’Vaeltakaa Jehovan, Jumalamme, nimessä iankaikkisesti’

”Sillä kaikki kansat vaeltavat jumalansa nimessä kukin, mutta me vaellamme [Jehovan], meidän Jumalamme, nimessä aina ja iankaikkisesti.” – Miika 4:5.

Tämän puheen yhteydessä saattoi Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran presidentti julkisuuteen Heprealaisten Kirjoitusten uuden maailman käännöksen I osan Jehovan todistajain Uuden maailman yhteiskunnan konventille Yankee Stadiumilla, New Yorkin kaupungissa, keskiviikko-iltapäivällä, heinäkuun 22. 1953.

 1. Minkä tekemisen ajaksi ”viimeiset päivät” ennustettiin, ja miten joku voi tietää olevansa oikeassa tehdessään sen?

TÄMÄN vanhan maailman ”viimeisten päivien” eli loppupäivien ennustettiin olevan mitä tärkeimmän ratkaisun aikaa. Tämä ratkaisu vaikuttaa jokaisen henkilön iankaikkiseen kohtaloon. Se osoittaa, onko hän arvollinen iankaikkiseen elämään vanhurskaassa uudessa maailmassa vai ei. Miten ihminen voi tietää ratkaisunsa olevan oikea? Hän voi tietää sen erehtymättömästi valitsemalla oikean Jumalan palvottavakseen. Juuri tämä tekee ratkaisusta tärkeimmän, mikä on tehtävä. Sen Jumalan valitseminen, joka on luvannut täyttää lupauksensa luoda sodaton maailma ja jonka voidaan luottaa täyttävän tämän lupauksensa, tekee henkilön ratkaisun oikeaksi. Henkeytetty ennustus ilmaisi, että on monta jumalaa, joiden kesken on valittava, ja että jotkut valitsevat sen Jumalan, joka tarjoaa pysyvän rauhan, turvallisuuden ja menestyksen:

 2. Miten Miikan 4:1–5 osoittaa joidenkuiden valitsevan oikean Jumalan?

² ”Mutta viimeisinä päivinä on Jehovan huoneen vuori seisova vahvana vuorten huipulla, ja se on oleva korotettu kukkuloitten yläpuolelle, ja sinne virtaavat kansat. Ja monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: ’Tulkaa, nouskaamme Jehovan vuorelle, Jaakobin Jumalan huoneeseen, ja hän opettaa meille teitänsä, ja me vaellamme hänen polkujansa. Sillä Siionista lähtee laki ja Jerusalemista Jehovan sana’; ja hän tuomitsee monien kansojen kesken, tekee päätöksen väkevien kansojen suhteen, kaukaisiin maihin saakka, ja he takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan. Sitävastoin he istuvat kukin oman viinipuunsa ja viikunapuunsa alla, eikä kukaan heitä pelästytä, sillä sotajoukkojen Jehovan suu on puhunut. Sillä kaikki kansat vaeltavat jumalansa nimessä kukin, ja me vaellamme Jehovan, meidän Jumalamme, nimessä iankaikkisesti.” – Miika 4:1–5, As.

 3. Mikä kansa vaeltaa nykyään Jehovan nimessä pitäen häntä Jumalanaan, ja miten tämä ilmenee?

³ Sekä taivaassa että ihmisten keskuudessa 1914:stä lähtien sattuneet tapaukset osoittavat meidän päivämme tämän vanhan maailman ”viimeisiksi päiviksi” eli loppupäiviksi. (Matt. 24:3–39) Kysyköön jokainen, joka lukee Miikan ennustuksen ja odottaa sen täyttymystä, tämän tähden nyt itseltään: Ketkä kaikista kansoista vaeltavat Jehovan nimessä pitäen häntä Jumalana? Äskettäin perustettu Israelin tasavaltako vai Juudan kansa kokonaisuudessaan, jonka kansan uskollisten esi-isien kautta me saimme pyhät Heprealaiset Kirjoitukset? Vastauksen täytyy olla kielteinen, sillä elävän tosi Jumalan nimi ei ole tullut viimeisten tuhannenyhdeksänsadan vuoden kuluessa tunnetuksi ihmiskunnalle noiden luonnollisten juutalaisten kautta. Ketkä osoitetaan sitten maan oikeusistuinten luotettavissa asiakirjoissa, Yhdysvaltain Korkein oikeuskin mukaanluettuna, sekä sanomalehtien ja aikakauslehtien selostuksissa, tiedonannoissa ja kirjoissa, sekä maallisissa että uskonnollisissa, ystävällisissä että vihamielisissä, niin, ketkä osoitetaan näissä asiakirjoissa kiistattomasti siksi kansaksi, joka on valinnut vaeltamisen Jehovan nimessä pitäen häntä Jumalanaan aina ja iankaikkisesti? Vilpittömän, ennakkoluulottoman vastauksen täytyy olla: Jehovan todistajat. Edelleen antavat samanlaisen vastauksen se suunnaton kirjallisuusmäärä, minkä nämä ihmiset ovat levittäneet, ja ne sadattuhannet yleiset esitelmät, mitkä he ovat pitäneet näinä viimeisinä päivinä. Vihollistenkin on pakko myöntää, että tämä Miikan ennustus täyttyy nykyään näissä Jehovan todistajissa.

 4. Miten on yritetty poistaa kaikki perusteet siltä nimeltä, millä nämä kristityt todistajat tunnetaan?

⁴ Tästä syystä on Korkeimman Jumalan nimi joutunut kahden viimeisen vuosikymmenen aikana paljon keskustelun alaiseksi, ja heidän vihollisensa väittävät, että todistajilla ei ole oikea nimi, vaikka hänen nimensä on ollut raamatunkäännöksissä satoja vuosia. Äskettäin tehtiin yritys kaiken pohjan poistamiseksi tältä nimeltä, millä nämä kristityt todistajat tunnetaan. Miten? Ottamalla Korkeimman Jumalan nimi pois eräästä raamatunkäännöksestä. Näin tapahtui Pyhän Raamatun Tarkistetulle standardikäännökselle (engl.), mikä julkaistiin 1952 ja minkä julkaisemista sen myyjät mainostivat ”suurimpana raamatullisena uutisena 341:een vuoteen”.

 5. Mikä hyvin tärkeä päätös Tarkistetun standardikäännöksen kääntäjien oli tehtävä ja erityisesti minkä edellisen lausunnon huomioonottaen?

⁵ Raamattu kirjoitettiin alkujaan hepreaksi, arameaksi ja yhteiskreikaksi, ja Jumalan nimi on kirjoitettu Heprealaisissa Kirjoituksissa tetragrammatonina eli neljällä heprealaisella konsonantilla, mitkä vastaavat latinassa JHVH:ta ja englannissa YHWH:ta. Tämä nimi on lausuttu vuosisatojen kuluessa muodossa ”Jehova”, mutta Raamatun oppineet ovat suosineet viime vuosisadalla enemmän muotoa ”Jahve” pitäen sitä oikeampana. Tarkistetun standardikäännöksen kääntäjien, jotka muodostivat amerikkalaisen komitean ja jotka seurasivat sitä komiteaa, mikä oli valmistanut vuonna 1901 ilmestyneen Amerikkalaisen standardikäännöksen, oli tehtävä mitä tärkein ratkaisu käännöksensä suhteen, ja se koski Korkeimman Jumalan nimeä. Tämä tehtiin Amerikkalaisen standardikäännöksen Esipuheen 8. kappaleen suhteen, mikä kuuluu näin:

I. [Englantilaisen tarkistetun käännöksen] Liitteessä ensiksi ehdotettu muutos – mikä panee ”Jehovan” ”HERRAN” ja ”JUMALAN” (painettu pienellä kapiteelilla) sijaan – on sellainen, mikä ei ole tervetullut monille poistettujen sanojen lukuisuuden ja tutunomaisuuden takia. Mutta amerikkalaiset tarkistajat tulivat huolellisen harkinnan jälkeen siihen yksimieliseen vakaumukseen, että juutalaisten taikauskon, mikä piti Jumalan nimeä liian pyhänä lausuttavaksi, ei pidä enää olla vallalla Vanhan Testamentin englantilaisessa tai missään muussakaan käännöksessä, niinkuin se ei olekaan onneksi nykyisten lähetyssaarnaajien tekemissä lukuisissa käännöksissä. Tämä muistettava nimi, joka on selitetty 2. Mooseksen kirjan 3:14, 15:nnessä ja jota painotetaan yhä uudelleen sellaisena Vanhan Testamentin alkutekstissä, ilmaisee Jumalan persoonalliseksi Jumalaksi, liiton Jumalaksi, ilmestyksen Jumalaksi, Vapauttajaksi, kansansa Ystäväksi – ei pelkäksi monien ranskalaisten käännösten epämääräiseksi ”Iankaikkiseksi”, vaan niiden iäti eläväksi Auttajaksi, jotka ovat ahdistuksissa. Tämä persoonallinen nimi siihen liittyvine runsaine pyhine merkityksineen on nyt ennallistettu pyhään tekstiin sille paikalle, mihin sillä on kiistaton oikeus.

 6. Mihin toimenpiteisiin Tarkistetun standardikäännöksen käännöskomitea ryhtyi Jumalan nimen suhteen ja mistä esitetyistä syistä?

