Jumala on olemassa! Mutta millainen hän on?

MITÄ on sanottava hänen persoonallisuudestaan? Onko hän sellainen olento, jota me alkaisimme vähitellen rakastaa, jos oppisimme tuntemaan hänet läheisesti? Eivätkö nämä ole mielestäsi tärkeitä kysymyksiä?

Miten voimme oppia tuntemaan hänen ominaisuuksiaan? Raamattu esittää Roomalaiskirjeen 1:20:ssä: ”Sillä [Jumalan] näkymättömät ominaisuudet ovat selvästi nähtävissä maailman luomisesta lähtien, koska ne havaitaan siitä, mikä on tehty [”ymmärretään Hänen kättensä teoista” – New Berkeley Version], hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensakin, joten he eivät ole puolustettavissa.”

Luomalla syvällisen katsauksen siihen, mitä Jumala on tehnyt, eli ”Hänen kättensä tekoihin” me voimme oppia tuntemaan joitakin hänen ominaisuuksistaan. Mitä me havaitsemme?

Rakkaus ja hyvyys

Nämä ominaisuudet ilmenevät hyvin siinä tavassa, jolla meidät suunniteltiin. Meidät tehtiin muutakin varten kuin pelkästään elämään; tarkoitus oli pikemminkin, että me todella nauttisimme elämästä. Silmämme voivat nähdä kaiken väreissä. Jotkin eläimet näkevät vain mustan ja valkoisen, vaikka maailma on täynnä kimaltelevia värejä. Me voimme haistaa, ja meillä on makusilmut. Niinpä syöminen ei ole pelkkä välttämätön toimitus; se tuottaa iloa. Tällaiset aistit eivät ole ehdottoman välttämättömiä elämälle, mutta ne todistavat rakkaudellisesta, anteliaasta ja huomaavaisesta Luojasta.

Rakkaudellista huolenpitoa ilmenee myös eläinkunnassa. Suuri määrä pieniä puhdistajakaloja tarjoaa tästä esimerkin. Nykyään yli 40 lajia on tunnistettu ”puhdistajiksi”. Näyttää siltä, että näiden kalojen päätarkoitus on poistaa loiseläimiä ja kalatäitä, jotka voisivat tukkia toisten kalojen kidukset ja tehdä ne sairaiksi.

”Sen lisäksi” puhdistajakala ”näykkii irti sieni- ja bakteerilaikkuja, jotka voivat turmella nahkaa, ja jos kala on vahingoittunut, se syö kaiken kuolleen lihan ja puhdistaa siten haavan”. – Animal Partners and Parasites.

Voidaan siis nähdä, että nämä kalat ovat melkein kuin pieniä lääkäreitä, jotka joskus jopa pitävät vastaanottoa tai puhdistusasemaa. Eräällä vastaanotolla huomattiin palveltavan yli 300:aa kalaa kuuden tunnin aikana. Kuvittelehan tilannetta: kalat odottavat jonossa hoitovuoroaan, jotkut seisovat päällään tai ovat ylösalaisin, kun puhdistajat palvelevat niitä. ”Lääkärit” antavat kaikkea tätä ammattihoitoa ja laskutta!

Miten tärkeää tällainen puhdistaminen on? Yksi tämän alan huippuasiantuntijoista, Conrad Limbaugh, sanoi sitä ”jatkuvaksi ja elintärkeäksi toiminnaksi”. Kerran hän poisti kaikki tunnetut ”puhdistajat” eräältä alueelta, ja muutamassa päivässä kalojen määrä oli laskenut voimakkaasti – lopulta melkein kaikki olivat lähteneet. Ja niihin harvoihin, jotka jäivät, ”kehittyi nukkaisia valkoisia rakkuloita, turvotusta, märkiviä haavoja ja rikkinäisiä eviä”. Kaikki siksi, että pienet ”lääkärit” olivat poissa!

Toimivatko ”puhdistajat” näin vain sen ravinnon vuoksi, minkä ne saavat?

”Mikään niistä [puhdistajista] ei näytä olevan ravinnon saannissaan riippuvainen yksinomaan tästä tavasta.”

”Kumpikaan näistä kahdesta kalasta [kahdesta innokkaimmasta puhdistajasta] ei ole täysin riippuvainen puhdistamisesta ruoan saamiseksi, ja ne voivat elää pienillä äyriäisillä; molemmat poimivat niitä kasveista, ja señorita [eräs puhdistajakalalaji] voi ottaa niitä myös pohjasta ja suoraan vedestä.”

