Leikkikalujen arvo

PIENI ämpäri ja lapio, vähän vettä ja multaa tai hiekkaa – siinä yhdistelmä, joka aikaansaa ihmeitä pikkulapselle! Näiden työvälineitten avulla hän rakentaa linnan, sillan, avaruusaluksen, luolan – vaikka kuinka paljon sellaista, mitä hän voi kuvitella mielessään ja mistä hän nauttii. Leikkikalu voi tosiaankin olla mikä tahansa, minkä lapsi saa käsiinsä leikkiäkseen.

Leikkikaluja on kaiken kokoisia ja muotoisia, värisiä ja mallisia. Suurin osa on valmistettu lasten viihdyttämiseksi, heidän kannustamisekseen toimintaan ja toivon mukaan opettamaankin heitä.

Vaikka leikkikalujen lajivalikoima niin kuin niiden lukumääräkin on yleensä suuri, niin yksinkertaiset ovat osoittautuneet pitkäikäisimmiksi. Pallot, hyppynarut, nuket, leikkinostokurjet, rakennuspalikat, marmorikuulat ja leikkiautot ovat olleet käytössä vuosikymmeniä, ja ne ovat yhä jokaisen uuden sukupolven suosiossa.

Toisia on paranneltu vuosien kuluessa. Nyt on olemassa nukkeja, jotka tekevät melkein kaikkea mitä elävä vauvakin. Jotkut leikkikalut vetävät vertoja monimutkaisille tietokoneillekin, kun ne on erityisesti valmistettu luomaan ongelmia lapsen ratkaistavaksi ja auttamaan häntä käyttämään järkeään ja tekemään ratkaisuja.

Lisäksi on olemassa laaja valikoima epätavallisia leikkikaluja. Sillä kun lapsi haluaa leikkiä, hän voi muuttaa melkein minkä tahansa esineen leikkikaluksi, kuten vanhemmat hyvin tietävät. Se voi olla narunpätkä, kivi, kukkaruukku, paistinpannu, avainketju, vanha kenkä, tavallinen laatikko tai paperipussi. Niin kauan kuin esine pitää yllä lapsen mielenkiinnon, se voi olla sähkövalona hänen mielikuvitukselleen, siltana aikuisten maailmaan ja junana tuohon ihmeellisen uskottelun maailmaan.

Miksi jotkut leikkikalut jäävät käyttämättä

Yleensä vanhemmat tai lähisukulaiset ostavat käytännöllisimmät leikkikalut, sillä hehän luonnollisesti tietävät mikä sopii lapselle parhaiten. Huolimatta nyt saatavissa olevien mielenkiintoisten lelujen laajasta valikoimasta jotkut jäävät käyttämättömiksi. Missä on syy?

Ensinnäkin jotkut vanhemmat eivät paneudu lastensa leikkikaluihin siinä määrin kuin he voisivat. Äiti voi esimerkiksi olla ostoksilla, kun hän huomaa jonkin leikkikalun. Jos väri ja hinta ovat sopivia, hän voi kiireessä ostaa sen ajattelematta tarpeeksi sen arvoa.

Hänen valintansa voisi kuitenkin usein olla viisaampi, jos hän olisi tehnyt itselleen joitakin kysymyksiä: Onko se turvallinen? Onko lapsilla tarpeeksi tämän tyyppisiä leluja? Kannustaako tämä heitä ajattelemaan?

Jotkut aikuiset erehtyvät ostamaan leluja, jotka kiehtovat enemmän heitä itseään kuin lasta. Onko sinulle koskaan käynyt niin?

Valaistaksemme asiaa olettakaamme, että isä ostaa kalliin leikkisähköjunan kahden vuoden ikäiselle pojalleen. Isä käyttää tuntikausia sen kokoamiseen. Kun se sitten on valmis, hän on sen lumoissa. Mutta pikkupoika voi katsella sitä jonkin aikaa ja sitten hämmästyttää isänsä menemällä leikkimään sen sijaan paperipussilla. Tai hän saattaa jopa ottaa leikkivasaransa ja ryhtyä vasaroimaan hajalle laitteistoa. Tämä on luonnollista kaksivuotiaalle, koska hän ei tiedä miten mutkikas laitteiston mekanismi on eikä sen hintaa. Hän tietää vain junan kulkevan ympyrää, se viehättää häntä ja hän haluaa tehdä sillä jotain mieluummin kuin istua hiljaa ja katsella sitä. Tällainen leikkikalu olisi ihanteellinen vanhemmalle pojalle, joka osaisi ymmärtää sen arvon ja auttaa sen kokoamisessa. Mutta se on aivan liian monimutkainen niin pienelle lapselle.

