”Sinun sanasi on totuus”

Mitä on sanottava niin kutsutusta ”Markuksen katkelmasta”?

ESPANJALAINEN jesuiittaoppinut José O’Callaghan väittää Kuolleenmeren kirjakäärökokoelman yhdeksän katkelman olevan osa Raamatun kreikkalaisia kirjoituksia. Yhden katkelman, joka on vain vähän suurempi kuin peukalonjälki, hän ajoittaa noin vuoteen 50. Se on joutunut erityisen huomion kohteeksi, koska sen oletetaan olevan osa Mark. 6:52, 53:sta.

Suositut sanoma- ja aikakauslehdet ovat viitanneet O’Callaghanin työhön ”vuosisadan raamatullisena löytönä”, ”viime aikojen sensaatiomaisimpana raamatullisena löytönä” ja työnä, joka ”saattaa mullistaa Uuden testamentin tutkimuksen” ”käänteentekevillä johtopäätöksillään”. Varovaiset tutkijat ja julkaisijat ovat kuitenkin odottaneet lisätietoja, ennen kuin he esittävät näin voimakkaita näkemyksiä. Harkitsehan, mitä tosiasiat osoittavat tästä Markuksen evankeliumiin kuuluvaksi oletetusta katkelmasta.

Katkelma (nimeltään 7Q5) – joka esiintyy oheisessa kuvassa – käsittää kymmenkunta jokseenkin selvää kreikkalaista kirjainta. Kuitenkin Mark. 6:52, 53:n kohta, jota O’Callaghan väittää katkelman osittain esittävän, sisältää yli sata kirjainta. Olemme jakaneet nuo jakeet riveihin hänen teoriansa edellyttämällä tavalla ja esittäneet, miten ne on käännetty useimmista kreikkalaisista teksteistä.

Kuten voidaan helposti nähdä, suurin osa jakeista täytyy ilmeisesti täyttää itse. Mitä katkelman tutkiminen paljastaa?

Rivi 1, kuten kuvasta voidaan havaita, on käytännöllisesti katsoen olematon.

Rivillä 2 on vahingoittumattomia vain noin puolet kirjaimista, joiden sanotaan kuuluvan sanaan, jonka käännös on ”heidän”; muu osa rivistä on suuressa määrin muodostettava uudelleen.

Sitten rivillä 3 esiintyy katkelman ainoaksi täydelliseksi sanaksi tulkittu KAI (yleinen kreikkalainen sana, joka merkitsee ’ja’). Jos oletetaan, että tämä katkelma on kyseisestä Markuksen kohdasta, seuraavat kaksi kirjainta aloittaisivat kreikkalaisen ilmauksen, joka on käännetty vastineella ”kuljettuaan yli”. Vaikka näiden kahden kirjaimen pitäisi olla DI, niin kuin ne ovat kaikissa Raamatun kreikankielisissä käsikirjoituksissa, tässä katkelmassa ne näyttävät olevan TI. Rivin muu osa on kadonnut.

Rivillä 4 esiintyy vain kaksi täydellistä kirjainta, joiden sanotaan olevan NE sanasta ”Gennesaret”. Näiden kirjainten kummallakin puolella olevien kahden muun kirjaimen osittaisilta piirroilta näyttävien viivojen O’Callaghan sanoo olevan N ja S. Muut rivin kirjaimet ovat repeytyneet pois.

Rivillä 5 esiintyy täydellinen E ja kylliksi toista kirjainta, niin että se voidaan tulkita S:ksi; muu osa rivistä puuttuu.

Lisäksi sen mukaan, miten O’Callaghan otaksuu sanat jaoitellun riveille, rivillä 3 oleva ilmaus, joka on käännetty sanoiksi ”toiselle rannalle” (ja joka löytyy käytännöllisesti katsoen kaikista kreikankielisistä teksteistä), puuttuisi käsikirjoituksesta, josta tämä katkelma on osa.

Myös ajoittaminen vuoteen 50, joka perustuu kirjoitustyyliin, on kyseenalainen. Toiset tutkijat ajoittavat katkelman vuoteen 100 tai jopa vuoteen 150. Näistä ja muista syistä ei ole yllättävää, että monet tutkijat eivät ole hyväksyneet O’Callaghanin teoriaa.

