Miten sinä suhtaudut vanhoihin ihmisiin?
NYKYINEN aikamme on nähnyt monia nopeita muutoksia. Niiden joukossa on se, miten ihmiset suhtautuvat vanhuksiin. Yhteen aikaan vanhempien ihmisten kunnioitus oli lähes yleismaailmallista. Mutta niin ei ole enää nykyään. Täysin päinvastainen asenne on kehittymässä monissa maissa. Muuan vanhempi yliopiston professori totesi siitä:
”Vanhuus on sairaus Amerikassa. Iäkkäästä ihmisestä tulee kuin lepratautinen, sellainen joka työnnetään syrjään johonkin laitokseen, tai jos hänellä on onnea ja hän on varakas, kalliiseen, muusta maailmasta erotettuun siirtolaan.”
Marylandin yliopistossa toimivan vanhenemista tutkivan keskuksen koululapsista tekemässä tutkimuksessa havaittiin, että lapset pitivät vanhuksia tavallisesti ”sairaina, surullisina, väsyneinä, likaisina ja rumina”. On tälle ajalle tyypillinen murhenäytelmä, että nuoremmat kunnioittavat yhä vähemmän vanhoja ihmisiä. Vielä murheellisempaa on se, että useammat lapset eivät katso velvollisuudekseen huolehtia ikääntyvistä vanhemmistaan.
Mutta tällainen asenne ei yllätä ainakaan niitä, jotka pysyvät aikamme tapahtumien tasalla Raamatun ennustusten valossa. Se ennusti, että meidän aikanamme, näinä tämän nykyisen pahan asiainjärjestelmän ”viimeisinä päivinä”, monet olisivat ”itserakkaita, . . . vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, uskottomia, vailla luonnollista kiintymystä”. – 2. Tim. 3:1–5.
Jumalan näkemys vanhoista ihmisistä
On hyvin mielenkiintoista ja tärkeää nähdä, miten Jumala suhtautuu vanhoihin ihmisiin.
Kun muinainen Israelin kansa oli liittosuhteessa Jumalan kanssa, sitä käskettiin: ”Nouse harmaapään edessä ja kunnioita vanhusta sekä pelkää Jumalaasi.” (3. Moos. 19:32) Vanhusten kunnioittaminen oli siis pyhä velvollisuus ja yhteydessä Jumalalle alamaisena olemiseen. Apostoli Paavali sanoi vastaavasti: ”Älä arvostele ankarasti vanhempaa miestä [vaikka hän olisi väärässäkin]. Päinvastoin vetoa häneen kuin isään, . . . vanhempiin naisiin kuin äiteihin.” – 1. Tim. 5:1, 2.
Vanhempiensa oikea kunnioittaminen oli mukana kymmenessä käskyssä, sillä viidennessä käskyssä sanottiin: ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että kauan eläisit siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa.” (2. Moos. 20:12) Huomaa myös seuraavat raamatunjakeet, joissa ilmenee se, miten Jumala ajattelee lasten suhteesta vanhempiinsa:
”Kuule isääsi, joka on sinut siittänyt, äläkä äitiäsi halveksi, kun hän on vanhennut.” – Sananl. 23:22.
”Joka isäänsä pahoin pitelee ja ajaa äitinsä pois, se on kunnoton ja rietas poika.” – Sananl. 19:26.
”Joka isäänsä pilkkaa ja pitää halpana totella äitiänsä, häneltä korpit puron luona hakkaavat silmän, ja kotkan poikaset syövät sen.” – Sananl. 30:17.
”Joka lyö isäänsä tai äitiänsä, se rangaistakoon kuolemalla. Joka kiroaa isäänsä tai äitiänsä, se rangaistakoon kuolemalla.” – 2. Moos. 21:15, 17.
Nykyään me emme ole Mooseksen lain emmekä noiden rangaistusten alaisia. (Room. 6:14; Kol. 2:13, 14) Kuitenkin ne opettavat meille varmasti sen, miten tärkeänä Jumala pitää tätä asiaa.
Kunnioitus toisissa kulttuureissa
Monien sellaistenkin muinaisten kansojen keskuudessa, joita Jumalan lait eivät hallinneet, ikääntyneitä kunnioitettiin asianmukaisesti. Muinaisessa Egyptissä nuoria miehiä opetettiin nousemaan vanhempien ihmisten edessä osoituksena kunnioituksesta ja antamaan ensi sija heille. Muinaisen Kreikan nuoria opetettiin olemaan kunnioittavan hiljaa vanhempien ihmisten edessä.