Lapsen ikä ja henkinen kyky ovat sen vuoksi välttämättä huomioon otettavia tekijöitä valittaessa leikkikaluja, joista hän pitää.

Yksinkertaiset tavallisesti parhaita

Vanhemmat havaitsevat tavallisesti kokemuksesta, että yleissääntö leikkikalua ostettaessa on yksinkertaisuus. Useimmat lapset hylkäävät kalliin lelun ja ottavat mieluummin sellaisen, joka on yksinkertainen malliltaan ja toiminnaltaan. Etkö olekin havainnut omien lastesi tekevän samoin?

Syytä siihen ei ole varmaankaan vaikea ymmärtää. Yksinkertainen lelu antaa liikkuma- ja ilmaisuvapauden, joka on välttämätöntä, jotta lapsi voisi käyttää mielikuvitustaan. Tämän ymmärtämiseksi ei tarvitse kuin tarkkailla hiekkarannalla olevaa pikkupoikaa ämpäreineen ja lapioineen.

Tarkkaileminen ja yksilöllinen persoonallisuus

Mutta mistä voit tietää, millaisista leikkikaluista lapsesi pitävät eniten? Yksi tehokkaimmista keinoista sen selville saamiseksi on tarkkailla heitä heidän leikeissään. Katsohan esimerkiksi tuota kippiautoa, josta poikasi pitää niin kovasti – miksi hän pitää siitä enemmän kuin kaikista muista leluistaan? Oletko kysynyt sitä itseltäsi? Oletko todella katsonut tuota autoa? Tietysti olet pannut sen merkille. Olet ehkä kompastunut siihen useita kertoja. Mutta näitkö sen todella hänen silmillään? Tiedätkö, kuinka moneksi eri esineeksi se muuttuu hänen leikeissään?

Entä sitten tyttäresi lempinukke? Se saattaa repeillä saumoistaan, mutta hän kieltäytyy luopumasta siitä? Miksi? Tarkkailetko koskaan häntä, kun hän leikkii sillä? Tapa, jolla hän käsittelee tuota nukkea, voisi olla paljastava. Lapset eivät ainoastaan jäljittele ympärillään olevia aikuisia leikeissään, vaan he joskus käyttävät leikkikaluja ilmaistakseen itseään monin pienin tavoin. Tarkkaileminen voi todellakin olla suureksi avuksi.

Olet ehkä pannut merkille, että jokaista lasta tulee käsitellä yksilöllisesti leikkikalujen ollessa kyseessä. Lelu, josta yksi lapsi pitää, voi olla toisen hyljeksimä, koska leluilla on eri merkitys eri lapsille. Joillekin ne ovat ilmaisukeino: lapsi voi käyttää niitä aikaansaadakseen melua, leikkiäkseen olevansa joku muu ja moneen muuhun toimintaan. Toisille lelut ovat viihdytyksen ja huvituksen lähde. Nämä lapset saattavat olla säyseämpiä, ja he pitävät ehkä enemmän leluista, jotka antavat heidän olla ennemmin hiljaisia katselijoita kuin tarmokkaita osanottajia. Vanhempien tulee tarkkailla kutakin lasta saadakseen selville, millainen leikkikalu parhaiten sopii hänen persoonallisuudelleen.

Uteliaisuuden ja mielikuvituksen kiihottaminen

Leikistä on puhuttu lapsen työnä, ja jos niin on, niin leikkikalut ovat varmasti silloin hänen työvälineitään. Ne opettavat häntä tutkimaan, tekemään havaintoja, käyttämään järkeään, muistamaan, rakentamaan ja saattamaan mielensä ja ruumiinsa yhteistoimintaan. Varmistautuaksesi siitä, että lastesi lelut ovat tällaisia, mikset kävisi läpi heidän lelujaan? Tutki kutakin lelua kädessäsi ja kysy itseltäsi, aikaansaako se mitään seuraavista seikoista:

Leikkikalun tulisi ensinnäkin herättää lapsen uteliaisuus. Jos näin ei ole, se tuskin pitää kauan yllä hänen mielenkiintoaan. Tämä on yksi syy siihen, miksi vauvan lelu on tarkoituksellisesti suurikokoinen ja kirkkaan värinen. Se herättää ensin hänen huomionsa. Kun hän huomaa sen, hän haluaa tietää siitä enemmän. Hän tarttuu siihen, ravistaa sitä, puristaa sitä, hakkaa sitä ja tietenkin se tavallisesti päätyy hänen suuhunsa maistamista varten. Usein hän saattaa rikkoa sen puuhaillessaan sen kanssa. Mutta silloinkin se on täyttänyt tarkoituksensa. Se on antanut hänelle suurempaa nautintoa ja lisää tietoa hänen kasvavaan tietovarastoonsa.

