Tartu edessäsi olevaan toivoon
1, 2. Miksi sinun pitäisi harkita vakavasti toivoosi tarttumista?
APOSTOLI Paavali kirjoitti, että ”me tulemme osallisiksi Kristuksesta vain, jos pidämme otteemme siihen luottamukseen, joka meillä alussa oli, lujana loppuun saakka”. (Heprealaisille 3:14) Hän sanoi myös, että meidän täytyy ’tarttua eteemme asetettuun toivoon’. – Heprealaisille 6:18.
2 Ehkä olet tullut äskettäin Jehovan todistajaksi ja olet kiihkeän varma vakaumuksistasi. Tai kenties olet ollut kristitty todistaja jo kymmeniä vuosia ja tunnet olevasi vankasti totuuden tiellä. Kummassakin tapauksessa todennäköisesti jokainen meistä voi muistaa joitakuita tuntemiamme, jotka ovat lakanneet vaeltamasta totuuden tietä, niin kuin tapahtui ensimmäiselläkin vuosisadalla. (Filippiläisille 3:18; Apostolien teot 20:30) Jotkut ovat saattaneet menettää vähitellen uskonsa, keskittää ajatuksensa aineelliseen omaisuuteen tai langeta kiusaukseen ja tehdä syntiä.
3–5. Miten Heprealaiskirje voi auttaa meitä säilyttämään toivomme?
3 Miten voimme estää sellaista tapahtumasta itsellemme? Miettikäämme Heprealaiskirjeessä esitettyjä neuvoja. Havaitsemme niiden soveltuvuuden meidän aikaamme niiden monien nykyajan Jehovan todistajien uskollisesta kestävyydestä, joita nuo neuvot ovat vahvistaneet.
4 Heprealaiskirje kirjoitettiin kristityille, jotka olivat ”taivaallisesta kutsumisesta osalliset”. Heidät voideltiin Jumalan hengellä ja heillä oli varma toivo seurata edelläjuoksijaa, Kristusta, taivaaseen. Kuten voit kuvitellakin, ’tämä toivo oli sielun ankkuri, sekä varma että luja’. Silti Paavali kiinnitti huomion siihen, että heidän tuli ’tarttua eteensä asetettuun toivoon’. (Heprealaisille 3:1; 6:18–20) Jos se oli tarpeellista heille, niin kuinka paljon tarpeellisempaa se onkaan nyt voidellulle jäännökselle ja ”suurelle joukolle”, jotka odottavat säilyvänsä elossa lähestyvässä ”suuressa ahdistuksessa”. – Ilmestys 7:9, 15.
5 Heprealaiskirjeessä Jehova valpastuttaa meitä esimerkiksi seuraavien vaarojen suhteen: ’pois ajelehtiminen’, ’luopuminen’, ’veltoksi tuleminen’, ’pois vetäytyminen tuhoon’ ja ’vapautuksen pyytäminen’. (Heprealaisille 2:1; 6:6, 12; 10:39; 12:25) Tämän kirjeen hyvät neuvot auttavat meitä osoittamaan ’uutteruutta säilyttääksemme toivon täyden varmuuden loppuun saakka’ ja ollaksemme ”sellaisia, joilla on usko sielun elossa säilymiseksi”. – Heprealaisille 6:11; 10:39.
’Ei sellaisia jotka vetäytyvät pois’
6. Mitä heprealaiskristityt olivat kohdanneet, mutta mitä heidän silti tarvitsi tehdä?
6 Ilmeisesti monet heprealaiskristityt olivat kokeneet vainoa. He ’kestivät suuren kamppailun kärsimyksissä’, esimerkiksi, kun heidät pantiin näytteille jossakin roomalaisessa teatterissa tai kun he antautuivat vaaraan auttaakseen vankeudessa olevia. (Heprealaisille 10:32–34) Heidän täytyi kuitenkin ponnistella, jotteivät he olisi olleet ”sellaisia, jotka vetäytyvät pois tuhoon, vaan sellaisia, joilla on usko sielun elossa säilymiseksi”. – Heprealaisille 10:39.
7. a) Miten vainon mahdollisuus saattaisi vaikuttaa kristittyyn? b) Mitä sinun pitäisi kysyä itseltäsi?
