1A Jumalan nimi Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa

Hepr. יהוה (JHWH)

”Jehova” (hepr. יהוה, JHWH), Jumalan persoonanimi, esiintyy ensi kerran 1Mo 2:4:ssä. Jumalan nimi on verbi, imperfektiivinen kausatiivimuoto heprealaisesta verbistä הוה (ha·wahʹ ’tulla [joksikin]’). Jumalan nimi merkitsee sen tähden ’hän saattaa tulemaan (joksikin)’. Tämä ilmaisee Jehovan sellaiseksi, joka etenevästi toimimalla saattaa itsensä tulemaan lupausten Täyttäjäksi, sellaiseksi joka aina toteuttaa tarkoituksensa. Ks. 1Mo 2:4: ”Jehova”, alav.; liite 3C. Vrt. 2Mo 3:14, alav.

Nykyisten kääntäjien suurin loukkaus Pyhän Raamatun jumalallista Tekijää kohtaan on hänen erityisen persoonanimensä poistaminen tai kätkeminen. Todellisuudessa hänen nimensä esiintyy heprealaisessa tekstissä 6828 kertaa muodossa יהוה (JHWH tai JHVH), jota tavallisesti sanotaan Tetragrammiksi eli tetragrammatoniksi (kirjm. ’nelikirjaiminen’). Käyttämällä nimeä ”Jehova” olemme pysyneet tarkoin alkukielisissä teksteissä emmekä ole noudattaneet tapaa korvata Jumalan nimi, Tetragrammi, arvonimillä ”Herra”, ”Adonai” tai ”Jumala”.

Ellei oteta lukuun joitakin varhaisen kreikkalaisen Septuagintan katkelmia, joissa pyhä nimi on hepreaksi kirjoitettuna, vain heprealainen teksti on säilyttänyt tämän tärkeimmän nimen alkuperäisessä nelikirjaimisessa muodossaan יהוה (JHWH), jonka tarkkaa lausumistapaa ei enää tunneta. Nykyisin käytössä olevissa kreikkalaisen Septuagintan (LXX), syyrialaisen Pešittan (Sy) ja latinalaisen Vulgatan (Vg) tekstijulkaisuissa Jumalan ainutlaatuinen nimi korvataan pelkästään arvonimellä ”Herra”. (Ks. liite 1C.)

Teksti, jota käytettiin Biblia Hebraica Stuttgartensian (BHS) pohjana, nimittäin Pietarissa säilytettävä käsikirjoitus Codex Leningradensis B 19^A, vokalisoi Tetragrammin luettavaksi Jehwahʹ, Jehwihʹ ja lukuisia kertoja, kuten 1Mo 3:14:ssä, Jeho·wahʹ. Ginsburgin heprealaisen tekstin laitoksessa (Gins.) JHWH vokalisoidaan luettavaksi Jeho·wahʹ. Vaikka monet kääntäjät suosivat lausumistapaa ”Jahve”, Uuden maailman käännös käyttää edelleenkin jo vanhastaan tuttua muotoa ”Jehova”. (Suomen kielessä ”w” muuttuu ”v:ksi” ja mykkä loppu-h jää pois. Ks. it: ”Jehova”.)

Tapaa korvata Jumalan nimi arvonimillä, mikä kehittyi juutalaisten keskuudessa, käytettiin kreikkalaisen Septuagintan myöhemmissä jäljennöksissä, latinalaisessa Vulgatassa ja monissa muissa käännöksissä, muinaisissa ja nykyisissä. Sen vuoksi Liddellin ja Scottin A Greek-English Lexicon (LSJ, s. 1013) sanoo: ”ὁ Κύριος = hepr. Jahweh, LXX 1Mo 11:5 ym.” E. A. Sophocles sanoo teoksessaan Greek Lexicon of the Roman and Byzantine Periods (Cambridge [USA] ja Leipzig 1914; uusintap. Hildesheim/Zürich/New York 1983, s. 699) artikkelissa κύριος (Kyʹri·os): ”Herra, joka edustaa sanaa יהוה. Sept. passim [LXX, esiintyy eri kohdissa].” Lisäksi F. Vigouroux’n sanakirjassa Dictionnaire de la Bible (Pariisi 1926, 1. osa, palsta 223) sanotaan: ”Septuagintassa ja Vulgatassa on Κύριος ja Dominus ’Herra’ siinä, missä alkuperäisessä on Jehova.” Jumalan nimestä sanotaan teoksessa A Compendious Syriac Dictionary (toim. J. Payne Smith, Oxford 1903, uusintap. 1979, s. 298), että Mar·jaʼ ”VT:n [Vanhan testamentin] [syyrialaisessa] Pešitta-käännöksessä edustaa Tetragrammia”.

Tämä tapa on selvästi tunnustettu Heprealaisten kirjoitusten kriittisten tekstilaitosten, kuten BHK:n ja BHS:n, alaviitteissä, joissa heprealaista Tetragrammia yleisesti käytetään edellä mainittujen Jumalan arvonimien vastineena vanhojen käännösten (LXX:n, Sy:n ja Vg:n) teksteissä. (Ks. esimerkiksi BHS:n alaviitteitä seuraavista kohdista: 1Mo 7:9; 1Ku 1:47; 12:22.) Kääntäessämme näitä sanoja Heprealaisten kirjoitusten alaviitteissä olemme noudattaneet samanlaista käytäntöä.

