Jehovan todistajain vuosikirja 1989
HE TULEVAT! Voit itse nähdä heidät! Kutsua on viety kaikkialle maailmaan, ja vanhurskautta janoavien ihmisten suunnaton joukko on liikkeellä. Mikä heitä vetää puoleensa? Ilmaiseksi tarjolla oleva epätavallinen vesi. Jokainen, joka haluaa, voi juoda tätä vettä ja elää ikuisesti! Kuka sitä tarjoaa? Jehova Jumala itse on avannut ihmisille tilaisuuden oven juoda elämän vettä ilmaiseksi.
Satoja vuosia sitten Jehova henkeytti apostoli Johanneksen kirjoittamaan muistiin seuraavan meidän aikaamme koskevan profeetallisen näyn: ”Henki ja morsian sanovat jatkuvasti: ’Tule!’ Ja joka kuulee, sanokoon: ’Tule!’ Ja joka janoaa, tulkoon; joka tahtoo, ottakoon elämän vettä ilmaiseksi.” – Ilm. 22:17.
Kuinka monet ottavat kutsun vastaan? Ilmestyksen 7:9:ään muistiinmerkityn Johanneksen näyn oli määrä toteutua. Hän näki ”suuren joukon, jota kukaan ei kyennyt laskemaan, kaikista kansakunnista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä” seisomassa ”valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkoisiin viittoihin, ja heidän käsissään oli palmunoksia”. Luottaen siihen, että tämä näky täyttyy täysin, morsianluokan voideltu jäännös ei ole koskaan näinä 1900-luvun vuosikymmeninä lakannut sanomasta: ”Tule!” Sanoman kaiuttamiseksi jokaiseen kansakuntaan on ponnisteltu kaikin voimin. Ja Jehova Jumala onkin suurenmoisella tavalla siunannut tätä valtavaa työtä, jota tehdään ihmisten kutsumiseksi saamaan ikuinen elämä.
”Suuri joukko” vastaa kutsuun
Vaikka Herran morsianluokan jäseniä elää maan päällä nykyään enää alle 9000, heidän ilonsa on kohonnut huippuunsa, kun heihin on liittynyt yli 3500000 käsittävä suuri joukko, joka myös on tullut ottamaan elämän vettä ilmaiseksi. (Ilm. 21:9) Silti yhä useammat vastaavat vielä innokkaasti kutsuun. Suureen joukkoon kuuluvat ovat liittyneet sanomaan: ”Tule!” Kun heidän määränsä kasvaa, kutsun ”Tule!” maailmanlaajuinen esittäminen voimistuu. Yhä useammat kuulevat sen. Näin yhä useammat kutsun kuulleet vastaavat siihen ja sanovat vuorostaan: ”Tule!”
Miten monet vielä kuuntelevat ja tulevat? Kukaan ihminen ei voi tietää sitä. Huolimatta siitä, mikä kutsua ”Tule!” julistavien määrä lopulta onkin, he ovat innoissaan, koska maan kaikilta kolkilta tulvii uutisia, jotka osoittavat yhä suurempien ihmisjoukkojen pakenevan Suuresta Babylonista ja kerääntyvän Jehovan järjestöön. Kaikki Jehovaa näinä viimeisinä päivinä palvelevat odottavat joka vuosi kiihkeästi maailmanlaajuisia raportteja saadakseen tietoja Jumalalle kaikkialla maailmassa esitettävän ylistyksen laajenemisesta. Vuosiraportit vahvistavat kenttäpalveluksessa työskentelevien sydäntä ja käsiä, kun he kiittävät ja ylistävät Jehovaa, joka saa aikaan kasvun maallisessa järjestössään. – 1. Kor. 3:6.
Kutsun esittämiseksi laajalti on todella aherrettu viime palvelusvuoden aikana. Saarnaamistyöhön osallistui enimmillään 3592654 Valtakunnan julistajaa, ja tuohon ylevään toimintaan käytetyn ajan määräksi kirjattiin yhteensä 785521697 tuntia.
Uskolliset kutsun esittäjät johtivat 3237160:tä Raamatun kotitutkistelua viikoittain auttaakseen niitä, jotka kuuntelevat, ymmärtämään, mitä suurenmoisia järjestelyjä Jehova on tehnyt Jeesuksen Kristuksen välityksellä heidän ikuiseksi siunauksekseen. Sen lisäksi että veljemme olivat näin monta tuntia evankelioimistyössä, he käyttivät anteliaasti aikaansa tarjotakseen toveruutta kiinnostuneille. Jehovan todistajat veivät heitä uskollisesti kristillisiin kokouksiin, esimerkiksi Herran kuoleman muistonviettoon, jossa viime huhtikuussa oli läsnä 9201071 henkeä. Tässä ja muissa kokouksissa kiinnostuneet voivat oppia tuntemaan seurakuntien rakenteeseen ja toimintaan liittyvät järjestelyt. He voivat itse nähdä, miten Jehovan henki vaikuttaa häntä palveleviin ja saa heidät tuottamaan tuon hengen verratonta hedelmää. Seurakuntien ystävällinen ilmapiiri merkitsee todella paljon niille, jotka vastaavat kutsuun.
Palvelusvuonna 1988 kastettiin 239268 henkeä heidän Jehova Jumalalle vihkiytymisensä vertauskuvaksi. Edellisenä vuonna kasteella oli 230843. Kutsua ”Tule!” viedään jatkuvasti eteenpäin, ja se tavoittaa vielä useiden satojentuhansien sydämen ja mielen, useampien kuin koskaan aikaisemmin. Vauhti kiihtyy. Miten sykähdyttävää onkaan seurata suuren joukon kasvua! Sanansa mukaisesti Jehova ’jouduttaa sitä omana aikanaan’. – Jes. 60:22, UM.
Kutsuun vastataan kaikkialla maailmassa
Miten jännittäviä ovatkaan jotkin niistä kokemuksista, joista tässä suuressa kutsumistyössä on voitu iloita! Esimerkiksi Itävallassa muuan Jehovan todistaja lainasi vuoden 1983 alkupuolella kirjan Sinä voit elää ikuisesti paratiisissa maan päällä eräälle kiireiselle ravintolanomistajalle. Nainen luki kirjan, ei niinkään tyydyttääkseen uteliaisuutensa, vaan pikemminkin voidakseen antaa sen taas takaisin. Millainen vaikutus kirjan esittämillä tiedoilla oli? Tuo ravintolanomistaja kertoo: ”Luettuani pari ensimmäistä sivua lukemani kiehtoi minua suuresti. Sanoin itselleni: ’Jos tämä kaikki on totta, minun täytyy saada tietää siitä lisää.’”
Tämän naisen kanssa aloitettiin tutkistelu, ja hän alkoi kertoa lapsilleen siitä, mitä hän oli oppinut. Pian hekin alkoivat selostaa näitä hyviä asioita ystävilleen ja sukulaisilleen. Sen jälkeen kun tämä nainen ja nuorin poika erosivat kirkosta, hänen aviomiehensä alkoi vastustaa häntä. Kestikö hänen uskonsa? ”Jehovan avulla poikani ja minä kestimme menestyksellisesti sen painostuksen, jota aviomieheni meille aiheutti”, hän sanoo. ”Minun täytyi vielä lisäksi voittaa epäpuhdas tapani tupakoida. Onnistuin tekemään sen, ja heinäkuussa 1985 vertauskuvasin vihkiytymiseni Jehovalle vesikasteella. Luovuttuani ravintolan hoitamisesta aloitin osa-aikaisen tienraivauksen helmikuussa 1986, ja saman vuoden kesäkuusta lähtien olen ollut onnellinen vakituinen tienraivaaja.”
Yksi tämän sisaren tyttäristä kastettiin toukokuussa 1985, ja tämä liittyi hänen seuraansa tienraivaajien joukkoon. Äidin luja asenne totuuden puolesta on myös johtanut siihen, että 36 henkilölle on pidetty raamatuntutkistelua, ja 14 heistä on jo kastettu ja 17 on alkanut kertoa hyvää uutista toisille. Uskollisuus hengellisessä kylvötyössä on palkittu todella suurenmoisesti! – Vrt. Saarnaaja 11:6.
Guamissa erään elintarvikemyymälän omistajan vaimo sai kutsun ’tulla ottamaan elämän vettä ilmaiseksi’. Huolimatta siitä, että hänen perheeseensä kuuluvat olivat hartaita katolilaisia ja että hän asui vahvasti katolisessa yhdyskunnassa, hän alkoi tutkia Raamattua. Hän rupesi heti todistamaan satunnaisesti. Hän ei jättänyt puhumatta totuudesta aviomiehelleen ja kannustamatta omaa perhettään ja myymälän työntekijöitä tutkimaan Raamattua Jehovan todistajien kanssa. Jotakuinkin vuosi sitten tämä nainen kastettiin hänen vanhojen tuttaviensa hämmästykseksi.
Kun naisen aviomies pyysi häntä edelleen johtamaan yhtä heidän liikkeistään, hän ei voinut käyttää niin paljon aikaa ovelta-ovelle-palvelukseen. Hän ei antanut sen säikyttää itseään, vaan jatkoi rohkeasti todistamista sekä sukulaisilleen että liikkeen asiakkaille ja työntekijöille. Mihin tämä kaikki johti? Neljä hänen lihallista sisartaan ja kolme hänen kälyään alkoi tutkia. Hänen aviomiehensä ottaa parhaillaan selkoa Raamatusta, ja sisar tutkii kolmen lapsensa kanssa. Eräälle vieraskieliselle nuorukaiselle, hänen aviomiehensä ystävälle, johdetaan myös raamatuntutkistelua. Liikkeen työntekijöistä viisi on alkanut tutkia. Oli todellinen ilonaihe, kun jotkut hänen sukulaisistaan ja työntekijöistään ja heidän lapsensa – kaikkiaan 50 henkeä – olivat läsnä Kristuksen kuoleman muistonvietossa! Kutsua ottaa elämän vettä voidaan tosiaankin esittää tehokkaasti todistamalla satunnaisesti.
Eri puolilla Nigeriaa on tuhansia kansanparantajia, joista lähes kaikki yhdistävät jonkinlaista demonismia parantamiseensa. Yhdellä heistä oli tapana uhata jopa tappaa Jehovan todistajat. Kun muuan veli kävi tämän parantajan luona, hän sieppasi hieman valmistamaansa lääkettä, lausui muutamia loitsusanoja ja heitti sen todistajan kasvoille. ”Seitsemän päivän kuluttua olet kuollut!” hän kiljui ja lukitsi itsensä sisälle taloon.
Todistaja palasi kotiin ja otti yhteyttä erääseen vanhimpaan. Seitsemän päivän kuluttua – kaikkea muuta kuin kuolleena – hän ja tuo vanhin päättivät mennä käymään parantajan luona. Veljien lähestyessä taloa parantaja juoksi ulos ovesta huutaen näkevänsä aaveen. Hälinä houkutteli paikalle ihmisiä, ja lopulta hän tyyntyi. Veljet ja tämä parantaja sopivat tapaavansa kolmen päivän kuluessa. Näin aloitettiin raamatuntutkistelu, ja tämä parantaja tuli totuuteen.
Myös nuoret osallistuvat kutsun ”Tule!” esittämiseen. Ranskassa kahdeksanvuotias David oli vuonna 1983 mukana raamatuntutkistelussa, jota Jehovan todistajat johtivat hänen äidilleen. Poika kertoi isovanhemmilleen kaikesta oppimastaan, varsinkin paratiisitoivosta. Hän jopa sanoi heille: ”Haluan, että teistä tulee Jehovan todistajia ja että te olette minun kanssani paratiisissa.” Vaikka hänen isovanhempansa olivat kirkon toiminnassa mukana olevia katolilaisia, heidän lapsenlapsensa hellittämättömyys teki heihin vaikutuksen, he suostuivat tutkimaan Raamattua ja heidät kastettiin vuonna 1986. Sillä välin Davidin äiti lakkasi tutkimasta, mutta poika jatkoi. Joka viikonloppu hän pyöräili 30 kilometriä isovanhempiensa kotiin osallistuakseen saarnaamistyöhön ja ollakseen läsnä kokouksissa heidän kanssaan. Hän todisti myös kahdelle sedälleen, ja nyt hekin tutkivat. Tämän nuoren pojan antama todistus on auttanut neljää hänen sukulaistaan tulemaan totuuden tuntemukseen.
Hyvä käytös kantaa hyvää hedelmää
Muuan Brasiliassa asuva veli selittää, miten hänen käytöksensä työpaikalla sai aikaan hyviä tuloksia. ”Entisessä työpaikassani tarjoilua joutui aina lounastauolla odottamaan jonossa. Joillakuilla oli tapana etuilla tai jopa uhkaillen kiilata toisten eteen, mistä oli tuloksena kiistoja ja tappeluja. Eräs työntekijä, joka kantoi veistä ja revolveria mukanaan, nähtiin usein näiden tappelujen keskipisteessä. Hän pani merkille, että minä en mennyt jonoon, vaan seisoin lähistöllä, kunnes jonoa ei enää ollut. Siksi hän kysyi minulta: ’Miksi sinä et mene jonoon?’ Selitin asian ja annoin hänelle lyhyesti todistusta. Nimemme Jehovan todistajat herätti hänessä kiinnostusta. Sen sijaan että hän seuraavana päivänä olisi rynnännyt jonoon, hän yritti ärsyttää minua. Keskustelu sujui jotenkin tähän tapaan:
”’Sinä sanot olevasi Jehovan todistaja. Näytä minulle sitten Raamatusta, missä Jumala sanoo, että meidän pitäisi olla hänen todistajiaan.’
”’Onko sinulla Raamattua kotonasi?’ kysyin.
”’Ei, mutta naapurillani on ja voin lainata sitä. Jos voit näyttää minulle Raamatusta Jumalan sanovan, että meidän pitäisi olla hänen todistajiaan, niin minä ryhdyn hänen todistajakseen.’
”’Harkitse sanojasi!’ varoitin.
