6. luku
Valtaan alistuminen mikä on palkitsevaa
1. Miksi voimme sanoa, että alamaisuus vallitseville järjestelmille on viisasta ja hyödyllistä?
ALISTUMINEN vallitseviin järjestelmiin, alamaisuuden osoittaminen niitä kohtaan, voi olla viisasta. Miten näennäisen vetoavalta täydellinen riippumattomuus saattaa tuntuakin, se ei ole haluttavaa eikä realistista. Yksikään ihminen maan päällä ei voi tehdä kaikkea tai tietää kaikkea. Samoin kuin me olemme riippuvaisia ilmasta, auringosta, ravinnosta ja vedestä elämämme ylläpitämiseksi, me tarvitsemme myös toisia ihmisiä ja sitä, mitä he voivat tehdä meidän hyväksemme, hyötyäksemme elämästämme ja nauttiaksemme siitä.
2. Miten sen tosiasian, että Jehova on Korkein Suvereeni, tulisi vaikuttaa elämäämme?
2 Hallinnolliset järjestelyt, työnantaja-työntekijä-suhteet, perhesiteet, kuuluminen kristilliseen seurakuntaan, pelkkä ihmisten keskuudessa eläminen, kaikki asettaa meille tiettyjä velvoitteita. Me olemme toisille jotakin velkaa siitä mitä saamme heiltä. Tärkeintä on tunnustaa Jehova Jumalan asema, kun suoritamme näitä velvollisuuksia ihmisiä kohtaan. Luojana hän on sopivasti Ylin Suvereeni, jolle me olemme velkaa kaiken. Apostoli Johannes kuuli kahdenkymmenenneljän vanhimman julistavan eräässä näyssä: ”Sinä, Jehova, niin, meidän Jumalamme, olet arvollinen saamaan kirkkauden ja kunnian ja voiman, koska sinä loit kaikki ja sinun tahdostasi ne olivat olemassa ja luotiin.” (Ilmestys 4:11) Kun me samalla tavoin tunnustamme Jehovan Korkeimmaksi, niin pelkät sanat eivät riitä. Kaikissa suhteissamme me voimme osoittaa alistuvamme Jumalan tahtoon meidän suhteemme ja tunnustavamme, että Jeesus Kristus on määrätty meidän Herraksemme.
”HERRAN TAKIA”
3, 4. Mitkä ovat ne ”ihmisten luomat”, joille meidän pitäisi olla alamaisia, ja miksi ne voidaan tunnistaa sellaisiksi?
3 Apostoli Pietari esitti voimakkaasti tämän ylevän näkemyksen siitä painavasta syystä, miksi tulee olla alamainen ihmisvallalle. Hän kirjoitti: ”Alistukaa Herran takia kaiken ihmisten luoman alaisuuteen: niin hyvin kuninkaan, joka on ylempi, kuin maaherrojen, jotka hän on lähettänyt määräämään rangaistuksen pahantekijöille, mutta kiittämään hyväntekijöitä.” – 1. Pietari 2:13, 14.
4 Ihmistekoiset hallitusvallat ovat ne ’ihmisten luomat’, joille meidän tulisi olla alamaisia. Ne ovat ’ihmisten luomia’, koska ihmiset, ei Jumala, ovat luoneet kuninkaitten ja alempien hallitsijoiden eli hallitusviranomaisten asemat. Korkein on ainoastaan sallinut sellaisten tulla olemassaoloon ja suvaitsee niitä, sillä ne palvelevat todella hyödyllistä tarkoitusta nykyisten olosuhteitten vallitessa. Koska hallitusvallat ovat olemassa Jumalan sallinnalla, ihmiset, jotka kapinoivat niitä vastaan, kapinoivat ”Jumalan järjestelyä”, huolenpidon ilmausta vastaan, jota hän ei ole vielä nähnyt sopivaksi lopettaa ja korvata Poikansa hallitsemalla taivaallisella valtakunnalla. (Roomalaisille 13:1, 2) Apostoli Pietarin päivinä Rooman keisari määräsi maaherroja hoitamaan asioita imperiumin maakunnissa, Juudea mukaan luettuna. Nämä maaherrat olivat suoraan vastuussa keisarille lain ja järjestyksen säilymisestä hallintoalueellaan. Hoitaessaan tehtäviään nämä maaherrat ’määräsivät rangaistuksen pahantekijöille’: ryöstäjille, kidnappaajille, varkaille ja kapinanlietsojille. Mutta he myös ’kiittivät hyväntekijöitä’, toisin sanoen kunnioittivat rehtejä ihmisiä antamalla heille julkista tunnustusta kelvollisina kansalaisina ja suojelemalla heitä itseään, heidän omaisuuttaan ja oikeuksiaan.
5. Kenen takia meidän tulisi olla alamaisia, ja miksi häntä kutsutaan sopivasti ”Herraksi”?
5 Kristittyjä ei kannusteta olemaan alamaisia ensisijaisesti rangaistuksen välttämisen ja itselleen ’kiitoksen’ saamisen takia, vaan ”Herran takia”. Tämä Herra on Jeesus Kristus, sillä apostoli Pietari tunnisti hänet aikaisemmin siksi. (1. Pietari 1:3) Raamattu puhuu Jumalan Pojasta ”sekä kuolleiden että elävien Herrana”. (Roomalaisille 14:9) Hän pitää näin ollen hallussaan asemaa, jota kenelläkään ihmishallitsijalla ei ole koskaan ollut. ’Kuolleiden Herrana’ Jeesus Kristus voi kutsua heidät koolle eteensä palauttamalla heidät elämään. Jeesuksen herruuden laajuus ulottuu jopa yli sen, että hänellä on valta eläviin ja kuolleisiin ihmisiin. Jumalan Poika sanoi oman ylösnousemuksensa jälkeen: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.” (Matteus 28:18) Meidän on varmasti viisasta alistua ihmishallitsijoiden alaisuuteen Hänen takiaan, jolla on paljon, paljon suurempi valta kuin heillä.
6, 7. Miten me olemme alamaisia ihmishallitsijoille ”Herran takia”?
6 Mitä tarkoitetaan sillä, että olemme alamaisia korkeassa hallinnollisessa asemassa oleville ”Herran takia”? Jeesuksen Kristuksen tunnustamisen Herraksemme tulee olla vaikuttavana voimana sopivan alamaisuuden osoittamiseen hallitsijoille. Jumalan Poika asetti tässä suhteessa täydellisen esimerkin. Hän ei kapinoinut hallitusvallan vaatimuksia vastaan eikä opettanut toisia tekemään siten. Hän sen sijaan kehotti: ”Jos joku vallan alaisena pakottaa sinua palvelukseen yhden kilometrin matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi.” (Matteus 5:41) ’Maksakaa takaisin keisarille, mikä on keisarin.’ – Matteus 22:21.
7 Joskus hallitukset saattavat määrätä kansalaisia rekisteröitäviksi monenlaisista syistä, tai ne saattavat pyytää heitä tukemaan joitakin yhdyskunnan rakennus- ja maanviljelysohjelmia, ehkä sellaisia, joihin liittyy teiden, patojen tai koulujen rakentaminen. (Vrt. Luukas 2:1–3.) Kaikissa näissä asioissa tulee tietenkin ottaa huomioon kristityn omatunto. Kuitenkin silloin, kun asiaan ei liity mitään kiistakysymystä, joka loukkaisi Raamatulla valmennettua omaatuntoa, se, että kristitty tekee voitavansa osoittautuakseen sekä alamaiseksi että yhteistoiminnalliseksi, voi koitua ”hyvän uutisen” edistämiseksi. Olisi hyvin sopimatonta kiihottaa toisia joitakin tiettyjä ohjelmia vastaan tai ryhtyä suorastaan kapinoimaan hallitusvaltaa vastaan millään sen tasolla. Raamattu käskee ”olemaan alamaisia ja tottelevaisia hallituksille ja valloille, jotka ovat hallitsijoina, olemaan valmiit kaikkeen hyvään työhön”. Riitaisa, röyhkeä asenne ei ole sopusoinnussa Jumalan Pojan opetuksen ja esimerkin kanssa. – Tiitukselle 3:1, 2.
”KUIN JUMALAN ORJAT”
8. Mitä hyötyä sopivasta alamaisuudesta hallitsijoille voi olla?
8 Osoittaen miten oikea alamaisuus vallalle voi edistää tosi palvonnan asiaa, apostoli Pietari kirjoittaa: ”Sillä sellainen on Jumalan tahto, että te hyvää tekemällä vaientaisitte mielettömien ihmisten tietämättömän puheen.” (1. Pietari 2:15) Kristityt voivat saada kiitosta tekemällä sitä, mitä hallitsijat pitävät hyvänä, soveliaana tai lainmukaisena, säilyttäen kuitenkin samanaikaisesti hyvän omantunnon Jumalan edessä. Tämän ansiosta vaiennetaan tietämättömät, jotka saattavat väärin syyttää Korkeimman palvelijoita itsepäisiksi, uppiniskaisiksi, epäsosiaalisiksi, kapinallisiksi tai yhteiskunnalle turmiollisiksi. Kristittyjen kiitettävä käytös osoittautuu näin parhaaksi puolustukseksi heidän hyvän nimensä häpäisyä vastaan.
9, 10. Miksi meidän alamaisuutemme hallitusvallalle ei ole samanlaista kuin nöyristelevän orjan alamaisuus isännälleen?
9 Mutta merkitseekö kristityn alamaisuus hallitsijoille viheliäistä orjuutta heitä kohtaan, sitä, että on täysin alistettu? Henkeytetty vastaus on kielteinen. Apostoli Pietari jatkaa: ”Olkaa kuin vapaat säilyttäen kuitenkin vapautenne, ei pahuuden verhona, vaan kuin Jumalan orjat.” – 1. Pietari 2:16.
