Valittavan hengen karkoittaminen

 1. Koettavatko Jehovan todistajat moittia ihmisiä? Mikä osoittaa, onko näin?

NIIDEN, jotka ovat antautuneet palvelemaan Jumalaa, täytyy huolehtia Jumalan valtakunnan eduista ja hänen nimensä kunniaansaattamisesta. Heidän ei pidä milloinkaan pöyhistyä eikä ylpistyä mieleltään siksi, että heillä on totuus tai että he tuntevat elämän tien. Pelkkä tämän tiedon omaaminen ei tee heitä keitään toisia paremmiksi. Mutta heillä on kyllin paljon arvostelukykyä hankkiakseen tätä tietoa totuudesta sekä sitä ymmärrystä, mikä on heidän saatavissaan, ja työskennelläkseen Jehovan asioitten hyväksi. He ovat kiitollisia Jehovalle. Jehovan todistajat eivät yritä moittia niitä ihmisiä, jotka pyytävät heitä käymään kodeissaan. He ovat päinvastoin onnellisia siitä tilaisuudesta ja kysyvät hyvätahtoisilta ihmisiltä, sopiiko heidän tulla tutkimaan heidän kanssaan. He ovat halukkaita jakelemaan ihmisille sitä, mitä he itse ovat saaneet. Koska he ovat saaneet totuuden, niin he haluavat antaa sitä kaikille, joilla on kuuleva korva, olkoonpa sitten aamu, iltapäivä tai ilta – mikä aika hyvänsä, mikä sopii kuulijoille. Jehova sanoo, että hänen kansansa laulaa hänen ylistystään päivät ja yöt hänen temppelissään, ja tämä merkitsee sitä, että Jehovan todistajain täytyy jatkaa tosi palvontaa päivät ja yöt palvellen häntä saarnaamalla hyvää uutista.

 2. Mikä oli israelilaisten vaikeuksien syy autiomaassa, ja miten me voimme osoittaa uskoa ja saada onnea nykyään?

² Kun katselemme taaksepäin israelilaisten autiomaassa saamia onnettomia kokemuksia, niin huomaamme vaikeuksien johtuneen valittajista ja moittijoista. Mutta millainen onni olisikaan heillä ollut, jos he olisivat noudattaneet Jumalan järjestelyjä! He tarvitsivat vain uskoa, mikä oli niin yksinkertaista. Sama on totta tänäkin aikana. Jos me mukaudumme niihin järjestelyihin, mitkä Jumala tekee meitä varten, niin me osoitamme uskoamme. Me voimme antaa totuutta toisille todistamalla talosta taloon, ja siten tehden me voimme saada onnen. Ei ole mitään syytä, miksi emme olisi onnellisia elämässämme.

 3. Miten vaikeudet voidaan selvittää lähetyskodissa?

³ Katsokaamme asioita käytännöllisesti. Opiskelijat suorittavat loppututkinnon Vartiotornin Raamattukoulussa Gileadissa ja lähtevät lähetyskotiin. Ei ole mitään syytä, miksi he eivät voisi elää onnessa, koska he saattavat antaa totuutta toisille koko ajan uudessa toimipaikassaan. Jos tuossa kodissa olevien ystävien kesken syntyy vähäpätöisiä vaikeuksia ja koettelemuksia, niin me voimme olla varmoja siitä, että ainakin yhdessä heistä on syy. Mutta kuka se on? Ei ole epäilystäkään siitä, että vika on niissä, jotka riitelevät, joten heidät on saatettava yhteen ja on löydettävä vaikeuksien perussyy. Jos kukin antaa tai taipuu hiukan, jos kumpikin puoli antaa vähän myöten, niin vaikeus voidaan luultavasti poistaa, eikä siitä puhuta enää mitään.

 4. Mitä meidän on tehtävä saadaksemme yhdessä elämisen menestykselliseksi, ja miksi meidän tulee tehdä siten?

⁴ Jos vaikeudet selvitetään, mutta molemmille puolille jää kaunaa, ei vieläkään ole onnellisuutta. Sinulla täytyy olla halu tulla lähetyskodissa toimeen veljiesi ja sisartesi kanssa. Tämä koskee myös kaikkia koteja: niissä täytyy vallita halun tulla toimeen keskenään. Muista, että kaikki ovat Jumalan palvelijoita juuri niinkuin sinäkin. Teillä kaikilla on niin paljon, minkä puolesta elää, Jumalan Sanan tuntemuksenne takia. Te kaikki haluatte lisää tietoa. Teille on annettu jo paljon tietoa, ja te tunnette Jumalan Sanaa tutkittuanne sitä ahkerasti. Mutta te haluatte tutkia vielä, te nautitte yhä hänen Sanansa lukemisesta, ja te tahdotte osoittaa uskovanne siihen välittämällä tätä hyvää uutista toisille. Jos kaikilla teillä on nyt tämä sama mieli ja jos te saarnaatte Jumalan Sanaa kentällä, niin miksi te ette voisi tulla toimeen yksimielisinä toisissa asioissa? Miksi me emme voisi elää, niinkuin Jumala haluaa meidän elävän: onnessa, valittamatta toisillemme? Meidän tarvitsee vain antaa eli taipua hiukan tehdäksemme elämän menestykselliseksi. Kaikkien Jehovan järjestössä olevien täytyy antaa tosi palvontansa hänelle. Heidän täytyy osoittaa rakkautta lähimmäiselleenkin ja pyrkiä tyytyväisyyteen elämässään.