”’Minä pidän sanani’, hän kerskui.
”Kirjoitin hänelle muistiin raamatunkohdan: Jesaja 43:9–12. Saavuttuaan kotiin hän meni naapurinsa luokse, joka auttoi häntä löytämään tuon kohdan. ’Se riittää!’ hän sanoi naapurilleen. Hän meni kotiinsa ja ilmoitti vaimolleen: ’Minusta tulee Jehovan todistaja.’
”’Sinä olet hullu’, tämä vastasi. ’Miten voit yhtäkkiä päättää ryhtyväsi Jehovan todistajaksi?’
”Seuraavana päivänä tuo mies tuli työpaikalla luokseni ja sanoi: ’Totta puhuit. Haluan mennä nopeasti kasteelle.’ Selitin hänelle, ettei se käy noin vain, vaan että hänen täytyisi ensin tutkia Raamattua. Tutkistelu aloitettiin, ja aikanaan tämän miehen lisäksi myös hänen vaimonsa ja yhdeksän lastaan kaikki kastettiin. Hän on nykyään vanhin. Kolme poikaa toimii avustavina palvelijoina. Yksi tytär on erikoistienraivaaja. Ja niistä ihmisistä, jotka hän on auttanut totuuteen, voisi muodostaa seurakunnan.”
Rakennushankkeet koituvat todistukseksi
Australiassa on kolmen viime vuoden aikana rakennettu yli 100 uutta valtakunnansalia, joista 85 on pystytetty ja saatu valmiiksi kahdessa tai kolmessa päivässä käyttämällä nopeaa rakennusmenetelmää. Yksi merkittävistä rakennushankkeista näiden joukossa oli ilmastoitu sali, joka pystytettiin yhdessä viikonlopussa Port Hedlandiin Länsi-Australiaan. Tämä yksinäinen kaivoskaupunki sijaitsee luoteisrannikolla noin 1600 kilometrin päässä osavaltion pääkaupungista Perthistä. Koska kaupungin ympärillä ei ole muuta kuin kilometreittäin aavikkoa, käytännöllisesti katsoen kaikki rakennustarvikkeet ja suurin osa työvoimasta täytyi tuoda paikalle Perthistä ja jopa kauempaa. Salin rakennustyöhön vapaaehtoisesti tarjoutuneet veljet maksoivat matkakulunsa kokonaan omasta kukkarostaan. Port Hedlandin 97 julistajan seurakunta todella arvosti veljiensä osoittamaa rakkautta.
Rakennushanke koitui myös suunnattomaksi todistukseksi kaupungille. Sen asukkaisiin teki suuren vaikutuksen, kun he näkivät yli 63 seurakunnasta tulleiden veljien työskentelevän lähes 40 asteen kuumuudessa. Kaksi paikallista kosmetiikka-alan yritystä lahjoitti 800 dollarin arvosta aurinkovoidetta, jotta työntekijät saattoivat suojautua auringon polttavilta säteiltä. Monet kaupunkilaiset olivat hämmästyneitä siitä, että niin monet vapaaehtoiset työntekijät matkustivat näin kauaksi omalla kustannuksellaan, ja työntekijöiden into ja yhteistyöhaluinen henki tekivät vaikutuksen paikallisiin viranomaisiin. Yksi heistä sanoi: ”Se on teille kunniaksi. En ole koskaan nähnyt mitään senkaltaista tehtävän tällaisella syrjäisellä alueella.”
Vuoden 1988 helmikuussa saatiin Japanin uusi kuusikerroksinen painorakennus valmiiksi, ja sitä on käytetty maaliskuusta lähtien. Ebinan kaupungin palokunta on ollut aikaisemminkin tekemisissä veljien kanssa, ja niinpä se luottaa heidän työhönsä. Paloviranomaiset kertoivat haaratoimiston veljille: ”Paloturvallisuutta koskevien ohjesääntöjen noudattamisessa te olette mallina koko Ebinan kaupungille.” Uuden painorakennuksen valmistuttua haaratoimisto pyysi paloviranomaisia suorittamaan uuden rakennuksen rutiinitarkastuksen. Veljet odottivat paloasemalta tulevan kaksi tai kolme edustajaa kuten yleensä. Haaratoimistossa oltiin sen sijaan yllättyneitä, kun maaliskuun 1. päivänä tuli vierailulle lähes puolet koko kaupungin palomiehistä mukanaan sammutusauto ja pelastusmiehistö. Palomiehet eivät tulleet pelkästään tarkastuskierrokselle, vaan opettelemaan, miten haaratoimiston omaa sammutuskalustoa voidaan käyttää. Tarkastusta johtaneeseen palopäällikköön teki niin suuren vaikutuksen se, miten tarkasti haaratoimisto noudatti palosääntöjä, että hän sanoi: ”Kaikkien Ebinassa palontorjunnan parissa työskentelevien pitäisi nähdä tämä.”
Iloinen uutinen epätoivoisille
Muuan Argentiinassa toimiva sisar kertoo, miten hän oppi tuntemaan totuuden ja miten hän esitti kutsua toisille. ”Minua masensi suuresti sen näkeminen, että ihmiset vanhenevat pystymättä tekemään mitään sen välttämiseksi. Lääkärini ehdotti matkustamista ajatusteni kääntämiseksi toisaalle, mutta se ei ratkaissut ongelmaani. Menin naimisiin, mutta tuo sisäinen ahdistus vaivasi edelleen. Muutamia vuosia myöhemmin ovelleni tuli nainen, joka tiedusteli erään naapurini olinpaikkaa; tämä naapuri oli tutkinut Raamattua, mutta oli sitten muuttanut pois. Kutsuin tuon Jehovan todistajan sisään, ja kahden tunnin ajan hän selitti kiinnostavia asioita Raamatusta. Minuun teki vaikutuksen nimenomaan se, että Jumala lupaa uuden järjestelmän, jossa ei ole enää kuolemaa eikä vanhuutta, sairautta tai kärsimyksiä. Tuona samana päivänä aloin tutkia Raamattua. Surullista kyllä, perheeni alkoi vastustaa minua tekemällä pilaa tutkimisesta tai olemalla täysin välinpitämätön. Siitä huolimatta aloin käydä kokouksissa pienen tyttäreni kanssa. Niin pian kuin pystyin, matkustin noin 1900 kilometrin matkan muun perheeni luo kertoakseni siihen kuuluville oppimistani suurenmoisista totuuksista. Olin todella onnellinen, kun jotkut osoittivat myönteistä vastakaikua ja rupesivat hekin tutkimaan Raamattua.
”Aikanaan vastustus pikkuhiljaa väheni, kun eri perheenjäsenet alkoivat kuunnella ja kiinnostuivat totuudesta. Vanhempani, aviomieheni, viisi veljistäni ja useat veljenpojistani asennoituivat totuuden puolelle. Tällä hetkellä Jumalan valtakunnan suurenmoista uutista levittää yli 80 aikuista Jehovan todistajaa ja yli 40 lasta, ja jotkut toimivat vanhimpina ja jotkut avustavina palvelijoina. Olen Jehovalle kiitollinen siitä, että hän lähetti jonkun auttamaan minua voittamaan masennukseni ja antamaan minulle ja perheelleni toivon elää ikuisesti hänen uudessa maailmassaan.”
Italiassa asuva veli nimeltä Gennaro kertoo, miten myötätunto sai hänet esittämään eräälle vieraalle kutsun ’tulla’. ”Ollessani pitämässä esitelmää eräässä valtakunnansalissa huomasin kuulijoiden joukossa miehen, joka seurasi puhetta tavallista tarkkaavaisemmin. Kokouksen päätyttyä tervehdin häntä, ja hän tunnusti minulle, että hänen perhe-elämänsä oli äärimmäisen surkeaa. Hänen vaimonsa vastusti kovasti totuutta ja oli jopa kepin kanssa ajanut ulos talosta sen veljen, joka tutki miehen kanssa.
”Sitten en enää tavannut tuota miestä. Myöhemmin kuulin veljeltä, joka oli tutkinut hänen kanssaan, että hän oli läheisen kaupungin sairaalassa saamassa hoitoa keuhkosairauteen. Menin sairaalaan, ja koska en tiennyt hänen sukunimeään, aloin etsiä häntä kaikista huoneista. Lopulta löysin hänet. Hän oli laiha, masentunut ja alakuloinen. Mutta kun hän näki minut, hänen kasvonsa kirkastuivat ilosta. Hän kertoi minulle, etteivät hänen sukulaisensa olleet vierailleet hänen luonaan kuukausiin eikä hänen vaimonsakaan voinut tulla katsomaan häntä kovin usein. Tuona samana päivänä aloin pitää hänelle raamatuntutkistelua. Seitsemän kuukautta myöhemmin hän pääsi pois sairaalasta ja meni kotiinsa. Hänen vaimonsa alkoi tutkia ja muutaman kuukauden kuluttua heidät molemmat kastettiin.
”Jälkeenpäin tämä veli kertoi minulle: ’Muistatko sen päivän, jolloin vierailit luonani sairaalassa? Tulit aivan viime hetkellä. Muutamaa minuuttia myöhemmin olisin tehnyt lopun siitä kaikesta hyppäämällä alas parvekkeelta. Mutta sinun sanasi rohkaisivat minua, varsinkin kun vakuutit minulle, että voisin päästä osaksi maailman suurinta perhettä, Jehovan järjestöä.’”
Afrikassa eräässä maassa, jossa työmme on kielletty, muuan terveysongelmien kanssa kamppaileva mies otti myös vastaan kutsun ’tulla’, ja nyt hän välittää kutsua toisille. Ennen kuin hän oppi totuuden, hän sairasti vuosia sitten tuberkuloosin ja halvaantui. Hän tunsi tilanteensa toivottomaksi, koska joutui olemaan koko ajan sairaalassa, ja siksi hän hautoi mielessään itsemurhaa. Sitten hän tapasi joitakuita Jehovan todistajia, jotka myös olivat hoidossa sairaalassa. Aloitettiin raamatuntutkistelu, ja se kylvi toivon siemeniä tämän miehen sydämeen. Kun hänet siirrettiin toiseen sairaalaan, eräs erikoistienraivaaja jatkoi tutkistelua hänen kanssaan ja paikalliset veljet auttoivat häntä käymään kokouksissa. Lopulta hänet kastettiin. Sen jälkeen kun hänen fyysinen tilansa alkoi parantua, hän ryhtyi osa-ajan tienraivaajaksi. Jehova antoi hänelle voimaa, ja hänestä tuli myöhemmin vakituinen tienraivaaja, ja kymmenen viime vuotta hän on palvellut erikoistienraivaajana.
Miten tämä veli tekee saarnaamistyönsä? Hän liikkuu paikasta toiseen kainalosauvojen tai pyörätuolinsa avulla. Hän kulkee kapeita viidakkopolkuja päästäkseen alueelleen, joka ulottuu 30 kilometrin päähän kaupungista. Kahden viime vuoden aikana, jotka kielto on ollut voimassa, hän on aina saavuttanut 140 tunnin tavoitteensa kenttäpalveluksessa, ja useimmiten hän raportoi 160–180 tuntia kuukaudessa! Kun veljiä pidätetään, juuri hän menee pelottomasti viranomaisten eteen edustamaan veljiä ja antaa todistusta. Hän on tosiaan rohkaisun lähde kaikille, jotka joutuvat kestämään fyysisiä kärsimyksiä!
Osallistutko sinä täysin määrin Valtakunnan sanoman julistamiseen? Siunatkoon Jehova sinua runsaasti, kun viet muille suurenmoista kutsua ’tulla ottamaan elämän vettä ilmaiseksi’.
Jehova tyydyttää tarpeemme
Taivaallinen Isämme tietää täsmälleen, mitä me tarvitsemme ja milloin me sen tarvitsemme. ”Jumalallisen oikeuden” piirikonventit, jotka alkoivat vuoden 1988 kesäkuussa ja jatkuvat vielä vuonna 1989, ovat esimerkkinä siitä, miten Jehova rakkaudellisesti tyydyttää kansansa tarpeet.
Vartiotorni 15. helmikuuta 1988 sanoi konventin ohjelmasta: ”Olkaa vakuuttuneita siitä, että Jehovalla on meille ’pidot’ hyvistä asioista, jotka vahvistavat ja virkistävät meitä edessä olevaa työtä varten.” Tämä vakuutus kävi toteen tavalla, joka suuresti ylitti kaikki odotukset. Sillä, että joissakin Yhdysvalloissa, Kanadassa, Aasiassa ja Euroopassa pidetyissä konventeissa osa ohjelmasta välitettiin puhelimitse, oli merkittävän yhdistävä vaikutus. Eräässä raportissa sanottiin: ”Oli sähköistävää kuulla mahtava ’Hyvä!’-huuto, kun Suuren Babylonin selvästi paljastanut päätös hyväksyttiin. Puhelinyhteys avainkaupunkiin oli todella huomattava piirre.”
Monissa konventeissa lähetystyöntekijät ilmaisivat arvostuksensa sitä kohtaan, että heille oli järjestetty mahdollisuus olla läsnä. Kuultuaan lähetystyöntekijöiden kokemuksia eräs tienraivaaja Vancouverista Kanadasta sanoi: ”En osaa sanoin kuvailla, miten suuresti kaikkien lähetystyöntekijöiden kuuleminen vahvisti uskoani.”
Kanadassa ja Yhdysvalloissa oli piirikonventeissa läsnä yli 1440000. Euroopassa yli 1100000 hyötyi ohjelmasta. Itävallassa sijaitseva Wien toimi avainkaupunkina tuon maan konventeille, ja ohjelma lähetettiin sieltä myös joihinkin Länsi-Saksan, Luxemburgin ja Sveitsin kaupunkeihin. Puheet välitettiin puhelinlinjoilla yli 80000 kuulijalle. Unkarinkielisessä osastossa oli läsnä yli 2000. Jugoslaviankielisestä ohjelmasta nautti kaikkiaan 3600 henkeä, ja eräs heidän joukossaan ollut veli huudahti: ”Tämä oli konventtien konventti.”