Nykyään joissakin osissa maailmaa vanhempia ihmisiä pidetään edelleen suuressa arvossa. Eräässä Neuvostoliiton osassa monet elävät yli satavuotiaiksi, ja sanotaan, että heidän saamansa arvonanto osaltaan lisää heidän pitkää ikäänsä. Heidät saadaan tuntemaan itsensä hyödyllisiksi ja tarpeellisiksi, ja heillä on kunnioitettu asema yhteiskunnassa.
Aiemmin Yhdysvaltain historiassa vanhempia ihmisiä yleensä kunnioitettiin ja toteltiin. Vanhemmat huolehtivat lapsistaan, ja kun lapset kasvoivat aikuisiksi, ymmärrettiin, että he pitäisivät huolta vanhemmistaan.
The New York Daily News -lehti toteaa nykyisistä asenteista vanhempia ihmisiä kohtaan yhdessä kaupungissa seuraavasti:
”On kummallista, että tässä elämän vaiheessa [oltaessa vanhoja] on edullista olla musta tai espanjalainen täällä New Yorkissa. Mustat ja espanjalaiset pitävät huolta vanhuksistaan.
”Valkoiset eivät yleensä tee niin, ja heitä on suuri osa niistä arviolta 300000:sta yli 65-vuotiaasta, jotka asuvat yksin vuokrasäännöstelyn alaisissa huoneistoissa tai ränsistyneissä hotelleissa ja majataloissa.”
Varmasti vanhojen tarvitsee tuntea itsensä tarpeellisiksi ja rakastetuiksi. Jos näin ei ole, he voivat jopa menehtyä. Tri Amos Johnson Yhdysvaltain perhelääkärien seurasta sanoi:
”Olen nähnyt kohtuullisen terveiden vanhojen ihmisten menettävän kaiken kiinnostuksensa elämään, kun heidät suljetaan eristettyyn laitoshoitoon.
”He kieltäytyvät puhumasta, kieltäytyvät syömästä, tulevat täysin vuoteenomiksi, riutuvat ja kuolevat. Tällaista taudinkuvaa sanotaan ’eristymiseksi’, ja niin se pitäisi merkitä kuolintodistukseenkin.”
Kätketty aarre
Nuoremmat, jotka ovat kiinnostuneita vanhemmista ihmisistä, kokevat sen usein rikastuttavaksi. Eräs keski-ikäinen mies totesi, että vanhemman väen seurassa vietetyt hetket olivat hänen elämänsä mielenkiintoisimpia, hyödyllisimpiä ja ”kultaisimpia” hetkiä.
Miksi voi olla näin? Vanhemmat ihmiset ovat eläneet kauemmin ja ovat tavallisesti kokeneet paljon enemmän elämässään. Heidän mielipiteensä ja muistonsa voivat olla hyvin arvokkaita. Ja tämä on erikoinen etu, kun vanhempi ihminen on viettänyt elämänsä sopusoinnussa Jumalan lakien ja periaatteiden kanssa. Raamattu sanoo sellaisista: ”Harmaat hapset ovat kunnian kruunu; se saadaan vanhurskauden tiellä.” – Sananl. 16:31.
He voivat olla kätketyn aarteen kaltaisia. Mutta jotta aarteesta voisi hyötyä, se on löydettävä ja sitä on käytettävä hyödyksi. Tulee käyttää hyväkseen vanhempien ihmisten tiedon, viisauden ja näkemysten rikasta kaivosta. Niinpä lapset, teini-ikäiset, nuoret aikuiset ja keski-ikäiset aikuiset tekisivät hyvin vaihtaessaan näkemyksiä vanhempien ihmisten kanssa. Ja jos vanhemmat ihmiset voivat olla vastahakoisia esittämään ajatuksia, kysy heiltä tahdikkaasti heidän mielipidettään. Saatat hämmästyä sitä, miten antoisaa tällainen voi olla. He vuorostaan saavat siitä rohkaisua ja mielenylennystä.
Vanhemmat ihmiset voivat antaa muutakin kuin hyviä neuvoja ja tietoja; monet hämmentyneet nuoret ovat löytäneet suuren mielenrauhan vanhempien ihmisten seurasta, joilla usein on erittäin puoleensavetävää lämpöä, hellyyttä ja ymmärtämystä. Sellaisen ihmisen lausuma ystävällinen sana voi auttaa lievittämään päivän ongelmia. Siksi isovanhemmat ovat yleensä niin erinomaisia lastenkaitsijoita.
Tämä ei merkitse sitä, että jokainen vanhahko ihminen puhuu alinomaa viisaita ja mieltä ylentäviä sanoja. (Saarn. 4:13) Se ei onnistu keneltäkään. Heillä voi olla usein erheellisiä mielipiteitä, mutta niin on toisillakin. Heissä saattaa myös olla omalaatuisuutta, kuten toisissakin. Mutta huolimatta heidän epätäydellisyyksistään, joita monia vanhuus suurentaa, Jumalan mielipide on, että he ansaitsevat huomaavaisuutemme ja kunnioituksemme.
