Lukijain kysymyksiä
● Raamatussa 2. Mooseksen kirjan 4:11:ssä sanotaan: ”Kuka tekee mykän tai kuuron, näkevän tai sokean? Enkö minä, Herra?” Merkitseekö tämä sitä, että Jumala on aikaansaanut jokaisessa tapauksessa sellaiset vajavuudet kuin kuurouden ja sokeuden?
Ei, koska se olisi ristiriidassa koko Jumalan persoonallisuuden kanssa. Raamattu sanoo: ”Pahalla ei Jumalaa voida koetella eikä hän itse koettele ketään.” (Jaak. 1:13) Hänen tekonsa ovat aina tarkoituksenmukaisia. Hän ei tuota koskaan onnettomuutta kenellekään ilman pätevää syytä. Hän on ”jokaisen hyvän annin ja jokaisen täydellisen lahjan” lähde. (Jaak. 1:17) ”Täydelliset ovat hänen tekonsa, sillä kaikki hänen tiensä ovat oikeat. Uskollinen Jumala ja ilman vääryyttä, vanhurskas ja vakaa hän on.” – 5. Moos. 32:4.
Tämän mukaisesti näemme, että ensimmäinen ihmispari, Aadam ja Eeva, menetti oman valintansa tähden täydellisyytensä ja siitä syystä kykynsä saada täydellisiä lapsia. (Job 14:4) Kun heidän jälkeläisensä menivät naimisiin, niin ihmisten keskuudessa alkoi ilmetä yhä enemmän epätäydellisyyttä, johon kuuluvat sellaiset ruumiilliset vajavuudet kuin sokeus ja kuurouskin. Koska Jehova Jumala on sallinut tämän kehittyä, niin hän saattoi sanoa ’tehneensä’ mykät, kuurot ja sokeat. (Vrt. Room. 8:20, 21.) Sitä paitsi hän ymmärtää täysin tällaiset vammat ja niiden syyt.
Jehova Jumala ei ole myöskään varjellut ihmisiä niiltä surullisilta seurauksilta, jotka tottelemattomuus voi aiheuttaa elimistölle. Jumalan muuttumaton laki on: ”Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.” (Gal. 6:7) Niinpä sukurutsaisesta suhteesta syntyneet lapset voivat syntyä vajavaisina; he voivat olla sokeita, kuuroja ja muuten viallisia syntymästään asti. Sukupuoliseen moraalittomuuteen antautuvat henkilöt voivat saada sukupuolitaudin, joka johtaa heidän tulemiseensa sokeiksi, kuuroiksi tai mielisairaiksikin. Samoin voi käydä sukupuolitaudin tartunnan saaneelle naiselle syntyville lapsille.
Milloin on Jehova Jumalan tarkoituksen ja menettelytapojen mukaista, hän voi kirjaimellisestikin saattaa ihmisiä sokeiksi, kuuroiksi tai mykiksi. Johannes Kastajan isä Sakarja on esimerkki tästä. Kun Sakarja lausui epäilynsä kuultuaan, että hän saisi iäkkäästä vaimostaan Elisabetista pojan, niin enkeli Gabriel sanoi hänelle: ”Sinä tulet olemaan vaiti etkä kykene puhumaan siihen päivään saakka, jona nämä tapahtuvat, koska et uskonut minun sanojani, jotka määräaikanaan täyttyvät.” (Luuk. 1:20) Sakarja tehtiin silloin joksikin aikaa mykäksi, eikä hän kyennyt puhumaan, ennen kuin hänen poikansa kahdeksanpäiväisenä ympärileikattiin. – Ks. myös Apt. 13:8–11.
Jumala voi ’tehdä’ mykkiä, kuuroja ja sokeita myös hengellisessä merkityksessä. Jos ihmiset haluavat olla kuuroja ja sokeita hänen sanomalleen, niin hän antaa heidän pysyä itsepäisesti epäuskossa. Näin kävi uskottomalle Israelille profeetta Jesajan aikana. Jesajalle sanottiin: ”Mene ja sano tälle kansalle: ’Kuulemalla kuulkaa, älkääkä ymmärtäkö, näkemällä nähkää, älkääkä käsittäkö’. Paaduta tämän kansan sydän, koveta sen korvat, sokaise sen silmät, ettei se näkisi silmillään, ei kuulisi korvillaan, ei ymmärtäisi sydämellään eikä kääntyisi ja parannetuksi tulisi.” – Jes. 6:9, 10.
Koska Jehova Jumala tunsi uskottomien israelilaisten sydämentilan, niin hän tiesi ennalta, että he sotisivat hänen sanomaansa vastaan. Mitä enemmän Jesaja kiinnitti heidän huomiotaan Jehovan sanaan, sitä enemmän he paaduttivat itsensä sitä vastaan. Tällä tavalla Jesajan ennustaminen paljasti eli teki ilmeiseksi heidän hengellisen sokeutensa ja kuuroutensa täyden määrän. Seuraus tästä oli sellainen kuin heidät olisi tehty hengellisesti kuuroiksi ja sokeiksi.