 5. Miksi ylpeät uskovat valheen, ja miksi he eivät ole onnellisia?

⁵ Psalminkirjoittaja sanoi: ”Kuinka onnellinen onkaan se mies, joka on pannut luottamuksensa Jahveen [eli Jehovaan], joka ei ole kääntynyt ylpeitten puoleen eikä eksynyt vääryyteen.” (Ps. 40:4, Ro) Ylpeällä ihmisellä ei ole koskaan onnea. Hän ajattelee vain itseään, ei lähimmäistään, ja hän unohtaa varsinkin Jehovan, Jumalansa. Kun Mirjam ja Aaron tulivat ylpeiksi Moosesta, veljeään, kohtaan, niin heidät alennettiin, emmekä me voi nyt tulla koskaan ylpeiksi, jos oivallamme asemamme Jehovan, Ylimmän, edessä. Me olemme alempia, joten meillä ei ole mitään syytä tulla ylpeiksi tai pöyhkeiksi. Kohta kun tulemme sellaisiksi, me uskomme valheen, me ajattelemme olevamme tärkeitä. Me emme muista, että Jehovan nimen kunniaansaattaminen ja hänen sanomansa saarnaaminen koko maailmassa on suuriarvoista. Osoittakaamme jokapäiväisellä palveluksellamme, että me emme katsele asiaa tällä tavalla, ja eläkäämme siten, että tuotamme kunniaa Jehovan nimelle ja päätökselle.

VALITTAMATTA VASTUSTUSTA JA VAINOA

 6. Miksi meidän ei pidä olla onnettomia, vaikka todistajat vaiennetaan joissakin maissa, ja mitä meidän on sen sijaan tehtävä?

⁶ Jehovan todistajat eivät masennu tänä aikana maailman tapahtumien johdosta. Me olemme keskellä jumalatonta järjestöä, ’Perkeleen maailmaa’, miksi Raamattu sitä sanoo. Se on täynnä surua ja murhetta ja kurjassa tilassa, mutta ei ole mitään syytä, miksi Jehovan todistajain pitäisi olla onnettomia, vaikka he elävätkin sen keskellä. Vaikka me olemmekin sen keskellä, niin meidän ei tarvitse olla osa siitä. Kun katsomme Jehovan järjestöä, niin me ihmettelemme sen menestystä ja kasvua kaikesta siitä painostuksesta huolimatta, mikä sitä vastaan kohdistetaan hyvää uutista vastustavien puolelta. Jehovan todistajat ovat nähneet työnsä pysähdytetyn tai ehkäistyn monissa maissa, mutta se ei masenna heitä. Pitäisikö meidän nyt valittaa Jumalalle ja sanoa hänelle, että hän ei tiedä, miten hänen tulisi hoitaa asioitaan? Tuleeko meidän katsella Venäjää ja sanoa: ”Jumala, miksi sinä et ole toimittanut Jehovan todistajain lähetystyöntekijöitä siihen maahan saarnaamaan?” Me emme voi antaa Jumalalle määräyksiä eräitten onnettomien kokemusten vuoksi, joita sattuu Jehovan todistajille rautaesiripun takana. Siellä olevilla Jehovan todistajilla on sama Jumalan Sana, ja he saarnaavat jatkuvasti uskollisina hyvää uutista. Toisissa maissa, joissa on suurempi vapaus, olevien Jehovan todistajien tulee kulkea ympäri saarnaamassa Jumalan valtakunnan sanomaa vielä laajemmalti ja olla kiitollisia siitä, että heillä on tilaisuus tehdä niin. Älä jätä käyttämättä vapauttasi puhua alueellasi. Puhevapauden tunnustavissa demokraattisissa maissa olevat veljemme eivät osoita toisinaan yhtä paljon intoa talosta taloon kulkemisessa kuin sellaisissa maissa asuvat julistajat, joissa vallitsee jatkuva vastustus.

 7. Mitkä kysymykset meidän tulee tehdä palvelemisesta tuollaisissa maissa vallitsevissa olosuhteissa vastaten myös niihin?

⁷ Pysähdy ajattelemaan hetkinen. Mitä sinä tekisit, jos sinun hallituksesi sanoisi sinulle, että sinä et voi palvoa enää Jehova Jumalaa ja että sinä et voi asettaa Jumalaa valtion edelle? Mitä tekisit sellaisissa olosuhteissa? Mistä löytäisit onnen? Tulisiko se siten, että muuttaisit mielesi palvomaan valtion määräyksen mukaan? Vai saisitko sinä onnen ainoastaan palvomalla Jehova Jumalaa, niinkuin hän neuvoo sinua Sanassaan? Lakkaisitko sinä saarnaamasta toisille, jos kohtaisit vastustusta? Vai seisoisitko sinä lujana saarnaten evankeliumia sikäli kuin sinulla on tilaisuutta? Valittaisitko sinä muutamien tavoin sanoen: ”Jumala, miksi sinä annoit minun joutua tähän?” Kenties sinä ajattelisit: ”Miksi minä en voinut syntyä jossakin muussa maassa, missä ei ole yhtä paljon vaikeutta? Miksi Vartiotorni-Seura ei muuta minua tästä maasta toiseen ja pane minua saarnaamaan siellä?” Korkeimman tosi kristitty palvelija ei voi luopua saarnaamasta hyvää uutista Jumalan valtakunnasta. On monta seikkaa, joista voisimme valittaa, mutta jos me olemme oikeassa sydämentilassa, niin me olemme kiitollisia Jumalalle tilaisuudesta palvella, minne hän lähettääkin meidät tai missä olemmekin, koska me tiedämme, että tämä Valtakunnan evankeliumi täytyy saarnata kaikkialla. Ihmiset ovat ihmisiä, tapaammepa heitä missä hyvänsä, ja heidän joukossaan on hyviä ja pahoja. Jos siellä on ”lampaita”, niin me haluamme löytää heidät.

