Jehovan nimi – vahva torni

”Jehovan nimi on vahva torni. Siihen vanhurskas juoksee, ja hänelle annetaan suojelus.” – Sananl. 18:10, Um.

 1. Mikä on välttämätöntä tämän maailman lopussa varjeltumiseksi, ja mistä se löydetään?

USKON voima – voimakkaan, horjumattoman uskon, mikä perustuu Jehovan, hänen Poikansa Kristuksen Jeesuksen ja hänen loistoisan Valtakuntansa päätösten täsmälliseen tuntemukseen – on välttämätön suojeltumiselle ja varjeltumiselle tänä Saatanan maailman iltahämärän hetkenä. Mikä tämä usko on? Sitä ei saa sekoittaa kristikunnan uskonnon laimennettuun herkkäuskoisuuteen. Sitä ei ole kuvain, pyhäinjäännösten eikä salaperäisten kolminaisuuksien palvonnassa. Eikä sitä tavata niidenkään kristityiksi tunnustautuvien joukossa, jotka ovat vajonneet moraalittomuuteen ja pakanallisiin materialismin pyyteisiin ja jotka luottavat sodan jumalan monimegatonnisiin pommeihin eivätkä tosi kristittyjen vahvaan torniin – Jehova Jumalan nimeen. – Ps. 20:8.

 2. Mikä Luojan kristikunnalle langettama tuomio on?

² Valhekristikunta on hylännyt Jehovan nimen. Se on siitä syystä tuomittu samoin kuin muinainen uskoton Israelkin: ”Sentähden sano heille: Tämä on kansa, joka ei kuullut Herran, Jumalansa, ääntä eikä ottanut kuritusta varteen. Kadonnut on totuus ja hävinnyt heidän suustansa. . . . viritä kalliokukkuloilla itkuvirsi, sillä Herra on hyljännyt ja sysännyt pois vihansa alaisen sukupolven.” (Jer. 7:28, 29) Me elämme nyt sen sukupolven päiviä, joka saa korjata Harmagedonin raivon huippuunsa yltyvän myrskytuulen. (Hoos. 8:7) Hyödytön on kristikunnan kerskunta sotaisesta ilmavoimastaan ja ohjusten ydinkärjistä. Se on kadottanut uskonsa tosi voiman vahvaan torniin ja seuraa vääriä paimenia. Siksi Jehova julistaa: ”Paimenia kohtaan syttyy minun vihani, ja johtomiehiä minä rankaisen.” (Sak. 10:3) Kristikunnan täytyy kärsiä ankarin rangaistus siksi, että se on hylännyt uskollisen Luojan. – Jer. 23:1–4.

 3. Mikä on yksi syy uskon puuttumiseen kristikunnassa?

³ Miksi kristikunnassa on tällainen uskon puute? Yksi syy ilmaistaan eräässä New Yorkista tulleessa Associated Pressin uutisessa, mikä on päivätty 10.6.1961. Siinä ilmoitettiin Yhtyneitten Raamattuseurojen yleissihteerin havainnot maailmanlaajuisen tutkimuksen tuloksena: ”Miljoonat uudet henkilöt hankkivat näinä päivinä Raamattuja, mutta tätä kirjaa ei lueta paljon – paitsi ei-kristittyjen keskuudessa. . . . Poikkeuksen, hän sanoi, tekevät ei-kristilliset Aasian maat, joissa ilmenee ’uutta kiinnostusta raamattuun’.”a Kristityiksi tunnustautuvat tekevät nähtävästi sijoituksia Raamattuihin, mutta eivät lue niitä, puhumattakaan niiden tutkimisesta. Ei ole ihme, että kristikunta on nälänhädän, ”Herran sanojen kuulemisen nälän”, tuskissa. – Aam. 8:11.