7 On siis olemassa vaara, että kristitty ryhtyisi pelkäämään vastustusta, mikä saisi hänet ’vetäytymään pois’ tai sovittelemaan. Miten on meidän laitamme? Ehkä olemme kohdanneet vain vähän vastustusta, esimerkiksi koulutovereitten tai työtovereitten taholta. Joitakuita on ehkä epäuskoinen puoliso tai jompikumpi vanhemmista pahoinpidellyt ruumiillisesti. Monissa maissa on kuitenkin melko harvinaista, että jotakuta todistajaa vainottaisiin ankarasti hänen uskonsa vuoksi. Tämä saattaa aiheuttaa sen, että hän on jokseenkin valmistautumaton kiihkeään vainoon ja taipuvaisempi ’vetäytymään pois’, kun vaino alkaa. Kysykäämme itseltämme: ’Olen viettänyt melko helppoa elämää, joten tuntisinko kiusausta vetäytyä pois, jos joutuisin esimerkiksi vaaraan menettää kotini, työpaikkani tai pääsyn perheeni luo, tai jos minua uhattaisiin vankeudella ja ruumiillisella pahoinpitelyllä?’
8. Mitä neuvoja Heprealaiskirje esittää vainon kestämiseksi?
8 Puhuessaan uskon osoittamisesta vastustuksen alaisena Paavali kehotti meitä ajattelemaan sitä, miten Jeesus kesti. (Heprealaisille 12:2, 3) Sitten Paavali muistutti meitä siitä, että jos kohtaamme ankaraa vainoa, niin meidän tulisi pitää sitä hyödyllisenä kurina. Jumala ei tietenkään aiheuta vainoa; hän vain sallii sen. Silti vaino voi valmentaa meitä tai auttaa meitä kehittämään edelleen tarpeellisia kristillisiä ominaisuuksia, esimerkiksi kestävyyttä, kärsivällisyyttä, uskollisuutta ja Jehovaan luottamista. – Heprealaisille 12:4–11; Jaakob 1:2–4.
9. a) Mistä tiedämme, että epätäydelliset ihmiset kykenevät kestämään vainoa? b) Mitä tapahtui joillekuille sisarille eräässä kommunistimaassa 1960-luvulla?
9 Jottemme ajattelisi, että vain täydellinen ihminen, kuten Jeesus, voi kestää, Heprealaiskirje mainitsee meidän kaltaisiamme epätäydellisiä miehiä ja naisia, jotka kestivät uskon avulla. (Heprealaisille 11:35–40; 12:1) Niiden ’todistajien pilvi’, jotka ovat kestäneet uskon vaikutuksesta, on kasvanut nykyaikana. Elokuussa 1982 eräs sveitsiläinen aikakauslehti julkaisi artikkelin, joka kertoi erään naisen kokemuksista, joka oli ollut Jehovan todistajien kanssa vankina naisten työleirillä eräässä kommunistimaassa parikymmentä vuotta sitten. Esitämme ydinkohdat joistakin hänen lausunnoistaan:
Vain suurilla kirkkokunnilla on osittainen vapaus, koska ne saarnaavat sitä, minkä valtio sallii. Niin ei ole kodeissa kokoontuvien pienten uskontokuntien laita. Eniten vainotaan Jehovan todistajia. Monet todistajat, joiden kodeista löydettiin Vartiotornin numeroita, on tuomittu kymmeneksi vuodeksi vankeuteen. On siksi ymmärrettävää, miksi leirin virkailijat olivat raivoissaan, kun todistajat aina jollakin tavoin saivat runsaasti kirjallisuutta. Jokainen vanki oli riisuttu alasti ja tarkastettu, ja heidän vaatteensa oli tutkittu viimeistä rihmaa myöten. Lisäksi aseelliset vartijat pitivät silmällä kaikkia pelloilla työskenteleviä vankeja, ja heidät tarkastettiin, kun he tulivat takaisin portista. Silti kirjallisuutta ilmaantui. Vaikutti siltä kuin enkelit olisivat yöllä lentäneet leirin yli ja pudottaneet sitä. Useimmat todistajat olivat nuorehkoja naisia. Ensimmäinen vankeus kesti yleensä 5–7 vuotta, toinen tuomio oli vähintään 10 vuotta. Todistajilla oli huonoimmat oltavat leirissä. Kun heitä oli enemmän kuin kolme yhdessä, heidät määrättiin hajaantumaan.