10 Kristittyinä meidät on vapautettu synnin ja kuoleman orjuudesta. (Johannes 8:31–36) Jumalan Poika on vapauttanut meidät jopa väkivaltaisen kuoleman pelosta, minkä pelon avulla Saatana Panettelija on pystynyt pitämään ihmiset orjuudessa johdatellen heitä ihmisten diktatorisilla määräyksillä toimimaan vastoin omaa omaatuntoaan. (Heprealaisille 2:14, 15) Koska kuitenkin olemme vapaa kansa, niin kukaan ihminen tai mikään ihmisryhmä ei voi alistaa meidän omaatuntoamme käskyihinsä ja uhkauksiinsa. Meidän alamaisuutemme hallitsijoita kohtaan on vapaaehtoista, ja sitä rajoittavat Ylimmän Suvereenin, Jehova Jumalan, ylemmät käskyt. Meistä ei voi tulla kenenkään ihmisen alhaisia orjia, niin että olisimme sokean tottelevaisia ja jättäisimme Jumalan lain huomioon ottamatta. Kuten apostoli Pietari osoitti, kristityt ovat ”Jumalan orjia”. Näin ollen me alistumme iloiten hallitusvaltojen toivomuksiin siinä määrin kuin ne eivät ole suoranaisessa ristiriidassa Korkeimman palvontamme kanssa. Muussa tapauksessa meidän täytyy ottaa sama asenne, jota Pietari ja muut apostolit ilmaisevat juutalaisen korkeimman oikeuden edessä: ”Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä.” – Apostolien teot 5:29.
VAPAUS JOLLA ON RAJAT
11. Millainen asenne hallitusvaltaa kohtaan olisi osoitus kristillisen vapauden väärinkäyttämisestä?
11 Meidän olisi kuitenkin väärin elää ikään kuin poliittisilla hallituksilla ei olisi mitään valtaa meihin ja uhmata niitä sellaisissa asioissa, jotka eivät ole ristiriidassa Jumalan lain kanssa. Sellainen epäkunnioittava käytös on kristillisen vapauden väärinkäyttämistä. Se, että olemme Jumalan orjia, rajoittaa nauttimaamme vapautta. Tämä vapaus ei salli sopivien rajoitusten hylkäämistä, pahuuteen antautumista tai suhtautumista väheksyen sellaisiin lakeihin, jotka saattavat aiheuttaa meille epämukavuutta mutta on suunniteltu suojelemaan elämää ja ympäristöä. Meidän tulisi päinvastoin käytöksellämme osoittaa arvostavamme liikennesääntöjen, saastumista estävien säädösten sekä metsästystä ja kalastusta rajoittavien säännösten ynnä muiden sellaisten määräysten hyvää tarkoitusta.
12. Mikä määrää sen, millaisia velvoituksia meillä on toisia kohtaan?
12 Niin, meillä on velvollisuuksia toisia kohtaan. Näiden velvollisuuksien luonteeseen vaikuttaa se nimenomainen suhde, joka meillä on Jehova Jumalaan ja toisiin ihmisiin. Apostoli Pietari kiinnittää huomion näihin velvollisuuksiin ja kehottaa: ”Kunnioittakaa kaikenlaisia ihmisiä, rakastakaa koko veljesseuraa, pelätkää Jumalaa, kunnioittakaa kuningasta.” – 1. Pietari 2:17.
13. a) Miksi kaikki ihmiset ansaitsevat kunnioituksen? b) Mitä me olemme velkaa hengellisille veljillemme? c) Minkä tulisi määrätä se, millaista kunniaa ihmisille osoitetaan? d) Mitä me olemme velkaa yksin Jumalalle?
13 Kaikki ihmiset ovat Jumalan luomisen tuotetta ja ostetut Jeesuksen Kristuksen kallisarvoisella verellä. Tästä syystä me sopivasti kunnioitamme heitä ja kohtelemme heitä arvostavasti ja puolueettomasti. (Apostolien teot 10:34, 35; 1. Timoteukselle 2:5, 6) Koko ”veljesseura” ansaitsee kuitenkin paljon enemmän kuin vain sen muodollisen kunnioituksen, joka asianmukaisesti kuuluu ihmisille yleensä. Me olemme veljillemme velkaa myös syvän rakkauden ja kiintymyksen. Lisäksi vaikka maalliselle hallitsijalle ja alemmille viranomaisille pitäisi antaa se kunnia, jonka heidän asemansa vaatii, niin vain Korkein Jumala yksin ansaitsee kunnioittavan, palvovan pelon. Jehova Jumalan ja hänen käskyjensä terveen arvostuksen tulee näin ollen aina rajoittaa kenelle tahansa ihmiselle osoitettua kunnioitusta. Ei siis ole esimerkiksi väärin puhutella hallitsijoita heidän tavanomaisilla arvonimillään, kun nämä arvonimet eivät ilmaise heille kuuluvan sellaista kunniaa, joka kuuluu yksin Jumalalle. Pelkät kuolevaiset ihmiset eivät ole kristittyjen pelastajia eivätkä niitä, joiden kautta kaikki siunaukset tulevat. (Psalmit 146:3, 4; Jesaja 33:22; Apostolien teot 4:12; Filippiläisille 2:9–11) Aito kristitty ei siis puhuttele ihmistä tavalla, joka asettaa kyseenalaiseksi hänen oman jumalanpelkonsa ja korottaa hallitsijat paljon korkeammalle kuin heidän asemansa vaatii.
ANSAITSEVATKO KAIKKI VIRANOMAISET KUNNIOITUKSEN?
14, 15. a) Miksi hallitsijan tai virkamiehen moraalinen tila ei vaikuta siihen, kunnioittaako kristitty häntä? b) Mitä me voimme oppia siitä tavasta, millä apostoli Paavali kohteli viranomaisia?
14 Hallitsijoiden kunnioittamista koskevan Raamatun käskyn valossa jotkut saattavat kysyä jonkun viranomaisen suhteen: ’Miten voin arvostaa tai kunnioittaa sellaista, joka saattaa olla moraalisesti turmeltunut?’ Täytyy pitää mielessä se seikka, että tämä kunnioitus ei perustu virkamiehen moraaliseen tilaan. Sen sijaan hänen edustamansa ja käyttämänsä valta vaatii tietynlaista kunnioitusta. Jollei asianmukaisesti asetetusta virkavallasta välitettäisi, vallitsisi anarkia, jolla olisi tuhoisat seuraukset yhteiskuntaan, kristityt mukaan luettuina.
15 Apostoli Paavalin suhtautuminen viranomaisiin osoittaa, että se, millaisia hallitsijat ovat ihmisinä, ei vaikuta siihen, millaista kunnioitusta heille pitäisi osoittaa. Muinainen historioitsija Tacitus kuvaili roomalaisen maaherra Felixin mieheksi, joka ”uskoi saavansa rankaisematta tehdä minkälaisia ilkitöitä tahansa” ja joka ”antautumalla kaikenlaiseen barbaarisuuteen ja nautintoon käytti kuninkaan valtaa orjan hengessä”. Silti kunnioituksesta Felixin hallussaan pitämää virkaa kohtaan Paavali aloitti kunnioittavasti puolustuspuheensa tämän miehen edessä seuraavilla sanoilla: ”Tietäessäni hyvin sinun monia vuosia olleen tämän kansan tuomarina puhun auliisti puolustuksekseni minua koskevista asioista.” (Apostolien teot 24:10) Siitä huolimatta, että kuningas Herodes Agrippa II eli sukurutsaisessa suhteessa, Paavali osoitti hänelle sopivaa kunnioitusta sanoen: ”Pidän itseäni onnellisena, . . . kun sinun edessäsi saan tänä päivänä esittää puolustukseni . . ., varsinkin koska sinä olet kaikkien juutalaisten keskuudessa vallitsevien tapojen sekä kiistojen asiantuntija.” (Apostolien teot 26:2, 3) Vaikka maaherra Festus oli epäjumalien palvoja, Paavali silti puhutteli häntä sanalla ”arvoisa”. – Apostolien teot 26:25.
VEROJEN MAKSAMINEN
16. Millaisia neuvoja kristityille annetaan Roomalaiskirjeen 13:7:ssä?
16 Sen lisäksi, että Jumala on käskenyt kristittyjen kunnioittaa ihmisiä näiden valtaan sopivalla tavalla, heidän on myös maksettava veronsa tunnollisesti. Raamattu sanoo meille: ”Antakaa kaikille heille kuuluva: sille, joka vaatii veron, vero; sille, joka vaatii tullin, tulli; sille, joka vaatii pelkoa [valtansa nojalla, mukaan luettuna valta määrätä elämästä ja kuolemasta], sellainen pelko; sille, joka vaatii kunniaa, sellainen kunnia.” (Roomalaisille 13:7) Miksi on oikein maksaa verot ja olla rehellinen tulojen ilmoittamisessa?
17. a) Miksi kristittyjen tulisi suhtautua verojen maksuun samalla tavalla kuin velkojen maksuun? b) Miksi kristittyjen tulisi olla esimerkillisiä kaikkien verojen maksamisessa?
17 Hallitsevat vallanpitäjät suorittavat tärkeitä palveluksia varmistaakseen alamaistensa turvallisuuden, suojelun ja hyvinvoinnin. Tähän sisältyy teiden ylläpito ja huolehtiminen lakeja voimassapitävistä elimistä, oikeuslaitoksesta, kouluista, terveyspalveluista, postilaitoksesta ynnä muusta sellaisesta. Hallituksella on oikeus saada korvaus suorittamistaan palveluksista. Kristityt pitävät näin ollen verojen tai tullin maksua aivan oikein velan maksuna. Kristitty ei ole vastuussa siitä, miten hallitusvallat jälkeenpäin käyttävät saamiaan verorahoja. Se, että viranomaiset käyttävät väärin verotuloja, ei oikeuta kristittyä kieltäytymään maksamasta velkaansa. Nykyisen asiainjärjestyksen aikana hän tarvitsee hallituksen palveluja, ja niinpä hän maksaa hyvällä omallatunnolla sen mitä vaaditaan. Kun velkaa maksetaan jollekulle yksityishenkilölle, niin se, että tämä käyttää väärin näitä rahoja, ei tee velkaa tyhjäksi. Samalla tavalla huolimatta siitä, mitä hallitukset saattavat tehdä, kristitty ei vapaudu velvollisuudestaan maksaa veroja ja tullia. Hänen tulee olla esimerkillinen lain vaatimuksiin mukautumisessa, kun hän ilmoittaa tulonsa tai ostaneensa tavaroita, joista täytyy maksaa tulli. Hänen tunnollisuutensa näissä asioissa estää häntä tuottamasta häpeää itselleen ja kristilliselle seurakunnalle. Lisäksi se asettaa tosi palvonnan suotuisaan valoon Jumalan ja Kristuksen kunniaksi.