Esimerkiksi Pierre Benoit, joka on Jerusalemissa sijaitsevan École Biblique et Archéologique Française -koulun johtaja, tutki alkuperäiset katkelmat (O’Callaghan teki tutkimuksensa valokopioista). Benoit’n mielipidettä selostettiin New York Times -lehdessä: ”Papyruspalasilla oleva kirjoitus on epäselvää, isä Benoit sanoi haastattelussa, mutta edes mielikuvitustaan venyttämällä hän ei kyennyt yhdistämään nähtävissä olevia merkkejä niihin kreikkalaisiin kirjaimiin, jotka ovat välttämättömiä isä O’Callaghanin esityksen oikeaksi todistamiselle. Itse asiassa eräs valokopioissa esiintyvä kohta, jonka isä O’Callaghan tulkitsi kreikkalaisen kirjaimen mahdolliseksi osaksi, osoittautui pelkästään alkuperäisen katkelman papyruksessa olevaksi reiäksi.” – 30.7.1972, s. 14.

On kiitettävää, että jotkut katkelman varhaisen ajoituksen kannattajat toivoisivat hiljentävänsä ne, jotka väittävät, että Markuksen evankeliumi laadittiin kauan Jeesuksen kuoleman jälkeen. Mutta tarvitaanko heidän hiljentämisekseen pientä, epäselvää papyruspalasta? Onko sillä mitään merkitystä, mitä Markuksen evankeliumi itse sanoo?

Mitä merkitystä on esimerkiksi sillä, mitä Markuksen evankeliumi sanoo Jeesuksen ennustaneen Jerusalemin kukistumisesta? Roomalaiset tuhosivat Jerusalemin vasta vuonna 70. Kuitenkin Markuksen kertomus lainaa Jeesuksen sanoja osoittaakseen, että se oli tapahtuva vasta tulevaisuudessa. Jos Markuksen kertomus kirjoitettiin vuoden 70 jälkeen, miksi Markus ei kirjoittanut muistiin täyttymystä? Eikö se olisi osoittanut, että Jeesus oli tosi profeetta? Niinpä on ilmeistä, että jo pelkästään tässä yhdessä kohdassa Markuksen kertomus itse osoittaa, että se kirjoitettiin, ennen kuin nuo vuoden 70 tapahtumat sattuivat. – Mark. 13:14–20; vrt. Luuk. 21:20–23.

Mutta vaikka 7Q5 (tai jokin muu senkaltainen katkelma, joka saattaa myöhemmin ilmaantua) osoittautuisikin siksi, mitä sen esitetään olevan, olisiko todennäköistä, että se vaikuttaisi niihin, jotka eivät muutenkaan todella usko Raamattuun? Muista, että näiden katkelmien löytöpaikan lähellä olevasta luolasta löydettiin vuonna 1947 Jesajan koko kirjan hepreankielinen kirjakäärö. Se todisti, että perinteellinen (masoreettinen) teksti oli säilynyt meidän aikaamme asti olennaisesti oikeana.

Mutta uskovatko todellakin useimmat ihmiset edes kristikunnassa nyt, noin 25 vuotta myöhemmin, että Jesajan kirja on Jumalan henkeyttämä? Ovatko uskonnolliset oppineet työskennelleet painaakseen tämän mitä huomattavimman seikan kirkossakävijöittensä mieleen?

Eivät! Sen sijaan useimmat heistä ovat olleet kiinnostuneita kirjakäärön sanojen kirjoitusasusta! Tai he ovat saivarrelleet perinteellisestä tekstistä myönnetysti vähäisten poikkeamien parissa! Jos kokonainen kirjakäärö ei saa ihmisiä vakuuttumaan Raamatun tekstin luotettavuudesta, niin miten sen pystyisi aikaansaamaan muutama palapelin tapainen katkelma?

Vaikka tosi kristityt seuraavat tosin kiinnostuneina tällaisia löytöjä, he muistavat luottavaisina, ettei heidän uskonsa pohjaudu epävarmoihin papyruspalasiin, vaan Raamatun ja sen elävän Tekijän selvään sanomaan. – 2. Tim. 3:16, 17.

[Kuva s. 21]

1) ”Leivistäkään päässeet ymmärrykseen,

2) vaan heidän sydämensä oli

3) paatunut. Ja kuljettuaan yli toiselle rannalle

4) he tulivat Gennesaretiin ja

5) laskivat maihin.”