⁶ Tarkistetun standardikäännöksen paljon toitotetun ja laajalti juhlitun, syyskuun 30. 1952 tapahtuneen julkaisun yhteydessä ilmoitti käännöskomitea päätöksensä maailmalle: Jumalan nimeltä oli kielletty ”kiistaton oikeus” sille pyhässä tekstissä kuuluvaan paikkaan ja se oli poistettu siitä kokonaan. Komitea selittää tämän uuden v. 1952 julkaistun käännöksen esipuheen 17. kappaleessa syynsä tähän päätökseen, ja sen esitys osoittaa Amerikkalaisen standardikäännöksen komiteaan kuuluneet täydellisiksi houkiksi, mitä Jumalan nimeen tulee. 17. kappale kuuluu näin:

Suurempi poikkeus Amerikkalaisen standardikäännöksen noudattamasta tavasta on tehty Jumalan Nimen, ”tetragrammatonin”, esittämisessä. Amerikkalainen standardikäännös käytti sanaa ”Jehova”; Kuningas Jaakon käännös oli käyttänyt tätä neljässä kohdassa, mutta pani kaikkialle muualle, kolmea tapausta lukuunottamatta, joissa sitä käytettiin erikoisnimeen kuuluvana osana, englantilaisen sanan HERRA (tai eräissä tapauksissa JUMALA) kapiteelilla painettuna. Nykyinen tarkistettu laitos palaa Kuningas Jaakon käännöksen menettelytapaan, mikä noudattaa muinaisten kreikkalaisten ja latinalaisten kääntäjien esimerkkiä sekä sitä pitkän ajan kuluessa vakiintunutta tapaa, mitä seurataan Heprealaisten kirjoitusten lukemisessa synagoogissa. Vaikka onkin melkein, joskaan ei täysin varmaa, että tämä Nimi lausuttiin alkujaan muodossa ”Jahve”, niin tätä lausumistapaa ei ilmaistu, kun masoreetit lisäsivät vokaalimerkit heprealaiseen konsonanttitekstiin. . . . Komitea on palannut tavallisempaan Kuningas Jaakon käännöksen käyttöön kahdesta syystä: 1) sana ”Jehova” ei esitä täsmälleen hepreankielessä käytetyn Nimen mitään muotoa; ja 2) jonkin erikoisnimen käyttö yhdestä ja ainoasta Jumalasta, ikäänkuin olisi toisiakin jumalia, joista hänet pitäisi erottaa, lopetettiin juutalaisuudessa ennen kristillistä ajanlaskua ja on aivan sopimaton kristillisen kirkon yleismaailmalliselle uskolle.

 7. Minkä kysymyksen puhuja esitti tämän suhteen Yankee Stadiumin kristityille konventtivieraille?

⁷ Päteekö tämä Tarkistetun standardikäännöksen esipuhe TEIHIN, te tuhannet konventtivieraat täällä Yankee Stadiumilla, jotka olette Herran Jeesuksen Kristuksen kastettuja seuraajia ja jotka edustatte sentähden huomattavaa osaa siitä, mitä sanotaan ”kristilliseksi kirkoksi”? Myönnättekö te, että ”jonkin erikoisnimen käyttö yhdestä ja ainoasta Jumalasta, ikäänkuin olisi toisiakin jumalia, joista hänet pitäisi erottaa, . . . on aivan sopimaton kristillisen kirkon yleismaailmalliselle uskolle”?

 8. Mitä apostoli Paavali sanoi tästä, ja miten hän siis vastaisi edelläolevaan lausuntoon?

⁸ Miten apostoli Paavali vastaisi tähän lausuntoon? Hän sanoi: ”Vaikka olisikin niin sanottuja jumalia, olipa heitä sitten taivaassa tai maassa, ja niitä on paljon semmoisia jumalia ja herroja, niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, Isä, josta kaikki on ja johon me olemme luodut, ja yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on, niin myös me hänen kauttansa.” (1. Kor. 8:5, 6) Apostoli Paavali lausui tässä, että taivaassa ja maassa on monta luomusta, joita sanotaan joko ”jumaliksi” tai ”herroiksi”. Tarvitsiko näin ollen kaikkien kilpailevien jumalien keskellä Paavalin Jumala erottaa nimellä, jotta hän olisi ainoa laatuaan ”yhtenä Jumalana”? Me kristityt tunnustamme, että on vain yksi Jumala, mutta toiset kiistävät ja kieltävät sen, että hän on yksi Jumala, ja nykyään on puolitoista miljardia ihmistä, jotka palvovat lukemattomia muita jumalia ja joille nämä jumalat ovat aivan yhtä todellisia kuin yksi tosi Jumala on Raamatun kristityille. Tämän tähden on mitä sopivinta, että kristillinen Jumala erotetaan nimellä. Kaikkeudessa on myös useita, joita sanotaan ”herroiksi”, vaikka kristityillä onkin ainoastaan yksi tosi Herra, ja siksi on myöskin sopivaa ja välttämätöntä, että kristityt ilmaisevat nimellä Jeesus Kristus, kuka heidän Herransa on.

ARVOSTELUN YDIN

 9. Miten jotkut pappismiehet ovat arvostelleet Tarkistettua standardikäännöstä ja miten sitä, kuinka se on kohdellut Jumalan nimeä?

⁹ Tarkistettua standardikäännöstä on arvosteltu paljon, ja jotkut pappismiehet ovat nimittäneet sitä ”täksi uudenaikaiseksi Raamatuksi”, ”täksi uudenaikaiseksi uudeksi Raamatuksi”. Mutta kuinka monet näistä tämän käännöksen useista arvostelijoista ovat osoittaneet arvostusta Jumalan nimeä kohtaan ja ovat arvostelleet sitä siitä, että hänen nimensä on poistettu ja kätketty lukijoilta? Meillä on ainakin yksi tällainen arvostelu tässä, ja se on julkaistu newyorkilaisen sanomalehden Daily Compassin lokak. 28. p:n numerossa 1952 ja on juutalaisen toimittajan kirjoittama. Hän kirjoittaa Tarkistetusta standardikäännöksestä mm. seuraavaa: ”Nuo 32 protestanttista oppinutta lienevät yrittäneet tarkistaa Kirjoitukset ’meidän aikamme selvimmällä, täsmällisimmällä englanninkielellä’, mutta he ovat siten tehdessään todellisuudessa pimittäneet alkuperäiset merkitykset. Ja kun kääntäjät esittävät eräitä alkuperäisiä heprealaisia nimiä, kuten ’Jehovan’ englantilaisin sanoin, jotka eivät koskaan sisällä alkuperäistä merkitystä (’Jehova’ on kolmen aikamuodon yhdistelmä: ’Minä Olin, Minä Olen, Minä tulen Olemaan’), niin he ovat tehneet suuren rikoksen ja vakavan synnin. Sillä käyttämällä sanaa ’Herra’ ’Jehovan’ asemesta he vain lisäävät hämmennystä lukijoille, jotka eivät tiedä nyt, milloin [tarkoitetaan] Jehovaa, kaiken Luojaa, tai tunnustettua kristillistä Poikaa, johon viitataan täten läpi evankelisten teosten. ’Herralla’ on sitäpaitsi useita yleisiä merkityksiä.”

10. Miten Katolisen veljeskunnan raamatunkäännöksen I osa kohteli tätä nimeä, ja minkä selityksen se antoi siitä?

¹⁰ Amerikan kristillisen opin roomalaiskatolinen veljeskunta julkaisi kaksi päivää ennen Tarkistetun standardikäännöksen julkisuuteen laskemista I osan Pyhän Raamatun painoksestaan, mikä käsittää sen kahdeksan ensimmäistä kirjaa 1. Mooseksen Kirjasta Ruutiin. Mutta tämä uusi Amerikan katolinen käännös noudattaa Douay-käännöstä, ja Douay-käännös ei käyttänyt koskaan nimeä ”Jehova” päätekstissään. Me emme esitä sentähden tästä mitään selitystä, vaan lainaamme sen 2. Mooseksen kirjan 3:14:nteen kuuluvasta alaviitteestä Jumalan nimeä koskevan kohdan, mitä nimeä hepreankielessä edustaa tetragrammaton: ”Kunnioituksesta tätä nimeä kohtaan käytettiin myöhemmin sen sijasta sanaa Adonai, ’Herrani’. Sana HERRA edustaa myöhemmässä käännöksessä tätä perinnäiskäyttöä. Sana ’Jehova’ johtui tämän käytössä olevaan heprealaiseen tekstiin kirjoitetun nimen väärästä lukutavasta.”

11. Onko ollut asianmukaista odottaa Jehovan todistajilta selitystä Tarkistetun standardikäännöksen suhteen ja mitä silmälläpitäen?

