Luukas
17 Sitten Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”On väistämätöntä, että kompastuskiviä tulee. Siitä huolimatta voi sitä, joka asettaa niitä!+ 2 Hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa ripustettaisiin myllynkivi ja hänet heitettäisiin mereen kuin että hän saa yhden näistä pienistä tekemään syntiä.*+ 3 Olkaa tarkkana. Jos veljesi tekee synnin, nuhtele häntä,+ ja jos hän katuu, anna hänelle anteeksi.+ 4 Vaikka hän tekisi syntiä sinua vastaan seitsemän kertaa päivässä ja tulisi seitsemän kertaa takaisin luoksesi ja sanoisi: ’Minä kadun’, sinun täytyy antaa hänelle anteeksi.”+
5 Apostolit sanoivat Herralle: ”Auta meitä saamaan lisää uskoa.”+ 6 Silloin Herra sanoi: ”Jos teillä olisi uskoa sinapinsiemenenkään verran, te sanoisitte tälle mulperipuulle: ’Irrottaudu juurinesi maasta ja istuta itsesi mereen!’, ja se tottelisi teitä.+
7 Jos jollain teistä on orja kyntämässä tai paimentamassa, kuka teistä sanoo hänelle, kun hän tulee sisään pellolta: ’Tule heti pöydän ääreen syömään’? 8 Ettekö pikemminkin sano hänelle: ’Valmista minulle ilta-ateria, pane esiliina eteesi ja palvele minua, kunnes olen syönyt ja juonut, ja sitten sinä voit syödä ja juoda’? 9 Ei kai isäntä ole orjalle kiitollinen siitä, että tämä teki, mitä oli määrätty? 10 Samoin tekin, kun olette tehneet kaiken, mitä teille on määrätty, sanokaa: ’Me olemme mitättömiä orjia. Olemme tehneet vain sen, mitä meidän pitikin tehdä.’”+
11 Ollessaan matkalla Jerusalemiin hän kulki Samarian ja Galilean välisellä alueella. 12 Kun hän oli menossa erääseen kylään, häntä vastaan tuli kymmenen spitaalista miestä. He jäivät kuitenkin seisomaan jonkin matkan päähän.+ 13 He huusivat: ”Jeesus, Opettaja, ole meille armollinen!” 14 Kun hän näki heidät, hän sanoi heille: ”Menkää näyttämään itsenne papeille.”+ Ollessaan matkalla he puhdistuivat.+ 15 Huomattuaan parantuneensa yksi heistä kääntyi takaisin ja ylisti Jumalaa suureen ääneen. 16 Hän kumartui maahan Jeesuksen jalkojen juureen ja kiitti häntä. Hän oli muuten samarialainen.+ 17 Silloin Jeesus sanoi: ”Eivätkö kaikki kymmenen puhdistuneet? Missä sitten ne muut yhdeksän ovat? 18 Eikö kukaan muu kääntynyt takaisin antamaan kunniaa Jumalalle kuin tämä vieraaseen kansaan kuuluva mies?” 19 Jeesus sanoi hänelle: ”Nouse ja lähde matkaan. Uskosi on tehnyt sinut terveeksi.”*+
20 Kun fariseukset kysyivät häneltä, milloin Jumalan valtakunta tulisi,+ hän vastasi heille: ”Jumalan valtakunta ei tule huomiota herättävästi, 21 eivätkä ihmiset sano: ’Katso, täällä!’ tai ’Tuolla!’ Jumalan valtakunta on näet teidän keskellänne.”+
22 Sitten hän sanoi opetuslapsille: ”Tulee aika, jolloin te haluatte nähdä yhden Ihmisen Pojan päivistä, mutta te ette näe sitä.+ 23 Teille sanotaan: ’Katso, tuolla!’ tai ’Katso, täällä!’ Älkää menkö sinne älkääkä juosko perään,+ 24 sillä kuin salama, joka leimahtaa taivaan toisesta äärestä sen toiseen ääreen, sellainen tulee Ihmisen Poika+ olemaan tuona päivänä.*+ 25 Ensiksi hänen täytyy kuitenkin kärsiä paljon ja tämän sukupolven täytyy hylätä hänet.+ 26 Lisäksi niin kuin oli Nooan päivinä,+ niin tulee olemaan Ihmisen Pojan päivinä:+ 27 ihmiset söivät ja joivat, miehet menivät naimisiin ja naisia annettiin vaimoiksi aina siihen päivään saakka, jona Nooa meni arkkiin,+ ja vedenpaisumus tuli ja tuhosi heidät kaikki.+ 28 Samoin tapahtui Lootin päivinä:+ ihmiset söivät ja joivat, ostivat ja myivät, istuttivat ja rakensivat. 29 Mutta sinä päivänä, jona Loot lähti Sodomasta, taivaasta satoi tulta ja rikkiä, ja se tuhosi heidät kaikki.+ 30 Samoin on sinä päivänä, jona Ihmisen Poika ilmestyy.+
31 Sinä päivänä sen, joka on katolla mutta jonka tavarat ovat talossa, ei pidä tulla alas noutamaan niitä, eikä myöskään sen, joka on pellolla, pidä palata sen luo, mikä on jäänyt taakse.+ 32 Muistakaa Lootin vaimoa.+ 33 Se, joka yrittää suojella elämäänsä, tulee menettämään sen, mutta se, joka menettää sen, tulee säilyttämään sen.+ 34 Minä sanon teille: Sinä yönä on kaksi ihmistä yhdellä vuoteella. Toinen otetaan mukaan mutta toinen jätetään.+ 35 Kaksi naista on jauhamassa samalla myllyllä. Toinen otetaan mukaan mutta toinen jätetään.” 36 —— 37 Niinpä opetuslapset kysyivät häneltä: ”Missä, Herra?” Hän sanoi heille: ”Sinne, missä ruumis on, myös kotkat kokoontuvat.”+