”Juudan sukukunnan jalopeuran” hallitsijatoverit

”Ei siirry valtikka pois Juudalta eikä hallitsijansauva hänen polviensa välistä, kunnes tulee hän, jonka se on [Siilo, Um] ja jota kansat tottelevat.” – 1. Moos. 49:10.

 1. Miksi kansat eivät olleet tottelevaisia paavi Leo XIII:lle hänen omaksumastaan arvonimestä huolimatta, ja kenelle Raamattu antaa tämän arvonimen?

KUN roomalaiskatolisen kirkon kardinaalikollegio valitsi italialaisen Joachim Peccin paaviksi ja kun hän astui paavinistuimelle maaliskuun 3. päivänä 1878, niin hän otti nimekseen Leo XIII. Latinalainen sana leo merkitsee ”jalopeuraa”. Kohta paaviksi kruunaamisensa jälkeen hän kirjoitti nimensä alle latinaksi ”Leo de tribus Juda”, mikä merkitsee ”Juudan sukukunnan jalopeura”. Tottelivatko kansat uskonnollisestikaan paavi Leo XIII:ta? Historia vastaa kieltävästi. Tämä oli odotettavissakin, sillä tuo paavi ei ollut juutalainen eikä Juudan suvun jäsen. Siitä syystä ei tällainen kaikkien maan päällä asuvien kansojen tottelevaisuus kuulunut hänelle. Pyhän Raamatun viimeinen kirja, mikä on apostoli Johanneksen kirjoittama, antaa tämän arvonimen eräälle, joka syntyi todella juutalaisena Juudan sukukunnasta ja kuningas Daavidin kuninkaallisesta perheestä, nimittäin kirkastetulle Jeesukselle Kristukselle.

 2. Missä olosuhteissa tämä arvonimi mainittiin, ja missä olosuhteissa sen ansainnut ilmaistiin?

² Apostoli Johannes kertoo, miten hän itki henkeytetyssä näyssään, koska kukaan taivaassa tai maan päällä ei ollut sillä haavaa arvollinen ottamaan profeetallista kirjakääröä Jumalan oikeasta kädestä ja avaamaan sitä lukeakseen sen ja pannakseen sen sisällön toteutumaan. Johannes sanoo sitten: ”Ja yksi vanhimmista sanoi minulle: ’Älä itke; katso, jalopeura Juudan sukukunnasta, Daavidin juurivesa, on voittanut, niin että hän voi avata kirjan ja sen seitsemän sinettiä’.” Johannes tuli lohdutetuksi, kun hän näki Jumalan Karitsan, Herran Jeesuksen Kristuksen, jonka Johannes oli tuntenut kuusikymmentä vuotta aikaisemmin maan päällä, näyssä ja ottavan profeetallisen kirjakäärön ja saattavan sen sisällön toteutumaan. – Ilm. 5:1–10.

 3. Miksi tämän arvonimen omaksuminen ei hyödytä ketään ihmistä maan päällä?

³ Näin ollen ei yhdelläkään maan päällä olevalla ihmisellä ole hänen uskonnollisesta tai poliittisesta asemastaan huolimatta oikeutta ottaa itselleen arvonimeä ”Juudan sukukunnan jalopeura”. Sen omaksuminen ei tee hänelle mitään hyvää, sillä kaikkien ihmisten kuuliaisuus ei kuulu hänelle eikä koskaan tulekaan kuulumaan hänelle. Se kuuluu nyt ainoastaan taivaassa olevalle kirkastetulle ja valtaistuimelle nousseelle Jeesukselle Kristukselle.

 4. a) Miksi Jeesusta Kristusta kutsuttiin sopivasti tällä arvonimellä? b) Miksi Juudan sukukunta on näin ollen oikeutetusti hengellisessä Israelissa, ja miksi sille on annettu sen korkea asema?

⁴ Muinainen patriarkka Jaakob sanoi kuolinvuode-ennustuksessaan: ”Juuda on nuori leijona.” Oli sen tähden erittäin sopivaa, että Jeesusta, joka syntyi Juudan sukukunnasta ja Daavidin kuninkaallisesta suvusta, kutsutaan ”jalopeuraksi Juudan sukukunnasta”. Hän voitti tämän Saatana Perkeleen jumalattoman maailman, vaikka se maksoi hänelle hänen maallisen elämänsä. (Joh. 16:33) On niin ikään sopivaa, että yhtä sukukuntaa hengellisen Israelin kahdentoista sukukunnan 144 000 kristitystä kutsutaan ”Juudan sukukunnaksi”. Koska Juudalle annettiin Jaakobin kuolinvuode-ennustuksessa johtoasema, vaikka hän olikin patriarkka Jaakobin neljäs poika, niin Juudan sukukunta mainitaan ensimmäisenä hengellisen Israelin kahdestatoista sukukunnasta. – Ilm. 7:4, 5.

 5. Mitä tämän nimen kantaminen ei merkitse tälle sukukunnalle, mutta miksi on tärkeätä, että hengellisessä Israelissa on tämänniminen sukukunta?

⁵ Tämä ei merkitse sitä, että Juudan hengellinen sukukunta olisi määrätty hallitsemaan yhtätoista muuta sukukuntaa, eikä sitäkään, että ainoastaan Juudan hengellisen sukukunnan 12 000 olisi asetettu hallitsemaan ”Juudan suvun jalopeuran” kanssa taivaallisessa valtakunnassa. Ei, kaikki hengellisen Israelin kahdentoista sukukunnan 144 000 ovat Jeesuksen Kristuksen perijätovereita. Ilmestyskirjan 20:4, 6 sanoo kaikista näistä 144 000:sta: ”Ja he virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta. Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat oleman Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta.” Juudan nimellä mainittu sukukunta kuuluu siis hengelliseen Israeliin, koska jollei näin olisi, niin hengellisen Israelin samankaltaisuudesta muinaisen luonnollisen Israelin kanssa puuttuisi jotain hyvin tärkeätä.

 6. Miten Juuda oli kuin saaliilta nouseva leijona?

⁶ Pane nyt merkille, miten kuoleva patriarkka Jaakob viittasi vuonna 1712 eKr. eteenpäin tämän kuvaannollisen ”Juudan suvun jalopeuran” tuloon. Verrattuaan poikaansa Juudaa nuoreen jalopeuraan Jaakob sanoi: ”Saaliilta olet, poikani, noussut. Hän on asettunut makaamaan, hän lepää kuin leijona, kuin naarasleijona – kuka uskaltaa häntä häiritä?” (1. Moos. 49:9) Osallistuessaan Jehovan taistelujen käymiseen Juudan sukukunta pyydysti saalista kuin leijona kukistaen Jehovan viholliset ja ottaen saalista niiltä. Koska kuningas Daavid valloitti lopulta Jerusalemin ja koska suuri osa Juudan alueesta oli vuoristossa, niin tämän sukukunnan voitiin hyvin sanoa nousevan saaliilta, kun se palasi kotiinsa.

 7, 8. a) Miten Juuda oli kuin lepäämään käynyt leijona, jota ei pidä häiritä, ja miten tämä kuvattiin hyvin? b) Minkä tekemisessä meidän ei tule sen tähden jäljitellä kansoja vuoden 1914 jälkeen?

⁷ Sodankäynti ei ollut oleva tämän Juudan sukukunnan ainoa toimi ja kokemus, vaan oli myös oleva rauhan ja rentoutumisen aikoja samoin kuin ariéhilla (”leijonan” afrikkalainen nimi). Kun Juudan sukukunta nautti rauhastaan ja työnsä tuloksista, niin kuka uskalsi häiritä sitä ja ärsyttää sitä sotaan, koska se oli kuin raivoisa lebí (”leijonan” aasialainen nimi)?

⁸ Jalopeuran lepääminen rauhaisasti ja tyytyväisenä kuvastui hyvin viisaan kuningas Salomon rauhaisassa hallituksessa, mikä kesti neljäkymmentä vuotta hänen isänsä Daavidin kuoleman jälkeen. Kuningas Salomoa Suurempi, ”Juudan suvun jalopeura”, tuo tuhat vuotta kestävän rauhaisan hallituksen. Saatanan jumalattoman maailman kansat rohkenevat häiritä häntä hänen taivaallisen hallituksensa alettua vuonna 1914 jKr. uhmaten hänen oikeuttaan hallita kaikkia maan kansoja Jaakobin kauan sitten antamasta varoituksesta huolimatta. ”Juudan sukukunnan jalopeura” repii nyt niin lähellä olevassa Harmagedonin taistelussa kansat palasiksi ja nousee voittoisana saaliilta. Älköön sen tähden kukaan meistä häiritkö häntä koskaan!

 9. Minkä henkeytetyn syyn Jaakob esitti sille, että toisten sukukuntien piti olla kuuliaisia ja alistuvaisia Juudalle, mutta miksi Juudan piti ensin olla kärsivällinen?

⁹ Esittääkseen henkeytetyn syyn, minkä vuoksi Israelin yhdentoista muun sukukunnan piti olla tottelevaisia ja alistuvaisia Juudan sukukunnalle, Jaakob laajensi Juudaa koskevaa ennustustaan sanoen: ”Ei siirry valtikka pois Juudalta eikä hallitsijansauva hänen polviensa välistä, kunnes tulee hän, jonka se on [kunnes tulee Siilo, Um] ja jota kansat tottelevat.” (1. Moos. 49:10) Varsinkin Juudan sukukunta on saattanut ihmetellä, kun Jumala valitsi Benjaminin sukukuntaan kuuluvan miehen, nimittäin Kiisin pojan Saulin, Israelin ensimmäiseksi ihmiskuninkaaksi. Juudan sukukunta taisteli silti kuuliaisesti benjaminilaisen kuninkaan Saulin puolella, sillä se tiesi, että valtikka ja hallitsijansauva tulisivat Jumalan määräaikaan Juudan sukukunnan omaisuudeksi ja että kun se kerran tulee sille, niin se ei poistukaan siltä, ennen kuin pysyvä Hallitsija tulisi tästä sukukunnasta, ja sitten se olisi ainaisesti hänen. Juudealaisilla oli sen tähden kärsivällisyyttä.

