’Vanhurskaille koittaa valkeus’
”Vanhurskaalle koittaa valkeus ja oikeamielisille ilo.” – Psalmit 97:11.
1. Mikä on yksi sellainen seikka, joka erottaa vanhurskaat pahoista?
MIKÄ on yksi sellainen seikka, joka erottaa vanhurskaat pahoista, Jehova Jumalan tosi palvelijat niistä, jotka ovat Jumalan vastustajan Saatana Panettelijan orjuudessa? Epäilemättä ennen kaikkea se, että vanhurskaat, Jehova Jumalan tosi palvelijat, nauttivat valosta. Heille on tosiaan ’koittanut valkeus’. (Psalmit 97:11) Pahat sen sijaan vaeltavat pimeydessä. Niin, ”vanhurskasten vaellus on kuin aamunkoiton valo, joka valkenee valkenemistaan täyteen päivään asti. Jumalattomien tie on kuin pimeys; he eivät tiedä, mihin kompastuvat.” – Sananlaskut 4:18, 19, Väliaikainen käännös, 1913.
2. Millä esimerkillä valon lisääntymistä vanhurskaiden polulla voitaisiin valaista?
2 Huomaa, että valoisuus vanhurskaiden polulla lisääntyy. Se ”valkenee valkenemistaan”. Voisimme valaisevana esimerkkinä ajatella miestä, joka nousee ennen aamunkoittoa ja lähtee kävelemään maaseudulle. Hän voisi nähdä jonkin rakennuksen häämöttävän etäällä, mutta hän ei osaa ensi alkuun sanoa, onko se lato vai talo. Kun päivä vähitellen valkenee ja hän pääsee lähemmäksi, hän voi nähdä, että se on talo. Jonkin ajan kuluttua hän kykenee sanomaan, että se on puutalo eikä tiilitalo. Sitten, vielä myöhemmin, hän pystyy erottamaan talon värin ja niin edelleen.
3. Mitkä seikat vaikuttavat valon lisääntymiseen?
3 Jumalan palvelijoitten kokemus on ollut juuri sellainen. Kun joitakin asioita on tarkasteltu etäältä ajan ollessa kysymyksessä ja kun aiheeseen on langennut vain vähän valoa, meillä on usein ollut vajavainen, jopa virheellinen näkemys asioista. Sellaisissa tilanteissa meihin ovat hyvinkin voineet vaikuttaa aikaisemmat käsityksemme. Mutta kun valo kirkastuu ja pääsemme paljon lähemmäksi kyseisiä tapahtumia, niin alamme ymmärtää paremmin Jumalan tarkoitusten toteutumista. Profetiat avautuvat meille, kun Jehovan pyhä henki antaa niihin valoa ja kun ne täyttyvät maailman tapahtumissa tai Jumalan kansan kokemuksissa. Eikö Jehova Jumala juuri tällä tavalla ole ollut tekemisissä palvelijoittensa kanssa varhaisista ajoista saakka? On todellakin!
Aabrahamin esimerkki
4, 5. Miten Jumala paljasti vähitellen tarkoituksensa Aabrahamille?
4 Ajattele esimerkiksi Aabrahamia, uskon miestä, jota Jumala kutsui ystäväkseen. (Jesaja 41:8; Jaakob 2:23) Vaikka hänellä oli läheinen suhde Jehova Jumalaan, hän ei aluksi täysin ymmärtänyt Jumalan tarkoituksia. Se voidaan nähdä Aabrahamin elämän monista eri vaiheista. Hänen ymmärryksensä lisääntyi vähitellen. Jumala pyysi häntä lähtemään kotimaastaan ja sanoi hänelle, että Hän tekisi hänestä suuren kansan ja että hänen kauttaan kaikki maan sukukunnat tulisivat siunatuiksi. Mutta Aabraham ei tiennyt kaikkia yksityiskohtia; hänen kerrotaan totelleen, ”vaikkei tiennyt minne oli menossa”. (Heprealaisille 11:8) Ja vaikka Jumala lupasi Aabrahamille, että maa annettaisiin hänen siemenelleen, niin hän ei tiennyt kuinka se oli tapahtuva. Hän jopa ilmaisi olevansa huolissaan siitä, että hänen palvelijansa Elieser perisi hänen talonsa. Silloin Jehova selvitti asioita ja sanoi Aabrahamille: ”Joka lähtee sinun omasta ruumiistasi, hän on sinut perivä.” (1. Mooseksen kirja 12:1–3, 7; 15:2–4) Koska Aabrahamin vaimo Saara oli hedelmätön, tämä pyysi miestään yhtymään hänen palvelijattareensa Haagariin, josta Aabraham sai Ismaelin. Myöhemmin Jumala selitti Aabrahamille, että luvattu perillinen tulisi Saaran kautta. – 1. Mooseksen kirja 17:15–17.
