Laupeuden Jumala

”Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa [laupeutensa, Um] pysyy iankaikkisesti.” – Ps. 107:1.

1, 2. Mitä jotkut ajattelevat Jumalasta siihen verrattuna, mitä Daavid kirjoitti?

MILLAINEN käsitys sinulla on Jumalasta? Pidätkö sinä häntä ystävällisenä, hyväntahtoisena Jumalana, mutta sellaisena, joka on kuitenkin etäällä ihmiskunnan asioista ja pulmista? Tai ehkä ajattelet hänet puolueelliseksi taistelijaksi maailman asioissa, sellaiseksi, joka siunaa kansojen sodat ja verenvuodatukset, jos ne ovat ”vanhurskaan” asian puolesta, kenties myös Jumalaksi, joka mielivaltaisesti sammuttaa jonkun rakkaan elämän omien tutkimattomien tarkoitustensa hyväksi.

² Tämä ei kuulosta sellaiselta Jumalalta, josta psalmista Daavid sanoi: ”Hyvä ja vakaa on Herra; sentähden hän neuvoo syntiset tielle. Hän johdattaa nöyriä oikein, hän opettaa nöyrille tiensä. Kaikki Herran polut ovat armo [laupeus, Um] ja totuus niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja todistuksensa.” – Ps. 25:8–10.

3, 4. Miten meidän pitäisi suhtautua Luojaan ja miksi?

³ Daavid oli ollut pakolainen, hän oli paennut henkensä edestä omia maanmiehiään, mutta ei syyttänyt Jumalaa ahdistuksistaan. Hän rukoili sen sijaan: ”Herra, neuvo minulle tiesi, opeta minulle polkusi. Johdata minua totuutesi tiellä ja opeta minua, sillä sinä olet minun pelastukseni Jumala. Sinua minä odotan kaiken päivää. Muista laupeuttasi, Herra, ja armoasi, sillä ne ovat olleet hamasta iankaikkisuudesta.” – Ps. 25:4–6.

⁴ Monet vähemmän ankarissa olosuhteissa olevat ihmiset ovat syyttäneet Luojaa. He eivät voi ymmärtää, miksi hän ei persoonallisesti tartu heidän asioihinsa, ja he ovat taipuvaisia sälyttämään kaikki ahdistuksensa, johtukootpa ne mistä syystä tahansa, Jumalan niskoille. Mutta me teemme hyvin, jos tarkastelemme, mitä Jehovan sana sanoo tästä. Onko hän ystävällisyyden ja rakkauden Jumala, niin kuin Daavid selitti, vai rakkaudeton, verenhimoinen Jumala, niin kuin eräät papitkin ovat väittäneet?

 5. Mitä Jehovan sanan neuvoa Daavid viisaasti noudatti?

⁵ Kuningas Saul, jolle Jehova oli uskonut kansansa johdon, syytti väärin ja ahdisti Daavidia. Mutta Daavid ei katkeroitunut Jehovaa kohtaan Saulin kateellisen menettelyn takia, ja Daavid kieltäytyi ottamasta asioita omiin käsiinsä lyödäkseen ”Jehovan voidellun”. Hän muisti Israelin lain: ”Älä vihaa veljeäsi sydämessäsi, vaan nuhtele lähimmäistäsi, ettet joutuisi hänen tähtensä syynalaiseksi. Älä kosta äläkä pidä vihaa kansasi lapsia vastaan, vaan rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. Minä olen Herra [Jehova, Um].” – 3. Moos. 19:17, 18.

 6. a) Mitä Israelin sodat esikuvasivat, mutta mitä meidän ei tule päätellä? b) Miten Jehova palkitsi Daavidin?

