Sellaista mikä on tieteen tavoittamattomissa
”ON VAARALLISTA pitää nykytiedettä kovin tärkeänä – – on järjetöntä kiistää sitä, että tieteen havaintojen ulkopuolelta löytyisi mitään luotettavaa.” Nämä joskus tietokoneen isäksi kutsutun Vannevar Bushin lausumat varoituksen sanat ovat ajankohtaisia. Tieteellä ei ole kaikkia vastauksia. On olemassa perustavia totuuksia, jotka ovat tieteen tavoittamattomissa. Mitä ne ovat?
Tiede ja Jumala
New Yorkissa sijaitsevan Columbia-yliopiston pitkäaikainen biokemisti Erwin Chargaff sanoi kerran, että ”luonnontieteet eivät sovellu iäisyyskysymysten tutkimiseen; [eikä] niiden kuulu ratkaista sitä, onko Jumalaa olemassa vai ei”. Onko tämä totta?
Albert Einstein, vuosisatamme tunnetuin tieteellinen teoreetikko, johtui puhumaan ”kaikkeuden laeissa ilmenevästä hengestä – hengestä, joka on suunnattoman ylivoimainen ihmisen henkeen verrattuna”. Ja lähempänä nykypäiviä lahjakkaasta englantilaisesta tähtitieteilijästä Fred Hoylesta kerrotaan, että hän ei ollut aiemmin uskonut luomiskykyisen voiman olemassaoloon, mutta hän alkoi uskoa siihen laskettuaan, että elämän ilmaantuminen kaikkeuteen sattumalta on matemaattinen mahdottomuus.
Nämä esimerkit valaisevat jossakin määrin seuraavan Raamatun lausunnon todenperäisyyttä: ”Hänen [Jumalan] näkymättömät ominaisuutensa ovat selvästi nähtävissä maailman luomisesta lähtien, koska ne havaitaan siitä, mikä on tehty.” (Roomalaisille 1:20) Kuitenkin Chargaff oli sikäli oikeassa, että sillä mitä tiede voi opettaa meille Jumalasta on rajansa. Tiede ei auttanut Einsteinia eikä Hoylea havaitsemaan enempää kuin sen tosiasian, että täytyy olla olemassa organisoiva Jumala. Meidän on pakko kääntyä Raamatun puoleen saadaksemme tietää, kuka Jumala on ja mitkä ovat hänen tarkoituksensa. Kaikki tällainen tieto on tieteen tavoittamattomissa olevaa totuutta.
Tiede ja tulevaisuus
Tiede ei myöskään pysty ennustamaan tulevaisuutta. Se ei voi edes ennustaa omien keksintöjensä seurauksia. Kun esimerkiksi DDT kehitettiin, tämän uuden aseen toivottiin ratkaisevan tuhohyönteisongelmat iäksi. Se suojelisi kasveja ja pitäisi tauteja – kuten malariaa – levittävät hyönteiset kurissa. Kuitenkin saksalaisen sanomalehden Frankfurter Allgemeine Zeitungin mukaan tämä ”ihmiskunnan siunaus – – jollaisesta kemian saavutuksesta ei ollut osattu uneksiakaan” muuttui myöhemmin ”melko arveluttavaksi siunaukseksi. – – DDT:n voitonmarssi läpi Saksan on ohi.” Eikä näin ole käynyt vain Saksassa vaan myös monissa muissa maissa, joissa sen käyttö on kielletty. Tiede ei osannut ennustaa, millaisia haittavaikutuksia sillä olisi muihin elämänmuotoihin, myös ihmiseen.
Palauta mieleesi myös Alfred Nobel, jonka mukaan Nobelin rauhanpalkinto on nimitetty. Hän oli rauhan mies, mutta silti hän keksi dynamiitin. Miksi hän keksi sen? Vastaus löytyy siitä mitä hän kirjoitti eräälle ystävälleen: ”Haluaisin keksiä sellaisen aineen tai koneen, jonka tuhovoima olisi niin hirvittävä, että ihmiseltä menisi ainiaaksi kaikki sotimishalut.” Kaksi Nobelin kuoleman jälkeen käytyä maailmansotaa ovat osoittaneet, ettei hänen keksinnöllään ollut hänen toivomaansa vaikutusta.
Albert Einstein oli myös toivonut, että atomipommin kehittäminen, mikä tapahtui suuressa määrin hänen teorioittensa pohjalta, poistaisi sodan vaaran iäksi. Silti yhä käydään katkeria sotia, ja kulttuurimme on huomannut istuvansa ydinruutitynnyrin päällä peläten, että joku tuikkaa sytytyslangan tuleen. Einsteinin kerrotaan sanoneen vähän ennen kuolemaansa: ”Jos olisin vain tiennyt, olisin ollut lukkoseppä.”
