Kootut ykseydessä palvelustyöhön

”Hän [Jumala] itsessään päätti hallinnosta määräaikain loppurajalla, . . . nimittäin koota kaikki jälleen yhteen Kristuksessa, taivaassa olevat ja maan päällä olevat . . . jotta me palvelisimme [tai: olisimme] hänen kirkkautensa ylistykseksi.” – Ef. 1:9–12, Um; KJ; As.

 1. Millä tavoilla nykyinen ihminen on ristiriidassa itsensä kanssa?

NYKYINEN ihminen huomaa olevansa sekavassa ja vaikeassa tilanteessa. Hän on ristiriidassa itsensä kanssa. Toisaalta hän on viimeisen puolen vuosisadan aikana oppinut kahlehtimaan Jumalan luomakunnan voimia sellaisella tavalla ja siinä määrässä, ettei sellaista osattu uneksiakaan aikaisempien sukupolvien eläessä, tai niitä vain hämärästi arvailtiin. Suunnaton edistys tiedotus- ja matkustusvälineissä, tekniikan alalla ja lääkintätaidon ja tieteen aloilla on avannut oven ihmeellisiin mahdollisuuksiin. Toisaalta on näiden samojen keinojen kautta, kunnianhimoisten ja säälimättömien ihmisten alaisuudessa avautunut ovi myös kauhistaviin mahdollisuuksiin. Nykyinen ihminen voi hyödyttää itseään monin tähän saakka tuntemattomin keinoin, mutta hänen tavoitettavissaan on myös keinot miltei tuhota maa ja sen asukkaat. Ihmiset ovat ylpeitä saavutuksistaan, mutta, kuten on ennustettu, samalla ”ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa”. Itsestään suuria luulevien, uppiniskaisten ihmisten on pakko myöntää, että nämä ovat ”arveluttavia aikoja, joista on vaikea selviytyä”. Millainen ristiriita! – Luuk. 21:26; 2. Tim. 3:1–5, Um.

 2, 3. Mikä suurenmoinen vastakohta nähdään, kun käännymme Vanhaikäisen puoleen?

² Mutta kun käännämme huomiomme pois nykyisestä ihmisestä Vanhaikäiseen, Luojaan, niin mikä vastakohta! Hänet kuvaillaan Danielin 7. luvun ennustuksen jakeissa 9–14 istumassa valtaistuimellaan oikeussalissa monien tuhansien seisoessa hänen edessään ja palvellessa häntä.

³ Saman ennustuksen tekstiyhteydessä kerrotaan raivoisista pedoista, jotka esittävät maailman valtakuntia ja taistelevat toisiaan vastaan etusijasta ja ylvästelevät. Mutta kaikkien niiden riitaisuuksien ratkaisu on Vanhaikäisen, kaikkein Ylimmän, kädessä. Valta annetaan eräälle, joka kuvaillaan ”Ihmisen Pojan kaltaiseksi . . . Ja hänelle annettiin valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, . . . palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta, joka ei lakkaa, ja hänen valtakuntansa on valtakunta, joka ei häviä.” Esittäen lisää yksityiskohtia ennustus sanoo myöhemmin, että ”oikeus annettiin Korkeimman pyhille . . . Ja valtakunta ja valta ja valtakuntien voima kaiken taivaan alla annetaan Korkeimman pyhien kansalle.” – Dan. 7:13, 14, 22, 27.

 4, 5. Ketkä ilmaistaan Ilmestyskirjassa a) valtaistuimella olijaksi, b) siksi, joka on arvollinen ottamaan kirjakäärön, ja c) niiksi pyhiksi, jotka ovat Kristuksen kanssa hallitsemassa?

⁴ Sitä, keitä nämä persoonat ovat, ei ole jätetty epätietoiseksi. Raamatun viimeisessä kirjassa käsitellään ja laajennetaan samaa teemaa. Ilmestyskirjan 4. luvusta tapaamme suurenmoisen kuvauksen taivaallisesta valtaistuimesta ja sillä Istujasta. Se on kunnioitusta herättävä mutta ei kauhistava. Valtaistuimella olija mainitaan kahdesti nimeltä: ”Pyhä, pyhä, pyhä on Jehova Jumala, Kaikkivaltias . . . Sinä, Jehova, meidän Jumalamme, olet arvollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman, sillä sinä olet luonut kaikki, ja sinun tahdostasi ne ovat olemassa ja ovat luodut.” – Ilm. 4:8, 11, Um.