TYÖNANTAJIEN JA TYÖNTEKIJÖIDEN VÄLISET SUHTEET
18. Mihin nykyiseen suhteeseen voidaan soveltaa Raamatun esittämiä isännän ja orjan suhdetta koskevia periaatteita?
18 Kristityn suhde hallitusvaltaan ei ole ainoa suhde, jossa vaaditaan sopivaa alamaisuutta. Hän saattaa esimerkiksi työpaikassaan olla tilivelvollinen valvojalle tai esimiehelle. Ensimmäisellä vuosisadalla, jolloin orjuus oli yleistä Rooman imperiumissa, monet kristityt työskentelivät orjina eli palvelijoina. Jumalan sana käsittelee sopivasti heidän velvollisuuksiaan isäntäänsä kohtaan. Me voimme nykyään soveltaa isännän ja orjan välistä suhdetta koskevat käytösperiaatteet työnantajan ja työntekijän väliseen suhteeseen.
19. Millaisia neuvoja Pietari antoi kristityille talonpalvelijoille?
19 Osoittaen neuvonsa talonpalvelijoille eli palvelusväelle apostoli Pietari kirjoitti:
”Olkoot palvelijat omistajilleen alamaiset kaikella asianmukaisella pelolla, ei vain hyville ja järkeville, vaan myös niille, joita on vaikea miellyttää. Sillä jos joku omantunnon vuoksi Jumalan edessä kestää murheitten alaisena ja kärsii epäoikeudenmukaisesti, niin se on mieluista. Sillä mitä ansiokasta siinä on, jos kestätte, kun teette syntiä ja teitä lyödään? Mutta jos kestätte, kun teette hyvää ja kärsitte, niin se on mieluista Jumalan edessä.” – 1. Pietari 2:18–20.
20. a) Miten talonpalvelija olisi alamainen ”kaikella asianmukaisella pelolla”? b) Millaisia tilanteita kristitty orja on saattanut kokea kärsiessään?
20 Mitä tämän neuvon noudattaminen vaati? Täyttäessään vastuunsa orjana kristityn tuli osoittaa sopivaa pelkoa eli kunnioitusta isäntäänsä kohtaan ja haluta miellyttää häntä. Tätä pelkoa tuli osoittaa siinäkin tapauksessa, että isäntä osoittautui harkitsemattomaksi, ankaraksi ja kohtuuttomaksi vaatimuksissaan. Isäntä saattoi olla sellainen, joka löysi vikaa jopa hyvin tehdystä työstä. Hän saattoi vaatia kristittyä orjaa tekemään sellaista, mikä oli ristiriidassa Jumalan lain kanssa. Koska kristitty orja totteli uskollisesti jumalisen omantuntonsa ohjeita, hän saattoi kärsiä epäoikeudenmukaisesti sen vuoksi, että hän kieltäytyi varastamasta tai valehtelemasta isäntänsä hyväksi. Toisinaan orja saattoi myös saada osakseen ruumiillista ja sanallista pahoinpitelyä.
21. Mitä hyvää saattoi seurata orjan kärsivällisestä huonon kohtelun kestämisestä?
21 Pietarin neuvon mukaisesti kristitty orja ei noussut ankaraa isäntäänsä vastaan. Hän jatkoi työnsä tekemistä tunnollisesti ja kesti kärsivällisesti huonon kohtelun. Tällainen toimintatapa oli hyväksyttävää Jumalan silmissä, sillä se ei vaikuttanut epäedullisesti kristillisyyteen. Toiset saattoivat nähdä, että tosi palvonta oli vaikuttanut hyvällä tavalla orjaan. Se saattoi saada heidät tutkimaan kristillisyyttä sen selville saamiseksi, miten huonostikohdeltu orja pystyi osoittamaan niin kiitettävää itsehillintää. Mutta jos orja taas rikkoi isäntäänsä vastaan ja häntä rangaistiin siitä ankarasti, ihmiset eivät nähneet mitään erityistä kiitoksen aihetta siinä, että hän otti rangaistuksen vastaan hiljaisesti.
22. Miten kristitty työntekijä haluaa käyttäytyä työpaikalla?
22 Nykyään kristitty, joka kohtaa erittäin koettelevan tilanteen työssä, voi kenties hankkia toisen työpaikan. Mutta tämä ei ehkä ole aina mahdollista. Hän voi tehdä työtä sopimuksen velvoittamana, tai hänen on ehkä pakko jatkaa työskentelemistä epämiellyttävissä olosuhteissa, koska muuta työtä ei yksinkertaisesti ole saatavissa. Hänen tilanteensa voi siis olla hyvin samanlainen kuin ensimmäisen vuosisadan talonpalvelijan tilanne, kun tämä ei voinut lähteä pois kohtuuttoman isännän luota. Näin ollen niin kauan kuin kristitty jatkaa toisen palveluksessa, hän tekisi kaikkensa suorittaakseen laatutyötä ja kestäisi kärsivällisesti ja valittamatta kaikkea pahoinpitelyä, jonka uhriksi hän saattaa joutua ja jota ei voitaisi lopettaa raamatullisin keinoin. Hän jatkaisi myös työnantajansa kohtelemista asianmukaisella kunnioituksella ja huomaavaisuudella.
JEESUKSEN ROHKAISEVA ESIMERKKI
23, 24. a) Kenen esimerkki voi rohkaista meitä, kun meitä kohdellaan huonosti oikein tekemisen tähden? b) Mitä hän koki ja miten hän käyttäytyi?
23 Kenenkään ei ole tietenkään koskaan helppo kestää epäoikeudenmukaisuutta. Onneksi meillä on kuitenkin täydellinen malli jota seurata, nimittäin Herramme Jeesus Kristus. Hänen esimerkkinsä voi olla todellinen rohkaisun lähde. Lohduttaessaan huonosti kohdeltuja kristittyjä orjia apostoli Pietari kiinnitti huomion Jeesuksen esimerkkiin sanoen:
”Tähän vaellukseenhan teidät kutsuttiinkin, koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne jättäen teille mallin seurataksenne tarkoin hänen askeleitaan. Hän ei tehnyt syntiä, eikä hänen suustaan tavattu vilppiä. Kun häntä herjattiin, hän ei ryhtynyt herjaamaan takaisin. Kun hän kärsi, hän ei ryhtynyt uhkailemaan, vaan jätti aina itsensä sen huomaan, joka tuomitsee vanhurskaasti.” – 1. Pietari 2:21–23.
24 Apostoli muistutti näin kristittyjä orjia siitä, että yksi heidän Jumalan Pojan opetuslapsiksi kutsumisensa syistä oli se, että he osoittaisivat hänen kaltaistaan henkeä alistuessaan kärsimään epäoikeudenmukaisesti. Maan päällä ihmisenä ollessaan Jeesus Kristus kärsi paljon erikoisesti elämänsä viimeisenä päivänä. Häntä lyötiin, iskettiin nyrkeillä, hänen päälleen syljettiin, häntä suomittiin ruoskalla (joka oli todennäköisesti varustettu lyijyn tai luun palasilla tai väkäsillä lihan repimiseksi), ja lopulta naulattiin paaluun kuin pahimmanlaatuinen rikollinen. Hän alistui silti kaikkiin näihin nöyryytyksiin eikä koskaan herjannut tai uhkaillut niitä miehiä, jotka olivat vastuussa hänelle annetusta epäoikeudenmukaisesta kohtelusta. Jeesus Kristus tiesi, että hänen elämänvaelluksensa oli ollut puhdas, mutta hän ei ottanut asioita omiin käsiinsä kirkastaakseen itseään. Hän jätti asiansa Isän huostaan luottaen siihen, että hänen Jumalansa ja Isänsä langettaisi vanhurskaan tuomion hänen hyväkseen. Myös me voimme olla varmoja siitä, että Kaikkivaltias huomaa kaikki epäoikeudenmukaisuudet, joita me saatamme kokea. Hän saattaa oikeuden vaa’an tasapainoon, jos jatkamme kärsivällisesti kärsimyksen kestämistä. Varmaankin jos synnitön Jumalan Poika oli halukas kestämään huonoa kohtelua, niin meillä hänen seuraajillaan on vielä suurempi syy kestää sitä, koska tunnustamme olevamme syntisiä luomuksia.
25. Miten me olemme hyötyneet Kristuksen kärsimisestä?
25 Kärsimys, jonka Jeesus Kristus joutui kestämään, oli tosiasiassa meidän hyväksemme ja antaa meille siten lisäsyyn jäljitellä häntä. Tätä piirrettä tähdennetään apostoli Pietarin seuraavissa sanoissa:
”Hän itse kantoi meidän syntimme omassa ruumiissaan paaluun, jotta pääsisimme eroon synneistä ja eläisimme vanhurskaudelle. Ja ’hänen haavansa paransivat teidät’. Sillä te olitte kuin lampaat eksyksissä, mutta nyt te olette palanneet sielunne paimenen ja valvojan luo.” – 1. Pietari 2:24, 25.
26, 27. Mikä vaikutus Kristuksen kärsimisellä meidän hyväksemme pitäisi olla meihin?
26 Koska olemme syntisiä, me emme ansaitse elämän lahjaa. Raamattu kertoo meille: ”Synnin maksama palkka on kuolema.” (Roomalaisille 6:23) Jeesus Kristus kärsi kuitenkin halukkaasti itse rangaistuksen meidän synneistämme kuolemalla meidän hyväksemme uhrina kuin virheetön karitsa, joka ei valita. Kärsimällä äärimmäisen rangaistuksen kuollen häpeällisesti paalussa Jumalan Poika teki mahdolliseksi sen, että uskovat ihmiset vapautetaan kuolemasta ja että he voivat alkaa elää vanhurskasta elämää. Kun tarkastelemme sitä, miten Jeesus Kristus kärsi meidän hyväksemme, sen tulisi varmasti saada meidät osoittamaan syvää arvostusta sitä kohtaan, mitä hän on tehnyt meille. Tällöin vaaditaan, että me jäljittelemme Jeesusta kaikilla elämän aloilla, myös siinä, että olemme hänen tavallaan halukkaita kärsimään huonoa kohtelua vanhurskauden takia. Aina kun koemme epäoikeudenmukaisuutta, meidän on hyvä ajatella Herramme kokemaa kärsimystä.
