Mikä on totuus Kuolleenmeren kirjakääröistä?

Beduiinipaimenen erääseen luolaan heittämä kivi johti yli 50 vuotta sitten arkeologiseen löytöön, jota jotkut ovat sanoneet 1900-luvun merkittävimmäksi. Beduiini kuuli, kuinka kivi rikkoi saviruukun. Mentyään tarkastelemaan paikkaa lähemmin hän löysi kirjakääröjä – ensimmäiset niin sanotuista Kuolleenmeren kirjakääröistä.

NÄMÄ kirjakääröt ovat olleet huomion ja kiistelyn kohteena sekä tieteellisissä piireissä että tiedotusvälineissä. Hämmentyneen yleisön keskuudessa liikkuu runsaasti vääriä tietoja. Liikkeellä on ollut huhuja laaja-alaisesta salailusta, koska kirjakääröjen on pelätty paljastavan jotakin sellaista, mikä horjuttaisi yhtä lailla sekä kristittyjen että juutalaisten uskoa. Mutta mikä on näiden kirjakääröjen todellinen merkitys? Voidaanko tosiasiat tietää, nyt kun aikaa on kulunut yli 50 vuotta?

Mitä Kuolleenmeren kirjakääröt ovat?

Kuolleenmeren kirjakääröt ovat vanhoja juutalaisia käsikirjoituksia, joista useimmat on kirjoitettu hepreaksi, jotkin arameaksi ja muutama kreikaksi. Monet näistä kirjakääröistä ja kääröjen palasista ovat yli 2 000 vuotta vanhoja ja siten peräisin Jeesuksen syntymää edeltävältä ajalta. Ensimmäisten beduiineilta saatujen kirjakääröjen joukossa oli seitsemän pitkähköä, enemmän tai vähemmän turmeltunutta käsikirjoitusta. Muita luolia tutkittaessa löytyi vielä lisää kirjakääröjä ja tuhansia irrallisia palasia. Vuosina 1947–56 Kuolleenmeren rannalta läheltä Qumrania löydettiin yhteensä 11 sellaista luolaa, joissa oli kirjakääröjä.

Kaikki kirjakääröt ja palaset muodostavat järjestettyinä noin 800 käsikirjoitusta. Suunnilleen neljännes eli hieman yli 200 käsikirjoitusta on jäljennöksiä Raamatun heprealaisten kirjoitusten osista. Muihin käsikirjoituksiin kuuluu vanhoja juutalaisia ei-raamatullisia kirjoituksia, sekä apokryfejä että pseudepigrafeja.a

Jotkin tutkijoita eniten kiehtoneista kirjakääröistä olivat aiemmin tuntemattomia kirjoituksia. Näihin kuului tulkintoja juutalaiseen lakiin liittyvistä asioista, Qumranissa asuneen lahkolaisyhteisön erityisiä sääntöjä, liturgisia runoja ja rukouksia sekä eskatologisia kirjoituksia, jotka paljastavat näkemyksiä Raamatun ennustusten täyttymisestä ja viimeisistä päivistä. Joukossa on myös ainutlaatuisia Raamattua selittäviä kirjoituksia, jotka ovat vanhimpia nykyaikaisten jae jakeelta etenevien Raamatun selitysteosten edeltäjiä.

Ketkä kirjoittivat Kuolleenmeren kirjakääröt?

Useat vanhojen asiakirjojen ajoitusmenetelmät osoittavat, että kirjakääröt on joko jäljennetty tai kirjoitettu aikavälillä, joka ulottuu kolmannelta vuosisadalta eaa. ensimmäiselle vuosisadalle ya. Jotkut tutkijat ovat arvelleet, että Jerusalemin juutalaiset kätkivät kääröt luoliin ennen vuonna 70 tapahtunutta temppelin tuhoa. Kirjakääröjen tutkijoiden enemmistö kuitenkin katsoo tämän näkemyksen olevan ristiriidassa itse kääröjen sisällön kanssa. Monet kääröt kuvastavat näkemyksiä ja tapoja, jotka sotivat Jerusalemin uskonnollisten vallanpitäjien käsityksiä vastaan. Nämä kirjakääröt kertovat yhteisöstä, joka uskoi, että Jumala oli hylännyt Jerusalemin papiston ja temppelipalveluksen ja että hän piti heidän yhteisönsä erämaassa harjoittamaa palvontaa eräänlaisena sijaistemppelipalveluksena. Vaikuttaa epätodennäköiseltä, että Jerusalemin temppelin virkailijat olisivat kätkeneet tällaisia kirjakääröjä sisältävän kokoelman.