¹¹ Mutta Jehovan todistajilta on kuitenkin oikeutetusti odotettu jotakin Tarkistettua standardikäännöstä koskevaa selitystä. Ne, jotka ovat tienneet, että tämä pyhä nimi on jätetty pois tästä käännöksestä, ovat tähyilleet nähdäkseen, mitä todistajat sanoisivat siitä. He ovat odottaneet meidän raivostuvan siitä. Meillä on tässä uskonnollisen lehden The Christian Centuryn kolme vuotta takaperin, kesäkuun 28. 1950, tekemä ennustus, mikä sanoi tulossa olevasta Tarkistetusta standardikäännöksestä: ”Mutta Jehovan todistajilla on tapa pitää uskomuksensa kiihkeän vakaumuksellisesti. Jos uudessa käännöksessä on Vanhan Testamentin jumalan nimi missä tahansa muussa muodossa kuin ’Jehova’, niin sen kääntäjät voivat odottaa saavansa olla kiihkeän tulituksen alaisia siitä päivästä lähtien, jolloin ensimmäinen kappale ilmestyy painosta.” Viisi päivää sen jälkeen kun tämä uusi käännös tuli tunnetuksi, julkaisi eräs uskonnollinen pappismies kirjoituksen nimellä ”Tarkistettu, helpommin luettava raamatunkäännös” Chicagon Sunday Tribunessä lokak. 5. 1952. Hän sanoi 6. kappaleessa näin: ”Tsk:n esipuhe osoittaa, että on yli 300 sanaa, joilla on nykyään aivan eri merkitys kuin 17. vuosisadalla. Herran tai Jumalan asemesta käytettyä nimeä Jehova, mikä nimi on puhtaasti keinotekoinen sana ja mikä esiintyi muutamia kertoja Kuningas Jaakon käännöksessä, ei käytetä. [Jehovan todistajat ovat kovin kuohuksissaan tästä poisjättämisestä.)”

12. Miksi tämän nimen poisjättäminen ei ole kuohuttanut meitä, ja mitä me tunnemme olevamme oikeutetut arvostelemaan?

¹² Meistä näyttää, että meillä on täällä tässä Jehovan todistajain suunnattomassa kansainvälisessä konventissa, missä on edustajia 91:stä maasta, sopiva tilaisuus sanoa jotakin Jehovan todistajain puolesta, ja sen me teemme. Jos olisimme yksi niistä 29:stä uskontokunnasta, jotka ovat Amerikan Yhdysvaltain Kristuksen kirkkojen kansallisneuvoston jäseniä, mikä on ”hyväksynyt” Tarkistetun standardikäännöksen ja millä on kustannusoikeus siihen, niin meillä olisi pätevä syy olla kovin kuohuksissa Jumalan nimen poisjättämisestä. Mutta me iloitsemme siitä, ettemme ole tuon Kansallisneuvoston jäsen. Me emme arvostele tuota Neuvostoa siksi, että se on valmistanut uuden ja nykyaikaisen raamatunkäännöksen. Se on suositeltava yritys ja teos, ja me uskomme, että se on käyttökelpoinen, sekä aiomme ottaa siitä lainauksia silloin tällöin Vartiotornin julkaisuihin. Mutta me tunnemme olevamme oikeutetut arvostelemaan sitä suurta loukkausta, minkä käännöskomitea on kohdistanut kaikkeuden suurenmoisimpaan ja arvollisimpaan nimeen, sekä niitä vaikutteita, esitettyjä niinkuin esittämättömiäkin, mitkä ovat saattaneet heidät tekemään tämän.

13. Miksi me käytämme jatkuvasti muotoa ”Jehova”, ja mihin me perustamme Tarkistettuun standardikäännökseen kohdistamamme arvostelun protestanttisten kääntäjien häpeäksi?

¹³ Jos he olisivat valinneet käytettäväkseen Tarkistetussa standardikäännöksessä tästä nimestä muodon ”Jahve” ”Jehovan” sijasta, niin ei olisi ollut mitään aihetta arvostella heitä. Me itse ajattelemme, että muoto ”Jahve” on lähempänä oikeaa lausumistapaa. Mutta koska kukaan ei nykyään tiedä täsmällistä lausumistapaa sen takia, että tätä pyhää nimeä ei lausuttu muinaisen väärän kunnioituksen vuoksi, niin me käytämme muotoa ”Jehova” nykyään, kunnes tämän nimen Jumalomistaja itse ilmaisee sen oikean lausumistavan joko herättämällä kuolleista profeetta Mooseksen, jolle hän itse lausui sen, tai muulla tavalla. Me emme siis perusta Tarkistettuun standardikäännökseen kohdistamaamme arvostelua sille, ettei käytetä muotoa ”Jehova”, vaan sille, että Jumalan nimi ei esiinny siinä missään muodossa yhdessäkään niistä 6 823:sta kerrasta, joissa se on heprealaisessa tekstissä, ja että sen sijasta käytetään hämmentävää ja epäselväksi tekevää arvonimeä ”HERRA”. Tämä menettely olisi häpeäksi keille kääntäjille tahansa, jotka ovat olevinaan kristittyjä. Se on vielä suuremmaksi häpeäksi käännöskomitealle, joka väittää olevansa protestanttinen, kun monet roomalaiskatolistenkin kääntäjien laatimat nykyaikaiset käännökset, mitkä ovat äskettäin ilmestyneet tai ovat ilmestymäisillään englanninkielellä sekä muilla kielillä, käyttävät nimeä ”Jehova” tai sen muita muotoja, sellaisia kuin Yahvé, Yahweh, Iahve, Yahveh, Yave ja Javé. Voisimme mainita viisi sellaista ranskalaista roomalaiskatolista käännöstä, kaksi espanjalaista ja kaksi brittiläistä.a

14. Mitä eräs Kansallisneuvoston toimeenpaneva johtaja sanoi tämän nimen poisjättämisen puolustukseksi?

¹⁴ Eräs kustannusoikeuden omistavan Kirkkojen kansallisneuvoston toimeenpaneva johtaja sanoi poisjättämisen puolustukseksi: ”Me emme voi koskaan olla yhtä mieltä Jumalan nimen käytöstä, joten siitä ei kannata keskustella. Kun minä sanon ’Herra’, niin se itsestään merkitsee Jumalaa. Asia riippuu siitä, mitä tahdotaan painottaa. Jumala on Jumala. Hän ei tarvitse nimeä minua varten. Tunnen olevani hyvin lähellä Häntä ja sanon Häntä Isäkseni. En voisi koskaan mainita maallista isääni nimeltä – vain niiden, jotka eivät tunne häntä, niinkuin minä tunnen, on tarpeellista tehdä siten – erottaakseni hänet toisista maallisista isistä – on olemassa ainoastaan yksi Jumala!” – Lokakuun 8. 1952.

15. Jos Jeesukselle riitti se, että hän puhutteli Jumalaa sanoilla ”Minun Isäni” ja ”Herra”, niin mitä me kysymme Jeesuksen rukousten suhteen?

¹⁵ Sanomme vastaukseksi tähän, että Jeesus Kristus oli lähempänä Jumalaa kuin tämä toimeenpaneva johtaja, ja hänkin sanoi Jumalasta ”Isäni”. Mutta jos Jeesukselle Kristukselle ja hänen seuraajilleen riitti, kun he sanoivat Jumalasta ”Isäni”, niin miksi Jeesus, Jumalan Poika, opetti meitä vuorisaarnassaan rukoilemaan: ”Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi”? Jeesus sanoi myöskin taivaan Isäänsä ”Herraksi” lausuessaan: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra.” (Matt. 6:9; 11:25) Mutta jos se riitti, niin miksi Jeesus rukoili sitten apostoliensa kanssa viimeisenä iltana, minkä hän oli heidän kanssaan ihmisenä, ja sanoi: ”Minä olen ilmoittanut sinun nimesi ihmisille, jotka sinä annoit minulle. . . . Pyhä Isä, varjele heidät nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, että he olisivat yhtä niinkuin mekin. Kun minä olin heidän kanssansa, varjelin minä heidät sinun nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, . . . Minä olen tehnyt sinun nimesi heille tunnetuksi ja teen vastakin”? Miksi hän rukoili muutamia päiviä aikaisemmin: ”Isä, kirkasta nimesi!” mihin kuului vastauksena taivaasta ääni, joka sanoi: ”Minä olen sen kirkastanut ja olen sen vielä kirkastava”? (Joh. 17:6, 11, 12, 26; 12:28) Mistä kaikki tämä johtui?

16. Miksi Jeesus rukoili sellaista, ja mitä se ilmaisee, että me mainitsemme taivaallisen Isämme hänen persoonallisella nimellään?

¹⁶ Se johtui siitä, että Jeesus tiesi Isällään olevan erikoisnimen. Hän sanoi Moosesta suurempana Profeettana tulleensa Isänsä nimessä eikä omassa nimessään, ja hän halusi seuraajiensa tietävän Isän nimen. Siksi hän kuvasi Ilmestyskirjassa aidot, uskolliset seuraajansa sellaisina, joilla on ’otsaansa kirjoitettuna hänen nimensä ja hänen Isänsä nimi’. (Joh. 5:43; Ilm. 14:1) Se, että on olemassa ainoastaan yksi Jumala, ei kiellä sitä, että hänellä on nimi. Eikä hän kiellä maan päällä olevia lapsiaan mainitsemasta itseään persoonallisella nimellään, sillä hänen mainitsemisensa hänen ainoalaatuisella nimellään ei ilmaise asiaankuulumatonta tuttavallisuutta ja epäkunnioitusta. Se ilmaisee päinvastoin suurempaa kunnioitusta, kunnioittavaa pelkoa ja palvontaa enemmän kuin lapsenomainen sanonta ”Isä meidän”.

JUMALAA KUNNIOITTAVA RAAMATUNKÄÄNNÖS

17. Miten lapset suhtautuvat isänsä nimeen, ja mitä Jaakob sanoi, kun Jumala alkoi tuoda ympärileikkaamattomia pakanoita seurakuntaan?