⁵ Ainoa, jolla on oikeus valtaistuimelle pääsyyn ja joka on ”arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit”, ilmoitetaan 5. luvussa ’jalopeuraksi Juudan sukukunnasta, Daavidin juurivesaksi’, ts. Kristukseksi Jeesukseksi. Hänen ohellaan mainitaan myös ne pyhät, jotka on ostettu Karitsan verellä ja jotka Kristuksen Jeesuksen kanssa ’on tehty meidän Jumalallemme kuningaskunnaksi ja papeiksi ja jotka tulevat hallitsemaan maan päällä’. Nämä muodostavat tosi kirkon, kristillisen seurakunnan, jonka jäsenillä on ”osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa” ja jonka jäsenet ovat ”Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta”. – Ilm. 5:5, 9, 10; 20:6.

 6. Mitä ominaisuuksia Jehovalla on Ylimpänä?

⁶ Nämä Jumalan sanan kohdat painavat voimakkaasti mieleemme Ylimmän, Jehovan, ehdottoman yksinomaisen oikeuden ja koskemattoman aseman. Hänellä on kaikki sopusointuista ja varmaa. Ei ole mitään ristiriitaista, niin kuin nykyisen ihmisen asioissa. Jehova pitää käsissään ratkaisun kaikkiin ihmisen pulmiin ja riitaisuuksiin, ja se nähdään siinä hallituksessa ja valtakunnassa, jotka on turvallisesti uskottu Karitsalle, Kristukselle Jeesukselle, joka on todettu arvolliseksi saamaan ne. Se, että toiset, rajoitettu määrä syntisiä ihmisiä, saa mahdollisuuden osallistua tähän hallitukseen ja valtakuntaan, on vain lisätty – joskin ihmeellinen – todistus Jehovan ansaitsemattoman hyvyyden runsaudesta.

 7. Miten Jehovan ansaitsematonta hyvyyttä korostetaan Efesolaiskirjeen alkuosassa?

⁷ Juuri tämä jälkimmäinen näkökohta oli ilmeisesti apostoli Paavalin mielessä, kun hän kirjoitti kristityille, ”Efesossa oleville pyhille”. Hän rukoilee heidän puolestaan: ”Olkoon teillä ansaitsematon hyvyys ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta.” Sitten hän selittää, että heidän ottamisensa Jumalan pojiksi Jeesuksen Kristuksen kautta tapahtui ”hänen [Jumalan] loistoisan ansaitsemattoman hyvyytensä ylistykseksi” ja että heidän ’rikkomustensa anteeksiantamus’, mikä perustuu Jeesuksen vuodattamaan vereen ja lunnaisiin, tapahtui myös ”hänen [Jumalan] ansaitsemattoman hyvyytensä runsauden mukaan”. – Ef. 1:1–7, Um.

 8, 9. a) Miten meidän tulee suhtautua elämään? b) Mitä Paavali paljasti Jumalan tahdosta ja päätöksestä?

⁸ Tämä mielessä apostoli käsittelee sitten samaa ylevää teemaa, mikä on jo mainittu, nimittäin Jumalan ylintä tahtoa ja päätöstä ja kaikkien hänen luomustensa asemaa sen suhteen. Mitään poikkeuksia ja erivapauksia ei ole. Joku saattaa joskus sanoa: ”Minä en ole pyytänyt saavani syntyä”, ikään kuin sillä yrittäisi vapautua kaikesta vastuuntunnosta elämässä. Mutta se ei käy. Olemassaolomme ei johdu sattumasta. Jehova on Ylin, ja hän loi kaiken, ihmisperheenkin, alkuperäisessä täydellisyydessä ja antoi sille ihmeellisen lisääntymisvoiman. Kunnioituksesta ja arvostuksesta Luojaa kohtaan meidän pitäisi sanoa, että me olemme tulleet elämään hänen tahdostaan. – Ilm. 4:11.