⁶ Myöhemmin Daavid otti johdon taistelussa, jota Israel kävi kanaanilaisia vastaan ajaakseen heidät pois maasta, joka oli luvattu Israelin esi-isälle Aabrahamille. Tämä teko oli profeetallinen malli sille, miten Jehova meidän aikanamme puhdistaa maan suvereenisuuttaan vastaan kapinoivista ja antaa perinnön niille, jotka rakastavat ja palvelevat häntä, ”jotka pitävät hänen liittonsa ja todistuksensa”. Raamatussa ei ole kuitenkaan mitään viittausta siihen, että Jehova näinä päivinä taistelisi minkään kansan puolesta. Päinvastoin Jesaja ennusti, että hänen kansansa takoisi miekkansa auranteriksi eikä opettelisi enää sotimaan. Daavidilta evättiin kunnia pystyttää temppeli Jehovan palvontaa varten, koska hän oli ollut soturi. Daavid oli kumminkin suorittanut Jehovan tahdon aikanaan, ja niinpä Jehova lupasikin, ettei kuninkuus siirtyisi pois hänen jälkeläisiltään. (Apt. 13:36) Jesaja selitti profeetallisesti tästä: ”Kallistakaa korvanne ja tulkaa minun tyköni; kuulkaa, niin teidän sielunne saa elää. Ja minä teen teidän kanssanne iankaikkisen liiton, annan lujat Daavidin armot.” Ei ihme, että Daavid sanoi: ”Mutta minä turvaan sinun armoosi [laupeuteesi, Um]; riemuitkoon minun sydämeni sinun avustasi. Minä veisaan Herralle, sillä hän on tehnyt minulle hyvin.” – Jes. 55:3; Ps. 13:6.

 7. Miten Paavali yhdisti Jumalan laupeuden Daavidia kohtaan Jeesuksen aikaan?

⁷ Apostoli Paavali yhdisti Daavidin kanssa tehtyyn liittoon Jeesuksen ajan tapahtumat selittäen: ”Ja me julistamme teille sen hyvän sanoman, että Jumala on isille annetun lupauksen täyttänyt meidän lapsillemme, herättäen Jeesuksen, niinkuin myös toisessa psalmissa on kirjoitettu: ’Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä olen sinut synnyttänyt’. Ja että hän herätti hänet kuolleista, niin ettei hän enää palaja katoavaisuuteen, siitä hän on sanonut näin: ’Minä annan teille pyhät ja lujat Daavidin armot’.” Daavidille annettu lupaus täyttyi siis, ja Jeesus Daavidin perillisenä ja Jehovan ainosyntyisenä Poikana herätettiin tulemaan Jehovan uuden asiainjärjestelmän Kuninkaaksi määräaikana. – Apt. 13:32–34.

 8. Mitä todisteita on siitä, että Jehova on laupeuden Jumala?

⁸ Aivan alusta lähtien kasvava tapahtumaketju osoitti Jehovan ystävällisyyden ja rakkaudellisen huolenpidon ihmiskuntaa kohtaan. Jehovan päätös, että vanhurskaat ihmiset asuvat maan päällä paratiisillisissa olosuhteissa, ei ollut raukeava. Kun Jehova muodosti maan ihmisten ihanaksi kodiksi, hän ei varannut ainoastaan pelkkiä välttämättömyyksiä, vaan peitti maaston hedelmää kantavilla puilla ja kukkivilla pensailla heidän mielihyväkseen ja ilokseen. Keskelle puutarhaa hän istutti elämän puun odottaen aikaa, jolloin ensimmäinen ihmispari todistaisi uskollisuutensa ja levittäisi paratiisipuutarhan rajat maan ääriin asti. Näiden ihmisten kapinoituakin ja kun tuomio oli pantu täytäntöön heitä vastaan, Jehova osoitti ennustuksessa ansaitsemattoman hyvyytensä kertoessaan ennakolta niiden lunastuksen, jotka uskovat häneen.

