1. Mooseksen kirja

30 Kun Raakel näki, ettei hän ollut synnyttänyt Jaakobille lapsia, hän tuli kateelliseksi sisarelleen ja alkoi sanoa Jaakobille: ”Anna minulle lapsia, tai muuten minä kuolen.” 2 Tällöin Jaakob suuttui Raakelille ja sanoi: ”Olenko minä Jumala, joka on estänyt sinua saamasta lapsia?”* 3 Raakel sanoi: ”Tässä on orjattareni Bilha.+ Yhdy häneen, jotta hän synnyttäisi lapsia minulle* ja hänen kauttaan minäkin saisin lapsia.” 4 Sen jälkeen hän antoi palvelijansa Bilhan Jaakobille vaimoksi, ja Jaakob yhtyi Bilhaan.+ 5 Bilha tuli raskaaksi ja synnytti Jaakobille pojan. 6 Silloin Raakel sanoi: ”Jumala on toiminut tuomarinani ja myös kuullut minua, niin että hän on antanut minulle pojan.” Siksi hän antoi pojalle nimeksi Dan.*+ 7 Raakelin palvelija Bilha tuli jälleen raskaaksi ja synnytti Jaakobille toisen pojan. 8 Silloin Raakel sanoi: ”Olen kamppaillut ankarasti sisareni kanssa. Olen myös selviytynyt voittajana!” Niin hän antoi pojalle nimeksi Naftali.*+

9 Kun Lea huomasi, että hän oli lakannut saamasta lapsia, hän otti palvelijansa Silpan ja antoi hänet Jaakobille vaimoksi.+ 10 Lean palvelija Silpa synnytti Jaakobille pojan. 11 Silloin Lea sanoi: ”Mikä onni!” Niin hän antoi pojalle nimeksi Gad.*+ 12 Sen jälkeen Lean palvelija Silpa synnytti Jaakobille toisen pojan. 13 Silloin Lea sanoi: ”Miten onnellinen olenkaan! Naiset* sanovat minua varmasti onnelliseksi.”+ Niin hän antoi pojalle nimeksi Asser.*+

14 Ollessaan kävelemässä vehnänkorjuun aikaan Ruuben+ löysi ulkoa lemmenmarjoja ja toi niitä äidilleen Lealle. Silloin Raakel sanoi Lealle: ”Antaisitko minulle poikasi tuomia lemmenmarjoja?” 15 Tähän Lea sanoi: ”Eikö riitä, että olet vienyt minulta mieheni?+ Vietkö nyt poikani lemmenmarjatkin?” Raakel vastasi: ”Hyvä on. Hän saa maata kanssasi tänä yönä vastineeksi poikasi lemmenmarjoista.”

16 Kun Jaakob oli illalla tulossa laitumelta, Lea meni ulos häntä vastaan ja sanoi: ”Sinun pitää maata minun kanssani, koska olen ostanut siihen oikeuden poikani lemmenmarjoilla.” Niin Jaakob yhtyi sinä yönä häneen. 17 Jumala kuuli Leaa, ja tämä tuli raskaaksi ja synnytti Jaakobille viidennen pojan. 18 Silloin Lea sanoi: ”Olen saanut Jumalalta palkan,* koska olen antanut palvelijani miehelleni.” Niin hän antoi pojalle nimeksi Isaskar.*+ 19 Lea tuli jälleen raskaaksi ja synnytti Jaakobille kuudennen pojan.+ 20 Silloin Lea sanoi: ”Jumala on suonut hyvän lahjan juuri minulle. Vihdoinkin mieheni tulee sietämään minua,+ koska olen synnyttänyt hänelle kuusi poikaa.”+ Niin hän antoi pojalle nimeksi Sebulon.*+ 21 Myöhemmin hän synnytti tyttären ja antoi tälle nimeksi Dina.+

22 Lopulta Jumala muisti Raakelia, kuuli häntä ja antoi hänen tulla raskaaksi.*+ 23 Niin Raakel tuli raskaaksi ja synnytti pojan. Hän sanoi: ”Jumala on poistanut häpeäni!”+ 24 Hän antoi pojalle nimeksi Joosef*+ ja sanoi: ”Jehova on lisännyt poikiini vielä yhden pojan.”