 8. Miksi Jehovan todistajat saarnaavat siitä huolimatta, missä he ovat, ja epäsuotuisissakin olosuhteissa?

⁸ Muista, että Jumala johtaa järjestöään, ja hän saarnauttaa tämän Valtakunnan evankeliumin koko maailmassa todistukseksi. Siitä huolimatta siis, minne me menemme ja mitä meidän on tehtävä, meidän täytyy seisoa lujina jatkaaksemme tätä saarnaamistyötä. Se on työ, mikä täytyy tehdä. Me emme halua tulla valittajiksi, sillä me olemme silloin taipuvaisia lopettamaan totuuden saarnaamisen, ja kun me lakkaamme antamasta totuutta toisille, niin me menetämme onnellisuutemme. Monet uskolliset todistajat ovat nykyään onnellisia vankiloissakin ja keskitysleireissä, ja sellaisissakin paikoissa he saarnaavat ahkeraan evankeliumia toisille siellä oleville. Jehovan todistajat ovat onnellisia maissa, joissa Valtakunnan sanoma on kielletty. He puhuvat jatkuvasti totuudesta, vaikka heillä onkin vaikeuksia vastustuksen ja vainon takia. He muistavat Pietarin sanoneen: ”Kuka on tosiaan se ihminen, joka voi vahingoittaa teitä, jos te tulette innokkaiksi hyvän puolesta? Mutta vaikka te saisittekin kärsiä vanhurskauden tähden, niin te olette onnellisia. Mutta älkää ruvetko pelkäämään sitä, mitä he pelkäävät, älkääkä kiihtykö. Vaan pyhittäkää Kristus Herrana sydämissänne ja olkaa aina valmiit puolustautumaan jokaisen edessä, joka kysyy teiltä syytä teissä olevaan toivoon, mutta tehkää se lempeämielisesti ja syvästi kunnioittaen.” – 1. Piet. 3:13–15, Um.

 9. Miksi köyhää kohtaan huomaavainen on nyt onnellinen?

⁹ Jehova on erityisesti mielistynyt niihin, joita tämän maailman köyhät kiinnostavat, koska juuri tämä ihmisluokka kuuntelee Valtakunnan sanomaa. Psalminkirjoittaja sanoi: ”Kuinka onnellinen onkaan se, joka on huomaavainen köyhälle; Jahve vapauttaa hänet onnettomuuden päivänä. Jahve varjelee hänet ja pitää hänet hengissä, ja hänet julistetaan onnelliseksi maassa; älä luovuta häntä silloin hänen vihollistensa mielivaltaan!” (Ps. 41:1, 2, Ro) Me emme voi totisesti lakata saarnaamasta tätä evankeliumia Valtakunnasta vain siksi, että se on meidän vihollistemme halu. Jehovan todistajat julistetaan päinvastoin onnellisiksi, jos he pitävät nämä totuudet Jehovan valtakunnasta maailman köyhien edessä, niiden, jotka huokaavat ja valittavat tämän vanhan järjestelmän kauhistusten takia. Kun ajattelemme toisissa maissa olevia veljiämme ja sisariamme ja kaikkia Jumalan palvelijoita ja sitä, kuinka vihollinen on pitänyt heitä hyökkäyksensä alaisuudessa, niin meidän pitäisi olla erittäin kiitollisia Jumalalle siitä vapaudesta, mikä meillä on, ja meidän tulisi osoittaa kiitollisuutemme saarnaamalla evankeliumia laajemmalti niin kauan kuin meillä on vielä tilaisuutta. Kaikkien tulisi osoittaa kypsyytensä antamalla oikean esimerkin talosta taloon suoritettavassa todistamisessa, Raamatun tutkistelujen johtamisessa ja epäkypsien auttamisessa suurempaan johdonmukaisuuteen kenttäpalveluksessa.

10. Minkä asenteen ja toiminnan omaksuen Jehovan järjestöön nähden me voimme olla onnellisia?

¹⁰ Älä anna koskaan itsesi alkaa valittaa sitä paikkaa, mikä sinulla on Jumalan järjestössä. Ole sen sijaan onnellinen järjestön mukana ja pysy siinä. ”Kuinka onnellisia ovatkaan ne ihmiset, jotka tuntevat iloisen äänen! Oi Jahve, sinun kasvojesi valossa he marssivat vankasti eteenpäin; sinun nimessäsi he riemuitsevat koko päivän, ja sinun vanhurskaudessasi heidät korotetaan.” (Ps. 89:15, 16, Ro) Jehovan kansa on hyvin onnellinen marssiessaan eteenpäin pyhässä asussa pysyen lujana. Me kuulemme ympäri maapallon Jumalan palvelijoiden iloisen palvontaäänen, minkä he korottavat Jehovalle pyhässä järjestäytyneessä asemassaan. Kunkin täytyy pysyä paikallaan ja koettaa parantaa pätevyyttään palveluksessa. Ei ole syytä epäillä asian lopputulosta. Jumalan Sana on paljastanut hänen päätöksensä meille, joten hänen maan päällä olevat palvelijansa tietävät, mitä hän tekee, ja heidän tulee marssia olka olkaa vasten hajoittamatta koskaan rivejä. Me huomaamme, että jotkut tekevät erehdyksiä, mutta se ei ole mikään valittamisen syy. Erehdykset täytyy korjata.