SIILO

10. Miksi tätä pysyvää Hallitsijaa kutsutaan profeetallisesti Siiloksi?

¹⁰ Miksi tätä pysyvää Hallitsijaa kutsutaan Siiloksi? Koska tämä nimi ilmaisee hänen oikeutensa, sillä se merkitsee ”hän, jonka se on”, tai ”hän, jolle se kuuluu”. Siksi suomalainen käännös esittääkin tämän kohdan: ”Kunnes tulee hän, jonka se on.” Varmastikaan ei ihmisten tottelevaisuus kuulu oikeutetusti kenellekään toiselle.

11. Mikä oli luvatun Siilon todellinen nimi, miten hän sai oikeutensa, ja miten se vahvistettiin?

¹¹ Sen nimi, joka osoittautui täksi luvatuksi Siiloksi, oli todellisuudessa Jeesus, Jumalan Poika. Hän tuli taivaasta ja syntyi juutalaisena kuningas Daavidin jälkeläisenä. Hänellä oli äitinsä Marian kautta luonnollinen oikeus Daavidin kuninkuuteen, ja kasvatusisänsä Joosefin kautta hänellä oli laillinen oikeus Daavidin valtikkaan ja hallitsijansauvaan. Mutta kun Jumala voiteli Jeesuksen pyhällä hengellä taivaasta, niin se sekä vahvisti Jeesuksen oikeuden että myös määräsi hänet valtakuntaan, joka on suurempi kuin Daavidin, taivasten valtakuntaan.

12. Milloin ilmeni, että valtikka ja hallitsijansauva oli siirtynyt pois Juudalta, mutta mitä Hesekielin 21:26, 27 osoittaa?

¹² Juudan sukukunta alkoi kantaa valtikkaa Daavidin persoonassa, ja hallitsijansauva lepäsi melkein viisisataa vuotta hänen ja hänen poikiensa polvien välissä heidän istuessaan valtaistuimella. Daavidin perheen valtikan ja hallitsijansauvan pitäminen keskeytyi vuonna 607 eKr. Tämä tapahtui, kun Babylonian maailmanvalta kukisti valtakunnan, hävitti pääkaupungin Jerusalemin ja hajotti kuningas Salomon Jehovan palvontaan rakentaman temppelin ja kun Israel menetti kansallisen itsenäisyytensä. Tämä ei merkinnyt kumminkaan sitä, että valtikka ja hallitsijansauva olisivat siirtyneet pois Juudalta. Oikeus niihin pysyi yhä Juudalla, Daavidin kuninkaallisella perheellä. Jehova Jumala osoitti tämän henkeyttäessään profeettansa Hesekielin sanomaan Sidkialle, Jerusalemissa viimeksi hallitsevalle kuninkaalle:

”Ota pois käärelakki, nosta pois kruunu. Tämä ei jää tällensä: alhainen korotetaan, korkea alennetaan. Raunioiksi, raunioiksi, raunioiksi minä panen tämän; eikä tästä ole jäävä mitään, kunnes tulee hän, jolla on oikeus, ja minä annan sen hänelle.” – Hes. 21:26, 27.

13, 14. a) Kenelle enkeli Gabriel sanoi Jumalan antavan Daavidin valtakunnan? b) Mitä Jeesus saattoi kasteensa jälkeen sanoa tästä valtakunnasta, mutta milloin hän tuli siihen täyttäen Danielin 7:13, 14:nnen?

¹³ Kun enkeli Gabriel ilmoitti juutalaisneitsyelle Marialle Jeesuksen tulevan syntymisen, hän selitti, että Jumala oli antava Jeesukselle hänen esi-isänsä Daavidin valtaistuimen. (Luuk. 1:31–33) Jeesus kastettiin kolmikymmenvuotiaana veteen ja voideltiin Jumalan hengellä, ja niin hän saattoi sanoa juutalaisille vihamiehilleenkin: ”Jumalan valtakunta on teidän keskuudessanne.” (Luuk. 17:21, Um; Vk) Kun hänet herätettiin marttyyrikuolemasta ja korotettiin taivaaseen, niin hän istuutui Jumalan oikealle puolelle odottamaan Jumalan aikaa, jolloin hänet piti kruunattaman taivaalliseksi kuninkaaksi ja valtuutettaman käyttämään valtikkaa ja hallitsijansauvaa.

¹⁴ Hän tuli vuonna 1914 Raamatun ajoituksen mukaan taivaalliseen valtakuntaansa ja alkoi hallita vastoin taivaassa ja maan päällä olevien vihollistensa toiveita. (Hepr. 10:12, 13; Ps. 110:1, 2) Danielin 7:13, 14:nnen ennustus kertoi etukäteen tämän tulemisen seuraavin sanoin:

”Katso, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen; ja hän saapui Vanhaikäisen tykö, ja hänet saatettiin tämän eteen. Ja hänelle annettiin valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta, joka ei lakkaa, ja hänen valtakuntansa on valtakunta, joka ei häviä.”

15. a) Kenelle meidän on näin ollen oltava tottelevaisia, ja ketkä nykyään maan päällä olevat osoittavat hänelle tottelevaisuutta? b) Mitä tapahtuu niille, jotka eivät osoita sitä, ja miksi?

¹⁵ Ottaen huomioon hänen asettamisensa valtaistuimelle taivaassa vuonna 1914 hän on Se, joka meidän on tunnustettava Hallitsijaksi, jolle meidän tulee olla kuuliaisia. Ne harvat tuhannet hengellisen Israelin 144 000 jäsenestä, jotka ovat vielä maan päällä, osoittavat kuuliaisesti hänelle tottelevaisuuttaan. He tottelevat hänen käskyään, että ”tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille”. (Matt. 24:14) Sadattuhannet lampaankaltaiset ihmiset, jotka kuulevat Valtakunnan hyvän uutisen, tunnustavat tämän Siilon siksi, jota he tottelevat. Niin he liittyvät kuuliaisina Jumalan perustetun valtakunnan hyvän uutisen saarnaamiseen. Kaikki ihmiset, jotka eivät osoita nyt hänelle tottelevaisuuttaan, hävitetään, kun loppu tulee tälle jumalattomalle vanhalle maailmalle Harmagedonin hävityksessä. Tämän Siilon, ”Juudan suvun jalopeuran”, täytyy hallita, kunnes kaikki viholliset on pantu hänen jalkojensa alle. – 1. Kor. 15:25.

16. Miten Jaakobin profeetallinen viittaus aasiin toteutui Jeesuksen maallisessa elämässä, ja mikä merkitys sillä oli?

¹⁶ Kuten kuoleva patriarkka Jaakob ennusti, aasi ja viiniköynnös esiintyivät huomattavina Jeesuksen Kristuksen maallisessa elämässä. Muutamia päiviä ennen kuin Jeesus surmattiin siksi, että hän saarnasi Jumalan valtakuntaa, hän ratsasti Jerusalemiin aasin varsalla juutalaisjoukkojen tervehtiessä häntä kuninkaana. Huomattavat israelilaiset, tuomarit ja profeetat olivat ratsastaneet muinaisaikoina aaseilla. (Tuom. 5:10; 10:3, 4; 4. Moos. 22:22–33) Valittu kuningas Salomo, Daavidin poika, ratsasti voideltavaksi virkaansa isänsä muulin selässä. (1. Kun. 1:33–40) Jeesus täytti samoin Sakarjan 9:9:nnen ennustuksen ratsastamalla aasin varsalla eikä hevosella Jerusalemiin. Mutta poliittismielinen juutalainen ylimmäinen pappi kieltäytyi voitelemasta häntä luvattuna Siilona temppelissä. Myöhemmin hän huusi Jeesuksen kuolemaa.

17. a) Miten Jeesus sitoi aasinsa valikoituun viinipuuhun? b) Miten hän ”huuhtoo vaatteensa viinissä, viittansa rypäleen veressä”?

¹⁷ Jeesus ei sitonut aasiaan kirjaimelliseen viinipuuhun. Hän sitoi kuninkuusvaatimuksensa kuvaannolliseen viinipuuhun, hengelliseen viinipuuhun, nimittäin Jumalan valtakuntaan. Hän vertasi itseään hengelliseen viinipuuhun ja voideltuja seuraajiaan tämän kuninkaallisen viinipuun oksiin. (Joh. 15:1–8) Hän kertoi hänet hylänneille juutalaisille vertauksen eli kuvauksen viinitarhasta. Sitten hän sovellutti sen opetuksen sanoen heille: ”Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä.” (Matt. 21:33–43) Mutta tämän taivaallisen valtakunnan uskolliset perilliset ovat kuin hyvin hedelmällinen viinipuu ja tarjoavat paljon rypälemehua viinin valmistusta varten. Hän varjelee tämän kuvaannollisen viinin, mikä uhkuu Valtakunnan hedelmää, mutta hävittää väärän uskonnollisen viinin, mikä tuottaa happamia rypäleitä. Tämän väärän viinipuun rypäleitten verta on niin paljon hänen murskatessaan väärän viinipuun ja sen runsaat huonot rypäleet, että hän ikään kuin ”huuhtoo vaatteensa viinissä, viittansa rypäleen veressä”. Hänen vaatteillaan oleva tahra ilmaisee voittoa. – Ilm. 14:19, 20; Jes. 63:1–6.

18. Mikä merkitys sillä on, että hänen silmänsä ovat tummanpunaiset viinistä ja hänen hampaansa valkoiset maidosta?

¹⁸ Kreikkalaisen Septuagintan, latinalaisen Vulgatan ja syyrialaisten raamatunkäännösten 1. Mooseksen kirjan 49:12:nnesta esittämien tulkintojen mukaan Juudan silmät olivat tummemmanpunaiset kuin säihkyvä viini ja hänen hampaansa valkoisemmat kuin maito. Mutta Jesajan 55:1–4 yhdistää viinin ja maidon siihen valtakuntaliittoon, minkä Jehova Jumala teki kuningas Daavidin kanssa. Jaakobin ennustus näyttää näin ollen tarkoittavan niiden kristittyjen hengellistä yltäkylläisyyttä ja iloa, jotka on otettu valtakuntaliittoon hallitsemaan ”Juudan sukukunnan jalopeuran” kanssa. Ennustuksella, että silmät ovat tummanpunaiset viinistä, ei tarkoiteta siis mitään juopuneisuutta eikä ennustuksella, että hampaat ovat valkoiset maidosta, epäkypsyyttä eikä lapsellisuutta. Koska viini merkitsi iloisuutta ja maito runsautta ja lihavuutta, niin ”Juudan sukukunnan jalopeuran” valtakunnan täytyy olla jumalisen ilon ja hengellisen menestyksen valtakunta. Nämä tulevat tottelevaisille.