 4. Mihin todellisuuksiin kristityn usko perustuu?

⁴ Tosi kristillisyys on elävä ja merkitsevä. Aivan toisin kuin pelokkaalla kristikunnalla sillä on rohkea toivo Jehovaan, Raamatun uskolliseen Luojaan ja Jumalaan, jonka nimi pysyy aina vahvana suojatornina. Tosi kristityn usko perustuu Raamatun tuntemukseen ja sisältää vakaumuksen. Se on ”toivottujen asioiden vakuuttunutta odottamista, ilmeinen todistus todellisuuksista, vaikka niitä ei nähdäkään”. (Hepr. 11:1, Um) Miten suurenmoinen se todistus näistä näkymättömistä todellisuuksista onkaan ollut, mistä uuden maailman yhteiskunta on saanut iloita koko yli nelikymmenvuotisen palveluksensa aikana Jehovan nimessä! Hänen uhkuva laupeutensa, hänen totuutensa, hänen Kristuksen hallitseman valtakuntansa ymmärtäminen ja arvostaminen loistavana todellisuutena vuodesta 1914 lähtien, Valtakunnan todistustyön menestys ja laajentuminen kaikkialle, ennustusten huomattavat täyttymykset tänä ”lopun aikana” – kaikista näistä on tullut ilmeinen todistus meille. Ne ovat meidän uskomme.

 5. Mitä uskon ihminen arvostaa Jumalan pitkämielisyydessä?

⁵ Nykyiset maailmanihmiset pilkkaavat Jehovaa ja hänen vahvaa torniaan. He eivät ymmärrä, miten pieni ihminen todellakin on. He eivät pysty käsittämään kuinka äärimmäisen riippuvainen ihminen on Luojansa ylläpitävästä voimasta ja armosta. Vielä vähän aikaa Jehova antaa ’aurinkonsa paistaa pahoille ja hyville ihmisille ja sateensa langeta vanhurskaille ja epävanhurskaille’, mutta hänen pitkämielisyytensä pidätetään tältä epävanhurskaitten sukupolvelta, ja vain vanhurskaat jäävät näkemään hänen uuden maailmansa siunausten sarastuksen. (Matt. 5:45) Onnellinen on se uskon mies, joka juoksee Jehovan vahvaan torniin suojaa etsimään! Hän arvostaa sydämestään sitä, että ”Jumala, vaikka hän tahtoo näyttää vihansa ja tehdä voimansa tiettäväksi, on suurella pitkämielisyydellä kärsinyt vihan astioita, jotka olivat valmiit häviöön, ja on tehnyt sen saattaakseen kirkkautensa runsauden ilmi laupeuden astioissa, jotka hän on edeltävalmistanut kirkkauteen”. – Room. 9:22, 23.

 6, 7. a) Mitä asioita materialistinen ihminen ei käsitä? b) Mitä Kristuksen yhteydessä olevat saavuttavat? c) Missä Jehovan tahto tapahtuu ihmiskuntaan nähden?

⁶ Kaikesta kerskaillusta tiedostaan ja kyvystään huolimatta materialistinen ihminen ei ala koskaan lähestyä ’Kristuksessa olevan uuden luomuksen’ ”kirkkauden runsautta”. Miten ihminen ylpeilleekin keksintäkyvystään ja raketeistaan, niin hänen kaukoputkiensa olisi pitänyt sanoa hänelle, että aineellinenkin kaikkeus ylittää suuresti hänen tutkimiskykynsä. Ajan iäisyys menee myös yli kuolevaisen ihmisen käsityskyvyn. Ihmiskunnalla on nyt rajattoman avaruuden vähäpätöinen hiukkanen asuinpaikkaan, ja se elää loputtoman ajan ohikiitävässä hetkessä. Ihmiskunta kukoistaa kuin ruoho tuokion ja sitten kuolee. Mutta Jumalan ihminen iloitsee todisteista, mitkä vahvistavat vakaumuksen ihanammista asioista. Hän uskoo Jehovan nimeen ja sanaan. ”Kaikki liha on kuin ruoho, ja kaikki sen kauneus kuin ruohon kukkanen; ruoho kuivuu, ja kukkanen varisee, mutta Herran sana pysyy iankaikkisesti.” – 1. Piet. 1:24, 25.