25 Kun Raakel oli synnyttänyt Joosefin, Jaakob sanoi Labanille: ”Lähetä minut matkaan, jotta voin mennä kotiin omaan maahani.+ 26 Anna minulle vaimoni ja lapseni, joiden vuoksi olen palvellut sinua, niin voin lähteä. Sinähän tiedät, miten olen palvellut sinua.”+ 27 Silloin Laban sanoi hänelle: ”Jos olen saanut suosiosi... Olen ymmärtänyt enteiden* perusteella, että Jehova siunaa minua sinun vuoksesi.” 28 Hän lisäsi: ”Sano minulle, mikä on palkkasi, niin minä annan sen.”+ 29 Jaakob sanoi hänelle: ”Sinähän tiedät, miten olen palvellut sinua ja miten karjalaumasi on voinut huolenpidossani.+ 30 Ennen minun tuloani sinulla oli vain vähän, mutta sen jälkeen laumasi on kasvanut suureksi ja Jehova on siunannut sinua. Milloin saan tehdä jotain oman perheeni hyväksi?”+

31 Silloin Laban kysyi: ”Mitä minun pitää antaa sinulle?” Jaakob vastasi: ”Sinun ei tarvitse antaa minulle yhtään mitään. Minä palaan paimentamaan ja vartioimaan katrastasi, jos suostut seuraavaan:+ 32 Käydään tänään läpi koko katras. Ota siitä erilleen jokainen täplikäs ja kirjava lammas, jokainen tummanruskea nuori pässi sekä jokainen kirjava ja täplikäs naarasvuohi. Tästä lähtien sellaisten täytyy olla minun palkkani.+ 33 Rehellisyyteni* puhukoon puolestani sinä päivänä, jona tulet tarkastamaan palkkaani. Jos minulta löytyy naarasvuohia, jotka eivät ole täplikkäitä tai kirjavia, tai nuoria pässejä, jotka eivät ole tummanruskeita, niitä voidaan pitää varastettuina.”

34 Tähän Laban sanoi: ”Hyvä! Tehdään niin kuin sanot.”+ 35 Sinä päivänä hän otti erilleen juovikkaat ja kirjavat urosvuohet, täplikkäät ja kirjavat naarasvuohet, jokaisen eläimen, jossa oli jotain valkoista, ja jokaisen tummanruskean nuoren pässin ja antoi ne poikiensa hoitoon. 36 Sen jälkeen hän meni kolmen päivämatkan päähän Jaakobista, ja Jaakob paimensi Labanin jäljelle jääneitä katraita.

37 Sitten Jaakob otti tuoreita storaksi-, manteli- ja plataanipuun oksia ja kuori niitä niin, että valkoinen puu tuli paikka paikoin näkyviin. 38 Sitten hän pani kuorimansa oksat katraan eteen vesikouruihin ja juomakaukaloihin, joiden ääreen katraiden oli tapana tulla juomaan, jotta eläimet parittelisivat* niiden edessä.

39 Niin katraat parittelivat* oksien edessä ja synnyttivät juovikkaita, täplikkäitä ja kirjavia jälkeläisiä. 40 Jaakob erotti nuoret pässit ja käänsi eläimet Labanin katraissa juovikkaisiin ja kaikkiin tummanruskeisiin eläimiin päin. Sitten hän erotti omat katraansa eikä antanut niiden sekoittua Labanin katraisiin. 41 Aina kun vahvat eläimet tulivat kiimaan, Jaakob asetti oksat vesikouruihin katraiden silmien eteen, jotta ne parittelisivat oksien vieressä. 42 Heikkojen eläimien eteen hän ei niitä kuitenkaan asettanut. Näin heikot joutuivat aina Labanille mutta vahvat Jaakobille.+

43 Jaakobista tuli hyvin rikas, ja hän hankki suuria katraita, mies- ja naispalvelijoita sekä kameleja ja aaseja.+