SEBULON

19. a) Miten mones Sebulon on Jaakobin poikien syntymäjärjestyksessä? b) Miksi se, mitä Jaakob ennusti Sebulonista, oli sopusoinnussa hänen nimensä merkityksen kanssa?

¹⁹ Siinä järjestyksessä, missä Jaakobin pojat syntyivät hänen kahdesta vaimostaan ja kahdesta sivuvaimostaan, Isaskar oli hänen yhdeksäs poikansa ja Sebulon kymmenes. Sebulonin sukukunta on pantu hengellisen Israelin eli valtakuntaluokan sukukuntien joukossa kymmenenneksi. (Ilm. 7:8) Esittäessään viimeisen ennustuksensa patriarkka Jaakob asetti Sebulonin Isaskarin edelle, vaikka Isaskar oli Jaakobin viides poika hänen ensimmäisestä vaimostaan Leeasta, jota vastoin Sebulon oli hänen kuudentensa tästä vaimosta. Hesekielin näyssä, joka koski maan jakamista Jumalan uuden maailman hallituksen alaisuudessa, Isaskar on sopivasti asetettu nuoremman veljensä Sebulonin edelle. Samoin kuvaannollisen kaupungin Jehova-šammahin (mikä merkitsee ”Jehova itse on siellä”) porteissa. (Hes. 48:25, 26, 33) Nimi Sebulon merkitsee ”olinpaikka; asuinpaikka”. Jaakob edeltäkertoi kuolinvuode-ennustuksessaan Sebulonin sijainnin Luvatussa maassa sanoen:

”Sebulon asuu meren rannalla, laivojen rannikolla, hänen sivunsa on Siidoniin päin.” – 1. Moos. 49:13.

20. Miten Jaakobin ennustus toteutui Sebulonin sijoituksessa Israelin maahan?

²⁰ Jaakob sanoo tässä, missä kohden Sebulonin sukukunta oli asuva ”maassa, joka vuotaa maitoa ja mettä”. Kun maa oli osaksi valloitettu kuuden vuoden taistelujen jälkeen, niin tuomari Joosua heitti kolmannen arvan Sebulonille, mutta Sebulonille määrätyt kaupungit ja kylät eivät rajoittuneet suoranaisesti mereen. Hänen alueensa oli idässä olevan Galilean meren ja lännessä olevan Välimeren välissä. Hänellä oli helppo pääsy näiden merien rannoille. (Joos. 19:10–16) Koska Foinikian merisatama Siidon oli pohjoiseen Israelista ja koska Sebulonin sivun piti olla Siidoniin päin, niin Sebulonin alueen piti sijaita pohjoisessa. Vaikka Sebulonin alue oli eristetty meristä toisten sukukuntien alueilla, niin hänen maansa läpi kulki vanha kansainvälinen valtatie, mikä tunnettiin ”merentienä”. Se sijaitsi siis ”pakanain Galilean” alueella. – Jes. 8:23; 1. Kun. 9:11; Joos. 20:7.

21. Mikä oli Jesajan 8:23:nnen ja 9:1:sen mukaan tuleva Sebulonin maahan, ja kuinka se todellisuudessa tuli?

²¹ Kun profeetta Jesaja ennusti luvatun Siilon syntymän, hänen, jonka hartioilla oli oleva herraus, hän mainitsi nimenomaan Sebulonin alueena, jonne oli tuleva suuri valkeus hajottamaan syvän pimeyden kuin kuoleman varjon. Tämä valkeus, joka oli johtava vapautukseen synnistä ja kuolemasta, tuli, kun luvattu Siilo, Jeesus Kristus, saarnasi pakanain Galileassa sanoen: ”Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.” (Jes. 8:23; 9:1, 5, 6; Matt. 4:12–23) Jeesus meni Sebulonista pohjoiseenkin ja tuli ”Tyyron ja Siidonin tienoille”, missä hän teki ihmetyön eräälle foinikialaiselle naiselle. (Matt. 15:21–29) Näin Sebulon asui hyvin suotuisassa paikassa Israelin maassa.

22, 23. Mitkä suotuisat maininnat Sebulon sai Raamatun historiassa a) Baarakin päivinä, b) Gideonin päivinä ja c) kuningas Daavidin päivinä?

²² Sebulon sai Raamatun historiassa joukon suotuisia mainintoja. Kun Jehova taisteli sorretun kansansa puolesta ”Megiddon vesien varsilla” tuomari Baarakin ja naisprofeetta Deboran päivinä, niin Sebulonin miehet tulivat vapaaehtoisina vapautusarmeijaan. Siksi Baarak ja Debora lauloivat arvostaen heitä ja sanoivat: ”Maakirista laskeutuivat johtomiehet, Sebulonista ne, jotka kantoivat päällikönsauvaa [kirjurin välineitä, Um] [joukkojen laskemiseksi ja luetteloimiseksi]. Sebulon on kansa, joka antaa henkensä alttiiksi kuolemaan.” (Tuom. 5:14, 18, 19; 4:16) Vuosia jälkeenpäin Jumala herätti tuomari Gideonin vapauttamaan Israelin. Gideon ”lähetti sanansaattajat Asseriin, Sebuloniin ja Naftaliin, ja nämä lähtivät vihollisia vastaan [tulivat tapaamaan häntä, Um]”. On todennäköistä, että jotkut niiden kolmensadan valitun joukosta, jotka ajoivat pakoon midianilaiset maahanhyökkääjät, olivat Sebulonin sukukunnasta. – Tuom. 6:34, 35; 7:1–7.

²³ Kun tuli kaikkien sukukuntien aika antaa koko Israelin kuninkuus Daavidille, niin Sebulonin sukukunta varasi hänelle isonlaisen joukko-osaston, mistä 1. Aikakirja 12:33 (Um) sanoo: ”He eivät kokoontuneet yhteen Daavidin luo vilpillisin sydämin.”

24. Mitä ehdokkaita sebulonilaisista tuli ja miten?

²⁴ Kun Jeesus saarnasi ensimmäisellä vuosisadallamme alueella, mikä oli kuulunut Sebulonille, niin monet kokoontuivat sieltä hänen luokseen ja tulivat hengellisen Israelin kahdentoista sukukunnan jäsenehdokkaiksi.

ISASKAR

25. Miksi oli sopivaa, että Jaakob viittasi eteenpäin siihen maa-alaan, minkä Isaskar oli saava?

²⁵ Isaskarin alue sivusi Israelin maassa osaksi Sebulonin itärajaa ja ulottui Jordanin virtaan. Se oli sillä hedelmällisellä tasangolla, jota kutsutaan Esdraeloniksi, ja kansainvälinen valtatie Via Maris eli ”merentie” kulki sen läpi ennen kuin se saavutti Sebulonin. Kun aluearpoja heitettiin tuomari Joosuan päivinä, niin neljäs arpa lankesi Isaskarille, ja hänen alueelleen nimettiin kymmenen kaupunkia. (Joos. 19:17–23) Kuoleva patriarkka Jaakob viittasi profeetallisesti eteenpäin tähän erinomaiseen maaosuuteen, kun hän sanoi (1. Moos. 49:14, 15, Um):

”Isaskar on vahvaluinen aasi, joka asettuu makaamaan kahden satulapussin väliin. Ja hän näkee, että lepopaikka on hyvä ja että maa on miellyttävä, ja hän taivuttaa olkansa kantamaan taakkoja, ja hän joutuu orjamaisen pakkotyön alaiseksi.”

26. Mistä Isaskarilla ei ollut siis mitään valittamisen syytä, ja mihin hänen isänsä vertasi häntä?

²⁶ Nimi Isaskar merkitsee ”hän on palkka” tai ”hän tuo palkan”. Se viittaa siihen, miten hänen äitinsä Leea sai edun synnyttää hänet Jaakobille. (1. Moos. 30:14–18) Hän oli Jaakobin yhdeksäs poika, ja Isaskar on pantu yhdeksänneksi lueteltaessa hengellisen Israelin kahtatoista sukukuntaa. Hänen isänsä Jaakob vertasi häntä voimakkaaseen, ankarasti työtä tekevään juhtaan, joka pysyy taakkansa alla, joka voi levätä irrottautumatta kaksinkertaisesta taakastaan. Nuo kaksi satulapussia saattavat kuvata niitä rauhan ja sodan taakkoja, joita Isaskar kantoi Israelin historian aikana. Hän oli halukas tekemään työtä, sillä hän näki sijaintinsa Israelissa olevan hyvä. Hänellä ei ollut mitään valittamista saamastaan alueesta Luvatussa maassa. Hän arvosti sitä, että hänen lepopaikkansa oli hyvä ja hänen maansa miellyttävä.

27. a) Mitä Isaskarin nimen merkitys vihjaa? b) Miten tuomari Baarakista tuli Isaskarin miesten kaltainen?

²⁷ Isaskarin nimi saattaisi vihjata siihen, että hän ottaisi työtä. Hän oli joka tapauksessa halukas taivuttamaan olkansa kantaakseen vastuutaakkansa. Sinä aikana, jolloin Israelissa oli tuomareita Jumalan sille antamina näkyvinä hallitusmiehinä, Isaskarista tuli yksi tuomari nimeltä Toola. Hän palveli kaksikymmentä kolme vuotta Israelin tuomarina. (Tuom. 10:1, 2) Vuosia tätä ennen oli tuomari Baarak ja naisprofeetta Debora esittänyt kiitoksen sanoja Isaskarin miehistä lausuen voittolaulussaan: ”Herran kansa laskeutui minun luokseni, sankarien joukko [sankareita vastaan, Um]. Ja Isaskarin ruhtinaat tulivat Deboran kanssa, ja niinkuin Baarak, niin Isaskar.” (Tuom. 5:13, 15) Ruhtinaat ottivat johdon Isaskarin sukukunnassa, kun tuli velvollisuuskutsu Jehovan kansan vapauttamiseksi. Kaikki Isaskarin miehet antoivat oivallisen esimerkin rohkeudesta ja innosta, niin että tuomari Baarakista tuli heidän kaltaisensa sodassa.