Espanjan ja Italian konventeissa oli kastettujen määrä poikkeuksellisen suuri. Esimerkiksi Valenciassa tuo määrä oli 3,5 prosenttia läsnäolijoiden huipusta, Sevillassa 4 prosenttia ja Oviedossa 4,2 prosenttia. Ja vastaavanlaisia lukuja saavutettiin Italiassa.
Kreikassa oli määrä käyttää Pireuksen uutta stadionia, mutta sopimus peruutettiin kreikkalaiskatolisen papiston vastustuksen takia. Kahdessa päivässä veljet järjestivät konventin pidettäväksi Malakasassa. Siellä heillä on erinomainen konventtisali ja laaja ulkoalue, joihin mahtui lähes 18000 ihmistä. Jos papisto luuli estävänsä konventin peruuttamalla luvan käyttää Pireuksen stadionia, se oli täysin väärässä! Sen vastustus teki asian vain laajemmin tunnetuksi ja vahvisti veljien päättäväisyyttä. – Fil. 2:12.
Elokuun aikana Venezuelan ja Brasilian konventeissa oli läsnä lähes puoli miljoonaa ihmistä. Konventeista tiedotettiin erinomaisesti julkisissa tiedotusvälineissä. Tyypillinen oli esimerkiksi erään brasilialaisen radioaseman reportaasi, jossa sanottiin, että ”Jehovan todistajat antavat näytteen uskosta. He antavat kohteliaisuudesta ja uskosta hyvin erilaisen esimerkin kuin jalkapallofanit, jotka antavat näytteen roskaamisesta.”
Kaukoidässä oli Korean konventeissa läsnä 88120 ja 2130 kastettiin. Korean konventit pidettiin juuri ennen kuin olympiakisat alkoivat tuossa maassa. Soulin Chamshilin voimisteluhallin johtaja lausui: ”Valmistelutyöt Soulissa pidettäviä vuoden 1988 olympialaisia varten ovat täydessä vauhdissa näissä tiloissa, sillä kisat ovat vain 50 päivän kuluttua. Koska aikaisempien kokemuksien perusteella tunnemme teidän maineenne, annamme kuitenkin teidän käyttää niitä.” Japanista kerrottiin, että 33:ssa siellä pidetyssä konventissa oli läsnä 240355 ja 3828 kastettiin. Ilmestyksen huipentuma -kirjan julkaisemisen jälkeen nähtiin tuhansien tienraivaajien tulevan tasaisena virtana jonottamaan ilmaista kirjaansa.
Karibianmeren saaristossa Jamaikassa sijaitseva Kingston oli avainkaupunkina Antiguan, Barbadosin, Guyanan ja Trinidadin konventeille. Läsnäolijoiden huippu saavutettiin sunnuntaina iltapäivällä, kun 36867 ihmistä kokoontui kuulemaan esitelmää.
Syyskuuhun mennessä näissä konventeissa on ollut läsnä jo yli 4000000 ihmistä, ja lisää raportteja ”Jumalallisen oikeuden” piirikonventeista on odotettavissa eteläisen pallonpuoliskon maista.
Viime palvelusvuonna alkoi toimia kierroksia koskeva uusi järjestely hengellisestä toveruudesta ja opetuksesta nauttimiseksi. Kyseessä ovat yhden päivän mittaiset tilaisuudet, joita kutsutaan erikoiskonventtipäiviksi. Eräs yhdysvaltalainen kierrosvalvoja esitti seuraavan huomautuksen: ”Oli erittäin hyödyllistä, että ohjelmassa korostettiin Raamatun ja muiden julkaisujen henkilökohtaista tutkimista ja sitten oppimiemme asioiden tarmokkaampaa soveltamista henkilökohtaiseen elämäämme.”
Palvelusvuoden 1988 aikana vanhimmat ja avustavat palvelijat saivat myös hyötyä Valtakunnan palveluskouluista. Sambian haaratoimisto kirjoittaa: ”Tämä koulu, jossa käytettiin englanninkielistä Vartiotornin julkaisujen hakemistoa 1930–1985 (Index), pidettiin juuri oikeaan aikaan. Suurta osaa käsitellystä aineistosta tarvittiin juuri kentällämme.”
Lisäksi viime vuonna aloitettiin palvelijain valmennuskoulu. Mikä se on, ja miten se auttaa meitä?
Palvelijain valmennuskoulun avajaiset
Palvelijain valmennuskoulun avajaiset pidettiin 1. lokakuuta 1987 Coraopolisin konventtisalissa Pennsylvaniassa Yhdysvalloissa. Kolme hallintoelimen jäsentä, veljet Jaracz, Klein ja Schroeder, oli mukana ohjelmassa, jossa oli läsnä yli 1600 veljeä Pittsburghin alueelta.
Mikä on koulun tarkoitus? Koska elonkorjuutyössä on koottu jo pitkälti yli kolme miljoonaa ihmistä käsittävä joukko, tällä hetkellä tarvitaan päteviä miehiä paitsi ottamaan johto evankelioimistyössä, myös paimentamaan laumaa ja opettamaan seurakunnassa. Palvelijain valmennuskoulun tarkoitus on siksi varustaa sellaiset miehet, joilla on hengellisiä edellytyksiä, ottamaan kannettavakseen järjestön toimintaan liittyviä lisävastuita.
Millainen on koulun opinto-ohjelma? Kahdeksan viikkoa kestävällä kurssilla tutkitaan tarkoin Raamattua. Siellä käsitellään hallinnollisia, oikeudellisia ja järjestöön liittyviä asioita sekä valvojien ja avustavien palvelijoiden vastuita, ja julkisessa puhumisessa annetaan erikoisvalmennusta. Opettajat kiinnittävät myös runsaasti henkilökohtaista huomiota kunkin oppilaan hengelliseen edistymiseen.
Sunnuntai, 29. marraskuuta 1987, oli päättäjäispäivä 24:lle ensimmäiseltä kurssilta valmistuneelle vanhimmalle ja avustavalle palvelijalle. Heidät määrättiin palvelemaan 10 maahan. Toinen kurssi, jolla oli 26 vanhinta ja avustavaa palvelijaa, pidettiin Los Angelesissa Kaliforniassa Yhdysvalloissa. Päättäjäiset pidettiin sunnuntaina 22. toukokuuta 1988, ja tuon kurssin käyneet määrättiin 11 maahan. Sekä Pittsburghissa että Los Angelesissa kaupunginvalvoja, konventtisalinvalvoja, kaksi opettajaa ja joku hallintoelimen jäsen puhuivat kuulijoille.
Kaikkiaan 15 maan seurakunnat ja alueet tulevat hyötymään näiden kahdella ensimmäisellä kurssilla olleiden veljien palveluksista. Tämä muistuttaa meitä Miikan 4:1, 2:ssa olevista sanoista: ”Aikojen lopussa on Herran temppelin vuori seisova vahvana, ylimmäisenä vuorista, ja se on oleva korkein kukkuloista, ja sinne virtaavat kansat. Monet pakanakansat lähtevät liikkeelle sanoen: ’Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan temppeliin, että hän opettaisi meille teitänsä ja me vaeltaisimme hänen polkujansa; sillä Siionista lähtee laki, Jerusalemista Herran sana.’”
Hyötyivätkö oppilaat koulusta? Kyllä vain! Ensimmäiseltä kurssilta tulleessa kiitoskirjeessä ilmaistiin, mitä mieltä oppilaat olivat koulun oppikurssista: ”Epäilemättä meistä on tullut taitavampia palvelijoita. Luokkana me tosiaankin olemme yksimielisiä siitä, että tämä koulu on ollut hengellisen elämämme kohokohta.” Toiselta kurssilta tulleessa kirjeessä sanottiin muun muassa: ”Kurssi on ylittänyt kaikki odotuksemme. Kukaan meistä ei olisi voinut aavistaa, miten perusteellinen ja syvällinen se olisi – –. Kun lähdemme kukin omalle määräalueellemme, pyrimme soveltamaan kahdeksan viikon aikana saamiamme erinomaisia neuvoja.”
Koulun toiminnan tulevasta laajentamisesta voidaan kertoa se, että ensimmäisen vuoden aikana valmennettiin neljä matkavalvojaa uusiksi opettajiksi. Useissa maissa haastateltiin naimattomia vanhimpia ja avustavia palvelijoita, jotka ovat kiinnostuneita tämän koulun käymisestä. On myös tehty järjestelyjä, että tietyissä maissa jotkut englantia puhuvat veljet voivat keskustella piirivalvojan kanssa ollessaan kierroskonventissaan. Näiden askeleiden avulla yhä useammat voivat hyötyä tästä koulusta ja olla käytettävissä missä tahansa heitä tarvitaankin maailmanlaajuisella kentällä.
Haaratoimistojen vihkiäiset tuottavat iloa
”Seurakunnat lujittuivatkin jatkuvasti uskossa ja kasvoivat lukumääräisesti päivä päivältä”, kirjoitti Luukas kuvaillessaan kristillisyyden vauhdikasta kasvua ensimmäisellä vuosisadalla. (Apt. 16:5) Samoin tällä meidän vuosisadallamme on Jehovan todistajien määrän vakaa kasvu kautta maailman varteenotettava todiste siitä, että Karitsan morsiamen esittämään kutsuun ”Tule!” vastataan parhaillaan. (Ilm. 22:17) Miten suuri syy iloon se onkaan! Paitsi riemua, tämä kasvu saa aikaan myös sen, että nykyisiä haaratoimistoja laajennetaan ja rakennetaan kokonaan uusia painotiloja ja asuntoloita. Viime palvelusvuoden aikana järjestettiinkin kahdeksassa haaratoimistossa vihkiäisohjelma. Luokaamme pikainen katsaus näiden toimistojen jännittäviin kehitysvaiheisiin.
Ecuador
Ecuadorissa toimivat veljemme olivat iloisella mielellä 11. lokakuuta 1987, kun hallintoelimeen kuuluva veli Daniel Sydlik vihki uuden haaratoimistokompleksin. Pitäessään sykähdyttävää vihkiäispuhettaan 5500 hengen kuulijajoukolle hän sanoi: ”Jotta jokin uhri olisi merkityksellinen Jehovalle, sen täytyy ensin merkitä jotakin meille.” Miten todet nuo sanat olivatkaan, sillä runsaan kolmen vuoden aikana yli 200 ecuadorilaista ja 270 kaikkiaan 14:stä maasta kotoisin olevaa Jehovan todistajaa oli tullut omalla kustannuksellaan työhön haaratoimiston rakennuspaikalle! Jopa muuan 12-vuotias poika halusi antaa lahjoituksen rakennushanketta varten, ja hänen lahjoituksensa oli ehkä liikuttavin kaikista lahjoituksista. Vaikka hän oli kuolemassa leukemiaan, hän pyysi äitiään lähettämään hänen lahjoituksenaan 118 sucrea (noin 2,5 markkaa) veljille haaratoimistoon.
Vuonna 1977 muuan veli oli hyväsydämisesti lahjoittanut 34 hehtaarin maa-alueen, joka sijaitsee vain noin 18 kilometrin päässä Guayaquilin kaupungin rajalta. Sinne rakennettiin haaratoimisto ja konventtisali. Nyt kun nämä kauniit rakennukset ovat valmiita, ne jo pelkällä sijaintipaikallaan osallistuvat Jumalan nimen levittämiseen. Joka vuosi sadattuhannet ihmiset ajavat tämän uuden haaratoimistokompleksin ohi matkallaan uimarannoille.
Papua-Uusi-Guinea
Mitä tapahtui 12. joulukuuta 1987? Silloin vihittiin uusi haaratoimisto 700 kielen maassa – Papua-Uudessa-Guineassa. Entä kuka toimi puhujana? Veli Robert W. Wallen Brooklynin päätoimistosta, joka vyöhykevalvojana palvellessaan piti vihkiäispuheen 564 onnelliselle kuulijalle.
Yli 35 vuotta sitten, joulukuussa 1951, kaksi innokasta Jehovan todistajaa, Tom ja Rowena Kitto, toivat totuuden ensi kertaa Papua-Uuden-Guinean pääkaupunkiin Port Moresbyyn. Vuonna 1955 saarnasi 61 julistajaa ahkerasti hyvää uutista. Nyt on haaratoimiston valvomalla alueella raportoitu 2023 julistajan huippu.
Haaratoimisto perustettiin tuohon maahan vuoden 1960 syyskuussa, ja ensimmäisenä toimistona oli erään julistajan kodin olohuone. Myöhemmin haaratoimisto muutti suurempaan rakennukseen. Mutta Valtakunnan työn kasvu edellytti lisälaajennuksia. Niinpä toukokuussa 1982 alettiin suunnitella uutta haaratoimistoa ja asuntolaa. Brooklynin päätoimistossa laadittujen pohjapiirrosten mukaisesti Australiasta, Uudesta-Seelannista ja tietysti Papua-Uudesta-Guineasta tulleet vapaaehtoiset työntekijät rakensivat nelikerroksisen rakennuksen, jossa on asuinhuoneet sekä toimisto- ja painotilat. Neljän vuoden aikana yhteensä 200 kokopäiväistä työntekijää (työssä oli jatkuvasti keskimäärin 54 työntekijää) lahjoitti aikaansa ja työpanostaan. Tämän maan tiukkojen maastamuutto- ja työlakien mukaisesti hallituksen työvoimaministeriö vaati, että me koulutamme yhden Papua-Uuden-Guinean asukkaan jokaista hankkeessa työskennellyttä vapaaehtoista työntekijää kohti. Siten 30 paikallista veljeä ja sisarta oppi rakennuspaikalla uuden ammatin.