27 Sen harkitseminen voi korostaa mielessämme Kristuksen esimerkkiin mukautumisen tärkeyttä, niin että meiltä ei jää huomaamatta hänen meidän hyväksemme kokemansa ankaran kärsimisen tarkoitus. Syntisinä me olimme säälittävässä tilassa, joka on verrattavissa eksyneen lampaan tilaan, joka ei saa rakastavan paimenen ohjausta. Näin oli siksi, että syntisinä me olimme vieraantuneita Suuresta Paimenestamme Jehova Jumalasta. Jeesuksen uhrin ja meillä siihen olevan uskon perusteella on kuitenkin tapahtunut sovitus. (Kolossalaisille 1:21–23) Näin me olemme tulleet sielujemme valvojan, nimittäin Jehova Jumalan, ja hänen ”ylipaimenensa” Jeesuksen Kristuksen rakkaudellisen huolenpidon, suojeluksen ja ohjauksen alaisuuteen. (1. Pietari 5:2–4) Totisesti mikään määrä ahdistusta vanhurskauden takia ei siis olisi liian suuri kestettäväksi, kun osoitamme arvostuksemme sitä kohtaan, mitä Jeesus Kristus on tehnyt. Kuinka paljon ankarampaa olikaan Kristuksen kärsiminen meidän puolestamme kuin mikään meidän kokemamme huono kohtelu hänen takiaan!
TYÖSUHTEET USKOVIEN KANSSA
28, 29. a) Minkä neuvon apostoli Paavali antoi kristityille orjille, joilla oli uskova isäntä? b) Miksi sellaista neuvoa tarvittiin?
28 Kaikilla kristityillä orjilla ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla ei kuitenkaan ollut kohtuutonta isäntää, jonka käsissä he olisivat kestäneet huonoa kohtelua. Siihen aikaan vallitsevien sosiaalisten olojen vuoksi jopa joillakuilla kristityillä oli orjia. Kun sekä orja että hänen isäntänsä olivat Jumalan Pojan opetuslapsia, niin molempien tarvitsi nähdä hengellinen suhteensa oikeassa valossa. Osoittaen kehotuksensa niille orjille, joilla oli uskovat omistajat, apostoli Paavali sanoi: ”Älkööt nekään, joilla on uskovat omistajat, halveksiko heitä, koska he ovat veljiä. Olkoot he päinvastoin sitä auliimmin orjia, koska ne, jotka saavat heidän hyvän palveluksensa hyödyn, ovat uskovia ja rakastettuja.” – 1. Timoteukselle 6:2.
29 Miksi tällainen neuvo tarvittiin? Uskova orja oli Kristuksen perijätoveri ja näin ollen hän oli hengellisesti tasa-arvoinen uskovan isäntänsä kanssa. Tämän johdosta orjan piti varoa päättelemästä, että tämä hengellinen tasa-arvoisuus mitätöi heidän välillään olevan ansiotyösuhteen ja isännän vallan tuossa suhteessa. Sellainen asenne olisi helposti voinut johtaa siihen, että orja olisi käyttänyt hyväkseen isäntäänsä eikä olisi tehnyt parastaan suorittaessaan velvollisuuksiaan. Apostoli Paavalin neuvo kävi käsiksi kaikkiin vääriin johtopäätöksiin, joihin orjat ovat saattaneet tulla muihin seurakunnan jäseniin omaamansa veljellisen suhteen perusteella. Koska heillä oli sellainen suhde isäntiinsä, niin heillä oli vielä voimakkaampi syy suorittaa tehtävänsä hyvin. Heillä oli etu tehdä jotakin kristitylle veljelle, ja tämän olisi pitänyt olla heille suuren ilon lähde.
30. Miksi kristityn nykyään pitäisi tehdä parhaansa, jos hän työskentelee uskovan valvonnassa?
30 Samoin nykyään, jos kristitty työskentelee uskovan valvojan ohjauksessa tai on uskovan palveluksessa, hänen tulisi haluta tehdä todella parhaansa. Hänen veljensä hyötyy hänen työstään. Jos hän tekisi huonolaatuista työtä tai säästelisi itseään, hän tuottaisi veljelleen pettymyksen ja ärsyttäisi häntä. (Sananlaskut 10:26) Millaista kiintymyksen puutetta hän osoittaisikaan veljeään kohtaan, jota hän on velvollinen rakastamaan! – 1. Johannes 4:11.
31. Mikä neuvo kristittyjen isäntien piti muistaa?
31 Toisaalta kristittyjen isäntien eli työnantajien ei tullut jättää huomioon ottamatta sitä tosiasiaa, että myös heillä oli isäntä, Kristus. Sen tajuamisen, että he ovat tilivelvollisia Jumalan Pojalle, piti vaikuttaa siihen, millä tavalla he kohtelivat orjiaan eli työntekijöitään. Juuri tästä apostoli Paavali kirjoitti: ”Te isännät, kohdelkaa jatkuvasti orjianne vanhurskaasti ja tasapuolisesti, koska tiedätte, että teilläkin on Herra taivaassa.” – Kolossalaisille 4:1.
32. Miltä vastuu meillä on sellaisia uskovia kohtaan, jotka ehkä työskentelevät tai suorittavat palveluksia meille?
32 Lisäksi jos kristityt veljet työskentelevät tai suorittavat meille palveluksia lääkärin, lakimiehen, sähkömiehen, puusepän, putkimiehen, korjausmiehen ynnä muun sellaisen ominaisuudessa, me haluaisimme varmasti antaa hänelle ansionmukaisen korvauksen. Eikö olisikin sopimatonta käyttää hengellistä suhdettamme hyväksi ja siirtää tuonnemmaksi maksun suorittamista kristitylle veljelle, samalla kun käytämme suuria summia ansioistamme tuhlaavaiseen huvitteluun, ylellisyyksiin tai kalliisiin lomamatkoihin? Eikö meidän tulisi haluta uskovien tovereittemme saavan liikeasioissa kaiken, mitä heidän kuuluu saada? On varmasti hienoa, kun voimme siten auttaa veljiämme ansaitsemaan elatuksensa. Jos meille osoitetaan erikoista huomaavaisuutta, me huomioimme tämän sopivasti arvostaen ja tajuten, että uskovilla tovereillamme ei ole mitään velvoitusta antaa meille tavaraa erikoishinnalla tai suosia meitä ennen muita. Kaikissa näissä asioissa me voimme siis osoittaa, että haluamme tehdä kaiken tavalla, joka miellyttää taivaallista Päätämme, Jumalan Poikaa.
VAIMON ALAMAISUUS
33. a) Mikä kehotus annetaan kristityille vaimoille? b) Mitä merkittävää on sanassa, joka merkitsee ”samalla tavoin”, Pietarin 1. kirjeen 3:1:ssä?
33 Avioliitto on vielä yksi suhde, jossa tarvitaan alamaisuutta päälle. Sen vuoksi Pietari yhdistää vaimon alamaisuuden tarkastelussa aikaisempaan kehotukseensa osoittaa alamaisuutta epäsuotuisissa olosuhteissa ja aloittaa kreikkalaisella sanalla, joka merkitsee ”samalla tavoin”. Me luemme:
”Samalla tavoin te vaimot, olkaa alamaiset omalle miehellenne, jotta jos jotkut eivät tottele sanaa, heidät voitettaisiin sanatta vaimonsa käytöksellä, koska he ovat olleet teidän siveellisesti puhtaan käytöksenne sekä syvän kunnioituksenne silminnäkijöitä.” – 1. Pietari 3:1, 2.
34. Millaisessa tilanteessa apostoli Pietari kannustaa vaimoa olemaan alamainen, ja miksi tämä ei ehkä ole helppoa?
34 Tilanne, jossa kristittyjä vaimoja kannustetaan olemaan alamaisia, on tässä epäsuotuisa. Kun aviomies ei hyväksy Jumalan sanan periaatteita, hän saattaa tehdä elämän hyvin vaikeaksi kristitylle vaimolle kohtelemalla häntä ankarasti ja kohtuuttomasti. Mutta tämä ei vapauta vaimoa toimimasta sen tosiasian mukaan, että mies on perheen pää. Siis aina kun hänen vaatimuksensa eivät ole ristiriidassa Jumalan lain kanssa, kristitty vaimo haluaisi tehdä parhaansa miellyttääkseen miestään.
35. Miten vaimo saattaa voittaa miehensä ”sanatta”?
35 Kuten apostoli Pietari osoitti, hänen hyvä esimerkkinsä saattaa auttaa miestä tulemaan uskovaksi. Se, että vaimo näin voittaa miehensä ”sanatta”, ei kuitenkaan merkitse sitä, ettei hän koskaan esittäisi raamatullisia ajatuksia hänelle, vaan sitä, että hän antaisi kiitettävien tekojensa puhua sanojakin kuuluvammin. Silloin mies voisi nähdä, että hänen vaimonsa käytös on siveää eli puhdasta sekä puheessa että teoissa ja että vaimo syvästi kunnioittaa häntä.
36, 37. Mihin kristityn naisen pitäisi Tiituksen 2:3–5:n mukaan kiinnittää huomiota, jotta hän olisi esimerkillinen vaimo?
36 Se, mitä apostoli Paavali kirjoitti naisista, tuo lisäpiirteitä siihen, mitä kristityltä vaimolta saatetaan odottaa. Hän sanoi kirjeessään Tiitukselle:
”Olkoot iäkkäät naiset käyttäytymisessään Jumalaa pelkääviä, ei panettelevia eikä paljon viinin orjuuttamia, vaan hyvän opettajia, jotta he palauttaisivat nuoret naiset järkiinsä: rakastamaan miestään, rakastamaan lapsiaan, olemaan tervemielisiä, siveellisesti puhtaita, kodissa työskenteleviä, hyviä, omalle miehelleen alamaisia, jotta Jumalan sanaa ei pilkattaisi.” – Tiitukselle 2:3–5.