⁹ Kuunnelkaamme tässä mielentilassa, mitä apostoli Paavali sanoo. Hän selittää, että Jumala antoi meille ansaitsematonta hyvyyttään ylenpalttisesti tekemällä tiettäväksi ”tahtonsa pyhän salaisuuden. Hänen hyvän mielisuosionsa mukaista, minkä hän itsessään päätti hallinnosta määräaikain loppurajalla, on nimittäin koota kaikki jälleen yhteen Kristuksessa, taivaassa olevat ja maan päällä olevat.” – Ef. 1:9, 10, Um.

10, 11. Mikä merkitys ja tärkeys liittyy sanontoihin a) ”pyhä salaisuus” ja b) ”hallinto”?

¹⁰ Apostolin käyttämä kieli jo tähdentää Jehovan ylimmän tahdon ja päätöksen tärkeyttä. Se oli pidetty kauan aikaa ”pyhänä salaisuutena”. Miten tämä sanonta vetoaakaan meihin! Minkä mielihyvän se antaakaan, että jollekulle on uskottu salaisuus! Lapsikin, erityisesti pikku tyttö, pitää mielellään salaisuuden ja kuiskaa oikealla hetkellä sen parhaan ystävänsä korvaan tarkaten terävästi nähdäkseen, ettei kukaan muu lapsi ole kuulomatkan päässä. Hänen salaisuutensa ei ehkä merkitse paljoakaan meille aikuisille, mutta Jehovan salaisuus on pyhä ja käsittää koko hänen päätöksensä ja on ylen tärkeä sekä hänelle että meille. Sen jättäminen huomioon ottamatta tai siihen kompastuminen – niin kuin monet ovat tehneet – merkitsee kaiken menetystä.

¹¹ Tarkastelkaamme myös sanaa ”hallinto”. Sekin ilmaisee jotain todella tärkeätä, koska sitä käytetään tavallisesti hallitus- ja lakiasiain tehokkaan hoitamisen yhteydessä. Monet Vartiotornin lukijat, jotka käyvät jossain suuressa konventissa, silmäilevät mielellään läheisesti eri osastoja ja katselevat kaikkea, mitä voidaan katsella, mutta he eivät viivy kauan, kun tulevat konventin hallinnollisen osaston ovelle, johon on merkitty ”Konventin johto” tai ”Administraatio”. Oh ei, he eivät halua osallistua sellaiseen vastuuseen!

JEHOVAN SUURI HALLINTO

12, 13. Mitä opittavaa Jumalan hallinnosta on ilmaistu Efesolaiskirjeen 1:10:nnessä?

¹² Mikä tämä Jehovan tärkeä hallinto on, joka pidettiin salassa niin kauan? Meille vastataan. Jehovan hyvänä mielisuosiona on, ”määräaikain loppurajalla, . . . koota kaikki jälleen yhteen Kristuksessa, taivaassa olevat ja maan päällä olevat”. (Ef. 1:10, Um) Tästä voimme heti oppia useita tärkeitä seikkoja:

¹³ 1) On vain yksi kokoaminen yhden hallinnon alaisuudessa. Olkoonpa ihminen kuinka vilpitön hyvänsä, niin hän ei voi muodostaa omaa uskontojärjestöään ja väittää sen olevan otollinen Jumalalle. 2) Kristuksen yhteyteen kootuksi tuleminen vaatii halukasta henkeä alistua tämän Jumalan Voidellun tahtoon sekä yksimielisyyden henkeä ja halukasta yhteistoimintaa kaikkien toisten siten koottujen kanssa. 3) Kuten myöhemmin ilmenee, Jumala on uskonut palveluksen viran niille, jotka kootaan. 4) Se, että Jehovan tarkoituksena on ”koota kaikki jälleen yhteen”, ilmaisee aikaisemman onnellisen ykseydentilan, mikä jostain syystä ei säilynyt, mutta mikä ennallistetaan. 5) Tähän liittyy myös aika. Tämä suuri työ tapahtuu ”määräaikain loppurajalla”. Me haluamme sen tähden ensiksi tietää, milloin tämä loppuraja on ja milloin hallinto astuu täysin voimaan.a