 9. Minkä tarpeen Daavid tunnusti, ja miten tämän toiveen toteutumisesta huolehdittiin?

⁹ Miten tämä ennallistus paratiisillisiin olosuhteisiin oli tapahtuva? Jehova oli luvannut Aabrahamille: ”Sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä.” Tämä Aabrahamin siemen oli osoittautuva siunaukseksi varaamalla lunastuskeinon. Daavid oli ilmaissut tämän tarpeen rukoillessaan: ”Älä muista minun nuoruuteni syntejä, älä minun rikoksiani; muista minua armosi [laupeutesi, Um] mukaan, hyvyytesi tähden, Herra. Nimesi tähden, Herra, anna anteeksi minun syntivelkani, sillä se on suuri.” (1. Moos. 22:18; Ps. 25:7, 11) Daavid näki, että tyydyttävän sovituksen aikaansaamiseksi tarvittiin enemmän kuin eläinuhreja, ja hän luotti siihen, että Jehovan laupeus varaa sen. Jehovan Daavidin kanssa tekemä liitto oli eräs askel eteenpäin Jehovan päätöksen toteutumisessa. (2. Sam. 7:16) Miten niin? Paavali sanoi Jeesuksesta: ”Jokainen, joka uskoo, tulee hänessä vanhurskaaksi, vapaaksi kaikesta, mistä te ette voineet Mooseksen lain kautta vanhurskaiksi tulla.” Millaisen odotteen kaikkien kansojen siunaamiseksi tämä avasikaan, kiitos Jehovan ansaitsemattoman hyvyyden, sellaistenkin syntien ja hairahdusten anteeksiannon kuin Daavid mainitsi! – Apt. 13:38, 39.

10. Millä tavalla ihmiskunta yleensä on suhtautunut Jehovan varauksiin, ja mitä tämä ilmaisee?

¹⁰ Kuitenkaan ei ihmiskunta ole tähän päivään mennessä hyväksynyt eikä soveltanut Jehovan ja hänen Poikansa opettaman ystävällisyyden läksyä. Sen sijasta on kaikkialla maailmassa vihaa kansallismielisyyden takia, ennakkoluuloa uskonnollisten eroavuuksien johdosta, herjausta ja epäystävällisyyttä rodun takia. Täten menettelevät osoittavat vaeltavansa pimeydessä heidän Luojansa näkökannan ollessa kysymyksessä, ja pimeys on sokaissut heidän silmänsä. (1. Joh. 2:9–11) Ystävällisyyden tien kulkeminen merkitsee vaeltamista Jehovan yhteydessä, vaeltamista valossa. Tämä hänen Sanansa valo paljastaa edelleen vastakohtaisuuden niiden välillä, jotka ovat Jumalan lapsia, ja niiden, jotka noudattavat epäystävällisyyden, hajaannuksen ja vihan saatanallista menettelyä. ”Siitä käy ilmi, ketkä ovat Jumalan lapsia ja ketkä perkeleen lapsia. Kuka ikinä ei tee vanhurskautta, hän ei ole Jumalasta, ei myöskään se, joka ei veljeänsä rakasta. Sillä tämä on se sanoma, jonka te olette alusta asti kuulleet, että meidän tulee rakastaa toinen toistamme eikä olla Kainin kaltaisia, joka oli pahasta [paholaisesta, Um] ja tappoi veljensä.” – 1. Joh. 3:10–12.

11. a) Minkä vertauksen hyvyydestä Jeesus esitti? b) Miten hän osoitti samaa puolueettomuutta kuin hänen Isänsäkin?

¹¹ Eikä tämän veljeen kohdistuvan rakkauden tule ymmärtää merkitsevän ainoastaan oman perheen tai oman rodunkaan jäseniä. Jeesus sanoi: ”Minun äitini ja veljeni ovat nämä, jotka kuulevat Jumalan sanan ja sen mukaan tekevät.” (Luuk. 8:21) Hän ei tehnyt siis erotusta verisiteitten eikä rodun mukaan. Hän tiesi, että hänen Isänsä oli osoittanut ansaitsematonta hyvyyttä kaikenlaisille ihmisille ja että Hän on puolueeton kaikkia kohtaan. Hän teki kaikki ihmiset yhdestä verestä ja on antanut kaikille saman elämän toivon Poikansa kautta Valtakuntansa hallinnon alaisuudessa. Eräs lainoppinut, joka tunsi Jehovan käskyn rakastaa lähimmäistämme niin kuin itseämme, kysyi: ”Kuka sitten on minun lähimmäiseni?” Jeesus vastasi kertomalla Jerusalemista Jerikoon johtavalla tiellä vaeltaneesta miehestä, joka ryöstettiin ja jota lyötiin ja joka jätettiin puolikuoliaaksi. Ohi kulkeva pappi ja leeviläinen jättivät hänet huomioon ottamatta, mutta eräs samarialainen kiinnitti häneen lopulta ystävällisesti huomionsa. Jeesus kysyi: ”Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi osoitti olevansa sen lähimmäinen, joka oli joutunut ryövärien käsiin?” Totisesti se mies, joka menetteli armollisesti, osoittautui tosi lähimmäiseksi. Jeesus kiitti tätä tekoa ja sanoi kysyjälleen: ”Mene ja tee sinä samoin.” – Luuk. 10:29–37.