ONNELLISIA OIKAISUN AVULLA

11. Miten sen henkilön, jota Jehova oikaisee, tulee olla onnellinen siitä?

¹¹ ”Onnellinen se mies, jota sinä oikaiset, Jah, ja jota sinä opetat laistasi.” (Ps. 94:12, Ro) Jos meitä ei oikaistaisi ja jos me menisimme edelleen väärää tietä, niin me havaitsisimme pian olevamme jälleen Perkeleen järjestössä. Meillä voi olla onni vain siten, että meitä oikaistaan ja että me pysymme sopusoinnussa uuden asiainjärjestelmän kanssa Jehovan järjestössä. Taivaitten Jumala ei tule maan päälle eikä lähetä ketään enkeliäänkään istuutumaan kanssamme selittämään meille asioita. Saattaa olla niin, että meidän veljemme puhuu meille. Tai kenties äitimme tai isämme tekee sen. Tai joku ryhmänpalvelija tai kierrospalvelija tuo meille oikaisevan tiedon. Se saattaa tulla myöskin Vartiotorni-lehden välityksellä. Se tulee Jehovan järjestöstä ja koituu järjestössä olevien hyödyksi. Oikaisu saattaa koskea, se voi sattua meihin kovasti, ja jos sinä et voi ottaa sitä oikaisua vastaan, niin sinä menetät onnellisuutesi. Sillä hetkellä, jona oikaisu annetaan, ei tietenkään ole iloa, mutta kun me näemme jälkeenpäin menettelymme erehdyksen ja kun pääsemme taas takaisin sopusointuun Jumalan järjestelyjen kanssa, niin silloin voimme riemuita ja ymmärtää oikaisun arvon. ”Te kärsitte kasvatukseksi. Jumala toimii teidän kanssanne kuin poikien kanssa. . . . Tosin mikään kuritus ei näytä olevan sillä hetkellä iloista, vaan murheellista; kuitenkin se tuottaa jäljestäpäin niille, jotka on sen avulla valmennettu, rauhaisaa hedelmää, nimittäin vanhurskauden.” (Hepr. 12:7, 11, Um) Jehovan todellinen palvelija on iloinen oikaisusta, joten on totta, että Jehovan oikaisema ihminen on onnellinen.

12. Miten meidän ei tule torjua oikaisua ja miksi ei?

¹² Älä torju oikaisua. Jos joku tulee luoksesi ja alkaa kertoa sinulle, että sinä olet väärässä jossakin suhteessa, niin kuuntele häntä. Älä kiihdy suoraa päätä ja sano: ”Annahan kun minä sanon sinulle jotakin.” Ei, vaan sinun tulee kuunnella tuota henkilöä, jos hänellä on mielessään jotakin, minkä hän uskoo olevansa velvollinen kertomaan sinulle. Ajattele – kenties sinussa on jotain väärää, ja luultavasti niin onkin, koska me kaikki olemme syntyneet synnissä ja siinneet vääryydessä. Erään asian me tiedämme: että me haluamme pysyä Jehovan järjestössä. Ja jos me saamme oikaisua, vaikka emme olisi tehneetkään väärin, ei oikaisu vahingoita meitä silloinkaan, mutta jos me olemme tehneet väärin, niin silloin on neuvosta ja ohjeesta suurta hyötyä meille, ja me emme ala luisua Perkeleen järjestöön. Jos me huomaamme joskus olevamme Jehovan järjestön ulkopuolella väärintekemisen tähden, niin voimme olla varmat siitä, että me emme saa koskaan nauttia maailmassa samaa onnea, mitä nautimme hänen järjestössään. Meidän täytyy sentähden pitää aina mielemme Jumalan asioissa. Meidän täytyy muuttaa mielemme ja oikaista itseämme jatkuvasti.

13. Miksi keidenkään ei pidä ajatella, että he eivät tarvitse oikaisua?

¹³ Me olemme saaneet jo paljon oikaisua, erityisesti siihen aikaan, jolloin tulimme totuuteen. Me saimme oikaisua Jumalan Sanan ymmärtämisessä Raamatun tutkistelujen kautta. Kaikki tämä oikaisu annettiin meille erittäin ystävällisellä tavalla, eikä ole mitään syytä, miksi ryhmän palvelijain tai vanhempien veljien ei tulisi yhä kehoittaa meitä ystävällisesti. Saattaa olla, että joistakuista, jotka ovat olleet totuudessa kymmenen tai kaksikymmentä vuotta, tuntuu siltä, että he eivät tarvitse lainkaan oikaisua. Mutta muista, että Israelin lapset olivat autiomaassa neljäkymmentä vuotta, ja hekin tarvitsivat oikaisua jatkuvasti. Nuhtelu ja opetus ovat elämään johtava tie. Ota siis oikaisu vastaan ja hyödy siitä. Sinä olet siten onnellisempi.