14. Milloin on ”määräaikain loppuraja”, ja mitkä tapahtumat sen ilmaisevat?

¹⁴ Loppuraja saavutetaan, kun, niin kuin Jeesus sanoi suuressa ennustuksessaan, ”pakanain ajat täyttyvät”. (Luuk. 21:24) Tämä merkityksellinen käännekohta Jehovan päätöksen kehityksessä ja ihmiskunnan historiassa saavutettiin vuonna 1914, kuten se, mitä tapahtui täällä maan päällä Raamatun ennustusten täyttymyksenä, ylenpalttisesti todistaa. Hallitusvalta annettiin silloin Kristukselle Jeesukselle taivaassa, niin kuin Danielin 7. luvussa kuvaillaan, maanpäällisten raivoisien, petomaisten valtakuntien vastustuksesta huolimatta. Kuten psalmistakin profeetallisesti kuvasi, kansat ja niiden hallitsijat kokoontuivat yhdessä ”Herraa ja hänen voideltuansa vastaan”, mutta Jehova nauroi pilkaten niille ja sanoi: ”Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni.” Kun Jehovan voideltu kuningas, Kristus Jeesus, asetettiin eli nousi valtaistuimelle, niin hallinto perustettiin. Se ei tapahtunut Palestiinassa olevassa Siionissa eli Jerusalemissa, vaan, kuten Raamattu sanoo, ’Siionin vuorella ja elävän Jumalan kaupungissa, taivaallisessa Jerusalemissa’. – Ps. 2:2–6; Hepr. 12:22.

15, 16. a) Milloin ja miten kokoaminen Kristuksen yhteyteen alkoi? b) Mikä osoittaa Jumalan hallinnon täydellisen alkamisen?

¹⁵ Voidaan väittää, että kirjoittaessaan efesolaisille Paavali puhuu kokoamisesta Kristuksen yhteyteen jo alkaneena. Se on totta sikäli kuin asia koskee toimenpiteitä siihen suuntaan. Se alkoi helluntaina vuonna 33 jKr. kristillisen seurakunnan ensimmäisille jäsenille, kun Jumalan henki vuodatettiin heille. (Apt. 2:1–4) Mutta he eivät saaneet täyttä palkintoaan ahertaessaan toimeliaina palveluksessaan eivätkä kuollessaan. Paavali kirjoitti Timoteukselle: ”Tästedes on minulla talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle sinä päivänä.” (2. Tim. 4:8) Jehovan suuri hallinto alkoi toimia täydellisesti pakanain aikain päättyessä 1914.

¹⁶ Koska ”se päivä” on saapunut, niin mitä näemme? Me voimme nyt sanoa uskossa Johanneksen kuvaileman vertauksellisen näyn sanoin: ”Ja minä näin, ja katso, Karitsa seisoi Siionin vuorella, ja hänen kanssaan sata neljäkymmentä neljä tuhatta, joiden otsaan oli kirjoitettu hänen nimensä ja hänen Isänsä nimi.” Vuoden 1914 jälkeen hallinnolliset ”uudet taivaat” heittivät valtaistuimelle nousseen Jeesuksen Kristuksen ollessa Jumalan Hallintomiehenä Saatana Perkeleen ja hänen paholaisenkelinsä maapallomme seuduille ja ryhtyivät yhdistämistyöhön erityisesti vuodesta 1919 lähtien, kuten Jehovan todistajain nykyinen historia osoittaa. (Ilm. 14:1; 12:1–13) Näin hallintotyö edistyy yhä täyttäen Ylimmän tahdon täsmälleen niin kuin hän kirjoitutti sen muistiin kauan sitten seuraavin sanoin: ”Niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.” – Fil. 2:10, 11.

17. Mitä meidän täytyy erityisesti noudattaa tänä aikana?

¹⁷ Me olemme siis siinä suuressa päivässä, jolloin teemme hyvin noudattaessamme niitä opetuksia, mitkä osoittavat tarvittavan selvää näkemystä Jumalan teokraattisesta järjestöstä, ja ymmärtääksemme myös, mitä tarkoitusta varten meidät on koottu ykseyteen sen ohjauksessa, nimittäin palvelustyötä varten. Tämä korostaa lisäksi alistuvaisuuden ja yhteistoiminnan hengen tarvetta. Nämä opetukset tulevat terävämmin määritellyiksi, kun katsomme syvemmälle, mitä Paavali sanoo tästä samasta teemasta.