Haaratoimisto on ainutlaatuisen näköinen. Ensimmäistä kertaa Papua-Uudessa-Guineassa tehtiin rakennus värillisistä betonitiilistä. Toisinaan työntekijät tunsivat itsensä uupuneiksi ja epäpäteviksi selviytymään erilaisista ongelmista, mutta Jehova valoi heihin ”voimaa” heikkouksien voittamiseksi. (Jes. 40:29) Uusi haaratoimisto ei ole vain monumentti rakentajan kunniaksi, vaan todiste siitä, että Jehovan henki on vaikuttanut hänen epätäydellisissä palvelijoissaan. Miten suuri onnellisuus täyttikään veljiemme sydämet, kun hankkeen viimeistelytyöt saatiin täysin valmiiksi!
Guyana
Akylas ja Priska käyttivät taloaan teokraattisiin tarkoituksiin muinoin ensimmäisellä vuosisadalla. (1. Kor. 16:19) Samalla tavoin eräs rakkaudellinen, nöyrä veli Guyanassa antoi käyttää kotiaan haaratoimistona vuodesta 1914 vuoteen 1946, jolloin hankittiin ensi kertaa oma rakennus haaratoimistoa ja lähetyskotia varten. Vuonna 1946 julistajien huippu oli 91. Palvelusvuonna 1987 saatiin kuitenkin 1353 julistajan huippu. Tämän erinomaisen kasvun takia alettiin tehdä suunnitelmia uuden haaratoimiston rakentamiseksi.
Rakennushankkeen parissa työskennelleet uutterat sisaret tekivät todella mahtavan urotyön. He valmistivat sementistä eräänlaisia tiiliä. Noin 120 heistä työskenteli 10–12 hengen ryhmissä kerrallaan käyttäen 16:ta muottia, ja he pystyivät valamaan noin 12080 sementtistä rakennuskiveä 55 päivässä. Itse rakennuskin voisi siis kertoa melkoisen tarinan!
Viikonloppuisin rakennuspaikka oli täynnä hyörinää, kun paikallisista seurakunnista tuli vapaaehtoisia työntekijöitä. Maan pääministerikin vieraili seurueineen tontilla ja esitti kohteliaita huomautuksia. Muuan paikallinen puuseppä sanoi: ”Teidän rakennuksellanne tehdään ensiluokkaista työtä.”
Tammikuun 14. päivän iltana vuonna 1988 Brooklynin päätoimistosta vyöhykevalvojana vieraillut veli Don A. Adams piti vihkiäispuheen 1935:lle Georgetownin valtakunnallisen kulttuurikeskuksen tilavaan kokoussaliin kokoontuneelle ihmiselle.
Ghana
Totuutta on Ghanassa saarnattu vuodesta 1924 lähtien, mutta lauantai, 30. tammikuuta 1988, pääsee tuon maan haaratoimiston historiaan ikimuistoisena päivänä – silloin vihittiin uudet haaratoimistotilat. Hallintoelimen jäsen veli Theodore Jaracz piti vihkiäispuheen 3812 hengen kuulijakunnalle. Rakennukset ovat koituneet voimakkaaksi todistukseksi Jehovan nimelle. Esimerkiksi eräs Yhdysvaltain Keskilännessä asuva sisar, jonka epäuskoinen aviomies osallistui Accrassa Kwame Nkrumahin kongressikeskuksessa pidettyyn Ghanan sijoitustoimintaa käsittelevään konferenssiin, kirjoittaa:
”Ollessaan konferenssissa aviomieheni kuuli toistuvasti kongressikeskukseen viitattavan Ghanan toiseksi kauneimpana rakennuksena. Tämä sai hänet kysymään oppaaltaan, eräältä ghanalaiselta rakennusurakoitsijalta: ’Mikä sitten on kaunein rakennus?’ Opas vastasi: ’Jokin kirkko, jonka Jehovan todistajat ovat rakentaneet!’”
Rakentamisvuoden aikana käyneiden monien vieraiden joukossa oli 40 arkkitehtiopiskelijaa ja luennoitsijaa noin 300 kilometrin päässä Accrasta pohjoiseen sijaitsevasta Kumasin tieteen ja tekniikan yliopistosta. Uusi haaratoimisto teki ryhmään niin suuren vaikutuksen, että yliopiston luennoitsijat ehdottivat kiertokäynnin sisällyttämistä ohjelmaan säännöllisin väliajoin.
Ghanan ensimmäinen haaratoimisto avasi ovensa Accrassa 1. tammikuuta 1948. Kun 1960-luku alkoi olla lopuillaan, ”yhden huoneen” haaratoimisto ei enää pystynyt huolehtimaan 7000 julistajan tarpeista. Niinpä rakennettiin kaksikerroksinen Beetel-koti, jossa oli kahdeksan makuuhuonetta. Se vihittiin 19. maaliskuuta 1963. Vuonna 1973 jälleen laajennettiin, ja sitten vuonna 1978 hankittiin nykyinen 7 hehtaarin tontti tilojen saamiseksi painotoimintaa varten.
Havaiji
Sade valui virtanaan Honolulussa aikaisin huhtikuun 3. päivän aamuna vuonna 1988, mutta se ei kuitenkaan pystynyt latistamaan niiden 5870 ihmisen mielialaa, jotka kokoontuivat eräälle areenalle kuuntelemaan hallintoelimeen kuuluvan veli Milton G. Henschelin pitämää virkistävää vihkiäispuhetta. Lisäksi Mauiin, Kauaiin ja suurimpaan saareen, Havaijiin, kokoontuneet 2838 veljeä saivat kuunnella Honolulussa pidettyä päivän mittaista ohjelmaa puhelinlinjojen välityksellä. Tämä vihkiäisohjelma oli huippukohtana erittäin vilkkaalle teokraattiselle toiminnalle, joka oli alkanut maaliskuun lopussa, kun useita hallintoelimen jäseniä oli ollut läsnä muistonvietossa sekä Kauain, Oahun, Mauin ja Havaijin saarissa pidetyissä erikoiskonventtipäivien ohjelmissa. Se osoittautui todella suurenmoiseksi hengelliseksi tilaisuudeksi Havaijissa toimivan Jehovan kansan 70-vuotisessa historiassa.
Miten kiinteistö löydettiin tältä saarelta, missä rakennustontteja on vaikea saada? Vuonna 1985 pantiin entinen suuren valintamyymälän rakennus myyntiin. Koska se sijaitsi ihanteellisella paikalla, se ostettiin tuon vuoden marraskuussa. Sen jälkeen kun laajat suunnittelu- ja muutostyöt oli saatu päätökseen, toimisto siirrettiin elokuussa 1987 uuteen sijaintipaikkaan. Siellä on myös kaksi valtakunnansalia. Beetel-perhe asettui tilaviin uusiin tiloihin toiseen kerrokseen.
Kun Vartiotorni-seuran ensimmäinen presidentti Charles T. Russell vieraili Honolulussa vuonna 1912, saarilla ei ollut raamatuntutkijoita. Nykyään Havaijissa on 72 seurakuntaa ja julistajia on enimmillään ollut 5729.
Hongkong
Niinä vuosina, joina Valtakunnan työtä on tehty Hongkongissa, Jehova on aina oikeaan aikaan antanut sen, mitä tarvitaan. Kaikkia muistutettiin tästä toukokuun 7. päivänä 1988, kun veli Lyman A. Swingle, hallintoelimen jäsen, vihki Hänelle uuden rakennuksen. Mutta miksi tätä uutta rakennusta tarvittiin?
Tarkastelkaamme lyhyesti, mitä Hongkongissa on tapahtunut vuoden 1950 syyskuun 1. päivän jälkeen, jolloin haaratoimisto alun perin perustettiin Tai Po Roadin varrelle huolehtimaan kaikkiaan yhdeksästä julistajasta. Useita vuosia myöhemmin haaratoimisto muutti uuteen osoitteeseen, joka oli Prince Edward Road 312. Vuonna 1979 alettiin etsiä uutta paikkaa, mutta sen löytäminen näytti lähes mahdottomalta tässä täpötäydessä kaupungissa. Sitten eräänä päivänä muuan sisar huomasi sanomalehdestä, että Kent Road 4:ssä Kowloon Tongissa oli kiinteistö myytävänä. Se ostettiin, ja haaratoimisto muutti puhtaaseen, hiljaiseen lähiöön, jonka sijainti oli ihanteellinen eri puolilla siirtokuntaa sijaitsevia seurakuntia ajatellen.
1000 julistajan raja saavutettiin ensi kerran kesäkuussa 1983. Vain neljä vuotta myöhemmin julistajia oli jo yli 1600. Lisääntyneestä työmäärästä huolehtimiseksi Beetel-perheeseen otettiin uusia jäseniä.
Haaratoimistorakennuksen kummaltakin puolelta yritettiin kovasti ostaa kiinteistöjä, mutta turhaan. Sitten eräänä päivänä postin joukossa saapui kirje, jossa ilmoitettiin samalla kadulla, vain neljän huoneiston päässä haaratoimistosta sijaitsevan kiinteistön olevan myytävänä. Kun veljet menivät katsomaan sitä, he tuskin saattoivat uskoa silmiään! Tuo rakennus oli aivan uudenaikainen ja täysin käyttämätön, ja siitä sitten tulikin Beetelin uusi laajennus. Juuri tuota rakennusta veli Swingle oli vihkimässä.
Portugali
Portugalissa, jossa eräs kuuluisa runoilija sanoi ’maan loppuvan ja meren alkavan’, kalastus on pääelinkeinoja. Mutta viime vuosikymmeninä tässä pienessä, Atlantin rannikolla sijaitsevassa eurooppalaisvaltiossa on harjoitettu toisenlaista kalastusta, joka vaikuttaa sen lähes kymmenestä miljoonasta asukkaasta hyvin monien elämään.
Hengellinen kalastustyö alkoi 13. toukokuuta 1925, kun veli Rutherford vieraili Lissabonissa ja piti puheen yli 2000 hengelle. Jehovan kansan edessä oli kuitenkin vaikeita vuosia. Työ kiellettiin, veljiämme ahdisteltiin ja vietiin vankilaan, ja haaratoimisto toimi maan alla eri kodeissa.
Mutta kuin salamaniskusta 25. huhtikuuta 1974 poliittinen vallankumous teki yhtäkkiä lopun vanhasta diktatuurista. Ja joulukuuhun mennessä Jehovan kansalle myönnettiin virallinen lupa harjoittaa uskontoaan vapaasti. Helmikuussa 1975 vuokrattiin suuri 20 huonetta käsittänyt talo Estorilista haaratoimistoksi, jotta paitsi Portugalissa, myös Madeirassa, Azoreilla, Angolassa ja São Toméssa tehtävästä työstä voitaisiin huolehtia. Kymmenen vuotta myöhemmin nämä tilat osoittautuivat riittämättömiksi, sillä julistajien määrä oli paisunut 28984:ään. Sen vuoksi etsittiin maa-aluetta uusia tiloja varten, se löydettiin ja erään ulkopuolisen firman kanssa tehtiin sopimus teräsbetonisen rungon pystyttämisestä. Vapaaehtoiset työntekijät, jotka olivat kaikki Jehovan todistajia, saattoivat sitten rakennushankkeen muilta osin valmiiksi.
Miten tällaisen suuren kompleksin rakentaminen voitiin rahoittaa? Vaikka Portugali ei ole rikas maa, veljet lahjoittivat ”yli heidän todellisen kykynsä”, ja heitä siunattiin runsaasti sen vuoksi. (2. Kor. 8:2–4) Eräs viisilapsinen perhe pohti yhdessä sitä, miten he voisivat auttaa. Tyttäret lahjoittivat korunsa ja poika ne rahat, joita hän oli säästänyt polkupyörää varten. Haaratoimistoon kirjoittamassaan kirjeessä isä sanoi: ”Tämä lahjoitus saatiin kokoon kolmen rannerenkaan, viiden sormuksen ja yksien korvarenkaiden myynnistä, ja siinä on myös rahat lasten säästöporsaista.”
Vihkiäisohjelma pidettiin lauantaiaamuna 23. huhtikuuta 1988 uudessa valtakunnansalissa, ja se välitettiin sisäisen televisiojärjestelmän avulla painorakennukseen ja puhelinlinjoja pitkin Restelon jalkapallostadionille Lissaboniin. Aamuohjelma päättyi veli Milton G. Henschelin uskoavahvistavaan vihkiäispuheeseen.
Iltapäivällä veli Henschel matkusti stadionille ja puhui teemasta ”Täytyykö kivien huutaa?”. Kuulijoita oli kaikkien aikojen ennätysmäärä: 45522. On täysin selvää, ettei kivien tarvitse huutaa Portugalissa – sen todistaa elokuussa saavutettu uusi 33739 julistajan huippu. Portugalissa saarnaa nyt hyvää uutista yksi Jehovan todistaja jokaista 291 asukasta kohti.
Kypros
Kypros, Välimeren kolmanneksi suurin saari, on ollut kristillisen toiminnan näyttämönä aina siitä lähtien, kun Paavali ja Barnabas astuivat sille jolloinkin vuosina 47–48. (Apt. 13:4) Saarella asuu noin 620000 ihmistä, ja siellä on kreikkalaisia, turkkilaisia ja armenialaisia sekä maroniittien yhdyskuntia.
Tällä vuosisadalla totuus tuotiin ensi kerran Kyprokseen vuonna 1924. Vuonna 1925 toimineista kolmesta hyvän uutisen julistajasta määrä kohosi 59:ään vuonna 1948, jolloin ensimmäinen Seuran haaratoimisto perustettiin. Siihen mennessä kun uusi haaratoimisto ja Beetel-koti rakennettiin vuonna 1969, julistajien määrä oli noussut 485:een.
Mutta vuonna 1974 tapahtui dramaattinen käänne. Tuon haaratoimiston käyttö loppui äkisti. Saarella tehtiin vallankaappaus presidentin syrjäyttämiseksi, ja muutamia päiviä myöhemmin sotajoukkoja nousi maihin Kyproksen pohjoisosassa. Taistelujen aikana, luotien tunkeutuessa luukuin suljettujen ikkunoiden läpi, haaratoimisto evakuoitiin. Vuodesta 1974 lähtien työtä ohjattiin siksi rakennuksesta, joka alun perin toimi lähetyskotina Limassolissa, saaren toiseksi suurimmassa kaupungissa.