Martti Luther noudatti raamatunkäännöksessään aikansa uskonnollista tapaa. Esipuheessaan Vanhaan testamenttiin vuodelta 1523 hän kirjoitti: ”Sen, joka lukee tätä Raamattua, tulee myös tietää, että olen pyrkinyt kirjoittamaan juutalaisten Jumalan nimen, jota kutsutaan Tetragrammiksi, isoilla kirjaimilla, nimittäin siis HERRA.” (Lainaus teoksesta D. Martin Luthers Werke, Die Deutsche Bibel, 8. osa, Weimar 1934, s. 30.) Christoph Walther, Lutherin kirjanpainajan H. Lufftin korjauslukija, kertoo eräässä kirjoituksessaan vuodelta 1563: ”Kaikissa Wittenbergissä painetuissa Raamatuissa on ’HERRA’ pelkillä isoilla kirjaimilla siinä, missä yksin Jumalan oma suuri nimi ’Jehouah’ on hepreaksi.” (Lainaus teoksesta Die gantze Heilige Schrifft Deudsch, julkaissut Hans Volz yhteistyössä Heinz Blanken kanssa, München 1972, osa Anhang und Dokumente, s. 273.)

Ensimmäinen englanninkielinen raamatunkäännös, jossa käytettiin Jehovan nimeä, oli vuonna 1530 ilmestynyt William Tyndalen käännös Raamatun viidestä ensimmäisestä kirjasta. Hän kirjoitti ”Iehouah” (1Mo 15:2; 2Mo 6:3; 15:3; 17:16; 23:17; 33:19; 34:23) ja ”Iehoua” (5Mo 3:24). Eräässä huomautuksessaan tähän painokseen Tyndale kirjoitti: ”Iehovah on Jumalan nimi – –. Sitä paitsi aina kun näet HERRAN kirjoitettuna isoilla kirjaimilla (ellei kyseessä satu olemaan painovirhe), se on hepreaksi Iehovah.” Siitä lähtien ovat englantilaiset raamatunkääntäjät käyttäneet Jehovan nimeä vain muutamissa kohdissa mutta sanoja ”HERRA” tai ”JUMALA” useimmissa paikoissa, missä Tetragrammi esiintyy hepreassa. Esimerkiksi Jehovan nimi esiintyy vain neljä kertaa vuodelta 1611 olevassa Kuningas Jaakon käännöksessä (King James Version), nimittäin 2Mo 6:3:ssa, Ps 83:18:ssa, Jes 12:2:ssa ja 26:4:ssä.

Teoksessa Theological Wordbook of the Old Testament (Chicago 1980, 1. osa, s. 13) sanotaan: ”Välttääkseen lausumasta Jumalan nimeä (JHWH) turhaan hurskaat juutalaiset alkoivat korvata itse erisnimen sanalla ʼădōnā(j). Vaikka masoreetit jättivät neljä alkuperäistä konsonanttia tekstiin, he lisäsivät vokaalit ĕ (vokaalin ă sijasta muista syistä) ja ā muistuttaakseen lukijaa lausumaan ʼădōnā(j) konsonanteista riippumatta. Tämä piirre esiintyy heprealaisessa Raamatussa yli kuusituhatta kertaa. Useimmissa käännöksissä käytetään pelkkiä isoja kirjaimia ja kirjoitetaan arvonimi ’HERRA’. Poikkeuksia ovat ASV [American Standard Version] ja New World Translation [Uuden maailman käännös], jotka käyttävät sanaa ’Jehova’, Amplified [Bible], joka käyttää sanaa ’Herra’, sekä JB [The Jerusalem Bible], joka käyttää sanaa ’Jahwe’. – – Niissä kohdissa, joissa ʼădōnā(j) jhwh esiintyy, jälkimmäiseen sanaan on vokaalit otettu sanasta ʼĕlōhîm. Näin ovat syntyneet – – käännökset ’Herra JUMALA’ (esim. Aamos 7:1).” (Ks. myös Die Bibel in heutigem Deutsch, Stuttgart 1982, liite s. 314; Theologisches Begriffslexikon zum Neuen Testament, 1. osa, Wuppertal 1986, s. 665.)

Suomalaisissa raamatunkäännöksissä Jumalan nimi esiintyy jo vuoden 1642 Raamatussa 2Mo 4:21:n selityksessä muodossa ”Iehovah”. Vuoden 1685 Raamatussa se on 2Mo 6:1:n reunahuomautuksessa muodossa ”Jehovah”. Sittemmin tämä nimi esiintyy ns. Vanhojen kirkkoraamattujen rekisterissä hakusanan ”Jumala” kohdalla seuraavasti: ”Jumalan olennollinen ja oma nimi, jolla hän itsensä muista, jotka jumaliksi kutsutaan, eroittaa, on se nimi Jehovah.”