28. a) Millaisia joukkoja Isaskar antoi sodankäyntiä varten? b) Miten Isaskarin miehet osoittivat ymmärtävänsä ajan?

²⁸ Heidän urhoollisuutensa ilmeni jälleen Daavidin päivinä. Siksi on kirjoitettu edellä mainitusta tuomari Toolasta: ”Toolan jälkeläisiä, sotaurhoja, polveutumisensa mukaan. Daavidin aikana oli heidän lukumääränsä kaksikymmentäkaksi tuhatta kuusisataa. . . . Heitä seurasi . . . taisteluun valmiina sotajoukkoina . . . Ja heidän veljensä, kaikissa Isaskarin suvuissa, olivat sotaurhoja. Sukuluetteloihin merkittyjä oli kaikkiaan kahdeksankymmentäseitsemän tuhatta.” (1. Aikak. 7:1–5) Isaskarin miehet tarkkailivat Jumalan vihjeitä sen suhteen, mitä hän halusi tehtävän tiettynä aikana. Niinpä he antoivat Daavidille sotilassaattueen, kun tuli aika antaa koko Israelin kuninkuus Daavidin käsiin. Me luemme: ”Isaskarilaisia, jotka ymmärsivät ajan ja käsittivät, mitä Israelin oli tehtävä, kaksisataa päämiestä, ja kaikki heidän veljensä heidän johdollansa.” – 1. Aikak. 12:23, 32.

29. Mitä se ilmaisi, että Isaskar taivutti olkansa taakkoja kantamaan, ja millä tavalla hän ilmaisi halukkuutensa?

²⁹ Kun Isaskar taivutti olkansa taakkojen alle, se oli siten hänen tottelevaisuudenilmauksensa Jumalan valittua kansaa sekä niitä johtajia kohtaan, jotka Jumala herätti ja joista Daavid oli yksi. Tämän ohella Isaskar oli halukas alistumaan niihin tehtäviin, mitkä kansallisjärjestön kaikkien jäsenten oli yhteisesti täytettävä. Oli aivan niin kuin kuoleva patriarkka Jaakob ennusti: ”Ja hän joutuu alistumaan orjamaisen pakkotyön alaiseksi.”

30. Mitä hänen orjamaisen pakkotyön alaiseksi joutumisensa siis tarkoittaa?

³⁰ Tämä ei viitannut sellaiseen, että Isaskar olisi menevä vankeuteen ja tuleva ulkomaisten poliittisten järjestöjen orjaksi. Se tarkoitti tilanteita Jumalan kansassa, kun kaikkien piti suorittaa erikoispalveluksia, kun piti otettaman työntekijöitä johonkin erityiseen työhön, mikä oli tehtävä tiettynä aikana, määrätyissä aikarajoissa, jonkin hätätilan voittamiseksi tai sellaisen suunnitelman hoitamiseksi, mitä ei saatettu lykätä eikä venyttää määräämättömästi. Työtä täytyi vaatia, ja se oli laadultaan orjamaisen pakollista. Mutta Isaskar oli oleva järkevä, hän oli näkevä sen tarpeellisuuden. Hänestä ei ollut tuleva kapinallista, ikään kuin häneltä vaadittaisiin tai hänestä pakotettaisiin esiin enemmän, kuin mikä oli kohtuullista. Hän ei ollut välttelevä omaa osuuttaan. Hän oli antava oman panoksensa, sillä hän oli näkevä ajan välittömät tarpeet ja iloiten liittyvä pitämään niistä huolta kaikkien veljiensä hyväksi.

31, 32, a) Kenen hyväksi Isaskar teki työtä ja miksi? b) Missä oli hyvä olla Isaskarin kaltaisia ihmisiä, ja mitä heille on ennustettu?

³¹ Isaskar tiesi tekevänsä työtä Jehovan hyväksi ja saavansa asianmukaisen palkan häneltä. Isaskar tiesi, että hänen täytyi rakastaa veljiään. Jumalan järjestö ei sortanut häntä. Vain erikoisolosuhteet vaativat ylimääräistä työtä Isaskarilta ja kaikilta.

³² Oli siis hyvä, että hengellisen Israelin kahdentoista sukukunnan joukossa oli Isaskarin kaltaisia ihmisiä, ”Isaskarin sukukunta”. (Ilm. 7:7) Iloitseminen ennustettiin Isaskarin teltoille, ja me voimme ymmärtää, miksi riemu täyttää hänen asumuksensa. – 5. Moos. 33:18.

DAAN

33. a) Mitä sanaleikkiä Jaakob käytti nimestä ”Daan” ennustaessaan hänestä? b) Mitä voidaan sanoa hänen sijainnistaan Israelissa?

³³ Ennustaessaan viidennestä pojastaan, Daanista, patriarkka Jaakob teki sanaleikin hänen nimestään. ”Daan” merkitsee ”tuomari”, ja Jaakob sanoi hepreaksi: Dan yadín, so. ”Daan on tuomitseva” eli ”tuomari on tuomitseva”. Daan oli ensimmäinen poika, joka syntyi Jaakobille hänen sivuvaimostaan Bilhasta, Jaakobin rakastaman vaimon Raakelin palvelijattaresta. Daanin sukukunnalle määräytyi arvalla, seitsemännellä Palestiinassa heitettävällä arvalla, pieni maapala Israelissa. Sen länsirajana oli Välimeri, mutta sen muita sivuja rajoitti kolme sukukuntaa. (Joos. 19:40–49) Daanin sukukunnan jäsenet uskalsivat myöhemmin siirtyä kauas pohjoiseen ja asettua lähelle Hermonin vuoren juurta, likelle Jordanin virran lähteitä. Siksi on kiinnostavaa huomata, että Daanin alue on Hesekielin profeetallisessa näyssä kauimpana pohjoisessa, alue n:o 1. (Hes. 48:1, 2) Patriarkka Jaakob ennusti Daanin osasta Israelissa (1. Moos. 49:16–18):

”Daan hankkii oikeutta kansalleen, hänkin yhtenä Israelin sukukunnista. Daan on käärmeenä tiellä, on polulla kyynä, joka puree hevosta vuohiseen, niin että ratsastaja syöksyy selin maahan. Sinulta minä odotan pelastusta, Herra.”

34. Minkä kokemuksen Daanin sukukunta sai hankkiessaan oikeutta eli tuomitessaan kansaansa?

³⁴ Ken ei tuntisi kertomusta Simsonista, vahvimmasta konsanaan maan päällä eläneestä miehestä, joka lopulta kukisti väärän jumalan Daagonin temppelin syösten siten kolmetuhatta filistealaisvihollista tai enemmänkin äkkikuolemaan? Tämä Simson kuului Daanin sukukuntaan. Hän tuomitsi kaksikymmentä vuotta Israelin kansaa. Hän oli Israelin tuomareista ainoa, joka joutui vihollisen käsiin, mutta lopulta hän sai riemuita suurimmasta voitostaan. Hän oli viimeinen Israelin tuomari, joka oli erityisesti Jehovan herättämä. Seuraava huomattava henkilö Israelissa oli profeetta Samuel. – Tuomarit, luvut 13–16; Apt. 3:24.

35. Alensiko se Daania, kun Jaakob vertasi häntä kyyhyn, ja millä tavalla tämä profeetallinen samankaltaisuus piti paikkansa?

³⁵ Jaakob vertasi Daania käärmeeseen, kyyhyn. Mutta tämä ei ollut tarkoitettu Daanin alentamiseksi, ikään kuin hän olisi ruohikossa luikerteleva ilkeä käärme, joka ansaitsee vain tulla tallatuksi kantapään alle. Daan oli päinvastoin käärmeenominaisuudessaan täyttävä suuren kansallisen tarkoituksen. Vaikka hän olikin pieni verrattuna sotahevoseen, niin hän pystyi heittämään satulasta hevosella ratsastavan sotilaan. Ollen väijyksissä hän voi purra hevosta vuohiseen ja saada sen törmäämään pystyyn, niin että ratsastaja syöksyy selin maahan. Heittämällä ratsastajan satulasta Daan saattoi aiheuttaa hänelle suuren tappion. Vaikka Daan olikin pieni, niin hän oli oleva yhtä vaarallinen kuin kyy häiritsijöille. Kun kaksitoista sukukuntaa marssi aavikon läpi Kanaanin Luvattuun maahan, niin Daanin sukukunta oli ikään kuin kantapäänä eli ”kaikkien [Israelin] leirien jälkijoukkona”, mikä ei ollut suinkaan vähäinen tehtävä. – 4. Moos. 10:25.

36. Keneltä piti täydellisen pelastuksen tulla, jotta Daanin tuomioitten koko hyöty toteutuisi, kuten Jaakob ilmaisi?

³⁶ Daan oli tuomitseva kansaansa tuottaen huomattavaa hyötyä, mutta täydellinen vapautus ei ollut tuleva Daanin avulla. Täydellinen pelastus kaikista vihollisista oli tuleva Israelin Jumalalta. Tämän seikan mieleen painamiseksi Jaakob käänsi huomionsa Daanista Jumalaan ja sanoi: ”Sinulta minä odotan pelastusta, Herra.” Sen mukaan, mitä Jehovan enkeli sanoi tuomari Simsonin vanhemmille, hän oli ottava johdon israelilaisten pelastamisessa pakanallisten filistealaisten käsistä. (Tuom. 13:5) Mutta israelilaisten ja kaikkien muidenkin kansojen oli odotettava täydelliseksi pelastuksekseen suurempaa Daania, suurempaa tuomaria, Jeesusta Kristusta, Jehova Jumalan Poikaa. – Apt. 10:38–42.