⁷ Onnellisia ovat ne, jotka luottavat ”Herran sanaan”! He ”elävät uskosta”. (Gal. 3:11) He ymmärtävät, että taivaat kuuluvat Jehovalle ja että niissä henkitaivaissa, joissa hän on läsnä, asuvat hänen pyhät enkelinsä sekä se valittu ihmisjoukko Kristuksen yhteydessä, jonka Jehova muuttaa ”kirkkaudesta kirkkauteen” uuden liittonsa järjestelyn mukaisesti. (2. Kor. 3:18) He käsittävät, että maa, ei avaruus, on Jumalan ihmiselle antama lahja ja että Jehovan tahdon täytyy tapahtua ihmiskuntaan nähden juuri täällä maan päällä. (Ps. 115:16; Matt. 6:10) He eivät ole tämän nykyisen sukupolven kaltaisia, joka pilkkaa Jumalan menneitä suuria tekoja ja nauraa hänen selitykselleen, että hän hävittää tämän pahan maailman Harmagedonissa. ”Herran sana” ja hänen mahtavien tekojensa todiste, mikä on säilytetty Raamatussa, ovat todellisia heille. – 2. Piet. 3:3–7.

 8. Miksi ennustettu Harmagedon on todellisuus meille?

⁸ Me emme näe milloinkaan noita menneitä suuria tekoja, kuten Nooan ajan maailmanlaajuista vedenpaisumusta ja faaraon sotajoukkojen hävitystä Punaisessa meressä. Ne ovat toistumattomassa menneisyydessä, mutta se ei todista sitä, että ne eivät olisi tapahtuneetkaan. Jumalan sana kuvailee ne todellisuuksina ja osoittaa lisäksi, että ne olivat profeetallisia esityksiä tulevista suuremmista todellisuuksista. (Matt. 24:37–39; 1. Kor. 10:11) Me emme voi vielä nähdä noita tulevaisuuden todellisuuksia, mutta se ei jälleen todista sitä, että tälle maailmalle ennustettu Harmagedonin hävitys ei tulekaan. Se tulee aikanaan! Yhtä varmasti kuin ajanvirta kohtaa Jumalan Harmagedonille määräämän ajan, tämä paha maailma syöksyy tuhoon. ”Valittakaa: ’Voi sitä päivää!’ Sillä lähellä on päivä, lähellä Herran päivä.” – Hes. 30:2, 3; Jer. 25:31–36.

 9. Miten uskon ihmiset katselevat Luukkaan 21:25–28:ssa kerrotun täyttymystä?

⁹ Epäileekö kukaan sitä, että Niagaran yläpuolella olevat vedet syöksyvät lopulta alla olevaan kuohuvaan kattilaan? Ei varmastikaan! Tuon syöksymisen varmuus käy sitä ilmeisemmäksi, kun vedet alkavat hypähdellä ja pyöriä ja liukua yhä nopeammin kohti äyrästä. Samaten on tapahtumain virta ihmiskunnassa kiitänyt Jeesuksen ennustamaan myrskyisään aikaan: ”Ja on oleva merkit auringossa ja kuussa ja tähdissä, ja ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivo, kun meri ja aallot pauhaavat. Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa; sillä taivaitten voimat järkkyvät.” Kaikista kerskunnoistaan huolimatta tämän maailman hallitsijat näkevät uhkaavan tuhon merkit. Sen sijaan että he rakentaisivat rauhan hyväksi, he yrittävät ylläpitää ”kauhun tasapainoa” kasaamalla yhä enemmän pommeja, mitkä riittäisivät hävittämään ihmissuvun monta kertaa uudelleen. Yksistään uskon ihmiset lähestyvät tuota käännekohtaa todellisuudentajuisesti. Heille on tämä lupaus todenperäinen: ”Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.” – Luuk. 21:25–28.

10. Vertaa uskoa vailla olevaa ihmistä uskon ihmiseen.

¹⁰ Mitättömän heikko ihminen sanoo, ettei hän voi uskoa Jumalaan, koska hän ei voi nähdä Häntä luodussa avaruudessa olevasta alhaisesta asemastaan! Vähäpätöinen ihminen perustaa kaikki johtopäätöksensä niihin harvoihin sukupolviin, jotka hän tuntee, mutta hylkää Jumalan sanan, joka kuvailee ihmissukupolvet luomisesta lähtien ja Hänen siunauksensa niiden ”tuhansille polville”, jotka rakastavat häntä! (5. Moos. 7:9; Ps. 135:13) Uskoa vailla oleva ihminen on hämmennyksissä, onneton ja vailla tosi tarkoitusta elämässä. Uskon ihmisellä on kirkas toivo ja lämmin rakkaus Jumalaa ja lähimmäistään kohtaan. Elämä, uskollisen Jumalan kaikkien luomusten joukossa saavutettavan iankaikkisen elämän odote, on todellinen hänelle, ja hän toimii iloisen halukkaasti osoittautuakseen arvolliseksi saamaan tämän siunauksen. Hän antaa mielellään kutsua itseään Jehovan nimellä. Hänelle ”Jehovan nimi on vahva torni”, joka antaa nyt voimaa, ja pysyvä torni, mikä sisältää lupauksen ”elämästä, ikuisiksi ajoiksi”. – Sananl. 18:10; Ps. 133:3.