37 Tämän kehotuksen mukaan naisen tulisi tunnollisesti pyrkiä käyttäytymään tavalla, joka ilmaisee hänen ymmärtävän, että Jehova Jumala ja Herra Jeesus Kristus näkevät koko hänen elämänvaelluksensa. Hän työskentelee kovasti käyttääkseen kieltään toisten rakentamiseen ja rohkaisemiseen eikä turvaudu panetteluun tai vahingolliseen juoruiluun. Kohtuullisuus ruoan ja juoman suhteen on varmasti paikallaan. Vaimona ja äitinä kristityn naisen tulee olla esimerkillinen rakkaudessaan ja pitää huolta siitä, että hän tekee osansa valmistamalla ravitsevia aterioita ja tekemällä kodista puhtaan ja miellyttävän paikan. Rakkauteen hänen miestään ja lapsiaan kohtaan sisältyy hänen halukkuutensa asettaa perheen edut omiensa edelle. Miehen ei tulisi voida havaita merkkejä siitä, että hänen vaimonsa laiminlyö vakavasti velvollisuuksiaan. Hänen tulisi sen sijaan voida nähdä, että verrattuna epäuskoisiin naisiin hän on todella esimerkillinen.
TASAPAINOINEN NÄKEMYS KAUNISTUKSESTA
38. Minkä neuvon kaunistuksesta me löydämme Pietarin 1. kirjeen 3:3:sta, ja miten se pitäisi ymmärtää?
38 On myös tärkeätä, että vaimo säilyttää oikean näkemyksen kaunistuksesta. Apostoli Pietari painotti sitä, että kristityn vaimon ei tule panna pääpainoa itsensä tekemiseen viehättäväksi huomiota herättävällä koristelulla. Hän sanoi: ”Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista hiusten palmikointia ja kultakoristeiden yllenne panemista tai päällysvaippojen kantamista.” (1. Pietari 3:3) Ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla naiset käyttivät paljon aikaa ja voimia pitkien hiustensa palmikoimisessa taidokkaaseen huomiota herättävään muotoon, kuten esimerkiksi harpun, trumpetin, seppeleen ja kruunun muotoon. Lisäksi he kaunistivat itseään hyvin koristeellisilla vaatteilla ja monilla kultaketjuilla, sormuksilla ja rannerenkailla. Tällainen äärimmäinen huomion kiinnittäminen ulkonaiseen kaunistukseen oli kristitylle naiselle sopimatonta, koska se antoi ymmärtää, että päätavoitteena hänen elämässään oli hän itse ennemmin kuin Jehova Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen miellyttäminen. Lisäksi naiset, joiden elämän pääsisältö on itsensä näytteleminen tai muoti, ovat usein ylpeyden, kateuden ja aseman tavoittelemisen uhreja, mikä riistää mieleltä ja sydämeltä tyyneyden hengen ja saa aikaan turhautumista ja ärtymystä.
39. Miksi vaimon ei tulisi laiminlyödä ulkonäköään?
39 Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että kristitty vaimo kiinnittäisi vain hyvin vähän huomiota ulkonäköönsä. Kun apostoli Paavali neuvoi samalla tavoin liian huomiota herättävää pukeutumista vastaan, hän sanoi myös: ”Haluan naisten kaunistavan itsensä huolitellulla puvulla, häveliäästi ja tervemielisesti.” (1. Timoteukselle 2:9) Kristitty vaimo tekee siis hyvin tarkkaillessaan, ettei hän tarjoa miehelleen rumaa näkyä olemalla huolimaton vaatetuksensa, kampauksensa ja muun ulkonäkönsä suhteen. Edelleen Raamattu sanoo, että ”nainen on miehen kunnia”. (1. Korinttolaisille 11:7) Selvästikään laiska, hoitamaton nainen ei ole mikään tunnustus tai kunnia miehelleen. Hän alentaa miehensä olemusta toisten silmissä. Ja jos mies pitää järkevää huolta omasta ulkonäöstään, hänen vaimonsa saattaisi nuhruisuudellaan aiheuttaa paljon ärtymystä. On näin ollen mitä haluttavinta, että kristityn vaimon asu ja kaunistus osoittavat, että hänellä on hyvä arvostelukyky sen valitsemisessa, miltä on häveliästä eli säädyllistä sekä hänen persoonallisuudelleen sopivaa.
”HILJAINEN JA LEMPEÄ HENKI”
40. a) Mikä tekee kristitystä naisesta todella kauniin? b) Mihin ”hiljaista ja lempeää henkeä” ei tulisi sekoittaa?
40 Kristityn vaimon todellinen kauneus riippuu kuitenkin siitä, mitä hän on sydämessään. Apostoli Pietari kannusti viisaasti, että hänen kaunistuksenaan olisi ”sydämen salainen ihminen sen hiljaisen ja lempeän hengen turmeltumattomassa vaatetuksessa, joka on suuriarvoinen Jumalan silmissä”. (1. Pietari 3:4) Tätä ”hiljaista ja lempeää henkeä” ei tule sekoittaa ulkonaisen herttaisuuden pintasilaukseen. Esimerkiksi nainen saattaa olla sanoissaan lempeäpuheinen ja alistua nöyrästi perheenpään toivomuksiin. Silti hän saattaa sydämessään yrittää hallita miestään olemalla kapinallinen, vehkeilevä ja juonitteleva.
41. Miten nainen saattaisi päätellä, onko ”hiljainen ja lempeä henki” osa hänen pysyvää kaunistustaan?
41 Sellaisen naisen tapauksessa, jolla todella on tämä ”hiljainen ja lempeä henki”, tämä nöyrä henki ilmentää hänen todellista sisäistä olemustaan. Miten nainen voi tietää, onko tämä ”henki” osa hänen pysyvästä kaunistuksestaan? Hän saattaisi kysyä itseltään: ’Mitä tapahtuu, kun mieheni on joskus harkitsematon, kohtuuton tai laiminlyö vastuunsa? Kiivastunko usein, vihastunko ja arvostelen ankarasti häntä hänen epäonnistumisistaan? Vai yritänkö tavallisesti pysyä rauhallisena sisäisesti ja vältän avointa yhteenottoa?’ Nainen, jolla on ”hiljainen ja lempeä henki”, ei ole vain näennäisen rauhallinen pinnalta, mutta sisältä kuin toimiva tulivuori valmiina purkautumaan. Ei, hän pyrkii koettelevissa olosuhteissa säilyttämään rauhallisen ja tasaisen luonteenlaadun sekä ulkonaisesti että sisäisesti ja tekee siten tarkkailijoihin syvän vaikutuksen osoittamallaan sisäisellä voimalla ja ystävällisellä käyttäytymistavallaan.
42. Keillä Pietarin 1. kirjeen 3:5, 6:n mukaan oli ”hiljainen ja lempeä henki”?
42 Sellainen ”hiljainen ja lempeä henki” oli tunnusomaista esikristillisten aikojen Jumalaa pelkääville naisille. Kiinnittäen huomion tähän apostoli Pietari kirjoitti:
”Sillä niin ennenkin pyhät naiset, jotka panivat toivonsa Jumalaan, kaunistivat itseään, alistuen oman miehensä alaisuuteen, kuten Saara totteli aina Aabrahamia kutsuen häntä ’herraksi’. Ja teistä on tullut hänen lapsiaan, edellyttäen että teette jatkuvasti hyvää ettekä pelkää mitään kauhun aihetta.” – 1. Pietari 3:5, 6.
43. Mikä osoittaa, että Saara oli ”pyhä nainen”, joka pani toivonsa Jumalaan?
43 Yhtenä esikristillisten aikojen ”pyhistä naisista” Saara pani toivonsa ja luottamuksensa Jehovaan. Toisin kuin Lootin vaimo, joka katsoi kaivaten taakseen Sodomaan vain tuhoutuakseen, Saara jätti halukkaasti Uurin mukavuudet ja asui miehensä Aabrahamin kanssa jatkuvasti teltoissa koko loppuikänsä. Hän odotti yhdessä Aabrahamin kanssa pysyvää asuinpaikkaa Jumalan hallitusvallan alaisuudessa. (Heprealaisille 11:8–12) Saara ei varmastikaan kiinnittänyt liikaa huomiota aineelliseen omaisuuteen ja mukavuuksiin. Hän eli tavalla, joka ilmaisi hengellistä näkemystä. Saara ymmärsi, että Jumala palkitsisi hänet runsaasti ylösnousemuksen aikana. Samoin kristityt naiset nykyään tekevät viisaasti Jehova Jumalan miellyttämisestä elämänsä päätavoitteen. – Vrt. Sananlaskut 31:30.
44. Mikä todistaa, että Saara tunsi syvää kunnioitusta aviomiestään kohtaan?
44 Kaunis Saara tunsi syvää kunnioitusta miestään kohtaan. Kun saapui odottamattomia vieraita, Aabraham ei epäröinyt sanoa uskolliselle toverilleen: ”Hae joutuin kolme vakallista [22 litraa] lestyjä jauhoja, sotke ja leivo kaltiaisia.” (1. Mooseksen kirja 18:6) Tuona samana päivänä Saara viittasi Aabrahamiin ”herranaan”. Koska hän teki sen mielessään eikä toisten kuullen, tämä osoittaa selvästi hänen olleen sydämessään alamainen miehelleen. – 1. Mooseksen kirja 18:12.
45. Mikä osoittaa, ettei Saaran persoonallisuus ollut heikko?
45 Saara ei kuitenkaan ollut nainen, jolla olisi ollut heikko persoonallisuus. Kun Saara huomasi Ismaelin, egyptiläisen orjatytön Haagarin pojan, ”ilvehtivän” hänen omalle pojalleen Iisakille, hän puhui voimakkaasti Aabrahamille sanoen: ”Aja pois tuo orjatar poikinensa, sillä ei tuon orjattaren poika saa periä minun poikani, Iisakin, kanssa.” Se, että Jehova hyväksyi Saaran pyynnön, todistaa, että hän esitti voimakkaan vetoomuksen Aabrahamille eikä sopimattomasti vaatinut tai käskenyt häntä. Kaikkivaltias näki, että vetoomus esitettiin oikeassa hengessä, ja johti Aabrahamin toteuttamaan sen. – 1. Mooseksen kirja 21:9–12.
46, 47. a) Miten voi nainen, jolla on voimakkaita mielipiteitä ja aloitekykyä, ilmaista olevansa alistuva? b) Mitä meidän tulisi odottaa Jumalaa pelkäävältä naiselta?
