”Jos Kingsley pystyy siihen, pystyn minäkin!”

SAATUAAN taputuksen olkapäälle Kingsley aloittaa ensimmäisen raamatunlukutehtävänsä seurakunnan teokraattisessa palveluskoulussa. Hän lausuu huolellisesti jokaisen sanan jättämättä väliin tavuakaan. Mutta hetkinen! Miksi hän ei katso lainkaan Raamattuunsa?

Kingsley asui Sri Lankassa ja oli sokea. Hän oli myös huonokuuloinen ja tarvitsi liikkumiseen pyörätuolia. Haluaisin kertoa, kuinka tämä mies sai tietoa Jehovasta ja saattoi ilmoittautua teokraattiseen palveluskouluun.

Tavatessani Kingsleyn ensimmäistä kertaa minuun teki vaikutuksen se, miten kovasti hän janosi Raamatun totuutta. Hän oli jo tutkinut Raamattua joidenkin Jehovan todistajien kanssa, ja hänen pistekirjoituksella kirjoitettu Tieto joka johtaa ikuiseen elämään -kirjansa oli kulunut käytössä.a Hän hyväksyi ehdotukseni, että ryhtyisin tutkimaan hänen kanssaan. Kohtasimme kuitenkin kaksi haastetta.

Ensinnäkin Kingsley asui hoitokodissa, jossa oli monia muitakin. Taustamelun ja hänen huonon kuulonsa vuoksi minun piti puhua tavallista kovempaa. Niinpä kaikki asukkaat pystyivät kuulemaan viikoittaisen tutkistelumme.

Toiseksi Kingsley kykeni lukemaan ja omaksumaan uutta tietoa vain pienen määrän kullakin tutkistelukerralla. Jotta tutkimishetkemme olisivat olleet hyödyllisempiä, hän valmistautui tunnollisesti. Hän luki aineiston etukäteen moneen kertaan, etsi raamatunkohdat pistekirjoituksella kirjoitetusta Raamatustaan ja vastasi sitten kysymyksiin mielessään. Tämä menetelmä osoittautui hyvin tehokkaaksi. Tutkistelun aikana Kingsley istui matolla jalat ristissä ja taputti innoissaan lattiaa samalla kun hän selitti kovaan ääneen, mitä oli oppinut. Ennen pitkää tutkimme kahdesti viikossa kaksi tuntia kerrallaan.

Kingsley oli innokas käymään kokouksissa valtakunnansalilla, vaikka se ei ollut helppoa. Hän tarvitsi apua päästäkseen pyörätuoliin, autoon, valtakunnansaliin ja takaisin kotiin. Monet seurakunnan ystävät auttoivat häntä vuorotellen, ja he tekivät sen mielellään. Kokouksissa Kingsley kuunteli tarkkaavaisesti korva kiinni kaiuttimessa ja jopa vastaili.

Tutkittuamme jonkin aikaa Kingsley päätti ilmoittautua teokraattiseen palveluskouluun. Kaksi viikkoa ennen hänen ensimmäistä raamatunlukutehtäväänsä kysyin, oliko hän harjoitellut. Luottavaisena hän sanoi, että oli harjoitellut noin 30 kertaa. Kiitin häntä ponnisteluista ja pyysin häntä lukemaan tuon osuuden minulle. Hän avasi Raamatun, asetti sormensa pistekirjoitukselle ja alkoi lukea. Huomasin kuitenkin, etteivät hänen sormensa liikkuneet sivun päällä niin kuin tavallisesti. Hän oli opetellut ulkoa koko lukuosuuden!

En ollut uskoa silmiäni, ja kyyneleet valuivat pitkin poskiani. Kysyin Kingsleyltä, miten hän pystyi muistamaan tekstin niin hyvin harjoiteltuaan vain 30 kertaa. Hän korjasi käsitykseni sanomalla: ”Olen harjoitellut noin 30 kertaa päivässä.” Yli kuukauden ajan Kingsley oli istunut matollaan ja lukenut noita jakeita yhä uudelleen, kunnes osasi ne ulkoa.

Sitten koitti päivä, jona hänen oli määrä esiintyä valtakunnansalilla. Kun Kingsley oli lopettanut lukemisen, seurakunta puhkesi raikuviin suosionosoituksiin, ja monet itkivät nähdessään uuden oppilaan päättäväisyyden. Eräs julistaja, joka oli jännittämisen vuoksi lakannut pitämästä puheita koulussa, ilmoittautui siihen uudelleen. Hän sanoi syyksi: ”Jos Kingsley pystyy siihen, pystyn minäkin!”

Tutkittuaan Raamattua kolme vuotta Kingsley kävi vesikasteella Jehovalle vihkiytymisensä vertauskuvaksi 6. syyskuuta 2008. Tämä uskollinen todistaja kuoli 13. toukokuuta 2014 luottaen siihen, että hän jatkaa palvelustaan tulevassa paratiisimaassa tarmokkaana ja täysin terveenä (Jes. 35:5, 6). (Kertonut Paul McManus.)