Saako leikkikalu myös lapsesi mielikuvituksen heräämään? Kun lelu on kerran päästänyt lapsen mielikuvituksen valloilleen, sillä on rajattomat muuttumismahdollisuudet. Sen ei tarvitse olla tavanmukainen leikkikalu. Kolmivuotias poikasi voi ottaa jonkun vanhan kenkäsi ja muutamassa sekunnissa siitä tulee hänelle avomerellä purjehtiva purjevene; luola jonne pakolaiset ovat piiloutuneet; arkki, johon on majoitettu täytettyjä sekä eläviä eläimiä ja hyönteisiä, joukossa ehkä kuollut sammakko tai elävä toukka. Lukemattomat lelut voivat kelvata. Hänelle eivät ole tärkeitä välineet, joita hän käyttää, vaan se, mitä niistä tulee hänen mielikuvituksensa silmissä. Mutkikas mekaaninen leikkikalu, joka tekee kaiken itse, riistäisi häneltä paljon nautintoa, jota hän saa kuvittelusta.

Sama periaate pitää paikkansa tytöistäkin. Miten pikkutytöt nauttivatkaan pukeutuessaan äitinsä vaatteisiin ja leikkiessään kotia nukeillaan! Pikkutyttö voi järjestää kaikki nukkensa riviin sänkynsä päälle, ja niin niistä tulee koululaisia, jotka kuuntelevat opettajansa tuimaa nuhdesaarnaa; seuraavalla kerralla ne ovat sairaita potilaita, joista myötätuntoinen sairaanhoitaja huolehtii; jonain toisena kertana niistä tulee hiljainen ensi parven teatteriyleisö, joka seuraa hänen suurta näyttämöesitystään.

Tässä yhteydessä on varoituksen sana paikallaan. Nykyään on liian paljon sellaista, millä on taipumus tukahduttaa lasten mielikuvitus. Televisio ja monet muut laitteet ovat riistäneet lapsilta monia aikaisempien vuosien yksinkertaisia nautintoja. Tämän vuoksi lukemisesta on tullut melkein hävinnyt taito. Ja se on sääli, sillä lukeminen voi avata lapselle uusia opin maailmoja. Silloin kun radion kuunteleminen oli suosittua ajanvietettä, suuri joukko lapsia saattoi istua huoneessa kuuntelemassa ohjelmaa ja sitten kertoa kymmeniä erilaisia versioita samasta ohjelmasta.

Vaikka televisio on varmasti erinomainen keino opettaa nuoria, niin se voi tylsistyttää heidän mielikuvituksensa. Monet lapset istuvat liikkumattomina television kuvaruudun ääressä tuntikausia kerrallaan saaden hyvin vähän henkistä kiihoketta. Itse asiassa Carnegie Corporationin, Ford Foundationin ja Yhdysvaltain kouluviraston suorittamassa tutkimuksessa havaittiin, että ”alle kouluikäiset lapset kuluttavat 54 tuntia viikossa television katseluun”. Ne panevat syyn osaksi vanhempien niskoille, kun he käyttävät televisiota elektronisena lastenkaitsijana. Varmasti asiasta huolestuneet vanhemmat yrittävät hillitä tätä suuntausta varaamalla viihdytystä, joka ei ainoastaan huvita heidän lapsiaan vaan, mikä tärkeämpää, saa heidät ajattelemaan.

Ruumiillisen kasvun edistäjiä

Kun lapsi ohittaa kehityksensä tutkimus- ja mielikuvitusvaiheet, hänen leikkeihinsä sisältyy paljon enemmän ruumiinliikuntaa. Leikkikalut, jotka auttavat häntä kehittymään ruumiillisesti, ovat silloin käytännöllisimpiä. Kolmen ensimmäisen vuoden aikana hänen lelunsa ovat tavallisesti sellaisia, jotka parantavat hänen lihastensa toiminnan tarkoituksenmukaisuutta ja vahvistavat hänen refleksejään.

Kolmipyörät ja potkulaudat ovat erinomaisia jalkojen lihasten kehittäjinä. Kun lapsi sitten kulkee ympäriinsä näillä liikkuvilla leikkikaluilla, hän voi oppia yhdistämään jalkojensa liikkeet käsiensä liikkeisiin ohjatessaan. Seuraavaksi hän voi edistyä hyppäämään narua, luistelemaan ja keinumaan ja sitten ajamaan polkupyörällä. Ja vaikka tämä fyysinen toiminta on suurelta osin raskasta työtä hänelle, hän nauttii liikunnan ja erityisesti vauhdin tunteesta. Se tuottaa hänelle nautintoa ja iloa, ja samanaikaisesti se auttaa häntä kasvamaan.