¹⁷ Kansallisneuvoston edellämainittu toimeenpaneva johtaja näyttää häpeävän jumalansa nimeä, sen jumalan, jota hän sanoo ”Isäksi”. Jollei hän häpeä sitä, niin miksi hän ei sitten tahdo toisten ihmisten tuntevan hänen Isänsä nimeä? Olisi kovin mukavaa tuntea se, sillä kun toisia persoonallisen nimen omaavia jumalia palvovat ihmiset haluaisivat puhua tämän johtajan Isästä, niin he voisivat mainita täsmälleen hänen nimensä eikä sanoa hankalasti: ”Herra T:n Jumala.” Isän oikeat lapset eivät häpeä hänen nimeään. Sen sijaan että he haluaisivat salata sen toisilta, jotka eivät ole hänen lapsiaan ja jotka saattavat pilkata, häväistä ja väärinesittää sitä tai lausua sen turhaan, he nousevat iloiten puolustamaan sitä ja tuottavat sille kunniaa. He osoittavat, etteivät ole äpäriä, kun he pystyvät ilmoittamaan Isänsä nimen. Elävän Jumalan tosi kirkko eli seurakunta on hänen hengellisten lastensa muodostama. Kun Jumala alkoi ottaa uskovia ympärileikkaamattomista pakanoista ja tehdä heistä osan kristillisestä seurakunnasta, niin opetuslapsi Jaakob näki Aamoksen 9:11, 12:nnen ennustuksen täyttyvän. Hän sanoi apostolien ja toisten vanhempien opetuslasten erikoisneuvottelukunnalle Jerusalemissa: ”Simeon [Pietari] on kertonut, kuinka Jumala ensi kerran katsoi pakanain puoleen ottaakseen heistä kansan omalle nimellensä. Ja tämän kanssa pitävät yhtä profeettain sanat, sillä näin on kirjoitettu: ’Sen jälkeen minä palajan ja pystytän jälleen Daavidin sortuneen majan; . . . että jäljelle jääneet ihmiset etsisivät Herraa, ynnä kaikki pakanat, jotka ovat minun nimiini otetut, sanoo Herra, joka on tehnyt nämä tunnetuksi muinaisuudesta.’” – Lainattu Apostolien tekojen 15:13–18, Tsk.

18, 19. a) Miten tämä ennustus olisi merkityksetön, ja miten Jumala on kuitenkin varannut todistuksen tämän ennustuksen täyttymisestä nykyään? b) Miten Jehova on tehnyt kansansa riippumattomaksi sen nimen perusteihin nähden, ja mitä konventin puhuja laski julkisuuteen tämän todistukseksi?

¹⁸ Jollei Jumalalla olisi nimeä, niin hänen olisi merkityksetöntä ennustaa, että ympärileikkaamattomia pakanoita otettaisiin hänen nimelleen ja että hän ottaisi heitä kansoista ”kansaksi omalle nimellensä”, ei Jeesuksen nimelle! Ennustus ei voi pettää. Jumala lupasi ottaa kaikista kansoista kansan omalle nimelleen, ja hänellä on silminnähtävästi nykyään kansa nimellään, Jehovan todistajat, pitäköötpä kristikunnassa tai sen ulkopuolella olevat ihmiset siitä tai eivät! Sitä Jumalan nimeä, jonka puolesta he seisovat ja josta he todistavat, ei voida pyyhkäistä pois jättämällä se pois jostakin nykyaikaisesta raamatunkäännöksestä. Jos englantia puhuvat Jehovan todistajat olisivat riippuvaisia vuoden 1952 englantilaisista raamatunkäännöksistä siinä suhteessa, millä raamatullisella perusteella heidät on nimitetty, niin he voisivat olla kovin kuohuksissaan. Mutta Kaikkivaltias Jumala Jehova on tehnyt kansansa riippumattomaksi kaikista kääntäjistä, jotka haluavat pimittää hänen nimensä. Hän ei ole ainoastaan varannut käännöstä, mikä panee oikeutetusti hänen nimensä Kristillisiin Kreikkalaisiin Kirjoituksiin, vaan hän valmistuttaa nyt myöskin käännöstä, mikä esittää hänen pyhän nimensä Heprealaisissa Kirjoituksissa.

¹⁹ Tämän todistukseksi on minulla erityinen ilo julkaista tälle 91 kansan konventille Uuden maailman käännöksen oktateukki, Raamatun kahdeksan ensimmäistä kirjaa, jotka on käännetty suoraan alkuperäisestä heprealaisesta tekstistä. Tämä teos esittää nykyisellä englanninkielellä lähes kolmasosan heprealais-aramealaisista Kirjoituksista eli kirjat 1. Mooseksen Kirjasta Ruutiin. Me annamme Jehova Jumalalle sydämelliset kiitoksemme Jeesuksen Kristuksen kautta siitä, että hän on varannut näin paljon Sanastaan nykypäivän englanninkielellä Uuden maailman raamatunkäännöskomitean välityksellä. Me odotamme loppua myöhemmin.

ERI PIIRTEITÄ

20, 21. a) Miten Jumala tuli nimitetyksi tällä nimellä, ja miten hänen nimensä käyttäminen on saatettu nyt kunniaan? b) Mikä hänen suhteensa on hänen nimeensä, ja miten me siis aiheuttaisimme itsellemme hänen suuttumuksensa?

²⁰ Heprealaisten Kirjoitusten uuden maailman käännös ylentää ja kunnioittaa Korkeimman Jumalan nimeä, hänen, joka antoi meille kirjoitetun Sanansa tehdäkseen itsensä tunnetuksi meille. Ihminen ei ole suunnitellut eikä nimittänyt häntä siksi, miksi häntä nimitetään, vaan hän itse nimitti itsensä siksi, kun profeetta Mooses kysyi, kenen hän sanoisi lähettäneen hänet Egyptin orjuudessa olevien Israelin lasten luo. (2. Moos. 3:13–16) Jumala on nyt, näinä ”viimeisinä päivinä”, ennen Harmagedonin yleissotaa, kunniaansaattanut sen, miksi hän silloin nimitti itseään, tuottamalla nyt kansan nimelleen samoin kuin hän teki apostolien päivinäkin.

²¹ Hän on ennallistanut tämän kansan nimensä tähden, niinkuin hänen näitä viimeisiä päiviä koskeva ennustuksensa sanoi: ”Sentähden näin sanoo Herra Jehova: Nyt minä lopetan Jaakobin vankeuden ja armahdan koko Israelin huonetta; ja minä olen kiivas pyhän nimeni puolesta. . . . Ja he tulevat tietämään, että minä olen Jehova, heidän Jumalansa.” (Hes. 39:25–28, As; Da) Ikuisesti elävä Jumala on kiivas tässä suhteessa, niinkuin 2. Mooseksen kirjan 34:14 (Fentonin käännös) painottaa edelleen Jehovan sanoessa siinä: ”Älkää palvoko toista jumalaa, sillä IKUISESTIELÄVÄ on kiivas NIMESTÄÄN; hän on kiivas Jumala.” Tai niinkuin Uuden maailman käännös kääntää tämän jakeen: ”Sillä te ette saa kumartaa toista jumalaa, koska Jehova on yksinomaisesti antautunut nimelleen. Hän on Jumala, joka vaatii yksinomaista antaumusta.” Koska hän on kiivas nimensä puolesta eli yksinomaisesti antautunut sille eikä siedä minkään toisen jumalan nimellä tapahtuvaa kilpailua kansansa keskuudessa, niin me saisimme varmasti Jumalan suuttumuksen osaksemme, jos antaisimme huomattavan aseman väärien jumalien ja kuuluisien miesten ja naisten nimille ja samalla halveksisimme Jumalan nimeä, Jumalan, joka on kiivas sen puolesta, yksinomaisesti antautunut sille.

22. Miten Uuden maailman käännös kääntää heprealaisessa Masoreettisessa tekstissä olevan tetragrammatonin, ja miten se käsittelee niitä muutoksia, mitkä sooferiimit tekivät, ja millaisin seurauksin?

²² Me saatamme sentähden käyttää omaksi turvallisuudeksemme ja Jumalan mielihyväksi Heprealaisten Kirjoitusten uuden maailman käännöstä. Osoittaen asiaankuuluvaa kunnioitusta kiivasta Jumalaa, yksinomaista antaumusta vaativaa Jumalaa, kohtaan, se esittää jokaisen kohdan, missä pyhä tetragrammaton esiintyy heprealaisessa oktateukissa, sen hyväksyttävällä englantilaisella vastineella, mikä on Jehova. Tämä menettely takaa, että loputkin 6 823:sta kohdasta, joissa tetragrammaton esiintyy Raamatun parhaassa Masoreettisessa heprealaisessa tekstissä, tulee oikein käännetyksi. Mutta ei siinä kaikki, vaan Uuden maailman käännös ottaa huomioon nekin 134 tapausta, joissa muinaiset heprealaiset sooferiimit eli Raamatun jäljentäjät muuttivat alkuperäisen heprealaisen tekstin tetragrammatonista eli ”Jehovasta” Adonaiksi eli ”Herraksi”, sekä eräät muut kohdat, joissa he muuttivat sen Elohiimiksi eli ”Jumalaksi”. Heprealaisessa oktateukissa on seitsemäntoista tällaista kohtaa, ja nämä kaikki on ennallistettu kuulumaan alkuperäisellä tavallaan ”Jehova”. Seurauksena on, että kun Heprealaisten Kirjoitusten uuden maailman käännös valmistuu Jumalan suosiosta kolmeosaisena, niin se sisältää huomattavasti enemmän paikkoja, joissa on ”Jehova”, kuin nykyinen heprealainen Masoreettinen teksti. – Katso 1. Mooseksen kirjan 18:3, alaviitettä a.