37. Mitä me havaitsemme Daanin suhteen hengellisen Israelin kahdestatoista sukukunnasta, ja minkä vaihtamisen on täytynyt tapahtua?

³⁷ Jeesus Kristus, ”Juudan sukukunnan jalopeura”, on hengellisen Israelin kahdentoista sukukunnan päämies. Näiden kahdentoista sukukunnan joukossa, jotka on mainittu Ilmestyskirjan 7:4–8:ssa, ei ole lainkaan Daanin sukukuntaa. Me löydämme siitä sen sijaan Manassen sukukunnan. Alkuperäinen Manasse oli Daanin veljenpoika ja syntyi Egyptissä Joosefin poikana. Hän oli näin ollen Jaakobin pojanpoika. Mutta Jaakob sanoi, että Manasse oli saava erillisen alueen Israelin maassa samoin kuin Jaakobin omat pojatkin. (1. Moos. 48:13–20) Hengellisen Israelin kahdentoista sukukunnan joukossa mainitaan Joosefin sukukunta. Joosefin pojan Manassen sukukunnan on sen tähden täytynyt ottaa Daanin sukukunnan paikka.

38, 39. a) Miksi tämä vaihdos ei ollut moite Daanin sukukuntaa vastaan? b) Miksi Daanin nimeä ei jätetty pois hengellisestä Israelista sen tähden, että häntä verrattiin käärmeeseen, ja mihin meillä on oikeus katsoessamme Daaniin?

³⁸ Mutta me emme saa kuitenkaan selittää tämän olevan moite Daanin sukukuntaa vastaan. Se on vain sopusoinnussa Jumalan järjestelyn kanssa. Jaakobin esikoinen Ruuben menetti oikeutensa esikoispoikana, ja esikoisen edut joutuivat Joosefille. (1. Aikak. 5:1, 2) Joosef oli esikoisena oikeutettu saamaan kaksi osaa Israelissa, ja niin hänen isänsä Jaakob antoi hänelle ”lisäksi siihen, minkä veljesi saavat”, ”vuorenharjanteen”. (1. Moos. 48:21, 22) Tämän mukaisesti osoitetaan Joosefilla olevan hengellisessä Israelissakin kaksi osaa, esikoisen oikeus. Koska Joosefin nuorempi poika Efraim tuli huomattavammaksi Israelissa kuin Manasse, niin Joosef edusti sopivasti huomattavampaa poikaansa Efraimia eli oli hänen sijassaan, jota vastoin vanhempi, esikoinen Manasse, edusti Joosefin toista osaa hengellisessä Israelissa. Daan väistyi syrjään tämän seikan ilmaisemiseksi hengellisessä Israelissa.

³⁹ Vaikka Daanin sukukunta onkin jätetty pois, niin hengellisen Israelin sukukuntia on siis lukumäärältään yhtä monta kuin luonnollisen Israelin alkuperäisiä sukukuntiakin, nimittäin kaksitoista. Daania ei jätetty pois sen takia, että patriarkka Jaakob oli verrannut häntä kyyhyn, koska tämä ei ollut Daanille mikään häpeällinen vertailu. Jaakob ei voinut hyvin verrata Daania jalopeuraan, koska hän oli jo verrannut Juudaa jalopeuraan. Niin Jaakob vertasikin Daania toiseen vaaralliseen vihamiesten viholliseen, käärmeeseen, joka kävi rohkeasti suuren ratsun kimppuun. Mutta kun profeetta Mooses antoi jäähyväissiunauksensa Israelin sukukunnille, ennen kuin ne menivät Jordanin virran ylitse Luvattuun maahan, hän sanoi: ”Daan on nuori leijona, joka syöksyy esiin Baasanista.” (5. Moos. 33:22) Daanilla ennustettiin täten olevan jalo, rohkea osa näyteltävänä Israelissa. Hengellisillä israelilaisilla on näin ollen oikeus odottaa Daanilla olevan ominaisuuksia ja historiallisia tekoja, mitkä ovat heidän jäljittelemisensä arvoisia.

GAAD

40. a) Miksi Jaakobin seitsemännen pojan nimeksi pantiin Gaad? b) Mistä Jaakob nähtävästi puhui viimeisissä sanoissaan Gaadista?

⁴⁰ Jaakobin seitsemännen pojan nimi oli Gaad, mutta hän oli Jaakobin sivuvaimon Silpan ensimmäinen poika. Hänen nimensä ymmärretään merkitsevän ”hyvä onni”. Leea piti sitä sellaisena, kun hänen palvelijattarensa Silpa synnytti tämän pojan toisena lahjana hänen miehelleen Jaakobille omalta puoleltaan Jaakobin huonekunnassa, koska Leea halusi hartaasti miehensä rakkautta. (1. Moos. 30:9–11) Kun kuoleva Jaakob sanoi viimeiset sanansa Gaadista, niin hän puhui nähtävästi siitä suojattomasta asemasta, minkä Gaadin sukukunta oli saava Israelin maassa. Se oli Jordanin virran varrella itäpuolella ja sen tähden altis itäpuolella asuvien epäystävällisten ammonilaisten hyökkäykselle. Mutta se oli alue, mitä Gaadin karjankasvattajasukukunta pyysi itselleen, ennen kuin israelilaiset menivät Jordanin virran yli Luvattuun maahan. (4. Moos. 32:1–5; 34:13–15) Jaakob ennusti aivan oikein:

”Gaadia ahdistavat rosvojoukot, mutta hän itse ahdistaa heitä heidän kintereillään.” – 1. Moos. 49:19.

41, 42. Miten Gaadin sukukunta osoitti maa-alueelleen tultuaan, ettei se ollut pelkurien sukukunta?

⁴¹ Gaad ei ollut osoittautuva pelkurisukukunnaksi, joka olisi pelännyt sitä, että yksi puoli sen rajoista oli avoin rosvojoukoille. Tämä sukukunta ei halunnut asua itäisellä ylänkömaalla päästäkseen taistelemasta Kanaanin maan puolesta. Se lähetti Jumalan tahtoa noudattaen oman osuutensa taistelijoita Jordanin yli auttaakseen toisia sukukuntalaistovereitaan saamaan Luvatun maan haltuunsa. Heitä ei painanut mikään laiminlyönnin synti tässä suhteessa. (4. Moos. 32:6–36; Joos. 4:12, 13; 13:24–28; 22:1–9) Sitä varten he pysyttelivät hyvässä taistelukunnossa ja taistelivat olka olkaa vasten veljiensä kanssa.

⁴² Jaakobin jäähyväissanat Gaadille olivat kuin käsky, että hän löisi luottavaisena takaisin ne, jotka rosvoilivat hänen maallaan ja loukkasivat hänen rajojaan. He taistelivatkin epäilemättä tuomari Jeftan aikana hänen johdollaan hyökkääviä ammonilaisia vastaan, jotka vaativat maata omakseen. He hyötyivät siitä, kun tuomari Jefta löi nuo rajaviholliset. He hyökkäsivät vuorostaan hyökkääjien kimppuun ja panivat nämä kääntymään pakoon sekä ajoivat heidän jälkijoukkojaan takaa. (Tuom. 11:1–33) Kun tuli koe niiden paenneitten miesten jäännöksen teloittamiseksi, jotka olivat kapinoineet ja yllyttäneet riitaan ja taistelleet veljiään vastaan, niin Gaadin sukukunnan soturit pystyivät lausumaan tunnussanan ”šibbolet” oikein. He eivät siis kuolleet teloitusmiekkaan. – Tuom. 12:1–6.

43. Minkä sijan Gaad sai Hesekielin näyssä, joka koski maan jakamista, ja Johanneksen hengellisestä Israelista saamassa näyssä?

⁴³ Hesekielin maan jakoa koskevassa näyssä Gaadin alue oli jälleen jätetty avoimeksi eteläsivultaan, sillä se oli eteläisin sukukunnille määrätyistä alueista. Gaad oli näin ollen kahdestoista järjestyksessä. Mutta Jehova-šammah-kaupungin porteista oli Gaadin portti kymmenes järjestyksessä. (Hes. 48:27, 28, 34) Gaadin sukukuntaa kunnioitettiin myös kolmannella maininnalla hengellisen Israelin kahdentoista sukukunnan luettelossa, sillä Gaadilla oli ominaisuuksia, jotka ovat hyviä hengellisen Israelinkin omistettaviksi. – Ilm. 7:5.

ASSER

44. Miksi Jaakobin kahdeksannen pojan nimi oli Asser, ja millaiset viimeiset sanat Jaakobilla oli Asserille?

⁴⁴ Jaakobin kahdeksannen pojan syntymä tuotti onnea erityisesti hänen äidilleen Silpalle ja tämän emännälle Leealle. Mikä olisi ollut hänelle sopivampi nimi kuin Asser? Tämä nimi merkitsee ”onnellinen; onnellisuus”. (1. Moos. 30:12, 13) Jaakobilla oli kuolinvuoteellaan onnellinen sana pojalleen, kun hän lausui:

”Asserista tulee lihavuus, hänen leipänsä, hän tarjoaa kuninkaan herkkuja.” – 1. Moos. 49:20.

45. Miten Asserin leipä osoittautui lihavaksi, kuten Mooseskin ilmaisi?

⁴⁵ Profeetta Mooses lisäsi tähän ennustukseen, joka koskee Asserin osuuden lihavuutta maassa, sanoen: ”Siunattu olkoon Asser poikien joukossa [pojilla, Um]. Olkoon hän veljiensä lemmikki, ja kastakoon hän jalkansa öljyyn.” (5. Moos. 33:24) Tulkoonpa Asserin väestö miten suureksi hyvänsä, hänen osansa oli oleva lihava eli yltäkylläinen. Asserin alue oli Israelin maassa Välimeren rannikolla, etelään Foinikian merisatamasta Tyyrosta. Asserin itärajalla olivat Sebulonin ja Naftalin alueet. Hänen maansa tuotti ravintoa yllin kyllin. – Joos. 19:24–31.

46. a) Miten Asser voi ”tarjota kuninkaan herkkuja”? b) Minkä uhriksi Asser lankesi Baarakin ja Deboran päivinä ja miten?