KESTÄVYYS JEHOVAN NIMESSÄ

11. Mitä rohkaisua me saamme Heprealaiskirjeen 11. luvusta ja Jeesuksen esimerkistä?

¹¹ Miten suurenmoinen uskon määritelmä onkaan kaikissa Heprealaiskirjeen 11. luvun neljässäkymmenessä jakeessa! Jehovan voittamaton voima ja hänen rakkaudelliset lupauksensa olivat todellisia siinä mainituille uskollisille miehille. He kestivät Jehovan nimessä ”näin suurena pilvenä todistajia”. He ovat innoittava esimerkki meille, ettemme me koskaan vaipuisi takaisin helposti kietovaan uskon puutteen syntiin. Meitä käsketään myös katsomaan kiinteästi ”uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen”, joka kesti iloiten, jotta me ’emme väsyisi ja menettäisi toivoamme’. – Hepr. 12:1–3.

12. a) Mikä on ollut huomattavaa Jeesuksen ja toisten maan päällä olleitten uskollisten miesten elämässä? b) Minkä erinomaisen esimerkin varhaiskristillinen seurakunta antoi?

¹² Minkä me huomaamme silmiinpistäväksi Jeesuksessa ja kaikissa ihmisissä, jotka ovat uskollisesti palvelleet Jehovaa täällä maan päällä? He olivat toiminnan ihmisiä. Heidän uskonsa oli elävä ja toimintatarmoinen ja täytti heidän elämänsä jumalisilla töillä. (Joh. 5:17) Se oli käytännöllistä uskoa. Koska tieto oli heidän uskonsa peruste, niin he elvyttivät alituisesti mieltään ja toistensa mieltä syventäen Jumalan suurenmoisten tekojen arvostusta. (Apt. 2:11; 2. Piet. 1:12–15) Kun kristillinen seurakunta ensin järjestettiin, niin siellä ei kokoonnuttu yhteen välinpitämättömästi eikä satunnaisesti, vaan ”he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä” Jehovan pitäessä heistä hengellisesti huolen. ”He olivat alati, joka päivä, yksimielisesti pyhäkössä”, sillä sinne he kokoontuivat tarkastelemaan Jehovan sanaa. – Apt. 2:42, 46.

13. Mitä kertomus sanoo apostolien aikojen seurakunnan perusteellisuudesta?

¹³ Seurakunta oli myös erittäin toimelias Jehovan valtakunnan päätösten todistamisessa. Helluntaipäivänä Pietari ”vakaasti todisti; ja hän kehoitti heitä sanoen: ’Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta’.” (Apt. 2:40) Kertomus toimeliaasta ja perusteellisesta todistamisesta jatkuu läpi koko Apostolien tekojen. (Apt. 4:32, 33; 8:25; 10:42; 18:5; 20:20, 21) Niin, se jatkuu viimeiseen lukuun asti, mistä luemme, että Paavali ”aamuvarhaisesta iltaan saakka selitti ja todisti Jumalan valtakunnasta, lähtien Mooseksen laista ja profeetoista”. (Apt. 28:23) Ei ole epäilystäkään siitä, että varhaisseurakunta tunsi Kirjoitukset ja että kaikki sen voidellut jäsenet olivat mitä toimeliaimpia ja perusteellisimpia kiinnostuneitten huoltamisessa, tutkistelujen pitämisessä, Jehovan valtakunnan päätösten selittämisessä ja niiden ymmärrettäväksi tekemisessä suurella voimalla.

14, 15. Miten Jehovan todistajat juoksevat nyt tähän vahvaan torniin?