Miten sinä voit auttaa
Kaksi vanhempaa naista, ystävyksiä, asui eri taloissa samassa kaupungissa. Eräänä päivänä satoi paljon lunta. Kun toinen naisista kurkisti seuraavana aamuna ulos, hän oli hämmästynyt huomatessaan, että hänen jalkakäytävänsä oli luotu puhtaaksi lumesta.
Nainen ihmetteli, kuka on voinut tehdä sellaisen ystävällisen teon antamatta hänen edes tietää siitä tai pyytämättä maksua. Hän soitti ystävättärelleen kertoakseen hänelle siitä. Mutta tämä sanoi yhtä hämmästyneenä, että hänenkin jalkakäytävänsä oli luotu puhtaaksi.
Viikkoja myöhemmin satoi taas runsaasti lunta. Seuraavana aamuna molemmat huomasivat, että heidän jalkakäytäviltään oli jälleen luotu lumet. Myöhemmin ennustettiin jälleen kovaa lumisadetta, ja sellainen tulli. Tuona iltana toinen naisista kävi aikaisin levolle ja oli seuraavana aamuna jalkeilla kello kuusi. Kun hän kurkisti ikkunasta ulos, siellä oli 12-vuotias poika luomassa lunta.
Miten hänet ja hänen ystävättärensä tekikään onnelliseksi sen ajatteleminen, että joku välitti niin paljon, että teki sellaisen palveluksen. Ja miksi niin varhain aamulla? Jotta vanhat naiset eivät näkisi häntä ja tuntisi velvollisuudekseen maksaa hänen työstään! Tämä poika teki palveluksen, josta oli suurta käytännöllistä apua. Se on osoitus siitä, miten monenlaista toiset voivat tehdä helpottaakseen korkeaan ikään päässeiden taakkoja.
Tahdikas apu
Mutta samanaikaisesti tarvitaan tasapainoa ja tahdikkuutta. Apua tarjoava ei saa tulla käskeväksi tai määräileväksi tai äkkipikaiseksi. On tärkeää, aina kun se on mahdollista, että vanhempi ihminen tuntee edelleen hallitsevansa omaa elämäänsä.
Esimerkiksi eräänä päivänä mies näki vanhemman naisen kantavan raskasta pakettia. Hän kysyi kohteliaasti: ”Saisinko auttaa teitä kantamisessa, rouva?” Hän hymyili, ilmaisi kiitollisuutensa tarjouksesta mutta kieltäytyi sanomalla: ”Kiitos, mutta pärjään vielä yksin.”
Toisessa tapauksessa mies oli ylittämässä vilkasta tienristeystä kaupungissa keskitalvella. Hän näki vanhan naisen seisomassa aivan kadun reunassa pelokas ilme kasvoillaan. Sitten hän huomasi sen lumi- ja jäävallin, jonka yli naisen piti päästä. Hän kääntyi naisen puoleen ja kysyi: ”Saanko auttaa teitä?” Hän vastasi nopeasti: ”Voi kiitos, olisitteko niin hyvä?”
Vierailut merkitsevät paljon
Vanhojen ihmisten luona käyminen merkitsee heille paljon. Muuan iäkkäämpi sanoi niistä, jotka käyvät hänen luonaan: ”He eivät voi tietää, mitä iloa he tuovat sellaiselle, jonka lapset ja lastenlapset ovat kaukana.” Sinulla voi olla mielenkiintoinen kokemus kerrottavana heille, tai kuulumisesi sisältävät sellaista, mikä voi olla heille arvokasta. Mutta monesti vain se, että olet hyvä kuuntelija, on tärkein palvelus, jonka voit tehdä.
Toinen seikka, jota monet vanhemmat ihmiset arvostaisivat, on se, että lukisit heille ääneen, kun heidän näkönsä ei ole enää entisenlainen. Jossakin saamassasi kirjeessä voi olla jokin rakentava kohta. Tai heillä saattaa olla aineistoa, jota he haluaisivat sinun lukevan heille. Voisitte lukea jonkin jakson Raamatusta ja keskustella yhdessä siitä. Monien mielestä Herätkää!-lehdessä ja myös raamatullisessa Vartiotorni-lehdessä julkaistava monipuolinen tieto on mielenkiintoista ja mieltäylentävää ääneen luettuna.