5 Voimme siis havaita, että vaikka kaikki mitä Jehova paljasti suoraan Aabrahamille oli totta, niin Aabraham ei ymmärtänyt tarkoin, kuinka Jumala toteuttaisi tämän tarkoituksen. Hän kuitenkin uskoi edelleen ja odotti Jehovaa ja sai ajan mittaan lisävalistusta. Silloinkaan, kun Jehova käski Aabrahamin uhrata poikansa Iisakin Moorianvuorella, hän ei tiennyt tarkoin millaiseksi tilanne muodostuisi. Mutta hän uskoi, että Jumala herättäisi siemenen Iisakin kautta, vaikka Jumalan olisi täytynyt herättää Iisak kuolleista. – Heprealaisille 11:17–19.
Daniel ja muut profeetat
6, 7. a) Mitkä Danielin sanat osoittavat, että Jumala paljastaa asioita vain omana aikanaan? b) Minkä tätä asiaa koskevan todistuksen apostoli Pietari esittää?
6 Yksi niistä monista profeetoista, joita Jehova suosi suoranaisilla ilmestyksillä, oli Daniel, Jumalalle ”otollinen mies”. (Daniel 10:11, 19) Jehova antoi hänelle paljon sekä hänen omaa aikaansa että tulevaisuutta koskevaa erikoistietoa, mutta Daniel ei ymmärtänyt kaikkea asiaan liittyvää. Eräistä näkemistään näyistä hän sanoi: ”Minä kuulin, mutta en ymmärtänyt.” Ja kun hän pyysi lisätietoa, hänelle sanottiin: ”Mene, Daniel, sillä ne sanat pysyvät lukittuina ja sinetöityinä lopun aikaan asti.” (Daniel 12:8, 9) Samoin Jehova Jumala paljasti monia totuuksia palvelijoilleen profeetoille. Niissä oli kuitenkin paljon sellaista, mitä he eivät ymmärtäneet.
7 Sen tähden apostoli Pietari saattoi kirjoittaa: ”Juuri tätä pelastusta tiedustelivat ahkerasti ja tutkivat huolellisesti ne profeetat, jotka profetoivat teille tarkoitetusta ansaitsemattomasta hyvyydestä. He tutkivat jatkuvasti, mihin erityiseen aikaan tai millaiseen aikaan heissä oleva henki Kristuksesta viittasi, kun se todisti etukäteen Kristukselle koituvista kärsimyksistä ja niiden jälkeen seuraavista ihanuuksista. Heille paljastettiin, että he eivät palvelleet itseään vaan teitä niillä asioilla, jotka on nyt ilmoitettu teille.” Eivät edes enkelit ymmärtäneet täysin, miten Jumalan tarkoitukset toteutuisivat. – 1. Pietari 1:10–12.
8. Miten eräs Johannes Kastajan esittämä kysymys osoitti, että hänenkin ymmärryksensä oli vaillinainen?
8 Viimeinen sellaisista profeetoista oli Johannes Kastaja. Jumala käytti häntä valmistamaan tietä Kristukselle, Jeesukselle. (Luukas 1:16, 17, 76–79) Johannes oli hyvin suosittu, kun hän sai Jumalalta tunnusmerkin, joka ilmaisi Messiaan, ja esitteli hänet Israelille. (Johannes 1:26–36) Silti Johannes ei ymmärtänyt selvästi kaikkia Jeesuksen ensimmäistä tulemusta koskevia yksityiskohtia. Se voidaan nähdä siitä, että Johannes vangittuna ollessaan lähetti opetuslapsensa kysymään Jeesukselta: ”Oletko sinä se Tuleva, vai onko meidän odotettava jotakuta toista?” Johanneksen kysymys ei ilmaissut uskon puutetta vaan halua saada asialle nimenomaisempi vahvistus. Jeesuksen vastaus, jossa hän viittasi tekoihinsa, epäilemättä tyydytti Johannesta. – Matteus 11:2–6.
Jeesus ja hänen apostolinsa
9. Mikä osoittaa, ettei Jeesus ymmärtänyt täydellisesti Isänsä tarkoituksia?
9 Jumala paljastaa tahtonsa palvelijoilleen vain omana määräaikanaan, ja tämä soveltui jopa Jeesukseen Kristukseen. Epäilemättä Jeesus sai taivaassa ollessaan Isältään suoraan tietoa. Hän itse ei kuitenkaan tiennyt, milloin nykyisen asiainjärjestelmän loppu tulisi. Sen tähden hän tunnusti: ”Sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaiden enkelit eikä Poika, vaan ainoastaan Isä.” – Matteus 24:36.
