Lukijain kysymyksiä
● Jeesus sanoi, että ”tämä sukupolvi ei missään tapauksessa katoa, ennen kuin kaikki nämä tapahtuvat”. Mikä sukupolvi tässä on kysymyksessä, ja kuinka pitkä sen aika on?
Kun Jeesuksen apostolit kysyivät hänen läsnäolonsa ja asiainjärjestelmän päättymisen ”tunnusmerkkiä”, hän esitti kuuluisan ennustuksensa tulevista sodista, nälänhädästä, maanjäristyksistä ja Valtakunnan hyvän uutisen saarnaamisesta ennen loppua. (Matt. 24, 25; Mark. 13; Luuk. 21) Hän sanoi myös: ”Totisesti minä sanon teille, että tämä sukupolvi ei missään tapauksessa katoa, ennen kuin kaikki nämä tapahtuvat.” – Matt. 24:34.
Raamatun ja sen historiallisen täyttymisen perusteella Jehovan todistajat ovat usein osoittaneet, että Kristuksen ennustuksella oli oleva kaksi sovellutusta: ensimmäinen vuoden 33 ja vuonna 70 tapahtuneen Jerusalemin tuhon välillä ja toinen, suurempi täyttymys tänä ”lopun aikana” vuodesta 1914 lähtien.
Jotkut Raamatun selittäjät eivät kuitenkaan ole ymmärtäneet tämän ennustuksen kaksoissovellutusta. Siksi he ovat olleet sitä mieltä, että Jeesus tarkoitti sanalla ”sukupolvi” heimoa tai kansaa, esimerkiksi Juudan kansaa tai kautta vuosisatojen esiintyneiden pahojen ihmisten luokkaa. He saattavat jopa viitata Pietarin 1. kirjeen 2:9:ään, jossa Kuningas Jaakon käännös (engl.) puhuu voidellusta kristillisestä seurakunnasta ”valittuna sukupolvena”. Raamatunoppineet tunnustavat kuitenkin nykyään, että Pietarin 1. kirjeen 2:9:ssä oleva kreikkalainen sana pitäisi kääntää ”heimoksi” tai ”sukukunnaksi” ja että se on eri sana kuin Matteuksen 24:34:n ”sukupolveksi” käännetty sana.
Jeesus ei tarkoittanut vuosisadasta toiseen elävää heimoa tai sukukuntaa eikä pelkästään kristittyjä. Hän tarkoitti ennen kaikkea kuulijoitaan ja toisia senaikaisia juutalaisia. Tämän ilmaisee se, että aikaisemmin samana päivänä Jeesus tuomitessaan juutalaiset uskonnolliset johtajat sanoi heidän murhaavan profeetat ja mainitsi: ”Nämä kaikki tulevat tämän sukupolven päälle.” (Matt. 23:36) Nämä sanat täyttyivät silloisessa sukupolvessa, kun Jerusalemissa olleet juutalaiset vuonna 70 kohtasivat sen tulisen tuhon. (Luuk. 3:16, 17) Se merkitsi myös ’juutalaisen asiainjärjestelmän päättymistä’ Kristuksen ennustuksen ensimmäisessä täyttymyksessä.
Tämä auttaa meitä ymmärtämään ”sukupolven” merkityksen Matteuksen 24:34:ssä. Nykysuomessa ”sukupolvea” voitaisiin käyttää tarkoittamaan 1) kaikkia ihmisiä, jotka ovat syntyneet ja jotka elävät suunnilleen samoihin aikoihin, tai 2) keskimääräistä väliaikaa vanhempien ja heidän lastensa syntymän välillä, joka on tavallisesti 20–30 vuotta. Kumpaa Jeesus tarkoitti? Ilmeisestikään ei jälkimmäistä, sillä ensimmäisessä sovellutuksessa ”sukupolvi” kesti vuodesta 33 vuoteen 70, siis ainakin 37 vuotta.