Vaikka Qumranissa nähtävästi toimikin ryhmä jäljentäjiä, sikäläisen lahkon jäsenet luultavasti toivat monet kirjakääröistä sinne muualta. Kuolleenmeren kirjakääröt muodostavat tavallaan laajan kirjaston. Kuten kirjastossa yleensä tässäkin kokoelmassa saattaa esiintyä monenlaisia ajatussuuntia, jotka eivät välttämättä kaikki kuvasta sen käyttäjien uskonnollisia näkemyksiä. Todennäköisimmin heidän erityisiä kiinnostuksen kohteitaan ja uskonkäsityksiään kuitenkin kuvaavat sellaiset tekstit, joista on useita jäljennöksiä.

Olivatko Qumranin asukkaat essealaisia?

Jos kirjakääröt muodostivat Qumranin kirjaston, niin keitä olivat alueen asukkaat? Professori Eleazar Sukenik, joka hankki kolme kääröä Jerusalemin heprealaiseen yliopistoon vuonna 1947, esitti ensimmäisenä sellaisen ajatuksen, että kääröt olivat kuuluneet essealaisten yhteisölle.

Essealaiset olivat juutalainen lahko, jonka mainitsivat ensimmäisen vuosisadan kirjailijoista Josefus, Filon Aleksandrialainen ja Plinius vanhempi. Essealaisuuden tarkka syntyhistoria on arvailujen varassa, mutta näyttää siltä, että se on saanut alkunsa sinä levottomana aikana, joka seurasi 100-luvulla eaa. puhjennutta makkabilaiskapinaa.b Josefuksen mukaan essealaisia oli olemassa tuona aikana, ja hän selitti yksityiskohtaisesti, miten heidän uskonkäsityksensä erosivat fariseusten ja saddukeusten käsityksistä. Plinius mainitsi, että eräs essealaisten yhdyskunta sijaitsi Kuolleenmeren rannalla Jerikon ja En-Gedin välillä.

Kuolleenmeren kirjakääröjen tutkija professori James VanderKam arvelee, että ”Qumranissa asuneet essealaiset olivat vain pieni osa suurempaa essealaisliikettä”, jonka jäsenten lukumääräksi Josefus arvioi noin neljätuhatta. Kuva, joka Qumranin kirjoitusten perusteella muodostuu sikäläisestä yhteisöstä, ei ole täysin yhdenmukainen kaikkien essealaisista esitettyjen kuvausten kanssa, mutta se näyttää silti sopivan essealaisiin paremmin kuin mihinkään muuhun tunnettuun tuon ajan juutalaiseen ryhmään.

Jotkut ovat väittäneet, että kristillisyys sai alkunsa Qumranista. Qumranin lahkon ja varhaiskristittyjen uskonkäsitysten välillä voidaan kuitenkin havaita monia silmiinpistäviä eroja. Qumranin kirjoitukset paljastavat, että lahkolla oli erittäin ankaria sapattisäännöksiä ja että se keskittyi lähes pakkomielteenomaisesti puhdistautumisrituaaleihin (Matteus 15:1–20; Luukas 6:1–11). Samaan tapaan essealaiset eristäytyivät yhteiskunnasta, uskoivat kohtaloon ja kuolemattomaan sieluun sekä korostivat selibaattia ja sellaisia mystisiä käsityksiä, joiden mukaan he osallistuivat palvontaan yhdessä enkelien kanssa. Tämä osoittaa, että heidän käsityksensä olivat ristiriidassa Jeesuksen ja varhaiskristittyjen opetusten kanssa. (Matteus 5:14–16; Johannes 11:23, 24; Kolossalaisille 2:18; 1. Timoteukselle 4:1–3.)