10, 11. a) Minkä erheellisen päätelmän Jeesuksen opetuslapset tekivät Valtakunnasta? b) Miksei Jeesus kertonut apostoleilleen kaikkea tulevaisuudesta ja muista asioista?
10 Jeesus itse toimi Sananlaskujen 4:18:ssa esitetyn periaatteen mukaan ollessaan tekemisissä opetuslastensa kanssa. Hän puhui heille paljon Valtakunnasta: hän menisi pois ja palaisi pitkän ajan kuluttua ja ottaisi heidät luokseen kotiin taivaisiin. Mutta kaikesta tästä huolimatta hänen apostolinsa ajattelivat, että messiaaninen Valtakunta olisi Jerusalemiin ennallistettava Daavidin valtakunta. Siksi he kysyivät ylösnousseelta Jeesukselta: ”Herra, ennallistatko sinä Israelille valtakunnan tänä aikana?” Jeesus esitti heille, että oli asioita joita he eivät voineet vielä ymmärtää, kun hän sanoi: ”Ei ole teidän asianne saada tietoa ajoista eikä ajanjaksoista, jotka Isä on omassa tuomiovallassaan asettanut.” – Apostolien teot 1:6, 7.
11 Ymmärryksen saamiselle Jumalan tarkoitusten eräistä piirteistä on määräaika, kuten käy selvästi ilmi Jeesuksen apostoleilleen esittämistä sanoista: ”Minulla on vielä paljon sanottavaa teille, mutta te ette kykene kantamaan sitä nyt.” (Johannes 16:12) Tämä ilmaisee, että Jumala antaa palvelijoilleen ymmärrystä tahdostaan sen mukaan kuin he kykenevät omaksumaan ja käyttämään sellaista ymmärrystä. Jeesus tosin sanoi apostoleilleen, että Jumalan henki opastaisi heidät ”koko totuuteen”. (Johannes 16:13) Mutta tarkoittiko Jeesus, että siitä päivästä lähtien kun he saisivat pyhän hengen he käsittäisivät koko totuuden tarvitsematta myöhemmin lisäymmärrystä sen suhteen? Tosiasiat osoittavat, ettei niin ollut.
Pakanoiden hyväksyminen
12, 13. a) Minkä selvemmän ymmärryksen Jeesuksen seuraajat saivat helluntaina, ja mikä vaikutus sillä oli heihin? b) Vaikka Jeesus oli antanut heidän tehtäväkseen opetuslasten tekemisen kaikkien kansojen ihmisistä, niin milloin he vasta alkoivat tehdä siten ja miksi vasta silloin?
12 Vuoden 33 helluntaina opetuslapset saivat pyhää henkeä ja sen mukana paljon selvemmän ymmärryksen Jeesuksen ylösnousemusta, hänen taivaaseen nousemistaan ja Jumalan valtakunnan tärkeyttä koskevasta totuudesta. Tämä tieto valoi heihin intoa kertoa ”hyvää uutista” toisille. Vaikka Jeesus oli sanonut, että heidän piti tehdä opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä, he saarnasivat aluksi vain juutalaisille, ei-juutalaisille käännynnäisille ja sitten aikanaan samarialaisille. He eivät ymmärtäneet, että heidän piti mennä ympärileikkaamattomien pakanoiden luo. (Matteus 28:19, 20) Jehova epäilemättä pidätti sellaisen ymmärryksen, sillä Danielin profetia oli esittänyt, että Messias pitäisi juutalaisten kanssa tehdyn liiton voimassa 70. viikon loppuosan ajan. – Daniel 9:24–27, UM.
13 Kun tämä ”viikko” päättyi vuonna 36, Jehova Jumala toimi selvästi ”hyvän uutisen” avaamiseksi kansojen ihmisille. Pietari tarvitsi tosiaan apua ajattelutapansa oikaisemiseksi ennen Lain mukaan epäpuhtaana pidetyn ympärileikkaamattoman pakanan kotiin menemistä. Hänelle täytyi sanoa hänen ollessaan hurmostilassa: ”Älä sinä enää kutsu saastuneeksi sitä, minkä Jumala on puhdistanut.” Pietarin ja muiden apostoleitten oli siis muutettava näkökantaansa tässä asiassa. Pietari teki siten, ja Jumala käytti häntä julistamaan pakanoille, että tie Jumalan taivaalliseen valtakuntaan oli avoinna. – Apostolien teot 10:9–43.