¹⁴ Juostakseen Jehovan suojeluksen vahvaan torniin nykyään hänen todistajiensa täytyy olla yhtä toimeliaita säännöllisessä viikkopalveluksessaan, käydä toistamiseen hyväntahtoisten luona ja tutkia Raamattua heidän kanssaan. Apostolit kehottivat kaikkia uskon ihmisiä tällaiseen toimintaan. ”Mutta me halajamme sitä, että kukin teistä osoittaa samaa intoa, säilyttääkseen toivon varmuuden loppuun asti, ettette kävisi veltoiksi, vaan että teistä tulisi niiden seuraajia, jotka uskon ja kärsivällisyyden kautta perivät sen, mikä luvattu on.” – Hepr. 6:11, 12.

¹⁵ Juuri tämä toimeliaisuus, tämä toimintatarmoinen usko on vienyt Jehovan todistajat maan ääriin asti. Se on osoittanut heidät erilaisiksi kaikista muista uskonnoista ja erottanut heidät ihmeenä ja kummastuksena kansojen keskuudessa. (Jes. 8:18) Eivät uskonnolliset prelaatit eivätkä kommunistiylvästelijät ole kyenneet löytämään vastausta tähän uskoon, mikä leviää ja valtaa hyväntahtoisten ihmisten mielen ja sydämen kaikissa maissa auringon alla. – Room. 10:18.

16. a) Mitä palkintoja ne saavat, jotka ovat tienraivaushengen täyttämät? b) Miksi tienraivauspalvelusta täytyy suositella nyt?

¹⁶ Lähetystyöntekijöillä, jotka ovat ’toimineet kokosieluisesti kuin Jehovalle’, on ollut usein suuria uskon koetuksia, mutta palkinnot ovat olleet ihmeellisesti elvyttäviä, eikä vähimmin se suuri kotimaisten palvelijain joukko, joka on tullut esiin ammentamaan samaa tienraivaushenkeä. (Kol. 3:23) Totisesti pitäisi kaikkien, jotka tulevat tuntemaan Jehovan valtakunnan päätökset, omaksua tämä toiminnan henki, se todellinen tienraivaushenki, mikä antoi tarmoa Jeesukselle ja apostoleille ja mikä on antanut sitä nykyisillekin Jehovan todistajille! Tienraivaajapalvelijoitten tarve ei ole ollut milloinkaan suurempi perusteellisen todistuksen antamiseksi kaikilla mahdollisilla alueilla ennen maailman loppua. Me voimme kestää ”ilolla Pyhässä Hengessä” antamalla täyden aikamme ja tarmomme ”työhön uskossa” ja ”vaivannäköön rakkaudessa”. (1. Tess. 1:2–7) Tämä tienraivaajan kestävyys ilossa on paljon suositeltavampi kuin yritys kestää onnettomalla, puolisydämisellä tavalla palvellen ainoastaan satunnaisesti tunnin raportin tähden. – Ilm. 3:14–18.

17. Minkä suurenmoisen vakuutuksen Jehovan kansa voi omaksua? Miten?

¹⁷ ”Ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy.” (Jes. 40:31) Lue tämä kaikki suurenmoinen vakuutus omaksesi! Vaella säännöllisesti ovelta ovelle Jehovan palveluksessa; tämä toiminta virkistää sinua. Laajenna palvelustasi. Juokse! Anna näyte lomatienraivauksesta; se ei uuvuta sinua, vaan antaa sinulle päinvastoin sydäntä sykähdyttäviä palveluskokemuksia, uusia tutkisteluja ja lisääntyvän arvostuksen ja halun laajentaa Valtakunnan palvelusta. Ole kaukokatseinen kuin kotka, kohoa korkealle ja tartu elinaikaiseen tavallisen tai erikoistienraivaajan palvelukseen! Mitä enemmän suoritat palvelustasi, sitä suurempi on Jehovan hengen voima hyväksesi. Kuinka runsaita hengen palkintoja sinä saatkaan nauttia ottamalla askeleen eteenpäin tienraivauspalvelukseen ja pysymällä siinä palveluksessa! – Matt. 11:28–30.