Nissousta, pienestä kylästä, joka sijaitsee parinkymmenen kilometrin päässä pääkaupungista Nikosiasta, ostettiin eräs rakennus, joka uudistettiin. Hallintoelimeen kuuluva veli Carey Barber vihki uudet haaratoimistotilat elokuun 2. päivänä 1988.
Afrikka
Vanhurskautta janoavia kutsutaan ’tulemaan’ ja vastaanottamaan Jehovan runsaita lahjoja. Afrikan manner kuulee parhaillaan tuon kutsun ja vastaa siihen innokkaasti. Esimerkiksi Kenian haaratoimiston alaisuudessa olevissa Itä-Afrikan maissa ei valloilleen päässyt inflaatio eikä veljien yllä häälyvä nälänhädän varjo ole estänyt heitä nauttimasta suurenmoisesta teokraattisen toiminnan vuodesta.
Fyysiset vammat eivät ole horjuttaneet Keniassa toimivien Jehovan kokosieluisten palvelijoiden päättäväisyyttä. Eräs veli, jolla on epäuskoiset vanhemmat, sairasti polion lapsena ja sen vuoksi hän pystyy kävelemään vain kainalosauvojen avulla. Ollakseen läsnä kokouksissa hänellä oli tapana kävellä 15 kilometriä lauantaina, olla kokouspaikassa yötä ja kävellä sunnuntaina jälleen 15 kilometriä takaisin kotiin. Kokouksista saatava ilo, rohkaisu ja toveruus auttoivat häntä jaksamaan. Nähtyään kuukausien ajan hänen kävelevän kokouksiin ja takaisin hänen vanhempansa tulivat lopulta vakuuttuneiksi siitä, että häntä ei voitaisi saada luopumaan sen tekemisestä. Sen vuoksi he tarjoutuivat antamaan hänelle rahaa kyytiin.
Eräässä maassa, jonka työstä Kenian haaratoimisto huolehtii, asui poliittisen puolueen korkea-arvoinen virkailija. Kun veljiämme raahattiin hänen eteensä ja heitä syytettiin valheellisesti väärintekemisestä, heidän erinomainen käytöksensä teki häneen aina suuren vaikutuksen. Sen vuoksi hän esimiehensä poissa ollessa käytti toisinaan asemaansa hyväkseen vapauttaakseen syytetyt veljemme. Sillä välin muuan tuolla alueella toiminut voimakas kapinajohtaja aiheutti hänelle poliittisia vaikeuksia. Hallitus määräsi tuon virkailijan ottamaan tämän kapinallisen kiinni ja tappamaan hänet. Vastaukseksi hallituksen toimiin kapinoitsijoiden ryhmä vannoi surmaavansa hallituksen virkailijan. Myöhemmin tämä virkailija siirrettiin pääkaupunkiin, häntä syytettiin väärin ja hänet pantiin vankilaan. Ennen kuin hän vapautui vankilasta, hän tapasi Jehovan todistajia ja otti kirjan Totuus joka johtaa ikuiseen elämään. Kun hän saapui kotiin, hänen ja hänen vaimonsa kanssa alettiin tutkia Raamattua.
Sillä välin entinen kapinallinen, joka siihen mennessä oli asettunut aloilleen ja toimi opettajana, alkoi myös tutkia saman veljen kanssa, joka tutki tämän hallituksen virkailijan kanssa. Sattumalta nämä entiset vihamiehet tapasivat veljen kodissa. Minkä järkytyksen he kokivatkaan! Mutta vähitellen heidän vihansa ja epäluottamuksensa hälvenivät. Molemmat edistyivät totuudessa vaimonsa kanssa ja molemmat kastettiin samana päivänä.
Miten tärkeää on antaa hyvä esimerkki moraalista työpaikallamme? Yksi vastaus saadaan Senegalista. Eräs nuorimies tutki Raamattua Jehovan todistajien kanssa, luki rehellisyyttä käsitelleen Vartiotornin numeron ja havaitsi tarpeelliseksi soveltaa neuvoja työpaikallaan. Niinpä hän asensi lukot bensiinitankkeihin estääkseen työtovereita varastamasta bensiiniä yhtiön autoista. Työnantaja huomasi, että bensiiniä kului paljon vähemmän kuin tavallisesti, ja tiedusteli syytä siihen. Kun hän sai tietää nuorenmiehen toimista, hän palkitsi tämän rehellisyyden nimittämällä hänet koko liikkeen valvojaksi.
Madagaskarin saarella kaksi tienraivaajasisarta oli käymässä erään iäkkään miehen luona, joka hämmästytti heidät kysymällä: ”Sieluhan kuolee, eikö niin?” Mies ajatteli tienraivaajien kuuluvan kristikuntaan ja oletti heidän vastaavan: ”Sielu on kuolematon.” Sen sijaan he esittivät vastakysymyksen: ”Mitä te itse ajattelette?”
”Sielu kuolee”, sanoi iäkäs mies päättäväisesti. ”Olemme teidän kanssanne samaa mieltä siitä”, tienraivaajat vastasivat. Tästä yllättyneenä mies kysyi heiltä, miten hän voisi selittää tämän asian toisille. Raamatuntutkistelu aloitettiin viipymättä. Mies tunnusti: ”Olen kauan aikaa rukoillut Jumalaa osoittamaan minulle totuuden. Nyt olen löytänyt sen, ja olen hänelle erittäin kiitollinen.”
Puolueeton kantamme koituu usein suojaksi meille, varsinkin silloin kun kilpailevat poliittiset ryhmät ottavat lain omiin käsiinsä ja häikäilemättä tappavat kenet tahansa, joka ei ole samaa mieltä heidän kanssaan. Patrick, Etelä-Afrikassa asuva veli, odotti pääsevänsä mukavaan vuoteeseensa vietettyään miellyttävän illan perheensä parissa. Hänen talonsa ovelta kuulunut äkillinen kovaääninen jyskytys kuitenkin murskasi hänen toiveensa rauhallisesta unesta.
”Avatkaa”, huusivat poliittisen nuorisojoukon jäsenet, ”muuten rikomme ovenne ja ikkunanne!” Rohkeasti veli avasi oven ja meni meluavan joukon eteen.
”Etkö ole kuullut, että tänä iltana meidän kaikkien täytyy mennä hyökkäämään indunan [sotilasjohtajan] taloon?” he kysyivät. Veljemme selitti, ettei hän ollut kuullut siitä, koska useimmat hänen asuinalueensa ihmiset tiesivät, ettei hän ota osaa taisteluun. ”Hae aseesi ja osoita olevasi mies”, nuoret vaativat.
Veljemme otti käteensä hengen miekan, Raamattunsa, sekä muita Seuran julkaisuja ja sanoi heille: ”Nämä ovat ainoat aseet, jotka minulla on.” Kaikesta huolimatta he pakottivat hänet lähtemään heidän leiriinsä selittämään puolueetonta kantaansa heidän johtajilleen. Veljen saavuttua sinne muuan paikallinen nuori, joka tunsi veljen, huudahti: ”Miksi te toitte tämän miehen tänne? Hän on Raamatun tutkija. Antakaa hänen mennä, ja jos siitä on jotakin valittamista, minä vastaan seurauksista.” Puolueettomuus auttoi siis veljeämme pääsemään vapaaksi.
Aasia
Aasian maissa toimiva Jehovan kansa suorittaa Valtakunnan työtä ahkerasti. Sellaisen hyvän maanviljelijän tavoin, joka ”runsaasti kylvää”, he ovat ’niittäneet runsaasti’. (2. Kor. 9:6) Burmassa muuan opettaja huomasi koulussa, että eräs oppilas oli piilottanut jonkin lehden kirjojensa joukkoon. Opettaja sieppasi sen pois. Se oli Vartiotorni. Heti opettaja alkoi ahmimalla lukea sitä kannesta kanteen.
Oppitunnin jälkeen hän kysyi tältä tytöltä, mistä tämä oli hankkinut lehden. ”Niiltä ihmisiltä, jotka kulkevat talosta taloon”, kuului vastaus. Opettaja halusi kovasti tavata nuo ihmiset. Hänen toiveensa toteutui. Jonkin aikaa sen jälkeen muuan tienraivaaja tuli hänen kotiinsa. Raamatun kotitutkistelu aloitettiin. Nyt tämä opettaja, kuuden lapsen äiti, opettaa itsekin Raamatun totuutta kulkemalla talosta taloon osa-aikaisena tienraivaajana.
Perinteet ja niiden noudattaminen vaikuttavat voimakkaasti Israelissa. Jossakin toisessa maassa asuvien israelilaisten on usein helpompi tarkastella Valtakunnan sanomaa puolueettomasti. Esimerkiksi Keren-niminen nainen lähti kiertämään maailmaa suoritettuaan asepalveluksensa Israelissa. Asuessaan Yhdysvalloissa hän tapasi Jehovan todistajia. Hän oli haltioissaan saadessaan tietää, mitä Raamattu todella opettaa, hän tutki useita kertoja viikossa ja kävi säännöllisesti kokouksissa. Hän edistyi nopeasti siihen asti, että hän vihki elämänsä Jehovalle. Pelottiko häntä palata Israeliin, koska jotkut hänen perheestään ehkä vastustaisivat hänen vastalöytämäänsä uskoa? Ei, hän palasi innokkaasti ja palvelee säännöllisesti joka kuukausi osa-aikaisena tienraivaajana.
Muutettuaan maasta toiseen vaimonsa ja lastensa kanssa Rami-niminen israelilainen keskusteli Jehovan todistajien kanssa Uudessa-Seelannissa ja piti kuulemastaan. Sillä välin Ramin vanhemmat, jotka asuivat sellaisella Israelin alueella, jolla Jehovan todistajat eivät olleet saarnanneet, tulivat käymään hänen luonaan. Hän oli usein todistanut heille kirjeitse, mutta kuultuaan Valtakunnan hyvästä uutisesta poikansa omasta suusta isä kysyi: ”Miksi rabbiinimme ei ole kertonut meille tästä?” He alkoivat käydä kaikissa kokouksissa ja olivat mukana raamatuntutkistelussa, jota Jehovan todistajat johtivat Ramille. Heidän neljä kuukautta kestänyt vierailunsa oli riittävän pitkä, jotta he ehtivät tulla vakuuttuneiksi siitä, että he olivat löytäneet totuuden. Palattuaan kotiinsa Israeliin vanhemmat olivat valmiita todistamaan monille sukulaisilleen ja ystävilleen ja kohtaamaan sen vastustuksen, jota monet osoittaisivat heidän uutta elämänkatsomustaan kohtaan. Heti saapumisensa jälkeen he ottivat yhteyttä lähimpään seurakuntaan, ja siitä lähtien veljet ovat johtaneet heille raamatuntutkistelua.
Päästäkseen kaikkiin kokouksiin Ramin vanhemmat matkustavat lähes 130 kilometrin edestakaisen matkan. Koska heidän perheensä on hyvin tunnettu, uutiset heidän toimimisestaan Jehovan todistajien kanssa ovat levinneet kulovalkean tavoin heidän kotikaupungissaan. Kiinnittääkseen huomiota hyvään uutiseen isä asettaa Seuran julkaisuja näytteille liikeyrityksensä toimistoon. Tuloksena siitä, että Valtakunnan siemen kylvettiin Uudessa-Seelannissa saakka, hyvää todistusta siis annetaan nyt tuossa osassa Israelia. Mitä sitten tapahtui Ramille ja hänen vaimolleen? Heidät kastettiin viime kesäkuussa.
Eräälle Pakistanissa asuvalle sisarelle, jolle talosta-taloon-työ oli uutta, sattui kokemus, joka lujitti hänen luottamustaan Jehovaan. Kun hän oli toverinsa kanssa kenttäpalveluksessa, eräät nuoret miehet, jotka vastustivat sitä, että he saarnasivat kristillisyyttä, eivät päästäneet heitä lähtemään talostaan. Yksi heistä soitti isälleen, joka oli poliisimiehiä, ja käski tätä tulemaan pidättämään julistajat. Kun isä saapui ja näki Vartiotornin, hän käski poikaansa olemaan sekaantumatta asiaan ja sanoi: ”Tämä on heidän uskonsa, ja heidän täytyy saarnata tätä.” Nuoret miehet vaativat poliisia estämään heitä saarnaamasta. Isä sanoi pojalleen ja toisille nuorille miehille tylysti: ”Jos haluatte vaientaa heidät, niin saarnatkaa heille sitten itse tarpeeksi vakuuttavasti.” Niinpä nuo kaksi julistajaa lähtivät vähin äänin ja tunsivat lujittuneensa tästä kokemuksesta.
Ponchaleo, nuori nainen, joka asuu Thaimaassa eräässä Chiang Main kaupungin pohjoispuolella sijaitsevassa kylässä, joutui kohtaamaan vanhempiensa voimakasta painostusta, koska hän halusi oppia totuuden. Hänen vanhempansa olivat paikallisen kirkon perustajajäseniä. Ponchaleoa ei kuitenkaan saatu luopumaan Raamatun tutkimisesta vaan hän jatkoi edelleen raamatullisten asioiden opiskelemista ystävien kodissa tai valtakunnansalissa.
Vaikka hän asuu noin 20 kilometrin päässä valtakunnansalista, hän käy siellä säännöllisesti. Tämä on huomattava saavutus, kun otetaan huomioon hänen fyysinen kuntonsa. Useita vuosia sitten hän sairastui vakavasti nivelreumaan, mikä teki hänet vammaiseksi. Hänen fyysinen kuntonsa ei ole vaikuttanut hänen kokouksissa käymiseensä, mutta se on pakottanut hänet suuresti riippuvaiseksi hänen vanhempiensa antamasta rahallisesta tuesta. Seurakunnan sisaret opettivat häntä kuitenkin valmistamaan karamellejä, joita hän voisi myydä kotikylänsä torilla. Aluksi tämä pieni liikeyritys sai osakseen pilkkaa hänen vanhemmiltaan ja ystäviltään, jotka ajattelivat, ettei Ponchaleo koskaan ansaitsisi tarpeeksi rahaa ollakseen merkittävällä tavalla avuksi omien kulujensa peittämisessä. Perheensä suureksi yllätykseksi hän pystyy ansaitsemaan riittävästi maksaakseen ne kulut, joita kertyy kokouksissa käymisestä ja jopa kierros- ja piirikonventteihin matkustamisesta. Päättäväisyyden ja uskon avulla hän erosi kirkosta ja vuoden 1987 helmikuussa aloitti kenttäpalveluksen. Hän on ollut innokas julistaja siitä lähtien. Heinäkuussa 1987 hänet kastettiin Phitsanulokissa pidetyssä kierroskonventissa.