23. Keiden esimerkkiä seuraten me iloitsemme siitä, että meillä on Uuden maailman käännös, ja miten me osoitamme kunnioitusta tätä pyhää nimeä kohtaan?

²³ Me olemme näin ollen hyvin onnellisia, kun meillä on raamatunkäännös, joka ei ole jäljitellyt sen protestanttisen käännöksen esimerkkiä, mikä ”palaa Kuningas Jaakon käännöksen menettelytapaan, mikä noudattaa muinaisten kreikkalaisten ja latinalaisten kääntäjien esimerkkiä sekä sitä pitkän ajan kuluessa vakiintunutta tapaa, mitä seurataan Heprealaisten kirjoitusten lukemisessa synagoogassa”. Kiitos Jumalan, että Uuden maailman raamatunkäännöskomitea ei noudata juutalaisen synagoogan pitkän ajan kuluessa vakiintunutta tapaa, mikä hylkäsi Jeesuksen Kristuksen ja hänen kaksitoista apostoliaan ja muut opetuslapsensa, vaan seuraa Jehova Jumalan Pääkunniaansaattajan, hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen, esimerkkiä ja esiintyy siten Jumalan nimen kunniaansaattamisen puolesta. Me osoitamme kunnioitusta tätä pyhää nimeä kohtaan, emme kieltäytymällä taikauskoisesti lausumasta sitä ja käyttämällä heikkoa ja hämmentävää korviketta, vaan lausumalla sen ja tekemällä tämän nimen tunnetuksi, mainitsematta sitä tai ottamatta sitä koskaan arvottomalla tavalla, osoittamalla kaikkea sitä ihmeellistä ja loistoisaa, mikä liittyy tähän nimeen, kaikkea, mitä on sanottu, kirjoitettu ja tehty tässä nimessä, kaikkia kallisarvoisia lupauksia, mitkä on tehty tässä nimessä ja mitkä täyttyvät juuri meidän päivinämme tai täyttyvät siunatussa tulevaisuudessa, tehden siten suureksi tämän nimen ja vahvistaen ihmisten kunnioitusta sitä kohtaan ja heidän uskoaan siihen.

24. Miten 5. Mooseksen kirjan 10:17 osoittaa, että Jehova on arvollinen tulemaan huomattavaksi, ja mikä Uuden maailman käännöksen erikoisesitys tekee tämän häneen nähden?

²⁴ 5. Mooseksen kirjan 10:17 kuuluu uudessa käännöksessämme näin: ”Sillä Jehova, teidän Jumalanne, on jumalien Jumala ja herrojen Herra, suuri, mahtava ja pelkoa herättävä Jumala.” Jehova on siis arvollinen tulemaan huomattavaksi, ja meidän uusi käännöksemme suo hänelle tämän huomion lukuisissa paikoissa olevilla erikoiskäännöksillään. 1. Mooseksen kirjan 1:1:sestä, Raamatun alkujakeesta, luemme: ”Alussa Jumala loi taivaat ja maan.” Kuten Raamatun alaviite osoittaa, on tässä ”Jumalaa” vastaava heprealainen sana Elohiim, eikä siinä ole määräävää artikkelia ha, mitä englannissa vastaa ”the”. Mutta heprealaisessa tekstissä on lukuisia paikkoja, joissa Elohiimin edessä on määräävä artikkeli. Uuden maailman käännös on nähnyt monissa kohdissa sopivaksi ja tehokkaaksi kääntää tämän määräävän artikkelin ha Elohiimin edessä englanniksi.

25. Mitä Raamatun alaviite sanoo kahdesta ensimmäisestä tapauksesta, joissa on ha Elohiim, miksi se olisi voitu kääntää vieläkin voimakkaammin, ja mitä se painottaa Jumalalle sopivana?

²⁵ Ensimmäiset tapaukset tätä lajia ovat 1. Mooseksen kirjan 5:22–24 ja koskevat uskollista profeettaa Eenokia ja kuuluvat näin: ”Ja siitettyään Metusalahin Eenok jatkoi [määräävä artikkeli the] Jumalan kanssa vaeltamista kolmesataa vuotta. Sillä välin hän tuli poikien ja tytärten isäksi. Niin Eenokin kaikki päivät olivat kolmesataa ja kuusikymmentäviisi vuotta. Ja Eenok vaelsi jatkuvasti [määräävä artikkeli the] Jumalan kanssa. Sitten häntä ei ollut enää, sillä Jumala otti hänet.” Raamatun alaviite sanoo sanoista ”the God” [määräävä artikkeli ”Jumalan” edessä] seuraavaa: ”Tässä on meillä ensimmäinen ja toinen tapaus, joissa heprealaisen sanan Elohiim edessä on määräävä artikkeli ha. Tämän artikkelin käyttö on tässä tarkoituksellinen, ilmeisesti väärään palvontaan ryhtymisen takia, kuten vähän tätä ennen on ilmaistu 1. Mooseksen kirjan 4:26:nnessa. Siksi tässä painotetaan sitä, että Eenok vaelsi tosi Jumalan kanssa. Me tunnemme siis olevamme oikeutettuja käyttämään englannissa määräävää artikkelia ’the’ tässä kohdassa painotukseksi ja persoonan toteamiseksi: ” Uuden maailman käännös olisi voinut kääntää tämän ilmaisun vieläkin voimakkaammin kuin käyttämällä kirjaimellisesti määräävää artikkelia ”Jumalan” edessä, sillä huomattava heprean kielen tutkija Wilhelm Gesénius kääntää ha-Elohiimin sanoilla ”ainoa tosi Jumala”. Mooses sanoo 5. Mooseksen kirjan 4:35:nnessä (Um) israelilaisille: ”Sinulle – sinulle on näytetty tietääksesi, että Jehova on [määräävä artikkeli the] Jumala; ei ole toista hänen ohellaan.” Tämä ilmaisu [määräävä artikkeli ynnä] ”Jumala” painottaa sitä, että Jehova on erotettava muista jumalista; siksi on hänelle sopivaa ottaa nimi itselleen.

26, 27. Miten kolminaisuuden kannattajien Elohiimin kirjaimellisesta merkityksestä esittämä väite kimmahtaa heitä itseään vastaan, ja miten 1. Mooseksen kirjan 1:1:sen ja Tuomarien 16:23, 24:nnen alaviite hävittää pohjan heidän altaan?

²⁶ Eräs seikka on varma: uskonnolliset papit, jotka uskovat pakanalliseen kolminaisuusoppiin, eivät pidä Heprealaisten Kirjoitusten uuden maailman käännöksestä. Kolminaisuutta kannattavat papit huomauttavat, että arvonimi Elohiim, mitä käytetään Luojasta, on monikkomuodossa ja merkitsee kirjaimellisesti ”Jumalia”. He väittävät tämän todistavan, että Heprealaisissa Kirjoituksissa esiintyy kolminaisuusoppi, nimittäin että yhdessä Jumalassa on ”kolme Persoonaa”. Mutta heidän oma väitteensä kimmahtaa takaisin heihin vastatodisteena, sillä Elohiim merkitsee ”Jumalia” eikä ”Persoonia”, niinkuin he itsekin huomauttavat. Jos siis jatkamme edelleen heidän omaa väitöstään, niin arvonimi Elohiim opettaisi, että yhdessä on kaksi tai useampia Jumalia, eikä ”kolmea Persoonaa yhdessä Jumalassa”. Kolminaisuusopin kannattajat syyllistyisivät näin ollen siihen väitteeseen, että on monta jumalaa, vastoin heidän väitöstään, että ei ole kolmea Jumalaa, vaan ainoastaan yksi Jumala, vaikka tällä yhdellä Jumalalla on kolme Persoonaa itsessään. 1. Mooseksen kirjan 1:1:seen kuuluva alaviite hävittää heti alussa pohjan kolminaisuuden puoltajien jalkojen alta sanomalla: ”Arvonimen Elohiim muoto on monikko, ylhäisyyden eli majesteettisuuden monikko eikä monipersoonaisuuden ilmaisu. Kreikkalainen LXX [Septuaginta] kääntää Elohiimin sanoilla ho Theos osoittaen sen merkitsevän yhtä ’Jumalaa’. Vertaa Tuomarien 16:23, 24:nteen kuuluvaa alaviitettä a.”

²⁷ Tämä jälkimmäinen alaviite osoittaa, että Elohiim ei merkitse monta jumalaa tai persoonaa, koska Tuomarien 16:23, 24:nnen elohiim tarkoittaa väärää Daagon-jumalaa, vain yhtä väärää jumalaa, ei monta, joten arvonimen elohiim täytyy olla ylhäisyyttä eli majesteettisuutta ilmaisevassa monikossa. Elohiimia seuraa myöskin yksikössä oleva verbi, mikä osoittaa tarkoitettavan ainoastaan yhtä jumalaa. Kun Miika 4:5 sanoo: ”Kaikki kansat vaeltavat jumalansa nimessä kukin”, niin ”jumalaksi” käännetty heprealainen sana on elohiim ylhäisyyden eli majesteettisuuden monikossa.