Kun vuoden 1933 Vanhan testamentin suomennos oli ilmestynyt, itämaiden kirjallisuuden professori Knut Tallqvist julkaisi siitä arvostelun, jossa hän mainitsi mm.: ”Mitä erisnimiin tulee, on todettava se omituinen ja kiusallinen tosiasia, että käännöksen lukija ei saa tietää mikä nimi VT:n jumalalla oikeastaan on. – – Nimien Jahve, Jahu, Jah ja Adonai suomennoksena esiintyy kaikkialla vain Herra. Että Herran oikea nimi on Jahve mainitaan vain ohimennen pienessä alaviitassa. Tästä ovat m.m. seurauksena sellaiset omituiselta kuulostavat lauseet kuin ’Herra, Herra kutsui’, ’Herra, Herra pyyhki’ sen sijaan että olisi sanottava: Herra Jahve kutsui j.n.e. Vain siitä syystä, että juutalaiset aikoinaan rupesivat välttämään Jahven nimen lausumista, ei toki meillä ole syytä iäti noudattaa samaa tapaa saatikka sitten poistaa nimi tekstistä.” (Teologinen Aikakauskirja 1933, s. 101, 102.) Tämä ei kuitenkaan soveltunut raamatunkäännöskomitean noudattamiin ”käännösperiaatteisiin” (A. F. Puukko, Suomalainen Raamattumme, Helsinki 1946, s. 395).

Vuoden 1992 kirkkoraamatussa ”Jahve” esiintyy seitsemän kertaa varsinaisessa tekstissä (ks. Raamatun sanojen hakemistoa kohdasta ”Jahve”), mikä kuitenkin edustaa vain yhtä promillea Tetragrammin todellisesta määrästä.

Jumalan nimi Heprealaisissa kirjoituksissa (UM)

Jo Jumalan nimen esiintymistiheys Raamatussa osoittaa, miten tärkeä tämä nimi on Raamatun tekijälle, joka on tuon nimen haltija. Tetragrammi esiintyy heprealaisessa tekstissä 6828 kertaa (BHK ja BHS). Tämä vahvistetaan teoksessa Theologisches Handwörterbuch zum Alten Testament (1. osa, toim. E. Jenni ja C. Westermann, 3. p., München ja Zürich 1978, palstat 703, 704). Uuden maailman käännös kääntää Tetragrammin vastineella ”Jehova” sen kaikissa muissa esiintymiskohdissa paitsi Tu 19:18:ssa, mistä ks. alav.

LXX:n lukutapojen perusteella olemme palauttaneet Tetragrammin kolmeen kohtaan ja kääntäneet sen vastineella ”Jehova”. Nämä kohdat ovat 5Mo 30:16; 2Sa 15:20 ja 2Ai 3:1, joissa BHK:n alaviitteissä lukee יהוה.

BHK:n ja BHS:n alaviitteiden mukaisesti Jes 34:16:ssa ja Sak 6:8:ssa tulee Jumalan nimen esiintyä pronominin ”minun” sijasta. Me palautimme Jumalan nimen näihin kahteen kohtaan ja käänsimme sen vastaavaan sijamuotoon ”Jehovan”.

Ks. liitteestä 1B selitystä niistä 141 muusta kohdasta, joihin Jumalan nimi on palautettu.

Nimi ”Jehova” esiintyy Uuden maailman käännöksen heprealaisten kirjoitusten tekstissä 6973 kertaa mukaan luettuina kolme yhdysnimeä (1Mo 22:14; 2Mo 17:15; Tu 6:24) ja kuusi esiintymää psalmien päällekirjoituksissa (7; 18 [3 kertaa]; 36; 102). Nämä yhdeksän kohtaa sisältyvät niihin 6828 kertaan, jotka Tetragrammi esiintyy BHK:ssa ja BHS:ssa.

”Jehova” UM:n heprealaisissa kirjoituksissa

6827 kertaa JHWH käännetty ”Jehova”

146 muuta palautusta

Yht. 6973 kertaa ”Jehova” 1Mo–Mal

Jumalan nimen lyhyempi muoto

Jumalan nimen lyhyempi muoto ”Jah” esiintyy masoreettisessa tekstissä 50 kertaa. Seuraavassa on luettelo sen esiintymiskohdista: 2Mo 15:2; 17:16; Ps 68:4, 18; 77:11; 89:8; 94:7, 12; 102:18; 104:35; 105:45; 106:1, 48; 111:1; 112:1; 113:1, 9; 115:17, 18, 18; 116:19; 117:2; 118:5, 5, 14, 17, 18, 19; 122:4; 130:3; 135:1, 3, 4, 21; 146:1, 10; 147:1, 20; 148:1, 14; 149:1, 9; 150:1, 6, 6; Lal 8:6; Jes 12:2; 26:4; 38:11, 11.

Ks. liitteestä 1D niiden 237 kohdan tarkastelua, joissa nimi ”Jehova” esiintyy Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten Uuden maailman käännöksessä.