Joskus voisit myös tuoda jonkin lahjan pienenä osoituksena kiinnostuksestasi. Se voi olla ruokaa, ruukkukasvi tai kenties jokin sellainen, minkä olet tehnyt. Niin, ja voit tuoda lahjaksi rahaakin, jos näet sen tarpeelliseksi. Sitten voisit myös tarjoutua valmistamaan heille aterian tai ehkä tarjoutua viemään heidät ulos syömään, jos se käy heille päinsä. Tai he voisivat arvostaa sitä, että heidät kutsutaan toisiin koteihin tai seuranpitotilaisuuksiin. Tarjoudu saattamaan heidät sinne. Ja kun he ovat siellä, varmistaudu siitä, että heistä pidetään huolta seuranpitotilaisuudessa.
Toisinaan vanheneminen johtaa sairauksiin tai voimattomuuteen, joka estää pääsemästä hoitamaan tarpeellisia asioita, kuten esimerkiksi tekemään ostoksia. Olisi todella ystävällistä tarjoutua tekemään ne tai huolehtia siitä, että ne tulevat tehdyksi.
On siis monia tapoja, joiden avulla toiset voivat tehdä vanhusten elämän nautittavammaksi. Sellainen ilmaisee antamisen jumalista henkeä. Se auttaa antajaakin ja tuo enemmän tyydytystä hänen elämäänsä, koska hän tietää, että on tehty oikein. Ja tavallisesti vastaanottaja osoittaa heitä kohtaan suurempaa rakkautta. Jeesus sanoi: ”Onnellisempaa on antaa kuin saada.” – Apt. 20:35.
Tämä henki on sen 12-vuotiaan pojan kahden vanhan naisen hyväksi tekemän oivallisen teon takana, joka loi lumet pois heidän jalkakäytäviltään. Hän oli oppinut sellaisen jumalisen asenteen siitä valmennuksesta, jota hän oli saanut Raamatun periaatteista Jehovan todistajan poikana. Hänen isänsä oli opettanut hänelle, että Jumalan palvelijana olemiseen sisältyvät sekä hyvät teot että usko Jumalaan. – Jaak. 2:26.
Taloudellinen tuki
Monissa maissa on yhteiskunnan valvomia elimiä, jotka pystyvät tarjoamaan taloudellista tukea, ja olisi oikein käyttää niitä hyväkseen.
Mutta joskus ulkopuolelta tulevan taloudellisen tuen muodot eivät riitä, tai niitä ei ole. Mitä taloudellisia velvoitteita nimenomaan omilla aikuisilla lapsilla on siinä tapauksessa ikääntyviä vanhempiaan ja jopa isovanhempiaan kohtaan? Jumalan sana sanoo tästä tärkeästä asiasta seuraavasti:
”Jos jollakulla leskellä on lapsia tai lapsenlapsia, niin oppikoot nämä ensin harjoittamaan jumalista antaumusta omassa huonekunnassaan ja maksamaan jatkuvasti asianmukaista korvausta vanhemmilleen ja isovanhemmilleen, sillä tämä on otollista Jumalan silmissä.
”Totisesti jos joku ei varaa ylläpitoa omaisilleen ja varsinkaan niille, jotka ovat hänen huonekuntansa jäseniä, [esimerkiksi iäkkäille vanhemmille tai isovanhemmille] niin hän on kieltänyt uskon ja on pahempi kuin se, jolla ei ole uskoa.” – 1. Tim. 5:4, 8.
Sen sanominen, ettei ole pakko ottaa taakakseen iäkkäitä vanhempia, ei ole todellisuudessa järkevää. Vanhemmat huolehtivat lapsistaan monella tavalla. 18–20 vuotta tai kauemminkin he olivat riippuvaisia vanhemmistaan ruoan, suojan, vaatetuksen, koulutuksen, rahan ja muun suhteen. Siihen kuului heistä huolehtiminen silloin, kun he olivat avuttomia pikkulapsia ja kun he sairastuivat. Miksi siis pitäisi tuntua väärältä, että aikuiset lapset ottavat vastuulleen ikääntyvistä vanhemmistaan huolehtimisen?
Voi tietenkin tulla aika, jolloin ei ole enää mahdollista itse hoitaa korkeaan ikään päässyttä tavalla, jota hän tarvitsee, jos hän vammautuu vaikeasti. Saattaa olla, että heitä voitaisiin hoitaa paremmin sellaiseen erikoistuneessa hoitokodissa. Jos tämä käy välttämättömäksi, heidän luonaan pitäisi käydä usein. Ei ole miellyttävää viettää viimeisiä vuosiaan hoitokodissa.
Tuleeko ihmiskunnan kohtaloon aina kuulumaan vanheneminen, kenties lopuksi vuoteenomana oleminen ja kyvyttömyys olla mukana toiminnoissa, joista kerran nautittiin, niin että lopputuloksena on aina kuolema?