OIKEA HENKI OIKEASSA TARKOITUKSESSA

18. Miten ja miksi alkuperäinen yksimielisyyden tila lakkasi maan päällä?

¹⁸ Oikean hengen tarpeen valottamiseksi meidän kannattaa katsahtaa taaksepäin erityisesti maanpäälliselle näyttämölle nähdäksemme, miksi onnellisen yksimielisyyden alkuperäinen tila ei säilynyt. Kun äiti Eeva kuunteli, mitä käärmeellä oli sanottavana kielletystä hedelmästä, niin siitä ei muodostunut ainoastaan tottelevaisuuden, vaan myös nöyryyden koetus. Sen pettämänä, mitä hänelle sanottiin, hän alkoi katsella hedelmää uudelta näkökannalta. Hän ajatteli, että se antaisi hänelle vasta löydetyn riippumattomuuden, ja tämä ajatus viehätti häntä. Se näkyy siitä seikasta, että hän ei edes odottanut kysyäkseen sitä mieheltään, vaan toimi oma-aloitteisesti. Voimme kuvitella hänen sanoneen: ’Miksei? Minullahan on toki oma pääni. Tiedän, ettei mieheni ole vielä maistanut tätä hedelmää, mutta annahan olla, minä huolehdin siitä, että hän maistaa.’ Ja sen hän teki! – 1. Moos. 3:1–6; 1. Tim. 2:14.

19. Miten maailman henki ilmenee nykyään, ja mihin se johtaa?

¹⁹ Me emme tosin kuulleet äiti Eevan puhelevan itsekseen Eedenin puutarhassa, mutta ei ole tavatonta kuulla jonkun hänen tyttäristään puhuvan tähän tapaan. Eikö se ole nykyinen maailman henki sekä kansoilla että yksilöillä? Pienimmätkin kansat vaativat itsenäisiä oikeuksia ja riippumattomuutta. Samaa henkeä ilmaisevat usein myös yksilöt, jotka sanovat tähän tapaan: ’Minulla on oikeus elää elämäni omalla tavallani.’ Siinä on pohjimmainen syy, miksi monet eivät kuuntele Jehovan todistajain heille tuomaa sanomaa. He tietävät sen häiritsevän heidän riippumattomuuttaan. He ja heidän hallitsijansa haluavat Eevan tavoin mieluummin kuunnella kerskuvia, sammakonkaltaisia ”saastaisia henkeytettyjä ilmaisuja”, mitkä ovat valehtelevien paholaisten henkeyttämiä. Tällainen propaganda kiihottaa heidän ylpeän riippumattomuutensa henkeä ja johtaa siihen, että heidät ’kootaan yhteen Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sotaan’. – Ilm. 16:13, 14, Um.

20. Mitkä kaksi vaihtoehtoa ovat edessämme nykyään?

²⁰ Ei ihme, että nykyinen ihminen on täysin ymmällä! On totisesti ilmeistä, että meidän täytyy luopua tällaisesta riippumattomuuden hengestä, miten suuresti lienemmekin olleet sen vallassa menneisyydessä. Me olemme siinä päivässä, jona Jumala kokoaa ”kaiken jälleen yhteen Kristuksessa” kooten ensin luokseen ne uskolliset kristityt, jotka ovat nukkuneet kuolemassa, herättämällä heidät Kristuksen Jeesuksen luo taivaaseen. (Ef. 1:10; 1. Tess. 4:13–18) Jos me emme halua tulla kootuiksi tämän vanhurskaan hallinnon alaisuuteen alistuvaisuuden ja kuuliaisen antaumuksen hengessä, niin me havaitsemme joutuvamme tahtoen tai tahtomattamme niiden vastustavien voimien joukkoon, jotka marssivat Harmagedoniin Saatanan johdolla taistelemaan kaikkivaltiasta Jumalaa vastaan. Jeesus sanoi selvästi: ”Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan.” – Matt. 12:30.