Kun lapsen leikeistä tulee enemmän liikunnallisia, hän saattaa olla taipuvainen keskittymään leikkikaluihin, jotka harjaannuttavat vain hänen ruumistaan. Hänen vanhempiensa vastuulla on huolehtia siitä, että hänen leikkinsä pysyvät tasapainoisina. He voivat kannustaa häntä lukemaan, leikkimään palapeleillä ja pelaamaan erilaisia pöytäpelejä pelkän fyysisen toiminnan vastapainona.

Erilaisten taitojen kehittäminen

Jotkut lapset osoittavat omaavansa harvinaisia taitoja hyvin varhaisesta iästä lähtien. Itse asiassa lapsen lempilelu on usein yhteydessä hänen kykyynsä. Pieni poika, joka säännöllisesti leikkii mieluiten lentokoneillaan ja leikkikaluilla, joissa on moottori, voi osoittaa taipumusta mekaanisille aloille, kun hän kasvaa suuremmaksi. Ja nelivuotias, joka usein menee pianon ääreen hyvin kiinnostuneena, voi omata musikaalisia kykyjä. Kattonne alla ei ehkä ole kehittymässä Mozartia tai Einsteinia, mutta jos lapsesi osoittaa omaavansa jonkin erikoiskyvyn, häntä voidaan kannustaa tietyillä leluilla.

On olemassa monia halpoja leikkisoittimia, ja vanhemmat voivat käyttää niitä päätelläkseen, ovatko oppitunnit näiden kykyjen kehittämiseksi tulevaisuudessa aiheellisia. Pienoispianot, erilaiset jousisoittimet, ksylofonit, huuliharput, haitarit ja yleisen suosion saavuttanut kitara ovat muutamia mainitsemisen arvoisia soittimia. Saatavissa on myös muovailuvahasarjoja, kemiallisia välineistöjä ja vesiväripaletteja.

Vaikkeivät lapsesi olisikaan erityisen lahjakkaita näissä taidoissa, he voivat silti nauttia saadessaan ilmaista itseään heille ennen tuntemattomilla tavoilla. Leikkikalut voivat saada heidän pienen maailmansa kasvamaan ja laajenemaan.

Tulevat valinnat

Kun nyt ryhdyt tarkastamaan lastesi leikkikaluja, saatat havaita, että jotkut eivät syystä tai toisesta ole niin tehokkaita kuin haluaisit niiden olevan. Niitä ei kuitenkaan tarvitse heittää pois paitsi tietysti silloin, kun ne ovat vaarallisia tai epäviisaita. Mutta sinä voit päättää olla vastaisuudessa valikoivampi. Turvallisuuden tulisi varmasti olla yksi tekijä. Leikkikalut, jotka on kehnosti valmistettu, voivat helposti mennä rikki ja aiheuttaa vahinkoa. Leikkikaluista tulisi tarkistaa, ettei niissä ole teräviä reunoja eikä ruostetta, ettei maali ole irronnut ja monia muita seikkoja, jotka voisivat olla vaarallisia, varsinkin hyvin pienille lapsille.

Lisäksi jotkut lelut voivat olla kyllä vaarattomia mutta kuitenkin epäviisaita lasten käsiin annettaviksi. Niihin, jotka noudattavat jumalisia periaatteita, ei vaikuta aiheettomasti pelkästään se, että leikkikaluja myydään kaupassa tai että ne voivat olla yleensä enemmistön suosiossa. Leikkikalut, jotka järjestelmällisesti opettavat lasta väkivaltaisuuteen ja leikillään ”tappamaan”, eivät ole sopusoinnussa kristillisten käskyjen kanssa, jotka kehottavat: ”Olkoon teidän rakkautenne toisianne kohtaan harras” ja ’etsikää rauhaa ja pyrkikää siihen’. (1. Piet. 3:11; 4:8) Näin ollen turvallisuuden ja yleisen suosion lisäksi kristittyjä vanhempia ohjaavat periaatteet, kun he valitsevat leikkikaluja.

Kun siis päätät valita leikkikaluja järkevämmin tulevaisuudessa, halunnet kiinnittää enemmän huomiota siihen, mitä kukin leikkikalu auttaa lastasi aikaansaamaan: Herättääkö se hänen uteliaisuutensa ja mielikuvituksensa? Parantaako se hänen lihastensa toiminnan tarkoituksenmukaisuutta? Kiihottaako se hänen luovaa kykyään? Ja mikä tärkeintä: paneeko se hänet ajattelemaan? Leikkikalut ovat todella arvokas apu lapsen henkisessä ja ruumiillisessa kasvussa, ja te vanhemmat voitte käyttää niitä työvälineinä tuon kasvun ohjaamiseksi.