⁴⁶ Asser voi käydä vientikauppaa asemansa tähden. Hän voi siten hankkia herkkuja, jotka sopivat kuninkaallekin. Tämän tähden oli olemassa vaara joutua materialismin paheen uhriksi ja tulla itsekeskeiseksi, heittäytyä mukavuuteen ja antaa veljiensä suoriutua omin neuvoin. Tämä materialismin orjuuttava voima ilmeni tuomari Baarakin ja naisprofeetta Deboran päivinä. Kun lähetettiin vapaaehtoisten kutsu sukukunnille, niin Asser ei noudattanut sitä. Hän menetti sen tähden suuren edun päästä osalliseksi Jehovan voitosta ”Megiddon vesien” taistelussa. Asseria on täytynyt hävettää, kun Baarak ja Debora lauloivat voittolauluaan ja sanoivat: ”Asser jäi istumaan meren rannalle ja pysyi alallaan lahtiensa luona.” (Tuom. 5:17) Asser oli toimeton, ei tosin materialistisissa pyrkimyksissä, mutta Jehovan suoranaisessa palveluksessa.

47. a) Kenelle meidän tulisi ”tarjota kuninkaan herkkuja” ja miten? b) Mitä me saamme tässä yhteydessä kokea Asserin nimen merkityksen mukaan?

⁴⁷ Arvostaen ”leivän” eli ravinnon lihavuutta, minkä ihminen saa Jumalalta, hänen pitäisi antaa puolestaan ”kuninkaan herkkuja”, sillä Jehova Jumala on suuri ”iankaikkisuuden Kuningas”. Hän hallitsee nyt Poikansa Jeesuksen Kristuksen, ”Juudan sukukunnan jalopeuran”, välityksellä. Kun hengellisen Israelin kahdessatoista sukukunnassa Asserin sukukunta mainitaan neljäntenä järjestyksessä, niin se osoittaa, että hengellisillä israelilaisilla on oleva lihava osa hengellisesti ja että he ovat hyvin hedelmällisiä. He tuottavat erittäin hyvän makuisia hedelmiä. Jumalalleen Jehovalle ja hänen voidellulle kuninkaalleen Jeesukselle Kristukselle, hengellisiä ”herkkuja” eikä vain aina tavallisia asioita. He saavat kokea Herran Jeesuksen Kristuksen vuorisaarnassaan kuvailemia onnellisuuksia eli ”autuuksia”. – Matt. 5:1–12.

NAFTALI

48. a) Miksi Jaakobin kuudes poika nimitettiin Naftaliksi? b) Mihin Jaakob vertasi Naftalia?

⁴⁸ Kertoessaan pojilleen, mitä oli tapahtuva heille ”päivien lopulla”, profeetta Jaakob käänsi huomionsa Naftaliin kymmenentenä järjestyksessä. Mutta Naftali oli todellisuudessa Jaakobin kuudes poika, isänsä sivuvaimon Bilhan, Jaakobin rakastaman vaimon Raakelin palvelijattaren, poika. Raakel itse ei ollut siihen mennessä synnyttänyt yhtään lasta. Kun hänen palvelijattarensa synnytti toisen poikansa, Naftalin, se oli suoranainen saavutus Raakelin pyrkiessä antamaan jotain hedelmää avioliitostaan miehelleen Jaakobille. Ilmaisten tämän hän pani pojan nimeksi Naftali, mikä merkitsee ”taisteluni”. (1. Moos. 30:7, 8) Hänestä hänen isänsä lausui hienon vertauksen:

”Naftali on nopea peura; hän antaa kauniita sanoja.” – 1. Moos. 49:21.

49. a) Miten Naftalin sukukunta oli sen kaltainen? b) Mistä he ennen kaikkea huolehtivat Baarakin päivinä?

⁴⁹ Jaakob vertasi häntä eläimeen, joka on sekä nopea että siro liikkeissään. Koska Naftalin sukukunta tuotti taistelijoita, niin nämä olivat ominaisuuksia, mitkä sotureitten oli hyvä omata. He olivat taitavia sodankäynnissä ja nopeita ajamaan vihollista takaa. Tuomari Baarak oli tästä sukukunnasta, sillä naisprofeetta Debora kutsui hänet pohjoisessa sijaitsevasta Naftalin Kedeksestä ryhtymään Jumalan palvelukseen vihollista vastaan. Naftalin sukukunnan miehet olivat tosiaan Baarakin kanssa tässä taistelussa Jehovan kansan vapauttamiseksi ja Jehovan nimen kunniaksi. He eivät olleet ensimmäiseksi huolissaan omasta hengestään. Tuomari Baarakin ja Deboran voittolaulu panee merkille tämän ihailtavan piirteen sanoen: ”Sebulon on kansa, joka antaa henkensä alttiiksi kuolemaan, samoin Naftali kedon kummuilla. Kuninkaat tulivat ja taistelivat, silloin taistelivat Kanaanin kuninkaat Taanakissa, Megiddon vesien varsilla; mutta hopeata he eivät saaneet saaliiksensa. Tähdet taivaalta kävivät sotaa, radoiltaan ne sotivat Siiseraa vastaan.” (Tuom. 5:18–20) Naftalin sukukunnan miehet olivat tässä taistelussa epäilemättä kuin peurat.

50, 51. a) Miten ”Naftalin maassa” annettiin ”kauniita sanoja” tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten? b) Millaiset sukukunnan miehet ovat sopivia olemaan hengellisessä Israelissakin?

⁵⁰ Naftali oli oleva kaunis, ei ainoastaan menossaan kuin siro peura, vaan myös ’sanojen antamisessa’. Jumalan palveluksessa ovat ”kauniit sanat” haluttavimpia, ja Naftalin alueella puhuttiin tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten sanoja, mitkä olivat erityisen kauniita. Osa Naftalin alueesta sijaitsi Kinneretin meren – mitä myöhemmin kutsuttiin Galilean mereksi – länsirannalla. Täällä täyttyi osittain Jesajan 8. luvun 23. jakeen ja 9. luvun 1. jakeen ennustus. Apostoli Matteus kertoo sen täyttymyksen sanoen:

”Ja hän jätti Nasaretin ja meni asumaan Kapernaumiin, joka on meren rannalla Sebulonin ja Naftalin alueella; että kävisi toteen, mikä on puhuttu profeetta Esaiaan kautta, joka sanoo: ’Sebulonin maa ja Naftalin maa, meren tie, Jordanin tuonpuoleinen maa, pakanain Galilea – kansa, joka pimeydessä istui, näki suuren valkeuden, ja jotka istuivat kuoleman maassa ja varjossa, niille koitti valkeus’. Siitä lähtien Jeesus rupesi saarnaamaan ja sanomaan: ’Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle’.” – Matt. 4:13–17.

⁵¹ Kukaan ei ole ylittänyt ”kauniitten sanojen” lausumisessa Jeesusta Kristusta, kun hän saarnasi Jumalan valtakuntaa. Hänestä tuli kuin sen alueen syntyperäinen asukas, sillä vaikka hän olikin kasvanut Nasaretissa, hän teki Kapernaumista Naftalin alueella ”oman kaupunkinsa”. (Matt. 9:1) Eivät ystävät, vaan Jeesusta kiinni ottamaan lähetetyt upseerit sanoivat hänen puheestaan: ”Ei ole koskaan ihminen puhunut niin, kuin se mies puhuu.” (Joh. 7:46) Millaista valistusta hänen kauniit sanansa toivatkaan Jumalaa etsiville, näyttäen heille tien pois Jumalan epäsuosion ja hänen kuolemantuomionsa pimeydestä! On näin ollen erittäin sopivaa, että hengellisen Israelin sukukuntiin kuuluu Naftalin sukukuntakin, viidenneksi mainittu sukukunta. (Ilm. 7:6) Tämä muistuttaa meille, että kaikki hengelliset israelilaiset ovat valistetut Jumalan valtakunnan sanomalla saarnaamaan sitä Naftalin sanojen kaltaisin ’kaunein sanoin’.

JOOSEF

52. a) Miten Joosef luokiteltiin Jaakobin poikana? b) Millainen elämäkerta Joosefilla oli, ja mikä otettiin tästä huolimatta huomioon Jaakobin viimeisissä sanoissa?

⁵² Patriarkka Jaakobin yhdestoista poika oli Joosef, Jaakobin vanhuuden poika ja hellästi rakastettu. Mutta Jaakob pidättyi ennustamasta Joosefista ennen kuin vasta yhdentenätoista ollen siten antamatta tunteellisuudelle valtaa. Joosefin nimi merkitsee ”kartuttaja, lisääjä”, ja hän oli Jaakobin suosikkivaimon Raakelin ensimmäinen poika. (1. Moos. 30:22–24) Joosefin elämäkerta oli erinomainen. Sekä hänen isänsä että hänen yksitoista veljeään olivat kiitollisuudenvelassa hänelle, koska hän oli nyt pääministeri ja nälän vaivaaman Egyptin ruoanjakaja. Ennustaessaan Joosefista kuoleva Jaakob otti huomioon, miten Joosef voitti vaikeudet, sanoen:

”Hedelmäpuun verso, Joosef on hedelmäpuun verso lähteen luona, se työntää oksansa yli muurin. Mutta jousimiehet hätyyttivät häntä ja ampuivat häntä ja pitivät vihaa häntä vastaan. Mutta hänen jousensa pysyi lujassa paikassa, ja hänen kättensä voima oli riittävä. Jaakobin Väkevän käsistä, sieltä on paimen, Israelin kivi. Hän on isäsi Jumalasta, ja hän auttaa sinua; ja hän on Kaikkivaltiaan luona, ja hän antaa sinulle siunauksia taivaista ylhäältä, siunauksia veden syvyydestä alhaalta, siunauksia rinnoista ja kohdusta. Sinun isäsi siunaukset kohoavat tosiaan yli iankaikkisten vuorten siunausten, yli määräämättömästi kestävien kukkulain koristuksen. Ne pysyvät Joosefin pään päällä, hänen päälaellaan, joka on valikoitu veljistään.” – 1. Moos. 49:22–26, Um.

53. a) Kuka oli tämä ”hedelmäpuu lähteen luona”? b) Miten Joosefista tuli yksi sen oksista, jotka työntyivät yli muurin?