Niiden ei siis ole pakko olla kiinnostuneita näistä toisista kaloista. Kuitenkin ne ovat kiinnostuneita niistä. Kuka olisi voinut suunnitella tällaisen tehokkaan pienen puhdistajan, jonka tunnistamista helpottavat kirkkaat värit ja jota suippo suu ja pinsettimäiset hampaat täydentävät? Kenen on täytynyt panna tällainen elävä vaisto näihin pieniin olioihin? Ainoastaan rakkaudellisen, huomaavaisen Luojan.

Elämää tervehenkisesti arvossa pitävä tehtaanomistaja asentaa tehtaaseensa monia varoventtiilejä siellä työssä olevien suojaksi. Nämä höyrykattiloihin tai muihin laitteisiin asennetut venttiilit, jotka vähentävät mahdollisesti räjähtäväksi voimaksi kehittyvää painetta, ovat osoitus siitä, että hän on aidosti kiinnostunut ihmisistä.

Näemme maailmassamme monia tällaisia luomakunnan Suunnittelijan sinne asentamia ”varoventtiilejä”. Luoja ”antaa sataa vanhurskaille ja epävanhurskaille”. (Matt. 5:45) Se tapa, jolla sade tulee alas, on yksi huomattava esimerkki ”varoventtiilien” käytöstä.

Päämme yläpuolella pilvissä on varastossa miljardeja litroja vettä höyrynä. Vesi on painavaa, litra vettä painaa kilon. Suuren pilven arvioidaan painavan jopa satatuhatta tonnia! Voitko kuvitella sitä hävitystä, mikä syntyisi, jos vesihöyry muodostuisi yhdeksi valtavan suureksi ”pisaraksi” ja se putoaisi maahan. Millainen tuho! Mutta jostakin vielä selittämättömästä syystä häviävän pienet vesipisarat liittyvät toisiinsa tomuhiukkasen ympärille – mutta vain tietynkokoisiksi pisaroiksi, ei suuremmiksi – ja sen jälkeen ne putoavat maahan. Lempeät sadekuurot vahingoittavat harvoin hauraimpiakaan kukkia. Me hyödymme varmasti tästä ”varoventtiilistä”.

Tai mieti, miten kauheaa olisi, jos vesi sataisi talvella suunnattoman suurina jäälohkareina. Tällöin jälleen ”varoventtiili” tuottaa sateen alkaessa pieniä hiutaleita, jotka leijuvat alas vaarattomasti ja kietovat maan pehmeään, lämmön säilyttävään huopaan, josta on hyötyä kasvillisuudelle.

Maissa joissa lämpötila voi muuttua nopeasti, monet voivat muistaa, miten heidän ollessaan lapsia ja lämpötilan laskiessa äkisti yöllä heidän äitinsä tai isänsä nousi ylös ja peitteli heidät ylimääräisellä huovalla. Muistatko, millaista ”lämpöä” tunsitkaan sisimmässäsi seuraavana aamuna maatessasi kokoon käpertyneenä lämpimässä vuoteessasi tietäen, että äitisi tai isäsi oli ottanut huomioon hyvinvointisi? Eikö siis sydämemme pitäisi lämmetä taivaallista Isäämme kohtaan, joka saa kasvillisuuden säilymään tämän kimaltelevan lumihuovan avulla? Hänen ”kättensä teot” todistavat, että hän on hellä ja rakastava Luoja, joka välittää meistä.

Oikeudenmukaisuus

Miten on oikeudenmukaisuuden ominaisuuden laita? Meidän on erittäin tärkeää vahvistaa se, onko Luojalla tämä ominaisuus. Tiedämme, ettei oikeudenmukaisuuden Jumala sietäisi ikuisesti maan päällä nykyään esiintyvää räikeää epäoikeudenmukaisuutta, laittomuutta ja pahuuden ilmapiiriä.

Jokin meissä itsessämme oleva todistaa tällaisesta ominaisuudesta. Mikä? Sitä kuvaillaan seuraavassa totuudenmukaisessa Raamatun lausunnossa:

”Sillä aina kun kansojen ihmiset, joilla ei ole lakia, luonnostaan tekevät lakiin kuuluvaa, niin he, vaikka heillä ei ole lakia, ovat laki itselleen. Juuri he osoittavat, että lain sisällys on kirjoitettu heidän sydämeensä, kun heidän OMATUNTONSA [”oikean ja väärän tajunsa”, Amplified Bible; kreikkalainen sana merkitsee ”eron tekemistä moraalisesti hyvän ja pahan välillä . . . toisen suosittelemista, toisen tuomitsemista”, Thayerin Kreikkalais-englantilainen sanakirja] todistaa heidän kanssaan ja heitä syytetään tai jopa puolustetaan omien ajatustensa ristitulessa.” (Room. 2:14, 15)

Omantunnon olemassaolo, ’sydämeemme kirjoitettu’ laki, antaa meille oikean ja väärän tajun. Se on voimakas todistus siitä, että Tekijämme itsensä täytyy olla moraalitajuinen Jumala, jolla on oikeudenmukaisuuden ominaisuus.