Eurooppa
Jehovan pyhän hengen voimistamana hänen järjestönsä voi suorittaa mittavaa hengellistä valistustyötä. Siten Jesajan 11:9:ään muistiinmerkityt sanat ovat täyttymässä nykyään: ”Maa on täynnä Herran tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren.” Tällä Jumalalta tulevalla valmennuksella on ollut hyvä vaikutus myös maallisissa kouluissa.
Esimerkiksi kirjanen Koulu ja Jehovan todistajat on auttanut nuoria veljiämme ja sisariamme saamaan kouluviranomaisten kunnioituksen Belgiassa. Oupeye-Liègen kaupungin koulutoimenjohtaja kirjoitti 29. tammikuuta 1988 seuraavan kirjeen kaikille rehtoreille:
”Olette epäilemättä selvillä siitä, että viime vuosina Jehovan todistajien uskonto on suuresti levinnyt – –. Tämä tosiasia on vain yksi ihmiskunnan ilmiöistä, joita meillä ei ole oikeutta jättää huomioon ottamatta – –. Välittääkseni teille tietoja – – olen päättänyt lähettää teille valokopioita kirjasesta Koulu ja Jehovan todistajat, jonka todistajat ovat itse valmistaneet. Olisin kiitollinen, jos huolehtisitte siitä, että siinä määrin kuin se on mahdollista, opettajakuntanne kunnioittaisi kaikkia tässä kirjasessa esitettyjä toivomuksia.”
Jehovan todistajien lasten tulisi ansaita kunniamainintoja hyvästä käytöksestään koulussa. Belgiassa Nadian neljännen luokan opettaja tunsi ääretöntä vastenmielisyyttä Jehovan todistajia kohtaan. Jo pelkkä ajatus siitä, että hänen luokallaan olisi joku Jehovan todistaja, sai opettajan kiukustumaan niin, että hänellä oli tapana paitsi halveksia Nadiaa alituisesti, myös huutaa toisille lapsille ja lyödä heitä. Eräänä päivänä oppilaat olivat kiroilleet luokassa niin paljon, että opettaja määräsi jokaisen lapsen menemään taululle ja kirjoittamaan jonkin kirosanan sekä sen merkityksen. Hän varoitti: ”Jos joku kieltäytyy, hänen todistusarvosanojansa alennetaan!”
”Opettaja, minut voitte sivuuttaa”, Nadia sanoi kohteliaasti. ”Otan mieluummin alhaisemmat arvosanat kuin kirjoitan noita sanoja!” Opettaja ei kuitenkaan luopunut vaatimuksestaan. Niinpä Nadia marssi taululle ja kirjoitti jokaisen oppilaiden kirjoittaman kirosanan viereen sanan ”RIVOUS”. Nadia luuli saaneensa ala-arvoisen, mutta suureksi helpotuksekseen hän kuuli opettajan ilmoittavan: ”Nadia saa arvosanan kymmenen ja kaikki muut nollan, koska yksin hän tietää, ettei näitä sanoja tulisi koskaan käyttää!”
Englannissa työskentelevät veljemme joutuvat kenttäpalveluksessa toistuvasti ongelman eteen: monissa paikoissa ei ole ketään kotona. Tienraivaajat ovat ponnistelleet kovasti käydäkseen käsiksi tähän ongelmaan. Kun Carol ja Catherine päättivät käydä kello 18:n ja 20:n välillä niissä paikoissa, joissa ketään ei ollut tavattu kotoa, he saivat erinomaisia tuloksia. ”Ihmiset ovat paljon rentoutuneempia työpäivän päätyttyä”, he kertovat. ”Monien niiden luona, jotka kuuntelivat, ei ollut käyty säännöllisesti, ja jotkut jopa myönsivät, etteivät he olleet koskaan tavanneet meitä – tällaista tapahtui taloissa, joissa olemme käyneet vuosikausia.” Eräs tienraivaaja, joka päätti tavoittaa ihmiset, ennen kuin nämä lähtivät kotoaan työpaikalle, aloitti kenttäpalveluksen aamulla ennen kello kahdeksaa. Jonkin ajan kuluttua tämä sisar oli tavannut jonkun kaikista niistä paikoista, joissa aikaisemmin ei ollut ollut ketään kotona, levittänyt 12 kirjaa ja 108 lehteä, saanut kaksi lehtikierrosta ja aloittanut kaksi lupaavan tuntuista raamatuntutkistelua. Yritätkö sinäkin mukautua muuttamalla aikatauluasi alueellesi sopivaksi?
Kreikan haaratoimistosta kerrotaan, että eräällä Turkin rannikon lähistöllä sijaitsevalla saarella muuan arkkipiispa yritti estää Jehovan todistajia saarnaamasta. Hän käytti traktaattia nimeltä ”Suuri ongelma: JEHOVAN TODISTAJAT” levittääkseen koko saareen tietoa siitä, että kuuluisa teologi tulisi pitämään luennon tuosta aiheesta. Tuolla saarella Jehovan todistajat tutkivat säännöllisesti erään 1500 asukkaan kylässä asuvan perheen kanssa. Teologia pyydettiin siksi käymään tämän perheen luona ja palauttamaan se takaisin kirkon helmaan. Perheen luo lähetettiin diakoni kertomaan teologin tulevasta vierailusta. Kiinnostunut mies ja hänen perheensä selittivät diakonille, että tämä vierailu olisi tervetullut. Teologi ei kuitenkaan tullut yksin. Hänen mukanaan olivat kylän pappi sekä diakoni ja eräs toinen kirkon palveluksessa oleva virkailija. Kiinnostunut mies vastasi kaikkiin heidän kysymyksiinsä käyttämällä Raamattua. Hänen vastauksensa kolminaisuusoppia, Jumalan nimeä ja muita aiheita koskeneisiin kysymyksiin saivat heidät vaikenemaan. Lopulta teologi kääntyi kolmen seuralaisensa puoleen ja kysyi: ”Miksi te toitte minut tämän Jehovan todistajien johtajan luokse?” Kiinnostunut heitti väliin: ”Voi, minä olen aivan uusi. En ole edes käynyt kasteella!” Täysin ällistynyt teologi huusi: ”Nyt lähdetään tästä paikasta heti!”
Kolme nälkäistä lasta, työtön aviomies ja melkoiset velat taivuttivat Espanjassa asuvan Natin ottamaan vastaan tarjouksen hankkia nopeasti paljon rahaa. Hän suostui kuljettamaan laittomasti huumeita Pohjois-Afrikan ja Espanjan välillä. Koska hän oli aloittelija rikollisissa puuhissa, hänen hermonsa pettivät, mikä herätti tullimiesten epäluulot. Hätäpäissään Nati kätki salakuljetettavan käärön WC:hen. Hänen suunnitelmansa paljastui, ja hänet vangittiin vakavan, huumeiden luvatonta kaupustelua koskeneen syytteen perusteella. Nati kielsi jyrkästi, että käärö kuuluisi hänelle, ja muutaman päivän kuluttua hänet vapautettiin vankilasta.
Kolme vuotta myöhemmin Nati alkoi tutkia Raamattua. Hän sai sitten kuulla, että häntä vastaan nostettu oikeusjuttu oli yhä vireillä ja että itse asiassa hänet oli poissa olevana tuomittu viiden vuoden vankeusrangaistukseen ja 300000 pesetan (10000 markan) sakkoihin. Natin aviomies vaatimalla vaati, että rakkaudesta heidän neljää lastaan kohtaan – nuorin oli vain kaksivuotias – hänen pitäisi joko olla menemättä oikeuteen tai jos hän menisikin, ainakin pitäytyä alkuperäisessä väitteessään viattomuudestaan. Mutta Raamatun periaatteet olivat vaikuttaneet Natin omaantuntoon, ja hän päätti nyt kertoa totuuden. Raamattu kädessään Nati selvitteli tuomareille heikkoa taloudellista tilannettaan, joka oli alun perin saanut hänet syyllistymään väärintekoon. Hän kertoi tuomioistuimelle uusista uskonkäsityksistään, jotka paitsi velvoittivat häntä kertomaan totuuden, myös estivät häntä enää koskaan tekemästä mitään laitonta. ”Jehova tietää, että olen katunut”, hän sanoi lopuksi.
Mikä oli tuomio? Hän sai vain kahden kuukauden ehdollisen tuomion! Nati on nyt vakuuttuneempi kuin koskaan siitä, että rehellisyys kannattaa, ja hän on Jehovalle ja hänen Sanalleen kiitollinen saamastaan avusta.
Espanjassa työttömyysaste on Euroopan korkein, joten Faustino oli suunniltaan ilosta, kun hänet hyväksyttiin erääseen työpaikkaan kahden viikon koeajalle, vaikka hän oli selittänyt, että hänen täytyisi kahtena iltana joka viikko lähteä työstä aikaisemmin ollakseen läsnä uskonnollisissa kokouksissaan. Heti koeajan ensimmäisenä päivänä hänelle kuitenkin yllättäen tarjottiin vakinaista työpaikkaa. Miksi yritys toimi näin, vaikka se ei edes tuntenut työntekijää? Yksi yrityksen johtajista oli maininnut eräälle asiakkaalle, että he olivat palkanneet yhden Jehovan todistajan. ”Jos hän todella on Jehovan todistaja, älkää päästäkö häntä menemään”, vastasi asiakas. ”Ette voi enää mistään löytää hänenkaltaisiaan työntekijöitä. He ovat todella luotettavia.”
Latinalainen Amerikka
Taivaallinen Isämme on varmasti todella iloinen, kun hän tarkkailee kansansa toimintaa kautta maailman. Psalmista 149:4 me luemme: ”Herra on mielistynyt kansaansa, hän kaunistaa nöyrät pelastuksella.” Latinalaisen Amerikan veljemme ovat varmasti ponnistelleet saadakseen osakseen Jumalan mielisuosion.
Eräänä päivänä muuan Boliviassa toimiva sisar meni käymään naisen luona, joka oli ollut kiinnostunut Vartiotorni- ja Herätkää!-lehtien tilaamisesta. Kun hän ja hänen mukanaan ollut sisar seisoivat ovella, hän yhtäkkiä tajusi heidän olevan väärän talon edessä. Ennen kuin kukaan tuli aukaisemaan ovea, toinen sisar sanoi: ”Lähdetään!” He kuitenkin jäivät paikoilleen ja ajattelivat, että koska he olivat jo koputtaneet, heidän olisi parasta odottaa ja puhua sille, joka ovelle tulisi.
Talon rouva tervehti sisariamme iloisesti, aivan kuin nämä olisivat olleet kauan poissa olleita ystäviä. Lämpimästi hymyillen hän sanoi: ”Te käytte aina aamuisin, jolloin minulla ei ole aikaa kuunnella.” Nainen kutsui sisaremme sisään, ja he kävivät vilkkaan raamatullisen keskustelun, minkä jälkeen nainen otti kirjallisuutta. Kun sisaremme palasivat seuraavalla viikolla, tuon naisen kanssa aloitettiin raamatuntutkistelu, ja hän edistyi hyvää vauhtia siitä huolimatta, että hänen aviomiehensä vastusti. Nainen kastettiin viime piirikonventissa.
Muuan Boliviaan määrätty lähetystyöntekijäsisar aloitti raamatuntutkistelun Josefan kanssa, joka oli ollut kastamaton Valtakunnan julistaja 15 vuotta sitten. Hän lakkasi olemasta Jehovan todistajien yhteydessä, koska häntä oli loukattu. Heti ensimmäisellä tutkistelukerralla tarkkanäköinen sisar tarkasteli Josefan kanssa sitä, mitä Raamattu sanoo neuvojen ja kurituksen vastaanottamisesta. Hän havaitsi nopeasti Raamatun neuvojen käytännöllisen arvon ja otti tiedot arvostaen vastaan. Josefa päätti, ettei hän enää antaisi aikaisemman väärän asenteensa estää häntä edistymästä totuudessa. Hän suunnittelee menevänsä kasteelle ja tekee jo järjestelyjä osa-aikaista tienraivauspalvelusta varten.
Tienraivaajien palveluskoululla on jatkuvasti myönteinen vaikutus Chilessä, sillä se kannustaa uudempia tienraivaajia pysymään kokoajanpalveluksessa ja auttaa heitä olemaan tehokkaampia evankelistoja korostaessaan henkilökohtaisen kiinnostuksen ilmaisemista toisia ihmisiä kohtaan. Eräänä aamuna muuan tienraivaajasisar, joka oli käynyt tämän koulun, teki ahkerasti ovelta-ovelle-työtä. Eräällä ovella avaamaan tuli palvelustyttö, joka sanoi, ettei hän ehdi puhua sisaren kanssa, koska talon rouva oli sairaana vuoteessa. Sisar pyysi palvelustyttöä viemään Herätkää!-lehden sairaalle naiselle ja kehotti tyttöä näyttämään naiselle kirjoitusta, joka käsitteli hyvää terveyttä.