18. Mikä on seuraus uskollisessa toiminnassa kestämisestä?

¹⁸ Kestä sitten iloisessa toiminnassasi! Kehitä uskoa ja arvostusta kaikkea Jehovan hyvyyttä kohtaan. Tämä arvostus syvenee Valtakunnan palveluksessa vietettyjen vuosien varrella, niin että sinä huudahdat kiitollisena Daavidin kanssa: ”Ellen olisi uskonut näkeväni Jehovan hyvyyttä elävien maassa – !” Sinä voit Daavidin tavoin suositella Jehovan hyvyyttä toisille: ”Pane toivosi Jehovaan; ole rohkea ja olkoon sydämesi luja! Niin, pane toivosi Jehovaan!” (Ps. 27:13, 14, Um) Hänen nimensä on meidän vahva tornimme!

VAHVASSA TORNISSA PYSYMINEN

19. Mitkä voimakkaat vakuutukset annetaan niille, jotka kestävät uskossa?

¹⁹ Uskollinen toiminta tuo koettelemuksensa. Mutta Jeesus kehottaa: ”Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun.” (Joh. 14:1) Jehova antaa Kristuksen kautta voimaa kaikille, jotka pysyvät vahvassa tornissa todistamalla Hänen nimestään. Jotkin koetukset ovat erittäin julmia. Jeesuksen ennustus tämän asiainjärjestelmän lopusta on täyttynyt kirjaimellisesti kommunistisissa ja eräissä muissakin maissa: ”Omat vanhemmatkin ja veljet ja sukulaiset ja ystävät antavat teidät alttiiksi; ja muutamia teistä tapetaan, ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden.” Mutta niillä, jotka kestävät uskossa, on myös voimakas vakuutus: ”Mutta ei hiuskarvaakaan teidän päästänne katoa. Kestäväisyydellänne te voitatte omaksenne elämän.” – Luuk. 21:16–19.

20. Miksi sydäntä ja mieltä täytyy varjella tänä pahana päivänä ja millä tavalla?

²⁰ Siihen sisältyy enemmän kuin perheen vastustuksen, keskitysleirin ja vankiloiden sekä pilkan ja tylyjen sanojen kestäminen maailman ihmisten puolelta. Saatana panee puristukseen monilta suunnilta. Jollei hän voi onnistua vainojen suoranaisella rintamahyökkäyksellä, hän yrittää ovelampia keinoja materialismin tai moraalisen kiusauksen avulla. Siitä syystä on välttämätöntä ”terästää mielenne toimintaan” ja ”pysyä täysin valppaina” mieli kiinnitettynä jakamattomasti sen ansaitsemattoman hyvyyden toivoon, ”mikä tarjotaan teille Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä” Harmagedonissa. ”Mutta me, jotka olemme päivän lapsia, olkaamme raittiit, ja olkoon pukunamme uskon ja rakkauden haarniska ja kypärinämme pelastuksen toivo.” (1. Piet. 1:13, Um; 1. Tess. 5:6, 8) Varjele sydämesi ja mielesi vähäisimmältäkin maailmallisten halujen tai moraalittomien ajatusten mieleen tunkeutumiselta. Jos näiden sallitaan juurtua, ne kasvavat, kunnes onnettomuus yllättää varomattoman. – 1. Joh. 2:15–17; Jaak. 1:14–16.

21. Miten voimme hankkia jatkuvasti voimaa Herrassa?

²¹ Mitä arvoa on vainon kestämisellä vuosia, jopa kuoleman vaarassakin, jos henkilö kuitenkin vainosta päästyään ryhtyy moraalittomaan elämään? Mitä hyötyä on monien vuosien uskollisen palveluksen ansioluettelosta, jos se lopulta tahrataan palaamalla Saatanan maailman teille, niin että asianomainen poistetaan Jehovan puhtaasta järjestöstä? Älä tee erehdystä! Hengellinen taistelu on meillä jokaisella käynnissä loppuun asti. Meidän kaikkien tarvitsee ”vahvistua Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa” sekä pukea yllemme ja pitää yllämme ”Jumalan koko sota-asu”. (Ef. 6:10, 11) Meidän tarvitsee pitää sydän, mieli ja ruumis toimeliaina Valtakunnan palveluksessa sekä kehittää jatkuvasti ”hengen hedelmää”. (Gal. 5:22, 23) Olkootpa vuotemme kuinka monet hyvänsä Jehovan palveluksessa, meidän täytyy ottaa vaarin Paavalin kehotuksesta: ”Koetelkaa jatkuvasti, oletteko uskossa, tutkikaa alati, mitä itse olette.” – 2. Kor. 13:5, Um.