Aristoteles puhui 2300 vuotta sitten tällaisen sisäisen lain olemassaolosta, ja hän sanoi sen olevan ”luonnollinen oikeus tai vääryys, joka on sitova kaikille ihmisille”. Toiset ovat kutsuneet sitä ”luonnon laiksi”, ”korkeimmaksi laiksi” ja ihmiskunnan tai ”kansojen laiksi”. Niin, sen luonnollinen taju, mikä on oikein tai väärin, näyttää olevan ”sitova kaikille ihmisille”.

Huomattava antropologi M. F. Ashley Montagu esitti käsityksen, johon monet tiedemiehet yhtyivät: ”Murhaa pidetään yleisesti rikoksena, ja jos murhaaja saadaan kiinni ja viedään oikeuteen, rangaistuksena on tavallisesti kuolema. Sukurutsaussäädökset ovat yleispätevät . . . yksityisomaisuutta pidetään yleisesti arvossa.” Vaikka se, mitä pidetään murhana tai itsepuolustuksena tai ”yksityisomaisuutena”, saattaisikin vaihdella huomattavasti, tapaa pidetään pohjimmiltaan johdonmukaisesti tuomittavana. Tällaisen ”luonnon lain” sisällöstä ollaan monta mieltä, mutta kuitenkin ”melkein kaikki tunnustavat tällaisen lain olemassaolon. . . . sitä pidetään korkeimpana oikeaa ja väärää koskevana normina.” (Kursivointi lisätty) – Encyclopedia Americana.

Monet voisivat yhä epäillä omantunnon olemassaoloa ja väittää, että ihminen on luonnostaan aggressiivinen, jopa murhanhimoinen ja ilman oikeudenmukaisuuden tajua. Viime aikoina on tullut päivänvaloon päinvastaisia todisteita.

Äskettäin löydetyt tasadait, Filippiineillä sademetsässä asuva alkeellinen kansa, ovat yksi huomattava esimerkki. Näiden ihmisten ajatellaan joutuneen erilleen kulttuurin päävirrasta ja sen paineista sadoiksi vuosiksi. Muuan tiedemiehistä, jotka asuivat heidän kanssaan jonkin aikaa, sanoi: ”Nämä ovat uskomatonta väkeä. . . . ei ahneutta, ei itsekkyyttä. . . . He eivät tunne tappamista, murhaamista eivätkä sotaa! He eivät ole koskaan kuulleet niistä.” Lisäksi hän totesi: ”Kaikki kulkevat ympäriinsä puhuen miten ihmisluonto tekee ihmisistä pahoja . . . Kun näkee tällaisia ihmisiä, on pakko sanoa: ’Ei, ihminen ei ole pohjimmiltaan paha.’” (The Gentle Tasaday – 1975) Vaikka ihminen on yhä epätäydellinen ja hänellä on syntisiä taipumuksia, hänessä ilmenee yhä perimmäinen omantunnontaju. Eräs tietosanakirja ilmaisee sen seuraavasti: ”Itse asiassa tähän mennessä ei ole vielä löydetty ainuttakaan kulttuuria, jossa omaatuntoa ei tunnustettaisi tosiasiana.” Tällainen oikean ja väärän sisäinen taju on todella olemassa ja vaikuttaa käyttäytymisessämme hyvään suuntaan.

Jotkut voisivat väittää vastaan ja kysyä: ’Mutta mitä on sanottava monista murhaajista, raiskaajista ja sadisteista – ihmisistä, joilla ei näytä olevan lainkaan omaatuntoa? Eikö heidän käytöksensä tee tyhjäksi tällaisen päätelmän?’

Entä jos lentokoneen ohjaaja kieltäytyy kuuntelemasta lennonjohtotornin ohjeita ja törmää maahan aiheuttaen suurta tuhoa ja ihmishenkien menetyksiä? Todistaako tämä sen, ettei lennonjohtotornia ”ole olemassa”? Katso sen vastakohtana niitä satoja lentokoneita, jotka yleensä noudattavat lennonjohtotornista annettuja ohjeita ja tavallisesti tekevät lentokentästä turvallisen paikan. Vaikka siis jotkut ovat olleet välittämättä tästä ”luonnon oikeuslaista” eli ’työntäneet sen syrjään’ (1. Tim. 1:19) kieltäytymällä antamasta sen ohjata itseään, se ei varmastikaan ole järkevä todiste, jolla kielletään tällaisen lain olemassaolo.