LAPSET JA NUORET

14. Miten tulee vanhurskasten lapsia auttaa olemaan onnellisia?

¹⁴ ”Ystävällistä miestä saatetaan sanoa suureksi mieheksi, mutta kuka voi löytää uskollisen miehen? Mitä tulee vanhurskaaseen mieheen, joka vaeltaa nuhteettomuudessa, niin kuinka onnellisia ovatkaan hänen lapsensa hänen jälkeensä!” (Sananl. 20:6, 7, Ro) Jehovan todistajat ymmärtävät täysin, että tarvitaan Jumalan henkeä, jotta voitaisiin vaeltaa nuhteettomuudessa ja pysyä uskollisena Jumalalle. Me haluamme nähdä Jehovan todistajain lasten kasvavan totuudessa ja seisovan myöskin lujina. Ei ole hauskaa nähdä lasten menettelevän kurittomasti. Näyttää toisinaan siltä, kuin vanhemmat eivät välittäisi siitä, miten heidän lapsensa toimivat. Kun katselemme niidenkin keskuudessa olevaa nuorempaa sukupolvea, jotka ovat tyytymättömiä oleviin olosuhteisiin ja jotka ovat kääntyneet totuuteen, niin huomaamme toisinaan heidän ottavan nenäkkään, välinpitämättömän asenteen. Maailma kasvattaa tietenkin sillä tavalla lapsiaan koviksi. Mutta kun joku alkaa tutkia Jumalan Sanaa ja muuttaa mieltään, niin hänen tulisi nähdä, että ihmiset voivat tulla toimeen keskenään paljon paremmin noudattamalla rakkauden periaatetta eikä yrittämällä osoittaa kovuutta. Kun me huomaamme näinä Perkeleen järjestön viimeisinä päivinä niin paljon tyytymättömyyttä maailman kodeissa ja ihmisten keskuudessa, niin ei ole yllättävää, että kun uusia tulee järjestöön, niin he tuovat toisinaan mukanaan tuota vanhan maailman ajatustapaa. Mutta meidän tiemme eivät ole Jumalan teitä, ja hänen ajatuksensa ovat paljon korkeampia kuin meidän ajatuksemme, joten meidän täytyy muuttua.

15. Miten eräät vuosiltaan nuoret osoittavat nenäkkyyttä Jehovan järjestöä kohtaan, ja miten tuollaiset nuoret oikaistaan?

¹⁵ Me kuulemme silloin tällöin jonkun 18- tai 19-vuotiaan, nuoren veljen, joka on saattanut olla totuudessa siitä ajasta lähtien, kun hän tuli hiukan toiselle kymmenelle, sanovan joillekuille vanhemmille veljille, mitä tulisi tehdä ja miten se tulisi tehdä. Hän ajattelee, että vaikka hän onkin nuori, niin hän tietää paremmin, miten Jehovan järjestöä tulee johtaa, kuin ne, jotka ovat olleet siinä viisitoista tai kaksikymmentä vuotta. Kun tuon nuorukaisen vanhemmat eivät ole kasvattaneet oikein häntä, niin hänestä tuntuu, että hän on täysin pätevä, ja hän yrittää suorittaa tehtävät omalla tavallaan. Mutta näiden nuorten on vielä opittava se, mitä totuudessa vanhemmat oppivat jo vuosia sitten. Heidän täytyy oppia tottelevaisuutta ja kärsivällisyyttä, ja ennen kaikkea heidän täytyy oppia tuntemaan totuutta Jumalan Sanasta. Heidän täytyy muuttaa mielensä ja alkaa omaksua totuutta, ennenkuin he voivat antaa kehoituksia toisille. Usein huomataan myöskin, että kun joku vastuu annetaan nuorille, joista tuntuu, että he ovat päteviä, niin he lankeavat vastuuseensa. He eivät halua kantaa taakkaa ja menettävät kiinnostuksensa siihen. Nuorten tulee sentähden ottaa viisautta niiltä, jotka ovat vanhempia, ja saada siten tietoa. Arvonimi tai asema ei ole minkään arvoinen, vaan tärkeää on kirkkauden ja kunnian antaminen Jehovan nimelle.

16. Miksi sellaisille ei pidä apostoli Paavalin mukaan uskoa korkeaa vastuunalaista asemaa?

¹⁶ Kypsyys on välttämätön Jehovan järjestössä, koska valvonta-asemaa seuraa aina vastuu. Muista, mitä apostoli Paavali sanoi: ”Jos joku mies tavoittelee valvojan virkaa, niin hän haluaa oikealaatuista työtä. . . . ei vastakääntynyt mies, pelosta, että hän saattaisi pöyhistyä ylpeydestä ja langeta Perkeleelle annettuun tuomioon.” (1. Tim. 3:1–6, Um) On siis hyvä etsiä oikealaatuista työtä; mutta jatka tutkimista ja valmentautumista, jotta olisit hyvin pätevä siihen, niin sinä saat Jumalan siunauksen.

17. Miksi vastuutaakan alaisuudessa olevien ei tule pyrkiä pois siitä, niinkuin Mooses kerran teki, ja auttaako se onneen?