Ottaen siis huomioon sen, mitä Jehova Jumala on tehnyt ja voi tehdä, Raamattu puhuu hänestä mykän, kuuron ja sokean ’tekijänä’. Mutta hän ei ole kaikissa tapauksissa suoranaisesti aiheuttanut tällaisia ruumiillisia vajavuuksia. Nämä ruumiilliset vajavuudet ovat tulleet pääasiassa siksi, että Jumala on sallinut syntisen ihmissuvun päästä elämään. Harvoissa tapauksissa ja nimenomaisissa tarkoituksissa Jehova Jumala aiheutti ruumiillista sokeutta ja mykkyyttä. Hän on antanut henkisen sokeuden ja kuurouden käydä ilmeiseksi niissä, jotka eivät usko hänen sanaansa ja sanomaansa. Toisaalta hän on myös suonut hengellisen näön ja kuulon niille, jotka pyrkivät tekemään hänen tahtonsa, ja hän vapauttaa Kristuksen alaisen valtakuntansa hallinnon välityksellä ihmiskunnan kaikista ruumiillisista vajavuuksista. – Jes. 61:1, 2; Ilm. 21:3, 4.
● Vartiotorni (1. ja 15. kesäkuuta 1976 käsitellessään Hooseaa) sanoo Jehova Jumalan, taivaallisen Aviomiehen, olevan avioliitossa hengellisen Israelin kanssa. Miten niin voi olla, kun otetaan huomioon se, mitä apostoli Paavali sanoo kristillisestä seurakunnasta, että se on luvattu avioon yhdelle aviomiehelle, Jeesukselle Kristukselle? (2. Kor. 11:2) Eikö tämä ole ristiriitaista ja hämmentävää?
Raamatullisia kielikuvia tarkasteltaessa pitäisi huolehtia siitä, ettei niitä sekoiteta keskenään, vaan että kutakin tarkastellaan omassa tekstiyhteydessään. Jehova Jumala sanoo esimerkiksi taivaallista yleisjärjestöään vaimokseen. Löydämme sellaisen maininnan jo 1. Mooseksen kirjan 3:15:stä ja lukuisia kertoja Jesajan ennustuksesta. Kuitenkin hänen järjestönsä tärkein jäsen on hänen ainosyntyinen Poikansa. Yhdeltä näkökannalta Jeesus Kristus on Jumalan ”vaimon” huomattavin jäsen, ja toisaalta hän on kaikkien Jumalan poikien esikoinen. Menikö Jumala avioliittoon ainosyntyisen Poikansa kanssa? Ei; meidän täytyy varoa sekoittamasta kielikuvia keskenään. Yhdeltä näkökannalta hän on Jumalan Poika; toiselta näkökannalta osa Jumalan ”vaimoa”.
Samoin Raamattu käyttää Kristuksen seuraajista erilaisia kielikuvia. Heitä sanotaan hänen veljikseen. (Matt. 25:40; Hepr. 2:17) Heitä sanotaan myös Kristuksen ruumiiksi. (1. Kor. 12:27) Edelleen heitä sanotaan tulevaksi ”Karitsan vaimoksi”. (Ilm. 21:9) Mutta jos sanottaisiin Jeesuksen menevän avioliittoon veljiensä kanssa tai oman ruumiinsa kanssa, niin se olisi kielikuvien sekoittamista keskenään. Yhdeltä näkökannalta hänen seuraajansa ovat tämän kaltaisia ja toiselta näkökannalta toisen kaltaisia.
Ei ole epäilystäkään siitä, että Jehova Jumala kuvailee itsensä lihallisen Israelin kansan ’aviomieheksi’. (Hoos. 1:2; 2:16) Koska lihallinen Israel oli esikuva hengellisestä Israelista, niin siitä täytyy seurata, että Jehovasta voidaan puhua myös hengellisen Israelin aviomiehenä. Samoin kuin hänestä tuli lihallisen Israelin aviomies lakiliiton välityksellä, tuli hänestä hengellisen Israelin aviomies uuden liiton välityksellä. (Jer. 31:31–33; Hepr. 8:6–12) Näin on ainoastaan silloin, kun voideltuja kristittyjä katsellaan hengellisten israelilaisten kansana.
Mutta toiselta näkökannalta heitä kristillisenä seurakuntana pidetään Kristuksen tulevana morsiamena. Tämä johtuu siitä, että he tulevat olemaan yhdessä hänen kanssaan, niin kuin aviomies ja vaimo ovat yhdessä, ja he tulevat pääsemään osallisiksi taivaallisesta kirkkaudesta Kristuksen kanssa, niin kuin morsian saa osansa kuninkaallisesta kunniasta ja asemasta kuninkaana toimivan aviomiehensä kanssa. Kun siis 144 000:ta tarkastellaan hengellisenä Israelin kansana, niin Jehovan voidaan sanoa olevan sen aviomies. Siltä kannalta katsottuna, että he ovat kristillinen seurakunta, he kantavat Kristuksen nimeä ja ovat hänen tuleva morsiamensa, samoin kuin vaimolla on aviomiehensä nimi.
Tässä suhteessa voitaisiin panna merkille, että Raamatun kreikkalaiset kirjoitukset välttävät kaikkea sekaannusta, sillä ne eivät kertaakaan sano, että Jehova olisi Kristuksen voideltujen seuraajien aviomies, vaan sanovat heidän olevan luvattuna avioon Jeesukselle Kristukselle. Hän on ”Uuden Jerusalemin” sulhanen, Jehova on ”ylhäällä olevan Jerusalemin” aviomies. – Gal. 4:26; Ilm. 21:2.