On myös ilmeistä, että Jeesus ei tarkoittanut sanalla ”sukupolvi” vain vuonna 33 syntyneitä juutalaisia lapsia. Luukas kertoo, että kun fariseukset olivat kysyneet, milloin valtakunta tulisi, Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”[Ihmisen Pojan] täytyy . . . kärsiä paljon ja joutua tämän sukupolven hylkäämäksi.” (Luuk. 17:20–25) Kysymys ei varmaankaan ollut siitä, että vastasyntyneet lapset olisivat hylänneet hänet. Samoin asiaintilan kehittyminen osoittaa, että siihen ”sukupolveen”, josta hän puhui Matteuksen 24:34:ssä, sisältyivät hänen kuulijansa ja muut, jotka voivat ymmärtää hänen sanojensa täyttymisen vuodesta 33 eteenpäin Jerusalemin tuhoon saakka.
Niinpä kun on kysymys sanan ”sukupolvi” soveltamisesta meidän aikaamme, se ei johdonmukaisesti ajatellen soveltuisi ensimmäisen maailmansodan aikana syntyneisiin lapsiin. Se soveltuu Kristuksen seuraajiin ja muihin, jotka kykenivät panemaan merkille tuon sodan ja muut seikat, jotka ovat tapahtuneet Jeesuksen esittämän monesta osasta koostuvan ”tunnusmerkin” täyttymykseksi. Jotkut tällaisista ihmisistä ’eivät missään tapauksessa katoa, ennen kuin’ kaikki se, mitä Kristus ennusti, tapahtuu, mukaan luettuna nykyisen pahan järjestelmän loppu.
Jeesus ei kehottanut seuraajiaan yrittämään laskea tämän ”sukupolven” tarkkaa pituutta. (Ps. 90:10) Sen sijaan että kristityt yrittäisivät laskea kuinka monta vuotta vielä enintään lopun tulemiseen saattaa olla, heidän pitäisi muistaa Jeesuksen varoitus: ”Pysykää . . . valveilla, . . . koska hetkenä, jota ette sellaiseksi luule, Ihmisen Poika tulee.” – Matt. 24:42–44.
Meillä on runsaasti todisteita siitä, että Matteuksen 24. luku on täyttymässä nyt ”asiainjärjestelmän päättymisen” aikana. Yksi todistus siitä on perustetun messiaanisen Valtakunnan hyvän uutisen saarnaaminen maailmanlaajuisesti, mikä Jeesuksen sanojen mukaan täytyy suorittaa ennen kuin loppu tulee. (Matt. 24:14) Niinpä sen sijaan että tosi kristityt yrittäisivät pohdiskella ajankohtaa, jota me emme voi tietää, osallistukoot he toimeliaasti tähän tärkeään saarnaamistyöhön, samalla kun he odottavat luottavaisesti niiden Jeesuksen sanojen täyttymistä, jotka hän esitti Matteuksen 24:34:ssä ”tästä sukupolvesta”.
● Miten kristityn pitäisi suhtautua jossakin uskonnollisessa seremoniassa, esimerkiksi juutalaisessa bar mitsvassa tai sen jälkeisessä juhlassa olemiseen?
Kristityt, jotka tahtovat miellyttää Jehovaa, haluaisivat karttaa sellaisia uskonnollisia tilaisuuksia.
Eri uskonnoilla on erikoismenoja, kun joku otetaan uskonnon jäseneksi. Se voi olla kastemeno, rituaalinen ympärileikkaus tai, kuten juutalaisilla pojilla, bar mitsva.
Juutalaisen uskonnon tietosanakirja sanoo, että bar mitsva tarkoittaa ”käskyjen noudattamiseen velvoitettua aikuista juutalaista miestä”. Laajemmassa merkityksessä sanonta soveltuu myös ”seremoniaan, jossa kolmetoistavuotiaasta pojasta tulee [juutalaisen] yhdyskunnan aikuinen jäsen palvontatarkoituksia varten”.
Usein tällaisiin uskonnollisiin tilaisuuksiin liittyy kaksi puolta, itse seremonia, joka pidetään tavallisesti jossakin uskonnollisessa rakennuksessa, ja sitten siihen liittyvät juhlat tai kutsut. Esimerkiksi tämä tietosanakirja sanoo bar mitsvasta, että siihen kuuluu ”uskonnollinen seremonia synagogassa ja sen jälkeen seuranpitotilaisuus”. Perheen sukulaiset ja ystävät voidaan kutsua kumpaankin näistä tai vain seuranpitotilaisuuteen tai kutsuihin.