On kovin surkuhupaisaa, että tiede joka on kohentanut niin monien miljoonien elämää, on myös antanut ihmiselle keinot, joilla hän voi tuhota itsensä. Kunpa tiedemiehet vain osaisivat ennustaa tulevaisuutta! Tietenkään he eivät osaa, mutta Raamattu osaa.
Raamattu ja tulevaisuus
Ajattelehan vain muutamaa menneisyydestä otettua esimerkkiä, joissa Raamattu on ennustanut täsmällisesti sen minkä oli määrä tapahtua. Raamattuun kuuluva Danielin kirja kirjoitettiin Babylonian maailmanvallan aikana 500-luvulla ennen ajanlaskumme alkua, ja se sisältää erään profetian, jonka mukaan Persia ja sen jälkeen Kreikka seuraisivat Babyloniaa maailmanvaltoina. Edelleen siinä ennustettiin, että mahtava Kreikan maailmanvalta jakautuisi neljäksi pienemmäksi valtakunnaksi, ja kuvailtiin vakuuttavasti raudankaltainen Rooman imperiumi, joka ilmaantuisi seuraavana. (Daniel 7:1–8; 8:3–8, 20–22) Kävi juuri niin kuin oli ennustettu.
Raamattu tarjosi kiintoisan ennakkonäkymän Israelista pohjoiseen sijainneesta Tyroksen kaupungista. Hesekiel ennusti, että Nebukadnessar tuhoaisi Tyroksen, ja esitti seuraavanlaisia yksityiskohtia sen lopullisesta kohtalosta: ”Minä lakaisen siitä pois sen tomutkin ja panen sen paljaaksi kallioksi. – – ja kivesi, puusi, tomusi he heittävät meren syvyyteen. – – paljot vedet peittävät sinut.” (Hesekiel 26:4, 12, 19) Tapahtuiko näin?
Tapahtui. Vähän sen jälkeen kun kuningas Nebukadnessar oli tuhonnut Jerusalemin hän tuli Tyrosta vastaan ja kukisti sen. Kaupunki ei kuitenkaan hävinnyt kokonaan. Sen asukkaat pakenivat mantereen edustalla olevalle saarelle, jonka he linnoittivat. Lähes kolmesataa vuotta myöhemmin Aleksanteri Suuri alkoi piirittää Tyrosta, joka nyt oli saarikaupunki. Jotta hänen armeijansa olisi voinut hyökätä saarelle, hän heitätti muinaisen mannerkaupungin rauniot mereen, niin että syntyi saarikaupunkiin johtava pengertie. Näin tämä ennustus toteutui silmäänpistävän kirjaimellisesti ja tarkasti. Muinaisen Tyroksen kaupungin tomut lakaistiin pois, ja kivet, puurakenteet ja tomutkin heitettiin veteen.
Vielä merkittävämpiä ovat Jeesusta Kristusta koskevat ennustukset. Raamattu ei ennustanut ainoastaan hänen Messiaana ilmaantumisensa aikaa vaan senkin, mitä hän tekisi, ja jopa hänen kuolintapansa. Jeesuksen koko elämänkulku täytti hänestä vuosisatoja etukäteen kirjoitetut ennustukset. – Daniel 9:24–27; Jesaja 53:3–9; 61:1, 2.
Nykyäänkin Raamattua tutkivat voivat nähdä ennustusten täyttyvän huomattavalla tavalla aikamme poliittisissa kehitysvaiheissa. (Ks. esimerkiksi Matteus 24:7–15 ja Luukas 21:25–28.) Ja lukiessaan Paavalin sanoja 2. Timoteuksen kirjeen 3. luvun jakeista 1–5 he näkevät, että niissä on erittäin tarkka kuvaus tämän maailman rappeuttavasta moraalisesta ilmapiiristä. Edelleen Raamattu raottaa meidänkin tulevaisuuttamme.
Se ennustaa, että maailman nykyinen poliittinen kriisi tullaan ratkaisemaan hätkähdyttävällä tavalla. Puhuessaan nykyajan kilpailevista maailmanhallitsijoista se sanoo: ”Niiden kuningasten päivinä on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka on kukistumaton iankaikkisesti ja jonka valtaa ei toiselle kansalle anneta. Se on musertava kaikki ne muut valtakunnat ja tekevä niistä lopun, mutta se itse on pysyvä iankaikkisesti.” – Daniel 2:44.