¹⁷ Mooses oli Jehovan järjestössä pitkän ajan, ja hän pystyi kantamaan vastuun ja hoitamaan sen hyvin. Mutta kun napiseva Israelin kansa painoi taakkana hänen hartioillaan, niin hän sanoi: ’Salli minun kuolla.’ Israelilaisista ei ollut paljon apua tälle suurelle johtajalle, joka kuvasi tulevaa suurempaa johtajaa, Kristusta Jeesusta, joka on nyt meidän Johtajamme. Mutta ydin tässä asiassa on tämä: vastuu tuo mukanaan suuria taakkoja, ja vastuuta kantavan täytyy olla kypsä pysyäkseen pystyssä niiden alla. Mutta me emme halua kuitenkaan koskaan saada sellaista tunnetta kuin Mooses emmekä päästä eroon kaikesta. Ei ole syytä, miksi meistä pitäisi tuntua sellaiselta, koska Jehovan järjestö on nykyään rauhaisa, menestyksellinen ja onnellinen. Palvelijat ovat yhteistoiminnassa ja haluavat auttaa joka tavalla nähdäkseen, että tämä suuri työ suoritetaan Jehovan nimen kunniaksi, kirkkaudeksi ja puhdistamiseksi. Tämän asiainjärjestelmän lopussa on suoritettava työ: Valtakunnan evankeliumi täytyy saarnata, ennenkuin täydellistetty loppu tulee, ja sillä ei pitäisi olla mitään eroa Jehovan todistajiin nähden, tuleeko se viiden, kymmenen tai useamman vuoden kuluttua tämän sukupolven aikana. He ovat Jumalan lähettiläitä ja haluavat olla uskollisia tehtävälleen. Jumala on antanut heille tämän työn tehtäväksi, ja hänen palvelijansa ovat onnellisia saadessaan kantaa koko vastuutaakan. He ovat ottaneet työn suoritettavakseen ja tekevät sitä jatkuvasti hänen ansaitsemattomasta hyvyydestään, kunnes se on suoritettu loppuun. Pysy sinä, joka olet alkanut tehdä tätä työtä, edelleen siinä ja anna aina omaamaasi hyvää sanomaa niille, jotka haluavat kuulla. Niin kauan kuin sinä jatkat totuuden antamista auliisti, sinä nautit onnea suuressa määrin.

18. Miksi väärin syytettyjen ja vainottujen tulee olla onnellisia, ja miten heidän on ilmaistava se?

¹⁸ Saarnaamistyötämme estävä suuri ahdistus ei tule Jumalan järjestöstä, vaan kuten Kristus Jeesus osoitti, se uhkaa Perkeleen järjestön taholta ulkopuolelta. Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”[Onnellisia] olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa. Iloitkaa ja [hyppikää ilosta], sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä.” (Matt. 5:11, 12) Jehovan todistajat voivat olla tosiaan onnellisia pilkattuina ja vainottuina. He ovat niin onnellisia, että he hyppivät ilosta. Se on onnen ilmaus. Se johtuu siitä, että Jumalan palvelijat tietävät olevansa oikealla puolella ja omaavansa totuuden. He voivat olla onnellisia, vaikka ihmiset puhuvatkin heistä valhetta, ja vaikka vaino onkin suuri, niin he jatkavat vain puhumista toisille, eivät vainoojille, vaan sivustakatsojille ja niillekin, jotka saattavat olla vangittuina heidän kanssaan. Kun sinä opit tietämään, että on onnellisempaa antaa totuutta toisille kuin saada sitä, niin sinä annat sitä jatkuvasti, vaikka sinua vastaan tehtäisiinkin kaikenlaista pahaa. Sinä tiedät, että kun sinä teet siten, niin se tuottaa kunniaa Jehovalle ja hänen Pojalleen Kristukselle Jeesukselle.

19, 20. Mikä tuo täydellisen onnen sen sijaan, että on joku erikoinen tai tuntee jonkun sellaisen?

¹⁹ On välttämätöntä pysyä Jumalan järjestössä. Ja mitä sinä teet tiedollasi, se tuottaa sinulle onnea. Tyytyväisyyttä elämässä ei tuota se, kuka sinä olet ja keitä sinä tunnet. Muista, että ”[Jehova] antaa viisautta, hänen suustansa lähtee tieto ja taito”. (Sananl. 2:6) Jokaisen ihmisen täytyy seisoa omilla jaloillaan saavuttaakseen onnen. Marialle ei tuottanut onnea ainoastaan se, että hän oli Jeesuksen äiti, vaan se totuus, minkä hän tiesi Pojastaan, teki hänet erityisen onnelliseksi. Sinä olet lukenut siitä naisesta, joka huusi kansanjoukosta ja sanoi: ”[Onnellinen] on se kohtu, joka on kantanut sinut, ja ne rinnat, joita olet imenyt.” Mutta Jeesus sanoi: ”Ei, vaan paremminkin: Onnellisia ovat ne, jotka kuulevat Jumalan sanan ja pitävät sen!” (Luuk. 11:27, 28, Um) Jeesuksen äidin tunteminen ei ollut tärkeää eikä se, että hän synnytti Pelastajan, tuottanut itsessään täydellistä onnea. Tärkeintä on, kuten Jeesus osoitti, kuulla Jumalan sanaa ja pitää se, olla Jehova Jumalan todellinen palvelija ja tosi palvoja. Juuri se tuottaa onnea.