21. Kuten Jeesus osoitti vertauksin, a) ketkä ainoastaan kootaan hänen luokseen ja b) millä perusteella Jeesus langettaa tuomion?

²¹ Jeesuksen vertausta tarkastellessamme huomaamme, että ainoastaan lampaankaltaiset kootaan hänen luokseen, ensiksi ”piskuinen lauma”, se kristillinen seurakunta, joka muodostaa ”uudet taivaat”, mutta sitten vuodesta 1931 lähtien myös ne ”muut lampaat”, jotka odottavat innokkaasti ”uuden maan” siunauksia. ”Muita lampaita” ei käsitellä erikseen, vaan kaikista tulee ”yksi lauma”, jolla on ”yksi paimen” eli hallintomies. Jos käytämme Jeesuksen toista vertausta, joka täyttyy tänä aikana, jolloin hän on valtaistuimella Kuninkaana, me näemme hänen kuvailleen ”muut lampaat” niiksi, jotka antavat tukensa ’hänen vähimmille veljilleen’ eli seuraajilleen ja ovat hyvässä yhteistoiminnassa heidän kanssaan. Hän tuomitsee kaikki muut vuohina, jotka kieltäytyvät itsepäisen riippumattomuutensa takia tällaisesta yhteistoiminnasta tai laiminlyövät sen. – Matt. 25:31–46; Luuk. 12:32; Joh. 10:16.

22. Mihin Jumalan sanan vetoomuksiin meidän tulee nyt vastata?

²² Olkaamme kaikki tänä päivänä – jona Jehova kohta murskaa ja särkee kappaleiksi kaikki häntä itseään ja hänen voideltua kuningastaan vastustavat ja ”lopettaa sodat maan ääriin saakka” – viisaita ja vastatkaamme oikeassa hengessä vetoomuksiin, jotka on tehty samoissa raamatunkohdissa, joissa Jehova sanoo: ”Heretkää ja tietäkää, että minä olen Jumala.” ”Palvelkaa Herraa pelvolla . . . Antakaa suuta pojalle [Kristukselle Jeesukselle], ettei hän vihastuisi . . . Autuaat ovat kaikki, jotka häneen turvaavat.” – Ps. 2:9–12; 46:9, 10.

23, 24. Mikä Jumalan päätös on niihin nähden, jotka kootaan Kristuksen yhteyteen, ja voivatko he itse päättää tämän?

²³ Mikä on Jumalan päätös niihin nähden meistä, jotka ovat suostuvaisia ja jotka kootaan Kristuksen hallinnon alaisuuteen? Onko se vain omaksi siunaukseksemme ja pelastukseksemme? Voimmeko päättää tämän itse? Se olisi mitä epäjohdonmukaisinta, vaikka jotkut ovat tehneetkin sen erehdyksen ja ovat jääneet pois riveistä. Ei se tapahdu sen mukaan, mitä me saatamme ajatella, vaan niin kuin Paavali sanoo niistä 144 000 edeltämäärätystä, ”hänen [Jumalan] päätöksensä mukaan, hänen, joka saa kaiken aikaan sen mukaan kuin hänen tahtonsa neuvoo”. Mikä hänen päätöksensä on sitten? Pane merkille annettu vastaus: ”Jotta me palvelisimme [kirjaimellisesti: olisimme] hänen kirkkautensa ylistykseksi.” Huomaa sitten siitä, mitä heti seuraa, että meille sanotaan, kuinka tulee palvella Jumalan päätöstä otollisesti. Puhuttuaan itsestään ja toisista, jotka olivat ’ensimmäisinä panneet toivonsa Kristukseen’, Paavali sanoo sitten, että ”tekin [Efesossa] panitte toivonne häneen”.

²⁴ Miten tämä oli käynyt mahdolliseksi? Paavali selittää, että se tapahtui ”kuultuanne totuuden sanan, hyvän uutisen pelastuksestanne”. Tämä määrittelee selvästi meille Ylimmän tahdon niihin nähden, jotka kootaan. Me emme saa pitää hyvää uutista itsellämme, vaan meidän täytyy antaa toisten kuulla siitä, niin että hekin voivat saada sen ja iloita samasta suurenmoisesta toivosta. Siten me voimme olla Jehovan kirkkauden ylistykseksi, ja tätä Jumalan päätöstä täytyy palvella yhden ainoan hallinnon alaisuudessa. – Ef. 1:11–13, Um.