⁵³ Jaakob, kahdentoista pojan ja yhden tyttären isä, on itse kuvaannollinen ”hedelmäpuu”, minkä verso Joosef on. Lähteen hyvin kastelemana tämä ”hedelmäpuu” työnsi oksansa yli ympäröivän muurin. Joosefista tuli Juudan ohella yksi niistä pitkistä huomattavista oksista, jotka saivat Israelin kansan kuninkuuden. Joosef sai kuitenkin esikoisoikeuden Jaakobilta Ruubenin, Joosefin vanhimman velipuolen, vakavan siveellisen hairahduksen takia. Ollen kahden osan perijä isänsä perinnöstä Joosef saavutti erittäin huomattavan aseman kahden poikansa, Manassen ja Efraimin, kautta, jotka patriarkka Jaakob määräsi Israelin kahdeksi sukukunnaksi, Jaakobin omien poikien vertaisiksi. Heidän alueensa olivat Jordanin virran länsirannalla toistensa rinnalla, vaikka Manassen alue ulottuikin myös itään päin Jordanin virran toiselle puolelle Gileadiin. – Joos. 16:1–17:11.

54. Miten tämä huomattava asema Israelissa osoitettiin Hesekielin näyssä a) maasta ja b) Jehova-šammah-kaupungista ja c) Israelin jälleen yhdistämisestä sekä d) Sakarjan ennustuksessa?

⁵⁴ Joosefia ei mainita Hesekielin maan jakamista koskevassa näyssä, mutta häntä edustaa hänen kaksi poikaansa Manasse ja Efraim, joilla on neljäs ja viides maapala. Jehova-šammah-kaupungissa on kuitenkin yksi portti saanut Joosefin nimen, mutta ei yksikään hänen poikiensa nimiä. Jehovan kansan jälleenyhdistämistä koskevassa Hesekielin näyssä Joosefista puhutaan kansan yhden osan päämiehenä ja Juudasta toisen osan päämiehenä. (Hes. 48:4–6, 32; 37:15–26) Ja Sakarjan ennustuksessa, mikä kohdisti katseen eteenpäin meidän aikaamme, Jehova Jumala sanoo: ”Ja minä teen Juudan huoneen ylemmäksi, ja Joosefin huoneen minä pelastan. Ja minä annan heille asunnon, sillä minä osoitan heille armoa.” (Sak. 10:6, Um) Joosefilla oli näin ollen Israelin kansassa aina huomattava asema kuin pitkällä oksalla.

55. a) Miten ”jousimiehet” ampuivat Joosefia? b) Miten Joosefin käsivarsien voima riitti hänen oman ”jousensa” jännittämiseen?

⁵⁵ Joosefilla oli nuorena miehenä monia, jotka ampuivat häntä kuvaannollisesti tuhotakseen hänet Jumalan häntä kohtaan osoittaman suosion tähden. Näin oli erityisesti hänen velipuoliensa laita. Vaikka he pitivätkin vihaa sydämessään Joosefia kohtaan, hän ei maksanut heille samalla mitalla. Hän korvasi sen heille armolla ja laupeudella, ja ne olivat kuin nuolia, mitkä tukahduttivat heidän vihansa. Hänen voimansa käsivarsi oli kyllin vahva pitämään jousta tällaisten armon, pitkämielisyyden ja anteeksiantavaisuuden nuolten ampumiseksi, mitkä eivät tappaneet ihmisiä, vaan auttoivat hengen pelastamisessa. Siten eivät vihollisampujat ainoastaan epäonnistuneet Joosefin surmaamisessa, vaan myös yrittäessään heikentää hänen antaumustaan vanhurskaudelle ja veljelliselle ystävällisyydelle. Jumalan Joosefissa vaikuttavan hengen avulla hän pysyi vahvana vanhurskauden puolesta ja voitti pahan hyvällä. – Room. 12:21.

56. a) Miten ”paimen” tuli ”Jaakobin Väkevän käsistä”? b) Miten ”Israelin kivi” tuli myös sieltä?

⁵⁶ Jehova Jumala oli ”Väkevä” Joosefin isälle Jaakobille. Hänen voimakkaat kätensä vahvistivat Joosefia. Noista käsistä tulee kansan paimen. Joosefista tuli Israelin kansan paimen eli valvoja. Jumalan Pojasta Jeesuksesta Kristuksesta tulee se Hyvä Paimen, joka antaa elämänsä kaikkien Jumalan lampaitten puolesta. (Joh. 10:11–16) Kaikkivoivalta Jehovalta tuli myös ”Israelin kivi”. Joosefista tuli sellainen, kun hän ei kostanut, vaan toimi Israelin kahdentoista sukukunnan huoltajana, ruokkijana ja suojelijana Egyptissä nälänhädän aikana. Jaakobin voimalliselta Jumalalta on myös hengellisen Israelin kuvaannollinen Kivi, nimittäin Jeesus Kristus. Hän on se Peruskulmakivi, jolla lepää Jumalan hengellinen temppeli, missä kaikkien elämää etsivien ihmisten täytyy palvoa Jumalaa. (Ef. 2:20–22; 1. Piet. 2:4–6) Paimen, Israelin Kivi, on siis Joosefin isän Jaakobin Jumalan lahja. Tämä Paimen on kaikkivaltiaan Jumalan luona. Hän on kaikkivaltiaan Jumalan rinnalla ja vaeltaa hänen kanssaan. Me voimme turvallisesti uskoutua tälle Paimenelle.

57. a) Millä Joosefia piti siunattaman Israeliin maassa? b) Miten näiden siunausten piti olla parempia ja pysyä Joosefin pään päällä?

⁵⁷ Patriarkka Jaakob vakuutti Joosefille, että kaikkivaltias Jumala siunasi Israelin maassa hänen poikiensa Efraimin ja Manassen sukukuntia tarvittavilla vesivaroilla taivaasta ja maan alta sekä juomista että maanviljelystä varten. Kaikkivaltias siunaisi heitä myös suurella väestöllä tehden heidän vaimojensa kohdut hyvin hedelmällisiksi ja saattaen heidän rintansa imettämään paljon lapsia. Sellaiset siunaukset, joita Joosefin isä Jaakob sai nauttia, ja siunaukset, mitkä Jaakob ilmoitti rakkaalle pojalleen Joosefille, olisivat kuin koristus niille kahdelle sukukunnalle, jotka alkoivat Joosefista. Nämä siunaukset olisivat parempia koristuksia kuin ne metsien ja lähteiden siunaukset, jotka kaunistivat ikuisia vuoria ja määräämättömästi kestäviä kukkuloita. Ne olisivat siunauksia, jotka pysyisivät Joosefin ja niiden pään päällä, jotka polveutuvat hänestä, yhtä kauan kuin vuoret ja kukkulat pysyvät.

58, 59. a) Miten Joosef valikoitiin veljistään ja arvolliseksi mihin? b) Miten häntä suosittiin hengellisessä Israelissa?

⁵⁸ Joosef ansaitsi käyttäytymisensä nojalla nämä siunaukset. Se ei ollut puolueellisuutta häntä kohtaan. Hän oli ”valikoitu veljistään”, ei siksi, että hänen isänsä rakasti häntä erityisesti vanhalla iällään suosikkivaimostaan saamanaan poikana, vaan koska Jumala valitsi hänet näyttelemään erinomaista profeetallista osaa. Joosef ei erottautunut veljistään, vaan he irrottautuivat hänestä joksikin ajaksi. Joosef ei erottunut veljiensä yläpuolelle toimimalla siten, että häntä olisi ollut mahdoton lähestyä, vaan ilmaisemalla hengen ylemmyyttä ja kykyä johtaa ja valvoa ja järjestää. Oli täysin oikein, että hänen päälaelleen laskeutuisi erityisiä siunauksia.

⁵⁹ Varmasti asiaankuuluvasta kunnioituksesta Joosefia kohtaan nimettiin yksi sukukunta hänen eikä hänen toisen poikansa Efraimin mukaan hengellisen Israelin kahdentoista sukukunnan joukossa. – Ilm. 7:8.

BENJAMIN

60. Mikä oli Benjaminin asema Joosefiin nähden kiintymyksen ja hänen sijaintinsa Israelissa ollessa kysymyksessä?

⁶⁰ Joosefin täysi veli Benjamin oli patriarkka Jaakobin kahdestoista ja viimeinen poika. Joosefin äiti Raakel oli myös Benjaminin äiti. Tämä synnytti Joosefissa voimakkaan luonnollisen rakkauden hänen nuorempaa veljeään Benjaminia kohtaan. Hänen isänsä Jaakob antoi hänelle tämän nimen, mikä merkitsee ”oikean käteni poika”. (1. Moos. 35:16–18, Um) Nämä täydet veljekset Joosef ja Benjamin asetetaan Israelin kahdentoista sukukunnan luettelossa yleensä rinnan. (Katso 5. Mooseksen kirjan 33:12, 13; Hesekielin 48:32; Ilmestyskirjan 7:8.) Luvatussa maassa rajoittui Benjaminin alueeseen hänen veljenpoikansa Efraimin, Joosefin nuoremman pojan, alue, ja seuraavana Efraimin alueesta oli Manassen, Joosefin vanhemman pojan, alue.

61. a) Kenen rinnalla Benjamin oli, kun Israelin valtakunta jaettiin, ja miksi? b) Miten Benjamin on sijoitettu Hesekielin maasta saamassa näyssä ja kirjaimellisesti Israelin maassa?

⁶¹ Mutta kun Israelin valtakunnan suuri jako tuli kuningas Salomon kuoltua, niin Benjaminin sukukunta pysyi uskollisena Juudan sukukunnalle eikä Efraimin ja Manassen sukukunnille, jotka kapinoivat. Miksi? Koska Juudasta oli tuleva ”Juudan sukukunnan jalopeura”, luvattu Siilo. (1. Moos. 49:9, 10, Um) Kun Hesekiel sai näyn maan jakamisesta Jumalan valtakunnan alaisuudessa, niin oli siis aivan Benjaminin uskollisen menettelyn mukaista, että Benjaminin sukukunta sijoitettiin pyhän antimaan etelärajalle temppeleineen ja Jehova-šammah-kaupunkeineen, jota vastoin Juudan sukukunta oli vastapäätä, pyhän antimaan pohjoisrajalla. (Hes. 48:8, 22, 23) Samoin oli Palestiinan Luvatussa maassa pääkaupunki Jerusalem kuninkaanpalatseineen ja temppeleineen ollut Juudan ja Benjaminin sukukuntien välissä. – Tuom. 1:21; 1. Sam. 17:54; 2. Sam. 5:4–9.