22. Mitä meitä käsketään ”pakenemaan”? Miten me teemme sen?

²² Sama apostolin kirje, mikä käskee ”pakenemaan epäjumalanpalvelusta”, kehottaa myös ”pakenemaan haureutta”. (1. Kor. 10:14; 6:18) Niin, pakene! Poistu tilanteista, joissa kiusaus saattaisi juurtua. Muista, miten vanhurskas Joosef pakeni Potifarin himokasta vaimoa. (1. Moos. 39:7–21) On hulluutta ajatella voivansa rämpiä synnissä ja sitten löytää tien takaisin Jehovan huoneeseen, sillä kun Jehova poistaa kerran henkensä, niin syntinen on avuttomana jumalattomassa maailmassa. Meidän on suojelukseksemme pysyttävä koko aika ”vahvassa tornissa” kunniaksi Jehovan nimelle. Me saamme pelastuksen noudattamalla vanhurskautta koko ajan. ”Pakene nuoruuden himoja, harrasta vanhurskautta, uskoa, rakkautta, rauhaa niiden kanssa, jotka huutavat avuksensa Herraa puhtaasta sydämestä.” – 2. Tim. 2:22; katso myös 1. Tim. 6:9–11.

23, 24. Miten voimme pysyä turvassa Jehovan vahvassa tornissa?

²³ Ihmiskunta lähestyy loppulinjaa. Harjoittakaamme sen tähden itsehillintää, jottemme juoksisi epävarmasti. (1. Kor. 9:24–27) Harmagedonin pelottavaa kunnioitusta herättävä päivä häämöttää likellä edessämme samoin kuin myös iankaikkisen elämän palkinto. Olkaamme apostoli Paavalin kaltaisia, joka ’juoksi kilvan loppuun ja säilytti uskon’ saadakseen sen palkan, minkä ”Herra, vanhurskas tuomari, on antava . . . kaikille, jotka hänen ilmestymistään rakastavat”. (2. Tim. 4:7, 8) Lopettakaamme juoksu iloiten, turvallisina Jehovan vahvassa tornissa!

²⁴ Suuret ovat ne palkinnot, mitkä kaikki ne saavat, jotka löytävät turvan Jehovan nimessä ja jotka säilyttävät antautumispaikkansa. Puhuen katoamattomasta perinnöstä, mikä on varattu voittajille, Pietari kirjoittaa: ”Sentähden te riemuitsette, vaikka te nyt, jos se on tarpeellista, vähän aikaa kärsittekin murhetta moninaisissa kiusauksissa, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa havaittaisiin paljon kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka kuitenkin tulessa koetellaan, ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä.” – 1. Piet. 1:6, 7.

25, 26. a) Mikä odote on niiden edessä, jotka uskovat nyt? b) Mitä heidän on nyt tehtävä?

²⁵ Heittäköön Maagogin Goog kaikki näkyväiset ja näkymättömät joukkonsa Jehovan todistajain uuden maailman yhteiskuntaa vastaan! Hän ei voi hävittää niiden uskoa, jotka turvaavat Jehovan nimeen. He kestävät hänen vahvassa tornissaan. Kun rakas Kuninkaamme Kristus Jeesus ilmestyy sitten itse tulisessa majesteetissaan Harmagedonissa toimeenpanemaan tuomiota Googille ja hänen roskaväelleen, me saavutamme ”uskon päämäärän, sielujen pelastuksen”. Vaikka me emme voikaan katsella nyt Kristusta kirjaimellisesti, niin uskomme antaa meille kumminkin ehdottoman luottamuksen hänen voimaansa taistella Harmagedon ratkaisevaan loppuun asti. Koska me uskomme häneen, niin me riemuitsemme ”sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla”. – 1. Piet. 1:8, 9.

²⁶ Miten suuri tämä ilo onkaan! Se on ilo, mikä voidaan löytää ainoastaan Jehovan nimen vahvasta tornista. Tämä ilo on niiden perintö, jotka pysyvät tässä tornissa todistaen uskollisesti uskollisen Luojan Valtakunnan päätöksistä ja pitävät voimassa hänen vanhurskaat periaatteensa. Apostoli sanoo kaikille näille: ”Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa!” – Fil. 4:4.

[Alaviitteet]