Toisen maailmansodan aikana natsit syyllistyivät hirmutekoihin viattomia ihmisiä vastaan. Sodan jälkeen monet natsijohtajat vietiin oikeuteen näistä maailmaa tyrmistyttäneistä teoista. Useimmat näistä johtajista kielsivät olevansa vastuussa sellaisista teoista sanomalla, että he pelkästään tottelivat natsilakeja ja omia ylempiä hallitusmiehiään.

”Poliittinen uskollisuus ja sotilaallinen kuuliaisuus on erinomaista, mutta . . . tulee sellainen piste, jossa ihmisen täytyy kieltäytyä tottelemasta johtajaansa, jos hänen on toteltava myös omaatuntoaan.” Näin väitti englantilainen pääsyyttäjä.

Nuo miehet tuomittiin ”syyllisiksi”. Miksi? Erään hakuteoksen mukaan heidän olisi pitänyt totella ”korkeampaa luonnon oikeuslakia”.

Jotkut ovat arvostelleet tällaisia oikeudenkäyntejä ja sanoneet, ettei tällaista ”luonnon lakia” ole olemassa ja että sen perusteella syytettyjä ei voida tuomita laillisesti oikeudessa. Mutta joidenkuiden näiden kovapintaisten johtajien lausunnot antavat lisätukea sille, että tällainen omatunto on olemassa; että heissä toimi tällainen voima, mutta siitä ei vain välitetty. Syytetty Walter Funk sanoi: ”Ja kun minulle kerrottiin juutalaisiin kohdistuneesta terrorista ja väkivallasta kaikessa laajuudessaan, kärsin hermoromahduksen . . . tunsin silloin häpeää ja syyllisyyden tunnetta ja tunnen samaa nyt, mutta liian myöhään.” Hans Frank (joka tuomittiin kuolemaan rikoksistaan) myönsi: ”Tunnen sisimmässäni hirvittävää syyllisyyttä.” (Kursivointi meidän)

Niin, jos olemme rehellisiä itsellemme, me tiedämme vallan hyvin, että meissä on luontainen oikean ja väärän taju, ”luonnon oikeuslaki”. Kuka pani tällaisen todellisen lain sisimpäämme? Varmastikaan ihminen itse ei ole laatinut sellaista lakia. Se on voinut saada alkunsa vain Luojastamme ja Suunnittelijastamme. Emmekö tulekin pakosta seuraavaan johtopäätökseen: Luojan itsensä täytyy olla moraalitajuinen Jumala, oikeudenmukainen Jumala?

Miten kiitollisia meidän tulisikaan olla tästä tiedosta! Se vakuuttaa meille, ettei hän siedä ikuisesti nykyään vallitsevaa törkeää epäoikeudenmukaisuutta ja pahuutta. Hänen oikean ja väärän tajunsa eli oikeudenmukaisuutensa panee hänet toimimaan niiden hyväksi, jotka haluavat elää hänen oikean mittapuittensa mukaan.

Jumalan ominaisuuksien pitäisi lähentää meitä häneen

Mikä on henkilökohtainen tuomiosi eli ”päätöksesi” lyhyen tutkimuksemme jälkeen? Monet lukijoista olisivat epäilemättä yhtä mieltä siitä, että todisteet viittaavat vakuuttavasti tähän johtopäätökseen, nimittäin että täytyy olla olemassa rakastava ja oikeudenmukainen, pelottavan voiman omaava Jumala.

On todellakin liikuttavaa nähdä esimerkkejä hänen huolenpidostaan ja anteliaisuudestaan meitä kohtaan. Monet haluaisivat ehkä oppia tuntemaan hänet vielä paremmin. Vaikka se, mitä me havaitsemme hänen ”kättensä teoista”, onkin vaikuttavaa, ne ovat silti vain ”joitakin hänen [Luojan] olemustaan paljastavia johtolankoja”. (Apt. 14:17, The New English Bible) Monet kysymykset jäävät edelleen vastausta vaille.

On esimerkiksi luonnollista ihmetellä, miksi pahuus lainkaan sai alkunsa. Miksi Jumala on sallinut sen jatkua niin kauan? Milloin hän tulee ilmaisemaan oikeudenmukaisuutensa käyttämällä voimaansa maan vapauttamiseksi pahuudesta? Mikä oikeastaan oli hänen tarkoituksensa, kun hän teki maan ja kaiken sen päällä olevan elämän? Mikä on meidän olemassaolomme tarkoitus?

Noihin kysymyksiin voi saada vastauksen. Mikset ottaisi yhteyttä tämän lehden julkaisijoihin, Jehovan todistajiin? He auttavat mielellään sinua maksutta vakuuttavien vastausten etsimisessä.

[Kuva s. 12]

Joskus suuret kalat sallivat puhdistajakalan poistaa loisia jopa niiden suusta

[Kuva s. 14]

Natsien sotapäällikkö Hans Frank: ”Tunnen sisimmässäni hirvittävää syyllisyyttä.”