12. a) Mistä Jumalaa ei tule soimata? b) Miten Raamattu osoittaa tämän?

¹² Siitä huolimatta, että monet eivät ainoastaan mene ohitse ja jätä huomioon ottamatta lähimmäisiään, kun tarvitaan apua, vaan myös kapinoivat Luojaansa vastaan, Jehova on toiminut pitkämielisesti, kärsivällisesti ja ystävällisesti ihmiskuntaa kohtaan. (Ps. 107:11–13) Häntä ei ole soimattava, jos äkillinen tapaturma, sota tai sairaus lyö tuhansia nuoria ja vanhoja silloin, kun vähimmän odotetaan. Hän päinvastoin avaa tien elämään sitä haluaville. Sekä hän että hänen Poikansa puoltavat ja osoittavat ansaitsematonta hyvyyttä. – Saarn. 9:11; Hepr. 2:14.

13. a) Millaiseen tilaan Israel oli vajonnut Hoosean mukaan? b) Millaiseksi Jumalaksi Jehova osoittautuisi, jos ihmiset katuisivat?

¹³ Jehovan rakkaudelliset ystävällisyyden osoitukset ihmisiä kohtaan vuosisatojen kuluessa eivät kuitenkaan merkitse sitä, että hän sivuuttaisi tai hentomielisesti antaisi anteeksi kaikki väärinteot. Hän kuvaili itsensä Israelille seuraavin sanoin: ”Herra, Herra on laupias ja armahtavainen Jumala, pitkämielinen ja suuri armossa ja uskollisuudessa, joka pysyy armollisena tuhansille, joka antaa anteeksi pahat teot, rikokset ja synnit, mutta ei kuitenkaan jätä rankaisematta, vaan kostaa isien pahat teot lapsille ja lasten lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen.” (2. Moos. 34:6, 7) Israel ansaitsi aikanaan kuritusta. Hoosea kuvasi kansan saaman laupeuden olevan ”kuin aamun pilvi, kuin varhain haihtuva kaste”. Juuda oli petollisesti rikkonut Jehovan kanssa tekemänsä liiton. Sen sijaan että Gilead olisi harjoittanut Jumalansa laupeutta, se oli myöhemmin ”pahantekijäin kaupunki, täynnä veren jälkiä. Ja väijyväisten rosvojen kaltainen on pappien joukko: he murhaavat Sikemin tiellä; ilkitöitä he tekevät.” Israel oli tahraantunut. Kun maassa vallitsivat tällaiset olosuhteet, niin oli totta, että se vähäinen laupeus, mitä siellä oli ollut, oli hävinnyt varhain aamulla kuin kaste. Hoosea anoi hyvällä syyllä: ”Tulkaa, palatkaamme Herran tykö, sillä hän on raadellut meitä, ja parantaa meidät, hän on lyönyt meitä, ja sitoo meidät.” Jehova halusi heidän uskollista rakkauttaan pikemmin kuin uhria ja että he ymmärtäisivät Jumalan tuntemuksen tärkeämmäksi kuin polttouhrit. (Hoos. 6:1–10) Jos kansa katuisi, niin Jehova osoittautuisi Jumalaksi, joka on ”pitkämielinen ja suuri armossa . . . mutta ei kuitenkaan jätä rankaisematta”.