25. Mikä on kristityn oikea näkemys itsestään ja työstään?

²⁵ Paavali todistelee hiukan etäämpänä jälleen toisesta näkökulmasta Jumalan ylimmyyden puolesta ja sitä vastaan, että me omaksuisimme riippumattoman näkemyksen asioista. Hän muistuttaa, ettemme me voi ottaa itsellemme kunniaa kristityiksi tulostamme. Meillä ei ole mitään kerskattavaa. Päinvastoin, kristittyinä ”me olemme hänen [Jumalan] tekonsa”. Siitä huolimatta, että olemmekin ”pelastetut uskon kautta”, me emme voi olla laiskoja emmekä voi itse päättää, miten meidän on ponnisteltava pelastukseksemme. Sen sijaan, kuten Paavali ilmaisi asian, meidät on koottu Kristuksen Jeesuksen yhteyteen ”hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme”. – Ef. 2:8–10.

26, 27. a) Miten oikea henki oikeassa tarkoituksessa ilmenee? b) Miten Jeesus teki tämän kysymyksen selväksi?

²⁶ Tämän alaotsikon alla käsitellyistä raamatunpaikoista opittava läksy ja siihen liittyvä kysymys on tehty täysin selväksi. Meillä täytyy olla oikea henki oikeassa tarkoituksessa, epäitsekkään kokosieluisen Jehovalle antautuneisuuden henki, varmistaaksemme menestyksemme hänen meille valmistamissaan oikeissa töissä. Meidän ei pidä koota Kristuksen yhteyteen ainoastaan itseämme, vaan meidän täytyy myös hänen alaisuudessaan osallistua toisten kokoamiseen antamalla heidän kuulla hyvä uutinen.

²⁷ Jeesus sanoi: ”Joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa.” Tämä tekee asian selväksi. Jos me kieltäydymme tulemasta hänen hallintonsa alaisuuteen tai pysymästä siinä, niin on ilmeistä, että meillä on väärä henki väärässä tarkoituksessa. Kaiken kokoamisen, mitä yritetään suorittaa erillään Kristuksen hallinnosta, täytyy olla sitä vastaan, kuinka hyvältä työ ja vaikutin näyttäneekin. Jeesus sanoi aikaisemmissa selityksissään, kun hänen oli syytetty karkottavan paholaisia Beelsebulin avulla: ”Jokainen valtakunta, joka riitautuu itsensä kanssa, joutuu autioksi, . . . Jos nyt saatana ajaa ulos saatanan, niin hän on riitautunut itsensä kanssa; kuinka siis hänen valtakuntansa pysyy pystyssä?” Tämä selittää, miten nykyinen ihminen on ristiriidassa itsensä kanssa ykseyspyrkimyksistään huolimatta. Hänen vaikuttimensa on pääasiallisesti itsekäs, eikä se ole aidon, pysyvän yksimielisyyden peruste. Älkäämme antako sokaista tai harhaannuttaa itseämme kannattamaan väärää hallintoa. – Matt. 12:24–30.