46 Samalla tavoin alistuvan kristityn naisen ei tarvitse olla heikkotahtoinen tai saamaton. Hän saattaa ilmaista varmoja henkilökohtaisia mielipiteitä ja ottaa aloitteen tiettyjen asioiden hoidossa, jotka ovat tärkeitä perheen onnellisuudelle. Mutta hän pyrkii pitämään mielessään miehensä toivomukset ja tunteet ja antaa näitten ohjata itseään, kun hän tekee ostoksia, sisustaa kotia tai pitää huolta muista kodin asioista. Jos hän on epävarma miehensä mielipiteestä jonkin nimenomaisen toiminnan tai suuren hankinnan suhteen, hän voi välttää ongelmia neuvottelemalla siitä etukäteen. Pyrkimällä hoitamaan vaimon velvollisuutensa tavalla, joka miellyttää Jumalaa, hän miellyttää myös miestään eikä anna hänelle mitään todellista syytä löytää vikaa. Sellainen vaimo saa yleensä kunnioitettavan ja arvokkaan aseman perheessä. Hän on sen kelpo vaimon kaltainen, jota kuvaillaan Sananlaskujen 31:11, 28:ssa: ”Hänen miehensä sydän häneen luottaa . . . Hänen poikansa nousevat ja kiittävät hänen onneansa; hänen miehensä nousee ja ylistää häntä.” Aviomies, joka luottaa siihen, että hänen vaimonsa toimii viisaasti eikä vaaranna perheen hyvinvointia, ei tuntisi tarvetta asettaa monia sääntöjä hillitsemään epäviisaita toimia. Heidän välillään yksinkertaisesti vallitsee hyvä yhteisymmärrys. Vaimo nauttii täysin määrin taitojensa ja aloitekykynsä käyttämisestä perheen asioiden hoidossa.
47 Ollakseen Jumalaa pelkäävä nainen raamatullisessa merkityksessä kristityn vaimon tulee olla ahkera ja pystyä ottamaan aloite toisten auttamisessa. Hän ei siis ole nainen, joka elää käytännöllisesti katsoen miehensä ’varjossa’. (Vrt. Sananlaskut 31:13–22, 24, 27.) Tämä ilmenee niitä kristittyjä naisia koskevasta kuvauksesta, jotka ensimmäisellä vuosisadalla kelpuutettiin pantaviksi erikoisluetteloon. Me luemme: ”Luetteloon pantakoon sellainen leski, joka on vähintään kuusikymmenvuotias, on ollut yhden miehen vaimo ja on saanut todistuksen hyvistä teoistaan, jos hän on kasvattanut lapsia, jos hän on ottanut huolehtiakseen vieraista, jos hän on pessyt pyhien jalkoja, jos hän on avustanut ahdistuksensa olevia, jos hän on ahkerasti harrastanut kaikkea hyvää työtä.” (1. Timoteukselle 5:9, 10) Huomaa, että hänen hyvien töittensä luettelo ulottui siihen aikaan, jolloin hän oli ”yhden miehen vaimo”. Me emme siis halua sekoittaa ”hiljaista ja lempeää henkeä” siihen, mikä saattaa tosiasiassa olla vain oma-aloitteisuuden ja ahkeruuden puutetta.
HYÖTY KRISTUKSEN KALTAISEN HENGEN OSOITTAMISESTA
48. Miten kristitty vaimo voi tulla enemmän Jumalan Pojan kaltaiseksi?
48 Koska Kristus on ’malli kaikkien hänen opetuslastensa seurattavaksi’, niin kristitty vaimo haluaa pyrkiä tulemaan enemmän hänen kaltaisekseen joutuessaan epäedullisiin olosuhteisiin. (1. Pietari 2:21) Tämä vaatii häntä olemaan rehellinen itselleen hänen arvioidessaan sanansa ja tekonsa. Harkitsemalla sitten rukouksen hengessä Jeesuksen Kristuksen esimerkkiä ja pyytämällä jatkuvasti Jehova Jumalalta hänen henkensä apua tullakseen paremmaksi vaimoksi hän alkaa omata ”Kristuksen mielen” yhä suuremmassa määrin. (1. Korinttolaisille 2:16) Hänen edistymisensä tulee ilmeiseksi toisille. Tämä johtuu siitä, että mitä enemmän me ajattelemme jonkun rakastamamme henkilön hyviä ominaisuuksia ja ylistettäviä tekoja, sitä enemmän me haluamme olla hänen kaltaisiaan.
49–51. a) Miksi vaimon on aina viisasta soveltaa Raamatun periaatteita? b) Mitä hienoja etuja voi olla Raamatun uskollisesta noudattamisesta? c) Mitä ”kauhun aihetta” kristityn naisen ei tulisi pelätä ja miksi?
49 Jopa silloinkin, kun aviomies on harkitsematon, kohtuuton tai laiminlyö vastuuta, vaimo voi olla täysin luottavainen sen suhteen, että Raamatun periaatteiden soveltaminen saa aikaan parhaat mahdolliset tulokset niissä olosuhteissa. Sellainen vaimo saa tuskin mitään aikaan, joka tekee suuren numeron jokaisesta miehensä väärästä päätöksestä ja jättää siten Raamatun alamaisuutta koskevan neuvon huomioon ottamatta. Ihmiset ovat taipuvaisia puolustamaan itseään silloinkin, kun he ovat väärässä. Jos siis vaimo esittää voimakkaan vastalauseensa joka kerta, kun hänen miehensä käyttää huonoa arvostelukykyä, hän saattaa saada aikaan vastakkaisen reaktion kuin hän toivoi. Mies saattaa yhä päättäväisemmin jättää huomioon ottamatta sen, mitä vaimo sanoo, todistaakseen hänelle, ettei hän tarvitse vaimonsa neuvoja. Toisaalta jos vaimon suhtautuminen heijastaa sen ymmärtämistä, että me syntiset ihmiset emme kerta kaikkiaan voi välttää erehtymistä arvioinneissa, hän saattaa olla paljon taipuvaisempi harkitsemaan vaimon mielipiteitä seuraavalla kerralla. Hän havaitsee helpommaksi estää ylpeyttään liittymästä asiaan liian läheisesti.
50 Rohkaisemalla miestään huomaavaisella, ystävällisellä tavalla kristitty vaimo voi saada hänet ajattelemaan vakavasti omaa käytöstään ja sitten tekemään muutoksia elämässään. Vaikka edistyminen saattaa olla hidasta, vaimo saa välittömän palkan. Mikä se on? Hän välttyy siltä suurelta tunneperäiseltä paineelta, katkeruudelta ja epämiellyttävyydeltä, johon avoin yhteenotto hänen miehensä kanssa johtaisi. – Sananlaskut 14:29, 30.
51 Vaimon uskollisuus Raamatun periaatteille käytöksessä ja puheessa ei ehkä aina saa hänen epäuskoista miestään tulemaan kristityksi. Mutta vaimo saa silti tyydytystä tietäessään, että hänen vaelluksensa on ”Jumalalle hyvin mieluista”. Hänen kiitettävä tapansa hoitaa vastuunsa vaimona ja äitinä on osa hänen hyvien tekojensa mainetta, joka on kuin taivaaseen talletettu aarre. Tuo aarre tuottaa runsaita osinkoja Jumalan siunausten muodossa. (Matteus 6:20) Ymmärtäen, miten tärkeätä on säilyttää hyvä asema Jumalan edessä, hänen tulisi ’tehdä jatkuvasti hyvää’ eikä pelätä mitään ”kauhun aihetta” – mitään pahoinpitelyä, uhkauksia tai vastustusta, jota saattaa seurata siitä, että hän on Jeesuksen Kristuksen opetuslapsi. Sen sijaan että hän antaisi periksi pelolle ja menettäisi suhteensa Jehovaan ja hänen Poikaansa, hän voi pitää kokemustaan kärsimisenä Kristuksen tähden. Näin hän osoittaa olevansa alistuvan Saaran tytär, jumalinen uskon nainen.
”TIEDON MUKAAN”
52. Mitä merkittävää on siinä, että Pietari käyttää kreikkalaista ”samoin” tai ”samalla tavoin” merkitsevää sanaa antaessaan neuvoja kristityille aviomiehille?
52 Samoin kuin vaimolla on tiettyjä velvollisuuksia mieheensä omaamansa suhteen vuoksi, niin miehelläkin on niitä vaimoonsa omaamansa suhteen vuoksi. Apostoli Pietari muistutti aviomiehiä tästä käyttämällä kreikkalaista sanaa ”samoin” tai ”samalla tavoin” ja yhdisti heille osoittamansa kehotuksen aikaisempaan vaimolle antamaansa neuvoon sanoen:
”Te aviomiehet, asukaa jatkuvasti samalla tavoin heidän kanssaan tiedon mukaan, osoittaen heille kunniaa niin kuin heikommalle astialle, naispuoliselle, koska tekin olette heidän kanssaan elämän ansaitsemattoman suosion perillisiä, jotta rukouksenne eivät estyisi.” – 1. Pietari 3:7.
53. Minkä tulisi hallita sitä tapaa, jolla aviomies asuu vaimonsa kanssa?
53 On huomion arvoista, että henkeytetty apostoli, itse naimisissa oleva mies, kiinnittää ensin huomiota siihen tosiasiaan, että ”tiedon” on hallittava sitä tapaa, jolla mies asuu eli elää vaimonsa kanssa. (Markus 1:30; 1. Korinttolaisille 9:5) Varmaankin aviomies haluaisi tuntea vaimonsa hyvin – hänen tunteensa, vahvat puolensa, rajoituksensa, mieltymyksensä ja asiat, joista hän ei pidä. Mutta vielä tärkeämpää on, että hän tulisi tietämään, mitkä ovat hänen vastuunsa kristittynä aviomiehenä. Kun mies todella tuntee vaimonsa ja myös oman Jumalan määräämän osansa, hän voi ’asua jatkuvasti vaimonsa kanssa tiedon mukaan’.
54. Mitä johtoaseman käyttäminen vaatii?
54 Raamattu osoittaa, että mies on vaimonsa pää. Mutta hän ei ole ehdoton pää, koska häntä vaaditaan alistumaan Jeesuksen Kristuksen johtoon perheen asioiden hoidossa. ”Kristus on jokaisen miehen pää”, sanoo Raamattu meille. (1. Korinttolaisille 11:3) ”Miehet”, kirjoitti apostoli Paavali, ”rakastakaa jatkuvasti vaimoanne, niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja luovutti itsensä sen puolesta.” (Efesolaisille 5:25) Näin ollen se, miten Jumalan Poika kohtelee kristillistä seurakuntaa, antaa aviomiehille mallin siitä, miten heidän tulee hoitaa perhevelvollisuutensa. Kun Jeesus Kristus käyttää johtoasemaa seurakunnan suhteen, niin siinä ei ole mitään tyrannimaista tai julmaa. Hän antoi jopa elämänsä sen puolesta. Näin ollen aviomiehen johtoasema ei oikeuta häntä hallitsemaan vaimoaan ja asettamaan häntä halpa-arvoiseen, alennettuun asemaan. Sen sijaan se asettaa hänelle vastuun olla uhrautuva rakkaudessaan, halukas asettamaan vaimonsa hyvinvoinnin ja edut omien henkilökohtaisten halujensa ja mieltymystensä edelle.