14. Millainen oli Israelin tila apostolien päivinä, ja minkä varauksen Jehova valmisti pakanoille?

¹⁴ Apostoli Paavali selitti vuosisatoja myöhemmin Jehovan tasapuolisuutta ystävällisenä Jumalana, joka kuitenkin osoittaa ankaruutta vaadittaessa. Hän lainasi Jehovan Jesajalle lausumia sanoja: ”Koko päivän minä olen ojentanut käsiäni tottelematonta ja uppiniskaista kansaa kohden.” Eliakin oli vedonnut Jumalaan Israelia vastaan sanoen: ”Herra, he ovat tappaneet sinun profeettasi ja hajottaneet sinun alttarisi, ja minä yksin olen jäänyt jäljelle.” Mutta Jehova ei hylännyt kansaansa. Hän tiesi, että jäljellä oli 7 000 uskon miestä Elian ohella. Vaikka kansa siis kompastui usein, se ei joutunut kokonaan pois Jehovan suosiosta, ja niiden 7 000:n lailla, jotka kieltäytyivät palvomasta Baalia Elian aikana, jäännös Israelista osoittautui uskolliseksi Jeesuksen palvelusaikanakin. Paavali kirjoitti: ”Samoin on nyt tänäkin aikana olemassa jäännös armon valinnan mukaan.” Mutta Israelin enemmistö menetteli kuin olisi ollut sikeässä unessa, silmät suljettuina ja korvat kuuroina sille ihmeelliselle tilaisuudelle, jonka Jehova ansaitsemattomassa hyvyydessään avasi sille. Israelilaisten laiminlyönti avasi tien pakanoille, kansojen ihmisille, päästä uuteen liittoon, jonka Jeesus saattoi voimaan. Juutalaiset eivät olleet enää erotettuja kaikista muista kansoista valituksi kansaksi, vaan erottava muuri oli revitty maahan, ja nyt oli tie avoin toisille päästä Jehovan suosioon hänen liittokansanaan. – Room. 10:21–11:11; 1. Piet. 2:10.

15. Miten Paavali valaisi Jehovan toimintaa, ja mikä varoitus annettiin?

¹⁵ Paavali kuvaili tämän vertaamalla Jehovan liittokansaa öljypuun oksiin. Koska Israel kansana osoittautui hedelmättömäksi, niin hengellisesti kuolleet oksat katkaistiin pois ja uudet oksat metsäöljypuusta – jotka edustivat pakanakansojen uskon miehiä – oksastettiin runkoon, jotta he saisivat Jehovan rikkauksia ja hänen varaamiaan siunauksia. Paavali muistuttaa, ettei tämä johtunut mistään oksastettujen erikoisteoista, vaan niiden uskon puutteesta, joille tilaisuus ensin tarjottiin. Hän muistuttaa heitä: ”Jos Jumala ei ole säästänyt luonnollisia oksia, ei hän ole säästävä sinuakaan. Katso siis Jumalan hyvyyttä ja ankaruutta: Jumalan ankaruutta langenneita kohtaan, mutta hänen hyvyyttänsä sinua kohtaan, jos hänen hyvyydessänsä pysyt; muutoin sinutkin hakataan pois.” (Room. 11:21, 22) Jehovan hyvyydessä pysymiseen tarvitaan uskoa ja tottelevaisuutta. Se ei ole kansallisuus- eikä rotukysymys. Paavali esitti sen näin: ”Tässä ei ole erotusta juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä; sillä yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat. Sillä ’jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu’.” – Room. 10:12, 13; 2:7–11.

16. Miten ihmisen elämän toivo tehtiin mahdolliseksi?

¹⁶ Jehova on avannut oven elämään ansaitsemattomassa hyvyydessään saattaen oikeuden vaa’an tasapainoon varaamalla Poikansa lunnaiksi, niin että me voimme pelastua Aadamilta peritystä tuomiosta ja kuolemasta. Paavali valaisi tätä Tiit. 3:4–7:ssä sanoen: ”Kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan.” Jehova on tosiaan laupeuden Jumala. Meitä ei oikeuteta elämään omien vanhurskaitten tekojemme perusteella, vaan siksi, että Jehova osoittaa ansaitsematonta hyvyyttä varaamalla lunnaat, jotka Jeesus teki mahdollisiksi antamalla ihmiselämänsä uhriksi. ”Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän on täynnä armoa [ansaitsematonta hyvyyttä, Um] ja totuutta. Ja hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, ja armoa armon päälle.” Tässä Jeesus heijasti Isänsä ystävällisiä ominaisuuksia. – Joh. 1:14, 16.