²⁰ Me voimme näin ollen nähdä, että kenenkään asema Jehovan järjestössä ei tee välttämättä tuota henkilöä onnelliseksi, vaikka hän olisi suorittanut Vartiotornin Raamattukoulun Gileadin loppututkinnon ja tullut lähetystyöntekijäksi tai vaikka hän olisi ryhmänpalvelija tai kierrospalvelija tai haaratoimiston kodissa. Asema ei anna onnea, vaan se, mitä hän tekee siinä asemassa. Onko hän kuullut Jumalan sanaa ja pitääkö hän sen? Jos näin on ja jos hän palvelee hyvin veljiään antaen, mitä hänellä on, auttaakseen veljiään ja hyvätahtoisia ihmisiä, niin silloin hän on onnellinen. Totuus on tärkeä, ei asema. Vaikka monilla onkin siis eri asemia Jehovan järjestössä, niin ei näitä asemia tule ylistää eikä palvoa eikä kunnioittaa, vaan se työ, mitä suoritetaan, miellyttää Häntä. Ja ken miellyttää Jehova Jumalaa, hän miellyttää varmasti totuudessa olevia veljiäänkin. Jos totuus on sinussa ja jos sinä elät totuuden mukaan, niin sinä olet onnellinen ihminen.

21. Kuka on onnellisempi asemastaan huolimatta kuin unohtava kuulija?

²¹ Kuuntele Jaakobin sanoja: ”Se, joka katsoo tutkivasti täydelliseen lakiin, mikä kuuluu vapauteen, ja joka pysyy siinä järkkymättömänä, tämä mies – koska hänestä ei ole tullut unohtavaa kuulijaa, vaan työn tekijä – on onnellinen tehdessään sitä.” (Jaak. 1:25, Um) Vain se tuottaa onnea: antaminen, puhuminen, Valtakunnan hyvän uutisen saarnaaminen toisille ihmisille. Diplomin saaminen tai jonkin viran hoitaminen saattaa tehdä ihmisestä unohtavan kuulijan, jos hän alkaa ajatella tietävänsä nyt kaiken. Siltä, jolla on paljon, vaaditaan enemmän, minkä vuoksi jokaisen Jumalan järjestössä olevan tulee olla innokkaampi ja ahkerampi suorittamaan työtä, minkä Jumala on uskonut hänen huolekseen. Muuttakaamme jatkuvasti mielemme ajattelemaan niinkuin Jumala ajattelee, hänen uudessa asiainjärjestelmässään ja hankkikaamme sitten onnea antamalla.

ONNEN LÄHTEITÄ

22. Miksi Jehova on ”onnellinen Jumala”, ja millaisia meidänkin tulee niin ollen haluta olla?

²² Jehovan palvelijat ovat nyt onnellisia, koska he uskovat Jumalan Sanaan ja Jehovaan itseensä. He eivät odota mitään ihmeitä tapahtuvan itsensä suhteen näinä aikoina eivätkä mitään ulkonaista merkkiä avukseen pitämään heitä Jehovan järjestössä. Jehovan Sana riittää nyt noudatettavaksi hänen kansalleen. Se on vapauttanut meidät Perkeleen järjestöstä, ja me aiomme pysyä vapaina. Paavali oli onnellinen työssään, koska hänellä oli ’onnellisen Jumalan loistava hyvä uutinen, mikä oli uskottu hänelle’. (1. Tim. 1:11, Um) Meidän Jumalamme on onnellinen Jumala, ja koska meidät on tehty hänen kuvikseen ja kaltaisikseen, niin ei ole mitään syytä, miksi emme mekin olisi onnellisia. Hänen onnensa tuli antamalla, ja hän on antanut meille niin paljon, että meillä on yltäkylläisesti annettavaa toisille. Kaikki normaalit luomukset haluavat elää. Me rakastamme elämää, ja me haluamme saada siltä sen, mikä on parhainta. Eräs seikka, mitä me haluamme enimmän elämältä, on onni, koska elämä ilman onnea olisi synkkää ja ikävää.

23. Miksi jotkut etsivät onnea, mutta mikä antaa meille suurimman onnen?

²³ Ihmiset etsivät nyt onnea monin tavoin. Jotkut saavat sitä perheeltään tai läheisiltä ystäviltään, toiset käymällä järvenrannalla tai metsissä tai leikkimällä lastensa kanssa. Mutta suurin onni tulee toisille antamisesta eikä huvituksen saamisesta. Vaikka me iloitsemmekin kovin saadessamme jotakin maallisilta ystäviltämme ja antaessamme niille, joita me rakastamme, niin meidän suurimmat ystävämme ovat Jehova Jumala ja Kristus Jeesus. He ovat antaneet meille niin paljon tietoa ja ymmärrystä, että me voimme antaa sitä yltäkylläisesti toisille. ”Tämä merkitsee iankaikkista elämää [noille toisille], että he hankkivat tietoa sinusta, ainoasta tosi Jumalasta, ja siitä, jonka sinä lähetit, Jeesuksesta Kristuksesta.” – Joh. 17:3, Um.