28. Miten Uuden maailman käännös on huomattava uskon suhteen?

²⁸ Vielä eräs huomattava seikka: Uuden maailman käännös tekee uskon Jumalaan huomattavaksi. Apostoli Paavali sanoo Heprealaiskirjeen 11. luvussa, että Jehovan uskolliset todistajat herättivät huomiota Jumalaan kohdistuvalla uskollaan ensimmäisestä marttyyristä Aabelista lähtien. Mutta Kuningas Jaakon käännöksessä esiintyy kuitenkin sana ”usko” ainoastaan kahdesti koko sen ”Vanhassa Testamentissa” (5. Moos. 32:20; Hab. 2:4) ja ainoastaan kahdesti Amerikkalaisessa standardikäännöksessä (Jes. 26:2; Hab. 2:4). Mutta Uuden maailman käännös tekee oktateukissa eli Raamatun kahdeksassa ensimmäisessä kirjassa uskon huomattavaksi lukijalle käyttämällä tätä sanaa tarkoituksenmukaisesti seitsemän kertaa. Me luemme esimerkiksi Aabrahamista, jota Paavali sanoo ’kaikkien isäksi, joilla on usko’, 1. Mooseksen kirjan 15:6:nnesta (Um): ”Ja hän pani uskonsa Jehovaan, ja hän ryhtyi laskemaan sen hänelle vanhurskaudeksi.” Me luemme siitä, kun israelilaiset menivät Punaisen meren poikki kuivin jaloin, 2. Mooseksen kirjan 14:31:sestä (Um): ”Israel tuli myös näkemään sen suuren käden, minkä Jehova pani toimimaan egyptiläisiä vastaan, ja kansa alkoi pelätä Jehovaa ja panna uskonsa Jehovaan ja Moosekseen, hänen palvelijaansa.” Niistä seitsemästä kohdasta päätellen, joissa ”usko” esiintyy oktateukissa,b voimme odottaa tämän sanan saavan asiaankuuluvan sijansa Heprealaisten Kirjoitusten käännöksen loppuosassakin.

29, 30. Miten heprealaiselle sanalle oolaam on annettu täsmällinen merkitys, ja miten tämä osoitetaan sopivaksi juutalaisen asiainjärjestelmän esikuvilla?

²⁹ Jälleen eräs tarkka käännös on tehty heprealaisesta sanasta oolaam, minkä Kuningas Jaakon käännös kääntää sanoilla ”ikuisesti”, ”pysyvä”, ”iankaikkinen”, ”aina”, ”alituiseen”, ”ainiaan”, ”pysyvästi”, ”muinaisuudesta” jne. Sana merkitsee todellisuudessa ”kätkettyä aikaa” ja viittaa siitä syystä aikaan, minkä raja on kätketty, epämääräiseen aikaan menneisyydessä tai tulevaisuudessa, mikä saattaa tietysti olla ikuinenkin. On näin ollen kiinnostavaa nähdä tämä sana käännettynä toisinaan sanoilla ”epämääräiseen aikaan asti”, varsinkin muinaisen juutalaisen asiainjärjestelmän tilapäisten, esikuvallisten seikkojen yhteydessä.

³⁰ Apostoli Paavali sanoo, että nuo seikat olivat pelkästään tulevien parempien asioitten varjoja, joten ne eivät olleet iankaikkisia eli ikuisia, vaan tilapäisiä. Mutta se aika, jolloin niiden piti päättyä ja tehdä tilaa todellisuuksille, ei ollut tunnettu ihmisille, joten se oli epämääräisessä tulevaisuudessa. (Hepr. 10:1; Kol. 2:17) Juutalaisten viikkosapatti hävisi heidän Jumalan kanssa solmitun lakiliittonsa päättyessä helluntaipäivänä v. 33 jKr., jolloin pyhä henki vuodatettiin ja Kristuksen opetuslapset astuivat suureen sapattiin Kristuksen lunastusuhriin omaamansa uskon kautta. Miten sopivasti esittääkään näin ollen Uuden maailman käännös 2. Mooseksen kirjan 31:16, 17:nnen: ”Ja Israelin lasten täytyy pitää sapatti toteuttaakseen sapatin sukupolviensa aikana. Se on epämääräiseen aikaan asti tehty liitto. Minun ja Israelin lasten välillä se on merkki epämääräiseen aikaan asti, koska Jehova teki kuutena päivänä taivaat ja maan ja lepäsi seitsemäntenä päivänä ja ryhtyi virkistäytymään”! Kuinka sopiva on myöskin 2. Mooseksen kirjan 40:15:nnen käännös Aaronin perheen pappeudesta, minkä piti hävitä ja joutua Kristuksen pappeuden syrjäyttämäksi: ”Heidän täytyy siis toimia pappeina minulle, ja heidän voitelunsa täytyy asettaa heidät jatkuvasti pappeuteen epämääräiseen aikaan asti heidän sukupolviensa aikana”!

31. Miten Uuden maailman käännös käsittelee heprealaista sanaa sheol?

³¹ Heprealaisten Kirjoitusten uuden maailman käännös panee varmasti ihmissielujen iankaikkista kuolemanjälkeistä vaivaa opettavat suuriin vaikeuksiin. Heprealainen sana sheol, minkä katolinen Douay-käännös kääntää pääasiassa ”helvetiksi” ja minkä Kuningas Jaakon käännös kääntää ”haudaksi” ja ”kuiluksi” sekä ”helvetiksi”, esiintyy seitsemän kertaa oktateukissa. Uuden maailman käännös toistaa kuitenkin tämän heprealaisen sanan englantilaisittain kirjoitettuna joka kerta ja esittää sen johdonmukaisesti ”sheolina”. Kun esimerkiksi tämä sana esiintyy ensimmäisen kerran 1. Mooseksen kirjan 37:35:nnessä, niin Jaakobin – jolta on riistetty hänen rakas poikansa Joosef – sanat on käännetty seuraavasti: ”Minä menen murehtien poikani luo sheoliin!” Liitteessä oleva kirjoitus antaa arvokkaita tietoja heprealaisesta sanasta sheol ja sanoo: ”Se on maassa ja liittyy aina kuolleisiin ja merkitsee selvästi koko ihmiskunnan yhteistä hautaa eli tuonelaa eli maassa (ei meressä) olevaa kuolleitten aluetta vastakohtana heprealaiselle sanalle keber, mikä merkitsee yksityistä hautaa eli hautapaikkaa. (1. Mooseksen kirja 23:4, 6, 9, 20)” Tämä tieto ja tämä mainittu heprealaisen sanan käännös on suuri lohdutus niille, joille on julmasti opetettu helvetin olevan ihmissielujen pirullinen kidutuspaikka kuoleman jälkeen Jehova Jumalan häpäisyksi, koska hän on rakkaus. – 1. Joh. 4:8, 16; Joh. 3:16.

32. Miten nykyiset kääntäjät ovat jättäneet lukijansa tietämättömiksi sielun todellisesta merkityksestä esim. 1. Mooseksen kirjan 2:7:nnessä?

³² Me tiedämme myöskin siitä, mitä Heprealaiset Kirjoitukset samoin kuin Kristilliset Kreikkalaiset Kirjoituksetkin opettavat sielusta, että ihmissielujen iankaikkinen vaivaaminen kuoleman jälkeen on mahdottomuus ja Jumalan nimen ilkeää häpäisemistä. Ihmissielua ei voida suinkaan kiduttaa ikuisesti näkymättömässä maailmassa, jollei ihmissielu ole kuolematon, vaan tuhoutuva, kuoleva. Nykyiset kääntäjät hämmentävät lukijoitaan ja jättävät heidät tietämättömiksi siitä, mikä sielu on, tehden heidät siten alttiiksi sielua koskeville pakanallisille opeille sekä spiritismin vaaroille. Kaikkien kääntäjien ”sieluksi” kääntämä heprealainen sana on nefesh. Jumalan Sana opettaa, että ihminen on nefesh, sielu, eikä että ihmisen ruumiiseen olisi puhallettu sielu erillisenä ja muusta erotettavana. Mutta miten Raamatun lukijat tietäisivät tämän tosiasian, kun 1952 ilmestyneen Katolisen veljeskunnan laatima Raamatun kahdeksan ensimmäisen kirjan käännös kääntää 1. Mooseksen kirjan 2:7:nnen näin: ”Sitten HERRA Jumala muodosti ihmisen maan tomusta ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen, ja ihmisestä tuli elävä olento”? 1952:n Tarkistettu standardikäännöskin sanoo: ”ja ihmisestä tuli elävä olento”. ”Olennoksi” tässä käännetty heprealainen sana on nefesh; ja kun henkeytetty apostoli Paavali lainaa 1. Mooseksen kirjan 2:7:nnen, niin hän kirjoittaa: ”Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä sielu.” – 1. Kor. 15:45.