17. Millä tavalla ansaitsematon hyvyys tuli hallitsemaan kuninkaana?

¹⁷ Täten voidaan selvästi nähdä, ettei ihmisellä ole minkään oman tekonsa perusteella iankaikkisen elämän toivoa, koska kaikki ovat tehneet syntiä; Jumala suo kuitenkin ansaitsemattomassa hyvyydessään ilmaisena lahjana tämän odotteen vanhurskaaksi julistamisesta uskosta Kristuksen Jeesuksen lunastusuhriin. (Room. 3:23, 24) Kristuksen aikaan asti oli Jumalan antama laki muistuttimena Israelille sen epätäydellisyydestä ja syntisyydestä, mutta Jeesuksen lunastus avasi tien Jumalan ansaitsemattoman hyvyyden etujen saamiseen. Siihen asti piti paikkansa, että synti hallitsi kuninkaana kuoleman kanssa, mutta sitten Jehova avasi tien, jotta ”ansaitsematon hyvyys hallitsisi kuninkaana vanhurskauden kautta iankaikkinen elämä silmämääränä”. (Room. 5:21, Um) Jeesus oli tullut johtajana siunaamaan kaikkia kansallisuusryhmiä toteuttaen Jumalan ”liiton Daavidille osoitetuista laupeuksista”. – Jes. 55:3, 4, Um.

18. Miten jotkut työntävät pois Jumalan armon eli ansaitsemattoman hyvyyden?

¹⁸ Kristityt eivät ole nyt Mooseksen lakiliitossa Jumalan kanssa, vaan uuden liiton yhteydessä Jumalan hengen johdettavina. (Room. 6:14) Niin eivät myöskään toiveemme olla vanhurskaassa asemassa Jumalan silmissä johdu töistämme. Apostoli Paavali puhui voimakkaasti tästä osoittaen, ettei kukaan voi saavuttaa elämää omilla ponnistuksillaan: ”En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, [ansaitsematonta hyvyyttä, Um], sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut.” (Gal. 2:21) Hän jatkoi: ”Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaaksi; te olette langenneet pois armosta.” – Gal. 5:4; Room. 11:5, 6.

19. Minkä edun Jehova on antanut kristityille nykyään?

¹⁹ Mutta vaikka meillä ei olekaan omien ponnistelujemme perusteella vaan Kristuksen uhrin ansiosta joko taivaassa tai maan päällä saatavan iankaikkisen elämän ihmeellinen toivo, niin se ei merkitse sitä, ettei Jehova olisi antanut meille työmääräystä. Niinpä Paavali muistutti galatalaisia: ”Hän [Jumala], joka . . . on minut . . . kutsunut armonsa kautta, näki hyväksi ilmaista minussa Poikansa, että minä julistaisin evankeliumia hänestä pakanain seassa.” (Gal. 1:15, 16) Ottamalla myös vastaan tämän kutsun julistamaan hyvää uutista kristityt voivat nyt osallistua evankeliuminpalvelukseen ja osoittaa arvostavansa Jehovan ansaitsematonta hyvyyttä eli ystävällisyyttä. Meidän tulee Jumalan lapsina heijastaa hänen ystävällisyyden ominaisuuttaan toisille, ja mikä olisi parempi tapa tehdä tämä kuin viedä heille totuutta, joka johtaa elämään! Jeesus teki näin jaellen ansaitsematonta hyvyyttä ja totuutta palveluksellaan. – Joh. 1:17, 18.

20. Kuka on ystävällisyyden tosi lähde, ja minkä kutsun hän antaa?

²⁰ Jehova itse on ystävällisyyden alkulähde. Iäkäs apostoli Johannes kirjoitti laupeudesta eli rakkaudellisesta ystävällisyydestä: ”Kuka ei pelkäisi, Herra, ja ylistäisi sinun nimeäsi? Sillä sinä yksin olet Pyhä [laupias, Um, v:n 1950 painos].” (Ilm. 15:4) Jos ne, jotka ovat toimineet vastoin Jumalan ohjeita, muuttavat menettelytapansa, voi heillekin vielä olla avoinna tilaisuus tulla sovitetuiksi ja saada elämän lahja, niin kuin profeetta Jooel kehotti uppiniskaisia israelilaisia: ”Kääntykää Herran, teidän Jumalanne, tykö; sillä hän on armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja armosta rikas.” – Jooel 2:13.