10. Millaisen päättäväisyyden Heprealaiskirje auttaa meitä saamaan vainon kohtaamista varten?
10 Vainoa kohdanneista muinaisista uskon esimerkeistä Heprealaiskirje sanoo, ettei ”maailma ollut heidän arvoisensa”, vaan että Jehova pitää huolen heidän ’tekemisestään täydellisiksi’ maallisessa paratiisissa. Voisiko enempää toivoa? Suhtautukaamme siksi vakavasti sekä muinaisiin että nykyisiin uskon esimerkkeihin. Älkäämme ’vetäytykö pois tuhoon’, vaan päättäkäämme olla sellaisia, joilla ”on usko sielun elossa säilymiseksi”. – Heprealaisille 11:38, 40; 10:39.
Älkäämme ’ajelehtiko pois’
11. Miten ’pois ajelehtiminen’ voisi koitua vaaraksi jollekulle, joka on ollut kristitty jo jonkin aikaa?
11 Yksi vaara on ’pois ajelehtiminen’, kuten Heprealaiskirje osoittaa. (Heprealaisille 2:1) Ajattelehan, kuinka se voisi tapahtua. Kun jostakusta – hän voisi olla kuka tahansa meistä – tuli kristitty, hän oli ihailtavan innokas. Hän osallistui mielellään kenttäpalvelukseen, vaikkei hänellä vielä ollut paljon raamatullista tietoa. (Apostolien teot 3:1–9; 8:39; 13:48, 49) Joidenkin vuosien kuluttua hänen innostuksensa olisi pitänyt kypsyä palavaksi innoksi ja syväksi antaumukseksi. Onko se kypsynyt? Pitääkö hän kristillistä palvelusta keinona ilmaista rakkautensa Jumalaa kohtaan ja auttaa toisia, niin kuin häntä itseään autettiin? Vai onko siitä tullut rutiini, vastenmielinen välttämättömyys? Jos hänellä on lapsia, kannustaako hän heitä säännöllisesti ja innostuneesti ryhtymään kokoajanpalvelijoiksi? Vai mainitseeko hän siitä vain ohimennen ja laimeammin kuin puhuessaan korkeamman koulutuksen, hyväpalkkaisen työpaikan tai hienon kodin hankkimisesta? – Ilmestys 2:4.
12. a) Mitä Heprealaiskirje suosittelee meille, jotta voisimme välttää ’pois ajelehtimisen’? b) Mitä kysymyksiä saattaisimme harkita kiinnittääksemme huomiota Sanaan?
12 Yksi tapa välttyä ’pois ajelehtimiselta’ on ”kiinnittää tavallista enemmän huomiota kuulemiimme asioihin”. (Heprealaisille 2:1) Jotkut heprealaiskristityt eivät tehneet niin. Opittuaan ”Kristusta koskevan alkeisopin” he eivät ’pyrkineet kypsyyteen’. Vielä silloinkin kun heidän jo ’olisi pitänyt olla opettajia’, he opiskelivat edelleen alkeisasioita. (Heprealaisille 5:12–6:2) Entä me? Pysyttelemmekö vain jotenkuten mukana vai edistymmekö kiinnittämällä huomiota henkilökohtaiseen tutkimiseen? Yritämmekö lukea Raamattua joka päivä? Tutkimmeko kristillisiä julkaisuja todella kiinnostuneina, ja keskustelemmeko toisten kanssa oppimistamme uusista asioista? Autammeko me lapsiamme edistymään pitemmälle kuin vain nauttimaan ’Sanan maitoa’? Osaavatko he selittää Raamatun avulla totuuden sielusta, ylösnousemuksesta, kolminaisuudesta, paratiisimaasta ynnä muusta? Tekevätkö he siten kenttäpalveluksessa edistyen vuosi vuodelta? – 1. Pietari 3:15.