On monia syitä, joiden perusteella voimme uskoa tuohon lupaukseen. Vähäisin noista syistä ei suinkaan ole se, että tähän mennessä kaikki Raamatun ennustukset ovat toteutuneet. Ajattelehan vain, mitä tämän ennustuksen toteutuminen merkitsee. Se merkitsee sitä, että Jumalan valtakunnan toimesta koko maapallo saa pian yhden ainoan hallituksen, joka korvaa nykyiset kansallismieliset eripuraiset hallitukset. Miten toisenlaiseksi kaikki muuttuukaan!
Ensinnäkään poliitikot eivät enää käytä tieteen saavutuksia tuhoisiin tarkoitusperiin. Lisäksi tämä valtakunta tekee samanlaisia voimatekoja, joita Jeesus teki maan päällä ollessaan. Tiede voi poistaa ihmisten silmistä harmaakaihin, mutta se ei voi antaa sokeana syntyneelle näköä. Jeesus avasi sokeana syntyneen silmät. (Johannes 9:1–12) Tiede voi tehdä tekoraajoja, mutta se ei pysty parantamaan surkastunutta kättä tai jalkaa. Jeesus pystyi siihen. (Matteus 12:10–13) Tiede on ottanut suuria edistysaskeleita parantamalla viljalajikkeita ja lisäämällä satoja. Jeesus kuitenkin ruokki yli 5000 ihmistä viidellä leivällä ja kahdella kalalla. (Matteus 14:15–21) Tiedekin voi palauttaa elämän hukkuvalle ihmiselle tai sydänkohtauksen uhrille – jos se vain ehtii ajoissa apuun. Jeesus palautti eloon miehen, joka oli ollut kuolleena neljä päivää! – Johannes 11:39, 43, 44.
Ehkä vielä merkittävämpää oli kuitenkin se, miten Jeesuksen opetukset vaikuttivat ihmisiin. Väkivaltaisesta vainoojasta Sauluksesta tuli kärsivällinen apostoli Paavali. Impulsiivisesta kalastajasta Pietarista tuli kypsä, vastuuntuntoinen apostoli. Siveettömistä ihmisistä tuli siveellisiä. Perheenjäsenet alkoivat rakastaa toisiaan enemmän. Viholliskansoihin kuuluvista yksilöistä tuli uskonveljiä. Tällaiset muutokset ovat kaukana siitä, mihin tiede pystyy.
Vaikka tiede siis voikin tehdä elämän niin monin tavoin miellyttävämmäksi, Jumalan voima voi aikaansaada paljon enemmän. Ja Jumalan valtakunnan alaisuudessa tullaan kokemaan tämän voiman täysi vaikutus. Raamattu lupaa: ”Hän [Jumala] on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä surua eikä parkua eikä kipua ole enää oleva. Entiset ovat kadonneet.” – Ilmestys 21:4.
Ihminen ei palaa mihinkään esitieteelliseen aikakauteen. Sen sijaan ihminen kykenee huonojen taipumusten estämättä – joita tiede ei ole kyennyt poistamaan mutta jotka Jumala poistaa – käyttämään pysyväksi hyödykseen kaikkea arvokasta tieteellistä tietoa, mitä mennyt aika, nykyaika ja tulevaisuus voivat tarjota. Olemme kiitollisia siitä, mitä tiede on paljastanut ihmiskunnalle. Mutta vielä kiitollisempia olemme siitä, että on olemassa tieteen tavoittamattomissa olevaa totuutta, jonka Jumala on antanut ja joka tuo pysyviä etuja sitä etsiville.
[Huomioteksti s. 10]
Einsteinin kerrotaan sanoneen osallisuudestaan atomipommin kehittämiseen: ”Jos olisin vain tiennyt, olisin ollut lukkoseppä”
[Tekstiruutu s. 11]
Kysymyksiä joihin tiede ei pysty vastaamaan:
● Kuka on Jumala ja millainen hän on?
● Mitkä ovat Jumalan tarkoitukset?
● Mitä tulevaisuus tuo tullessaan?
● Miten voimme parhaiten tulla toimeen lähimmäistemme kanssa?
● Millaisia persoonallisuuden piirteitä meillä olisi hyvä olla?
● Miten voimme kehittää niitä?
Onneksi Raamattu vastaa näihin kysymyksiin, jotka viime kädessä ovat tärkeämpiä kuin tieteen vastaukset esimerkiksi kysymyksiin ”Mistä aine koostuu?” ja ”Kuinka kaukana aurinko on?”