näytti filmin, jonka ilmeisesti luopiot olivat tuottaneet. Tuon ohjelman huonojen vaikutusten vuoksi vanhimmat päättivät mennä käymään kahdella televisioasemalla ja tarjoutua maksamaan niille siitä, että ne näyttäisivät yleisölle videonauhat Jehovan todistajat – järjestö tämän nimen takana ja Raamattu – tosiasioiden ja ennustusten kirja. Nähtyään Seuran videot erään radioaseman omistaja närkästyi luopioiden ohjelmassa annetuista vääristä tiedoista ja tarjoutui esittämään ilmaisia radiomainoksia Jehovan todistajien tulevasta piirikonventista. Läsnäolijamäärä oli epätavallisen suuri, ja monet rehelliset ihmiset alkoivat esittää vilpittömiä kysymyksiä, kun todistajat kävivät heidän luonaan palveluksessa.” (Jehovan todistajien vuosikirja 1997 s. 61, 62.)

[Kuva s. 17]

Toisinaan Jeesus kumosi avoimesti arvostelijoidensa väärät syytökset