13. Millaisen mallin vangitut sisaremme antoivat tutkimisesta, ja minkä ajattelemiseen se antaa meille aihetta?
13 Edellä mainittu kirjoitus kertoi vangituista todistajista:
Vähäisenä vapaa-aikanaan he ryhtyivät opettelemaan ulkoa raamatunkohtia. He opiskelivat myös vieraita kieliä, varsinkin englantia, ranskaa ja saksaa. He saivat joskus näillä kielillä kirjallisuutta, ja kyseisiä kieliä oppineet saattoivat siten kääntää aineiston toisille sisarille.
Harvojen meistä on heidän tavallaan pakko tehdä pitkiä työpäiviä niukan ravinnon turvin, mutta käytämmekö me silti yhtä ahkerasti vapaa-aikaamme kiinnittääksemme ”tavallista enemmän huomiota kuulemiimme asioihin”?
Älä ’luovu’
14. Mitä voi tapahtua jopa henkilöille, jotka ovat olleet kauan kristittyjä?
14 Kannustettuaan meitä edistymään jatkuvasti Heprealaiskirje varoittaa, että nekin, ”jotka on kerta kaikkiaan valistettu”, voivat ’luopua’ ja mennä ehkä niin pitkälle etteivät enää kadu. (Heprealaisille 6:4–8) Sellaisiakin kristittyjä, jotka ovat palvelleet kauan Jumalaa, jopa voideltuja, jotka ovat ”tulleet pyhästä hengestä osallisiksi”, voitaisiin ehkä vietellä johonkin, mikä on houkuttelevaa nykyisessä järjestelmässä.
15. Miten seksi ja liiketoimet ovat saaneet jotkut luopumaan?
15 Monet ovat luopuneet lihan halun tai varallisuuden halun vuoksi. (1. Johannes 2:16) Sukupuolinen halu saa tietenkin jotkut nuoret antautumaan esiaviollisiin sukupuolisuhteisiin. Mutta ajattele erästä toista puolta asiasta. Jotkut avioliitossa olevat ovat kyllästyneet puolisoonsa ja tavanneet jonkun toisen, joka vaikuttaa viehättävämmältä, on kiinnostavampi keskustelukumppani tai menestyy paremmin tässä maailmassa. Ikävä kyllä, tällainen on johtanut avioeroihin ja moraalittomaan uudelleen avioitumiseen. Toiset ovat ”luopuneet” aineellisten tavoitteitten vuoksi, ja he ovat ryhtyneet käyttämään liiketapoja, jotka ovat selvästi epärehellisiä tai jotka jättävät huomioon ottamatta valtion lupa- ja verosäännökset. (Matteus 22:21) Tai he ovat edistäneet pyramidityyppisiä liikeyrityksiä tai nopeaan rikastumiseen tähtääviä hankkeita, jotka houkuttelevat käyttämään veljiä ahneesti hyväksi. (Vrt. Apostolien teot 20:33; 2. Tessalonikalaisille 3:10, 11.) Sen lisäksi että tällaiset yritykset usein jättävät Valtakunnan edut varjoonsa, ne ovat joskus aiheuttaneet katkeria tunteita ja kiistoja, jopa petossyytteitä. Raamattu on ollut oikeassa sanoessaan: ”Ne, jotka ovat päättäneet olla rikkaita, joutuvat kiusaukseen ja ansaan.” – 1. Timoteukselle 6:9.
16. Minkä hyvän esimerkin vangitut sisaret antoivat kiusausten vastustamisessa?
16 Jos tunnustamme nöyrästi, ettemme ole niin vahvoja, ettemme voisi langeta, niin meidän pitäisi päättäväisesti olla antamatta periksi kiusauksen ja synnin alkuvaiheissa. (Roomalaisille 12:3; 1. Korinttolaisille 10:12) Työleirissä olleet sisaret antavat meille hyvän esimerkin:
Joitakuita heistä vietiin yksitellen suureen kaupunkiin, jossa oli kauppoja, elokuvateattereita ja muita huvipaikkoja. Kaksi salaisen poliisin asiamiestä vei erään sisaren esimerkiksi kauppaan, jossa oli runsaasti elintarvikkeita esillä. He sanoivat hänelle: ’Valitse mitä haluat.’ Hän sanoi, ettei hän tarvinnut mitään. Oli irvokasta näyttää hyllyjä, joilla oli tuoretta leipää ja leivonnaisia, riutuneelle ihmiselle, jolla ei ollut vuosikausiin ollut paljonkaan syötävää. Samanlaisia houkutuksia kokeiltiin tavarataloissa ja teattereissa. Vaikka häntä pidettiin siellä muutamia viikkoja ja hänelle luvattiin vapaus, jos hän kieltäisi uskonsa, niin yritys oli täysin turha. Vain yksi sisar pystyttiin murtamaan. Hän tuli joidenkin kuukausien kuluttua takaisin leiriin lihoneena ja hienosti pukeutuneena. Hän piti kahden tunnin nuhdesaarnan entisille sisarilleen, jotka eivät edes tervehtineet häntä. Salainen poliisi ilmeisesti ajatteli, että tämä oli hyvin nerokas keksintö ja että sisaret rientäisivät kilvan kieltämään uskonsa. Tulos oli päinvastainen.