55. Mitä kristittyjen aviomiesten tulisi tehdä, koska Jeesus Kristus on esimerkki?
55 Koska Jeesus Kristus on täydellinen esimerkki aviomiehille, niin heidän on hyvä tutustua siihen, mitä hän teki ollessaan tekemisissä opetuslastensa kanssa. Mikä vielä tärkeämpää, miesten tulisi ponnistella mukautuakseen Jumalan Pojan antamaan malliin hoitaessaan perhevastuitaan. Tarkastelehan vain muutamia niistä monista asioista, joita Jeesus Kristus teki ollessaan maan päällä huolehtimassa opetuslapsistaan.
56, 57. a) Miten Jumalan Poika osoitti aitoa kiinnostusta opetuslastensa hengellistä hyvinvointia kohtaan? b) Mitä aviomies voisi kysyä itseltään Jeesuksen esimerkin valossa?
56 Jumalan Poika oli aidosti kiinnostunut seuraajiensa hengellisestä hyvinvoinnista. Silloinkin kun nämä olivat hitaita tajuamaan tärkeitä asioita, hän ei tullut kärsimättömäksi heidän kanssaan. Hän käytti aikaa selvittääkseen asiat heille ja piti huolen siitä, että he todella ymmärsivät hänen opetuksensa. (Matteus 16:6–12; Johannes 16:16–30) Kun heille tuotti edelleen vaikeuksia oppia arvostamaan keskinäistä suhdettaan, Jeesus toisti kohtia, jotka ilmaisivat miten tarpeellista on nöyrästi palvella toisia. (Markus 9:33–37; 10:42–44; Luukas 22:24–27) Ollessaan viimeistä iltaansa heidän kanssaan hän vahvisti opetuksensa nöyryydestä pesemällä heidän jalkansa ja jätti näin heille esimerkin. (Johannes 13:5–15) Jeesus otti myös huomioon opetuslastensa rajoitukset eikä antanut heille enempää tietoa kuin he pystyivät ymmärtämään yhdellä kertaa. – Johannes 16:4, 12.
57 Kristitty aviomies voi siksi kysyä itseltään: ’Miten huolissani olen vaimoni ja lasteni hengellisestä hyvinvoinnista? Varmistunko siitä, että he todella ymmärtävät Raamatun periaatteet? Kun huomaan vääriä asenteita ja tekoja, teenkö selväksi sen, miksi sellainen on väärin ja miksi tulisi tehdä muutoksia? Otanko huomioon heidän rajoituksensa ja varonko vaatimasta heiltä liikaa?’
58. Miten aviomies voisi jäljitellä Jeesuksen esimerkkiä perheensä ruumiillisista tarpeista huolehtimisessa?
58 Jumalan Poika oli myös valpas havaitsemaan, mitä hänen opetuslapsensa tarvitsivat fyysisesti. Kun apostolit palasivat Jeesuksen luo saarnaamismatkalta ja kertoivat toiminnastaan, hän sanoi: ”Tulkaa te erilleen syrjäiseen paikkaan ja levähtäkää vähän.” (Markus 6:31) Samoin aviomies pitää viisaasti huolta siitä, että hänen vaimollaan ja lapsillaan on aikaa rentoutua ja virkistäytyä jokapäiväisen elämän tehtävistä.
59, 60. a) Miten Jeesus Kristus on osoittanut uskoa ja luottamusta opetuslapsiinsa? b) Miten tämä voi auttaa miestä johtoaseman käyttämisessä?
59 Käyttäessään johtoasemaa Jeesus Kristus ei hukuta seurakunnan jäseniä moniin sääntöihin. Hän antoi heille todella tärkeitä käskyjä ja ohjeita, joiden perusteella he voivat tehdä oikeita ratkaisuja käsitellessään elämän ongelmia. Hänen uhrautuva rakkautensa ja se, että hän uskoo ja luottaa opetuslapsiin, itse asiassa ”pakottaa” heidät vastaamaan samanlaisella rakkaudella ja tekemään parhaansa miellyttääkseen häntä. – 2. Korinttolaisille 5:14, 15; vrt. 1. Timoteukselle 1:12; 1. Johannes 5:2, 3.
60 Se, että aviomies samalla tavoin osoittaa luottavansa vaimoonsa, voi paljon edistää onnellisen avioliiton säilymistä. Vaimo, jolla on hyvin vähän toimintavapautta käyttää aloitekykyään vastuittensa hoitamisessa, menettää pian ilon työssään. Hänestä tuntuu, että häneltä on tukahdutettu tiedon, taitojen ja kykyjen käyttämismahdollisuus, mikä johtaa turhautumiseen. Toisaalta kun hänen miehensä uskoo tiettyjä tärkeitä asioita ratkaistaviksi hänen hyvällä arvostelukyvyllään, hän iloitsee niiden suorittamisesta tavalla, joka tuottaa iloa hänen miehelleen.
”OSOITTAEN HEILLE KUNNIAA NIIN KUIN HEIKOMMALLE ASTIALLE”
61–63. a) Mitä Raamattu sanoo siitä, miten miehen tulisi kohdella vaimoaan? b) Mitä asioita mies välttää, jos hän todella antaa kunnioitettavan aseman vaimolleen? c) Mitä miehen tulisi olla halukas tekemään, kun on kysymys perheen tärkeistä asioista? d) Miksi pelkän puhutun sanan huomioon ottaminen ei riitä tehtäessä lopullista päätöstä?
61 Asuessaan vaimon kanssa sen mukaan, mitä hän tietää hänestä ihmisenä sekä omista raamatullisista vastuistaan hänen suhteensa, aviomies myös osoittaisi hänelle ”kunniaa niin kuin heikommalle astialle, naispuoliselle”. Nainen on ”heikompi astia”, koska hänen ruumiinrakenteensa asettaa hänelle suurempia fyysisiä rajoituksia kuin on yleensä miehillä. Mutta hänellä tulee olla kunnioitettava ja arvokas asema perheessä. Apostoli Paavalin seuraavat sanat osoittavat, miten aviomies voi osoittaa kunniaa vaimolleen: ”Tällä tavoin miesten pitää rakastaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan. Se, joka rakastaa vaimoaan, rakastaa itseään, sillä ei kukaan ole koskaan vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä, niin kuin Kristuskin seurakuntaa.” – Efesolaisille 5:28, 29.
62 Aviomiehet eivät yleensä väheksy omia saavutuksiaan, pane itseään näyttämään epäpäteviltä, kohtele ruumistaan julmasti eivätkä jätä huomioon ottamatta levon ja virkistyksen tarvettaan. He eivät halua tyhjäntoimittajan mainetta, vaan haluavat arvostetun aseman toisten silmissä. Jos aviomies on todella kristitty, hän ei tee numeroa mistään vaimonsa heikkoudesta joka hänellä saattaa olla, väheksy häntä tai muuten saa häntä tuntemaan itseään mitättömäksi ja halveksituksi. Hän soisi vaimolleen samanlaisen kunnian ja arvonannon, jonka hän haluaa itselleen, ja saa hänet tuntemaan itsensä halutuksi, arvostetuksi ja tarpeelliseksi.
63 Jotta vaimolla olisi kunnioitettava asema kodissa, hänen miehensä tulee olla halukas keskustelemaan perheen asioista hänen kanssaan rauhallisesti ja järkevästi saaden hänet esittämään ajatuksiaan ja mielipiteitään. Vaimon tulisi voida ilmaista itseään vapaasti vakuuttuneena siitä, että käsiteltäessä vakavia asioita hänen miehensä ei kevyesti hylkää hänen ajatuksiaan, vaan ottaa ne sopivasti huomioon. (Vrt. Tuomarien kirja 13:21–23; 1. Samuelin kirja 25:23–34; Sananlaskut 1:5, 6, 8, 9.) Lisäksi aviomiehen tulee olla valpas huomaamaan muutakin kuin vain puhutut sanat. Äänensävy, kasvonilmeet tai innon tai välittömyyden puute voivat paljastaa syviä sisäisiä tunteita. (Vrt. Sananlaskut 15:13.) Aviomies, joka on oppinut tuntemaan vaimonsa, ei jätä tällaisia asioita huomioon ottamatta ja sokeasti jatka jotakin menettelyä, joka saattaisi herättää tarpeetonta ärtymystä.
64. Milloin aviomies ei antaisi periksi vaimolleen, ja miksi se on hyödyllistä?
64 Tietenkään mies ei perheen päänä antaisi periksi vaimonsa haluille, jos hän omassa mielessään on täysin vakuuttunut siitä, että ne vahingoittaisivat perheen etuja kokonaisuutena. (Vrt. 4. Mooseksen kirja 30:7–9.) Hän tunnustaa olevansa raamatullisesti velvollinen toimimaan sen mukaan, minkä hän vilpittömästi uskoo olevan oikein, vaimonsa tunnepurkauksista huolimatta. Se, että mies antaisi periksi vaimonsa toivomuksille vastoin omaa parempaa arvostelukykyään, merkitsisi Jumalan häpäisemistä, hänen joka on uskonut miehelle johtoaseman perheessä. Ja jos asiat sen jälkeen johtaisivat vaikeuksiin perheessä, tämä saattaisi katkeroittaa miehen vaimoaan kohtaan. Toisaalta se, että hän pysyy lujana sen puolesta, minkä hän uskoo varmasti olevan oikea menettely, hyödyttää perhettä. Jos miehen päätös on tehty rukouksen hengessä ja sopusoinnussa Raamatun periaatteitten kanssa, hänen vaimonsa saattaa tulla näkemään tehdyn päätöksen viisauden ja olla iloinen siitä, että hänen miehensä pysyi lujana. Tämän tulisi lisätä hänen kunnioitustaan miestään kohtaan ja edistää sekä hänen että koko perheen onnellisuutta.