14. Mitä valoa varhaiskristityt saivat vuosia myöhemmin Mooseksen lain vaatimusten suhteen?
14 Kuitenkin vielä 13 vuotta myöhemmin ympärileikkaus oli kiistanalainen asia joidenkuiden kristittyjen keskuudessa. Paavalin ja muiden opetuslasten täytyi mennä Jerusalemiin, jotta tämä asia olisi käsitelty apostolien ja muiden vanhinten kanssa, jotka siihen aikaan muodostivat kristillisten seurakuntien hallintoelimen. Tämä elin kuunteli, mitä sanottavaa Pietarilla oli Korneliuksen kääntymyksestä ja mitä Paavali todisti niistä ihmeteoista, joita Jumala oli suorittanut Paavalin palvellessa pakanoita. Sitten tähän elimeen kuuluvat harkitsivat, mitä sanottavaa Jumalan henkeytetyllä sanalla oli asiasta. Pyhän hengen avulla he tekivät oikean johtopäätöksen: vaikka tiettyjä käyttäytymisnormeja vaadittiinkin, niin pakanoita ei tarvinnut ympärileikata eikä heidän tarvinnut pitää Mooseksen lakia tullakseen kristityiksi. – Apostolien teot 15:1–16:5.
15, 16. a) Mitkä Paavalin sanat osoittavat hänen ymmärtäneen, että totuuden paljastuminen oli edistyvää? b) Minkä samanlaisen todistuksen apostoli Pietari esitti?
15 Kuutisen vuotta tämän kokouksen jälkeen Paavali kirjoitti ensimmäisen kirjeensä korinttolaisille, jossa hän sanoi hengellä siitetyistä oman aikansa kristityistä: ”Sillä meillä on osittainen tieto, ja me profetoimme osittaisesti, mutta kun saapuu se, mikä on täydellistä, niin poistuu se, mikä on osittaista. Sillä nykyään me näemme himmeät ääriviivat metallipeilistä, mutta silloin kasvoista kasvoihin. Nykyään tunnen osittaisesti, mutta silloin tunnen täsmällisesti, niin kuin minutkin täsmällisesti tunnetaan.” Vielä silloinkaan pyhä henki ei ollut johtanut hengellä siitettyjä kristittyjä, joihin apostoli Paavali itsekin kuului, koko totuuden täyteen tuntemukseen. Heidän tietonsa oli edelleen vain osittaista; sitä oli vain siinä määrin kuin Jumala siihen mennessä oli antanut heille ymmärrystä. Mutta se riitti heidän silloisiin tarpeisiinsa. – 1. Korinttolaisille 13:9, 10, 12.
16 Mitä sitten Pietari kirjoitti toisille kristityille noin yhdeksän vuotta sen jälkeen, kun Paavali oli kirjoittanut edellä olevan, eli noin vuonna 64? Käsiteltyään kirkastuskokemusta, joka vahvisti Jeesuksen olevan Jumalan Poika, hän sanoi: ”Näin ollen meillä on profeetallinen sana varmempana, ja teette hyvin kiinnittäessänne siihen huomiota niin kuin pimeässä paikassa loistavaan lamppuun sydämessänne, kunnes päivä sarastaa ja kointähti nousee.” (2. Pietari 1:16–21) Kristittyjen tarvitsi siis edelleen tutkia Raamattua ja kiinnittää paljon huomiota profeetalliseen sanaan, joka oli oleva kuin pimeässä paikassa loistava lamppu. Heidän täytyi jatkaa sitä aina siihen asti, kun voidellut kristityt saisivat palkkansa Jeesuksen Kristuksen loistoisassa ilmestymisessä.
17. a) Mitä uusia totuuksia kristityt saivat tietää, kun Ilmestyskirja annettiin? b) Milloin tähän kirjaan piti loistaa enemmän valoa?