Ei salailua eikä kätkettyjä kääröjä

Muutamina ensimmäisinä vuosina Kuolleenmeren kirjakääröjen löytymisen jälkeen valmistettiin monenlaisia julkaisuja, joiden välityksellä tutkijat kaikkialla maailmassa saattoivat perehtyä ensimmäisiin löytöihin. Paljon enemmän hankaluuksia tuottivatkin sitten ne tuhannet palaset, jotka löydettiin niin kutsutusta luolasta 4. Ne olivat pienen kansainvälisen tutkijaryhmän hallussa, joka työskenteli Palestiinan arkeologisessa museossa Itä-Jerusalemissa (silloin osa Jordaniaa). Ryhmään ei kuulunut yhtään juutalaista eikä israelilaista tutkijaa.

Ryhmä päätti, että ennen kuin se julkaisisi viralliset tutkimustuloksensa, käsikirjoituksia ei annettaisi ulkopuolisten saataville. Ryhmään kuuluvien tutkijoiden määrä pidettiin vakiona. Kun joku jäsenistä kuoli, tilalle otettiin vain yksi uusi tutkija. Tuollaisesta työmäärästä suoriutumiseen olisi kuitenkin tarvittu paljon suurempi työryhmä ja joissakin tapauksissa myös syvällisempää muinaisheprean ja aramean tuntemusta. James VanderKam esitti asian näin: ”Kymmenet tuhannet fragmentit olivat liikaa kahdeksalle asiantuntijalle, olivatpa he kuinka taitavia tahansa.”

Vuonna 1967 käydyssä kuuden päivän sodassa Itä-Jerusalem ja siellä olevat käsikirjoitukset siirtyivät Israelin määräysvallan alaisuuteen, mutta tutkijaryhmää ei vaadittu muuttamaan menettelytapojaan. Kun luolasta 4 löydettyjen kirjoitusten julkaiseminen kesti vuosien sijasta vuosikymmeniä, monet tutkijat alkoivat esittää vastalauseita. Vuonna 1977 Oxfordin yliopiston professori Geza Vermes sanoi sitä 1900-luvun suurimmaksi tieteelliseksi skandaaliksi. Alkoi levitä huhuja, joiden mukaan katolinen kirkko salasi tarkoituksellisesti sellaisia kääröistä selvinneitä tietoja, jotka olisivat kohtalokkaita kristillisyydelle.

1980-luvulla tutkijaryhmän jäsenmäärä nostettiin vihdoin 20:een. Ryhmän uuden päätoimittajan, Jerusalemin heprealaisen yliopiston tutkijan Emanuel Tovin, johdon alaisuudessa se nostettiin vuonna 1990 yli 50:een. Kaikkien tieteellisten laitosten julkaisemiseksi jäljellä olevista kirjoituksista suunniteltiin tiukka aikataulu.

Todellinen läpimurto tapahtui odottamatta vuonna 1991. Ensin julkaistiin aiemmin julkaisemattomien kääröjen alustava laitos (A Preliminary Edition of the Unpublished Dead Sea Scrolls). Se koottiin tietokoneavusteisesti tutkijaryhmän tekemän sanahakemiston perusteella. Seuraavaksi San Marinossa Kaliforniassa sijaitseva Huntingtonin kirjasto ilmoitti, että kaikkien tutkijoiden annettaisiin tutkia sille kuuluvaa täydellistä kääröistä otettujen valokuvien kokoelmaa. Ennen pitkää teoksen A Facsimile Edition of the Dead Sea Scrolls julkaiseminen saattoi valokuvat aiemmin julkaisemattomista kääröistä helposti kaikkien saataville.

Näin ollen kaikki Kuolleenmeren kirjakääröt ovat olleet käytettävissä tutkimustyöhön kymmenen viime vuoden ajan. Tutkimustuloksista käy ilmi, ettei mitään salailua ollut tapahtunut eikä kääröjä ollut kätketty. Kääröjen lopullisia virallisia laitoksia julkaistaan parhaillaan, joten perinpohjainen analysointi voi alkaa vasta nyt. Uusi kirjakääröjen tutkijoiden sukupolvi on syntynyt. Mutta mitä merkitystä tällä tutkimuksella on Raamatun tutkijoille?

[Alaviitteet]

[Kuva s. 3]

Muinaisia kirjakääröjä löytyi muun muassa näistä Kuolleenmeren tuntumassa sijaitsevista luolista

[Kuvan lähdemerkintä s. 3]

Käärön palanen: sivut 3, 4 ja 6: Israel Antiquities Authority

[Kuvan lähdemerkintä s. 5]

Shrine of the Book, Israel Museum, Jerusalem