62. Mitä meidän täytyy odottaa Jaakobin Benjaminista antamasta ennustuksesta ja miksi?

⁶² Nimi ”Oikean käteni poika” ilmaisee suositun pojan. Niinpä Benjamin olikin Jaakobin kuolinvuode-ennustukseen saakka erittäin rakastettu poika. Siihen saakka ei Benjaminia vastaan ollut kerrottu mitään. Siksi ei ollutkaan odotettavissa, että Jaakob ennustaisi mitään Benjaminia vastaan hänen arvonsa alentamiseksi silmissämme. Jaakob sanoi:

”Benjamin on raatelevainen susi; aamulla hän syö riistaa, ja illalla hän jakaa saalista.” – 1. Moos. 49:27.

63, 64. a) Miten Benjamin oli oleva kuin susi ja keiden keskuudessa? b) Miten Benjamin oli sellaisen suden kaltainen Israelin tuomarien päivinä?

⁶³ Jaakob oli verrannut Juudaa jalopeuraan ja Daania käärmeeseen eli kyyhyn, ja nyt hän vertasi rakasta poikaansa Benjaminia suteen. Tämä merkitsi sitä, että Benjamin eli hänen sukukuntansa oli oleva suden kaltainen, ei Jehova Jumalan kansan keskuudessa, vaan Jumalan kansan vihollisten keskellä. Se ilmaisi, että benjaminilaiset olisivat Jehova Jumalan perustaman palvonnan ja hallituksen puolesta taistelevia. Mutta he olisivat Jumalan vihollisia kohtaan yhtä raivoisia kuin illan sudet ja repisivät heidät kappaleiksi kuin sudet. (Hab. 1:8) Benjaminilaisten taistelukykyihin kuului taito lingota kiviä joko oikealla tai vasemmalla kädellä osumatta harhaan. (Tuom. 20:14–16; 1. Aikak. 12:1, 2) Vasenkätinen tuomari Eehud oli benjaminilainen, ja hän käytti vasenta kättään surmatessaan Israelin lihavan sortajan. – Tuom. 3:15–21.

⁶⁴ ”Megiddon vesien” luona käydyn vapautustaistelun jälkeen tuomari Baarak ja naisprofeetta Debora lauloivat voittolaulunsa, joka sisälsi seuraavat sanat niiden alkuperästä, jotka auttoivat heitä taistelussa: ”Jehovan kansa laskeutui minun luokseni sankareita vastaan. Efraimista [Benjaminin veljenpojasta] he olivat peräisin alatasangolla sinun kanssasi, Benjamin, väkesi joukossa.” – Tuom. 5:13, 14, Um.

65. Miten Benjaminin voitiin sanoa olevan tällaisen suden kaltainen aamulla ja illalla?

⁶⁵ Kuin susi ruokaa etsiessään Benjamin oli oleva menestyksellinen metsästäjä. Niin kuin susi, joka syö aamulla sieppaamansa eläimen, Benjaminin sukukunta antoi ensimmäisen kuninkaan Israelille Israelin valtakunnan aamuna. Tämä kuningas oli Kiisin poika Saul, ja hän oli raju taistelija filistealaisia vastaan. (1. Sam. 9:15–17) Edelleen samoin kuin susi jakaa illalla pyydystämänsä saaliin, Benjaminin sukukuntakin antoi Israelin kansan illansuussa kuningatar Esterin ja pääministeri Mordokain Persian valtakunnalle kuningas Ahasveroksen päivinä. Näitä kahta benjaminilaista käytettiin sen viimeisen vihollisamalekilaisen tuhoamisessa, joka yritti hävittää kaikki israelilaiset koko valtakunnasta. – Est. 2:5–7.

66. Kenestä benjaminilaisesta tuli huomattu taistelija ”Juudan sukukunnan jalopeuran” puolesta, ja missä Benjaminin sukukunnalla on ansaittu paikka?

⁶⁶ Kun Jeesus Kristus, ”Juudan sukukunnan jalopeura”, oli kuollut ja noussut kuolleista, monet benjaminilaiset tulivat hänen seuraajikseen. Niiden joukossa oli Saulus Tarsolainen, josta tuli apostoli Paavali. (Room. 11:1; Fil. 3:5) Oltuaan aikaisemmin kiivas taistelija kristillisyyttä vastaan hänestä tuli yksi sen kyvykkäimmistä esitaistelijoista. Hän pukeutui ”Jumalan koko sota-asuun” ja heilutti voimakkaasti ”Hengen miekkaa, joka on Jumalan sana”. (Ef. 6:11–17) Benjaminilainen Paavali repi suden tavalla kappaleiksi kristillisyyden vihamiesten väärät opit ja inhimilliset perimätiedot. Benjaminin sukukunnalla on ansaittu sija hengellisen Israelin sukukuntien joukossa. (Ilm. 7:8) Benjamin on monissa suhteissa hyvä esimerkki kristityille.

”ISRAELIN KAKSITOISTA SUKUKUNTAA”

67. a) Minkä me voimme nyt ymmärtää Jaakobin olleen? b) Mitä Jaakob teki lopuksi pojilleen lausumiensa edellä olevien sanojen jälkeen?

⁶⁷ Jaakobin ennustus, joka oli alkanut hiukan alhaisesta historiallisesta kertomuksesta, päättyi näin ollen vertaukseen, joka ennusti loistavaa voittoa Jehovan kansalle. Yli kolmetuhatta vuotta Jaakobin kuoleman jälkeen me voimme ymmärtää hänen olleen tosi profeetta, Jehovan uskollinen todistaja. Hän päätti päivänsä puhuen totuutta, profeetallista totuutta, joka on täyttynyt täysimmin hengellisessä Israelissa, joka on rakennettu Jaakobia suuremman, Jeesuksen Kristuksen, muodostamalle perustalle. Ennustettuaan pojistaan Jaakob antoi heille jäähyväissiunauksensa. Niinpä luemmekin: ”Nämä ovat kaikki Israelin sukukunnat, luvultaan kaksitoista, ja tämän puhui heille heidän isänsä siunatessaan heidät; hän siunasi jokaisen erikseen erityisellä siunauksella.” Sitten hän käski heitä hautaamaan hänet Aabrahamin ja Iisakin kanssa Luvattuun maahan. ”Kun Jaakob oli antanut määräyksensä pojilleen, veti hän jalkansa vuoteeseen ja kuoli ja tuli otetuksi heimonsa tykö.” (1. Moos. 49:28–33) Hän nukkuu yhä odottaen ylösnousemusta Jumalan uudessa maailmassa.

68. a) Mitä noista ”Israelin kahdestatoista sukukunnasta” tuli esikuvallisesti? b) Miten ne on kuvattu ”Juudan sukukunnan jalopeuran” hallitsijatovereina?

⁶⁸ Jaakobin jättämistä kahdestatoista Israelin sukukunnasta tuli niiden Israelin kahdentoista hengellisen sukukunnan profeetallinen esikuva, jotka koostuvat 144 000 jäsenestä taivaallisen Johtajansa, Jeesuksen Kristuksen, ”Juudan sukukunnan jalopeuran”, johdolla. Kauan sitten Jumala tarjosi kymmenten käskyjen vuorella maalliselle Israelille tilaisuuden tulla hänelle ”pappisvaltakunnaksi ja pyhäksi kansaksi”. (2. Moos. 19:1–6) Mutta nyt ovat hengellisen Israelin kaksitoista sukukuntaa osoittautuneet arvollisiksi tulemaan täksi pappisvaltakunnaksi Ylimmäisen Pappinsa, Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Karitsan, alaisuudessa. Apostoli Johannes, joka oli yksi hengellisen Israelin kahdestatoista apostolisesta perustuksesta, näki nämä kaksitoista 144 000 jäsenen muodostamaa hengellistä sukukuntaa seisomassa taivaallisen hallituksen paikassa, Siionissa, Karitsan kanssa. Heidät kuvataan täten ”Juudan sukukunnan jalopeuran” hallitsijatovereiksi. Häntä nuo 144 000 seuraavat, ”mihin ikinä hän menee”. – Ilm. 14:1–4.

69. Mitä tämän Jalopeuran maan päällä olevien hallitsijatovereitten jäännös tekee Jaakobin ennustuksen mukaisesti?

⁶⁹ Nykyään on ainoastaan noiden 144 000:n jäännös vielä elossa maan päällä seuraamassa hänen askeleitaan. He tietävät ”Juudan sukukunnan jalopeuran” tuhatvuotisvaltakunnan olevan hyvin lähellä. Siksi he saarnaavat ”valtakunnan evankeliumia” koko asutussa maassa, niin kuin Jeesus ennusti Matteuksen 24:14:nnessä. He viittaavat häneen ennustettuna Siilona, jolle kansojen on oltava tottelevaisia, sillä hänelle kuuluu Valtakunnan oikeus, ja hän on saanut sen Jehova Jumalalta. Hän on hallitseva kaikkia maan päällä asuvia ihmisiä, pitäköötpä kansat siitä tai eivät.

70. Miten maan ihmisten pitäisi nyt olla viisaita ja niiksi?

⁷⁰ Olkaa siis viisaita, kaikki ihmiset! Ottakaa vastaan ”valtakunnan evankeliumi” ja osoittakaa täydellistä tottelevaisuuttanne Hänelle, jolle se oikeutetusti kuuluu, ”Juudan sukukunnan jalopeuralle”. Jos teette näin, niin se merkitsee iankaikkista elämää, rauhaa ja iloa teille tämän maan päällä, kun se on muutettu paratiisiksi ”Juudan sukukunnan jalopeuran” ja hänen hallitsijatovereittensa tuhatvuotishallituksen aikana.