33. Miten nykyiset kääntäjät kätkevät sen tosiasian, että eläimetkin ovat sieluja ja että ihmissielu kuolee?

³³ Jumalan Sana opettaa, että ihmistä alempana olevat eläimetkin ovat sieluja. Mutta miten Raamatun lukijat tietäisivät sitä, kun Tarkistettu standardikäännös kääntää 1. Mooseksen kirjan 1:20, 21, 24:nnen näin: ”Ja Jumala sanoi: ’Tuottakoot vedet parvittain eläviä luomuksia, . . .’ Niin Jumala loi suuret merihirviöt ja jokaisen elävän luomuksen, mikä liikkuu, . . . Ja Jumala sanoi: ’Tuottakoon maa eläviä luomuksia lajiensa mukaan’”? Se heprealainen sana, mikä on käännetty tässä ”luomukseksi”, on nefesh, sama sana, mitä käytetään ensimmäisestä ihmisestäkin. Kun eläin kuolee, niin sielu eli luomus kuolee. Samoin myös, kun ihminen kuolee, niin ihmissielu kuolee ja lakkaa olemasta. Mutta miten Raamatun lukijat saisivat tietää tämän tosiasian, kun Tarkistettu standardikäännös panee profeetta Bileamin sanomaan 4. Mooseksen kirjan 23:10:nnessä: ”Suotakoon minun kuolla vanhurskasten kuolema, ja olkoon minun loppuni samanlainen kuin hänen!” ja antaa Simsonin sanoa Tuomarien 16:30:nnessä: ”Suotakoon minun kuolla filistealaisten kanssa”? Kummassakin tapauksessa käytetään pronominia ”minun” heprealaisen sanonnan nafshi kääntämisessä, mikä merkitsee kirjaimellisesti ”minun sieluni”.

34. Miksi meidän täytyy antaa Jumalan Sanan puhua omalla kielellään sielusta?

³⁴ Kun siis Raamatun tutkija, jonka mieli on jo ihmissielua koskevien yleisten pakanallisten selitysten täyttämä, lukee tällaisia nykyaikaisia raamatunkäännöksiä, niin tämä tärkeä asia ei tule oikaistuksi hänen ymmärryksessään. Sielua koskeva väärä opetus jää entiselleen, eivätkä nuo raamatunkäännökset tarjoa hänelle pätevää keinoa pakanallisten erehdysten kumoamiseksi. Jehova Jumala, ihmissielun Luoja, tietää enemmän siitä kuin Pythagoras, Sokrates, Platon, ”Pyhä” Augustinus tai kukaan nykyinen uskonnollinen pappismies tai spiritisti on koskaan tiennyt. Jotta me siis oppisimme tietämään totuuden sielusta, niin meidän on annettava Jumalan Sanan puhua omalla henkeytetyllä kielellään. Raamatun kääntäjä ei kätke sillä tavalla sielua koskevan niin sanotun salaisuuden täydellistä, tyydyttävää ratkaisua, ja lukija pystyy käsittämään tästä opista saatavissa olevan kaikkein tieteellisimmän opetuksen, mikä vaikuttaa oikean ymmärryksen saamiseen toisista tärkeistä Raamatun opetuksista, sellaisista kuin kuolemattomuus, synnistä johtuva rangaistus, ihmisen kohtalo, lunastusuhri, ylösnousemus, Saatana Perkeleen kohtalo jne.

35. Mitä Uuden maailman raamatunkäännöskomitean onnistui tehdä nefeshin suhteen, ja miten tämän osoitetaan olevan kaikkea muuta kuin alkukantaista?

³⁵ Heprealaisten Kirjoitusten uuden maailman käännös esittää siis tässä erään erikoispiirteensä. Sen I osassa, mikä sisältää oktateukin eli kahdeksan ensimmäistä Raamatun kirjaa, onnistui käännöskomitean kääntää ymmärrettävällä tavalla ”sieluksi” jokainen niistä 231 kohdasta, joissa on heprealainen sana nefesh. Joka ainoa täten käännetty nefesh on hyvää englantia ja voidaan ymmärtää hyvin tällä kahdennellakymmenennelläkin vuosisadalla. Raamatun kahdeksan ensimmäisen kirjan tapa kuvailla sielu ei ole suinkaan niin raaka ja alkukantainen, että se olisi hylätty myöhemmin ja korjattu, kun Kreikan pakanafilosofia kehittyi ja joutui kosketuksiin heprealaisten kanssa. Se on päinvastoin perusteellinen, järkkymätön ja muuttumattoman oikea ja täysin sopusoinnussa Jeesuksen ja niiden hänen opetuslastensa opetusten kanssa, jotka kirjoittivat Kristilliset Kreikkalaiset Kirjoitukset. Tämä voidaan todeta vertaamalla oktateukin liitteessä olevaa selostusta ”sielusta” Jehovan todistajain vuonna 1950 tällä samalla Yankee Stadiumilla viettämässä kansainvälisessä konventissa julkisuuteen lasketussa Kristillisten Kreikkalaisten Kirjoitusten uuden maailman käännöksessä olevaan selostukseen.

36. Minkä sielua koskevien tosiasioitten osoittamiseksi Uuden maailman käännöksen Liite luettelee raamatunpaikkoja?

³⁶ Liite luettelee yksistään oktateukissa 14 raamatunkohtaa osoittaakseen, että eläimetkin ovat sieluja Raamatun mukaan; 57 kohtaa näyttääkseen, että elävä henkilö eli yksilö on sielu, eikä hänellä ole sisällään erillistä Platonin selittämää sielua; 49 kohtaa osoittamaan, että luomus, sielu, on kuolevainen, tuhoutuva; 12 kohtaa näyttämään, että ruumis tai raato on ”kuollut sielu”; 50 kohtaa osoitukseksi siitä, että elämää älyllisenä luomuksena tai eläimenä sanotaan ”sieluksi”, joten sielun sanotaan olevan veressä, koska elämämme on riippuvainen tuosta suonissamme virtaavasta nesteestä; ja 48 tapausta, joissa henkilö puhuu itsestään tai joissa hänelle tai hänestä puhutaan sieluna. Oktateukissa on myöskin kolme tapausta, joissa Jumala puhuu itsestään tällä tavalla, ikäänkuin hänellä olisi sielu.

37. Miten tämä heprealaisen nefes-sanan johdonmukainen kääntäminen koituu arvaamattomaksi hyödyksi?

³⁷ Tämä heprealaisen nefesh-sanan johdonmukainen kääntäminen ei tule vanhahtavaksi, kömpelöksi eikä käsittämättömäksi missään Raamatun jakeessa, vaan siitä tulee verraton apu sielua koskevan oikean raamatullisen puheen palauttamiseksi käytäntöön, ja se paljastaa sitä käsittelevän ihmistekoisen Perkeleen henkeyttämän filosofian. Kristikunnan pappien tarvitsee tässä suhteessa kipeästi päästä pois pakanuudesta takaisin Raamattuun, ja psykologit, psykoanalyytikot ja psykiatrit voisivat oppia kestäviä periaatteita sielun suhteen Raamatusta ja tulla tietämään, miten ”sielua” tulee käsitellä pätevästi.

TUNNETTU TÄLLÄ NIMELLÄ MAINITTUNA

38. Mistä me odotamme asianmukaisesti hyväksyttyä raamatunkäännöstä ja miksi?

³⁸ Heprealaisten Kirjoitusten uuden maailman käännöksen erikoispiirteistä voitaisiin sanoa paljon enemmänkin, mutta nyt on sanottu jo kylliksi sen osoittamiseksi, millä tavalla toiset käännökset ovat olleet puutteellisia ja miksi elämääantavan Raamatun totuuden etsijät tarvitsevat Uuden maailman käännöstä. Kristikunnan ja juutalaisten uskonnolliset papit eivät yleensä hyväksy tätä raamatunkäännöstä, mutta me emme odotakaan heidän julistavan sitä ”hyväksytyksi käännökseksi”. Kuka antaa todellisen valtuutuksen raamatunkäännöksille? Uskonnolliset lahkot ja päämiehet ja mahtajat voivat vain hyväksyä raamatunkäännöksiä käytettäviksi omissa kirkoissaan tai synagoogissaan; ja uskonnollisten pappien voidaan odottaa kieltävän seurakuntiaan lukemasta tai käyttämästä Uuden maailman käännöstä tai kehoittavan heitä välttämään sitä. Mutta me emme haluakaan tämän maailman uskonnoitsijoitten hyväksymää raamatunkäännöstä. Me haluamme Raamatun Luojan, Jehova Jumalan, hyväksymää käännöstä. Hän käytti miehiä, jotka olivat hänen todistajiaan, kirjoittamaan Raamatun, ja hän valtuuttaa miehet, jotka ovat nyt hänen todistajiaan ja kuuluvat ’kansoista hänen nimelleen otettuun kansaan’, varaamaan meille käännöksen, mikä ylläpitää hänen nimensä kunniaa. (Apt. 15:14) Hän vuodattaa tälle hänen nimelleen otetulle kansalle pyhän henkensä, ja tälle hänen nimelleen otetulle kansalle kuuluu hänen käskynsä saarnata ”tätä hyvää uutista valtakunnasta” koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansoille. Nämä pari tosiasiaa muodostavat korkeamman ja pätevämmän hyväksynnän nykykielisen käännöksen laatimiselle Pyhästä Sanasta, kuin mitä mikään uskonnollinen lahko, mahtaja tai pappisvalta voi antaa.

39. Millaisella kielellä on Uuden maailman käännös ensimmäistä vuosisataa vastaavasti nyt julkaistu, ja mitä toiveita meillä on sen suhteen Harmagedoniin nähden?