17 Noin 32 vuotta sen jälkeen, kun Pietari kirjoitti toisen kirjeensä, eli noin 63 vuotta vuoden 33 helluntain jälkeen apostoli Johannes sai ja merkitsi muistiin sarjan näkyjä, jotka muodostavat Ilmestyskirjan. Näissä näyissä paljastettiin Jumalan tarkoituksia koskevia monia totuuksia hengellä siitetyille kristityille ensimmäisen kerran. Esimerkiksi he saivat siten tietää, että 144 000 miestä ja naista lunastettaisiin kaikista kansakunnista olemaan perijätovereita Jeesuksen Kristuksen kanssa taivaassa ja hallitsemaan kuninkaina, pappeina ja tuomareina tuhatvuotisessa messiaanisessa Valtakunnassa. (Ilmestyksen luvut 7, 14 ja 20) Mutta ei edes noiden alkuaikojen kristityillä ollut täydellistä tietoa. Jumalan sanan nykyiset tutkijat voivat nähdä, että vaikka Ilmestyksen näyt saattoivat olla opettavia ja rohkaisevia Johanneksen ajan kristityille, niin ne ovat erikoisen arvokkaita niille, jotka elävät ”Herran päivänä”, jota me nyt havaitsemme elävämme. (Ilmestys 1:10) Niinpä Ilmestyksen 5:1–14 kuvailee kirjakäärön, jonka sinetit täytyi irrottaa, jotta se voitiin saada auki. Tämä ilmaisee, että Ilmestyksen profetioitten täyttymyksen aikana tieto ja ymmärrys paljastettaisiin vähitellen, kun kukin sinetti vuorollaan irrotettaisiin.
18. Miten Jehova Jumala sitten paljasti totuuksia palvelijoilleen entisaikoina ja ensimmäisellä vuosisadalla?
18 Voimme siis todeta, että sekä esikristillisten aikojen Jehovan uskollisilla palvelijoilla että ajanlaskumme ensimmäisen vuosisadan voideltujen kristittyjen seurakunnalla oli poikkeuksetta vaillinainen tieto ja ymmärrys. Heidän täytyi jatkuvasti edistyä ja tarkistaa ymmärrystään, kun he havaitsivat ja kokivat Jehovan tarkoitusten vähittäisen toteutumisen. Vanhurskasten polku on heille tosiaan ollut kuin ”kirkas valo”, joka kirkastuu kirkastumistaan. (Sananlaskut 4:18, UM) Valon lisääntyessä he saivat enemmän tietoa ja ymmärsivät täydemmin ne suurenmoiset totuudet, joita Jehova heille jatkuvasti paljasti.
19. Mitä Jumala sanoi profeetta Danielille ”lopun aikana” esiintyvästä tiedosta ja ymmärryksestä?
19 Entä millainen on Jehovan palvelijoiden tilanne lopun aikana? Enkeli oli sanonut Danielille: ”Daniel, lukitse nämä sanat ja sinetöi tämä kirja lopun aikaan asti. Monet sitä [Jumalan sanaa] tutkivat, ja [sen vuoksi] ymmärrys lisääntyy.” (Daniel 12:4) Jakeessa 10 sanotaan edelleen Jumalan palvelijoista: ”Monet puhdistetaan, kirkastetaan ja koetellaan, mutta jumalattomat pysyvät jumalattomina, eikä yksikään jumalaton ymmärrä tätä, mutta taidolliset [tarkkanäköiset, UM] ymmärtävät.” Voisiko tällainen ymmärrys tulla yhtäkkiä? Täytyykö Jumalan palvelijoilla olla täysi ja yksityiskohtainen tieto ja ymmärrys, ennen kuin heitä voidaan sanoa ”tarkkanäköisiksi”, ja eikö heidän tarvitse ajan mittaan tehdä mitään tarkistuksia tai muutoksia näkemyksiinsä joidenkin opetusten tai muitten asioitten suhteen? Näitä ja muita kysymyksiä tarkastellaan seuraavissa kirjoituksissa.
[Tekstiruutu s. 20]
Kun tarkastellaan sitä, miten Jehova on ollut tekemisissä palvelijoittensa kanssa menneinä aikoina, niin havaitaan, että hänen tarkoituksiaan on usein opittu ymmärtämään vähitellen.
Aabraham ei tiennyt tarkoin, millä tavalla ”siementä” koskeva Jumalan lupaus toteutuisi.
Daniel ei ymmärtänyt profetioittensa lopullista täyttymystä.
Johannes Kastaja, joka esitteli Messiaan, pyysi myöhemmin lisävalistusta sen suhteen, oliko tulossa joku toinen.
Jeesus itse ei tiennyt ”suuren ahdistuksen” päivää eikä hetkeä.
Apostolien täytyi oppia vähitellen ymmärtämään, että valtakunta on taivaallinen ja että pakanatkin voivat periä sen.
Vasta Ilmestyskirjan saatuaan varhaiskristityt saivat tietää, että Kristuksen hallituskausi kestäisi 1 000 vuotta ja että hänellä olisi 144 000 perijätoveria.
[Kuvat s. 16]
Varhain aamulla kohteet tulevat selvemmiksi kun pääsee lähemmäksi niitä ja kun pimeys vähitellen muuttuu valoisuudeksi