Lukijoiden kysymyksiä
Hesekielin 18:20:ssä sanotaan, ettei ”poika kanna mitään syyllisyyttä isän erheen takia”. Onko tämä ristiriidassa 2. Mooseksen kirjan 20:5:n kanssa, jossa sanotaan, että Jehova ”aiheuttaa rangaistuksen isien erheestä pojille”?
Nämä jakeet eivät ole ristiriidassa keskenään. Toisessa jakeessa korostetaan yksilön vastuuta ja toisessa todetaan se tosiasia, että jonkun ihmisen erheestä voi olla vahingollisia seurauksia hänen jälkeläisilleen.
Hesekielin 18. luvussa korostetaan henkilökohtaista vastuuta. ”Se sielu, joka tekee syntiä, se tulee kuolemaan”, sanotaan jakeessa 4. Entä ihminen, joka ”osoittautuu vanhurskaaksi ja on toteuttanut oikeutta ja vanhurskautta”? ”Hän saa ehdottomasti elää.” (Hes. 18:5, 9.) Niinpä kun ihminen on kyllin vanha vastatakseen teoistaan, hänet tuomitaan ”teittensä mukaan” (Hes. 18:30).
Tätä periaatetta valaisee leeviläisen Korahin tapaus. Kun Israelin kansa vaelsi erämaassa, Korah tuli tyytymättömäksi Jehovan hänelle antamiin erikoistehtäviin. Saadakseen itselleen papin tehtävät Korah ja jotkut muut kapinoivat Jehovan edustajia Moosesta ja Aaronia vastaan. Koska Korah ja hänen kapinalliset joukkonsa tavoittelivat röyhkeästi asemaa, johon heillä ei ollut oikeutta, Jehova surmasi heidät. (4. Moos. 16:8–11, 31–33.) Korahin pojat eivät kuitenkaan liittyneet kapinaan. Jumala ei katsonut, että he olisivat olleet vastuussa isänsä synnistä. Uskollisuus Jehovalle säästi heidän henkensä. (4. Moos. 26:10, 11.)
Mutta mitä on sanottava 2. Mooseksen kirjan 20:5:ssä olevasta varoituksesta, joka on osa kymmentä käskyä? Katsotaanpa jälleen tekstiyhteyttä. Jehova solmi lakiliiton Israelin kansan kanssa. Kuultuaan liiton ehdot israelilaiset julistivat julkisesti: ”Kaiken, mitä Jehova on puhunut, me haluamme tehdä.” (2. Moos. 19:5–8.) Näin koko kansakunta sai erikoissuhteen Jehovaan. Niinpä 2. Mooseksen kirjan 20:5:ssä olevat sanat tarkoitettiin pohjimmiltaan koko kansalle.
Kun Israelin kansa pysyi uskollisena Jehovalle, se hyötyi ja sai monia siunauksia (3. Moos. 26:3–8). Myös päinvastainen piti paikkansa. Kun kansa hylkäsi Jehovan ja lähti seuraamaan vääriä jumalia, Jehova pidätti siunauksensa ja suojeluksensa; seurasi onnettomia aikoja. (Tuom. 2:11–18.) Jotkut kyllä säilyttivät nuhteettomuutensa ja pitivät Jumalan käskyt siitä huolimatta, että kansa palvoi epäjumalia (1. Kun. 19:14, 18). Nuo uskolliset kokivat todennäköisesti vastoinkäymisiä kansan syntien vuoksi, mutta Jehova osoitti heitä kohtaan rakkaudellista huomaavaisuutta.
Kun israelilaiset alkoivat rikkoa Jehovan periaatteita vastaan niin räikeästi, että hänen nimeään pilkattiin kansojen keskuudessa, Jehova päätti rangaista kansaansa ja salli sen joutua Babyloniin vankeuteen. Tämä rangaistus koski tietenkin sekä yksilöitä että koko kansaa. (Jer. 52:3–11, 27.) Raamattu osoittaa Israelin kansan kollektiivisen syyllisyyden olleen niin suuri, että kolme, neljä tai jopa useampi sukupolvi joutui kärsimään esi-isiensä väärinteoista, kuten 2. Mooseksen kirjan 20:5:ssä sanotaan.
Jumalan sanassa kerrotaan myös tapauksista, joissa yksittäiset perheet joutuivat kärsimään vanhempien väärän menettelyn vuoksi. Ylimmäinen pappi Eeli loukkasi Jehovaa antamalla kelvottomien ja moraalittomien poikiensa olla pappeina (1. Sam. 2:12–16, 22–25). Hän kunnioitti poikiaan enemmän kuin Jehovaa. Siksi Jehova määräsi, että ylimmäinen pappeus otettaisiin pois Eelin suvulta, mikä tapahtuikin hänen pojanpojanpojanpoikansa Abjatarin aikana. (1. Sam. 2:29–36; 1. Kun. 2:27.) Myös Elisan palvelijan Gehasin tapaus valaisee hyvin 2. Mooseksen kirjan 20:5:ssä olevaa periaatetta. Gehasi käytti väärin asemaansa saadakseen aineellista hyötyä syyrialaisen sotapäällikön Naamanin paranemisesta. Jehova julisti hänelle profeetta Elisan kautta tuomion: ”Naamanin spitaali tarttuu sinuun ja sinun jälkeläisiisi ajan hämärään asti.” (2. Kun. 5:20–27.) Gehasin jälkeläiset joutuivat siis kärsimään hänen väärinteostaan.
Luojana ja Elämänantajana Jehovalla on täysi oikeus päättää, mikä rangaistus on oikeudenmukainen ja sopiva. Edellä olevat esimerkit osoittavat, että vanhempien synnit voivat vaikuttaa kielteisesti heidän lapsiinsa tai seuraaviin sukupolviin. Jehova kuitenkin ”kuulee ahdistettujen huudon”, ja yksilöt, jotka kääntyvät vilpittömästi hänen puoleensa, voivat saada hänen suosionsa ja jopa hiukan helpotusta (Job 34:28).
[Kuva s. 29]
Korahia ja hänen kapinallisia joukkojaan pidettiin vastuullisina teoistaan.