³⁹ Jehovan uuden maailman yhteiskunta käyttää hyvin mielellään tätä Raamatun Uuden maailman käännöstä ja ottaa sen kiitollisena vastaan häneltä ja kiittää häntä rakkaudellisesti siitä. Kun tähän yhteiskuntaan kuuluvat ovat lukeneet sitä, niin se panee heidät suosittelemaan sitä ihmisille. Henkeytetyt opetuslapset kirjoittivat apostolien päivinä Kristilliset Kreikkalaiset Kirjoitukset ensimmäisen vuosisadan kansainvälisellä kielellä, mikä oli koine eli yhteiskreikka. Uuden maailman käännös julkaistaan nyt ensiksi kahdennenkymmenennen vuosisadan yleisellä eli kansainvälisellä kielellä, englanninkielellä. Me luotamme siihen, että tämä raamatunkäännös säilyy tulevassa Harmagedonin sodassa toisten hyvien englantilaisten raamatunkäännösten kanssa ja kaikkien muillakin kielillä ilmestyneitten hyödyllisten käännösten ohella, joita uuden maailman yhteiskunta käyttää, ainakin eri kieliin kuuluvien Harmagedonissa hengissä varjeltuvien tilapäisesti käytettäviksi.

40. Mitä on järkevää odottaa Jumalan valtakunnan alaisuudessa raamatunkäännökseen nähden ja miksi?

⁴⁰ On kuitenkin järkevää odottaa Jumalan valtakunnan alaisuudessa koko Pyhien Kirjoitusten yhtenäistä käännöstä, mikä perustuu kaikkein aidoimpiin käsikirjoituksiin, sillä yhdellä yleisellä kielellä, minkä Jumala luo ja opettaa kaikille maan asukkaille. Kaikki voivat siten saada Kirjoitukset oikein esitettyinä sillä yhdellä kielellä, mikä ilmaisee Jumalan iankaikkisesti kestävän sanan kunniaansaattamiseksi valmistetun ihmeellisen Kirjan täsmällisen ajatuksen. Varmasti haluavat kaikki elossa olevat kerrankin saada täydellisen Raamatun ja ymmärtää siitä joka sanan. Varmasti ovat myöskin kaikki ne yleensä ihmiskuntaan kuuluvat, jotka herätetään muistohaudoista, aivan tietämättömiä Raamatun suuresta osasta tai koko Raamatusta, ja he haluavat oppia tietämään, mitä Raamattu opettaa ja mitä Jumala sanoi siinä ja miten täsmällisesti hän sen sanoi. Raamatusta ei pitäisi tulla ”kuollutta kirjaa” koskaan tulevaisuudessa. Se on oleva ainiaan todistuksena hänen ylistyksekseen, hänen muistokseen, häviämätön todistuskappale kaikille niille ihmisille, jotka saavuttavat iankaikkisen elämän vanhurskaassa uudessa maailmassa.

41. Mitä Jehova sanoi 5. Mooseksen kirjan 28:9, 10:nnessä liittokansalleen, ja keistä tämä oli pitävä paikkansa nykyään?

⁴¹ Jehovan nimelle otettu kansa, joka oli vuosisatoja sitten liitossa hänen kanssaan Mooseksen lain alaisuudessa, oli esikuvallinen. Se kuvasi profeetallisesti niitä nykyään eläviä, jotka Jumala on ottanut kaikista kansoista ”kansaksi omalle nimellensä”, hengellisiä israelilaisia. Hän sanoi Mooseksen huulien kautta muinaiselle kansalleen: ”Jehova asettaa sinut hänelle pyhitetyksi kansaksi, niinkuin hän valalla vannoi sinulle, koska sinä noudatat jatkuvasti Jehovan, sinun Jumalasi, käskyjä ja vaellat hänen teitänsä. Ja kaikki maan kansat näkevät, että sinua kutsutaan Jehovan nimellä; ja he tosiaan pelkäävät sinua.” (5. Moos. 28:9, 10, Um) Tämä esikuvaa tosiasiaa, mikä on pitävä paikkansa hengellisistä israelilaisista, jotka ovat nykyään uudessa liitossa Jumalan kanssa Välittäjän Jeesuksen Kristuksen kautta. Kun luonnolliset israelilaiset hylkäsivät Jumalan nimen tuhatyhdeksänsataa vuotta sitten, niin näistä hengellisistä israelilaisista on tullut kansa hänen nimelleen.

42. Mitä eri kansat julistavat nyt menettelytavallaan, mutta mitä Jumalan Sana ennusti jäännöksestä?

⁴² Me elämme nyt tämän maailman ratkaisevia ”viimeisiä päiviä”. Kansojen tuominta-aika on tullut, jolloin kaikkien ihmisten täytyy sinetöidä kohtalonsa ratkaisemalla, minkä jumalan nimessä he tahtovat vaeltaa eli järjestää elämänsä. Eri kansat julistavat menettelytavallaan selväpuheisesti sitä jumalaa, jonka nimessä ne ovat päättäneet vaeltaa. Niiden valitsemat jumalat pettävät ne sinä tulisena päivänä, jolloin tosi jumaluus pannaan koetukselle ja väärät jumalat osoittautuvat kykenemättömiksi auttamaan ihmisiä ja tuhoutuvat. Mutta Jehova ennusti profeetallisessa Sanassaan nimelleen otetun kansansa jäännöksen ennallistuksen hänen suosioonsa viimeisinä päivinä ja sanoi: ”Ja he vaeltavat edes ja takaisin hänen nimessään, sanoo Jehova.” – Sak. 10:12, As.

43. Mikä jäännöksen päätös on ollut, ja mikä vaikutus sillä on ollut kaikkiin maan kansoihin ja miksi?

⁴³ Hänen nimelleen otettu kansa on tosiaankin tehnyt nyt ratkaisunsa, mikä eroaa maailman ihmisten tekemästä ratkaisusta, ja se on omaksunut Miikan 4:5:nnen sanat ja lausuu: ”Me vaellamme [Jehovan], meidän Jumalamme, nimessä aina ja iankaikkisesti.” Tähän kansaan kuuluvat pyrkivät osoittautumaan hänen tosi kansakseen pitämällä hänen käskynsä ja vaeltamalla hänen teitään sekä kaiuttamalla laajalti hänen uuden maailman valtakuntaansa. Seurauksena on, että kaikki maan kansat, vihollisetkin, ovat tulleet näkemään, että Jehovan nimi on liitetty heihin, ja ne pelkäävät heitä. Ne eivät pelkää heitä siksi, että he olisivat mahtava kansa lukumäärältään, sillä he ovat verraten vähälukuiset eivätkä ole poliittisesti suosittuja eivätkä liikemaailman kannalta katsoen rikkaita eikä sotilaallisesti väkeviä, niin että omistaisivat mitään lihallisia verenvuodatusaseita, vaan sen voittamattoman sanoman takia, minkä he ovat saaneet Jumalan Pyhästä Sanasta, ja sen kaikkivoivan voiman takia, mikä on silminnähtävästi ilmaantunut taivaasta heidän hyväkseen.

44. Mitä ne tekevät, jotka osoittavat viisasta pelkoa, ja mitä vaeltaminen nyt ja aina Jehovan nimessä merkitsee siten tekeville?

⁴⁴ Ne kansoihin kuuluvat, jotka osoittavat viisasta pelkoa, oppivat pelkäämään Jumalaa, jonka nimellä hänen kansaansa nimitetään. He liittyvät hänen todistajiinsa ja tulevat osaksi uuden maailman yhteiskunnasta, mikä muodostuu nyt, ja hekin päättävät vaeltaa Jehovan nimessä pitäen häntä Jumalanaan iankaikkisesta iankaikkiseen. Ja he vaeltavatkin totisesti tässä nimessä iankaikkisesti, sillä heidän Jumalansa kätkee heidät kätensä varjoon ja vie heidät loputtomaan uuteen maailmaansa. Vaeltaminen nykyään ja aina Jehovan, Jumalamme, nimessä merkitsee ikuista elämää Jeesuksen Kristuksen, Herramme, kautta.

[Alaviitteet]

Ranskalainen käännös, jota valmistellaan nyt l’École Biblique de Jérusalem’in johdolla, käyttää muotoa Yahvé. (1948– )

A. Cramponin ranskalainen käännös käyttää muotoa Yahweh. (1939)

Kardinaali Lienartin ranskalainen käännös käyttää muotoa Yahweh. (1951)

Edouard Dhormen (le Père Paul Dhorme den Frères Précheurs) käännös käyttää muotoa Iahve. (1910–1946)

Maredsousin munkkien ranskalainen käännös käyttää muotoa Yahweh. (1949)

Bover-Canteran espanjalainen käännös käyttää muotoa Yahveh. (1947)

Nacar-Colungan espanjalainen käännös käyttää muotoa Yave. (1944)

C. Latteyn (Jeesuksen seurasta) Pyhien Kirjoitusten englantilainen Westminster-käännös käyttää muotoa Jehovah. (1934– )

Monsignor Ronald A. Knoxin kääntämä Pyhä Raamattu (1949) käyttää muotoa Javé monta kertaa, kuten 2. Mooseksen kirjan 33:19:nnessä, Psalmeissa 67:5, 21; 73:18; 82:19; Jesajan 42:8:nnessa; 45:5, 6:nnessa jne.