KOKOAMINEN HAHMOTTUU

28. Millä tavalla kristillisen seurakunnan nähdään hahmottuvan?

²⁸ Seuraten tätä samaa teemaa apostoli paljastaa lisäkehityksen, mikä tapahtuu Kristuksen hallinnon alaisuudessa. Tämä on erittäin kiinnostava ja antaa ylevämmän näkemyksen tästä hallinnosta. Hän selittää, että ne, jotka kootaan, eivät vain ahtaudu ikään kuin yhteisen keskuksen ympärille. Heidän nähdään sen sijaan ottavan tietyn muodon, mitä verrataan rakennukseen. Ensinnä ’Kristus Jeesus itse on peruskulmakivenä’. Apostolit ja profeetat ovat muuna perustuksena, jolle ”koko rakennus, sopusointuisesti yhteen liittyneenä, kasvaa pyhäksi temppeliksi Jehovalle . . . paikaksi, missä Jumala asuu hengen välityksellä”. (Ef. 2:20–22, Um) Kuinka ylevä käsite! Kun olemme Jehovan todistajain kokouksessa heidän Valtakunnansalissaan tai suuremmassa konventissa, niin meillä saattaa olla kiusaus katsella heitä lihalliselta kannalta ja huomata vain heidän ulkonäkönsä. Meidän tulee sen sijaan katsella ja arvostaa heitä niin kuin Jehova tekee. Toiset samaa kuvausta Jumalan temppelistä käyttävät raamatunpaikat korostavat samaa seikkaa, sitä, että meidän on säilytettävä hengellinen näkemys, ja myös Jumalan temppeliin kuuluvien vastuuta siitä, että he välttävät antautumasta ”kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa”. – 1. Kor. 3:16, 17; 2. Kor. 6:14–7:1.

29. Miten ”muiden lampaitten” suuri joukko nähdään temppelikuvauksessa?

²⁹ Koko kristillinen seurakunta, johon kuuluu 144 000 jäsentä yhdessä Jeesuksen Kristuksen kanssa, muodostaa hengellisen temppelin, joka koostuu ”elävistä kivistä”. (1. Piet. 2:4, 5; Joh. 2:19–22) Voit sanoa ymmärtäväsi tämän, mutta ettei sillä ole mitään yhteyttä sinuun, koska sinun toiveesi eivät ole taivaallisia niin kuin ”pienen lauman”, vaan maallisia. Monet Vartiotornin lukijat saattavat ajatella näin siitä, mutta älä erehdy. Jos rakastat Jehovaa ja jos olet omistautunut hänelle antaumuksessa ja vertauskuvannut sen vesikasteella, niin sinä kuulut tähän kuvaan. Muistutamme rohkaisuksesi, että kun Johannes oli kuvaillut hengellisen Israelin, temppeli- eli pyhäkköluokan, muodostumisen, niin hänelle annettiin näky ”muiden lampaitten” suuresta joukosta, jonka sanottiin palvelevan ”häntä [Jumalaa] päivät ja yöt hänen temppelissään”. Me emme voisi kuvitella hienompaa kuvausta läheisestä ykseydestä ja sopusoinnusta! – Ilm. 7:15.

30. Miten kokoamistyö on saanut nyt laajemmat mittasuhteet, ja mitä tarvetta se korostaa?

³⁰ Tämän vahvistukseksi luemme Jumalan tahdon olevan, ”että kaikenlaisia ihmisiä pelastuisi ja tulisi täsmälliseen totuuden tuntemukseen”. (1. Tim. 2:4, Um) Nykyään on kaikenlaisia ihmisiä, jotka ottavat hyvästä uutisesta vaarin ja saattavat itsensä sopusointuun sen kanssa, ja heidät kootaan ”yhteen laumaan” ”yhden paimenen” alaisuudessa. Raamattu tekee selväksi, että näiden kaikkien tulee käytöksellään toimia Jumalan kirkkauden ylistykseksi osallistumalla yhdessä evankeliuminpalvelustyöhön, mikä on suoritettava ennen nykyisen asiainjärjestelmän täydellistä loppua. Apostolien päivistä lähtien oli pääpaino Kristuksen 144 000 perijätoverin muodostaman kristillisen seurakunnan kokoamisella, mutta nyt, ”määräaikain loppurajalla”, on kokoamistyö saanut laajemmat mittasuhteet vuodesta 1931 alkaen, ja siihen on liittynyt suuri pakottava tarve, koska aika on lyhyt. Me tarvitsemme kaiken mahdollisen avun ja rohkaisun, ja sen tähden on hyvä katsella läheisesti palvelustyötämme sekä Jumalan järjestön sisä- että ulkopuolella.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 424]

Sammakonkaltaiset ”saastaiset henkeytetyt ilmaisut” kokoavat hallitsijat vastustamaan Jumalaa

[Kuva s. 425]

Evankeliuminpalvelijana toimiminen Kristuksen hallinnon alaisuudessa