17. Miten meidän pitäisi suhtautua kohtaamiimme kiusauksiin?
17 Tuntuuko sinusta, että sinä olisit voinut pysyä lujana tuollaisissa kiusauksissa? Mutta miten on niiden kiusausten laita, jotka ovat edessäsi? Paavali kirjoitti: ”Varokaa, veljet, ettei kenessäkään teistä koskaan kehittyisi pahaa, epäuskoista sydäntä elävästä Jumalasta pois vetäytymällä, vaan kehottakaa jatkuvasti toisianne joka päivä, niin kauan kuin sitä voidaan kutsua ’täksi päiväksi’, ettei kukaan teistä paatuisi synnin petollisesta voimasta.” (Heprealaisille 3:12, 13) Välttääksemme luopumisen ja pois vetäytymisen meidän täytyy keskittyä ”tähän päivään”.
Uskon ilmaiseminen ”tänä päivänä”
18. Miksi israelilaiset eivät päässeet Jumalan lepoon?
18 Paavali perusti mainintansa ”tästä päivästä” Psalmista 95:7–11:stä otettuun lainaukseen. (Heprealaisille 3:7–11) Kuten kyseisessä kohdassa mainitaan, israelilaiset olivat paaduttaneet sydämensä Mooseksen päivinä. Israelilaiset ilmaisivat uskon puutetta sen jälkeen kun he olivat kuulleet Luvattua maata koskevan selostuksen Joosualta ja Kaalebilta. (4. Mooseksen kirja 13:18–14:38) Vaikka israelilaiset olisivat voineet tuossa maassa nauttia rauhasta ja siunauksista Jumalan jatkuvan lepopäivän aikana, he sydämensä paaduttaneina ja epäuskoisina kieltäytyivät menemästä sinne ja asumasta siellä. Siksi Jumala pani heidät vaeltamaan 40 vuotta erämaassa. – Heprealaisille 3:17–19.
19. Milloin ja miten voimme päästä Jehovan lepoon?
19 Jumalan suuri sapattipäivä eli lepopäivä jatkuu. (1. Mooseksen kirja 1:31–2:3) Paavali kirjoitti, että ”lupaus hänen lepoonsa pääsemisestä on jäljellä”. (Heprealaisille 4:1, 9) Me kristityt voimme siis nyt päästä tuohon ”lepoon” tai jäädä siihen. Miten? Ilmaisemalla uskovamme, ei muinaisten aikojen Joosuaan, vaan Suurempaan Joosuaan, johtajaamme Jeesukseen. Meidän täytyy myös luopua epäuskon teoista, esimerkiksi sellaisten ihmisten teoista, jotka eivät todella usko uuden järjestyksen koskaan tulevan. Heidän elämänsä keskittyy rentoutumiseen ja huvituksiin. He haluavat ehkä olla jotakin hankkimalla jonkin aseman tai arvonimen. Tai he saattavat toimia sellaisen ajattelutavan pohjalta, jonka mukaan heidän tarvitsee vain olla ”mukavia ihmisiä”.
20, 21. a) Mitä tekoja meidän täytyy karttaa? b) Mihin hyvään työhön meidän pitäisi osallistua vankeudessa olleitten sisarten antaman esimerkin mukaan?