24. Miksi meidän ei tule koskaan joutua sellaiseen tilaan, että emme halua antaa totuutta toisille?

²⁴ Älkäämme koskaan tulko sellaisiksi, ettemme haluaisi antaa toisille totuutta, mitä olemme saaneet. Jos joudumme sellaiseen mielentilaan, että emme tahdo kertoa jollekulle toiselle niistä loistavista varauksista, mitkä Jehova Jumala on tehnyt Poikansa Kristuksen Jeesuksen kautta, ja jos me häpeämme tosi uskontoa, niin silloin Jehova Jumalakin häpeää meitä. Sellaiselle henkilölle ei ole sijaa Jehovan järjestössä. Älkäämme pettykö myös koskaan ajattelemaan, että olemme tehneet kylliksi nyt Jehovan palveluksessa. Meidän ei tule ajatella, että koska olemme olleet totuudessa neljä- tai viisikymmentä vuotta tai kauemminkin, niin me voimme vetäytyä pois palveluksesta. Meidän täytyy ylistää Jehovaa niin kauan kuin meillä on henki. Muista, että me odotamme saavamme elää tuhansia vuosia, niin, miljoonia vuosia, jopa rajattoman ajan Jehovan järjestössä. Se on puhdas ja tahraton järjestö, ja jokainen siinä oleva palvoo Jehovaa. Miksi me nyt ajattelisimme sitten lopettaa palvontamme ja palveluksemme, koska olemme kuuden- tai seitsemänkymmenen vuoden vanhoja?

25. Miksi nuoret voivat saavuttaa varhain onnen?

²⁵ Mikä ilo onkaan nyt nuorelle tytölle tai pojalle alkaa palvella Jehovaa, alkaa muuttaa mieltään nuoruudessaan, alkaa ajatella niinkuin Jumala ajattelee, tutkia hänen Sanaansa ja täyttyä sillä, omata nämä hienot ominaisuudet, mitkä kristityillä täytyy olla: rakkaus, antaumus, kärsivällisyys ja ystävällisyys! Millainen onni heillä onkaan iankaikkisesti, omatessaan kaiken tämän ja lisäksi antamisen hengen!

26. Mitä me haluamme pikemmin kuin maailman rikkauksia ja köyhyyttä, ja miten me pyrimme saavuttamaan sen?

²⁶ Olkaamme kaikki tyytyväisiä siihen, mitä Jehova Jumala on antanut meille, ja huolehtikaamme hyvin siitä vastuusta, mikä meille on annettu. Palvelkaamme veljiämme iloiten ja riemuiten. Sananlaskujen kirjoittaja sanoi: ”Vilppi ja valhepuhe pidä minusta kaukana. Älä köyhyyttä, älä rikkautta minulle anna; anna minulle ravinnoksi määräosani leipää, etten kylläisenä tulisi kieltäjäksi ja sanoisi: ’Kuka on [Jehova]?’ ja etten köyhtyneenä varastaisi ja rikkoisi Jumalani nimeä vastaan.” (Sananl. 30:8, 9) Jehovan todistajat eivät halua nykyään tämän maailman rikkautta, eivätkä he tahdo köyhyyttäkään. Me pyydämme sen sijaan, niinkuin Jeesus opetti opetuslapsiaan rukoilemaan: ”Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme.” Me tarvitsemme vain elämän välttämättömyyksiä: suojaa, ruokaa ja vaatetta. Meidän tulee olla tyytyväisiä näihin ja jumaliseen antaumukseen. Jumala on luvannut kaiken välttämättömän pitääkseen meidät hengissä ja toimivina palveluksessaan, ja me ponnistelemme päivittäin saadaksemme nämä itsellemme ja perheellemme. Mutta on enemmän kuin tämä: me emme elä yksistään leivästä, vaan jokaisesta sanasta, mikä lähtee Jumalan suusta. – 5. Moos. 8:3; Matt. 4:4.

27. Mistä me haluamme siis olla rikkaita, ja miten me voimme olla jatkuvasti onnellisimpia ihmisiä maan päällä?

²⁷ Me haluamme siis olla rikkaita tiedon yltäkylläisyydestä. Me tahdomme tulla siirretyiksi kauas vääryyksistä ja valheista. Me emme halua koskaan kieltää Jumalaamme Jehovaa. Koska Jehovan todistajat eivät ota Jehovan nimeä hukkaan, niin he ovat onnellisimpia ihmisiä maailmassa. Heillä ei ole sitä taakkaa eikä vastuuta, että he yrittäisivät paikata tätä vanhaa maailmaa ja pitää sitä koossa. Mutta heillä on vastaus päivän ongelmiin ja kaikkein lohdullisin, iloisin ja hyväuskoisin sanoma, mitä kukaan voi kuulla ja millä on kaikkein kauaskantoisimmat vaikutukset. Heillä on sen Jumalan valtakunnan sanoma, mikä tuo menestyksen ja onnen siunaukset kaikille vanhurskautta rakastaville. He antavat jatkuvasti tätä sanomaa, koska he tietävät, että on onnellisempaa antaa kuin ottaa. Oletpa sinä siis ryhmän julistaja, tienraivaaja, kierrospalvelija, piiripalvelija, lähetystyöntekijä, haaratoimistossa tai missä tahansa muualla Jehovan järjestössä työskentelevä, niin pysy asemassasi uskollisena. Anna jatkuvasti hyvää uutista, palvo Jehovaa pyhässä asussa.