Tällaisia tilaisuuksia ajatellessaan kristitty voi saada apua sen harkitsemisesta, mikä on koko asian ydin. Onko kysymys vain sen tunnustamisesta, että jostakusta on tullut aikuinen? Vai onko tilaisuus pikemminkin erikoinen uskonnollinen seremonia? Ja ovatko juhlat tai kutsut vain tavanomainen perheen ja ystävien yhteenkokoontumistilaisuus vai onko kysymyksessä sen juhliminen, että joku on läpäissyt seremonian, jonka välityksellä hänestä on tullut kyseisen uskonnon jäsen?
Harkitse nämä kysymykset mielessäsi, mitä Jeesus sanoi samarialaiselle naiselle: ”Jumala on Henki ja häntä palvovien täytyy palvoa hengessä ja totuudessa.” (Joh. 4:24) Voitko siis kuvitella, että Jeesus olisi vapaaehtoisesti mennyt johonkin roomalaiseen temppeliin siksi, että joku sukulainen tai tuttava otettiin siellä seremonioin tuon uskonnon jäseneksi? Olisiko Jeesus myös liittynyt sellaisen jäseneksi ottamisen juhlimiseen jälkeenpäin pidettävillä kutsuilla? Tuskin, sillä se olisi ollut ristiriidassa seuraavan henkeytetyn näkemyksen kanssa: ”Miten sopivat yhteen Kristus ja Belial? Tai mitä osuutta uskollisella on epäuskoisen kanssa? Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? . . . ’”Lähtekää siksi ulos heidän keskuudestaan ja erottautukaa”, sanoo Jehova, ”ja lakatkaa koskemasta epäpuhtaaseen”’.” – 2. Kor. 6:15–17.
Jotkut sukulaiset saattaisivat loukkaantua, jos kristitty ei noudattaisi heidän hyvää tarkoittavaa kutsuaan. Tämän mahdollisuuden tietäen kristitty, joka ei tahtoisi olla läsnä, haluaisi selittää ratkaisunsa ystävällisesti ja lempeästi. (Sananl. 15:23; Saarn. 12:10) Hän voisi selittää, että hänen poissaoloaan ei millään muotoa tulisi ymmärtää väärin sukurakkauden puutteeksi perhettä kohtaan. Hän voisi mainita, että samoin kuin hän kunnioittaa sukulaisen omaatuntoa, niin hän toivoo, että sukulainen ymmärtäisi ja kunnioittaisi hänen vilpitöntä, tunnollista asennettaan.
Joskus epäuskoinen puoliso tai isä voi vaatia, että hänen kristitty vaimonsa tai lapsensa lähtee hänen mukaansa sellaiseen juhlaan. Tämä voi aiheuttaa ongelman. Kristitty haluaa pysyä erossa muista uskonnoista, mutta Raamattu kehottaa kuitenkin kunnioittamaan aviomiehen ja isän johtoasemaa perheessä. (Ef. 5:22, 23; 6:1–3) Jokaisen kristityn täytyy näin ollen ratkaista henkilökohtaisesti, miten menetellä. Joku aviovaimo voisi esimerkiksi päätellä, että niin kauan kun hän ei itse osallistuisi mihinkään uskonnollisiin menoihin, hän voisi mukautua miehensä pyyntöön ja olla läsnä; että itse asiassa mies sillä tavalla varaa perheelle aterian. Mutta joku toinen aviovaimo voisi havaita tällaisessa päättäväisen yrityksen saada hänet sovittelemaan uskonnollisissa periaatteissaan. Siksi hän voisi päättää olla menemättä, vaikkakin kunnioittaa edelleen miestään perheen päänä. – Kol. 3:18.
Vaikka kristitty ymmärtääkin, että sukulaiset ja tuttavat suhtautuvat tällaisiin tilanteisiin usein hyvin tunteellisesti, hänen tarvitsee pitää ennen kaikkea mielessään se, miten tärkeää on olla uskollinen Jehova Jumalalle. Silloin on helpompi tehdä oikea ratkaisu, kun saa kutsun juhlimaan sitä, että jostakusta on tullut jonkin toisen uskonnon jäsen.