20 Jos tosiaan uskomme Jeesukseen ja siihen, mikä Jumalan kansaa odottaa, meidän pitäisi osoittaa se toiminnallamme. Paavali kirjoitti: ”Se, joka on päässyt Jumalan lepoon, on itsekin levännyt omista teoistaan.” (Heprealaisille 4:10) Epäuskon tekojen ja sellaisten tekojen sijasta, joilla ihminen yrittää vanhurskauttaa itsensä, meillä täytyy siis olla tekoja, jotka ilmaisevat meidän uskomme.
21 Kristityn pääasiallinen työ on Jehova Jumalasta ja hänen Pojastaan puhuminen. Puhuessaan Jeesuksesta Paavali kehotti: ”Pitäkäämme kiinni hänen tunnustamisestaan.” (Heprealaisille 4:14) Tietysti me voimme ja meidän pitäisikin tehdä siten kristillisissä kokouksissa, kun me siellä julistamme julkisesti toivoamme. (Heprealaisille 10:23–25) Mutta tähän ”julkiseen julistamiseen” pitäisi kuulua myös vakaumustemme ja toiveittemme tunnustaminen ulkopuolisille. Meidän pitäisi tosiaan tuntea sisäistä pakkoa esittää ”ylistysuhria, se on niiden huulten hedelmää, jotka julistavat julkisesti hänen [Jumalan] nimeään”. (Heprealaisille 13:15; 1. Korinttolaisille 9:16) Edellä mainitun kirjoituksen laatija kertoo keskustelusta erään sisaren kanssa:
Sanoin, että viranomaiset panevat teidät kaikki vankiloihin, eivät teidän vakaumustenne vuoksi, vaan siksi että te saarnaatte toisille. Jos istuisitte yksin kotona ja rukoilisitte hiljaa, kukaan ei tietäisi siitä. Hän vastasi: ’Se on totta, mutta velvollisuutemme on puhua toisille ja tehdä uusia veljiä ja sisaria. Me emme voi olla itsekeskeisiä ja valmistautua vain omaa elämäämme varten maan päällä tuhatvuotiskauden aikana. Kaikkien ihmisten täytyy saada tietää, millaista elämä silloin tulee olemaan.’
22. Mikä Heprealaiskirjeeseen perustuva vakaumus sinulla on?
22 Voit huomata Heprealaiskirjeen avainkohdan olevan siinä, että meidän täytyy ’tehdä kaikkemme päästäksemme [Jumalan] lepoon, jottei kukaan lankeaisi tottelemattomuuteen’. (Heprealaisille 4:11) Me voimme nauttia syvää tyydytystä tuossa levossa olemisesta parhaillaan ja meillä voi olla varma toivo sen jatkumisesta, kun kaikki maan päällä elossa olevat palvovat Jumalaa. Ei ole epäilystäkään siitä, että Jehova on halukas siunaamaan ja säilyttämään ne, jotka uskon ja tottelevaisuuden vuoksi pääsevät hänen lepoonsa nyt. Hän on ”niiden palkitsija, jotka hartaasti etsivät häntä”. (Heprealaisille 11:6) Jos jotakin epäilystä on, niin se kohdistuu meihin. Mutta meidänkään suhteemme ei tarvitse olla epäilystä. Uskomme ja kestävyytemme avulla ja Jumalan avun turvin me voimme ’tarttua eteemme asetettuun toivoon’. – Heprealaisille 6:18.
Oletko saanut hyötyä?
◻ Minkä nimenomaisen neuvon tai läksyn opit Heprealaiskirjeestä?
◻ Mitä hyötyä voit saada eräiden vankeudessa olleiden sisarten esimerkistä?
◻ Mitä Heprealaiskirjeen 2:1 kehottaa sinua tekemään välttääksesi pois ajelehtimisen?
◻ Millä tavalla voit päästä Jumalan lepoon?
[Huomioteksti s. 22]
Monet todistajat, joiden kodeista löydettiin Vartiotornin numeroita, on tuomittu kymmeneksi vuodeksi vankeuteen
[Huomioteksti s. 23]
Todistajilla oli huonoimmat oltavat leirissä. Kun heitä oli enemmän kuin kolme yhdessä, heidät määrättiin hajaantumaan
[Kuva s. 25]
Israelilaiset kuulivat Joosuan ja Kaalebin selostuksen, mutta osoittivat uskon puutetta. Siksi he eivät voineet päästä Jumalan lepoon Luvattuun maahan