Sisar kertoo: ”Pyysin palvelustyttöä välittämään talon rouvalle toivomukseni, että hän paranisi sairaudestaan pian, ja kertomaan hänelle, että olisin iloinen, jos voisin jollain toisella kerralla puhua hänelle Raamatun lupaamasta paratiisimaasta. Palattuaan palvelustyttö pyysi minut sisälle taloon. Menin naisen makuuhuoneeseen ja näin, että hän oli jo melko iäkäs ja hyvin sairas. Hänellä oli surullinen ilme kasvoillaan. Selitin tarkemmin syytä käyntiini, ja hän oli yllättynyt. Hän sanoi, että hän oli päättänyt puhua minulle, koska vaikka en tuntenutkaan häntä, olin toivottanut hänelle pikaista paranemista, ja se oli saanut hänet hyvälle mielelle.” Raamatuntutkistelu aloitettiin. Nykyään tuo nainen käy seurakunnankokouksissa, on tehnyt tarpeellisia muutoksia elämässään ja toivoo jonakin päivänä tulevansa Jehovan vihkiytyneen kansan jäseneksi. Miten tärkeää onkaan osoittaa henkilökohtaista kiinnostusta toisiin!
Kaikki vastustajat eivät todellisuudessa vihaa totuutta, kuten seuraava Paraguaysta tullut kokemus osoittaa. Eräänä päivänä muuan Jehovan todistaja tapasi miehen, joka osoitti jonkin verran kiinnostusta totuuteen. Hänen isänsä, joka oli kirkon pappi, kuitenkin kielsi tuota pikaa kaiken yhteydenpidon Jehovan todistajien kanssa. Isä uhkasi katkaista kaikki siteet poikaansa, jos tämä edelleen ottaisi todistajia vastaan kotiinsa. Tästä syystä poika perui kaikki sopimukset tapaamisesta julistajan kanssa. Kun pojan vaimo alkoi tutkia Raamattua, hän alkoi isänsä tavoin vastustaa ja kävi jopa väkivaltaiseksi. Hän ei antanut julistajan käydä hänen vaimonsa luona heidän kodissaan tai edes kulkea talon editse. Vaimo halusi silti oppia lisää Raamatusta, joten julistaja jatkoi tutkistelua kirjeitse.
Kun tämä mies sai selville, että hänen vaimonsa yhä tutki Raamattua ja lisäksi alkoi suhtautua vakavasti totuuteen, hän vastusti entistä kiivaammin. Hänen lapsensakin rupesivat pelkäämään häntä. Hän alkoi juopotella ja pelata uhkapelejä. Hänen vaimonsa kesti tämän kaiken seuraavien seitsemän vuoden ajan. Mutta syvällä sisimmässään mies tunsi omantunnontuskia huonon käytöksensä takia.
Lopulta aviomies myöntyi siihen, että yksi Jehovan todistaja tuli jälleen tapaamaan häntä. Hänen vaimonsa ja lapsensa olivat varmasti iloisen yllättyneitä, kun hän suostui Raamatun kotitutkisteluun. Kun vaikeudet demonien kanssa alkoivat häiritä perheen edistymistä totuudessa, vanhimmat auttoivat perhettä luottamaan Jehovaan voiton saamiseksi. Ajan myötä niiden hyökkäykset loppuivat. Tuo mies ja hänen vaimonsa ovat yhdessä vihkineet elämänsä Jehovalle ja ottaneet tarvittavat askeleet kastetta varten. Tämä entinen totuuden ankara vastustaja palvelee nyt onnellisena Jehovaa yhdessä koko perheensä kanssa.
Uruguayssa asuva mies, jonka sisar tutkii Raamattua Jehovan todistajien kanssa, istui penkillä kaupungin torilla, kun pelästynyt viisivuotias poika, erään Jehovan todistajan lapsi, juoksi häntä kohti hurjaa vauhtia. Hän etsi turvaa toista poikaa vastaan, joka ajoi häntä takaa ja heitteli häntä kivillä. Osoittaen sormella ilkeää poikaa nuori todistaja sanoi: ”Tuonkaltaiset pahat pojat kuolevat Harmagedonissa.” Mies oli yllättynyt kuullessaan sanan ”Harmagedon” tällaisen pienen lapsen suusta. Hän muisteli kuulleensa sisarensa käyttäneen tuota sanaa. Niinpä hän kysyi pojalta, mikä Harmagedon oikeastaan oli. Juuri tuona aamuna poika oli tutkinut tätä aihetta äitinsä kanssa, ja niin hän pystyi antamaan miehelle hyvän selityksen. Lapsen tiedot tekivät syvän vaikutuksen tähän nuoreenmieheen, hän kiinnostui totuudesta ja pyysi raamatuntutkistelua. Psalmista sanookin: ”Lasten ja imeväisten suusta sinä perustit voiman.” – Ps. 8:3.
Pohjois-Amerikka ja Karibianmeren saaret
Malcolm, nuori avioitunut mies, joka asuu Kanadassa, oli ollut totuuden kanssa tekemisissä vain ohimennen, kun hän solmi moraalittoman suhteen erääseen naiseen, jonka hän myöhemmin murhasi mustasukkaisessa raivonpuuskassa. Hänen ongelmanaan oli aina ollut äärimmäisen helposti räjähtävä luonne ja kyvyttömyys hillitä itseään. Kun hänet tuomittiin vankilaan, psykiatri kuvaili häntä ”mielenvikaiseksi tappajaksi”. Kesäkuun 2. päivänä vuonna 1982 Malcolm sai melkoisen pitkän vankeustuomion.
Vankilassa ollessaan hän antautui keskusteluun useiden eri pappien kanssa ja istui toisinaan heidän jumalanpalveluksissaan, mutta ei saanut tyydyttäviä vastauksia kysymyksiinsä. Lopulta huhtikuussa 1985 vankilan erään työntekijän kautta, joka on yksi Jehovan todistajista, tehtiin järjestelyjä säännöllistä raamatuntutkistelua varten. Tuosta ajasta lähtien Malcolm on tehnyt elämässään suuria muutoksia. Hänen muuttunut elämänasenteensa ja parantunut käytöksensä ovat tehneet syvän vaikutuksen vankilan virkailijoihin, psykiatreihin ja vankitovereihin. Hänen arvostuksensa totuutta kohtaan saa hänet kertomaan oppimastaan toisille vangeille, ja hän puhuukin heille Raamatusta keskimäärin 60–70 tuntia joka kuukausi.
Malcolmin todistustyön ansiosta muuan äskettäin vankilasta vapautunut mies käy nyt kokouksissa toisessa osassa maata. Malcolmille annettiin 23. tammikuuta 1988 päivän loma, jotta hän voisi olla läsnä kierroskonventissa aseettoman vanginvartijan saattamana. Seuraavassa kuussa, helmikuussa, sen jälkeen kun Malcolm oli käynyt kasteella, hänet hyväksyttiin osa-ajan tienraivaajaksi, ja hän suunnittelee jatkavansa osa-aikaista tienraivausta säännöllisesti. Hän toivoo pääsevänsä vapaaksi päivisin vuodesta 1993 lähtien ja kokonaan ehdonalaiseen vapauteen vuonna 1996. Kaikista taustoista lähtöisin olevat ihmiset siis ilmaisevat vastakaikua hyvälle uutiselle.
Lehtien avulla todistetaan yhä enemmän Caymansaarilla, ja monet ihmiset osoittavat erityistä kiinnostusta joihinkin nimenomaisiin kirjoituksiin. Muuan veli, joka on tienraivaaja, levitti eräälle liikemiehelle lehtemme, joka käsitteli naisten asemaa työpaikalla. Tämän lehden lukeminen teki tähän mieheen niin syvän vaikutuksen, että hän päätti, että kaikkien hänen naistyöntekijöidensä pitäisi lukea se. Varmistaakseen, että he todella lukisivat kirjoituksen, hän otti jokaista varten valokopion, liitti kunkin kopioon paperilapun ja pyysi, että kirjoituksen lukemisen jälkeen he merkitsevät paperiin nimikirjaimensa sen osoittamiseksi, että he olivat lukeneet sen.
Jamaikassa eräs sisar otettiin sairaalaan leikkausta varten. Hän ilmoitti sairaalalle, ettei hän hyväksyisi lainkaan verensiirtoa. Kun yksi lääkäreistä kysyi häneltä, haluaisiko hän ennemmin kuolla ilman verta, hän vastasi: ”Kyse ei ole siitä, että haluaisin kuolla, mutta raamatullisista syistä pysyn uskollisena Jumalalleni, vaikka se merkitsisikin kuolemaa.”
Seuraavana päivänä lääkäri palasi ja vaati sisarta näyttämään hänelle, missä Raamattu kielsi veren käytön. Sisar kehotti häntä lukemaan Apostolien tekojen 15:28, 29:n. Luettuaan raamatunkohdan lääkäri vastasi: ”Mutta ei tässä sanota, ettei saa ottaa verensiirtoja.” Sisar kysyi häneltä: ”Jos käskette potilastanne karttamaan alkoholia, merkitseekö se sitä, että hän ei saa juoda sitä, mutta voi käyttää muita keinoja saadakseen sitä ruumiiseensa?” Ennen kuin lääkäri ehti vastata, eräs sairaanhoitaja, joka oli kuunnellut keskustelua, ehätti väliin ja sanoi, että hän tunsi erään lääkärin, joka oli käskenyt yhtä potilaistaan olemaan juomatta alkoholia. Sairaanhoitaja kertoi edelleen, että potilas lopetti alkoholin juomisen, mutta kaatoi sitä leivälle ja sitten söi leivän. Asian ydin kävi selväksi, eikä sisarta hoitanut lääkäri sanonut enää mitään. Hän otti vastaan Herätkää!-lehden, jossa oli kerrottu erään vakavasti sairaan Jehovan todistajan kokemus siitä, kun tämä kieltäytyi verensiirrosta ja säilyi hengissä. Lääkäri luki lehden myöhemmin ja kehotti muitakin lääkäreitä ja potilaita lukemaan tuon lehden. Sisarelle tehtiin leikkaus ilman verta, ja hän on toipumassa siitä hyvin.
Leewardsaarten veljet eivät säästelleet vaivojaan ollakseen läsnä kierroskonventtien ja erikoiskonventtipäivien sarjassa viime palvelusvuoden aikana. He matkustivat veneellä ja autolla ja joissakin tapauksissa kävellen. Vuoristoisella Dominican saarella Penny-sisaren, jolla on kaksi poikaa, James ja Thomas, ei annettu käyttää perheen kumpaakaan autoa matkalla kierroskonventtiin, joka pidettiin pääkaupungissa Roseaussa, yli 55 kilometrin päässä heidän vuoristossa sijaitsevasta kodistaan. Tästä lannistumatta tuo kolmikko lähti liikkeelle jalkaisin, valmiina kapuamaan rinteitä ylös ja alas. Kun he pääsivät kylänsä laitamille, he kohtasivat ensimmäisen esteensä: tulvivan joen. Penny otti kengät jalastaan ja oli valmiina ylittämään joen, mutta 11-vuotias James ei ollut yhtä pitkä kuin äitinsä ja 5-vuotias Thomas oli vielä lyhyempi. Poikia pelotti lähteä tähän uskaliaaseen yritykseen. Lähistöllä seisoksinut nuorimies näki heidän ahdinkonsa ja kantoi nuo kaksi poikaa turvallisesti joen toiselle rannalle.
Kolmikko patikoi jälleen eteenpäin, tällä kertaa ehkä parisen kilometriä, kunnes joku autoilija huomasi heidät ja tarjosi heille kyytiä, mutta vain lyhyelle matkalle. Kun hän kuuli heidän pulmallisesta tilanteestaan, hän tunsi sääliä ja kyyditsi heidät yli viidentoista kilometrin päähän Portsmouthin rannikkokaupunkiin. He olivat nyt yhä noin 40 kilometrin päässä konventtipaikasta. Mutta he olivat päättäneet päästä sinne, ja väliin käveltyään ja väliin päästyään autojen kyytiin he lopulta saapuivat päämääräänsä juuri parahiksi ohjelman alkuun.
Trinidadissa ja Tobagossa veljet ovat onnistuneet hyvin uusien traktaattien käytössä. Eräs Anderson-niminen Jehovan todistaja on pitänyt niitä tunnollisesti esillä paidantaskussaan työmatkoillaan. Näistä neljästä traktaatista hän on saanut parhaita tuloksia hyvän uutisen levittämisessä käyttämällä sitä, jonka otsikkona on Mitä toivoa on kuolleilla omaisillamme?. Tässä traktaatissa olevan pienen tytön pää pilkottaa aina sopivasti hänen taskustaan. Se tavallisesti riittää herättämään kysymyksen: ’Mikä tuo kuva on?’ tai: ’Mikä traktaatti sinulla on tuossa?’ Hän saa näin erinomaisia tilaisuuksia selittää, mitä Raamattu sanoo kuolleiden tilasta ja heidän tulevaisuudentoivostaan.
Anderson kertoo: ”Toimistossani yksi naisista esitti kysymyksen traktaatista. Keskustelumme aikana paitsi kerroin hänelle traktaatissa olevan raamatullisen sanoman, myös selitin monia asioita painotiloistamme, julkaisemistamme useista kirjoista ja lehdistä ja niistä aiheista, joita ne käsittelevät. Vastaukseni teki häneen suuren vaikutuksen, ja hän tiedusteli sitten, oliko meillä lapsille tarkoitettua Raamattua käsittelevää kirjaa.”
Seuraavana päivänä Anderson vei hänelle julkaisun Kirjani Raamatun kertomuksista. Hän ihastui suunnattomasti havaitessaan kirjan myönteisen, selkeän ja yksinkertaisen esitystavan, jossa vastaavat raamatunjakeet on mainittu kunkin kertomuksen lopussa. Hänen innostuksensa vaikutti myös toimistossa oleviin muihin naisiin, ja hekin pyysivät kirjallisuutta itselleen. Anderson sanoo lopuksi: ”Levitin kymmenen Kirjaani Raamatun kertomuksista ja kolme muuta julkaisua, ja joka päivä yhä varmistaudun siitä, että paidantaskustani pistää esiin traktaatteja.”