21. Mitä Saatana yrittää, mutta mikä voi johtaa pelastukseen?

²¹ Toisaalta Saatana tekee kaikkensa ehkäistäkseen Jehovan ystävällisyyden tietäen, että hänellä on ainoastaan lyhyt aika jäljellä ihmisten mielen sokaisemiseksi hyvän uutisen suhteen. (2. Kor. 4:4) Hänen kaikki ponnistuksensa tähtäävät Luojan panettelemiseen Jumalana, joka ei välitä ihmiskunnasta eikä ole kiinnostunut sen pulmista ja koettelemuksista, Jumalana, joka on jommankumman puolella ihmisten sodissa ja siten vastuussa ihmisten kärsimyksistä ja murheista. (Joh. 8:44) Mutta Jeesus tiesi edeltäpäin, että ennen kuin Jehova vihdoin lopettaa Saatanan petoksen ja ikävyyksien aiheuttamisen, annettaisiin varoitus ja tehtäisiin selväksi Jehovan todellinen asema laupeuden Jumalana, joka tuo siunaukset kansalleen Valtakuntansa välityksellä Kristuksen Jeesuksen hallituksen alaisuudessa. Tätä varten hän on koonnut yhteen uskon miehiä todistajikseen maailmanlaajuiseen järjestöön saarnaamaan ”tätä valtakunnan evankeliumia”. Osallistuminen tähän Jumalan määräämään työhön nyt johtaa pelastukseen. – Room. 10:9–11.

22. Mikä kohtalo odottaa niitä, jotka lankeavat Saatanan ansaan?

²² Tänä väliaikana ennen kuin Saatanan järjestö murskataan lopullisesti, monet saavat tilaisuuden kuulla Valtakunnan sanoman ja rukoilevat Daavidin tapaan: ”Herra, neuvo minulle tiesi, opeta minulle polkusi.” (Ps. 25:4) He tulevat tuntemaan Jehovan Jumalana, joka ulottaa ansaitsemattoman hyvyyden niille, ”jotka pitävät hänen liittonsa ja todistuksensa”. He eivät lankea enää siihen uskon puutteen ansaan, minkä Saatana on asettanut, eivätkä haudo viime vuosien sotien raakalaistekoja ja lue niitä Jumalan syyksi. (Jaak. 4:1, 2) Mutta kristikunta yleensä näyttelee muinaisen Israelin tavalla laupeutta, joka häviää ahdingon aikana kuin aamukaste auringon kuumuudessa nopeasti haihtuen, koska sillä ei ole tosi uskoa Jehovaan, hänen Sanaansa ja Valtakuntaansa. Jolleivät tällaiset palaa Jehovan luo ja käänny Jumalan tuntemukseen, heidät leikataan pois kuin elonkorjuussa, kun Jehova puhdistaa maan kaikesta pahuudesta Harmagedonin taistelussa. Niin kuin Jesaja ennusti, uskon miehet ”käyvät ulos katselemaan niiden miesten ruumiita, jotka ovat luopuneet minusta [rikkoneet minua vastaan, Um]”. – Jes. 66:24.

23. a) Miten Raamattu osoittaa Jehovan oikeudenmukaisuuden? b) Miten Jehovan ankaruuskin osoittautuu ystävällisyydeksi?

²³ Näin Jehova osoittaa vanhurskaissa tuomioissaan sekä ystävällisyyttä että ankaruutta – ansaittua ankaruutta niitä kohtaan, jotka vastustavat Valtakunnan lähettiläitä ja heidän sanomaansa ja kääntävät selkänsä hänen vanhurskaalle päätökselleen, mutta ystävällisyyttä uskon miehille, joilla on iankaikkisen elämän odote. (Luuk. 20:9–18) Tänä ”lopun aikanakin” Jehova osoittaa jatkuvasti kärsivällisyyttään eikä halua kenenkään tuhoutuvan. (2. Piet. 3:9) Jokainen ratkaisee menettelytavallaan, saako hän Jumalan ystävällisyyden vai ankaruuden osakseen. Jehova osoittaa todella ystävällisyyttä kaikille, jotka uskovat häneen, kun hän tyystin puhdistaa maan kaikesta jumalattomuudesta. (Hepr. 10:26–29) Sitten niin kuin ei koskaan aikaisemmin ansaitsematon hyvyys ’hallitsee vanhurskauden kautta iankaikkiseksi elämäksi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta’. – Room. 5:21; Ps. 107:15.

[Kuva s. 255]

Laupias samarialainen