HENGELLINEN SYY
65. Mikä hengellinen syy kristityllä aviomiehellä on elää uskovan vaimonsa kanssa ”tiedon mukaan”?
65 Kristityllä aviomiehellä on pakottava syy elää uskovan vaimonsa kanssa ”tiedon mukaan” ja osoittaa hänelle kunniaa. Ei ole kysymys vain siitä hyödystä, että perheen rauha lisääntyy. Kristitty apostoli Pietari osoitti uskoville tovereilleen vielä suuremman syyn. Hän osoitti, että aviomiehet ovat ’vaimojensa kanssa elämän ansaitsemattoman suosion perillisiä’. Uhrikuolemansa kautta Jeesus Kristus avasi sekä miehille että naisille tilaisuuden tulla vapautetuiksi synnin ja kuoleman tuomiosta odotteenaan ikuinen elämä. Näin ollen vaimolla voi olla yhtä hyväksytty asema Jumalan ja Kristuksen edessä kuin hänen aviomiehellään. Miehellä on siis vakava syy varoa kohtelemasta vaimoaan ikään kuin alempiarvoisena ihmisenä, jolla on vähemmän arvoa Jumalan silmissä kuin hänellä itsellään.
66. Miksi siitä, että avioliittoasioita ei käsitellä raamatullisesti, seuraa valtavaa hengellistä vahinkoa?
66 Kun avioliittoasioita ei hoideta sen esimerkin mukaisesti, jonka Jeesus Kristus on antanut suhteessaan seurakuntaansa, niin tällä on turmeleva vaikutus sekä miehen että vaimon hengelliseen tilaan. Niin, ’rukoukset voisivat estyä’. Kodissa, jossa ollaan valmiita riitelemään, loukkaantumaan, kantamaan kaunaa ja toimimaan ankarasti ja kohtuuttomasti, on vaikeata lähestyä Jumalaa rukouksessa. Koska ihminen tuntee sydämessään olevansa tuomittu, hän ei voi puhua vapaasti. (1. Johannes 3:21) Lisäksi Jehova Jumalakin on asettanut vaatimuksia rukouksen kuulemiselle. Hän ei kuule sellaisten avunpyyntöjä, jotka ovat armottomia, haluttomia antamaan toisten rikkomuksia anteeksi. (Matteus 18:21–35) Vain niitä, jotka pyrkivät saattamaan elämänsä sopusointuun hänen käskyjensä kanssa, kuullaan suosiollisesti. (1. Johannes 3:22) Aviomiehet ja vaimot, jotka eivät jäljittele avioliitossaan Jeesuksen Kristuksen antamaa esimerkkiä hänen suhteessaan seurakuntaan, eivät voi odottaa saavansa Jumalan apua ongelmiensa käsittelemisessä. Toisaalta Raamatun kehotuksen uskollinen totteleminen takaa Jumalan hyväksymyksen ja siunauksen. Varmasti tämä on suurenmoinen palkka siitä, että alistuu Jumalan Pojan johtoon.
ALAMAISUUS KRISTILLISESSÄ SEURAKUNNASSA
67. Millaisen asenteen tulisi vallita kristillisessä seurakunnassa Matteuksen 23:8–11:n mukaan?
67 Kristillisen seurakunnan yhteydessä tarvitsee myös todella tunnustaa Kristuksen johtoasema. Tämän tunnustaminen vaikuttaa yksityisten jäsenien asenteeseen ja käytökseen toisiaan kohtaan. Jeesuksen omien sanojen mukaan hänen seurakuntansa tuli olla veljesseura. Hän sanoi opetuslapsilleen: ”Teitä älköön kutsuttako rabbiksi, sillä yksi on teidän opettajanne, kun taas te kaikki olette veljiä. Älkää myöskään kutsuko ketään isäksenne maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, Taivaallinen. Älköön teitä liioin kutsuttako ’johtajiksi’, sillä yksi on teidän Johtajanne, Kristus. Vaan suurimman teidän keskuudessanne tulee olla teidän palvelijanne.” – Matteus 23:8–11.
68, 69. a) Koska seurakunta on veljesseura, niin millaisia vapauksia ei tulisi ottaa? b) Mitä Timoteuksen tuli pitää mielessään ollessaan tekemisissä seurakunnan jäsenten kanssa?
68 Kenenkään ei sen vuoksi tule kuvitella olevansa ruhtinas seurakunnassa. Mutta niiden, jotka palvelevat siinä vanhimpana ja opettajina, tulee jäljitellä Herraa Kristusta, palvellessaan nöyrästi veljiään. Koska seurakunta kuitenkin on veljesseura, joka koostuu sekä nuorista että vanhoista, miehistä ja naisista, niin seurakunnan yksityiset jäsenet eivät voi ottaa vapauksia, jotka ovat ristiriidassa luonnollisen sopivaisuudentajun kanssa. Apostoli Paavali neuvoi Timoteusta: ”Älä arvostele ankarasti vanhempaa miestä. Päinvastoin vetoa häneen kuin isään, nuorempien miehiin kuin veljiin, vanhempiin naisiin kuin äiteihin, nuorempien naisiin kuin sisariin kaikessa siveellisessä puhtaudessa.” – 1. Timoteukselle 5:1, 2.
69 Timoteus oli todennäköisesti yli kolmikymmenvuotias siihen aikaan, kun apostoli kirjoitti nämä sanat. Vaikka hän palvelikin nimitettynä vanhimpana, häntä kehotettiin pitämään mielessään se, että hän oli silti verrattain nuori. Jos vanhempi mies tarvitsi oikaisua, Timoteus ei saanut olla ankara hänelle, vaan hänen piti vedota häneen käyttäytyen kunnioittavasti niin kuin poika, joka on isänsä edessä. (Vertaa siihen kunnioittavaan tapaan, jolla Jaakobin pojat kohtelivat isäänsä, kuten on kerrottu 1. Mooseksen kirjan 43:2-10:ssä.) Myös vanhemmille naisille piti osoittaa samanlaista ystävällisyyttä ja huomaavaisuutta kuin oli sopivaa äidille. Timoteus ei voinut ottaa vapauksia edes nuorten miesten suhteen, vaan hänen piti kohdella heitä kuin rakkaita lihallisia veljiä. Koska miehet tuntevat voimakasta viehätystä vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvia kohtaan, niin oli mitä sopivinta, että Timoteusta kehotettiin kohtelemaan nuoria naisia kuin omia lihallisia ”sisaria kaikessa siveellisessä puhtaudessa”. Tämä merkitsi sitä, että ollessaan nuorten kristittyjen naisten seurassa hänen piti pysyä siveänä, puhtaana eli viattomana ajatuksissaan, sanoissaan ja teoissaan.
70. a) Miksi tarvitaan alamaisuuden henkeä, jotta seurakunnassa käyttäydyttäisiin sopivasti? b) Mikä voi auttaa säilyttämään alamaisuuden hengen?
70 Suhteessamme toisiin seurakunnan jäseniin me tarvitsemme nöyryyden henkeä pysyäksemme paikassamme, niin ettemme loukkaa luonnollista säädyllisyyden ja sopivaisuuden tajua. Apostoli Pietari kehotti näin ollen sopivasti: ”Te nuoremmat miehet, olkaa alamaiset vanhemmille miehille.” (1. Pietari 5:5) Nuorten miesten tulisi pyrkiä olemaan yhteistoiminnassa vanhempien miesten kanssa, erikoisesti seurakuntaan nimitettyjen vanhinten kanssa. Nuoren miehen olisi todella sopimatonta puhua tai käyttäytyä vanhempia miehiä kohtaan tavalla, joka ei olisi ajateltavissa heidän ollessaan tekemisissä oman lihallisen isänsä kanssa. Mutta mitä nuori mies voi tehdä säilyttääkseen alamaisuuden hengen? Hän voi havaita hyödylliseksi ajatella vanhempien veljien kiitettäviä ominaisuuksia ja heidän uskollisen palveluksensa mainetta. Tämä voi lisätä hänen rakkauttaan ja arvostustaan heitä kohtaan. – Vrt. Heprealaisille 13:7, 17.
71. Mitä merkitsee ’vyöttäytymisemme mielen vaatimattomuuteen’?
71 Pietari sanoi tietenkin enemmänkin kuin vain rohkaisi nuoria miehiä olemaan alamaisia vanhemmille miehille. Hän jatkoi: ”Vyöttäytykää kaikki mielen vaatimattomuuteen toisianne kohtaan.” Alkuperäisen kielen ilmaisu ”vyöttäytykää mielen vaatimattomuuteen” ilmaisee ajatuksen tuollaisen mielen vaatimattomuuden kiinni sitomisesta itseemme solmuilla. ”Mielen vaatimattomuuden” piti olla kuin esiliina tai vaate, jonka orja on vyöttänyt ylleen. Pietari kannusti ilmaisemaan henkeä, joka on halukkuutta palvella ja hyödyttää toisia. Kuinka hienoa onkaan, kun me kohtelemme kaikkia seurakunnassa kunnioittavasti ja hienotunteisesti ja annamme heille sen arvon, minkä he ansaitsevat! Tällainen menettely johtaa Jehovan siunauksiin ja suosioon, sillä Pietari lisää: ”Jumala vastustaa’ kopeita, mutta suo ansaitsematonta hyvyyttä nöyrille.” – 1. Pietari 5:5.
72. Mikä palkka tulee sopivan alamaisuuden osoittamisesta?
72 Totisesti sellaisen alamaisuuden osoittaminen, joka on sopusoinnussa pyhän Raamatun kanssa, antaa runsaan palkan. Se ei koskaan pahenna huonoa tilannetta, vaan antaa meille hyvän omantunnon Jumalan ja ihmisten edessä. Alamaisuus hallitusvalloille, työnantajille, valvojille tai epäuskoiselle aviomiehelle voi antaa hyvän todistuksen tosi kristillisyyden arvosta ja saattaa auttaa toisia tulemaan Jumalan Pojan opetuslapsiksi odotteenaan ikuinen elämä. Me itse voimme olla vakuuttuneita siitä, että Jehova Jumala palkitsee meidät runsaasti sen johdosta, että olemme toimineet häntä miellyttävällä tavalla. Todellakin, oikea valtaan alistuminen on välttämätön osa parhaan elämäntavan nauttimisestamme nyt.