Tyynenmeren saaret
Jehovan palvontaa varten sepitetty laulu ilmaisi hyvin israelilaisten tyytyväisyyden ja onnellisuuden tunteet Jumalaansa kohtaan. He lauloivat riemuiten: ”Herra on kuningas! Riemuitkoon maa; iloitkoot saaret, niin monta kuin niitä on.” (Ps. 97:1) Merensaarilla on tosiaan syytä onnellisuuteen sen osan vuoksi, joka niillä on ihmisten kutsumisessa ’tulemaan’ ja juomaan ikuisen elämän vesiä.
Se, miten tärkeää on asettaa henkilökohtaisia tavoitteita, tulee korostetusti esille Australiassa toimivalle sisarelle sattuneessa kokemuksessa. Kaksi kuukautta kestäneen äskeisen lehtitilausrynnistyksen aikana hän asetti henkilökohtaiseksi tavoitteeksi saada 50 tilausta. Hän ajatteli voivansa hankkia yhden tilauksen päivässä ensimmäisen kuukauden aikana ja saada sitten 20 tilausta toisen kuukauden aikana.
Hän kertoo: ”Puhuin Jehovalle säännöllisesti rukouksessa tavoitteestani ja ponnistelin sitten ahkerasti voidakseni saavuttaa sen. Toisinaan minun täytyi palata kolme tai neljä kertaa jonkun ovenavaajan luo, ennen kuin tällä oli riittävästi rahaa maksaa tilaus. Uusintakäyntejä tein iltaisin ja joitakin aikaisin aamulla. Eräs nainen jopa tarjoutui tuomaan rahat kotiini, minkä hän tekikin.” Kuvittele, miten iloinen sisar oli saavutettuaan tavoitteensa – 31 tilausta ensimmäisessä kuussa! Saiko hän ne 20 tilausta seuraavassa kuussa? Sai tosiaankin!
Muutaman seuraavan kuukauden aikana tämä sisar aloitti useita raamatuntutkisteluja palaamalla sinne, missä oli osoitettu kiinnostusta. Vaikka kaikki tutkisteluista eivät olekaan jatkuneet, monet henkilöt uudistivat tilauksensa. Eräs kiinnostunut nainen tutkii säännöllisesti kirjaa Sinä voit elää ikuisesti paratiisissa maan päällä ja edistyy hyvää vauhtia. Sisar kertoo: ”Mielestäni kaikki se, mitä pystyin saamaan aikaan, seurasi tavoitteen asettamisesta ja myönteisen asenteen ilmaisemisesta. Tulee todella luottaa Jehovaan ja ponnistella ahkerasti. Sananlaskujen 10:22 (UM) on todella käynyt toteen minun tapauksessani: ’Jehovan siunaus – se tekee rikkaaksi, eikä hän lisää siihen mitään tuskaa.’”
Vartiotornin painettu teksti on voimallista. Se voi muuttaa lukijansa asenteen. Salomonsaarilla joissakin kylissä ihmiset yhä pelkäävät ottaa Jehovan todistajia avoimesti vastaan, koska heidän uskonnolliset johtajansa vastustavat kiihkeästi. Kun julistajat saapuivat eräällä korallisaarella yhteen tällaiseen kylään kulkeakseen talosta taloon, heidän kimppuunsa hyökättiin ja heitä kiellettiin enää koskaan tulemasta kylään saarnaamaan. Julistajat asuvat ainoastaan vajaan parin kilometrin päässä virran yläjuoksulla, ja heidän täytyy kulkea tämän kylän läpi mennessään muihin paikkoihin. Siitä huolimatta ihmiset ilmaisivat, etteivät ystävät olleet tervetulleita. Heidän asenteensa on kuitenkin nyt muuttunut. He jopa tervehtivät todistajia. Mitä on tapahtunut?
Todistajien lapset, jotka tavallisesti leikkivät joella kotitekoisten leikkiveneiden kanssa, alkoivat käyttää vanhojen, pois heitettyjen Vartiotorni-lehtien sivuja purjeina. Heillä oli tapana antaa veden kuljettaa heidän pienet veneensä myötävirtaan. Todistajat eivät tienneet, että tuon toisen kylän lapsilla oli tapana ottaa veneet vastaan. Mutta ketkä keräsivät purjeet? Aikuiset, jotka osasivat lukea. Tämän takia kyläläiset ovat muuttaneet asennettaan Jehovan todistajia kohtaan. Vaikka he yhä pelkäävätkin ottaa heitä vastaan avoimesti, he ovat heille nyt ystävällisiä.
Tuvalussa, josta Länsi-Samoan haaratoimisto huolehtii, vuosi alkoi tienraivaajien palveluskoululla, joka on antanut lisävauhtia saarnaamistyölle. Niinpä kaksi tienraivaajasisarta toimi tilapäisesti kaksi kuukautta erikoistienraivaajina Nanumangan saaressa, missä 200 ihmistä oli ollut läsnä muistonvietossa. Tienraivaajat johtivat heidän keskuudessaan kaikkiaan 21:tä raamatuntutkistelua. Funafutissa äskettäin pidetyssä kirkon neuvonpidossa Nanumangan protestanttinen pastori ilmaisi saarnassa huolensa siitä, että Jehovan todistajien työ vetää puoleensa useita hänen saarensa asukkaista ja että vain muutamat ”viisaat” ovat torjuneet heidät. Hän sanoi näkevänsä joka aamu naisten heräävän aikaisin ja järjestävän kotinsa siihen kuntoon, että he voivat ottaa vastaan ne sisaret, jotka tulevat johtamaan heille raamatuntutkistelua. Hän väitti näiden naisten olevan niin kiinnostuneita Raamatun tutkimisesta, että kun lapsi itkee, he pitelevät sitä toisella kädellä ja koko ajan etsivät raamatunkohtia toisella kädellä. Vaikka hän on saattanut liioitella, se todistaa totuuden saarnaamisen tehokkuudesta tuolla saarella. – Fil. 1:15, 18.
Toisinaan ne, jotka ovat lähtöisin varakkaasta perheestä, saavat perheeltään osakseen runsaasti vastustusta totuuteen osoittamansa kiinnostuksen vuoksi. Erään veljen isä on suuren valintamyymäläketjun osakkaana Havaijissa. Perhe odotti pojan lopulta ottavan vastaan johtajan tehtävät. Tultuaan Jehovan todistajaksi veli kuitenkin pysyi mieluummin myymäläapulaisena. Jonkin aikaa tilanne oli varsin jännittynyt, kun perheenjäsenet yrittivät painostaa veljeä ja hänen vaimoaan muuttamaan mielensä. Pariskunnan antaman erinomaisen esimerkin ansiosta vastustus on vähentynyt. Veljemme on nyt avustava palvelija ja yhä tyytyväinen työhönsä varastoapulaisena, mistä hänen perheensä ja muut työntekijät ovat suuresti hämmästyneitä.
Maat joissa työ on kielletty
Veljet pysyvät pelottomasti Jehovalle uskollisina niissä maissa, joissa Valtakunnan työ on kielletty. Daavidin tavoin he sanovat: ”Jumalaan minä turvaan enkä pelkää. Mitä ihminen minulle tekisi?” – Ps. 56:12.
Veljemme asuivat rauhallisissa oloissa erään afrikkalaisen valtion eteläosassa, kun vuonna 1975 heidät pidätettiin heidän puolueettoman asenteensa vuoksi ja kuljetettiin vankileireille maan pohjoisosaan. He menettivät kaiken omaisuutensa. Leireillä he pitivät kokouksensa aluksi salassa, mutta myöhemmin he saattoivat kokoontua avoimesti. Eläessään leireillä he työskentelivät ahkerasti pelloilla kasvattaen viljaa sekä kanoja, sikoja ja muuta karjaa. Pian vastarintaliike nostatti vainon aallon ja järkytti veljien normaalia elämää ahdistelemalla heitä, ryöstämällä heidän omaisuutensa ja jopa murhaamalla joitakuita heistä.
Veljien täytyi paeta, ja jälleen he menettivät kaiken, mitä he omistivat. Kahden avustusjärjestön edustajien yhteistyön turvin hallitus kuitenkin järjesti veljillemme lentokuljetuksen takaisin pääkaupunkiin, jossa suurin osa heistä oli alun perin asunut. Monet saapuivat rutiköyhinä. Jotkut olivat niin huonoissa vaatteissa, etteivät he kehdanneet lähteä lentokentältä. He kysyivät itseltään: ”Mitä me syömme? – – Mitä me puemme yllemme?” (Matt. 6:31) Mutta Jehova Jumala huolehti heistä. Uutinen heidän hädästään kerrottiin Etelä-Afrikassa asuville veljille, jotka järjestivät nopeasti avustustarvikkeita – 83 tonnia ruokaa ja vaatteita. Punaisen Ristin avulla tavarat toimitettiin veljillemme viipymättä. Seurakunnat järjestettiin pian uudelleen. Millainen on heidän hengellinen tilansa nykyään? Jehova on siunannut heitä runsaasti. Heidän määränsä on todellisuudessa jo ylittänyt sen julistajahuipun, joka heillä oli vuonna 1975, kun vaino alkoi.
Eräässä toisessa maassa taloudellisen tilanteen takia ihmiset syövät vain yhden aterian päivässä. Sen vuoksi joidenkuiden, mutta ei kaikkien, tienraivaajien on ollut pakko lopettaa kokoajanpalvelus ja mennä ansiotyöhön. Paikallisten vaikeuksien vuoksi erikoistienraivaajien määrärahat saapuvat usein myöhään. Kerran kun talossa ei ollut enää ruokaa, erään erikoistienraivaajan vaimo masentui ja pyysi hartaasti aviomiestään menemään jälleen ansiotyöhön. Veli kannusti häntä luottamaan täysin Jehovaan. Rukoiltuaan yhdessä he kuulivat yön pimeydestä oudon äänen. Veli sieppasi nopeasti lampun ja sen valossa huomasi pöydän alla eräänlaisen vyötiäisen. Hetkeäkään hukkaamatta hän otti kiinni tämän eläimen, jonka lihaa pidetään suuressa arvossa, ja ratkaisi näin heidän ruokaongelmansa muutamaksi päiväksi eteenpäin.
Erään toisen kerran etsittyään ruokaa onnistumatta kuitenkaan löytämään sitä hän tapasi metsästäjiä, jotka olivat saaneet kiinni sakaalin, mutta eivät tienneet, mitä tehdä saaliillaan. Heidän uskonnolliset tapansa estivät heitä syömästä sen lihaa. He kysyivät tienraivaajalta tämän näkemystä ruoasta. Hän selitti, että kristityt eivät enää ole lakiliiton alaisuudessa ja että mitä tahansa lihaa voitaisiin syödä, kunhan siitä vain oli veri laskettu pois kunnolla. Se teki metsästäjät vakuuttuneiksi, ja he tappoivat sakaalin viipymättä ja laskivat siitä veren pois. He antoivat myös tienraivaajalle suuren lihakimpaleen kotiin vietäväksi hänen perheelleen!
Kutsummepa sen tähden mitä tahansa maapallon osaa kodiksemme, Jehova kaiuttaa yhä pyhän henkensä ja Karitsan morsiamen välityksellä kutsua ’tulla ottamaan elämän vettä ilmaiseksi’. – Ilm. 22:17.
[Taulukko s. 34–41]
JEHOVAN TODISTAJIEN MAAILMANLAAJUISEN TOIMINNAN RAPORTTI PALVELUSVUODELTA 1988
(Ks. painettu julkaisu)
[Kuva s. 5]
Viime vuonna kastettiin 239268 henkeä vastaukseksi kutsuun ”Tule!”
[Kuvat s. 14]
Kuvia Italiassa pidetyistä ”Jumalallisen oikeuden” piirikonventeista: osa yleisöstä Veronan konventissa ja läsnäolijoita tutkimassa uutta kirjaa Leinìn konventissa
[Kuvat s. 19]
Palvelijain valmennuskoulun ensimmäisen kurssin päättäjäiset pidettiin 29. marraskuuta 1987 ja toisen kurssin päättäjäiset 22. toukokuuta 1988
[Kuva s. 22]
Eteläamerikkalaisessa Guyanan valtiossa oleva uusi Beetel-koti on muurattu savitiilistä. Vihitty 14. tammikuuta 1988
[Kuva s. 22]
Ecuadorin haaratoimiston U:n muotoisessa rakennuksessa ovat toimistot, keittiö, ruokailutilat, pesula ja asuinhuoneet. Vihitty 11. lokakuuta 1987
[Kuvat s. 27]
Papua-Uuden-Guinean haaratoimistossa asuinhuoneet ovat yläkerroksissa. Rakennuksessa on myös sairasosasto, kirjasto, toimistot, äänitysstudio, pesula, keittiö ja ruokasali. Vihitty 12. joulukuuta 1987
[Kuvat s. 28]
Ghanan haaratoimiston painotilat, toimistot, eteisaula ja valtakunnansali on ryhmitelty ison U:n muotoon. Vihitty 30. tammikuuta 1988
[Kuvat s. 29]
Havaijin haaratoimistotiloihin kuuluu toimistoja, neuvotteluhuone, ruokasali ja keittiö. Tässä kompleksissa on myös kaksi valtakunnansalia. Vihitty 3. huhtikuuta 1988
[Kuvat s. 30]
Portugalin haaratoimiston asuinsiivessä on 40 huonetta sekä palvelutilat. Lämmitykseen käytetään aurinkoenergiaa. Nelikerroksisessa painorakennuksessa ovat toimistotilat ja valtakunnansali. Vihitty 23. huhtikuuta 1988
[Kuva s. 33]
Kyproksen haaratoimistossa on neljä asuntoa, joista on näköala puutarhaan. Kiinteistön oheen rakennettiin valtakunnansali. Vihitty 2. elokuuta 1988
[Kuva s. 33]
Hongkongin uusien haaratoimiston laajennusten myötä Kent Roadilla sijaitseviin tiloihin tuli lisää kuusi makuuhuonetta kylpyhuoneineen, keittiö ja ruokasali, johon mahtuu mukavasti istumaan 36 henkeä. Vihitty 7. toukokuuta 1988