● Kun Jumala tulevaisuudessa herättää ihmisiä maan päälle, niin ovatko he suunnilleen samanikäisiä ja samannäköisiä kuin ennen kuolemaansa?
Raamattu ei nimenomaan mainitse tätä, mutta järki ja eräät Raamatun ilmaukset viittaavat siihen.
Hengellisestä ylösnousemuksesta Raamattu käyttää kuvauksena kasvin siemeniä ja sanoo: ”Jumala antaa sille varren, niin kuin hän on tahtonut.” Hän siis varaa sen, mikä on sopivaa ja tarpeellista. (1. Kor. 15:35–44) Me voimme odottaa samaa maallisesta ylösnousemuksesta.
Raamatun kertomuksissa menneisyydessä tapahtuneista ylösnousemuksista ei ole mitään mainintaa siitä, että herätetyt ihmiset olisivat merkittävästi muuttuneet iän tai ulkonäön suhteen. Kun Elisa herätti kuolleen pojan Suunemissa, poika tuli takaisin samanikäisenä ja -näköisenä kuin hän oli kuollessaan. (2. Kun. 4:32–37) Harkitse myös sitä, kun Jeesus herätti kuolleista Lasaruksen, joka oli ollut kuolleena neljä päivää ja jonka ruumis oli alkanut mädätä. Heräsikö Lasarus eloon hyvin erinäköisenä tai oliko osia hänen lihastaan mädännyt pois? Ei. Hän näytti suunnilleen samanlaiselta kuin ennenkin. Jos hän ei olisi ollut samannäköinen, uskonnolliset vihamiehet olisivat varmasti käyttäneet tätä seikkaa epäilyksen herättämiseksi Jeesusta kohtaan. – Joh. 11:32–47.
Me tiedämme edelleen, että Jehova on järjestyksen, huomaavaisuuden ja armon Jumala. Tämä on vastoin sellaista ajatusta, että hän toisi jonkun takaisin eloon ilman jotakin jäsentä tai hirvittävän epämuodostuneena jonkin kohtalokkaan sairauden loppuvaiheiden vuoksi. (Jaak. 1:17; Luuk. 11:13) Tämä ei kuitenkaan edellytä sitä, että yksilö tulisi takaisin ’elämänsä kukoistuksessa’. Jos joku on kuollut sydänveritulppaan 75-vuotiaana, niin miksi Jumala ei voisi herättää häntä vastaavanlaisessa ruumiissa, jossa olisi sydän, joka jatkaisi pumppuamista? Kun sitten Jehovan varausten parantavaa voimaa, johon sisältyy Jeesuksen uhrin ansio, sovellettaisiin, hän voisi edistyä kohti täydellisyyttä. – Ilm. 22:1, 2, 17.
Mutta ei ole välttämättä hyödyllistä tai viisasta esittää kysymyksiä kuolleista herätettävien tilasta. Jumala olisi voinut sisällyttää Raamattuun yksityiskohtaisia tietoja siitä, mitä hän tulee tekemään. Koska Jehova ei ole tehnyt siten, niin se ilmaisee, ettei hän pidä sitä tärkeänä tietona meille nykyään. Hän merkitytti muistiin Raamattuun monia kertomuksia siitä, miten hänen voimallaan suoritettiin kuolleista herättämisiä. Ja hän esittää Raamatussa vakuutuksen, että ”on oleva ylösnousemus, sekä vanhurskaiden että epävanhurskaiden”. (Apt. 24:15; Joh. 5:28, 29) Sitten hän jätti meidän asiaksemme kehittää uskoa hänen Sanaansa ja lupauksiinsa. Voimme olla varmoja siitä, että jos me osoitamme uskoa ja siten säilymme elossa uuteen järjestykseen, niin Jumala pitää huolen siitä, ettei ylösnousemuksen suhteen synny voittamattomia ongelmia. Meillä tulee olemaan ilo ottaa vastaan ja tuntea ne, jotka herätetään kuolleista, ja auttaa heitä.